Transferring excise and car taxation

Verohallinto vastaa valmisteverotuksen toimittamisesta, verovalvonnasta ja muista tässä laissa tai asianomaisessa valmisteverolaissa säädetyistä viranomaistehtävistä. Myös Tullin tehtävänä on valvoa, että valmisteverovelvolliset noudattavat verotuksen oikeellisuuden varmistamiseksi säädettyjä ja määrättyjä velvollisuuksiaan.

Tulli vastaa valmisteverotuksen toimittamisesta ja valvonnasta 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa.

Verohallinnon ja Tullin sisäisestä toimivallasta ja tehtävien jaosta säädetään Verohallinnosta annetussa laissa (503/2010) ja Tullin hallinnosta annetussa laissa (960/2012).

Tullin toimivaltuuksiin sovelletaan, mitä tullilaissa (304/2016) ja rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa (623/2015) säädetään, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Tullilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä antaa Verohallinnolle omasta aloitteestaan tieto verotettavasta tuotteesta ja valmisteveron alaisesta toiminnasta, valvontahavainnoista ja muista Verohallinnon toimivaltaan kuuluvaa valmisteverotukseen liittyvää tehtävää varten tarpeellisista seikoista verovelvollista koskevine yksilöinti- ja yhteystietoineen.

Verohallinnolla on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada Tullilta pyynnöstä valmisteverotuksen toimittamista, lupaharkintaa, verovalvontaa sekä muuta Verohallinnon toimivaltaan kuuluvaa valmisteverotukseen liittyvää tehtävää varten tarpeelliset tiedot verotettavasta tuotteesta, valmisteveron alaisesta toiminnasta, valvontahavainnoista sekä Tullin toimittamasta valmisteverotuksesta ja siihen liittyvistä tehtävistä verovelvollista koskevine yksilöinti- ja yhteystietoineen.

Tullin oikeudesta saada tietoja Verohallinnon tietojärjestelmistä säädetään henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain (639/2015) 13 §:ssä.

Tiedot saadaan antaa teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti.

Tässä laissa tarkoitetaan:

13) veroedustajalla sellaista Suomeen sijoittautunutta henkilöä, jonka etämyyjä on nimennyt ja jonka Verohallinto on hyväksynyt suorittamaan valmisteverot etämyyjän puolesta Suomessa vastaanotetuista tuotteista;

Tuotteiden täydellinen tuhoutuminen tai lopullinen menettäminen on näytettävä toteen sen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, jossa tuotteet tuhoutuivat tai menetettiin. Jos ei ole mahdollista määrittää, missä tuhoutuminen tai menettäminen on tapahtunut, se on näytettävä toteen sen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, jossa se havaittiin. Jos tuotteet tuhoutuvat tai menetetään Suomessa, se on näytettävä toteen toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla.

Kulutukseen luovutuksena ei pidetä väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä olevien valmisteveron alaisten tuotteiden hävittämistä, jos se on tapahtunut toimivaltaisen viranomaisen luvalla. Edellytyksenä on lisäksi, että hävittäminen tapahtuu toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa tai muutoin hyväksyttävällä tavalla.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa Verohallinnon on ilmoitettava asiasta lähtöjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Jos tuotteita on lähetetty Suomesta väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä, eivätkä ne ole saapuneet määräpaikkaansa eikä vakuudenantaja ole tiennyt eikä ole voinut tietää, että tuotteet eivät ole saapuneet määräpaikkaan, hän voi 30 päivän kuluessa siitä, kun toimivaltaiset viranomaiset toimittivat hänelle tästä tiedon, osoittaa siirron päättyneen tai osoittaa paikan, jossa sääntöjenvastaisuus tapahtui.

Jos 2 tai 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa saadaan kolmen vuoden kuluessa selville, että tuotteiden kulutukseen luovutukseen johtanut säännönvastaisuus tapahtui muussa jäsenvaltiossa, Verohallinto palauttaa Suomessa kannetut valmisteverot sen jälkeen, kun on esitetty todiste siitä, että valmisteverot on kannettu siinä jäsenvaltiossa, jossa kulutukseen luovutus tapahtui.

Jos tuotteista on kannettu valmisteverot toisessa jäsenvaltiossa, mutta kolmen vuoden kuluessa siirron alkamispäivästä saadaan selville, että tuotteiden kulutukseen luovutukseen johtanut sääntöjenvastaisuus tapahtui Suomessa, Verohallinnon on ilmoitettava asiasta tuotteista valmisteverot kantaneen jäsenvaltion viranomaisille.

Lisäksi valtuutetulla varastonpitäjällä ja rekisteröidyllä vastaanottajalla on oikeus vähentää verokaudelta suoritettavasta valmisteverosta vero, joka on suoritettu tai suoritettava sellaisista kulutukseen luovutetuista tuotteista, jotka ovat täydellisesti tuhoutuneet tai lopullisesti menetetyt ennalta arvaamattoman tapahtuman tai ylivoimaisen esteen takia. Vähennystä ei voi tehdä sellaisista tuotteista, joiden tuhoutuminen on johtunut tuotteiden luonteesta. Vähennys voidaan tehdä ainoastaan sellaisista tuotteista, joiden täydellinen tuhoutuminen tai lopullinen menettäminen voidaan näyttää toteen. Tuotteet, joista tehdään vähennys, on hävitettävä toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa tai muutoin sen hyväksymällä tavalla.

Verohallinto antaa hakemuksesta luvan toimia valtuutettuna varastonpitäjänä, rekisteröitynä vastaanottajana, rekisteröitynä lähettäjänä tai veroedustajana sekä luvan verottoman varaston pitämiseen. Luvan on oltava voimassa toiminnan alkaessa ja sen aikana.

Verottoman varaston lupa myönnetään sellaista varastoa, tilaa tai aluetta varten:

1) joka on luvan hakijan hallinnassa ja toimivaltaisen viranomaisen valvottavissa;

Tulli antaa pyynnöstä Verohallinnolle lausunnon 2 momentissa tarkoitetusta hakijan luotettavuudesta.

Luvanhaltijan on ilmoitettava Verohallinnolle lupahakemuksessa ilmoitettujen tietojen olennaisista muutoksista.

Verohallinto määrää vakuuden suuruuden. Vakuuden suuruutta harkittaessa tulee ottaa huomioon luvan hakijan luotettavuus, toiminnan laajuus ja kannattavuus sekä hakijan vakavaraisuus, maksuvalmius ja muut taloudelliset edellytykset vastata veroista. Lisäksi harkinnassa tulee ottaa huomioon hakijan aikaisempi taloudellinen toiminta ja käyttämä maksutapa sekä hakijan riski joutua maksukyvyttömäksi tulevaisuudessa. Verohallinto voi muuttaa vakuuden määrää, jos se on tarpeen luvanhaltijan toiminnassa tapahtuneiden muutosten takia.

Jos luvanhaltijan toiminnassa ilmenee puutteita, rikkomuksia tai laiminlyöntejä, Verohallinto voi antaa luvanhaltijalle kirjallisen varoituksen. Varoituksen antamisen yhteydessä voidaan asettaa luvanhaltijalle määräaika, jonka kuluessa luvanhaltijan tulee korjata puute tai laiminlyönti.

Luvanhaltijan hakiessa luvan peruuttamista lupa voidaan määrätä päättyväksi viimeistään kuuden kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä Verohallinnolle.

Luvan peruuttamisen jälkeen Verohallinto palauttaa viipymättä 28 §:ssä tarkoitetun vakuuden tai sen osan siitä, jota ei ole käytetty verojen suoritukseksi, sen jälkeen kun luvanhaltijalla ei ole maksamattomia veroja eikä ole tiedossa, että luvassa tarkoitetusta toiminnasta aiheutuisi uusia verovelvoitteita.

Verohallinto pitää hallinnollisesta yhteistyöstä valmisteverotuksen alalla annetussa neuvoston asetuksessa 2073/2004/EY edellytettyä rekisteriä luvanhaltijoista ja verottomista varastoista. Lisäksi Verohallinto pitää tämän lain ja valmisteverolakien täytäntöön panemiseksi rekisteriä, johon merkitään valmisteverotuksen toimittamista tai verojen palauttamista varten tarpeelliset tiedot.

Verohallinto pitää rekisteriä 98 b §:ssä tarkoitetuista tuensaajista.

Verokausi-ilmoittajan on annettava Verohallinnolle veroilmoitus kultakin verokaudelta viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden 18 päivänä.

Muun kuin 1 momentissa tarkoitetun verovelvollisen on annettava Verohallinnolle veroilmoitus neljän arkipäivän kuluessa siitä, kun tuotteet on vastaanotettu tai veron suorittamisvelvollisuus on muutoin syntynyt, tämä päivä mukaan luettuna. Arkipäiväksi ei katsota arkilauantaita. Neljän arkipäivän ilmoitusaikaa ei sovelleta, jos tarkastuksessa tai muutoin havaitaan, että tuotteet on tuotu maahan tai vastaanotettu noudattamatta tämän lain verotusta ja valvontaa koskevia säännöksiä.

Verohallinto voi perustellusta syystä määrätä verovelvollisen antamaan veroilmoituksen muuna kuin 1 tai 2 momentissa säädettynä ajankohtana tai antamaan yhteisen veroilmoituksen kahdesta tai useammasta verottomasta varastosta. Verohallinto voi perustellusta syystä myös määrätä tietyn verovelvollisen verokaudeksi pidemmän ajanjakson kuin mitä 6 §:n 17 kohdassa säädetään, kuitenkin enintään kalenterivuoden.

Veroilmoitus katsotaan annetuksi silloin kun se on saapunut Verohallinnolle. Saapumisajankohdasta säädetään sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 10 §:ssä ja hallintolain (434/2003) 18 §:ssä.

Verokausi-ilmoittajan on annettava veroilmoitus sähköisesti (sähköinen veroilmoitus ). Verohallinto voi hyväksyä ilmoituksen antamisen paperilomakkeella.

Muu verovelvollinen kuin verokausi-ilmoittaja voi antaa veroilmoituksen Verohallinnon vahvistamalla paperilomakkeella tai sähköisesti.

Sen estämättä, mitä 1 ja 3 momentissa säädetään, Verohallinto voi määrätä, koska sähköinen veroilmoitusmenettely otetaan käyttöön, poikkeuksista sähköisen veroilmoituksen käyttöön ja siitä, mitä sähköistä menettelyä käyttäen sähköinen veroilmoitus voidaan antaa.

Verohallinto vahvistaa verotuspäätöksessä veroilmoituksen ja saamansa muun selvityksen perusteella suoritettavan valmisteveron määrän viivytyksettä.

Jos valmistevero laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen takia tai sen johdosta, että Verohallinto ei ole asiaa joltakin osin tutkinut, on verovelvollisen sitä aiheuttamatta jäänyt kokonaan tai osaksi määräämättä tai sitä on samanlaisesta syystä palautettu liikaa, Verohallinnon on, jollei asia muutoin ole vireillä tai valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu, oikaistava antamaansa päätöstä.

Jos sen johdosta, että verovelvollinen on kokonaan tai osaksi laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa tai antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän veroilmoituksen taikka muun tiedon tai asiakirjan, valmistevero on jäänyt kokonaan tai osaksi määräämättä tai sitä on palautettu liikaa, Verohallinnon on määrättävä verovelvollisen suoritettavaksi mainitusta syystä määräämättä jäänyt valmistevero (jälkiverotus ).

Päätös sähköisesti annettuun ilmoitukseen tai hakemukseen voidaan antaa tiedoksi myös sähköisesti ilmoittamalla, että päätös on saatavissa Verohallinnon tietojärjestelmästä. Tällöin päätös katsotaan saadun tiedoksi seuraavana arkipäivänä siitä, kun päätös on saatavissa Verohallinnon tietojärjestelmästä.

Päätös annetaan tiedoksi 107 §:ssä tarkoitetulle valtion oikeudenvalvojalle siten, että oikeudenvalvojalle varataan tilaisuus tutustua päätökseen ja sen perusteena oleviin asiakirjoihin.

Jos 43 §:n 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitettu menettely koskee valmisteverotusta, jossa veroa ei määrätä maksettavaksi tai jossa veron määrä on vähäinen eikä veronkorotusta ole määrätty taikka jos tässä laissa tai asianomaisessa valmisteverolaissa tai näiden nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa tai näihin säännöksiin perustuvassa toimivaltaisen viranomaisen päätöksessä tai määräyksessä tarkoitettu ilmoittamisvelvollisuus tai muu velvollisuus on laiminlyöty, taikka jos valmisteveron palautuksen saamiseksi on annettu puutteellisia tai vääriä tietoja, virhemaksua voidaan määrätä vähintään 50 euroa ja enintään 15 000 euroa.

Jollei tässä laissa tai sen nojalla toisin säädetä, valmisteveron kantoon, maksamiseen, perintään, vastuuseen verosta ja palauttamiseen sovelletaan, mitä veronkantolaissa (769/2016) tai sen nojalla säädetään tai määrätään.

Verohallinto voi kuitata tämän tai muun valmisteveroa koskevan lain nojalla maksettavan palautuksen määräaikana maksamatta jätetyn vero- tai muun laskun sekä sen viivästysseuraamuksien ja lykkäyskoron suoritukseksi. Kuittaus voidaan toimittaa sellaisen erääntyneen velan suoritukseksi, josta tai jonka osasta palautuksen saaja on verovelvollinen tai muuten vastuussa.

Verohallinto ilmoittaa toimitetusta kuittauksesta verovelvolliselle tai muuten velasta vastuussa olevalle. Kuittausilmoitukseen on liitettävä muutoksenhakuosoitus.

Edellä 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa kuittaukseen sovelletaan tullilain 69—72 §:ää.

Kuittausta ei toimiteta:

1) vanhentuneen velan suoritukseksi;

2) sellaisen velan tai sen osan suoritukseksi, jonka täytäntöönpano on keskeytetty tai kielletty.

Kuittaukseen ei käytetä:

1) erehdyksessä liikaa suoritettua veroa tai maksua;

2) palautusta, jota vastaavat varat on suoritettu jako-osuutena verovelvollisen konkurssipesästä.

Palautuksen saajan konkurssi ja palautuksen ulosmittaus eivät estä kuittauksen toimittamista. Verohallinnon on ilmoitettava ulosottomiehellä perittävänä olevan saatavan kuittauksesta viipymättä ulosottomiehelle.

Valmisteveron palautus käytetään ensin valmisteveron ja sen jälkeen autoveron suoritukseksi. Jos palautusta on tämän jälkeen vielä käyttämättä, se käytetään Verohallinnon muiden saatavien suoritukseksi. Palautuksen käyttämiseen sovelletaan, mitä veronkantolaissa säädetään.

Jos palautusta ei käytetä Verohallinnon saatavien kuittaukseen, se voidaan käyttää palautuksen saajan muiden erääntyneiden ja maksamatta olevien valtion verojen, julkisoikeudellisten maksujen sekä niiden viivästysseuraamusten ja lykkäyskoron suoritukseksi, jos asianomainen viranomainen on ennen palautuksen maksamista pyytänyt sitä kuittauksesta päättävältä viranomaiselta. Vastaavasti verovelvollisen toiselta viranomaiselta oleva kuittauskelpoinen palautus voidaan pyynnöstä käyttää valmisteverosaatavan suoritukseksi. Kuittaukseen sovelletaan tällöin, mitä 47 a—47 c §:ssä säädetään.

Jos palautettavaa määrää ei käytetä Suomen viranomaisten saatavien suoritukseksi, voidaan palautus käyttää virka-apusopimuksen tai keskinäisestä avunannosta veroihin, maksuihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä annetun neuvoston direktiivin 2010/24/EU nojalla Suomessa perittävänä olevan veron suoritukseksi.

Verovelvollisen muu Verohallinnolta oleva palautus voidaan käyttää valmisteveron suoritukseksi siten kuin veronkantolain 38 §:ssä säädetään.

Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä kuittauksessa noudatettavasta menettelystä.

Jos verovelvollinen suorittaa veron säädetyn maksuajankohdan jälkeen ilman maksuunpanoa, hänen on oma-aloitteisesti maksettava samalla veronlisäystä. Jos veronlisäystä ei makseta oma-aloitteisesti, Verohallinto määrää veronlisäyksen. Verotuspäätöksellä maksuunpannulle erääntyneelle maksamattomalle verolle on suoritettava viivekorkoa.

Verohallinto myöntää oikeuden toimia väliaikaisesti rekisteröitynä vastaanottajana, jos henkilö on ennen valmisteveron alaisten tuotteiden lähettämistä tehnyt lähetettävistä tuotteista ilmoituksen Verohallinnolle ja antanut vakuuden niistä suoritettavasta valmisteverosta.

Valtuutetun varastonpitäjän ja rekisteröidyn vastaanottajan on ilmoitettava Verohallinnolle ennen kuin 1 momentissa tarkoitettu toiminta aloitetaan. Verohallinto voi rajoittaa tai kieltää suoran luovutuksen käytön valvonnallisista syistä.

Verohallinto vahvistaa vakuuden määrän valtuutetun varastonpitäjän ja rekisteröidyn lähettäjän luvan myöntämisen yhteydessä.

Yhdenmukaistetun valmisteveron alaisten tuotteiden siirroissa on käytettävä tietokoneistettua järjestelmää. Näiden tuotteiden siirron katsotaan tapahtuvan väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä vain, jos se tapahtuu 2 ja 3 momentin mukaisesti laadittua sähköistä hallinnollista asiakirjaa käyttäen. Sähköisen hallinnollisen asiakirjan käyttöä ei kuitenkaan edellytetä, jos tuotteita siirretään 66 §:ssä tarkoitetussa yksinkertaistetussa menettelyssä tai jos noudatetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinitilarekisterin, markkinoiden seurantaan liittyvien pakollisten ilmoitusten ja tiedonkeruun, tuotteiden kuljetuksen mukana seuraavien asiakirjojen sekä viinialalla pidettävien rekisterien osalta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 436/2009 säädettyjä vaatimuksia. Vastaanottajan on tällöin ilmoitettava vastaanottamistaan viinitoimituksista Verohallinnolle mainitussa asetuksessa edellytetyllä asiakirjalla tai viittaamalla kyseiseen asiakirjaan.

Jos valmisteveron alaisia tuotteita lähetetään väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä, valtuutetun varastonpitäjän ja rekisteröidyn lähettäjän on toimitettava sähköisen hallinnollisen asiakirjan luonnos Verohallinnolle tietokoneistettua järjestelmää käyttäen.

Verohallinto tarkastaa sähköisen hallinnollisen asiakirjan luonnoksessa olevat tiedot sähköisesti. Jos tiedot eivät ole oikein, Verohallinto ilmoittaa asiasta lähettäjälle viipymättä. Jos tiedot ovat oikein,Verohallinto antaa sähköiselle hallinnolliselle asiakirjalle yksilöivän hallinnollisen viitekoodin ja ilmoittaa sen lähettäjälle.

Verohallinto toimittaa sähköisen hallinnollisen asiakirjan viipymättä määräjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jos määräpaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai suoraan vastaanottajalle, jos vastaanottaja on Suomessa.

Jos valmisteveron alaisia tuotteita siirretään Suomessa vientipaikkaan eikä vienti-ilmoitusta anneta Suomessa, Verohallinto toimittaa sähköisen hallinnollisen asiakirjan viipymättä vientijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Jos vienti-ilmoitus annetaan Suomessa, Verohallinto säilyttää sähköisen hallinnollisen asiakirjan odottamassa vientiraporttia.

Verohallinnolle saapunut sähköinen hallinnollinen asiakirja toimitetaan edelleen vastaanottajalle vain, jos tämä on valtuutettu varastonpitäjä, rekisteröity vastaanottaja tai väliaikaisesti rekisteröity vastaanottaja.

Lähettäjän on tietokoneistettua järjestelmää käyttäen toimitettava Verohallinnolle vastaanottajaa koskevat tiedot heti kun ne ovat tiedossa ja viimeistään siirron päätyttyä.

Lähettäjä saa väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä jakaa yhdenmukaistetun valmisteveron alaisten tuotteiden siirron kahdeksi tai useammaksi siirroksi, jos:

1) valmisteveron alaisten tuotteiden kokonaismäärä ei muutu;

2) jakaminen suoritetaan Suomen tai muun tällaisen menettelyn sallivan jäsenvaltion alueella; ja

3) Verohallinnolle tai kyseisen muun jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ilmoitetaan paikka, jossa tuotteet jaetaan.

Lähettäjän on ilmoitettava Verohallinnolle ennen kuin 1 momentissa tarkoitettu toiminta aloitetaan.

Valtuutetun varastonpitäjän, rekisteröidyn vastaanottajan ja väliaikaisesti rekisteröidyn vastaanottajan on viipymättä ja viimeistään viiden arkipäivän kuluttua siirron päättymisestä annettava tietokoneistettua järjestelmää käyttäen raportti tuotteiden vastaanottamisesta (vastaanottoraportti ). Verohallinto voi perustellusta syystä pidentää määräaikaa, jos vastaanottaja sitä pyytää.

Verohallinto tarkastaa vastaanottoraportissa olevat tiedot sähköisesti. Jos tiedot eivät ole oikein, Verohallinto ilmoittaa asiasta vastaanottajalle viipymättä. Jos tiedot ovat oikein, Verohallinto vahvistaa vastaanottajalle vastaanottoraportin rekisteröinnin ja lähettää raportin lähtöjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Verohallinto toimittaa vastaanottoraportin lähettäjälle. Jos lähetys- ja määräpaikka sijaitsevat Suomessa, vastaanottoraportti toimitetaan suoraan lähettäjälle.

Jos vastaanottajana on 18 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö tai yhteisö, vastaanottajan on 30 päivän kuluessa siirron päättymisestä toimitettava Verohallinnolle 18 §:n 4 momentissa tarkoitetun verovapaustodistuksen jäljennös ja kaupallinen asiakirja, joka osoittaa vastaanotettujen tuotteiden laadun ja määrän. Verohallinto antaa tietokoneistettua järjestelmää käyttäen raportin tuotteiden vastaanottamisesta.

Jos vienti-ilmoitus on annettu Suomessa, Verohallinto laatii vientiraportin sen vahvistuksen perusteella, jonka on antanut tullilainsäädännössä tarkoitettu poistumistoimipaikka tai se toimipaikka, jossa muodollisuudet suoritettiin, kun tuotteet siirrettiin kolmannelle alueelle. Vahvistuksessa on todistettava, että valmisteveron alaiset tuotteet on viety unionin alueelta.

Verohallinto tarkastaa 1 momentissa mainitussa vahvistuksessa olevat tiedot sähköisesti. Kun tiedot on tarkastettu, Verohallinto lähettää vientiraportin lähtöjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Verohallinto toimittaa saapuneen vientiraportin lähettäjälle.

Jos vastaanottoraporttia ei voida siirron päätyttyä antaa säädetyssä määräajassa 64 §:n mukaisesti, koska määräjäsenvaltiossa ei ole käytettävissä tietokoneistettua järjestelmää tai tietokoneistettu järjestelmä ei ole ollut käytössä lähtöjäsenvaltiossa eikä sähköinen hallinnollinen asiakirja ole vielä korvannut paperista asiakirjaa, vastaanottajan on asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta annettava Verohallinnolle paperille laadittu asiakirja, jossa ovat samat tiedot kuin vastaanottoraportissa ja jossa todistetaan, että siirto on päättynyt.

Verohallinto lähettää 1 momentissa tarkoitetun asiakirjan jäljennöksen lähtöjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja säilyttää vastaanottamansa jäljennöksen vastaanottajan saatavilla, paitsi jos vastaanottaja pystyy antamaan vastaanottoraportin tietokoneistetun järjestelmän kautta pikaisesti tai jos kyse on asianmukaisesti perustellusta tapauksesta.

Verohallinto antaa tarkempia määräyksiä tietokoneistetun järjestelmän käytöstä, sähköisen hallinnollisen asiakirjan tietosisällöstä sekä siitä, mitä varmenne- tai tunnistemenettelyä käyttäen sähköinen hallinnollinen asiakirja voidaan antaa.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun yksityishenkilön on ennen siirron aloittamista ilmoitettava Verohallinnolle toisesta jäsenvaltiosta Suomeen lähetettävistä yhdenmukaistetun valmisteveron alaisista tuotteista ja annettava vakuus valmisteverojen suorittamisesta.

Verovelvollisen on ennen siirron aloittamista ilmoitettava Verohallinnolle toisesta jäsenvaltiosta Suomeen lähetettävistä tuotteista ja annettava vakuus valmisteverojen suorittamisesta.

Etämyyjän, jolla ei ole Suomessa veroedustajaa, on ilmoitettava Verohallinnolle tuotteista ennen niiden lähettämistä toisesta jäsenvaltiosta Suomeen ja annettava vakuus valmisteverojen suorittamisesta.

Jos valmisteveron alaiset tuotteet tuhoutuvat täydellisesti tai ne menetetään lopullisesti Suomessa tai tämä havaitaan Suomessa, tuotteiden tuhoutuminen tai menettäminen on näytettävä toteen toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla. Jos tuotteet tuhoutuvat tai ne menetetään tai tuhoutuminen tai menettäminen havaitaan muussa jäsenvaltiossa, se on näytettävä toteen kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla.

Jos 1 - 4 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa tuotteesta Suomessa määrättyä veroa ei ole kokonaan suoritettu, suorittamatta oleva vero peruutetaan. Palautusta tai peruutusta on haettava Verohallinnolta kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona tuotteesta on Suomessa määrätty vero.

Jos tässä laissa tai asianomaisessa valmisteverolaissa säädettyä vähennysoikeutta ei ole voitu käyttää täysimääräisenä vähennyksen tekemiselle säädetyssä määräajassa, verovelvollisella on oikeus hakemuksesta saada vähentämättä jäänyttä suoritettua veroa vastaava palautus. Palautusta on haettava Verohallinnolta kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona oikeus vähennyksen tekemiseen syntyi.

Valtuutetun varastonpitäjän on säilytettävä Suomessa aikajärjestyksessä sellaiset väliaikaisesti verottomina vastaanotettujen tuotteiden mukana seuranneet asiakirjat, joita ei ole toimitettu tietokoneistettuun järjestelmään. Ne on pyynnöstä toimitettava Verohallinnolle.

Rekisteröidyn vastaanottajan ja väliaikaisesti rekisteröidyn vastaanottajan on säilytettävä Suomessa aikajärjestyksessä väliaikaisesti verottomana vastaanotettujen tuotteiden mukana seuranneet asiakirjat, joita ei ole toimitettu tietokoneistettuun järjestelmään. Ne on pyynnöstä toimitettava Verohallinnolle.

Toimivaltainen viranomainen voi tehdä tarkastuksia tämän lain tai asianomaisen valmisteverolain säännösten noudattamisen valvomiseksi. Tarkastuksessa voi olla läsnä myös muun viranomaisen edustajia. Tarkastuksessa on noudatettava soveltuvin osin, mitä hallintolain 39 §:ssä säädetään.

Verovelvollisen on pyydettäessä esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle tarkastusta varten kirjanpitoaineistonsa, tiedot kirjanpitojärjestelmästään ja sen yhteyksistä muihin järjestelmiin, tiedot sisäisen valvonnan järjestelmästä ja muut verotuksessa tarpeelliset tiedot pyydetyssä muodossa. Jos tarkastettava aineisto on säilytetty koneellisella tietovälineellä, verovelvollisen on pyydettäessä saatettava aineisto selväkieliseen muotoon tai yleisesti käytössä olevaan tallennusmuotoon. Verovelvollisen on myös esitettävä varastonsa ja muut tilansa, siltä osin kuin niitä ei käytetä pysyväisluonteiseen asumiseen, sekä annettava tarvittavat tilat ja laitteet tarkastuksen suorittamista varten ja muutoinkin avustettava tarkastuksessa.

Jokaisen on salassapitosäännösten estämättä annettava pyynnöstä toimivaltaiselle viranomaiselle tietoja valmisteveron alaisten tuotteiden ostoista, hallussapidosta, siirroista, myynneistä ja valmistuksesta.

Toimivaltaisella viranomaisella on oikeus tämän lain tai asianomaisen valmisteverolain säännösten noudattamisen valvomiseksi tai jos se on tarpeen verotusta varten:

1) päästä varastoihin ja muihin tiloihin sekä tarkastaa ne, jos niissä säilytetään tai käsitellään valmisteveron alaisia tuotteita;

2) pysäyttää ja tarkastaa kulkuneuvo;

3) antaa valmisteveron alaisen tuotteen purkamista, lastausta, kuljetusta, vastaanottamista, varastointia ja lähettämistä koskevia määräyksiä sekä asettaa valmisteveron alaisen tuotteen päällykseen, kuljetusvälineeseen taikka varastoon lukko, sinetti tai muu tunnistemerkki.

Pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävää tilaa ei kuitenkaan saa tarkastaa.

Sen, joka on luovuttanut tai hankkinut tuotteita 19 §:ssä verottomaksi säädettyä käyttöä varten, on salassapitosäännösten estämättä annettava toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot tuotteiden hankinnoista, käytöstä, varastomääristä, luovutuksista ja muista verotuksen valvontaa varten tarpeellisista seikoista. Toimivaltainen viranomainen antaa tarkemmat määräykset tietojen sisällöstä sekä toimittamistavasta ja –ajankohdasta.

Sen, joka pitää hallussaan valmisteveron alaisia tuotteita, on vaadittaessa annettava tuotteista toimivaltaiselle viranomaiselle näytteitä, jotka ovat tarpeen verotusta ja sen valvontaa varten.

Jokaisen on toimivaltaisen viranomaisen kirjallisesta kehotuksesta määräajassa annettava salassapitosäännösten estämättä sellaisia toisen verotusta tai siitä johtunutta valitusasiaa varten tarpeellisia toista koskevia tietoja, jotka selviävät hänen hallussaan olevista asiakirjoista tai muutoin ovat hänen tiedossaan, jos ne eivät koske asiaa, josta hänellä lain mukaan on oikeus kieltäytyä todistamasta.

Sen, joka on 96, 98 tai 100 §:ssä tarkoitetulla tavalla velvollinen esittämään ja antamaan toimivaltaiselle viranomaiselle valmisteverotusta koskevia tietoja tai avustamaan tarkastuksessa, on suoritettava nämä toimenpiteet omalla kustannuksellaan.

Toimivaltainen viranomainen voi asettaa 96, 98 tai 100 §:ssä säädetyn tietojenantovelvollisuuden tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakkoa ei kuitenkaan saa asettaa, jos asianosaista on aihetta epäillä rikoksesta ja pyydetty aineisto liittyy rikosepäilyn kohteena olevaan asiaan.

Toimivaltaisella viranomaisella on verosaatavien turvaamiseksi oikeus ottaa haltuunsa valmisteveron alaiset tuotteet, jos:

1) niitä ei ole asianmukaisesti ilmoitettu verotettaviksi;

2) niihin ei ole sovellettu valmisteverotusta koskevia säännöksiä tai toimivaltaisen viranomaisen näiden säännösten nojalla antamia päätöksiä ja määräyksiä;

3) niihin liittyvästä verovelvollisuudesta, veron alaisuudesta tai maahantuonnin tarkoituksesta on epäselvyyttä; taikka

4) on olemassa muu perusteltu syy turvata verosaatava.

Verohallinto voi hakemuksesta antaa ennakkoratkaisun tuotteesta suoritettavasta valmisteverosta tai toiminnan veronalaisuudesta. Ennakkoratkaisu voidaan antaa valmisteverosta myös silloin, kun verotus muutoin toimitetaan tullia koskevien säännösten mukaisesti. Ennakkoratkaisun antaa tällöin Tulli.

Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua on sitovana noudatettava hakijan valmisteverotuksessa Suomessa vuoden ajan antamispäivää seuraavan kalenterikuukauden alusta, jollei ennakkoratkaisua annettaessa sovellettua säännöstä ole ennakkoratkaisun voimassa ollessa muutettu tai jollei Verohallinto ole peruuttanut antamaansa ennakkoratkaisua lainkäyttöviranomaisen päätöksellä tapahtuneen säännöksen tulkinnan muuttumisen takia tai muusta erityisestä syystä.

Ennakkoratkaisuun ei saa vaatia oikaisua, vaan siihen saa hakea muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valtion puolesta oikeus hakea muutosta on 107 §:ssä tarkoitetulla oikeudenvalvojalla. Päätökseen olla antamatta ennakkoratkaisua ei saa vaatia oikaisua eikä hakea muutosta valittamalla.

Verohallinto voi hakemuksesta alentaa suoritettua tai suoritettavaa valmisteveroa, veronlisäystä, viivekorkoa, viivästyskorkoa tai lykkäyksen vuoksi suoritettavaa korkoa taikka poistaa sen kokonaan. Huojennus voidaan myöntää, jos:

1) valmisteveron periminen täysimääräisenä olosuhteet huomioon ottaen olisi ilmeisen kohtuutonta; tai

2) kysymys on sellaisista veronalaisista tuotteista, joita käytetään rajoitetun ajan tutkimus- ja kehittämishankkeissa, joiden tarkoituksena on ympäristöystävällisempien tuotteiden tai uusiutuvista luonnonvaroista saatavien polttoaineiden tekninen kehittäminen.

Verohallinto voi asettaa huojennukselle ehtoja, joilla voidaan valvoa huojennuksen edellytysten täyttymistä.

Verohallinto voi hakijasta riippumattomien poikkeuksellisten olosuhteiden tai veronmaksukyvyn olennaisen alentumisen takia tai muusta erityisestä syystä hakemuksesta myöntää veron maksamisen lykkäystä. Lykkäys myönnetään ehdolla, että lykätyn määrän suorittamisesta annetaan lykättyä määrää vastaava vakuus. Lykkäys voidaan kuitenkin myöntää vakuutta vaatimatta maksettavan määrän vähäisyyden tai lykkäysajan lyhyyden takia taikka muusta erityisestä syystä. Lykätylle veron määrälle peritään korkoa, jonka määrään sovelletaan veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain 4 §:ää. Lykkäys voidaan myöntää kuitenkin ilman korkoa, jos koron periminen olisi ilmeisen kohtuutonta.

Valtiovarainministeriö voi ottaa Verohallinnossa käsiteltävän periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.

Mitä tässä pykälässä säädetään, sovelletaan myös, vaikka verotus muutoin toimitetaan tullia koskevien säännösten mukaan. Toimivaltainen viranomainen on tällöin Tulli.

Jos todetaan, että veroa tai virhemaksua on määrätty liikaa tai palautettu liian vähän, Verohallinto oikaisee antamaansa päätöstä ja maksaa verovelvolliselle tämän liikaa maksaman tai palauttamatta jääneen veron tai virhemaksun.

Valtion oikeutta valvoo valtion oikeudenvalvoja. Valtion oikeudenvalvojalla tarkoitetaan Verohallinnon toimivaltaan kuuluvissa asioissa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä ja Tullin toimivaltaan kuuluvissa asioissa tulliasiamiestä.

Valtion oikeudenvalvojaa kuullaan siten kuin 41 §:n 3 momentissa säädetään.

Tämän lain nojalla annettuun päätökseen haetaan muutosta päätöksen tehneeltä viranomaiselta kirjallisella oikaisuvaatimuksella, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu. Oikaisuvaatimusta ei kuitenkaan saa tehdä, jos kyse on huojennusta tai maksunlykkäystä koskevasta päätöksestä taikka asiasta, joka tulee ratkaista veronpalautusta koskevien säännösten nojalla. Valtion puolesta oikeus oikaisuvaatimuksen tekemiseen on 107 §:ssä tarkoitetulla valtion oikeudenvalvojalla.

Määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiselle on kolme vuotta veron määräämistä tai palauttamista seuraavan kalenterivuoden alusta, kuitenkin vähintään 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Muussa kuin veron määräämistä tai palauttamista koskevassa asiassa määräaika on 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Valtion oikeudenvalvojan määräaika on 60 päivää päätöksen tekemisestä.

Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen. Huojennusta tai maksunlykkäystä koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Valtion puolesta valitusoikeus on 107 §:ssä tarkoitetulla valtion oikeudenvalvojalla.

Valitusaika on kolme vuotta veron määräämistä tai palauttamista seuraavan kalenterivuoden alusta, kuitenkin vähintään 60 päivää oikaisuvaatimuksen johdosta annetun päätöksen tiedoksisaannista. Muussa kuin veron määräämistä tai palauttamista koskevassa asiassa valitusaika on 60 päivää oikaisuvaatimukseen annetun päätöksen tiedoksisaannista. Valtion oikeudenvalvojan valitusaika on 60 päivää oikaisuvaatimukseen annetun päätöksen tekemisestä.

Hallintotuomioistuimen on varattava verovelvollisen tekemästä valituksesta 107 §:ssä tarkoitetulle valtion oikeudenvalvojalle ja valtion oikeudenvalvojan tekemästä valituksesta verovelvolliselle tilaisuus vastineen antamiseen sekä tarvittaessa muutoksenhakijalle tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Sen lisäksi, mitä hallintolainkäyttölain 34 §:n 2 momentissa säädetään asian ratkaisemisesta asianosaista kuulematta, hallintotuomioistuin voi ratkaista valituksen kuulematta valtion oikeudenvalvojaa, jos veron määrä voi verovelvollisen vaatimuksesta muuttua enintään 6 000 euroa, eikä asia ole tulkinnanvarainen tai epäselvä.

Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaannista kuitenkin niin, että valitusaika hallinto-oikeuden ennakkoratkaisua koskevasta päätöksestä on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Valtion puolesta valitusoikeus on 107 §:ssä tarkoitetulla valtion oikeudenvalvojalla.

Jos valmistevero on hallinto-oikeuden päätöksellä poistettu tai sitä on alennettu, Verohallinto suorittaa liikaa maksetun veron muutoksenhausta huolimatta verovelvolliselle.

Jos korkein hallinto-oikeus on valtion oikeudenvalvojan valituksen johdosta muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä, jäljennös korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä toimitetaan Verohallinnolle, joka viipymättä panee maksuun verovelvolliselle liikaa suoritetun määrän.

1. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

2. Tämän lain tullessa voimaan ne Tullissa vireillä olevat asiat, jotka tämän lain tai asianomaisen valmisteverolain nojalla kuuluvat Verohallinnon toimivaltaan, siirtyvät Verohallinnon käsiteltäviksi ja ratkaistaviksi. Vastaavasti siirtyvät tässä momentissa tarkoitettuihin asioihin liittyvät sopimukset ja muut sitoumukset samoin kuin muut oikeudet ja velvoitteet Verohallinnolle. Sopimukset ja sitoumukset siirtyvät Verohallinnolle kuitenkin vain, jollei niiden sisällöstä muuta johdu taikka toisin sovita.

3. Poiketen siitä, mitä 2 momentissa säädetään, Tulli on toimivaltainen sellaisessa yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvassa vahingonkorvausvelvollisuutta tai palautusvelvollisuutta koskevassa asiassa tai hallintoriita-asiassa, joka liittyy Tullin ennen tämän lain voimaantuloa tekemään verotusta koskevaan päätökseen.

4. Poiketen siitä, mitä 2 momentissa säädetään, Tulli on toimivaltainen käyttämään puhevaltaa sellaisen rikosasian ja siihen liittyvän vahingonkorvausasian käsittelyssä, jossa se on ennen tämän lain voimaantuloa esittänyt rangaistus- tai korvausvaatimuksen esitutkinnassa tai tuomioistuimessa. Tulli on toimivaltainen perimään lainvoimaisen vahingonkorvauksen ja oikeudenkäyntikulut, jotka on tuomittu ennen tämän lain voimaantuloa.

5. Jos hakemus on tämän lain tai asianomaisen valmisteverolain mukaan jätettävä määräajassa Verohallinnolle, se katsotaan määräajassa jätetyksi myös, jos se on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen jätetty säädetyssä määräajassa Tullille.

6. Tämän lain voimaan tullessa voimassa olevat Tullin antamat päätökset, luvat ja rekisteröinnit niissä asioissa, jotka kuuluvat tämän lain tai asianomaisen valmisteverolain nojalla Verohallinnon toimivaltaan, jäävät voimaan niissä mainituilla ehdoilla.

7. Verohallinto ja Tulli toimivat lakisääteisten tehtäviensä mukaisesti niiden valmisteverotusta koskevien henkilörekisterien rekisterinpitäjinä, jotka on otettu käyttöön ennen tämän lain voimaantuloa. Tulli vastaa tietojärjestelmien teknisenä ylläpitäjänä rekisterien toimivuudesta ja tietoturvallisuudesta.

8. Muussa laissa tai asetuksessa taikka valtioneuvoston tai ministeriön päätöksessä oleva viittaus niihin Tullin tehtäviin, jotka kuuluvat tämän lain tai asianomaisen valmisteverolain nojalla Verohallinnon toimivaltaan, tarkoittaa tämän lain tultua voimaan viittausta Verohallinnon tehtäviin.

9. Muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn Tullin päätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä kuitenkin siten, että Verohallinto on toimivaltainen viranomainen niissä asioissa, jotka kuuluvat sille tämän lain nojalla. Muutoksenhaussa lain voimaantulon jälkeen tehtyyn Verohallinnon ja Tullin päätökseen sovelletaan tämän lain säännöksiä ja valituskirjelmä on jätettävä hallinto-oikeuteen. Mitä edellä säädetään veroviranomaisen päätöksestä, sovelletaan myös oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen.

10. Tämän lain 107 c §:ää sovelletaan niihin valitusasioihin, jotka tulevat vireille lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Veroviranomaisen on lähetettävä tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen vireille tulleissa valitusasioissa veroviranomaiselle saapuneet valituskirjelmät ja asiaa koskevat asiakirjat viipymättä hallinto-oikeudelle.

11. Jos oikaisuvaatimus tai valituskirjelmä on lain mukaan jätettävä Tullille, se katsotaan määräajassa jätetyksi myös, jos se on tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen jätetty säädetyssä määräajassa Verohallintoon. Jos oikaisuvaatimus tai valituskirjelmä on muutoksenhakuosoituksen mukaisesti jätetty määräajassa Tullille, mutta toimivaltainen viranomainen on Verohallinto, se katsotaan määräajassa jätetyksi.

12. Niissä tämän lain voimaan tullessa vireillä olevissa valtion oikeudenvalvontaa koskevissa asioissa, joissa toimivaltainen viranomainen on tämän lain voimaantultua Verohallinto, valtion oikeutta valvoo Verohallinnon Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö.

Verohallinto vahvistaa tammi-kesäkuulta ja heinä-joulukuulta moottoribensiinistä ja sitä korvaavista tuotteista, dieselöljystä ja sitä korvaavista tuotteista, nestekaasusta ja sitä korvaavista tuotteista sekä kevyestä polttoöljystä ja sitä korvaavista tuotteista palautettavan valmisteveron määrän, jota sovelletaan mainittuna aikana kulutukseen luovutettujen polttoaineiden veron palautukseen. Palautuksen määräksi vahvistetaan mainittuna aikana verolliseen kulutukseen luovutetusta polttoaineesta ja sitä korvaavista tuotteista suoritettujen verojen keskiarvo litraa tai kilogrammaa kohti kahden desimaalin tarkkuudella. Kuitenkin polttoaineesta, joka ei ole koostumukseltaan moottoribensiinin, dieselöljyn ja eräiden muiden nestemäisten polttoaineiden laatuvaatimuksista ympäristösuojelulain (527/2014) nojalla säädetyn mukaista, tai jos kysymyksessä on kevyt polttoöljy, joka sisältää biopolttoöljyä enemmän kuin seitsemän tilavuusprosenttia, hakijan on esitettävä palautuksen saamiseksi luotettava selvitys polttoaineesta suoritetusta verosta ja huoltovarmuusmaksusta.

Biopolttoöljyn valmistajan on tehtävä Verohallinnolle kirjallinen ilmoitus verovelvolliseksi rekisteröitymistä varten. Verovelvolliseen sovelletaan muutoin valmisteverotuslain verokausi-ilmoittajaa koskevia säännöksiä.

Rekisteriä ylläpitää Verohallinto.

Nestemäisten polttoaineiden kauppaa harjoittavan liikkeen on tehtävä Verohallinnolle ilmoitus polttoaineeseen lisättävistä apu- ja tunnisteaineista.

Verohallinnolla ja Tullilla on oikeus saada lentobensiinin ja petrolin verotusta ja sen valvontaa varten tarpeellisia tietoja Liikenteen turvallisuusvirastolta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Toimivaltaisiin viranomaisiin sovelletaan, mitä valmisteverotuslain (182/2010) 4 §:ssä säädetään.

Sähköntuottajan ja pientuottajan on annettava veroilmoitus Verohallinnolle jokaisesta voimalaitoksesta erikseen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua maksettujen valmisteverojen määrää laskettaessa siitä vähennetään14 ja 22 §:ssä tarkoitetut veronpalautukset sekä nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1472/1994) 9 a §:ssä ja maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta annetun lain (603/2006) 1 §:ssä tarkoitetut veronpalautukset. Jos yritys on luovuttanut tilikauden aikana tässä pykälässä tarkoitettuja tuotteita, yrityksen niistä suorittamia tai niihin sisältyviä veroja ei oteta huomioon maksettujen valmisteverojen määrää laskettaessa.

Veronpalautusta koskeva hakemus on tehtävä Verohallinnolle kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.

Jollei tässä laissa toisin säädetä, veron palauttamiseen sovelletaan, mitä valmisteverotuslaissa tai sen nojalla veronoikaisusta, jälkiverotuksesta, veronkorotuksesta, kirjanpitovelvollisuudesta, tietojen tarkastamisesta, tietojenantovelvollisuudesta, muutoksenhausta sekä valmisteverosta muutoinkin säädetään tai määrätään. Jos yritys on luovuttanut tilikauden jälkeen toiselle tässä pykälässä tarkoitettuja tuotteita, joista on palautettu veroa 1 momentin nojalla, maksettu veronpalautus peritään takaisin. Yrityksen on tehtävä luovutuksesta viipymättä ilmoitus Verohallinnolle tässä momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä varten.

Verkonhaltijan, sähköntuottajan ja pientuottajan on tehtävä Verohallinnolle kirjallinen ilmoitus verovelvolliseksi rekisteröitymistä varten. Ilmoituksessa on mainittava verovelvollisen nimi, osoite ja yhteystiedot. Voimalaitoksista on lisäksi ilmoitettava voimalaitoksen tyyppi, nimellisteho, pääasialliset polttoaineet ja kiinteistötunnus. Ilmoitus on tehtävä jokaisesta laitoksesta erikseen. Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä ilmoitettavista tiedoista verotuksen toimittamista, valvomista ja kehittämistä varten. Ilmoitus on annettava kolmen kuukauden kuluessa toiminnan aloittamisesta.

Rekisteriä pitää Verohallinto.

Sähköverkonhaltijaan, sähköntuottajaan ja pientuottajaan sekä 5 §:n 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuun verovelvolliseen sovelletaan, mitä valmisteverotuslaissa säädetään verokausi-ilmoittajasta.

Vero määrätään polttoturpeesta ja mäntyöljystä kultakin verokaudelta sinä päivänä voimassa olevien säännösten mukaan, jona polttoturve ja mäntyöljy on käytetty 15 §:ssä mainittuun tarkoitukseen. Edellä 15 §:ssä tarkoitetun käyttäjän on annettava veroilmoitus Verohallinnolle jokaisesta laitoksesta erikseen. Verokautena pidetään kalenterikuukautta.

Edellä 15 §:ssä tarkoitetun käyttäjän on tehtävä Verohallinnolle kirjallinen ilmoitus verovelvolliseksi rekisteröitymistä varten. Ilmoitus on tehtävä jokaisesta laitoksesta erikseen.

Rekisteriä pitää Verohallinto.

Maakaasuverkonhaltijan on rekisteröidyttävä verovelvolliseksi Verohallinnolle kirjallisesti.

Se, joka käyttää maakaasua verottomaksi säädettyyn tarkoitukseen, voi hakeutua rekisteröidyksi käyttäjäksi kunkin käyttöpaikan osalta erikseen. Rekisteröidyn käyttäjän on peruutettava rekisteröityminen, kun sillä ei enää ole 21 §:ssä tarkoitettua verotonta käyttöä.

Rekisteröityyn käyttäjään sovelletaan, mitä valmisteverotuslaissa säädetään verokausi-ilmoittajasta.

Verohallinto saa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa rekisteröidyksi käyttäjäksi rekisteröityneiden nimet ja yhteystiedot maakaasuverkonhaltijalle ja maakaasun valtuutetulle varastonpitäjälle.

Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista rekisteröintimenettelyistä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Verohallinnolla on salassapitosäännösten ja muiden tietojen saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada maa- ja metsätalousministeriöltä, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta sekä Ahvenanmaan valtionvirastolta tässä laissa tarkoitetun valmisteveron palauttamista sekä siihen liittyvää valvontaa varten tarpeellisia tietoja hakijalle myönnetystä 2 §:n 2-5 kohdassa tarkoitetusta tukityypistä ja tuen maksupäivästä. Hakijasta on oikeus saada yksilöinti- ja yhteystietoina hakijan nimi-, henkilö- tai yhteisötunnus sekä viranomaiselle ilmoitettu osoite.

Maa- ja metsätalousministeriöllä, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla sekä Ahvenanmaan valtionvirastolla on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada Verohallinnolta tässä laissa tarkoitetun valmisteveron palauttamista sekä siihen liittyvää valvontaa varten tarpeellisia tietoja palautuksen määrästä ja sen perusteesta. Palautuksen saajasta on oikeus saada yksilöinti- ja yhteystietoina palautuksen saajan nimi, henkilö- tai yhteisötunnus sekä Verohallinnolle ilmoitettu toimipaikan osoite.

Verohallinto voi salassapitosäännösten estämättä antaa omasta aloitteestaan tarpeellisia tässä laissa tarkoitetun veronpalautuksen saajaa ja myönnettyä veronpalautusta koskevia palautuksen oikeellisuuden valvontaan liittyviä tietoja maa- ja metsätalousministeriölle sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille niiden laissa tai asetuksessa säädettyyn tehtävään liittyvän valvontavelvollisuuden täyttämiseksi, jos on syytä epäillä, että hakija ei olisi ollut oikeutettu 2 §:n 2-5 kohdassa tarkoitettuun tukeen. Yksilöinti- ja yhteystietoina voidaan antaa palautuksen saajan nimi, henkilö- tai yhteisötunnus sekä Verohallinnolle ilmoitettu toimipaikan osoite.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Valmistajan riippumattomuudesta ja kalenterivuosittaisen tuotannon määrästä on vaadittaessa esitettävä Verohallinnolle luotettava selvitys.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain (1471/1994) 11 §, sellaisena kuin se on osaksi laissa 967/2012.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tätä lakia ei sovelleta juomapakkauksiin, jos liitteenä olevassa verotaulukossa tarkoitettuja juomia on valmistanut oikeudellisesti ja taloudellisesti muista saman toimialan valmistajista riippumaton valmistaja, jonka kalenterivuoden aikana kulutukseen luovuttamien juomapakkausten sisältämä juomamäärä on enintään 50 000 litraa. Valmistajan riippumattomuudesta ja kalenterivuosittaisen tuotannon määrästä on vaadittaessa esitettävä Verohallinnolle luotettava selvitys.

Toimivaltaisiin viranomaisiin sovelletaan, mitä valmisteverotuslain 4 §:ssä säädetään.

Sen, joka valmisteverotuslain mukaisesti antamassaan veroilmoituksessa ilmoittaa, että juomapakkaukset kuuluvat toimivaan palautusjärjestelmään, tulee osoittaa, että Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on hyväksynyt juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän tuottajarekisteriin siten kuin jätelain 103 §:ssä säädetään tai että juomapakkaukset on hyväksytty Ahvenanmaan maakunnan lainsäädännön mukaiseen vastaavaan rekisteriin. Ympäristöviranomaisten on ilmoitettava rekisteriin tehtävistä muutoksista välittömästi Verohallinnolle. Jos tuottajarekisterin tiedot aiheuttavat muutoksia verovelvollisen verotukseen, muutoksia sovelletaan tietojen toimittamista seuraavan kalenterikuukauden verotuksessa.

Toimivaltaisella viranomaisella on oikeus saada tässä laissa tarkoitettua verotusta ja sen valvontaa varten tarpeellisia tietoja ympäristöviranomaiselta, jolle on ympäristölainsäädännössä säädetty tai määrätty juomapakkauksiin tai niiden palautusjärjestelmiin liittyvä valvontatehtävä.

Sen estämättä, mitä valmisteverotuslaissa säädetään salassapitovelvollisuudesta, toimivaltainen viranomainen voi antaa tässä laissa tarkoitettuja tietoja ja asiakirjoja 1 momentissa tarkoitetulle ympäristöviranomaiselle.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Sääntöjen vastaisesti tai muuten kuin kaupallista myyntiä varten maahantuotujen tupakkatuotteiden vähittäismyyntihintana pidetään vastaavien tuotteiden vähittäismyyntihintaa Suomessa. Jollei vastaavia tuotteita ole, savukkeiden ja savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vero määrätään 8 §:ssä tarkoitetun vähimmäisveron mukaisesti. Muiden tupakkatuotteiden verotusarvona pidetään tuoteryhmän keskimääräistä vähittäismyyntihintaa, jonka Verohallinto vahvistaa.

Jos 1 momentissa tarkoitettu verovelvollinen on valtuutettu varastonpitäjä tai rekisteröity vastaanottaja, hintalipukkeet hankkii ja kustantaa verovelvollinen itse. Muussa tapauksessa hintalipukkeet toimittaa verovelvolliselle Verohallinto, joka perii lipukkeista omakustannushintaa vastaavan maksun.

Verovelvollisen on salassapitosäännösten estämättä annettava Verohallinnolle tarpeelliset tiedot kulutukseen luovutettujen tupakkatuotteiden määristä ja hintaluokista 2 momentissa tarkoitetun vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon vahvistamista varten. Lisäksi verovelvollisen on salassapitosäännösten estämättä annettava Verohallinnolle tarpeelliset tiedot Euroopan komissiolle toimitettavia tupakkatuotteiden tilastotietoja varten. Verohallinto antaa tarkemmat määräykset tietojen sisällöstä sekä toimittamistavasta ja -ajankohdasta.

Verohallinto vahvistaa savukkeiden ja savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon. Savukkeiden vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo lasketaan jakamalla kaikkien kulutukseen luovutettujen savukkeiden kokonaisarvo, joka perustuu kaikki verot sisältävään vähittäismyyntihintaan, kulutukseen luovutettujen savukkeiden kokonaismäärällä. Savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo lasketaan jakamalla kulutukseen luovutetun savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan kokonaisarvo, joka perustuu kaikki verot sisältävään vähittäismyyntihintaan, kulutukseen luovutetun savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan kokonaismäärällä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Toimivaltaisiin viranomaisiin sovelletaan, mitä valmisteverotuslain (182/2010) 4 §:ssä säädetään.

Kaatopaikan pitäjän on tehtävä ennen kaatopaikkatoiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus Verohallinnolle verovelvolliseksi rekisteröitymistä varten. Myös kaatopaikan käytöstä poistamisesta on tehtävä ilmoitus.

Verohallinto merkitsee verovelvollisiksi rekisteröityneet valmisteverotuslain 30 §:ssä tarkoitettuun rekisteriin.

Verovelvollisen on annettava Verohallinnolle veroilmoitus kultakin verokaudelta viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden 18 päivänä. Veroilmoitus on annettava kustakin kaatopaikasta erikseen.

Verovelvollisen on annettava Verohallinnolle 1 momentissa säädetyssä määräajassa kultakin verokaudelta ilmoitus kaatopaikalle toimitetuista sellaisista jätteistä, joita ei ole mainittu liitteen verotaulukossa, jäteluettelon mukaisesti jaoteltuina.

Toimivaltaisella viranomaisella on oikeus saada tässä laissa tarkoitettua verotusta ja sen valvontaa varten tarpeellisia tietoja ja asiakirjoja ympäristöviranomaiselta, jolle on ympäristölainsäädännössä säädetty kaatopaikkoja koskeva lupa- tai valvontatehtävä.

Toimivaltaisella viranomaisella on oikeus antaa tässä laissa tarkoitettua verotusta varten saamiaan tietoja ja asiakirjoja 1 momentissa tarkoitetuille viranomaisille näille säädettyä tehtävää varten. Tiedot voidaan antaa valmisteverotuslain salassapitosäännösten estämättä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Mitä tässä pykälässä säädetään, ei koske valmisteverotuslain (182/2010) 19, 89 ja 90 §:ää.

Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, valmisteveron alaisia tuotteita, joita ei ole luovutettu kulutukseen Suomessa, voidaan siirtää Ahvenanmaan maakunnan ja muun Suomen välillä sellaisessa valmisteverotuslaissa säädetyssä menettelyssä, joka koskee kokonaan Suomen alueella tapahtuvia siirtoja.

Mitä valmisteverotuslain 19 §:ssä ja 89 §:n 1 momentissa säädetään ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevasta aluksesta, sovelletaan myös silloin, kun kysymyksessä on:

1) ilma- tai vesialus, joka liikennöi ammattimaisesti Ahvenanmaan maakunnan ja yhteisön ulkopuolisen maan tai muun jäsenvaltion kuin Suomen välillä:

2) ilma-alus, joka liikennöi ammattimaisesti Ahvenanmaan maakunnan ja muun Suomen välillä; tai

3) ilma- tai vesialus, joka liikennöi ammattimaisesti Suomen ja yhteisön ulkopuolisen maan tai muun jäsenvaltion välillä siten, että kuljetukseen sisältyy pysähtyminen Ahvenanmaan maakunnassa.

Sovellettaessa valmisteverotuslain 89 §:n 2 momenttia tuotteet katsotaan myydyn yhteisön ulkopuolelle matkustavalle myös silloin, kun ne myydään Ahvenanmaan maakunnasta muualle Suomeen, toiseen jäsenvaltioon tai yhteisön ulkopuolelle matkustavalle taikka muulta Suomesta maakuntaan matkustavalle.

Sen estämättä, mitä 28 §:ssä säädetään, aluksella matkustavalle matkatavarana mukaan otettaviksi myytävät tupakkatuotteet ja alkoholijuomat ovat verottomia kutakin matkustajaa ja matkaa kohti enintään valmisteverotuslain 85 ja 86 §:ssä mainittuihin määriin saakka silloin, kun kysymyksessä on:

1) vesialus, joka liikennöi ammattimaisesti Ahvenanmaan maakunnan ja Ruotsin, Norjan tai Tanskan välillä; tai

2) vesialus, joka liikennöi ammattimaisesti Suomen ja Ruotsin, Norjan tai Tanskan välillä siten, että kuljetukseen sisältyy pysähtyminen Ahvenanmaan maakunnassa.

Sen estämättä, mitä 28 §:ssä säädetään, tupakkatuotteiden ja alkoholijuomien myynti 28 §:ssä tarkoitetuilla aluksilla Ahvenanmaan maakunnasta muualle Suomeen tai muulta Suomesta maakuntaan matkustavalle on verotonta vain sellaiselle matkustajalle, jolla on tällaiseen kuljetukseen oikeuttava matkalippu tai vastaava asiakirja, enintään valmisteverotuslain 85 ja 86 §:ssä mainittuihin määriin saakka. Enintään kahden olutlitran myynti matkustajaa kohden on verotonta.

Mitä valmisteverotuslain 13 §:n 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös silloin, kun valmisteveron alaisia tuotteita on hankittu verotta tämän lain nojalla.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Verohallinto valvoo tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista sekä huolehtii lain täytäntöönpanosta. Verohallinnon toimivaltuuksiin sovelletaan, mitä valmisteverotuslain 12 luvussa säädetään.

Verohallinnon tämän lain nojalla saamien tietojen ja asiakirjojen salassapitoon sovelletaan valmisteverotuslain (1469/1994) 66 ja 67 §:ää. Verohallinto voi kuitenkin sen lisäksi, mitä mainitun lain 66 §:n 2 momentissa säädetään, antaa salassapitosäännösten estämättä tietoja ja asiakirjoja työ- ja elinkeinoministeriölle sen tässä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi sekä toimitettavaksi edelleen toimivaltaiselle Euroopan unionin toimielimelle tai unionin muulle elimelle, jos Euroopan unionin lainsäädännössä tai muussa Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa liittyvässä velvoitteessa sitä edellytetään.

Jakeluvelvoitteensa täyttämiseksi voi jakelija sopia velvoitteensa siirtämisestä osittain tai kokonaan toiselle jakelijalle. Jos sopimus riitautetaan tai jakeluvelvoitetta ei muusta sopimussuhteeseen liittyvästä syystä ole täytetty, vastaa kukin jakelija jakeluvelvoitteensa täyttämisestä ja tämän lain mukaisista seuraamuksista. Sopimuksesta on toimitettava jäljennös Verohallinnolle 7 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä.

Ilmoitus on toimitettava viimeistään ilmoituksessa tarkoitettua kalenterivuotta seuraavan maaliskuun aikana Verohallinnolle.

Velvoitteen alentamista tai poistamista koskeva hakemus on toimitettava työ- ja elinkeinoministeriölle 7 §:n 4 momentissa säädetyssä määräajassa sekä jäljennös hakemuksesta Verohallinnolle 7 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä.

Jos liikennepolttoaineiden jakelija ei ole 5 §:n mukaisesti toimittanut kulutukseen biopolttoaineita, on Verohallinnon määrättävä liikennepolttoaineiden jakelijalle seuraamusmaksu. Seuraamusmaksua määrätään mainitun pykälän mukaisesti laskettavan biopolttoaineiden kulutukseen toimittamista koskevan velvoitteen määrästä siltä osin kuin jakelija ei ole täyttänyt velvoitettaan 7 §:n 1 momentin mukaisesti antamansa ilmoituksen perusteella. Seuraamusmaksun suuruus on 0,04 euroa megajoulelta.

Seuraamusmaksu on määrättävä sen kalenterivuoden aikana, jolloin 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu tai olisi pitänyt antaa. Jos seuraamusmaksu on jäänyt kokonaan tai osittain määräämättä sen johdosta, että liikennepolttoaineiden jakelija on kokonaan tai osaksi laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa tai antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän ilmoituksen, Verohallinnon on määrättävä liikennepolttoaineen jakelijan maksettavaksi määräämättä jäänyt seuraamusmaksu. Maksun määrääminen on toimitettava kolmen vuoden kuluessa edellä tarkoitettua kalenterivuotta seuraavan kalenterivuoden alusta.

Jos liikennepolttoaineiden jakelija on laiminlyönyt 7, 8 tai 9 §:ssä tarkoitetun velvollisuutensa, voi Verohallinto määrätä virhemaksua vähintään 500 euroa ja enintään 5 000 euroa.

Virhemaksun suuruutta määrättäessä otetaan huomioon menettelyn moitittavuus, toistuvuus ja muut näihin rinnastettavat seikat.

Työ- ja elinkeinoministeriön tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Verohallinnon tekemään seuraamusmaksua koskevaan päätöksen saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Verohallinnon tekemään virhemaksua koskevaan päätökseen saa hakea muutosta siten kuin valmisteverotuslaissa säädetään muutoksenhausta muuhun kuin veron määräämistä tai palauttamista koskevaan asiaan.

1. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

2. Tämän lain tullessa voimaan ne Tullissa vireillä olevat asiat, jotka tämän lain nojalla kuuluvat Verohallinnon toimivaltaan, siirtyvät Verohallinnon käsiteltäviksi ja ratkaistaviksi. Vastaavasti siirtyvät tässä momentissa tarkoitettuihin asioihin liittyvät sopimukset ja muut sitoumukset samoin kuin muut oikeudet ja velvoitteet Verohallinnolle. Sopimukset ja sitoumukset siirtyvät Verohallinnolle kuitenkin vain, jollei niiden sisällöstä muuta johdu taikka toisin sovita.

3. Tämän lain voimaan tullessa voimassa olevat Tullin antamat päätökset, luvat ja rekisteröinnit niissä asioissa, jotka kuuluvat tämän lain nojalla Verohallinnon toimivaltaan, jäävät voimaan niissä mainituilla ehdoilla.

4. Muussa laissa tai asetuksessa taikka valtioneuvoston tai ministeriön päätöksessä oleva viittaus niihin Tullin tehtäviin, jotka kuuluvat tämän lain nojalla Verohallinnon toimivaltaan, tarkoittaa tämän lain tultua voimaan viittausta Verohallinnon tehtäviin.

5. Muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin työ- ja elinkeinoministeriön ja Tullin päätöksiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä kuitenkin siten, että Verohallinto on toimivaltainen viranomainen niissä asioissa, jotka kuuluvat sille tämän lain nojalla. Muutoksenhaussa lain voimaantulon jälkeen tehtyyn Verohallinnon päätökseen sovelletaan tämän lain säännöksiä. Mitä edellä säädetään veroviranomaisen päätöksestä, sovelletaan myös oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen.

6. Tämän lain 13 §:n nojalla sovellettavaksi tulevaa valmisteverotuslain 107 c §:ää sovelletaan niihin valitusasioihin, jotka tulevat vireille lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

7. Niissä tämän lain voimaan tullessa vireillä olevissa valtion oikeudenvalvontaa koskevissa asioissa, joissa toimivaltainen viranomainen on tämän lain voimaantultua Verohallinto, valtion oikeutta valvoo Verohallinnon Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö.

Jos polttoainemaksua pannaan maksuun muun näytön kuin aluksessa havaitun polttoaineen perusteella, polttoainemaksu kannetaan vain kerran koko siltä vuodelta, jonka aikana tapahtunutta polttoaineen käyttöä näyttö koskee. Polttoainemaksu maksuun pannaan enintään viideltä vuodelta siitä, kun aluksen käyttö polttoainemaksun aiheuttavalla polttoaineella on tullut Verohallinnon tietoon.

Polttoainemaksu on määrättävä kahden vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona aluksen käyttö polttoainemaksun aiheuttavalla polttoaineella on tullut Verohallinnon tietoon.

Alusta, josta on kannettava polttoainemaksua, ei saa viedä maasta ennen kuin polttoainemaksu on maksettu. Verohallinto voi kuitenkin sallia aluksen maastaviennin, jos polttoainemaksun maksamisesta on asetettu hyväksyttävä vakuus.

Verohallinto voi lähettää erääntyneestä polttoainemaksusta maksuvelvolliselle maksumuistutuksen.

Polttoainemaksua koskeva yleinen johtaminen, valvonta sekä maksuunpano kuuluvat Verohallinnolle.

Polttoaineiden käyttöä valvovat Tulli, poliisi ja Rajavartiolaitos. Niillä on oikeus suorittaa sellaisia polttoaineen ja aluksen tarkastuksia ja ottaa polttoaineesta näytteitä, jotka ovat tarpeen polttoainemaksun valvontaa ja sen maksuunpanoa varten. Jos aluksessa havaitaan käytettävän polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta, havainnon tehneen viranomaisen tulee ilmoittaa siitä Verohallinnolle.

Jos polttoainemaksua ei ole suoritettu määräajassa, alusta ei saa käyttää liikenteessä (käyttökielto ). Alusta ei saa käyttää, vaikka sen omistus tai hallinta on siirretty muulle kuin maksuvelvolliselle. Verohallinto voi pyytää poliisilta tai Tullilta virka-apua aluksen käytön estämiseksi. Aluksen käyttö sallitaan, kun maksuvelvollinen tai muu kuin maksuvelvollinen on suorittanut polttoainemaksun.

Verohallinto voi määräämillään ehdoilla hakemuksesta erityisestä syystä määräajaksi tai kokonaan peruuttaa käyttökiellon, jos käyttökielto on ilmeisen kohtuuton. Hakemuksen voi tehdä aluksen omistaja tai haltija taikka se, jonka maksettavaksi polttoainemaksu on määrätty.

Verohallinnon on pyynnöstä annettava todistus siitä, ettei aluksesta ole suorittamatta polttoainemaksua. Todistuksesta peritään maksu, jonka määrästä säädetään valtion maksuperustelaissa.

Verohallinto voi antaa hakemuksesta ennakkoratkaisun tämän lain säännösten soveltamisesta, jos asia on hakijalle erityisen tärkeä. Ennakkoratkaisu annetaan määräajaksi, kuitenkin enintään sen antamista seuraavan kalenterivuoden loppuun. Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua noudatetaan ennakkoratkaisun saajan vaatimuksesta sitovana sinä aikana, jota ennakkoratkaisu koskee. Ennakkoratkaisusta perittävästä maksusta säädetään eräiden ennakkoratkaisujen maksuperusteista annetussa laissa (1209/2006).

Ennakkoratkaisua koskeva asia on käsiteltävä Verohallinnossa, hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa kiireellisenä. Päätökseen, jolla on päätetty olla antamatta ennakkoratkaisua, ei saa hakea oikaisua eikä muutosta valittamalla.

Jos maksuvelvolliselle on jäänyt maksuun panematta polttoainemaksu tai polttoainemaksua on maksuunpantu liian vähän taikka maksua on palautettu aiheettomasti tai liikaa, Verohallinto voi oikaista polttoainemaksua koskevaa päätöstä kolmen vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona polttoainemaksun maksuunpano on tehty tai olisi pitänyt tehdä tai jona päätös polttoainemaksun palauttamisesta on tehty, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu. Ennen oikaisua maksunsaajan hyväksi on maksuvelvolliselle varattava tilaisuus vastineen antamiseen asiassa.

Jos Verohallinto toteaa, että polttoainemaksua on maksuunpantu liikaa tai palautettu liian vähän, sen on oikaistava antamaansa päätöstä ja maksettava maksuvelvolliselle tämän liikaa maksama tai palauttamatta jäänyt maksu, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu. Oikaisu voidaan tehdä kolmen vuoden kuluessa maksuunpanon tai maksunpalautuksen määräämistä seuraavan kalenterivuoden alusta.

Tämän lain nojalla annettuun päätökseen haetaan muutosta Verohallinnolta kirjallisella oikaisuvaatimuksella, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu.

Valtion puolesta oikeus hakea muutosta on Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä.

Määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiselle on kolme vuotta sen vuoden päättymisestä, jona maksuunpano on tehty tai jota maksun palautuspäätös koskee, kuitenkin vähintään 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Muiden kuin polttoainemaksuja koskevien päätösten osalta määräaika on 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiselle on 60 päivää päätöksen tekemisestä.

Oikaisuvaatimus on toimitettava määräajassa Verohallinnolle.

Oikaisuvaatimus on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä.

Oikaisuvaatimuksen johdosta tehtyyn päätökseen ja ennakkoratkaisuun haetaan muutosta valittamalla siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuomiopiirissä maksuvelvollisen tai muun muutoksenhakuun oikeutetun asianosaisen henkilön kotikunta tai yhteisön kotipaikka on ollut, kun 20 §:n 1 momentissa tarkoitettu tai muu päätös on tehty. Jos asiassa ei ole toimivaltaista hallinto-oikeutta edellä olevan perusteella, valitus tehdään Helsingin hallinto-oikeudelle.

Valtion puolesta valitusoikeus Verohallinnon tekemään päätökseen on Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä.

Valitusaika oikaisuvaatimuksen johdosta tehtyyn päätökseen on kolme vuotta sen vuoden päättymisestä, jona maksuunpano on tehty tai jota maksun palautuspäätös koskee, kuitenkin vähintään 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Muussa asiassa valitusaika on 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitusaika on 60 päivää päätöksen tekemisestä. Ennakkoratkaisua koskeva valitusaika on kuitenkin 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista tai sen tekemisestä.

Hallintotuomioistuimen on varattava maksuvelvollisen tekemästä valituksesta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön tekemästä valituksesta maksuvelvolliselle tilaisuus vastineen antamiseen sekä tarvittaessa muutoksenhakijalle tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Sen lisäksi, mitä hallintolainkäyttölain (586/1996) 34 §:n 2 momentissa säädetään asian ratkaisemisesta asianosaista kuulematta, hallintotuomioistuin voi ratkaista valituksen kuulematta valtion oikeudenvalvojaa, jos polttoainemaksun määrä voi verovelvollisen vaatimuksesta muuttua enintään 6 000 euroa, eikä asia ole tulkinnanvarainen tai epäselvä.

Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaannista kuitenkin niin, että valitusaika hallinto-oikeuden ennakkoratkaisua koskevasta päätöksestä on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Valtion puolesta valitusoikeus on Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä.

Jos polttoainemaksu on muutoksenhaun tai Verohallinnon tekemän oikaisun johdosta kumottu tai polttoainemaksua on alennettu, asianomaiselle maksetaan takaisin liikaa suoritettu määrä sekä sille vuotuista korkoa, joka on kutakin kalenterivuotta edeltävän puolivuotiskauden korkolain (633/1982) 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä. Korko lasketaan polttoainemaksun maksupäivästä takaisinmaksupäivään. Palautukselle maksettava korko ei ole tuloverotuksessa veronalaista tuloa.

Jos muutoksenhaun johdosta polttoainemaksua määrätään suoritettavaksi tai sen määrää korotetaan, Verohallinto perii polttoainemaksun ja sille veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa säädetyn viivekoron.

Valtion oikeutta valvoo Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä kuullaan ja päätös annetaan tiedoksi siten, että sille varataan tilaisuus tutustua päätökseen ja sen perusteena oleviin asiakirjoihin.

Joka osoittaa suorittaneensa erehdyksessä polttoainemaksua, on oikeutettu hakemuksesta saamaan suorittamansa määrän takaisin Verohallinnolta. Erehdyksenä ei pidetä polttoainemaksun suorittamista siinä tarkoituksessa, että aluksen käyttöä ei estettäisi, tai olosuhteissa, joissa tätä tarkoitusta voidaan pitää ilmeisenä.

Verohallinto voi hakemuksesta erityisistä syistä määräämillään ehdoilla kokonaan tai osittain vapauttaa polttoainemaksun sekä viivekoron ja lykkäyksen vuoksi suoritettavan koron maksamisesta, jos näiden perimistä täysimääräisenä voidaan pitää ilmeisen kohtuuttomana. Valtiovarainministeriö voi ottaa periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.

Verohallinto voi hakemuksesta myöntää erityisistä syistä lykkäystä polttoainemaksun suorittamiselle valtiovarainministeriön määräämin ehdoin, jos polttoainemaksun suorittamista määräajassa voidaan pitää ilmeisen kohtuuttomana. Valtiovarainministeriö voi ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen.

Tämän pykälän nojalla annettuun päätökseen ei saa vaatia oikaisua eikä hakea muutosta valittamalla.

1. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

2. Tämän lain tullessa voimaan ne Tullissa vireillä olevat asiat, jotka tämän lain nojalla kuuluvat Verohallinnon toimivaltaan, siirtyvät Verohallinnon käsiteltäviksi ja ratkaistaviksi. Vastaavasti siirtyvät tässä momentissa tarkoitettuihin asioihin liittyvät sopimukset ja muut sitoumukset samoin kuin muut oikeudet ja velvoitteet Verohallinnolle. Sopimukset ja sitoumukset siirtyvät Verohallinnolle kuitenkin vain, jollei niiden sisällöstä muuta johdu taikka toisin sovita.

3. Tämän lain voimaan tullessa voimassa olevat Tullin antamat päätökset, luvat ja rekisteröinnit niissä asioissa, jotka kuuluvat tämän lain nojalla Verohallinnon toimivaltaan, jäävät voimaan niissä mainituilla ehdoilla.

4. Verohallinto ja Tulli toimivat lakisääteisten tehtäviensä mukaisesti henkilörekisterien rekisterinpitäjinä. Tulli vastaa tietojärjestelmien teknisenä ylläpitäjänä rekisterien toimivuudesta ja tietoturvallisuudesta.

5. Muussa laissa tai asetuksessa taikka valtioneuvoston tai ministeriön päätöksessä oleva viittaus niihin Tullin tehtäviin, jotka kuuluvat tämän lain nojalla Verohallinnon toimivaltaan, tarkoittaa tämän lain tultua voimaan viittausta Verohallinnon tehtäviin.

6. Muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn Tullin päätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä kuitenkin siten, että Verohallinto on toimivaltainen viranomainen niissä asioissa, jotka kuuluvat sille tämän lain nojalla. Muutoksenhaussa lain voimaantulon jälkeen tehtyyn Verohallinnon päätökseen sovelletaan tämän lain säännöksiä ja valituskirjelmä on jätettävä hallinto-oikeuteen. Mitä edellä säädetään veroviranomaisen päätöksestä, sovelletaan myös oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen.

7. Tämän lain 21 a §:n säännöstä sovelletaan niihin valitusasioihin, jotka tulevat vireille lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Veroviranomaisen on lähetettävä tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen vireille tulleissa valitusasioissa veroviranomaiselle saapuneet valituskirjelmät ja asiaa koskevat asiakirjat viipymättä hallinto-oikeudelle.

8. Jos oikaisuvaatimus tai valituskirjelmä on lain mukaan jätettävä Tullille, se katsotaan määräajassa jätetyksi myös, jos se on tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen jätetty säädetyssä määräajassa Verohallintoon. Jos oikaisuvaatimus tai valituskirjelmä on muutoksenhakuosoituksen mukaisesti jätetty määräajassa Tullille, mutta toimivaltainen viranomainen on Verohallinto, se katsotaan määräajassa jätetyksi.

9. Niissä tämän lain voimaan tullessa vireillä olevissa valtion oikeudenvalvontaa koskevissa asioissa, joissa toimivaltainen viranomainen on tämän lain voimaantultua Verohallinto, valtion oikeutta valvoo Verohallinnon Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö.

Öljysuojarahastoon peritään maahantuodusta ja Suomen kautta kuljetetusta öljysuojamaksullisesta öljystä öljysuojamaksua 0,50 euroa jokaiselta täydeltä tonnilta. Maksu peritään kaksinkertaisena, jos öljy kuljetetaan säiliöaluksella, jota ei ole varustettu koko lastisäiliöosan alueelta kaksoispohjalla. Jos on epäselvyyttä siitä, onko öljysuojamaksu perittävä korotettuna, Verohallinnon on hankittava ennen asian ratkaisemista lausunto Liikenteen turvallisuusvirastolta. Liikenteen turvallisuusvirasto antaa myös tarvittaessa määräykset siitä, milloin säiliöaluksella on katsottava olevan kaksoispohja.

Toimivaltaisiin viranomaisiin sovelletaan, mitä valmisteverotuslain (182/2010) 4 §:ssä säädetään. Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä menettelystä öljysuojamaksua kannettaessa.

Maksu määräytyy 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa sinä päivänä voimassa olleiden säännösten mukaan, jona öljy on vastaanotettu.

Maksu määräytyy 6 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa sinä päivänä voimassa olleiden säännösten mukaan, jona öljylle on osoitettu ensimmäisen kerran tulliselvitysmuoto.

Öljysuojamaksun ilmoittamisvelvollisuudesta, määräämisestä, suorittamisesta, maksuunpanosta, ennakkoratkaisusta, muutoksenhausta, huojennuksesta, kirjanpitovelvollisuudesta, tarkastuksesta, tietojenantovelvollisuudesta, salassapitovelvollisuudesta, valmisteverorikkomuksesta, velvollisuudesta antaa näyte, selvitysvelvollisuudesta sekä päätöksen perustelemisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä valmisteverotuslaissa säädetään rekisteröidystä elinkeinonharjoittajasta.

Ympäristöministeriön on viipymättä ilmoitettava Verohallinnolle, jos rahaston pääomassa tapahtuu 1 momentissa tarkoitettu muutos.

Sen estämättä, mitä valmisteverotuslaissa säädetään salassapitovelvollisuudesta, Verohallinto voi antaa ympäristöministeriölle ja öljysuojarahaston hallitukselle näille laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi välttämättömiä öljysuojamaksua koskevia tietoja.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Toimivaltaisiin viranomaisiin sovelletaan, mitä valmisteverotuslain (182/2010) 4 §:ssä säädetään. Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä menettelystä öljysuojamaksua kannettaessa.

Maksu määräytyy 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa sinä päivänä voimassa olleiden säännösten mukaan, jona öljy on vastaanotettu.

Maksu määräytyy 6 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa sinä päivänä voimassa olleiden säännösten mukaan, jona öljylle on osoitettu ensimmäisen kerran tulliselvitysmuoto.

Tämä laki tulee voimaan samaan aikaan kuin öljysuojarahastosta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain (1791/2009) 7 §.

Verollisena ajoneuvon käyttönä ei kuitenkaan pidetä muussa valtiossa kuin Suomessa vakinaisesti asuvan luonnollisen henkilön omaa tarvettaan varten väliaikaisesti maahan tuomansa muussa valtiossa kuin Suomessa rekisteröidyn ajoneuvon käyttöä yksinomaan hänen omaan tarpeeseensa enintään kuuden kuukauden keskeytymättömänä tai keskeytyvänä määräaikana kahdentoista kuukauden ajanjaksona tai Verohallinnon 32 §:n nojalla antamana tätä pitempänä määräaikana, jos käyttö ei liity ajoneuvon ostoon Suomeen.

Markkinoille tulevan uuden ajoneuvomallin maahantuoja tai valmistaja, joka myy mallia liiketoiminnan muodossa, on ennen veroilmoituksen jättämistä velvollinen ilmoittamaan Verohallinnolle sen hinnan, jolla ajoneuvomallia yleisesti ilmoitetaan myytäväksi Suomessa sekä muut tiedot, jotka Verohallinto määrää. Mallin hinta ilmoitetaan sen kaupallisen nimikkeen tarkkuudella, jolla ajoneuvo yksilöidään ja jolla sitä yleisesti markkinoidaan. Hinnan tulee olla voimassa sinä ajankohtana, jona uutta mallia ensimmäisen kerran ilmoitetaan verotettavaksi.

Verohallinto vahvistaa ilmoitusten perusteella uusien ajoneuvojen verotusarvot ja ylläpitää niistä tilastoa. Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä kaupallisen nimikkeen ilmoittamisesta ja ilmoituksen sisällöstä sekä verotusarvotilaston julkaisemisesta.

Edellä 1 momentissa säädetty koskee myös hinnan muutoksen ilmoittamista. Verohallinto vahvistaa näiden tietojen perusteella muutokset verotusarvotilastoon. Muutokset tulevat voimaan niiden julkaisupäivänä.

Verohallinto voi hakemuksesta määräämillään ehdoilla pidentää 2 §:n 2 momentissa väliaikaiselle käytölle säädettyä määräaikaa enintään yhdellä vuodella. Pidennyshakemus on tehtävä ennen määräajan päättymistä.

Ennen kuin ajoneuvoa ryhdytään ensimmäisen kerran käyttämään liikenteeseen Suomessa 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, siitä on ilmoitettava Verohallinnolle. Ilmoituksessa tulee olla ainakin tiedot ajoneuvoa käyttävästä henkilöstä, tämän työnantajasta ja paikasta, jossa työskentely muualla kuin Suomessa tapahtuu. Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä ilmoituksen sisällöstä. Liikenteessä olevassa ajoneuvossa tulee olla mukana Verohallinnon vastaanotetuksi vahvistama ilmoitus ajoneuvon käytöstä.

Verohallinto antaa hakemuksesta luvan 12 kuukauden pituiseksi jaksoksi ajoneuvon verottomaan käyttöön. Luvassa vahvistetaan ehdot, joiden mukaista ajoneuvon käyttöä pidetään tässä pykälässä säädetyin tavoin väliaikaisesti verottomana. Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä hakemuksen tueksi vaadittavasta selvityksestä ja hakemusmenettelystä. Verottomaan käyttöön oikeuttava lupa on pidettävä mukana ajoneuvossa käytettäessä sitä liikenteessä. Jos ajoneuvon käyttö ei enää täytä verottomuuden edellytyksiä, siitä on ilmoitettava Verohallinnolle, joka voi peruuttaa luvan. Ilmoituksen laiminlyönnin perusteella toimitetaan jälkiverotus noudattaen, mitä siitä 57 §:ssä säädetään.

Jos määräaikaista vuokrasopimusta, jonka perusteella on maksettu ennakkopalautusta, muutetaan, ennakkopalautuksen saajan tulee ilmoittaa veroviranomaiselle muutoksesta. Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä vientipalautuksen ja ennakkopalautuksen hakemusmenettelystä, hakemuksessa annettavista tiedoista ja sen yhteydessä annettavista asiakirjoista sekä vuokrasopimuksen muuttamista koskevan ilmoitusvelvollisuuden ajankohdasta, sisällöstä ja toteuttamistavasta.

Muissa kuin 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa väliaikaisesta maahantuonnista ja käytöstä on heti ilmoitettava Verohallinnolle. Edellä 1 momentin 2, 8 ja 9 kohdassa tarkoitetusta käytöstä ei tehdä ilmoitusta, 5 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa ilmoitus tehdään vain ajoneuvoa maasta vietäessä rajanylityspaikan tulliviranomaiselle ja 7 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa ilmoitus tehdään vain ajoneuvon ensimmäisestä käyttöönotosta. Verohallinto voi määrätä 1 momentissa tarkoitetun käytön muista ehdoista ja rajoituksista tai antaa yksittäistapauksessa oikeuden erityisestä syystä muuhunkin kuin tässä pykälässä tarkoitettuun tilapäiseen käyttöön verotta.

Suomessa rekisteröitäväksi tarkoitettua ajoneuvoa saadaan käyttää veroa suorittamatta enintään kolmen kuukauden ajan, jos siitä on annettu ennen Suomessa tapahtuvan käytön alkamista Verohallinnolle käyttöönottoilmoitus. Verohallinnon vahvistama käyttöönottoilmoitus on pidettävä mukana ajoneuvoa käytettäessä.

Suomessa myytäväksi tarkoitettua ajoneuvoa voidaan käyttää väliaikaisesti veroa suorittamatta enintään yhdeksän kuukauden ajan ajoneuvojen maahantuontia, valmistusta tai myyntiä harjoittavan yrityksen liiketoiminnassa lyhytaikaiseen, asiakasta kohden enintään kolmen vuorokauden pituiseen myyntitarkoituksessa tapahtuvaan koeajoon tai esittelyyn, jos ajoneuvosta on annettu ennen Suomessa tapahtuvan käytön aloittamista Verohallinnolle ilmoitus siten kuin Verohallinto määrää. Verohallinnon vahvistama ilmoitus on pidettävä mukana ajoneuvoa käytettäessä, jollei Verohallinto toisin määrää.

Ajoneuvon käytöstä on pidettävä sellaista kirjanpitoa, josta käy selville 1 momentissa säädettyjen väliaikaisen verottoman käytön edellytysten täyttyminen. Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä kirjanpitovelvollisuuden toteuttamistavasta.

Verohallinnolle tulee antaa ilmoitus väliaikaisesta käytöstä ennen ajoneuvon Suomessa tapahtuvan käytön alkamista. Verohallinnon vahvistama ilmoitus on pidettävä mukana ajoneuvoa käytettäessä.

Ajoneuvo on vietävä maasta, siirrettävä Verohallinnon määräämään paikkaan, hävitettävä viranomaisen valvonnassa tai luovutettava valtiolle tälle kuluja aiheuttamatta viimeistään väliaikaisen verottoman käytön edellytysten tai asetetun määräajan päättyessä taikka ajoneuvosta on suoritettava vero. Jos 35 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettua ajoneuvoa käytetään muulla tavoin kuin mainitussa lainkohdassa säädetään, ajoneuvoa ei kuitenkaan voida veroa suorittamatta viedä maasta, siirtää Verohallinnon osoittamaan paikkaan eikä hävittää tai luovuttaa valtiolle.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös, jos 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö on katsottava tämän lain mukaan täällä vakinaisesti asuvaksi. Verohallinto voi tässä tapauksessa, tai jos 2 §:n 2 momentissa säädetty määräaika muutoin ylitetään, asettaa enintään yhden kuukauden määräajan ajoneuvon maastavientiä varten sekä tarvittaessa määrätä ajoneuvon käytöstä ja muista ehdoista tänä aikana. Määräaika myönnetään vain, jos säädettyä pidemmän käytön on katsottava johtuneen erehdyksestä tai ylivoimaisesta esteestä.

Ennen kuin ajoneuvo merkitään rekisteriin Suomessa tai otetaan täällä käyttöön, verovelvollisen tulee tehdä Verohallinnolle ilmoitus (autoveroilmoitus ). Ilmoitukseen tulee sisältyä ajoneuvon verotusarvon määräämistä varten tiedot ajoneuvon varusteista, ajoneuvon yksilöinnistä sekä muista verotukseen vaikuttavista seikoista. Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä ilmoituksen antamistavasta sekä muusta menettelystä ilmoituksen antamiseksi.

Verovelvollisen tehtyä autoveroilmoituksen Verohallinto toimittaa verotuksen siten kuin jäljempänä säädetään ja antaa muissa kuin 40 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa luvan ajoneuvon rekisteröintiä varten rekisterin pitäjälle.

Verohallinto voi hyväksyä säännöllistä liiketoimintaa harjoittavan ajoneuvojen maahantuojan tai Suomessa toimivan valmistajan rekisteröidyksi asiamieheksi. Rekisteröidyn asiamiehen tulee olla luotettava ja asiantunteva, ja sen on voitava antaa tässä laissa tarkoitetut ilmoitukset konekielisessä muodossa. Verohallinto antaa tarkemmat määräykset konekielisestä muodosta. Rekisteröidyn asiamiehen on asetettava Verohallinnolle tämän vaatima vakuus.

Jos asiamiehen ei enää voida katsoa täyttävän 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä, Verohallinto voi peruuttaa asiamiehen rekisteröinnin. Jos rekisteröity asiamies on laiminlyönyt verojen suorittamisen tai veroilmoitusten tekemisen, Verohallinto voi peruuttaa rekisteröinnin tilapäisesti asiamiestä kuulematta enintään 30 päivän ajaksi.

Tulli antaa pyynnöstä Verohallinnolle lausunnon 1 momentissa tarkoitetusta hakijan luotettavuudesta.

Rekisteröity asiamies ilmoittaa ajoneuvot verotettaviksi jaksolta, jonka pituuden Verohallinto määrää. Verohallinto määrää myös autoveroilmoituksen antamisen ajankohdan.

Veroviranomaisella on verotusta ja sen valvontaa varten oikeus saada käyttöönsä rekisterissä olevat tiedot. Tullilla, poliisilla, rekisteröinnin suorittajalla ja katsastuksen suorittajalla on oikeus saada käyttöönsä rekisterissä olevat tiedot veroviranomaiselle tehtävää ilmoitusta varten.

Jos tässä pykälässä tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus on laiminlyöty, Tullin tai poliisin on estettävä ajoneuvon käyttö, kunnes velvollisuus on täytetty tai vero maksuunpantu.

Verohallinto voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla alentaa suoritettua tai suoritettavaa autoveroa, viivekorkoa, veronlisäystä, viivästyskorkoa, jäämämaksua sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavaa korkoa taikka poistaa ne kokonaan. Liikenteen turvallisuusvirasto ratkaisee hakemuksen, jos se määräisi tai on määrännyt veron.

Verohallinto voi erityisistä syistä valtiovarainministeriön määräämin ehdoin hakemuksesta myöntää lykkäystä veron suorittamiselle. Liikenteen turvallisuusvirasto ratkaisee hakemuksen, joka koskee sen maksuunpanemaa veroa. Valtiovarainministeriö voi ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen. Ministeriö määrää tällöin lykkäysehdot hakemukseen antamassaan päätöksessä.

Milloin autoa ensi kertaa rekisteröitäessä sen omistajaksi tai haltijaksi on rekisteröity sellainen invalidi, jonka liikunta- tai näkövammasta aiheutuva pysyvä haitta-aste on vähintään 80 prosenttia ja jonka henkilökohtaiseen käyttöön auto tulee, tai sellainen invalidi, jonka pysyvä haitta-aste on vähintään 60 prosenttia ja jolle auton hankinta on hänen toimensa, työnsä tai ammattiin valmistumista varten tapahtuvan opiskelun hoitamiseksi olennaisen tarpeellinen, Verohallinnon on hakemuksesta määrättävä asettamillaan ehdoilla valtion varoista maksettavaksi takaisin vero, kuitenkin enintään 3 770 euroa. Milloin hakija ajokortissa olevalla merkinnällä tai muutoin luotettavasti osoittaa, että hänen on käytettävä automaattivaihteista autoa, veroa palautetaan edellä mainituin edellytyksin enintään 4 980 euroa. Jos auto on ollut haltijan käytössä, vero palautetaan vasta, kun haltija on merkitty auton omistajaksi. Hakemus voidaan tehdä ennen kuin hakija on rekisteröity auton omistajaksi, mutta se on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija on merkitty rekisteriin auton omistajaksi tai oikeus palautukseen menetetään.

Milloin autoa ensi kertaa rekisteröitäessä sen omistajaksi tai haltijaksi on rekisteröity sellainen invalidi, jonka liikuntakyky on alaraajan tai alaraajojen puuttumisen tahi toiminnan vajavuuden vuoksi siten alentunut, että hänen pysyvä haitta-asteensa on vähintään 40 prosenttia, Verohallinnon on hakemuksesta 1 momentissa säädetyillä ehdoilla määrättävä valtion varoista maksettavaksi takaisin 60 prosenttia verosta, kuitenkin enintään 2 460 euroa. Palautusta myönnetään vain autosta, jonka hankinta on invalidille hänen toimensa, työnsä tai ammattiin valmistumista varten tapahtuvan opiskelun hoitamiseksi olennaisen tarpeellinen. Hakemus voidaan tehdä ennen kuin hakija on rekisteröity auton omistajaksi, mutta se on tehtävä viimeistään 1 momentissa säädetyssä ajassa.

Jos ajoneuvon käyttö on kielletty tämän lain säännösten nojalla, veroviranomainen voi määräämillään ehdoilla hakemuksesta erityisistä syistä määräajaksi tai kokonaan peruuttaa käyttökiellon. Hakemuksen voi tehdä ajoneuvon omistaja tai haltija.

Tässä laissa veroviranomaisella tarkoitetaan Verohallintoa ja Liikenteen turvallisuusvirastoa.

Verohallinto vastaa autoveroverotuksen toimittamisesta, veronkannosta, verovalvonnasta ja muista tässä laissa säädetyistä viranomaistehtävistä, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Liikenteen turvallisuusvirasto vastaa 2 momentissa tarkoitetuista tehtävistä 3, 14 ja 30 §:ssä sekä 8 luvussa tarkoitetuissa tapauksissa.

Veroviranomaisten lisäksi Tulli ja poliisi valvovat autoverotuksen oikeellisuuden varmistamiseksi säädettyjen ja määrättyjen velvollisuuksien noudattamista.

Valtion oikeutta valvoo Verohallinnon tehtävänä olevassa verotuksessa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö. Liikenteen turvallisuusviraston tehtävänä olevassa autoverotuksessa valtion oikeutta valvoo Liikenteen turvallisuusviraston veroasiamies.

Valtion oikeudenvalvojaa kuullaan ja päätös annetaan tiedoksi siten, että oikeudenvalvojalle varataan tilaisuus tutustua päätökseen ja sen perusteena oleviin asiakirjoihin.

Jos veroa ei ole suoritettu eräpäivänä, ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä (käyttökielto ). Ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä siinäkään tapauksessa, että ajoneuvon omistus tai hallinta on siirretty muulle kuin verovelvolliselle tai verosta vastuussa olevalle. Veroviranomainen voi pyytää Tullilta ja poliisilta virka-apua ajoneuvon käytön estämiseksi. Käyttö sallitaan, kun verovelvollinen tai muu kuin verovelvollinen on suorittanut veron. Käyttö on kielletty, vaikka veroa ei säädettyjen määräaikojen kulumisen takia enää voitaisi periä.

Ajoneuvo voidaan määrätä tarvittaessa otettavaksi veroviranomaisen, Tullin tai poliisin haltuun, kunnes verotus on toimitettu ja maksuunpantu vero suoritettu tai kunnes 36 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräaika päättyy. Haltuun otettu ajoneuvo voidaan myydä huutokaupalla tai ajoneuvo voidaan hävittää. Autovero suoritetaan valtiolle huutokauppakustannusten jälkeen. Ajoneuvo voidaan rekisteröidä vasta, kun autovero on kokonaan suoritettu. Huutokauppaostajaa ei pidetä 4 §:n 3 momentissa tarkoitettuna luovutuksen saajana.

Jos asia on hakijalle erityisen tärkeä, Verohallinto tai Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa hakemuksesta ennakkoratkaisun siitä, miten tätä lakia sovelletaan hakijan ajoneuvon verotukseen. Ennakkoratkaisua ei kuitenkaan anneta verotusarvosta.

Ennakkoratkaisua koskeva asia on käsiteltävä Verohallinnossa, Liikenteen turvallisuusvirastossa, hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa kiireellisenä. Päätökseen, jolla on päätetty olla antamatta ennakkoratkaisua, ei saa hakea valittamalla muutosta.

Tämän lain nojalla annettuun päätökseen haetaan muutosta päätöksen tehneeltä viranomaiselta kirjallisella oikaisuvaatimuksella, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu. Oikaisuvaatimusta ei kuitenkaan saa tehdä, jos kyse on huojennusta tai maksunlykkäystä koskevasta päätöksestä, 52 §:ssä tarkoitetusta päätöksestä tai ennakkoratkaisusta.

Valtion puolesta oikeus hakea muutosta päätökseen on 55 §:ssä tarkoitetulla valtion oikeudenvalvojalla.

Määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiselle on kolme vuotta veron määräämistä tai palauttamista seuraavan kalenterivuoden alusta, kuitenkin vähintään 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Muussa asiassa määräaika on 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Valtion oikeudenvalvojan määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiselle on 60 päivää päätöksen tekemisestä.

Oikaisuvaatimus on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä.

Autovero on muutoksenhausta huolimatta maksettava säädetyssä ajassa.

Oikaisuvaatimuksen johdosta tehtyyn päätökseen ja ennakkoratkaisuun haetaan muutosta valittamalla siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuomiopiirissä verovelvollisen tai muun muutoksenhakuun oikeutetun asianosaisen henkilön kotikunta tai yhteisön kotipaikka oli, kun veroviranomaisen päätös tehtiin. Jos ajoneuvosta määrätyn veron osalta on useita verovelvollisia tai jos asiassa ei ole toimivaltaista hallinto-oikeutta edellä olevan perusteella, valitus tehdään Helsingin hallinto-oikeudelle.

Valtion puolesta valitusoikeus on 55 §:ssä tarkoitetulla valtion oikeudenvalvojalla.

Valitusaika oikaisuvaatimuksen johdosta tehtyyn päätökseen on kolme vuotta veron määräämistä tai palauttamista seuraavan kalenterivuoden alusta, kuitenkin vähintään 60 päivää oikaisuvaatimukseen annetun päätöksen tiedoksisaannista. Muussa asiassa valitusaika on 60 päivää oikaisuvaatimukseen annetun päätöksen tiedoksisaannista. Valtion oikeudenvalvojan valitusaika on 60 päivää päätöksen tekemisestä. Ennakkoratkaisua koskeva valitusaika on kuitenkin 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista tai sen tekemisestä.

Tässä laissa tarkoitettuihin asioihin ei sovelleta verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007) perustevalitusta koskevia säännöksiä.

Hallintotuomioistuimen on varattava verovelvollisen tekemästä valituksesta 55 §:ssä tarkoitetulle valtion oikeudenvalvojalle ja valtion oikeudenvalvojan tekemästä valituksesta verovelvolliselle tilaisuus vastineen antamiseen sekä tarvittaessa muutoksenhakijalle tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Sen lisäksi, mitä hallintolainkäyttölain (586/1996) 34 §:n 2 momentissa säädetään asian ratkaisemisesta asianosaista kuulematta, hallintotuomioistuin voi ratkaista valituksen kuulematta valtion oikeudenvalvojaa, jos veron määrä voi verovelvollisen vaatimuksesta muuttua enintään 6 000 euroa, eikä asia ole tulkinnanvarainen tai epäselvä.

Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaannista kuitenkin niin, että valitusaika hallinto-oikeuden ennakkoratkaisua koskevasta päätöksestä on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Valtion puolesta valitusoikeus on sillä, joka 55 §:n mukaan valvoo valtion oikeutta.

Jos autovero on hallinto-oikeuden päätöksellä poistettu tai sitä on alennettu, veroviranomaisen on suoritettava liikaa maksettu vero muutoksenhausta huolimatta verovelvolliselle.

Jos korkein hallinto-oikeus on 55 §:ssä tarkoitetun valtion oikeudenvalvojan valituksesta muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä, jäljennös korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä on toimitettava veroviranomaiselle, jonka tulee viipymättä maksuunpanna verovelvolliselle liikaa suoritettu määrä.

Jos 55 §:ssä tarkoitettu valtion oikeudenvalvoja katsoo, että verovelvollisen maksettavaksi olisi määrättävä veroa, veroviranomaisen on tämän pyynnöstä tehtävä asiassa päätös.

Ajoneuvon rekisteröinnin suorittajan, katsastuksen suorittajan, Tullin ja poliisin tulee ilmoittaa veroviranomaiselle, jos rekisterissä tai käytössä havaitaan olevan ajoneuvo, josta veroa ilmeisesti ei ole maksettu, tai jonka rakennetta, käyttötarkoitusta tai omistusta on muutettu siten, että ajoneuvosta voitaisiin joutua suorittamaan veroa.

Poliisi ja Tulli voivat 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa heti estää ajoneuvon käytön ja ottaa ajoneuvon rekisterikilvet ja rekisteröintitodistuksen haltuun. Käytön estosta tulee ilmoittaa veroviranomaiselle.

Veroviranomaisella, Tullilla ja poliisilla on oikeus tarkastaa ajoneuvo tai määrätä ajoneuvo esitettäväksi tarkastusta varten ajoneuvon katsastuksen suorittajalle, jonka tulee tällöin antaa pyydetty tieto veroviranomaisille. Veroviranomaisilla, Tullilla ja poliisilla on myös oikeus tarkastaa tiloja, joissa pidetään hallussa tai käsitellään ajoneuvoja sekä oikeus pysäyttää ajoneuvo tarkastusta varten.

Veroviranomaisella on oikeus sakon uhalla velvoittaa se, joka ei ole noudattanut tässä luvussa tarkoitettua kehotusta tietojen antamiseen tai aineiston esittämiseen, täyttämään velvollisuutensa.

Tullilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä antaa veroviranomaiselle omasta aloitteestaan tieto verotettavasta ajoneuvosta, valvontahavainnoista ja muista veroviranomaisen toimivaltaan kuuluvaa autoverotukseen liittyvää tehtävää varten tarpeellisista tiedoista verovelvollista koskevine yksilöinti- ja yhteystietoineen.

Veroviranomaisella on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada Tullilta pyynnöstä autoverotuksen toimittamista, lupaharkintaa, verovalvontaa sekä muuta veroviranomaisen toimivaltaan kuuluvaa autoverotukseen liittyvää tehtävää varten tarpeelliset tiedot verotettavasta ajoneuvosta, valvontahavainnoista sekä muista verotukseen vaikuttavista tiedoista verovelvollista koskevine yksilöinti- ja yhteystietoineen.

Tullin oikeudesta saada tietoja veroviranomaisen tietojärjestelmistä säädetään henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain (639/2015) 13 §:ssä.

Tiedot saadaan antaa teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti.

Verohallinto voi antaa tiedon verovastuun siirrosta tai ajoneuvoa koskevasta veroviranomaisen luvasta rekisteröintiä varten muullekin kuin verovelvolliselle tai verosta vastuussa olevalle, jos tieto on tarpeen ajoneuvon rekisteröintiä varten.

1. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

2. Tämän lain tullessa voimaan Tullissa vireillä olevat asiat siirtyvät Verohallinnon käsiteltäviksi ja ratkaistaviksi. Vastaavasti siirtyvät tässä momentissa tarkoitettuihin asioihin liittyvät sopimukset ja muut sitoumukset samoin kuin muut oikeudet ja velvoitteet Verohallinnolle. Sopimukset ja sitoumukset siirtyvät Verohallinnolle kuitenkin vain, jollei niiden sisällöstä muuta johdu taikka toisin sovita.

3. Poiketen siitä, mitä 2 momentissa säädetään, Tulli on toimivaltainen sellaisessa yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvassa vahingonkorvausvelvollisuutta tai palautusvelvollisuutta koskevassa asiassa tai hallintoriita-asiassa, joka liittyy Tullin ennen tämän lain voimaantuloa tekemään autoverotusta koskevaan päätökseen.

4. Poiketen siitä, mitä 2 momentissa säädetään, Tulli on toimivaltainen käyttämään puhevaltaa sellaisen rikosasian ja siihen liittyvän vahingonkorvausasian käsittelyssä, jossa se on ennen tämän lain voimaantuloa esittänyt rangaistus- tai korvausvaatimuksen esitutkinnassa tai tuomioistuimessa. Tulli on toimivaltainen perimään lainvoimaisen vahingonkorvauksen ja oikeudenkäyntikulut, jotka on tuomittu ennen tämän lain voimaantuloa.

5. Jos hakemus on tämän lain mukaan jätettävä määräajassa Verohallinnolle, se katsotaan määräajassa jätetyksi myös, jos se on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen jätetty säädetyssä määräajassa Tullille.

6. Tämän lain voimaan tullessa voimassa olevat Tullin antamat päätökset, luvat ja rekisteröinnit jäävät voimaan niissä mainituilla ehdoilla.

7. Verohallinto ja Tulli toimivat lakisääteisten tehtäviensä mukaisesti niiden autoverotusta koskevien henkilörekisterien rekisterinpitäjinä, jotka on otettu käyttöön ennen tämän lain voimaantuloa. Tulli vastaa tietojärjestelmien teknisenä ylläpitäjänä rekisterien toimivuudesta ja tietoturvallisuudesta.

8. Muussa laissa tai asetuksessa taikka valtioneuvoston tai ministeriön päätöksessä oleva viittaus niihin Tullin tehtäviin, jotka kuuluvat tämän lain nojalla Verohallinnon toimivaltaan, tarkoittaa tämän lain tultua voimaan viittausta Verohallinnon tehtäviin.

9. Muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin Tullin ja Liikenteen turvallisuusviraston päätöksiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä kuitenkin siten, että Verohallinto on toimivaltainen viranomainen niissä asioissa, jotka kuuluvat sille tämän lain nojalla. Muutoksenhaussa lain voimaantulon jälkeen tehtyyn Verohallinnon ja Liikenteen turvallisuusviraston päätökseen sovelletaan tämän lain säännöksiä ja valituskirjelmä on jätettävä hallinto-oikeuteen. Mitä edellä säädetään veroviranomaisen päätöksestä, sovelletaan myös oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen.

10. Tämän lain 70 a §:ää sovelletaan niihin valitusasioihin, jotka tulevat vireille lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Veroviranomaisen on lähetettävä lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen vireille tulleissa valitusasioissa veroviranomaiselle saapuneet valituskirjelmät ja asiaa koskevat asiakirjat viipymättä hallinto-oikeudelle.

11. Jos oikaisuvaatimus tai valituskirjelmä on muutoksenhakuosoituksen mukaisesti jätetty määräajassa Tullille, mutta toimivaltainen viranomainen on Verohallinto, se katsotaan määräajassa jätetyksi.

12. Niissä tämän lain voimaan tullessa vireillä olevissa valtion oikeudenvalvontaa koskevissa asioissa, joissa toimivaltainen viranomainen on tämän lain voimaantultua Verohallinto, valtion oikeutta valvoo Verohallinnon Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö.

Tullin tehtävänä on huolehtia tulliselvityksestä ja -verotuksesta, maahan tuotavien ja maasta vietävien tavaroiden ja ulkomaanliikenteen tullivalvonnasta, tullirikosten estämisestä ja paljastamisesta sekä muista tullitoimenpiteistä ja sen mukaan kuin erikseen säädetään toimittaa valmisteverotusta, arvonlisäverotusta ja muuta verotusta, suorittaa verovalvontaa ja tullirikosten esitutkintaa.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tässä laissa tarkoitetaan:

6) tullitoimenpiteellä Tullin toimivaltaan kuuluvaa virkatointa tullirikoksen esitutkintaa lukuun ottamatta;

7) verovalvonnalla Tullin tehtäväksi erikseen säädetyn, tiettyä verolajia koskevan valvontatehtävän, suorittamista.

Tietojärjestelmään saadaan lisäksi tallettaa Tullille valvonta- ja rikostorjuntatehtävien suorittamiseksi hankittuja muita tarpeellisia tietoja seuraavasti:

1) tutkinta- ja virka-aputehtävien suorittamiseksi, kirjaamiseksi ja tietojen hakemiseksi esitutkintalaissa tarkoitetussa esitutkinnassa, Tullin suorittamien valvonta- tai rikostorjunnan toimenpiteiden yhteydessä, poliisin, Tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetussa laissa (687/2009) tarkoitetussa yhteistoiminnassa tai virka-aputehtävässä taikka pakkokeinolain (806/2011) soveltamisen yhteydessä saadut tutkinnan ja virka-avun tiedot seuraavasti:a) rikosilmoituksen tai muuta tapahtumaa koskevan ilmoituksen numero, tapahtuma-aika ja -paikka, ilmoitusaika, rikos- ja muut nimikkeet, törkeimmän rikoksen syyteoikeuden vanhentumisaika, tutkiva yksikkö, tutkijat, tutkinnan tila, Tullin asian päättämiseksi tekemät päätökset, tunnistetieto syyttäjän tai tuomioistuimen ratkaisusta ja tieto siitä, onko henkilö tuomittu rangaistukseen, jätetty syyttämättä tai rangaistukseen tuomitsematta, syyte hylätty, jätetty tutkimatta tai sillensä sekä tieto ratkaisun lainvoimaisuudesta; b) tiedot pakkokeinoista, tulli- ja verovalvonnan tai tullirikostorjunnan toimenpiteistä sekä esitutkinnan vaiheista; c) tiedot muista Tullin tehtävään, toimenpiteeseen tai tapahtumaan liittyvistä tarpeellisista kuvauksista, olosuhteista ja yksilöinneistä; d) rikosten tekotapojen luokittelemiseksi ja analysoimiseksi tekijän, tapauksen tai teon luokittelua kuvaavat tiedot sekä rikosten sarjoittamiseen ja tekniseen tutkintaan tarvittavat tiedot;

Tullivalvonnan tietojärjestelmä on Tullin valtakunnalliseen käyttöön tarkoitettu pysyvä, automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettävä henkilörekisteri. Järjestelmään voidaan kerätä, tallettaa ja muutoinkin käsitellä tulli- ja verovalvonnan suorittamiseksi tarpeellisia tietoja Tullille lain tai asetuksen perusteella annettavista ilmoituksista ja muista tiedoista, tiedot suoritetuista tulli- ja verovalvonnan toimenpiteistä ja niiden perusteella esitetyistä jatkotoimista sekä tunnistetieto tarkastuksen perusteella annetusta rangaistusvaatimuksesta taikka tehdystä tutkintapyynnöstä tai rikosilmoituksesta.

Tullilla on sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, salassapitosäännösten estämättä oikeus saada ja muutoin käsitellä tehtäviensä suorittamista ja henkilörekisteriensä ylläpitämistä varten, myös teknisen käyttöyhteyden avulla tai tietojoukkona, tarpeellisia tietoja rekistereistä siten kuin asianomaisen rekisterinpitäjän kanssa sovitaan, seuraavasti:

1) yhteisöjen ja yhtymien henkilö- ja muista rekistereistä matkustajia, kulkuneuvon henkilökuntaa sekä kulkuneuvoja ja kuljetettavia tavaroita koskevat tarvittavat tiedot tullirikostorjuntaa varten;

2) Verohallinnon tietojärjestelmistä ja rekistereistä tarvittavat tiedot verovelvollista koskevine tunnistetietoineen verotusta, verovalvontaa, perintää ja tullirikostorjuntaa varten sekä lupaharkintaa varten tarvittavat tiedot luvanhakijan veronmaksuvelvollisuuden täyttämisestä ja luvanhakijan verojen maksuun liittyvästä maksujärjestelystä sekä silloin, kun se on luvan myöntämisen edellytyksenä, tullilainsäädännön tai verolainsäädännön rikkomista koskevat tiedot;

3) ajoneuvoliikennerekisteristä annetussa laissa (541/2003) tarkoitetusta ajoneuvoliikennerekisteristä tarvittavat tiedot tulli- ja verovalvontaa, verotusta, perintää sekä tullirikostorjuntaa varten;

4) Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteristä tiedot elinkeinonharjoittajia koskevista ilmoituksista ja tiedonannoista tulli- ja verovalvontaa, verotusta, perintää sekä tullirikostorjuntaa varten;

5) poliisin henkilörekistereistä tarvittavat tiedot tulli- ja verovalvontaa sekä tullirikostorjuntaa varten ja muihin tietojen keräämis- ja tallettamistarkoituksen mukaisiin Tullin tehtäviin sekä muuhun kuin tietojen keräämis- ja tallettamistarkoitukseen 16 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa;

6) Rajavartiolaitoksen henkilörekistereistä tarvittavat tiedot tulli- ja verovalvontaa sekä tullirikostorjuntaa varten ja muihin tietojen keräämis- ja tallettamistarkoituksen mukaisiin Tullin tehtäviin sekä muuhun kuin tietojen keräämis- ja tallettamistarkoitukseen 16 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa;

7) Rikosseuraamuslaitoksen henkilörekistereistä tarvittavat tiedot tullirikostorjuntaa varten sekä muuhun kuin tietojen keräämis- ja tallettamistarkoitukseen 16 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa;

8) majoitustoiminnan harjoittajilta ja poliisilta majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain (308/2006) 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja tullirikostorjuntaa varten;

9) väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 13—17 §:ssä tarkoitetut tiedot tulli- ja verovalvontaa, verotusta, perintää sekä tullirikostorjuntaa varten;

10) sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002) tarkoitetusta sakkorekisteristä siihen talletettuja tietoja sakkorangaistuksista ja niiden täytäntöönpanosta, rikosrekisterilaissa (770/1993) tarkoitetusta rikosrekisteristä henkilöä ja oikeushenkilöä koskevia tietoja mainitun lain 4 ja 4 a §:ssä säädettyihin tarkoituksiin sekä oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä annetussa laissa (372/2010) tarkoitetusta ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmästä tietoja rikosasioissa annetuista ratkaisuista ja niiden lainvoimaisuudesta sekä diaari- ja asianhallintatietojen valtakunnallisesta käsittelyjärjestelmästä tietoja syyttäjäviranomaisessa tai tuomioistuimessa vireillä olevista tai olleista rikosasioista;

11) oikeushallinnon viranomaisilta tieto oikeushallinnon etsintäkuuluttamista henkilöistä;

12) ulkoasiainministeriön tietojärjestelmistä Suomessa lähettäjävaltiota edustavan diplomaatti- ja konsuliedustuston, kansainvälisen järjestön Suomessa olevan toimielimen ja muun samassa asemassa olevan kansainvälisen toimielimen henkilökuntaan kuuluvista ja näiden perheenjäsenistä sekä yksityisessä palveluksessa olevista henkilöistä Tullille ulkomaalaislaissa (301/2004) säädettyjen tehtävien suorittamista, tulli- ja verovalvontaa sekä tullirikostorjuntaa varten;

13) Maahanmuuttoviraston tietojärjestelmistä matkustusasiakirjaa, viisumia, oleskelua, kansainvälistä suojelua, maasta poistamista, maahantulokieltoa ja kansalaisuutta koskevasta asiasta Tullille ulkomaalaislaissa säädettyjen tehtävien suorittamista, tulli- ja verovalvontaa sekä tullirikostorjuntaa varten;

14) teleyritykseltä pakkokeinolain 10 luvun 6—8 §:ssä sekä rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 2 luvun 14 §:n 2 momentissa ja 3 luvun 4 ja 5 §:ssä tarkoitettuja tietoja, jotka Tullilla on oikeus saada vain mainituissa laeissa säädettyjen edellytysten mukaisesti, tullirikostorjuntaa varten;

15) vesikulkuneuvorekisteristä annetussa laissa (424/2014) tarkoitetusta vesikulkuneuvorekisteristä sekä Ahvenanmaan huvivenerekisteristä veneitä ja niiden omistajia ja haltijoita koskevat tarpeelliset tiedot eräiden alusten ja niitä palvelevien satamien turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta annetussa laissa (485/2004) tarkoitettuja Tullin tehtäviä, ulkomaalaislain 179 §:ssä tarkoitettua liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun määräämistä, tulli- ja verovalvontaa, verotusta, perintää sekä tullirikostorjuntaa varten;

16) liikenne- ja viestintäministeriön liikenneluparekisteristä tarpeelliset tiedot ulkomaalaislain 179 §:ssä tarkoitettua liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun määräämistä, tulli- ja verovalvontaa ja tullirikostorjuntaa varten;

17) alusrekisterilaissa (512/1993) tarkoitetuista alusrekisteristä, rakenteilla olevien alusten rekisteristä ja historiarekisteristä tarpeelliset tiedot aluksista, niiden omistajista ja haltijoista eräiden alusten ja niitä palvelevien satamien turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta annetussa laissa tarkoitettuja Tullin tehtäviä, ulkomaalaislain 179 §:ssä tarkoitettua liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun määräämistä, tulli- ja verovalvontaa, verotusta, perintää sekä tullirikostorjuntaa varten;

18) ilmailulaissa (864/2014) tarkoitetusta ilma-alusrekisteristä ilma-aluksia, niiden haltijoita ja omistajia koskevia tietoja ulkomaalaislain 179 §:ssä tarkoitettua liikenteenharjoittajan seuraamus-maksun määräämistä, tulli- ja verovalvontaa, verotusta, perintää sekä tullirikostorjuntaa varten;

19) liikenne-, kalastus- ja ympäristöviranomaisilta sekä poliisilta, Rajavartiolaitokselta ja puolustusvoimilta tietoja kulkuneuvoista ja niiden sijainnista sekä liikenteestä tulli- ja verovalvontaa ja tullirikostorjuntaa varten;

20) virka-apua pyytäneeltä viranomaiselta välttämättömiä tietoja virka-avun antamiseksi.

Tulli saa luovuttaa henkilörekistereistään salassapitosäännösten estämättä myös teknisen käyttöyhteyden avulla tai tietojoukkona tietoja, jotka ovat tarpeen:

1)Verohallinnolle verotuksen toimittamista, verojen ja maksujen perimistä, verotusta koskevaa muutoksenhakua ja ulosottoa tai valtion edun- ja oikeudenvalvontaa varten;

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Verohallinnolla on oikeus kaikkien veronsaajien puolesta Verohallinnon kannettavaksi säädettyjen verojen ja maksujen osalta ilmoittaa verorikosta tai muuta verotukseen liittyvää rikosta koskeva asia esitutkintaviranomaiselle tutkintaa varten ja määräämänsä asiamiehen edustamana käyttää puhevaltaa rikosasiassa sekä rikoksesta johtuvaa vahingonkorvausta koskevassa asiassa. Autoveroa, yksityisestä huviveneestä suoritettavaa polttoainemaksua ja valmisteverotuslain (182/2010) soveltamisalaan kuuluvia veroja koskevat rikosilmoitukset tehdään Tullille ja annetaan samanaikaisesti tiedoksi poliisille.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuista vuotuisista kustannuksista valtio perii kunnilta yhteensä 29,9 prosenttia, evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnilta yhteensä 3,3 prosenttia ja Kansaneläkelaitokselta 5,7 prosenttia.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Lain 30 §:n 2 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran kalenterivuoden 2017 vuotuisiin verotuskustannuksiin.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, tätä lakia, lukuun ottamatta 10 ja 16 §:ää, ei sovelleta autoverotusta eikä valmisteverotusta koskeviin asiakirjoihin ja tietoihin.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .