Salmonellavahinkorahaston perustaminen sikatiloille

Salmonellaa koskevan vahinkoturvan järjestämiseksi sikayrittäjiltä kerätään maksuja sika-alan salmonellavahinkorahastoon (salmonellarahasto ).

Tässä laissa säädetään sikayrittäjille salmonellasta aiheutuvien kustannusten ja menetysten korvaamisesta salmonellarahastosta sekä salmonellarahaston toiminnasta ja varoista.

Tämän lain tarkoituksena on edistää salmonellariskin hallintaa maatalouden alkutuotannossa.

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) sialla Sus scrofa -lajiin kuuluvia eläimiä;

2) sikayrittäjällä maatalouden alkutuotannossa sikojen pitoa harjoittavaa, tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 ("eläinterveyssäännöstö ") 4 artiklan 24 kohdassa tarkoitettua toimijaa;

3) salmonellalla eläintautilain (76/2021) 4 §:n nojalla valvottaviksi eläintaudeiksi luokiteltuja sioissa esiintyviä salmonellatartuntoja;

4) eläinrekisterillä eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain (1069/2021) 30 §:ssä tarkoitettua eläimistä pidettävää rekisteriä;

5) eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisterillä 4 kohdassa mainitussa pykälässä tarkoitettua eläintenpitäjistä ja pitopaikoista pidettävää rekisteriä;

6) pitopaikalla eläinterveyssäännöstön 4 artiklan 27 kohdassa tarkoitettua pitopaikkaa, ei kuitenkaan teurastamoa, pitopaikkaa, jossa ei pidetä muita sikoja kuin tarhattuja villisikoja, minisikoja tai mikrosikoja, sellaista pitopaikkaa, jossa ei edeltävää kalenterivuotta koskevien eläinrekisterin tietojen mukaan ole ollut vähintään 100 sikaa ainakin yhden kuukauden ensimmäisenä päivänä, eikä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä sukusolujen ja alkioiden pitopaikkojen hyväksymisen sekä tiettyjen pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden unionin sisäisiin siirtoihin sovellettavien jäljitettävyyttä ja eläinterveyttä koskevien vaatimusten osalta annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/686 tarkoitettua siemennesteen keräysasemaa ja eläintautilain 40 §:ssä tarkoitettua sperman keräysasemaa.

Salmonellarahasto on maa- ja metsätalousministeriön alainen valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto. Ministeriöllä on oikeus saada rahastolta tarvitsemansa tiedot ja selvitykset.

Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy salmonellarahaston tulostavoitteet rahaston hallituksen esityksestä.

Ylintä päätösvaltaa salmonellarahastossa käyttää rahaston hallitus.

Salmonellarahaston varat muodostuvat salmonellavahinkomaksuista, jotka tuloutetaan salmonellarahastoon. Salmonellarahaston varat muodostuvat lisäksi edellisiltä tilikausilta kertyneistä ylijäämistä sekä rahastosta maksettujen korvausten palautuksista niihin liittyvine korkoineen ja muine erineen. Salmonellarahaston varoihin voi kuulua lisäksi valtion talousarviosta siirrettyjä varoja sekä lahjoituksina tai vahingonkorvauksina saatuja varoja.

Salmonellarahaston varoja käytetään tässä laissa säädettyjen korvausten ja palkkioiden maksamiseen, rahaston velanhoitomenoihin sekä rahaston toiminnasta aiheutuviin rahaston hallituksen määrittelemiin välttämättömiin kustannuksiin.

Salmonellarahastolla ei ole oikeutta sijoittaa rahaston varoja.

Salmonellarahasto voi valtioneuvoston luvalla ja sen hyväksymillä ehdoilla ottaa rahastosta maksettavien korvausten rahoittamista varten lainoja, joiden kokonaismäärä ei saa samanaikaisesti ylittää 10 miljoonaa euroa.

Valtio vastaa 1 momentissa tarkoitetuista lainoista.

Valtiokonttorin tehtävänä on järjestää 1 momentissa tarkoitettu lainanotto ja päättää lainanoton tarkemmista ehdoista sekä huolehtia muista salmonellarahaston lainanottoon kuuluvista toimenpiteistä.

Sikayrittäjän on suoritettava vuosittain salmonellavahinkomaksu vastuullaan edellisenä vuonna olleiden pitopaikoissa pidettyjen lihasikojen ja porsaiden määrien perusteella.

Lihasioista muodostuva maksu lasketaan kertomalla lihasikaa kohden perittävä maksu, 2,50 euroa, sillä sikayrittäjän eläinmäärällä, joka oli eläinrekisterin tietojen mukaan edellisen kalenterivuoden aikana suurin yli kolmen ja alle kahdeksan kuukauden ikäisten lihasikojen määrä kuukauden ensimmäisenä päivänä.

Porsaista muodostuva maksu lasketaan kertomalla porsasta kohden perittävä maksu, 5,00 euroa, sillä sikayrittäjän eläinmäärällä, joka oli eläinrekisterin tietojen mukaan edellisen kalenterivuoden aikana suurin enintään kolmen kuukauden ikäisten porsaiden määrä kuukauden ensimmäisenä päivänä.

Salmonellavahinkomaksuna suoritetaan 2 ja 3 momentissa säädettyjen maksujen yhteenlaskettu määrä.

Sikayrittäjän velvollisuus maksaa salmonellavahinkomaksua alkaa toiminnan aloittamista seuraavana kalenterivuonna.

Velvollisuus maksaa vuosittaista salmonellavahinkomaksua pitopaikassa pidettävistä sioista päättyy sen vuoden lopussa, jona pitopaikan toiminta on päättynyt ja pitopaikasta vastuussa oleva sikayrittäjä on tehnyt tästä eläinterveyssäännöstössä vaaditut ilmoitukset eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin sekä eläinrekisteriin.

Jos sikayrittäjä vaihtuu tai sen yritysmuoto muuttuu toiminnan jatkuessa, aiemman sikayrittäjän maksuvelvollisuus päättyy sen vuoden lopussa, jona muutos on tapahtunut ja siitä on tehty eläinterveyssäännöstössä vaaditut ilmoitukset eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin sekä eläinrekisteriin. Tilalle tulleen sikayrittäjän maksuvelvollisuus alkaa tätä seuraavan vuoden alusta, ja salmonellavahinkomaksu suoritetaan ensimmäisenä täytenä toimintavuotena aiemman sikayrittäjän vastuulla edellisenä vuonna olleiden sikojen määrien perusteella.

Salmonellavahinkomaksujen kantamisesta ja perinnästä vastaa Ruokavirasto.

Salmonellavahinkomaksu kannetaan kahdessa erässä. Maksu on maksettava viimeistään Ruokaviraston maksupäätöksessä määräämänä eräpäivänä. Ensimmäisen erän eräpäivän tulee olla viimeistään kesäkuun viimeisenä päivänä, ja jälkimmäisen erän eräpäivän tulee olla viimeistään lokakuun viimeisenä päivänä. Maksupäätös lähetetään maksuvelvolliselle viimeistään kaksi kuukautta ennen eräpäivää.

Eräpäivän jälkeen suoritetulle salmonellavahinkomaksulle on maksettava viivästyskorkoa. Viivästyskoron laskemisesta säädetään veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/1995).

Salmonellavahinkomaksun suorasta ulosottokelpoisuudesta ilman ulosottoperustetta säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) .

Jos pitopaikassa pidettävissä sioissa todetaan salmonella, sikayrittäjällä on oikeus saada salmonellarahastosta korvaus sellaisista vastuullaan olleista salmonellan vuoksi lopetetuista tai teurastetuista sioista, joiden lopettaminen tai teurastaminen on Ruokaviraston ennen mainittujen toimenpiteiden suorittamista antaman lausunnon mukaan ollut taudintorjunnan kannalta perusteltua.

Korvauksena suoritetaan sian keskimääräinen käypä arvo vähennettynä 10 prosentin omavastuuosuudella.

Jos korvattavaa eläintä voidaan käyttää kokonaan tai osaksi hyödyksi, vähennetään ennen omavastuuosuuden laskemista keskimääräisestä käyvästä arvosta eläimen jäännöskäyttöarvo.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, korvausta ei makseta mini- tai mikrosiasta, tarhatusta villisiasta eikä vähintään kahdeksan kuukauden ikäisestä karjusta.

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset keskimääräisen käyvän arvon määrittelystä.

Jos sikayrittäjän vastuulla olevassa sikojen pitopaikassa todetaan salmonella, salmonellarahastosta korvataan saneerauskustannuksina:

1) eläinten lopettamiseen, omaisuuden hävittämiseen sekä eläinsuojien puhdistukseen ja desinfektioon liittyvien toimenpiteiden ja tutkimusten suunnitteluun ja täytäntöönpanoon liittyvästä työstä aiheutuneet kustannukset;

2) 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanoon liittyvistä laitteista ja välineistä sekä tarvikkeista ja aineista aiheutuneet kustannukset;

3) sellaiset tuotteet, aineet, tavarat, esineet ja rakenteet, jotka on ollut tehokkaan taudintorjunnan onnistumiseksi välttämätöntä hävittää tai käsitellä siten, että ne ovat vahingoittuneet tai muuttuneet käyttökelvottomiksi.

Pitopaikasta vastuussa olevalle sikayrittäjälle suoritetaan korvauksena aiheutuneet kustannukset vähennettyinä 10 prosentin omavastuuosuudella sekä hävitetyn tai vahingoittuneen omaisuuden käypä arvo vähennettynä vastaavalla omavastuuosuudella. Jos vahingoittunutta omaisuutta voidaan käyttää hyödyksi, sen käyvästä arvosta vähennetään ennen omavastuuosuuden laskemista jäännöskäyttöarvo.

Omavastuu on kuitenkin 20 prosenttia siinä tapauksessa, että on kulunut alle kaksi vuotta siitä, kun kokogenomisekvensoinnin perusteella samanlaista salmonellakantaa olevan salmonellatartunnan vuoksi pitopaikkaan eläintautilain nojalla kohdistettu taudin leviämisen estämistä koskeva päätös on kumottu.

Saneerauskustannuksina korvataan vain kustannukset, jotka ovat aiheutuneet vuoden kuluessa siitä, kun pitopaikan siat on lopetettu, tai, jos niitä ei lopeteta, kun salmonellan hävittämistoimenpiteisiin on ryhdytty. Määräaika on kuitenkin kaksi vuotta pitopaikassa, jossa pidetään porsivia emakoita.

Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että pitopaikan saneerausta varten on tehty saneeraussuunnitelma ja että suunnitelman tekijällä on sen tekoon soveltuva koulutus ja muilla keinoin saavutettu riittävä osaaminen.

Arvoltaan yli 10 000 euron suuruisesta saneeraukseen liittyvästä hankinnasta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen edellyttää lisäksi, että hankinnasta on pyydetty tarkoituksenmukaisella tavalla hankinnan tarkoitukseen ja tavoitteisiin nähden riittävä määrä tarjouksia ja että tarjouksista on hyväksytty se, joka on ollut kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Hankintaa ei saa jakaa eriin, osittaa, laskea poikkeuksellisin menetelmin tai keinotekoisesti yhdistellä toiseen hankintaan tarjousten pyytämisen välttämiseksi. Hankintaan liittyvistä vaatimuksista voidaan korvauksesta päätettäessä kuitenkin poiketa, jos voidaan muulla tavoin varmistua kustannusten kohtuullisuudesta.

Sellaisen henkilön tekemää työtä, joka on sikayrittäjän yrityksessä maatalousyrittäjän eläkelaissa (1280/2006) tarkoitettu maatalousyrittäjä, yrittäjän eläkelaissa (1272/2006) tarkoitettu yrittäjä tai mainituissa laeissa tarkoitettu tällaisen henkilön perheenjäsen taikka kuuluu yrityksen henkilöstöön, voidaan korvata vain, jos sikayrittäjä pystyy osoittamaan pyydettyjen tarjousten tai maksamiaan palkkoja koskevien tietojen avulla tai muutoin, että salmonellarahastolta omasta työstä tai omien välineiden ja laitteiden käytöstä haettavan korvauksen laskentaperusteet ovat kohtuullisia eikä korvaus ylitä niitä kustannuksia, jotka olisivat aiheutuneet, jos työ olisi tilattu ulkopuoliselta palveluntarjoajalta.

Menettelystä julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetussa laissa (1397/2016) säädetyt kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa säädetään mainitussa laissa.

Jos pitopaikan rakennus, jossa sikoja pidetään, poistetaan kokonaan käytöstä ja käytöstä poistaminen on tarkoituksenmukaista ottaen huomioon rakennuksen ikä ja muut ominaisuudet ja niistä johtuva riski kohtuuttoman suuriin saneerauskustannuksiin tai saneerauksen epäonnistumiseeni, voidaan 11 §:ssä tarkoitetun saneerauskustannusten korvauksen sijasta maksaa vakiomääräinen korvaus, johon sisältyvät korvaus rakennuksen jäännöskäyttöarvosta ja korvaus rakennuksen puhdistuksesta ja desinfioinnista.

Korvaus on 2 000 euroa rakennuksen emakkopaikkaa, 200 euroa rakennuksen lihasikapaikkaa sekä 100 euroa sellaisen välikasvattamona toimivan rakennuksen eläinpaikkaa kohden, jossa ei pidetä porsivia emakoita eikä kasvateta lihantuotantoa varten pidettäviä sikoja teurastusikäisiksi.

Korvaus voidaan maksaa vain, jos rakennuksen jäännöskäyttöarvo on enintään kaksi kertaa suurempi kuin vakiomääräinen korvaus. Edellytyksenä on lisäksi, että sikayrittäjä suorittaa rakennuksessa sellaisen puhdistuksen ja desinfioinnin, joka vähintään vaaditaan, jotta tyhjilleen jäävästä rakennuksesta ei aiheudu salmonellan leviämisen vaaraa.

Korvauksen maksaminen edellyttää, että sikayrittäjä esittää riittävän selvityksen 1 ja 3 momentissa säädettyjen edellytysten täyttymisestä ja että salmonellarahaston hallitus on antanut selvityksen perusteella lausunnon, jossa se katsoo edellytysten täyttyvän.

Jos pitopaikassa todetaan salmonella, eläimistä vastuussa olevalle sikayrittäjälle maksetaan salmonellarahastosta katemenetyksen korvauksena tuotannon keskeytyksen tai supistumisen kestosta tai vaikutuksista riippumaton kertakorvaus. Korvauksen edellytyksenä on kuitenkin, että sikayrittäjän tuotanto pitopaikassa jatkuu saneerauksen jälkeen.

Kertakorvauksen suuruus perustuu pitopaikan aiemmassa toiminnassa luovutettujen porsaiden ja lihasikojen määrään. Määrä lasketaan vahinkotapahtumaa edeltävien 12 peräkkäisen kalenterikuukauden muodostamalta viiteajanjaksolta, joka määritetään siten, että ajanjakson päättymisen jälkeen jää yksi kokonainen kalenterikuukausi ennen sitä ajankohtaa, jona pitopaikkaan on eläintautilain nojalla kohdistettu taudin leviämisen estämistä koskeva päätös. Määrä osoitetaan sikayrittäjällä olevien tositteiden tai muiden asiakirjojen perusteella. Ruokavirasto voi käyttää määrän varmistamisessa eläinrekisterin tietoja.

Kertakorvaus saadaan kertomalla 2 momentissa tarkoitettu eläinten määrä eläinkohtaisella korvauksella, joka on 4,5 prosenttia eläinten lopettamista tai, jos eläimiä ei lopeteta, saneeraustoimenpiteiden aloittamista seuraavan kuukauden lihasian lihan keskimääräisestä tuottajahinnasta (euroina100 kilogrammaa kohden).

Poiketen siitä, mitä 3 momentissa säädetään, eläinkohtainen korvaus on kuitenkin:

1) 9 prosenttia 3 momentissa säädetystä hinnasta luovutettujen lihasikojen osalta silloin, kun pitopaikassa kasvatetaan lihasikoja teurastusikäisiksi vain itse tuotetuista porsaista;

2) 1,5 prosenttia 3 momentissa säädetystä hinnasta silloin, kun pitopaikka on välikasvattamo, jossa ei pidetä porsivia emakoita eikä kasvateta lihantuotantoa varten pidettäviä sikoja teurastusikäisiksi.

Eläimistä vastuussa olevalle sikayrittäjälle voidaan maksaa lisäkorvaus 14 §:ssä säädetyn kertakorvauksen lisäksi, jos pitopaikassa pidetään porsivia emakoita ja jos pitopaikan toiminta on ollut salmonellan vuoksi keskeytyneenä tai olennaisesti supistunutta vielä sen jälkeen, kun eläintautilain nojalla tehdyn taudin leviämisen estämistä koskevan päätöksen antamisesta on kulunut yli vuosi. Korvauksen edellytyksenä on myös, että sikayrittäjän tuotanto pitopaikassa jatkuu saneerauksen jälkeen.

Lisäkorvaus saadaan kertomalla 14 §:n 2 momentissa tarkoitettu eläinten määrä eläinkohtaisella korvauksella, joka on 2,25 prosenttia eläinten lopettamista tai, jos eläimiä ei lopeteta, saneeraustoimenpiteiden aloittamista seuraavan kuukauden lihasian lihan keskimääräisestä tuottajahinnasta (euroina 100 kilogrammaa kohden).

Lisäkorvauksen maksaminen edellyttää, että sikayrittäjä esittää riittävän selvityksen 1 momentissa säädettyjen edellytysten täyttymisestä ja että salmonellarahaston hallitus on antanut selvityksen perusteella lausunnon, jossa se katsoo edellytysten täyttyvän.

Yhdessä pitopaikassa sattuneesta vahinkotapahtumasta maksettavat korvaukset eivät voi ylittää pitopaikkakohtaista korvauskattoa.

Pitopaikkakohtainen korvauskatto saadaan laskemalla yhteen eläinpaikkakohtaiset korvauskatot, jotka ovat 4 000 euroa käytössä ollutta emakkopaikkaa ja 400 euroa käytössä ollutta lihasikapaikkaa kohden. Jos pitopaikassa ei ole käytössä emakoille ja lihasioille tarkoitettuja paikkoja, eläinpaikkakohtainen korvauskatto on 200 euroa käytössä ollutta porsaspaikkaa kohden. Pitopaikan tyypistä riippumatta korvauskattoon lasketaan lisäksi 400 euroa käytössä ollutta nuoren siitossian paikkaa kohden.

Jos tämän lain mukaan määräytyvät korvaukset ylittävät korvauskaton, ensisijaisesti maksetaan korvaus lopetetuista eläimistä.

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset käytössä olleiden emakko-, lihasika- ja porsaspaikkojen sekä nuoren siitossian paikkojen määrän määrittelystä.

Edellä 10 §:ssä tarkoitettua korvausta lopetetuista sioista, 11 §:ssä tarkoitettua korvausta hävitetyn tai vahingoittuneen omaisuuden käyvästä arvosta, 13 §:ssä tarkoitettua korvausta rakennuksen käytöstä poistamisesta taikka 14 tai 15 §:ssä tarkoitettua korvausta katetuoton menetyksestä ei makseta:

1) tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun komission asetuksen (EU) 2022/2472 2 artiklan 59 kohdassa tarkoitetulle vaikeuksissa olevalle yritykselle, ellei vaikeuksiin joutuminen johdu taudinpurkauksesta;

2) yritykselle, joka ei ole noudattanut eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta annetun lain (300/2001) 1 §:ssä tarkoitettua tuen takaisinperintäpäätöstä.

Korvauksen määrästä vähennetään samoista kustannuksista tai menetyksistä vakuutussopimuksen tai muun lain perusteella maksettavat korvaukset.

Oikeus salmonellarahastosta maksettavaan korvaukseen menetetään laiminlyönnin vakavuudesta riippuen kokonaan tai osittain, jos sikayrittäjä on salmonellan toteamisvuonna tai sitä edeltävien viiden vuoden aikana laiminlyönyt noudattaa eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annettua lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä, eläintautilain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja eläinterveyttä koskevia säädöksiä, eläinten sekä eräiden tavaroiden tuontivalvonnasta annettua lakia (1277/2019) tai mainituilla laeilla täytäntöön pantuja Euroopan unionin säädöksiä taikka ilman viranomaisen myöntämää poikkeuslupaa jättänyt noudattamatta mainittujen säädösten nojalla tehtyä päätöstä.

Oikeus korvaukseen menetetään myös, jos sikayrittäjä on hankkiessaan sian tai muun omaisuuden tiennyt tai sikayrittäjän olisi olosuhteet huomioon ottaen pitänyt tietää, että eläin sairastaa tai kantaa salmonellaa tai että omaisuudessa on tartuntaa.

Korvausten myöntämisestä päättää Ruokavirasto.

Korvauksia haetaan sähköisesti verkkopalvelussa. Korvausten käsittelyyn liittyvät tietoaineistot ovat osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa (560/2021) tarkoitettua ruokahallinnon tietovarantoa. Hakijan tunnistamista koskevista vaatimuksista säädetään digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain (306/2019) 6 §:ssä.

Korvauksia on haettava kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun kyseessä olevat kustannukset tai menetykset aiheuttaneet toimenpiteet on suoritettu. Katemenetysten korvauksia on haettava viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun eläintaudin leviämisen estämistä koskevan päätöksen voimassaolo on päättynyt. Erityisestä syystä voidaan määräajan jälkeenkin tehty hakemus ottaa käsiteltäväksi.

Hakemukseen on liitettävä riittävä selvitys kustannuksista ja vahingoista sekä korvausten maksamista koskevien edellytysten täyttymisestä.

Sikayrittäjä voi jakaa korvausta koskevan hakemuksensa useampaan osaan. Ruokavirasto kuitenkin maksaa sikayrittäjälle korvausta enintään kerran kalenterikuukaudessa, ellei Ruokavirasto katso olevan erityistä perusteltua syytä tätä tiheämmälle maksuvälille.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä hakemukseen liitettävän selvityksen sisällöstä.

Ruokaviraston on määrättävä korvaus maksettavaksi takaisin salmonellarahastoon sikayrittäjän menettelyn vakavuudesta riippuen kokonaan tai osaksi, jos sikayrittäjä on korvausta hakiessaan antanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka salannut tietoja ja tällä menettelyllä on ollut vaikutusta korvauksen myöntämiseen.

Ruokaviraston on lisäksi velvoitettava sikayrittäjä, joka on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta aiheuttanut salmonellan leviämisen toisen sikayrittäjän omistamiin sikoihin, sikayrittäjän menettelyn vakavuudesta riippuen kokonaan tai osaksi korvaamaan salmonellarahastolle kustannukset ja korvaukset, jotka on tämän menettelyn seurauksena rahaston varoista korvattu. Korvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi vahingon aiheuttajan varallisuusolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen eikä taudin leviämistä ole aiheutettu tahallisesti.

Jos palautettavaa tai korvattavaa määrää ei makseta viimeistään Ruokaviraston asettamana eräpäivänä, rahastolle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Palautettava tai korvattava määrä ja viivästyskorko ovat suoraan ulosottokelpoisia. Niiden perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa.

Salmonellarahaston hallituksessa on puheenjohtajan lisäksi varapuheenjohtaja sekä vähintään viisi muuta jäsentä, joilla jokaisella on henkilökohtainen varajäsen. Puheenjohtaja on maa- ja metsätalousministeriöstä. Muiden jäsenten on edustettava sikayrittäjiä, sikojen teurastusta ja sianlihan jatkojalostusta harjoittavia yrityksiä sekä viranomaisia siten, että hallituksessa on sen tehtävien kannalta tarpeellinen asiantuntemus.

Maa- ja metsätalousministeriö nimittää hallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan sekä muut jäsenet ja varajäsenet kerrallaan kolmen vuoden toimikaudeksi. Maa- ja metsätalousministeriö vapauttaa hallituksen tai sen puheenjohtajan, varapuheenjohtajan, muun jäsenen taikka varajäsenen tehtävästään tämän pyynnöstä.

Salmonellarahastolla on oikeus käyttää Ruokaviraston käytössä olevia valtionhallinnon yhteisiä palveluita.

Salmonellarahastosta suoritetaan hallituksen puheenjohtajan ja muiden jäsenten palkkiot ja kustannusten korvaukset, joiden perusteet maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa.

Hallitus valitsee yhden tai useamman sihteerin, joiden tulee olla maa- ja metsätalousministeriön tai Ruokaviraston virkamiehiä.

Salmonellarahaston hallitus voi ottaa tehtäviensä hoidon tueksi yhden tai useamman pysyvän asiantuntijan, joka edustaa rahaston hallituksen tehtävien kannalta merkityksellistä asiantuntemusta.

Salmonellarahastosta suoritetaan pysyvien asiantuntijoiden palkkiot ja kustannusten korvaukset, joiden perusteet maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa.

Pysyvään asiantuntijaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).

Asiantuntijalla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada salmonellarahaston hallitukselta tai sihteeriltä tehtävänsä hoitamista koskevat välttämättömät tiedot käyttöönsä. Asiantuntija on velvollinen pitämään salassa saamansa salassa pidettäviksi säädetyt tiedot.

Salmonellarahaston hallituksen tehtävänä on:

1) vastata rahaston riittävästä maksuvalmiudesta;

2) päättää 5 §:ssä tarkoitetun valtuuden rajoissa rahaston lainanotosta;

3) päättää muista rahaston talouden ja toiminnan kannalta merkittävistä asioista, Ruokaviraston tehtäväksi tässä laissa säädettyjä päätöksiä lukuun ottamatta;

4) vahvistaa rahaston johtosääntö;

5) antaa lausunnot, joiden antaminen tässä laissa säädetään rahaston hallituksen tehtäväksi;

6) antaa tarvittaessa muita kuin 5 kohdassa tarkoitettuja lausuntoja ja tehdä aloitteita rahaston toimintaan liittyvissä asioissa;

7) päättää salmonellarahaston toiminta- ja taloussuunnitelmasta sekä tehdä maa- ja metsätalousministeriölle esitys rahaston tulostavoitteiksi;

8) hyväksyä ja allekirjoittaa salmonellarahaston tilinpäätös ja siihen kuuluva toimintakertomus sekä toimittaa se maa- ja metsätalousministeriölle;

9) hoitaa muut maa- ja metsätalousministeriön määräämät rahaston toimintaan liittyvät tehtävät.

Salmonellarahaston hallituksen tulee lisäksi esittää vähintään kolmen vuoden välein huhtikuun loppuun mennessä maa- ja metsätalousministeriölle arvionsa salmonellavahinkomaksujen tasosta, joka keskimäärin vastaa rahaston korvaus- ja maksuvastuita. Samassa yhteydessä hallituksen tulee esittää arvionsa 16 §:ssä tarkoitettujen pitopaikkakohtaisten korvauskattojen tasosta ottaen huomioon tapahtunut kustannuskehitys.

Salmonellarahaston hallintoa, kirjanpitoa ja maksuliikennettä hoitaa muilta kuin 1 ja 2 momentissa säädetyiltä osin Ruokavirasto.

Hallitus kokoontuu puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan kutsusta. Kokous voidaan pitää ilman kokouspaikkaa sähköisessä toimintaympäristössä taikka siten, että jäsenet voivat osallistua valintansa mukaan paikan päällä tai soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa käyttämällä.

Hallitus on päätösvaltainen, kun kokoukseen osallistuu hallituksen puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja sekä vähintään puolet muista jäsenistä tai varajäsenistä. Jäsenet voivat lisäksi yksimielisinä päättää siitä, että päätös hallitukselle kuuluvasta asiasta tehdään kokousta pitämättä.

Hallituksen päätökseksi tulee se kanta, jota enemmistö on kannattanut. Äänten mennessä tasan päätökseksi tulee se kanta, jota hallituksen puheenjohtaja tai tämän poissa ollessa varapuheenjohtaja on kannattanut.

Vuosittaisen salmonellavahinkomaksun kantaminen keskeytetään sen vuoden lopussa, jona salmonellarahaston pääoma on marraskuun viimeisenä päivänä ylittänyt 20 miljoonaa euroa. Kantaminen aloitetaan uudelleen sen vuoden päätyttyä, jona järjestelmän pääoma on marraskuun viimeisenä päivänä alle 20 miljoonaa euroa.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta keskeytyksestä huolimatta vuosittainen salmonellavahinkomaksu kannetaan sikayrittäjiltä kuitenkin aina siltä kalenterivuodelta, jona sikayrittäjän maksuvelvollisuus 7 §:n 1 momentin mukaan alkaa.

Salmonellarahaston kirjanpidosta, maksuliikkeestä, muusta laskentatoimesta ja tilinpäätöksestä säädetään valtion talousarviosta annetussa laissa (423/1988) ja sen nojalla annetuissa säädöksissä.

Valtiontalouden tarkastusvirasto suorittaa vuosittain salmonellarahaston tilintarkastuksen.

Tilintarkastajien on tarkastettava salmonellarahaston hallinto, kirjanpito ja tilinpäätös. Tilintarkastajien on annettava kultakin tilikaudelta tilintarkastuskertomus, jossa on erityisesti lausuttava:

1) siitä, onko tilinpäätös laadittu tilinpäätöksen laatimista koskevien säännösten ja määräysten mukaisesti;

2) siitä, antaako tilinpäätös oikeat ja riittävät tiedot rahaston toiminnan tuloksesta ja tuloksellisuudesta sekä sen taloudellisesta asemasta;

3) siitä, onko rahaston hallintoa ja toimintaa hoidettu sitä koskevien säännösten ja määräysten mukaisesti;

4) tilinpäätöksen vahvistamisesta;

5) rahaston tuloksen käsittelystä rahaston hallituksen ehdottamalla tavalla.

Kun tilintarkastus on tehty, tilintarkastajien on tehtävä siitä tilinpäätökseen merkintä, jossa viitataan tilintarkastuskertomukseen sekä lausutaan siitä, onko tilinpäätös laadittu hyvän kirjanpitotavan mukaisesti.

Jos tilintarkastaja kesken tilikauden havaitsee merkittävää huomauttamista salmonellarahaston hallinnosta ja taloudesta, on asiasta viipymättä ilmoitettava rahaston hallitukselle ja maa- ja metsätalousministeriölle.

Salmonellarahaston hallituksen ja sihteeristön ja Ruokaviraston on tarvittaessa avustettava tilintarkastajaa tarkastuksen suorittamisessa.

Salmonellavahinkomaksua tai korvausta koskevaan Ruokaviraston päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003).

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Jos sikayrittäjälle on virheen johdosta määrätty liikaa salmonellavahinkomaksua, Ruokaviraston on oikaistava maksupäätöstä, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu. Oikaisu sikayrittäjän hyväksi voidaan tehdä kolmen vuoden kuluessa maksuerän määräämistä seuraavan kalenterivuoden alusta.

Jos sikayrittäjälle on laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen vuoksi taikka sen johdosta, ettei asiaa ole joltakin osalta tutkittu, jäänyt määräämättä säädetty salmonellavahinkomaksu tai osa siitä, maksupäätös on oikaistava, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu. Oikaisu maksunsaajan hyväksi voidaan tehdä vuoden kuluessa sitä seuraavan kalenterivuoden alusta, jona maksu tai osa siitä määrättiin tai olisi pitänyt määrätä.

Ruokavirastolla ja salmonellarahaston hallituksella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada sikayrittäjältä tiedot, jotka ovat välttämättömiä salmonellavahinkomaksujen kantamista ja seurantaa koskevien 2 luvussa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi ja joita ei saada eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteristä tai eläinrekisteristä.

Ruokavirastolla ja salmonellarahaston hallituksella on oikeus saada sikayrittäjältä tiedot, jotka ovat välttämättömiä korvausten maksamista koskevien 3 luvussa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi ja joita ei saada sekä eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteristä tai eläinrekisteristä.

Tässä laissa tarkoitetulla toimivaltaisella viranomaisella ja salmonellarahaston hallituksella on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada muulta viranomaiselta tai julkista tehtävää hoitavalta taholta sellaisia sikayrittäjää, tämän taloudellista asemaa, liike- tai ammattitoimintaa ja muuta salmonellavahinkomaksujen kantamisen tai korvausten maksamisen kannalta merkityksellistä olosuhdetta koskevia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.

Ruokaviraston oikeuteen suorittaa sikayrittäjän toimintaan kohdistuva tarkastus sovelletaan, mitä valtionavustuslain (688/2001) 16 ja 17 §:ssä säädetään valtionapuviranomaisen tarkastusoikeudesta.

Tämä laki tulee voimaan .. päivänä .. kuuta 20 .

Sikayrittäjät, joilla on toimintaa tämän lain voimaantullessa, ovat velvollisia maksamaan lain voimaantulovuonna perittävän salmonellavahinkomaksun vastuullaan tämän lain voimaantuloa edeltävänä vuonna olleiden pitopaikoissa pidettyjen lihasikojen ja porsaiden määrien perusteella.

Ennen tämän lain voimaantuloa sattuneista taudinpurkauksista aiheutuneiden kustannusten ja menetysten korvaamiseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.