Rahanpesun ja terrorismin torjunnan uudistus

Tämän lain tavoitteena on estää rahanpesua ja terrorismin rahoittamista, edistää tällaisen toiminnan paljastamista ja selvittämistä sekä tehostaa rikoksen tuottaman hyödyn jäljittämistä ja takaisinsaantia.

Tämän lain tavoitteena on myös edistää kohdennettujen talouspakotteiden ja joukkotuhoaseiden leviämisen rahoittamiseen liittyvien kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanoa sekä vähentää niiden laiminlyönnin ja kiertämisen riskiä.

Tätä lakia sovelletaan rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1624, jäljempänä rahanpesuasetus , 3 artiklassa tarkoitettuihin ilmoitusvelvollisiin.

Rahanpesuasetusta ja tätä lakia sovelletaan lisäksi sijoituspalvelulain (747/2012) 2 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua palvelua liike- tai ammattitoimintana tarjoavaan, panttilainauslaitoksista annetussa laissa (1353/1992) tarkoitettuun panttilainauslaitokseen ja perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä annetussa laissa (411/2018) tarkoitettuun perintätoiminnan harjoittajaan.

Rahanpesuasetusta ja tätä lakia sovelletaan lisäksi Finnvera Oyj:hin ja Suomen Vientiluotto Oy:hyn.

Tätä lakia ja rahanpesuasetusta sovelletaan myös silloin, kun liiketoimen kohteena olevat varat ovat peräisin toisen valtion alueella suoritetusta toimesta.

Rahanpesuasetuksen 69 artiklassa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta sovelletaan Energiavirastoon, kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa (1070/2017) tarkoitetun pörssiin ja talletuspankkien yhteenliittymästä annetussa laissa (599/2010) tarkoitetun yhteenliittymän keskusyhteisöön, joiden tulee ilmoittaa rahanpesun selvittelykeskukselle, jos ne havaitsevat suorittamansa valvonnan tai muutoin tehtäviensä hoidon yhteydessä ilmi tulleiden seikkojen perusteella epäilyttävän liiketoimen.

Tämän lain 8 lukua sovelletaan rahanpesuasetuksen 80 artiklassa tarkoitettuihin tavaroiden ja palvelujen tarjoajiin, jos nämä ottavat vastaan tai suorittavat yli 10 000 euron käteismaksun.

Mitä tässä laissa ja rahanpesuasetuksessa säädetään kohdennetuista talouspakotteista, sovelletaan lisäksi eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetun lain (659/1967) 1 §:ssä ja 2 a §:n 1 momentissa tarkoitettujen valtioneuvoston asetuksien nojalla säädettyihin pakotteisiin sekä mainitun lain 2 b §:n nojalla ja varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annetun lain (325/2013) nojalla annettuihin päätöksiin.

Tätä lakia ei sovelleta rahanpesuasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun taloudelliseen toimintaan siinä säädettyjen edellytysten täyttyessä. Mainitun kohdan a alakohdassa tarkoitetun taloudellisen toiminnan kokonaisliikevaihdon tulee olla alle 20 000 euroa. Mainitun kohdan b alakohdassa tarkoitetun yhtä asiakasta koskevan liiketoimen tai yksittäisen liiketoimen, suoritettiinpa liiketoimi yhtenä suorituksena tai toisiinsa kytköksissä olevina suorituksina, tulee olla alle 1 000 euroa. Mainitun kohdan c alakohdassa tarkoitetun taloudellisen toiminnan liikevaihto ei saa ylittää viittä prosenttia luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kokonaisliikevaihdosta.

Tätä lakia ei sovelleta toimintaan, joka koskee oikeudenkäyntiavustaja- tai oikeudenkäyntiasiamiestehtävien hoitamista. Oikeudenkäyntiavustaja- ja oikeudenkäyntiasiamiestehtävänä tässä laissa pidetään varsinaisten oikeudenkäyntiin liittyvien tehtävien lisäksi oikeudellista neuvontaa, joka koskee asiakkaan oikeudellista asemaa esitutkinnassa rikoksen johdosta tai asian muussa oikeudenkäyntiä edeltävässä käsittelyvaiheessa taikka oikeudenkäynnin käynnistämistä tai sen välttämistä.

Tätä lakia ei sovelleta pelikasinon ulkopuolella käytettävien raha-automaattien pitämiseen. Lakia sovelletaan kuitenkin pidettäessä raha-automaatteja käytettävänä rahapelilain (10/2026) 5 §:ssä tarkoitetun yksinoikeustoimiluvan nojalla.

Tässä laissa sovelletaan rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja määritelmiä.

Lisäksi tässä laissa tarkoitetaan:

1) rahanpesulla rikoslain (39/1889) 32 luvun 6–10 §:ssä tarkoitettua toimintaa;

2) terrorismin rahoittamisella rikoslain 34 luvun 12 §:ssä sekä 34 a luvun 10 ja 11 §:ssä tarkoitettua toimintaa;

3) rahanpesuntorjuntaviranomaisella rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaisen perustamisesta ja asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2024/1620, jäljempänä AMLA-asetus , perustettua viranomaista;

4) rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 44 alakohdassa tarkoitetulla toimivaltaisella viranomaisella :a) mainitun alakohdan a alakohdassa tarkoitettua rahanpesun selvittelykeskusta , jona toimii keskusrikospoliisissa sijaitseva rahanpesun selvittelykeskus; b) mainitun alakohdan b alakohdassa ja mainitun kohdan 46 alakohdassa tarkoitettuja valvontaviranomaisia, joina toimivat rahanpesuntorjuntaviranomainen, Finanssivalvonta, Lupa- ja valvontavirasto sekä Patentti- ja rekisterihallitus; c) mainitun alakohdan c alakohdassa tarkoitettuja viranomaisia, joina toimivat poliisi, Tulli, Rajavartiolaitos, Ulosottolaitos ja syyttäjä; ja d) mainitun alakohdan d alakohdassa tarkoitettuja viranomaisia, joina toimivat Poliisihallitus, Tulli, Rajavartiolaitos, Verohallinto, Ulosottolaitos, Rikosseuraamuslaitos ja konkurssiasiamies;

5) rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 47 alakohdassa tarkoitetulla itsesääntelyelimellä asianajajista annetun lain (496/1958) 1 §:ssä tarkoitettua asianajajayhdistystä;

6) rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 45 alakohdassa tarkoitetulla valvojalla tämän momentin 4 kohdan b alakohdassa mainittujen valvontaviranomaisten lisäksi asianajajayhdistystä;

7) finanssivalvojalla valvojaa, joka vastaa luottolaitosten ja finanssilaitosten valvonnasta;

8) finanssialan ulkopuolisten alojen valvojalla valvojaa, joka vastaa finanssialan ulkopuolisen alan valvonnasta;

9) finanssialan ulkopuolisella alalla rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia;

10) ilmoitusvelvollisella 2 §:n 2 ja 3 momentissa ja rahanpesuasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolle ei ole myönnetty poikkeusta mainitun asetuksen 4–7 artiklan tai 3 §:n mukaisesti;

11) kotijäsenvaltiolla Euroopan unionin (EU ) jäsenvaltiota, jossa ilmoitusvelvollisen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee tai, jos ilmoitusvelvollisella ei ole sääntömääräistä kotipaikkaa, EU:n jäsenvaltiota, jossa sen päätoimipaikka sijaitsee;

12) sijaintijäsenvaltiolla EU:n jäsenvaltiota, joka ei ole kotijäsenvaltio ja jossa ilmoitusvelvollisella on tytäryritys tai sivuliike tai muu toimipaikka taikka jossa ilmoitusvelvollinen toimii palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla infrastruktuurin välityksellä;

13) ilman toimipaikkaa välittäjän kautta toimivalla ilmoitusvelvollisella ilmoitusvelvollista, joka toimii Suomessa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla asiamiehen tai edustajan tai muun infrastruktuurin välityksellä;

14) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontakollegiolla pysyvää yhteistyö- ja tietojenvaihtorakennetta, jonka tarkoituksena on valvoa ryhmää tai yhteisöä, joka toimii sijaintijäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa;

15) viranomaisyhteistyöryhmällä 78 §:ssä tarkoitettua kansallista rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen viranomaisyhteistyöryhmää.

Tätä lakia ja rahanpesuasetusta sovellettaessa rahastoyhtiön ja vaihtoehtorahaston hoitajan asiakkaana pidetään rahaston jakelijaa, ja jakelijan asiakkaana henkilöä, yhteisöä tai säätiötä taikka niihin rinnastettavaa ulkomaista yksityis- tai oikeushenkilöä, joka omistaa yhden tai useamman rahasto-osuuden tai sen murto-osan, jos:

1) rahastoyhtiö käyttää rahaston jakeluun jakelijaa ja

2) sekä rahastoyhtiö tai vaihtoehtorahaston hoitaja että jakelija ovat ilmoitusvelvollisia.

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 34 alakohdan a alakohdan ix luetelmakohdassa tarkoitetuista merkittävistä julkisista tehtävistä siltä osin kuin on kyse kotimaisista merkittävistä julkisista tehtävistä.

Viranomaisyhteistyöryhmä ohjaa kansallisen rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen riskiarvion laatimista, josta vastaa rahanpesun selvittelykeskus. Valtiovarainministeriö ja sisäministeriö vastaavat toimintasuunnitelman laatimisesta, jolla puututaan riskiarviossa havaittuihin rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskeihin. Ulkoministeriö vastaa toimintasuunnitelman laatimisesta, jolla puututaan riskiarviossa havaittuihin kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen riskeihin.

Kansallisessa riskiarviossa arvioidaan Suomeen kohdistuvien rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä ja kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen riskejä niiden tunnistamiseksi, arvioimiseksi, ymmärtämiseksi ja vähentämiseksi. Riskiarvio on pidettävä ajan tasalla ja sitä tarkistetaan vähintään joka neljäs vuosi ja, jos riskitilanne sitä edellyttää, useammin tai tapauskohtaisesti alakohtaisessa riskiarviossa.

Riskiarviossa on annettava kuvaus rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen estämisjärjestelmän rakenteesta ja yleisistä menettelyistä, mekanismeista yhteistyön tekemiseksi vastaavien toimijoiden kanssa Euroopan unionin sisällä tai kolmansissa maissa, sekä niihin osoitetuista henkilöresursseista ja taloudellisista resursseista siltä osin kuin nämä tiedot ovat saatavilla.

Riskiarvion laatimisessa tulee kuulla ilmoitusvelvollisia ja muita sidosryhmiä. Riskiarvion tulokset julkaistaan ja toimitetaan Euroopan komission, jäljempänä komissio , rahanpesuntorjuntaviranomaisen ja muiden EU:n jäsenvaltioiden saataville.

Kansallista riskiarviota tulee hyödyntää:

1) parantamaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisjärjestelmiä erityisesti määrittämällä alat, joilla ilmoitusvelvollisten on sovellettava tehostettuja toimenpiteitä riskiperusteisen lähestymistavan pohjalta, ja tarvittaessa määrittelemällä toteutettavat toimenpiteet;

2) tunnistamaan tarvittaessa alat tai sektorit, joilla on pienempi tai suurempi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riski;

3) arvioimaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskit, jotka liittyvät kunkin tyyppiseen Suomeen asettuneeseen oikeushenkilöön ja kunkin tyyppiseen kansallisen lainsäädännön alaiseen oikeudelliseen järjestelyyn tai jota hallinnoidaan Suomen alueella tai jonka omaisuudenhoitajat tai samankaltaisten oikeudellisten järjestelyjen mukaisesti vastaavassa asemassa olevat henkilöt asuvat Suomessa, sekä saamaan käsityksen alttiudesta ulkomaisista oikeushenkilöistä ja ulkomaisista oikeudellisista järjestelyistä aiheutuville riskeille;

4) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen sekä kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen ehkäisemiseen käytettävien resurssien jakamista ja priorisointia koskevissa päätöksissä;

5) varmistamaan, että kulloistakin alaa tai aluetta varten on laadittu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä vastaavat asianmukaiset säännöt;

6) antamaan asianmukaista tietoa toimivaltaisten viranomaisten ja ilmoitusvelvollisten saataville viipymättä, jotta näiden on helpompi suorittaa omat rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä koskevat arvionsa sekä rahanpesuasetuksen 10 artiklassa tarkoitettujen kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyöntiin ja kiertämiseen liittyvien riskien arvioinnit.

Ulkoministeriöllä, oikeusministeriöllä, toimivaltaisilla viranomaisilla ja asianajajayhdistyksellä on velvollisuus ylläpitää kattavia tilastoja rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen estämistoiminnan tuloksellisuuteen liittyvistä seikoista. Valtiovarainministeriön asetuksella säädetään rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen estämisen tuloksellisuuden tarkastelemiseksi tarvittavien tilastojen sisällöstä.

Valtiovarainministeriö kerää ja toimittaa tilastot komissiolle vuosittain. Valtiovarainministeriö toimittaa lisäksi jäsenvaltioissa käyttöön otettavista mekanismeista rahoitusjärjestelmän käytön estämiseksi rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen, direktiivin (EU) 2019/1937 muuttamisesta sekä direktiivin (EU) 2015/849 muuttamisesta ja kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1640, jäljempänä kuudes rahanpesudirektiivi , 9 artiklan 2 kohdan a, c, d, f ja g alakohdassa säädetyt tilastot rahanpesuntorjuntaviranomaiselle.

Rahanpesuasetuksen 62 artiklassa tarkoitetut tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia, jäljempänä tosiasiallisia edunsaajia , koskevat tiedot, 63 artiklan 4 kohdan mukainen lausuma sekä 66 artiklassa tarkoitettuja nimellisiä järjestelyjä koskevat tiedot merkitään Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisterin yhteydessä ylläpitämään tosiasiallisia edunsaajia koskevaan keskitettyyn rekisteriin, jäljempänä edunsaajarekisteri . Nämä tiedot merkitään edunsaajarekisteriin, jos oikeushenkilö on rekisteröity Suomessa tai jos rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 29 alakohdassa tarkoitetun express trust -järjestelyn (express trust -järjestely ) omaisuudenhoitaja tai samankaltaisessa rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 32 alakohdassa tarkoitetussa oikeudellisessa järjestelyssä (oikeudellinen järjestely ) vastaavassa asemassa oleva henkilö on sijoittautunut tai hän asuu Suomessa tai oikeudellista järjestelyä hallinnoidaan Suomessa.

Edellä 1 momentissa säädettyä ei sovelleta rahanpesuasetuksen 65 artiklassa tarkoitettuihin oikeushenkilöihin ja oikeudellisiin järjestelyihin.

Edunsaajarekisteriin tehtävät merkinnät tallennetaan koneluettavassa muodossa. Rekisterimerkintöjen perusteena olevat tiedot kerätään kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

Edunsaajarekisteriin merkittävien tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen tulee olla riittäviä, tarkkoja ja ajantasaisia. Tähän liittyvistä toimenpiteistä on säädetty 13 ja 14 §:ssä.

Ellei tästä laista tai muusta lainsäädännöstä muuta johdu, edunsaajarekisteriin sovelletaan, mitä kaupparekisteristä kaupparekisterilaissa (564/2023) tai muualla säädetään. Kaupparekisterilain 12 §:n 2 momenttia ei kuitenkaan sovelleta tosiasialliseksi edunsaajaksi rekisteröityyn henkilöön.

Rahanpesuasetuksen 67 artiklassa tarkoitettujen ulkomaisten oikeushenkilöiden ja ulkomaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia edunsaajia koskevia tietoja säilytetään edunsaajarekisterissä, jos mainitussa artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Edunsaajarekisteriin merkitään tieto siitä, mikä rahanpesuasetuksen 67 artiklan 1 kohdassa säädetty tilanne on peruste ulkomaisen oikeushenkilön tai ulkomaisen oikeudellisen järjestelyn rekisteröinnille.

Jos express trust -järjestelyn omaisuudenhoitajat tai samankaltaisessa oikeudellisessa järjestelyssä vastaavassa asemassa olevat henkilöt ovat sijoittautuneet EU:n eri jäsenvaltioihin tai asuvat eri jäsenvaltioissa, todistus rekisteröinnistä tai rekisteriote yhden jäsenvaltion keskitetyssä rekisterissä olevista tosiasiallisia edunsaajia koskevista tiedoista on riittävä osoitus rekisteröintivelvoitteen täyttämisestä.

Yhdistyslaissa (503/1989) tarkoitetun aatteellisen yhdistyksen tosiasiallisina edunsaajina pidetään yhdistysrekisteriin merkittyjä hallituksen jäseniä. Lisäksi yhdistys voi ilmoittaa muun henkilön tosiasialliseksi edunsaajaksi edunsaajarekisteriin. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan ja nimenkirjoittajan rekisteröinnistä sekä muiden hallituksen jäsenten vapaaehtoisesta rekisteröinnistä säädetään mainitussa laissa.

Uskonnonvapauslaissa (453/2003) tarkoitetun uskonnollisen yhdyskunnan tosiasiallisina edunsaajina pidetään uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin merkittyjä hallituksen jäseniä. Uskonnollisen yhdyskunnan hallituksen jäsenten rekisteröinnistä säädetään mainitussa laissa.

Säätiölaissa (487/2015) tarkoitetun säätiön tosiasiallisina edunsaajina pidetään säätiörekisteriin merkittyjä hallituksen ja hallintoneuvoston jäseniä sekä säätiön perustajaa. Säätiön hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten sekä perustamiskirjan rekisteröinnistä säädetään mainitussa laissa.

Asunto-osakeyhtiölaissa (1599/2009) tarkoitetun asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön tosiasiallisina edunsaajina pidetään kaupparekisteriin merkittyjä hallituksen jäseniä.

Patentti- ja rekisterihallituksella on oikeus saada oikeushenkilöltä, express trust -järjestelyn omaisuudenhoitajalta ja samankaltaisessa oikeudellisessa järjestelyssä vastaavassa asemassa olevalta henkilöltä sekä niiden tosiasiallisilta edunsaajilta mitä tahansa tietoja, joita tarvitaan niiden tosiallisten edunsaajien tunnistamiseen ja henkilöllisyyden todentamiseen.

Patentti- ja rekisterihallituksella on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada tietoja muiden viranomaisen rekistereistä siinä määrin kuin tällaiset tiedot ovat tarpeen sen tässä luvussa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.

Patentti- ja rekisterihallitus voi pyytää tehtäviensä suorittamisen kannalta tarpeellisia tietoja myös kolmansien maiden rekistereistä.

Jos yhtään henkilöä ei ole tunnistettu tosiasialliseksi edunsaajaksi rahanpesuasetuksen 63 artiklan 3 kohdassa tai 64 artiklan 6 kohdassa säädetyllä tavalla, edunsaajarekisteriin on merkittävä:

1) lausuma siitä, ettei tosiasiallista edunsaajaa ole tai ettei niitä ole pystytty määrittämään, sekä perustelut sille, miksi tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa ei ole ollut mahdollista määrittää rahanpesuasetuksen 51–57 artiklan mukaisesti ja mikä aiheuttaa epävarmuutta todennetuista tiedoista;

2) rahanpesuasetuksen 62 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa säädettyjä tietoja vastaavat yksityiskohtaiset tiedot kaikista luonnollisista henkilöistä, jotka kuuluvat oikeushenkilön mainitun asetuksen 63 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädettyyn ylempään johtoon.

Jos oikeushenkilö tai muu ilmoituksen tekemiseen velvollinen laiminlyö ilmoittaa tosiasiallista edunsaajaa koskevat tiedot tai ettei tosiasiallista edunsaajaa ole tai sitä ei ole pystytty määrittämään, Patentti- ja rekisterihallitus tekee asiasta merkinnän edunsaajarekisteriin.

Toimivaltaisilla viranomaisilla, asianajajayhdistyksellä sekä rahanpesuntorjuntaviranomaisella rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain (445/2017) 2 a §:n ja AMLA-asetuksen 40 artiklan nojalla tehtäviä yhteisiä analyyseja varten on oikeus saada 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu tieto. Ilmoitusvelvollisella on oikeus saada tieto oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn antamasta 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta lausumasta, silloin kun se ilmoittaa tosiallista edunsaajaa koskevien tietojen eroavuudesta rahanpesuasetuksen 24 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Jos ilmoitusvelvollinen kuitenkin esittää todisteita toimista, joita se on tehnyt määrittääkseen oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn tosiasialliset edunsaajat, sillä on lisäksi oikeus saada tieto lausuman perusteluista.

Patentti- ja rekisterihallituksen on tarkistettava kohtuullisen ajan kuluessa tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen toimittamisesta ja sen jälkeen säännöllisesti, että tiedot ovat riittäviä, tarkkoja ja ajantasaisia. Tarkistamisen laajuuden ja toistuvuuden on oltava oikeassa suhteessa Euroopan unionin tason riskiarvion ja kansallisen riskiarvion tietoihin oikeushenkilöön ja oikeudelliseen järjestelyyn liittyvistä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskeistä.

Jos 1 momentissa säädetty tarkistus tehdään tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen toimittamisen yhteydessä, ja Patentti- ja rekisterihallitus toteaa, että tiedoissa on epäjohdonmukaisuuksia tai virheitä, se voi evätä tosiasiallista edunsaajaa koskevan rekisterimerkinnän tekemisen.

Jos 1 momentissa säädetty tarkistus tehdään tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen toimittamisen jälkeen, ja Patentti- ja rekisterihallitus toteaa, että tiedot eivät ole enää riittäviä, tarkkoja ja ajantasaisia, se voi tehdä tiedoissa olevista puutteista rekisteriin merkinnän, joka on voimassa, kunnes Patentti- ja rekisterihallitus katsoo tietojen olevan riittäviä, tarkkoja ja ajantasaisia.

Edellä 2 ja 3 momentissa säädetty ei koske tapauksia, joissa epäjohdonmukaisuudet rajoittuvat kirjoitusvirheisiin, eri translitterointitapoihin tai vähäisiin epätarkkuuksiin, jotka eivät vaikuta tosiasiallisten edunsaajien tai heidän omistusosuutensa tunnistamiseen.

Patentti- ja rekisterihallituksella tulee olla käytössään automatisoituja mekanismeja tarkistusten tekemiseksi.

Jos Patentti- ja rekisterihallitukselle on ilmoitettu rahanpesuasetuksen 24 artiklassa tarkoitetusta eroavuudesta, sen tulee 30 työpäivän kuluessa tehdä asianmukaiset toimet eroavuuden ratkaisemiseksi. Jos eroavuus on monimutkainen eikä Patentti- ja rekisterihallitus voi ratkaista sitä 30 työpäivän kuluessa, sen on kirjattava tapaus ja tehdyt toimet sekä toteutettava tarvittavat toimenpiteet eroavuuden ratkaisemiseksi mahdollisimman pian.

Edunsaajarekisteriin tehdään ilmoitetuista eroavuuksista merkintä, joka on voimassa, kunnes eroavuus on ratkaistu.

Edellä 2 momentissa tarkoitettuun merkintään on pääsy niillä, joilla on pääsy edunsaajarekisterissä oleviin tietoihin 20 ja 22 §:n nojalla.

Eroavuuden ratkaisemiseksi Patentti- ja rekisterihallitus kehottaa ilmoitettujen eroavuuksien kohteena olevaa oikeushenkilöä tai oikeudellista järjestelyä antamaan selityksen ilmoitetuista eroavuuksista ja korjaamaan edunsaajarekisterin tiedoissa olevat puutteet tai virheet. Patentti- ja rekisterihallitus voi myös viran puolesta korjata edunsaajarekisterissä olevat tiedot, jos se pystyy todentamaan oikean tiedon.

Patentti- ja rekisterihallitus tarkistaa kohdennetun talouspakotteen asettamisen yhteydessä ja säännöllisin väliajoin, koskevatko edunsaajarekisterissä olevat tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot sellaisia luonnollisia henkilöitä tai yhteisöjä, jotka ovat kohdennettujen talouspakotteiden kohteena, ja tekee rekisteriin merkinnän, jos oikeushenkilö tai oikeudellinen järjestely on yhteydessä luonnollisiin henkilöihin tai yhteisöihin, jotka ovat talouspakotteiden kohteena. Merkintä on voimassa niin kauan, kun luonnolliseen henkilöön tai yhteisöön kohdistuva kohdennettu talouspakote on voimassa.

Edellä 1 momentissa säädetty merkintä tehdään, jos:

1) oikeushenkilö tai oikeudellinen järjestely on kohdennetun talouspakotteen kohteena;

2) oikeushenkilö tai oikeudellinen järjestely on kohdennetun talouspakotteen kohteena olevan luonnollisen henkilön tai yhteisön määräysvallassa; tai

3) oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn tosiasiallinen edunsaaja on kohdennetun talouspakotteen kohteena.

Niillä, joilla on oikeus saada tietoja edunsaajarekisteristä 20 tai 22 §:n nojalla, on oikeus saada tieto myös 1 momentissa säädetystä merkinnästä.

Patentti- ja rekisterihallitus saa suorittaa tarkastuksia oikeushenkilön toimitiloissa ja toiminnan tosiasiallisessa harjoittamispaikassa oikeushenkilön nykyisen tosiasiallisen edunsaajan määrittämiseksi ja sen tarkistamiseksi, ovatko edunsaajarekisteriin toimitetut tiedot riittäviä, tarkkoja ja ajantasaisia. Jos trustin omaisuudenhoitaja tai vastaavassa asemassa oleva henkilö on rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitettu ilmoitusvelvollinen, Patentti- ja rekisterihallitus voi suorittaa edellä säädettyjä tarkastuksia trustin omaisuudenhoitajan tai vastaavassa asemassa olevan henkilön toimitiloissa ja toiminnan tosiasiallisessa harjoittamispaikassa sekä muulla tavoin.

Patentti- ja rekisterihallituksen oikeutta 1 momentissa tarkoitettujen tietojen tarkistamiseen ei saa rajoittaa, haitata tai estää ellei 3 ja 4 momentissa säädetystä muuta johdu.

Jos luonnollisen henkilön yksityisasunto toimii oikeushenkilön toimitilana tai kyseisen yksityisasunnon osoite on oikeushenkilön yritys- ja yhteisötietojärjestelmään tallennettu posti- tai käyntiosoite, oikeushenkilön toimitiloissa tehtävä tarkastus edellyttää, että tarkastus on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Lisäksi edellytetään, että kyseessä olevassa tapauksessa on olemassa perusteltu ja yksilöity syy epäillä, että velvoitteita tosiasiallisen edunsaajan määrittämiseksi on rikottu tai rikotaan tavalla, josta voi olla seuraamuksena 8 luvussa tarkoitettu hallinnollinen seuraamusmaksu. Tarkastuksen voi toimittaa vain viranomainen. Tarkastukseen sovelletaan muutoin, mitä hallintolain (434/2003) 39 §:ssä säädetään tarkastuksesta.

Edellä 1 momentin nojalla tekemissään tarkastuksissa Patentti- ja rekisterihallituksella ei ole oikeutta saada oikeudellisen ammattisalassapitovelvollisuuden suojaamia tietoja.

Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:ssä.

Jos Patentti- ja rekisterihallitus havaitsee seikkoja, jotka saattavat liittyä rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen, sen on ilmoitettava asiasta viipymättä rahanpesun selvittelykeskukselle.

Edunsaajarekisteri on liitettävä yhteen tietyistä yhtiöoikeuden osa-alueista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132, jäljempänä EU:n yhtiöoikeusdirektiivi , 22 artiklan 1 kohdan nojalla perustetun eurooppalaisen keskusjärjestelmän kautta.

Patentti- ja rekisterihallituksen on huolehdittava siitä, että tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot asetetaan saataville keskusjärjestelmän välityksellä noudattaen, mitä 20–22 §:ssä säädetään.

Edunsaajarekisteriin 7 §:n 1 momentin perusteella merkittävät tiedot pidetään keskitettyjen rekisterien yhteenliittämisjärjestelmän kautta saatavilla viiden vuoden ajan siitä, kun oikeushenkilö on purettu tai oikeudellinen järjestely on lakannut olemasta.

Patentti- ja rekisterihallitus voi hakemuksesta päättää, että tosiasiallista edunsaajaa koskevat tiedot säilytetään yksittäisissä tapauksissa enintään viiden lisävuoden ajan, jos säilyttäminen on tarpeen ja oikeasuhteista epäillyn rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen estämistä, paljastamista tai tutkintaa taikka niitä koskevia syytetoimia varten. Säilyttämisajan jatkamista voivat hakea esitutkintaviranomaiset ja syyttäjä. Säilytysajan jatkamista olisi haettava 1 momentissa säädettävän säilytysajan kuluessa.

Edellä 1 ja 2 momentissa säädetyn säilyttämisajan päätyttyä henkilötiedot poistetaan rekisteristä.

Edellä 1 ja 2 momentissa säädetyn lisäksi oikeushenkilön, express trust -järjestelyn, oikeudellisen järjestelyn tai niiden konkurssipesän on säilytettävä omia tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot viiden vuoden ajan siitä, kun oikeushenkilö on purettu tai express trust -järjestely tai oikeudellinen järjestely on lakannut olemasta.

Seuraavilla viranomaistehtäviä suorittavilla tahoilla on oikeus saada kaikki edunsaajarekisterissä olevat tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot:

1) toimivaltaiset viranomaiset;

2) asianajajayhdistys sen suorittaessa tässä laissa säädettyjä valvontatehtäviään;

3) veroviranomaiset;

4) viranomaiset, joille on osoitettu vastuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan nojalla annetuissa neuvoston asetuksissa yksilöityjen unionin rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpanosta;

5) rahanpesuntorjuntaviranomainen rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 2 a §:n ja AMLA-asetuksen 40 artiklan nojalla tehtäviä yhteisiä analyyseja varten;

6) Euroopan syyttäjäviranomainen;

7) Euroopan petostentorjuntavirasto;

8) Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto ja Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virasto, kun ne antavat operatiivista tukea jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuille tahoille tulee luovuttaa tiedot asianomaista oikeushenkilöä tai oikeudellista järjestelyä kuulematta.

Ilmoitusvelvollisille tulee niiden suorittaessa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä rahanpesuasetuksen III luvun mukaisesti myöntää oikea-aikainen pääsy edunsaajarekisterissä oleviin tosiasiallisia edunsaajia koskeviin tietoihin. Patentti- ja rekisterihallitus voi kieltäytyä edunsaajarekisterin tietojen luovuttamisesta kokonaan tai osittain ilmoitusvelvolliselle 25 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa.

Niille luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille ja viranomaisille, jotka voivat osoittaa rahanpesun, sen rikoslain 32 luvun 11 §:ssä tarkoitetun esirikosten (esirikos ) ja terrorismin rahoittamisen estämiseen ja torjuntaan liittyvän oikeutetun edun, on luovutettava seuraavat edunsaajarekisterissä olevat oikeushenkilöä ja oikeudellista järjestelyä koskevat tiedot:

1) tosiasiallisen edunsaajan nimi;

2) tosiasiallisen edunsaajan syntymäkuukausi ja -vuosi;

3) tosiasiallisen edunsaajan asuinmaa ja kansalaisuus tai kansalaisuudet;

4) oikeushenkilöiden tosiasiallisten edunsaajien osalta hallussa olevan omistusosuuden luonne ja laajuus;

5) express trust -järjestelyjen tai samankaltaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisten edunsaajien osalta omistusosuuden luonne.

Kaikilla 22 §:n 1 momentin 1, 2 ja 5 kohdassa tarkoitetuilla luonnollisilla henkilöillä, oikeushenkilöillä tai viranomaisilla on oikeus saada 1 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi aiemmat tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot oikeushenkilöstä tai oikeudellisesta järjestelystä, myös edeltävien viiden vuoden aikana purettuja tai lakanneita oikeushenkilöitä tai oikeudellisia järjestelyitä koskevat tiedot, sekä kuvaus oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn määräysvalta- tai omistusrakenteesta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut tiedot luovutetaan sähköisesti.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut tiedot tulee luovuttaa pyynnön kohteena oleva oikeushenkilöä tai oikeudellista järjestelyä kuulematta.

Seuraavilla luonnollisilla henkilöillä, oikeushenkilöillä ja viranomaisilla on oikeus saada 21 §:n 1 momentissa säädetyt tiedot:

1) henkilöt, jotka toimivat journalistisessa tarkoituksessa, raportointitarkoituksessa tai tiedotusvälineissä tapahtuvassa näitä vastaavassa tarkoituksessa ja jotka ovat yhteydessä rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen estämiseen tai torjuntaan;

2) kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja tiedeyhteisö, jotka ovat yhteydessä rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen estämiseen tai torjuntaan;

3) luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka todennäköisesti suorittavat liiketoimia oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn kanssa ja jotka haluavat estää tällaisen liiketoimen ja rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen välisen kytköksen;

4) yhteisöt, joihin sovelletaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevia vaatimuksia kolmansissa maissa, edellyttäen että ne voivat osoittaa, että niiden on tarpeen saada 21 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja oikeushenkilöstä tai oikeudellisesta järjestelystä asiakkaan tai mahdollisen asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden toteuttamiseksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevien vaatimusten mukaisesti kyseisissä kolmansissa maissa;

5) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä vastaavien Euroopan unionin toimivaltaisten viranomaisten kolmannessa maassa toimivat vastapuolet, edellyttäen että ne voivat osoittaa, että niiden on tarpeen saada 21 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja oikeushenkilöstä tai oikeudellisesta järjestelystä, jotta ne voivat suorittaa kyseisten kolmansien maiden rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen mukaiset tehtävänsä konkreettisessa yksittäistapauksessa;

6) EU:n yhtiöoikeusdirektiivin I osaston II ja III luvun täytäntöönpanosta vastaavat jäsenvaltioiden viranomaiset, viranomaiset, jotka vastaavat yhtiöiden rekisteröinnistä mainitun direktiivin 16 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin, ja jäsenvaltioiden viranomaiset, jotka vastaavat osakeyhtiöiden yhtiömuodon muutosten, sulautumisten ja jakautumisten lainmukaisuuden valvonnasta direktiivin II osaston mukaisesti;

7) Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1060 tarkoitetusta ohjelmasta vastaavat viranomaiset, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet mainitun asetuksen 71 artiklan nojalla unionin rahastojen tuensaajien osalta;

8) viranomaiset, jotka panevat elpymis- ja palautumistukivälinettä täytäntöön tukivälineen tuensaajien osalta elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/241 mukaisesti;

9) jäsenvaltioiden viranomaiset julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä niiden tarjoajien ja toimijoiden osalta, joiden kanssa hankintasopimus tehdään julkisessa hankintamenettelyssä;

10) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvien tuotteiden tarjoajat, vain siinä määrin kuin tuotteita, jotka on kehitetty 21 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tietojen perusteella tai jotka sisältävät kyseiset tiedot, tarjotaan ainoastaan asiakkaille, jotka ovat ilmoitusvelvollisia tai toimivaltaisia viranomaisia, edellyttäen että kyseiset tuotteiden tarjoajat voivat osoittaa tarpeen päästä mainitussa momentissa tarkoitettuihin tietoihin ilmoitusvelvollisen tai toimivaltaisen viranomaisen kanssa tehdyn sopimuksen nojalla;

11) 1–10 kohdassa yksilöityjen ryhmien lisäksi muut henkilöt, jotka pystyvät osoittamaan, että niillä on oikeutettu etu rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoittamisen estämisen ja torjunnan tarkoituksissa tapauskohtaisesti.

Patentti- ja rekisterihallituksen on annettava komissiolle tiedoksi:

1) luettelo viranomaisista, joilla on oikeus saada tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot 1 momentin 6–8 kohdan nojalla;

2) luettelo viranomaisista tai viranomaisten ryhmistä, joilla on oikeus saada tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot 1 momentin 9 kohdan nojalla;

3) mahdolliset 1 momentin 11 kohdan mukaiset henkilöt, joilla on todettu olevan oikeutettu etu saada tosiasiallisia edunsaajia koskevia tietoja.

Patentti- ja rekisterihallituksen on ilmoitettava komissiolle kaikista muutoksista tai lisäyksistä 2 momentissa tarkoitettuihin ryhmiin viipymättä ja joka tapauksessa kuukauden kuluessa niiden ilmenemisestä.

Patentti- ja rekisterihallitus pitää kirjaa henkilöistä, joilla on oikeus saada edunsaajarekisterin tietoja 22 §:n nojalla. Luovutuksensaajia koskevien tietojen luovuttamisesta tosiasiallisille edunsaajille säädetään luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679, jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus, 15 artiklan 1 kohdan c alakohdassa.

Patentti- ja rekisterihallituksen tulee varmistaa, että edunsaajarekisteristä luovutetut tiedot eivät johda rekisteriin tutustuvan henkilön tunnistamiseen, jos henkilöt ovat 22 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuja luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä. Näiden henkilöiden osalta Patentti- ja rekisterihallituksen on luovutettava tiedot edunsaajia koskeviin tietoihin tutustuneiden henkilöiden tehtävästä tai ammatista, jos tosiasiallinen edunsaaja esittää 1 momentissa tarkoitetun pyynnön.

Patentti- ja rekisterihallituksen tulee pidättäytyä ilmaisemasta rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 44 alakohdan a ja c alakohdassa tarkoitettujen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä vastaavien Euroopan unionin toimivaltaisten viranomaisten kolmannessa maassa toimivan vastapuolen henkilöllisyyttä niin kauan kuin tämä on tarpeen kyseisen viranomaisen analyysien tai tutkimusten suojaamiseksi. Kolmannen maan viranomaisten, jotka pyytävät tosiasiallisia edunsaajia koskevia tietoja 22 §:n nojalla, on ilmoitettava ajanjakso, jonka ne pyytävät Patentti- ja rekisterihallitusta pidättäytymään tietojen ilmaisemisesta ja joka saa olla enintään viisi vuotta, sekä kyseisen rajoituksen syyt ja miten tietojen antaminen vaarantaisi niiden analyysien ja tutkimusten tarkoituksen.

Edellä 3 momentissa säädettyyn ajanjaksoon voidaan myöntää pidennys ainoastaan kolmannen maan viranomaisen perustellusta pyynnöstä enintään yhdeksi vuodeksi, minkä jälkeen kyseisen viranomaisen on esitettävä uusi perusteltu pyyntö ajanjakson pidentämiseksi.

Patentti- ja rekisterihallitus tarkistaa 22 §:ssä tarkoitetun oikeutetun edun käyttämällä edunsaajarekisteristä tietoja pyytävältä, jäljempänä hakija , saatuja asiakirjoja ja tietoja sekä tarvittaessa mainitun pykälän 2 momentin nojalla käytettävissään olevia tietoja.

Oikeutetun edun olemassaolon määrittämisessä on otettava huomioon hakijan:

1) tehtävä tai ammatti; ja

2) liityntä oikeushenkilöön tai oikeudelliseen järjestelyyn, jonka tietoja hakija pyytää.

Jos hakija on 22 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, tämän pykälän 2 momentissa säädetystä poiketen liityntää oikeushenkilöön tai oikeudelliseen järjestelyyn ei huomioida oikeutettua etua määritettäessä.

Jos tietojen luovutusta pyytää henkilö, jonka oikeutettu etu 22 §:n 1 momentissa tarkoitettuun ryhmään kuulumisen perusteella on jo tarkistettu toisen jäsenvaltion keskitetyssä rekisterissä, tämän pykälän 2 momentin 1 kohdassa säädetyn edellytyksen tarkistamiseen riittää toisen jäsenvaltion keskitetystä rekisteristä annettu todistus oikeutetusta edusta.

Hakijan henkilöllisyys on todennettava ennen tietojen luovutusta edunsaajarekisteristä.

Henkilölle, jonka oikeutettu etu on tarkistettu, tulee luovuttaa edunsaajarekisterin tiedot ilman, että hänen oikeutettua etuaan tarkistetaan uudestaan aina, kun hän tarkastelee rekisterin tietoja. Ellei ole perusteltua syytä epäillä, että oikeutettua etua ei enää ole, todentaminen voidaan tehdä aikaisintaan 12 kuukauden kuluttua hakemuksen hyväksymisestä.

Patentti- ja rekisterihallituksen on varmistettava, että se tekee 1 momentissa tarkoitetun tarkistuksen ja antaa hakijalle päätöksen 12 työpäivän kuluessa. Jos hakemuksia esitetään poikkeuksellisesti suuri määrä lyhyessä ajassa, määräaikaa voidaan jatkaa 12 työpäivällä. Jos vastaanotettujen hakemusten määrä on jatketun määräajan päättymisen jälkeen edelleen suuri, määräaikaa voidaan jatkaa uudelleen 12 työpäivällä.

Patentti- ja rekisterihallituksen on ilmoitettava komissiolle kaikista edellä tarkoitetuista määräajan jatkamisista hyvissä ajoin. Jos Patentti- ja rekisterihallitus päättää luovuttaa tosiasiallisia edunsaajia koskevia tietoja, sen on annettava todistus hakemuksen hyväksymisestä kolmen vuoden ajaksi. Patentti- ja rekisterihallituksen on vastattava tosiasiallisia edunsaajia koskeviin tietojen luovutusta koskeviin saman henkilön myöhempiin hakemuksiin seitsemän työpäivän kuluessa.

Patentti- ja rekisterihallitus voi hylätä tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen luovutusta koskevan hakemuksen ainoastaan seuraavista syistä:

1) hakija ei ole toimittanut 24 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja tai asiakirjoja;

2) hakija ei ole osoittanut, että sillä on oikeutettu etu saada tosiasiallisia edunsaajia koskevia tietoja;

3) jos on aihetta epäillä, että tietoja ei käytetä niihin tarkoituksiin, joita varten niitä on pyydetty, tai että tietoja käytetään tarkoituksiin, jotka eivät liity rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen estämiseen;

4) tietojen luovutus asettaisi tosiasiallisen edunsaajan alttiiksi suhteettomalle petoksen, sieppauksen, kiristyksen, kiskonnan, häirinnän, väkivallan tai uhkailun riskille tai jos tosiasiallinen edunsaaja on alaikäinen tai rajoitetusti oikeustoimikelpoinen;

5) jos 24 §:n 3 momentissa tarkoitettu toisen jäsenvaltion keskitetystä rekisteristä annettu todistus oikeutetusta edusta ei ulotu tarkoitukseen, jota varten tietoja pyydetään;

6) jos hakija on kolmannessa maassa ja vastaaminen tietojen luovutusta koskevaan hakemukseen ei olisi yleisen tietosuoja-asetuksen V luvun säännösten mukaista.

Ennen hakemuksen hylkäämistä 1 momentin 1–3 ja 5 kohdassa tarkoitetusta syystä Patentti- ja rekisterihallitus voi pyytää hakijalta lisäselvitystä. Jos lisäselvitystä on pyydetty, Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen antamisen määräaikaa jatketaan seitsemällä työpäivällä.

Patentti- ja rekisterihallituksen on dokumentoitava toimet, jotka se on toteuttanut hakemuksen arvioimiseksi ja lisätietojen saamiseksi 1 ja 2 momentin nojalla.

Päätös tietojen luovuttamisesta voidaan peruuttaa, jos jokin 1 momentissa tarkoitetusta perusteesta tulee Patentti- ja rekisterihallituksen tietoon sen jälkeen, kun oikeus saada tietoja on myönnetty. Tietoihin pääsyyn oikeutettujen henkilöiden tulee ilmoittaa Patentti- ja rekisterihallitukselle kaikista muutoksista, jotka voivat johtaa oikeutetun edun lakkaamiseen.

Patentti- ja rekisterihallitus julkistaa vuosittain tilaston niiden tapausten lukumääristä ja perusteista, joissa on luovutettu tieto 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa. Patentti- ja rekisterihallitus toimittaa tilaston vuosittain komissiolle.

Rahanpesuasetuksen 22 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitettu oikeushenkilön rekisteröintinumero on yritys- ja yhteisötunnus tai muu rekisterinumero, jolla oikeushenkilö yksilöidään.

Ilmoitusvelvollisen on säilytettävä asiakkaan tuntemista koskevista tiedoista yleisen edunvalvojan osalta rahanpesuasetuksen 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tietojen sijasta palveluntuottajan yksilöintitiedot, edunvalvojan nimike sekä, jos palveluntuottajalla on useampi kuin yksi yleinen edunvalvoja, edunvalvojan järjestysnumero.

Rahanpesuasetuksen 36 ja 37 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan kaikkiin rajatylittäviin kirjeenvaihtajasuhteisiin Euroopan talousalueella.

Rahanpesuasetuksen 48 artiklan 4 kohdassa toisiin ilmoitusvelvollisiin tukeutumisesta säädettyä sovelletaan myös tukeutuessa Euroopan talousalueelle sijoittautuneisiin ilmoitusvelvollisiin, joiden sijaintipaikkaan liittyy mainitun asetuksen III liitteen 3 kohdassa tarkoitettuja vastaavia maantieteellisiä riskitekijöitä.

Rahanpesuasetuksen 3 artiklan 1 ja 2 alakohdan sekä 3 alakohdan h ja k alakohdassa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia valvoo Finanssivalvonta.

Rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan a alakohdassa tarkoitettuja tilintarkastajia valvoo Patentti- ja rekisterihallitus.

Rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia valvoo asianajajayhdistys, siltä osin, kuin nämä ovat asianajajista annetussa laissa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajana toimivia asianajajia tai siinä tapauksessa, että asianajotoimintaa harjoitetaan yhtiömuodossa, asianajoyhtiöitä. Asianajajia ja asianajoyhtiöitä valvotaan siltä osin kuin ne toimivat asiakkaan puolesta ja lukuun taloudelliseen toimintaan tai kiinteään omaisuuteen liittyvissä liiketoimissa taikka osallistuu asiakkaansa puolesta seuraavien liiketoimien suunnitteluun tai suorittamiseen:

1) kiinteistöjen tai liiketoimintayksikköjen ostaminen tai myynti;

2) asiakkaan rahavarojen, arvopaperimarkkinalain (746/2012) 2 luvun 1 §:ssä tarkoitettujen arvopaperien taikka kryptovarojen tai muiden varojen hoitaminen;

3) pankki-, säästö-, arvo-osuus- tai kryptovaratilien avaaminen tai hoitaminen;

4) yhtiöiden perustamista, toimintaa, tai hallinnointia varten tarvittava varojen järjestely;

5) trustien, säätiöiden, yhtiöiden tai vastaavien yhteisöjen perustaminen, johtaminen tai niiden toiminnasta vastaaminen.

Finanssivalvonta valvoo lisäksi Finnvera Oyj:tä ja Suomen Vientiluotto Oy:tä, 2 §:n 5 momentissa tarkoitettua pörssiä ja yhteenliittymien keskusyhteisöä sekä varainsiirtojen ja tiettyjen kryptovarojen siirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja direktiivin (EU) 2015/849 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/1113, jäljempänä maksun tiedot -asetus , noudattamista sen valvottaviksi kuuluvien ilmoitusvelvollisten osalta.

Rahanpesuasetuksen 3 artiklan 2 alakohdassa, 3 alakohdan a–g alakohdassa ja i, j sekä l–-o alakohdassa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia valvoo Lupa- ja valvontavirasto, siltä osin kuin ne eivät ole Finanssivalvonnan, Patentti- ja rekisterihallituksen tai asianajajayhdistyksen valvomia ilmoitusvelvollisia. Lupa- ja valvontavirasto valvoo lisäksi 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia.

Valvojat valvovat niiden vastuulle kuuluvia ilmoitusvelvollisia myös 2 §:n 6 momentissa tarkoitetun käteismaksurajoituksen osalta siltä osin kuin ilmoitusvelvollista ei ole rajattu rahanpesuasetuksen 80 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle sen 4 kohdan perusteella. Muita 2 §:n 6 momentissa tarkoitettuja tavaroiden ja palvelujen tarjoajia, jotka eivät ole ilmoitusvelvollisia, valvoo Lupa- ja valvontavirasto.

Jos ilmoitusvelvollinen harjoittaa pääasiallisena liiketoimintanaan toimintaa, jota valvoo tämän pykälän nojalla useampi valvontaviranomainen, valvontaviranomaiset voivat sopia tämän lain mukaisen valvontatehtävän siirrosta kokonaisuudessaan yhdelle näistä valvontaviranomaisista. Sopimuksen laatimisen jälkeen vain tehtävän vastaanottaneella valvontaviranomaisella on toimivalta käyttää tässä laissa säädettyjä valvonta- ja seuraamusvaltuuksia.

Valvojien tulee varmistaa niiden vastuulla olevien ilmoitusvelvollisten, joilla on kotipaikka, toimipaikka tai sivuliike Suomessa, riittävä ja toimiva rahanpesuasetuksen ja tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonta. Valvojien tulee valvoa sellaisten ilmoitusvelvollisten toimintaa, joita koskevat erityiset toimilupavaatimukset, riippumatta siitä, harjoittavatko ne luvanvaraista toimintaa Suomessa sijaitsevan infrastruktuurin kautta vai etänä. Edellä mainitusta valvonnasta on ilmoitettava sen jäsenvaltion valvojille, jossa ilmoitusvelvollisen kotipaikka sijaitsee. Tätä pykälää ei sovelleta, kun rahanpesuntorjuntaviranomainen toimii valvojana.

Sovellettaessa 1 momenttia valvojien tulee:

1) jakaa ilmoitusvelvollisille 35 §:ssä tarkoitetut tiedot;

2) päättää, milloin rahanpesuasetuksen 10 artiklan mukaiset yksilölliset dokumentoidut riskiarviot eivät ole välttämättömiä, koska alalle ominaisista erityisistä riskeistä on saatu selkeä käsitys;

3) tarkistaa ilmoitusvelvollisten sisäisten toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden asianmukaisuus ja täytäntöönpano rahanpesuasetuksen II luvun perusteella;

4) tarkistaa rahanpesuasetuksen mukaisten tehtävien suorittamiseen osoitettujen henkilöresurssien riittävyys ja toteutuminen;

5) päättää yhteissijoitusyritysten osalta tapauksista, joissa yhteissijoitusyritys voi ulkoistaa epäilyttävästä toiminnasta ilmoittamisen palveluntarjoajalle rahanpesuasetuksen 18 artiklan 7 kohdan mukaisesti;

6) arvioida ja seurata säännöllisesti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä sekä kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyöntiin ja kiertämiseen liittyviä riskejä, joille ilmoitusvelvolliset altistuvat;

7) valvoa, että ilmoitusvelvolliset noudattavat kohdennettuihin talouspakotteisiin liittyviä velvoitteitaan;

8) toteuttaa kaikki tarvittavat tutkimukset toimipaikkojen ulkopuolella ja tarkastukset toimipaikoissa sekä aihepiirikohtaiset tarkastukset ja muut selvitykset, arvioinnit ja analyysit, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että ilmoitusvelvolliset noudattavat rahanpesuasetusta ja 68 §:n nojalla määrättyjä hallinnollisia seuraamuksia;

9) puuttua valvonnan yhteydessä tehtävissä arvioinneissa havaittuihin tapauksiin, joissa ilmoitusvelvolliset ovat jättäneet noudattamatta sovellettavia vaatimuksia, sekä toteuttaa näiden toimenpiteiden täytäntöönpanoon liittyviä jatkotoimia.

Suorittaessaan 2 momentissa säädettyjä tehtäviä valvojilla on valtuudet:

1) vaatia ilmoitusvelvollisia esittämään salassapitosäännösten estämättä ja maksutta kaikki tiedot, joilla on merkitystä rahanpesuasetuksen tai maksun tiedot -asetuksen noudattamisen seurannassa ja varmistamisessa,

2) tehdä tarkastuksia ilmoitusvelvollisille sekä palveluntarjoajille, joille ilmoitusvelvollinen on ulkoistanut osan tehtävistään 1 kohdassa mainittujen asetusten vaatimusten täyttämiseksi;

3) soveltaa asianmukaisia ja oikeasuhteisia hallinnollisia toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi 8 luvussa tarkoitettuja hallinnollisia seuraamuksia koskevissa tai muissa rikkomustapauksissa.

Valvojalla on oikeus saada 2 momentissa säädettyjä tehtäviä suorittaessaan salassapitosäännösten estämättä ja maksutta viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitavalta tietoja ilmoitusvelvollisen veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisesta, toiminnasta, taloudesta ja kytkennöistä.

Valvojalla on oikeus saada 4 momentissa tarkoitettuja tietoja vastaavat tarpeelliset tiedot myös ilmoitusvelvolliseen liittyvästä Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain (1207/2010) 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetusta organisaatiosta ja tämän lain 57 §:n 2 momentissa tarkoitetuista henkilöistä.

Edellä 4 ja 5 momentissa tarkoitettuja tietoja saa hakea teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti ilman sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.

Finanssivalvojalla sekä Lupa- ja valvontavirastolla silloin, kun se valvoo rahapelipalvelujen tarjoajia, on 29 §:n 3 momentissa säädettyjen valtuuksien lisäksi valtuudet tarkastaa ilmoitusvelvollisen toimitilat ilman etukäteisilmoitusta, jos asianmukainen tarkastuksen kulku ja tuloksellisuus niin edellyttävät, ja kaikki tarvittavat keinot tällaisen tarkastuksen suorittamiseen.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuilla valvojilla on tarkastuksen toimittamiseksi oikeus:

1) tutkia ilmoitusvelvollisten kirjanpito ja asiakirjat sekä ottaa niistä jäljennöksiä ja otteita;

2) saada pääsy ilmoitusvelvollisen käyttämiin ohjelmistoihin, tietokantoihin, tietoteknisiin laitteisiin ja muihin sähköisiin tallennusvälineisiin;

3) saada kirjalliset tai suulliset tiedot: a) henkilöltä, joka on vastuussa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevista sisäisistä toimintaperiaatteista, menettelytavoista ja valvontatoimenpiteistä; b) 1 momentissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisen edustajilta tai henkilöstöltä; c) henkilöltä, joka edustaa yhteisöjä, joille ilmoitusvelvollinen on ulkoistanut tehtäviä rahanpesuasetuksen 18 artiklan mukaisesti; tai d) c alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen henkilöstöltä;

4) haastatella muita henkilöitä, jotka suostuvat haastateltaviksi tarkastuksen kohteeseen liittyvien tietojen keräämistä varten.

Muilla valvontaviranomaisilla kuin Patentti- ja rekisterihallituksella on oikeus rahanpesuasetuksen, maksun tiedot -asetuksen, tämän lain ja niiden nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvomiseksi toimittaa tarkastus myös pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa, jos voidaan perustellusti epäillä, että ilmoitusvelvollinen on tahallaan tai huolimattomuudesta vakavasti, toistuvasti tai järjestelmällisesti laiminlyönyt tai rikkonut rahanpesuasetuksen tai maksun tiedot -asetuksen velvoitteita ja tarkastus on välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi.

Valvontaviranomaisella ja asianajajayhdistyksellä on oikeus rahanpesuasetuksen, maksun tiedot -asetuksen, tämän lain ja niiden nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi suorittaa tarkastus myös etäyhteyksien avulla tietoturvallista menettelyä käyttäen taikka valvontaviranomaisen tai asianajajayhdistyksen osoittamassa muussa paikassa kuin pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa. Etäyhteyksin toteutettavassa tarkastuksessa näkö- ja kuuloyhteys saa kohdistua ainoastaan tarkastuksen kohteena olevaa ilmoitusvelvollista edustavaan luonnolliseen henkilöön tai niihin ilmoitusvelvollisen järjestelmiin, joihin valvontaviranomaisen tai asianajajayhdistyksen on tarkastuksessa välttämätöntä päästä. Ilmoitusvelvollisen on valvontaviranomaisen tai asianajajayhdistyksen pyynnöstä toimitettava ilmoitusvelvollisen toimintaa ja hallintoa koskevat asiakirjat ja muut tallenteet tarkastusta varten siinä laajuudessa kuin on tarpeen rahanpesuasetuksen, maksun tiedot -asetuksen, tämän lain tai niiden nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisen valvontatehtävän hoitamiseksi.

Valvontaviranomaiset voivat antaa:

1) määräyksiä valvomiensa ilmoitusvelvollisten rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen sisäistä valvontaa ja riskienhallintaa koskevien tietojen säännöllisestä toimittamisesta ja toimittamistavasta;

2) määräyksiä kohdennettujen talouspakotteiden sisäistä valvontaa ja riskienhallintaa koskevien tietojen säännöllisestä toimittamisesta ja toimittamistavasta; ja

3) tarkempia määräyksiä valvottavilleen rahanpesuasetuksen III luvussa tarkoitetuista asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevista toimenpiteistä ja II luvussa tarkoitetusta sisäisistä toimintaperiaatteista, menettelytavoista ja valvontatoimenpiteistä.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä maksun tiedot -asetuksen 23 artiklassa tarkoitettujen rajoittavien toimenpiteiden noudattamiseksi vaadittavista sisäisistä toimintatavoista, menettelyistä ja valvontatoimista.

Valuutanvaihto- ja sekinlunastustoimistojen, trusti- ja yrityspalvelun tarjoajien, rahapelipalvelujen tarjoajien sekä rahoitusalalla toimivien monialan holdingyhtiöiden valvojan tulee varmistaa, että niiden ylemmän johdon jäsenet ja niiden tosiasialliset edunsaajat ovat hyvämaineisia sekä toimivat vilpittömästi ja rehellisesti. Tällaisten yhteisöjen ylemmällä johdolla on myös oltava tehtäviensä hoitamiseen tarvittava osaaminen ja asiantuntemus.

Rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan a, b, d–f ja h–o alakohdassa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten osalta valvojien tulee toteuttaa tarvittavat toimenpiteet estääkseen rahanpesusta, sen esirikoksista tai terrorismin rahoittamisesta tuomittuja henkilöitä tai heidän rikoskumppaneitaan saamasta ammatillista hyväksyntää, toimimasta ylemmän johdon tehtävissä kyseisessä ilmoitusvelvollisessa tai olemasta kyseisten ilmoitusvelvollisten tosiasiallisia edunsaajia.

Valvojien tulee tarkistaa riskialttiuden perusteella, täyttyvätkö 1 ja 2 momentissa säädetyt vaatimukset edelleen. Valvojien on tarkistettava 1 momentissa säädettyjen vaatimusten edelleen täyttyminen erityisesti, jos on perusteltu syy epäillä, että rahanpesua tai terrorismin rahoittamista harjoitetaan, on harjoitettu tai sitä on yritetty, taikka jos ilmoitusvelvollisella on tähän liittyvä suurempi riski.

Valvojat voivat vaatia rahanpesusta, sen esirikoksista tai terrorismin rahoittamisesta tuomitun henkilön siirtämistä pois 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten ylemmästä johdosta. Valvojat voivat poistaa tehtävästään 1 momentissa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten ylemmän johdon jäseniä tai määrätä heille väliaikaisen kiellon toimia tehtävässä, jos he eivät täytä 1 momentissa säädettyjä vaatimuksia. Valvojat voivat erottaa ilmoitusvelvollisista rahanpesusta, sen esirikoksista tai terrorismin rahoittamisesta tuomitut henkilöt, jotka ovat 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten tosiasiallisia edunsaajia, tai vaatia kyseisten tosiasiallisten edunsaajien ilmoitusvelvollisissa omistamasta osuudesta luopumista.

Valvojan tai valvojan pyynnöstä muun toimivaltaisen viranomaisen, tulee tarkistaa AMLA-asetuksen 11 artiklassa tarkoitetusta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen keskustietokannasta, onko kyseisen henkilön rikosrekisterissä tuomiota.

Valvojien tulee valvoa seuraavien ilman toimipaikkaa välittäjän kautta toimivien ilmoitusvelvollisten toimintaa, myös silloin, kun toimintaa harjoitetaan oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU, jäljempänä luottolaitosdirektiivi , nojalla saadun toimiluvan nojalla:

1) sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 3 alakohdassa määritellyt sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat;

2) maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366, jäljempänä maksupalveludirektiivi , 4 artiklan 11 alakohdassa määritellyt maksupalveluntarjoajat; sekä

3) kryptovarapalvelun tarjoajat.

Edellä 1 momentissa säädettyä ei kuitenkaan sovelleta, jos rahanpesuntorjuntaviranomainen toimii ilman toimipaikkaa välittäjän kautta toimivan ilmoitusvelvollisen valvojana.

Valvoja vastaa 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten valvonnasta silloin kun toimintaa harjoitetaan palvelun tarjoamisen vapauden nojalla asiamiesten, edustajien tai muun tyyppisten infrastruktuurien kautta toisessa jäsenvaltiossa ja kun ilmoitusvelvollisen kotipaikka sijaitsee Suomessa, jos:

1) kuudennen rahanpesudirektiivin 41 artiklan 2 kohdan nojalla annettavassa teknisessä sääntelystandardissa vahvistetut vaatimukset keskitetyn yhteyspisteen nimeämiselle eivät täyty; ja

2) ilmoitusvelvollisen sijaintijäsenvaltion valvoja ilmoittaa suomalaiselle valvojalle, että ottaen huomioon kyseisen ilmoitusvelvollisen rajallinen infrastruktuuri sijaintijäsenvaltion alueella, ilmoitusvelvollisen toiminnan valvonnasta vastaa suomalainen valvoja.

Valvojan ja 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetun sijaintijäsenvaltion valvojan sekä ilman toimipaikkaa välittäjän kautta toimivan ilmoitusvelvollisen osalta sen valvojan, jossa ilmoitusvelvollisen kotipaikka sijaitsee, on annettava toisilleen kaikki tarvittavat tiedot 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttymisen arvioimiseksi.

Valvojan tulee ilmoittaa ilmoitusvelvolliselle kahden viikon kuluessa 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta, että se valvoo niiden palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla toisessa jäsenvaltiossa harjoittamaa toimintaa, sekä kaikista valvontaa koskevista myöhemmistä muutoksista.

Jos valvojan tehtäväksi on 33 §:n 3 momentissa säädetyn mukaisesti annettu Suomessa kotipaikkaa pitävän ilmoitusvelvollisen ja sen minkä tahansa tyyppisen infrastruktuurin valvonta muissa jäsenvaltioissa, valvojan tulee tiedottaa säännöllisesti sijaintijäsenvaltion valvojalle ilmoitusvelvollista koskevista valvontatoimista ja siitä, että kyseinen yhteisö noudattaa sijaintijäsenvaltiossa voimassa olevia vaatimuksia ja muita siihen sovellettavia vaatimuksia.

Jos valvoja valvoo 1 momentissa säädetyin tavoin ilmoitusvelvollista ja sen infrastruktuuria toisessa jäsenvaltiossa ja se havaitsee vakavia, toistuvia tai järjestelmällisiä rikkomuksia, valvojan on viipymättä ilmoitettava sijaintijäsenvaltion valvojalle näistä rikkomuksista ja mahdollisista hallinnollisista seuraamuksista, joita se aikoo määrätä rikkomusten korjaamiseksi.

Jos toisen jäsenvaltion valvoja valvoo 1 momentissa säädettyä vastaavasti toisessa jäsenvaltiossa kotipaikkaa pitävää ilmoitusvelvollista ja sen Suomessa sijaitsevaa infrastruktuuria, valvojan on ilmoitusvelvollisen sijaintijäsenvaltion valvojana annettava kotijäsenvaltion valvojalle apua sen varmistamiseksi, että ilmoitusvelvollinen noudattaa lakisääteisiä vaatimuksia. Valvojan tulee ilmoittaa kotijäsenvaltion valvojalle kaikista vakavista epäilyistä, joita sillä on siitä, noudattaako ilmoitusvelvollinen lakisääteisiä vaatimuksia, ja sen tulee jakaa kaikki asiaa koskevat tiedot kotijäsenvaltion valvojalle.

Valvojan on kotijäsenvaltion valvojana ilmoitettava sijaintijäsenvaltion valvojalle 2 momentin mukaisesti rikkomuksista ja hallinnollisista seuraamuksista myös silloin, kun ilmoitusvelvollisen kotipaikka on Suomessa ja se toimii palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla toisessa jäsenvaltiossa ilman infrastruktuuria eikä toisen jäsenvaltion valvoja valvo siellä tapahtuvaa toimintaa kuudennen rahanpesudirektiivin 37 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Valvojan on sijaintijäsenvaltion valvojana annettava kotijäsenvaltion valvojalle 3 momentissa säädetyt tiedot ja avustettava sitä 3 momentin mukaisesti myös silloin, jos ilmoitusvelvollinen toimii Suomessa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla ilman infrastruktuuria eikä valvoja valvo sen toimintaa 29 §:n 1 momentin mukaisesti.

Valvojien tulee saattaa seuraavat rahanpesua ja terrorismin rahoittamista koskevat tiedot valvomiensa ilmoitusvelvollisten saataville:

1) komission kuudennen rahanpesudirektiivin 7 artiklassa tarkoitettu unionin tason riskiarvio ja komission mainitun artiklan perusteella mahdollisesti antamat asiaankuuluvat suositukset;

2) 5 §:ssä säädetty kansallinen riskiarvio ja alakohtaiset riskiarviot;

3) rahanpesuntorjuntaviranomaisen AMLA-asetuksen 54 ja 55 artiklan mukaisesti antamat asiaankuuluvat ohjeet, suositukset ja lausumat;

4) rahanpesuasetuksen III luvun 2 jakson mukaisesti määritettyjä kolmansia maita koskevat tiedot;

5) rahanpesuntorjuntaviranomaisen, muiden valvojien, rahanpesun selvittelykeskuksen tai muun toimivaltaisen viranomaisen taikka kansainvälisten järjestöjen tai normeja hyväksyvien tahojen laatimat:a) ohjeet ja kertomukset alalla mahdollisesti sovellettavista rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen menetelmistä sekä merkeistä, jotka voivat helpottaa rahanpesuun ja terrorismin rahoittamiseen kyseisellä alalla mahdollisesti liittyvien liiketoimien tai toiminnan tunnistamista; ja b) ohjeet kohdennettuihin talouspakotteisiin liittyvistä ilmoitusvelvollisille kuuluvista velvoitteista.

Valvojien tulee toteuttaa tarvittaessa tiedotuskampanjoita tiedottaakseen valvonnassaan oleville ilmoitusvelvollisille niiden velvollisuuksista.

Valvojien tulee antaa kohdennettujen talouspakotteiden osalta nimettyjä henkilöitä tai yhteisöjä koskevia tietoja viipymättä valvomiensa ilmoitusvelvollisten saataville.

Valvojien tulee soveltaa valvonnassa riskiperusteista lähestymistapaa. Tätä varten niiden tulee:

1) muodostaa selkeä käsitys Suomessa esiintyvistä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskeistä;

2) arvioida kaikkia merkityksellisiä tietoja, jotka koskevat ilmoitusvelvollisten asiakkaisiin, tuotteisiin ja palveluihin liittyviä erityisiä kansallisia ja kansainvälisiä riskejä;

3) määritettävä toimitiloissa ja niiden ulkopuolella toteutettavan valvonnan sekä aihepiirikohtaisen valvonnan tiheys ja laajuus ilmoitusvelvollisten riskiprofiiliin sekä Suomessa esiintyvien rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskeihin;

4) laadittava vuosittaisia valvontaohjelmia, joissa on otettava huomioon nopeaan reagointiin tarvittavat resurssit, jos on merkittävää näyttöä rahanpesu- ja maksun tiedot -asetuksen rikkomisesta.

Valvojien tulee ottaa huomioon ilmoitusvelvolliselle sallitun harkintavallan laajuus ja tarkastella tämän harkintavallan perustana olevia riskiarvioita sekä ilmoitusvelvollisen sisäisten toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden asianmukaisuutta.

Valvojien tulee laatia yksityiskohtainen vuotuinen toimintakertomus ja julkaista kertomuksesta yhteenveto. Yhteenvedon sisällöstä annetaan tarkemmat säännökset valtiovarainministeriön asetuksella.

Sovellettaessa 29 §:n 1 momentissa ja 33 §:n 1 momentissa säädettyä sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden, maksupalveluntarjoajien ja kryptovarapalvelun tarjoajien, joilla on Suomessa muita toimipaikkoja kuin tytäryritys tai sivuliike tai jotka ovat ilman toimipaikkaa välittäjän kautta toimivia ilmoitusvelvollisia, tulee nimetä Suomessa sijaitseva keskitetty yhteyspiste.

Keskitetyn yhteyspisteen tulee noudattaa rahanpesuasetuksen sekä tämän lain ja niiden nojalla annettuja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen säännöksiä ilmoitusvelvollisen lukuun ja helpottaa valvojien harjoittamaa valvontaa.

Valvojien tulee toimittaa viipymättä rahanpesun selvittelykeskukselle ilmoitusvelvollisia koskevien tarkastustensa yhteydessä tai muulla tavoin selville saamansa tiedot, jotka saattavat liittyä rahanpesuun, sen esirikoksiin, terrorismin rahoittamiseen tai kohdennettujen talouspakotteiden kiertämiseen.

Edellä 1 momentissa säädettyjen vaatimusten noudattaminen ei korvaa valvontaviranomaisten velvollisuutta ilmoittaa asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille kaikesta rikollisesta toiminnasta, jonka ne paljastavat tai saavat tietoonsa valvontatoimiensa yhteydessä.

Valvojien tulee toimittaa rahanpesun selvittelykeskukselle vähintään seuraavat tiedot:

1) luettelo ilmoitusvelvollisista, joilla on Suomessa kotipaikka, toimipaikka tai sivuliike, ja luettelo 33 §:n 1 momentissa tarkoitetuista ilman toimipaikkaa välittäjän kautta toimivista ilmoitusvelvollisista sekä kaikista luetteloihin tehdyistä muutoksista;

2) kaikki asiaankuuluvat havainnot, jotka paljastavat vakavia puutteita ilmoitusvelvollisten ilmoitusjärjestelmissä;

3) 36 §:ssä tarkoitettujen riskiarviointien tulokset kootusti.

Valvojien tulee tehdä mahdollisimman laajaa yhteistyötä. Valvojan tulee suorittaa oman toimivaltansa rajoissa pyynnöstä selvityksiä toisen valvojan lukuun ja vaihtaa tällaisissa selvityksissä saatuja tietoja.

Valvojien tulee perustaa niiden välinen yhteistyöryhmä, jolla varmistetaan korkeatasoinen ja tehokas valvonta.

Ilmoitusvelvollisen kotijäsenvaltion valvojan tulee ilmoittaa sijaintijäsenvaltion valvojalle mahdollisimman pian ja joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluessa rahanpesuasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisen tiedoksiannon vastaanottamisesta toiminnasta, jota ilmoitusvelvollinen aikoo harjoittaa sijaintijäsenvaltiossa. Jos ilmoitusvelvollinen antaa valvojalle mainitun kohdan mukaisen tiedoksiannon siitä, että toiminta on aloitettu sijaintijäsenvaltiossa, valvojan on ilmoitettava asiasta viipymättä sijaintijäsenvaltion valvojalle. Kaikista myöhemmistä muutoksista, jotka on annettu valvojan tiedoksi mainitun artiklan 2 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava sijaintijäsenvaltion valvojalle mahdollisimman pian ja joka tapauksessa kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta.

Ilmoitusvelvollisen kotijäsenvaltion valvojan tulee jakaa sijaintijäsenvaltion valvojalle tiedot, jotka koskevat ilmoitusvelvollisen tosiasiallisesti sijaintijäsenvaltion alueella toteuttamia toimia ja joita se saa valvontatoimiensa yhteydessä sekä kaikki sijaintijäsenvaltiossa toteutettuihin toimiin liittyvät merkitykselliset tiedot. Edellä tarkoitettuja tietoja on vaihdettava vähintään kerran vuodessa. Jos nämä tiedot toimitetaan kootusti, valvojan tulee vastata viipymättä kaikkiin sijaintijäsenvaltion valvojan esittämiin lisätietopyyntöihin.

Konserniin kuuluvien luottolaitosten ja finanssilaitosten osalta 29 §:n 1 momentissa säädettyä sovellettaessa finanssivalvojien tulee tehdä mahdollisimman laajaa yhteistyötä toisen koti- tai sijaintijäsenvaltion valvojien kanssa. Niiden on myös tehtävä yhteistyötä rahanpesuntorjuntaviranomaisen kanssa sen toimiessa valvojana.

Jos finanssivalvoja on konserniin kuuluvan luotto- tai finanssilaitoksen kotijäsenvaltion valvoja, sen on valvottava rahanpesuasetuksen II luvun 2 jaksossa säädettyjen konsernin laajuisten toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden tehokasta täytäntöönpanoa lukuun ottamatta tilanteita, jolloin rahanpesuntorjuntaviranomainen toimii valvojana. Jos finanssivalvoja on konserniin kuuluvan luotto- tai finanssilaitoksen sijaintijäsenvaltion valvoja, sen on valvottava, että Suomessa sijaitsevat ilmoitusvelvolliset noudattavat rahanpesu- ja maksun tiedot -asetusta.

Lukuun ottamatta tilanteita, joissa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontakollegioita perustetaan 45 §:n mukaisesti, finanssivalvojien tulee antaa toisten jäsenvaltioiden valvojille joko pyynnöstä tai omasta aloitteestaan kaikki tiedot, joita ne tarvitsevat valvontatehtäviensä hoitamiseen. Finanssivalvojien on vaihdettava keskenään erityisesti:

1) kaikkia tietoja, jotka saattaisivat vaikuttaa merkittävästi arvioon toisessa jäsenvaltiossa toimivalle luottolaitokselle tai finanssilaitokselle ominaisesta riski- tai jäännösriskialtistuksesta;

2) kaikki tytäryritykset ja sivuliikkeet kattava selvitys konsernin oikeudellisesta rakenteesta, ohjaus- ja hallintorakenteesta sekä organisaatiorakenteesta;

3) merkitykselliset tiedot tosiasiallisista edunsaajista sekä ylimmästä johdosta, sisältäen soveltuvuus- ja luotettavuusarvioinnin tulokset, riippumatta siitä, suoritetaanko ne tämän lain vai Euroopan unionin säädösten nojalla;

4) konsernissa käytössä olevat toimintaperiaatteet, menettelytavat ja valvontatoimenpiteet;

5) asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat tiedot, jotka sisältävät myös asiakasrekisterin ja liiketoimia koskevat asiakirja-aineistot;

6) emoyritykseen, tytäryrityksiin tai sivuliikkeisiin liittyvät kielteiset muutokset, jotka voisivat vaikuttaa vakavasti konsernin muihin osiin;

7) hallinnolliset seuraamukset, joita finanssivalvojat aikovat määrätä 8 luvussa säädetyn mukaisesti.

Finanssivalvojien tulee tehdä toimivaltansa rajoissa selvityksiä pyynnön esittäneen valvojan puolesta ja jakaa tällaisten selvitysten kautta saamansa tiedot. Pyynnön esittäneen valvojan tulee helpottaa tällaisten selvitysten suorittamista.

Tätä pykälää sovelletaan myös finanssialan ulkopuolisen alan ilmoitusvelvollisten konsernien valvontaan.

Finanssialan ulkopuolisten alojen valvojien tulee tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja toisten valvojien kanssa, jos finanssialan ulkopuolisen alan ilmoitusvelvolliset kuuluvat verkostoon, kumppanuuteen tai muihin rakenteisiin, joilla on yhteisomistus, yhteinen johto tai yhteinen vaatimustenmukaisuuden valvonta.

Jos luottolaitos tai finanssilaitos, joka ei kuulu konserniin, harjoittaa rajatylittävää toimintaa ja jos valvonta on jaettu koti- ja sijaintijäsenvaltiossa toimivien valvojien kesken 29 §:n 1 momentissa ja 33 §:n 1 momentissa säädetyn mukaisesti, kyseisten valvojien tulee tehdä mahdollisimman laajaa yhteistyötä ja avustaa toisiaan edellä tarkoitetun valvonnan suorittamisessa.

Lukuun ottamatta tapauksia, joissa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontakollegioita finanssialalla perustetaan, valvojan tulee 1 momenttia sovellettaessa:

1) toimittaa toisen jäsenvaltion valvojalle joko pyynnöstä tai omasta aloitteestaan kaikki tiedot, joita se tarvitsee valvontatehtäviensä hoitamiseksi;

2) ilmoittaa toisen jäsenvaltion valvojalle kaikista ilmoitusvelvolliseen, sen toimipaikkoihin tai infrastruktuurityyppeihin liittyvistä kielteisistä muutoksista, jotka voisivat vaikuttaa vakavasti siihen, noudattaako yhteisö sovellettavia vaatimuksia, sekä hallinnollisista seuraamuksista, joita se aikoo määrätä 8 luvussa säädetyn mukaisesti;

3) tehdä pyynnöstä toimivaltansa rajoissa selvityksiä pyynnön esittäneen valvojan puolesta ja jakaa tällaisissa selvityksissä saatuja tietoja;

4) helpottaa 3 kohdassa tarkoitettujen selvitysten tekemistä, jos valvoja on itse esittänyt selvityspyynnön toisen jäsenvaltion valvojalle.

Edellä 2 momenttia sovelletaan myös ilmoitusvelvolliseen, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa ja joka toimii Suomessa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla ilman infrastruktuuria, jos valvoja valvoo sen toimintaa 29 §:n 1 momentissa säädetyn mukaisesti.

Valvojan on ilmoitettava toisten jäsenvaltioiden valvojille ja rahanpesuntorjuntaviranomaiselle tilanteista, joissa kolmannen maan lainsäädäntö estää rahanpesuasetuksen 16 artiklassa edellytettyjen toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden täytäntöönpanon.

Arvioidessaan, mitkä kolmannet maat eivät salli rahanpesuasetuksen 16 artiklassa edellytettyjen toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden täytäntöönpanoa, valvojan on otettava huomioon mahdolliset lainsäädännön rajoitukset, jotka saattavat haitata kyseisten toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden asianmukaista täytäntöönpanoa.

Finanssivalvonnan tai Lupa- ja valvontaviraston, riippuen siitä, kumpi vastaa luottolaitoksen tai finanssilaitoksen konsernin emoyrityksen valvonnasta taikka luottolaitoksen tai finanssilaitoksen kotipaikan valvonnasta, tulee perustaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontakollegio (finanssialan valvontakollegio ), jos:

1) luottolaitos tai finanssilaitos, niiden konsernit mukaan lukien, on perustanut toimipaikkoja vähintään kahteen eri jäsenvaltioon, joista kumpikaan ei ole sen kotipaikan sijaintijäsenvaltio; tai

2) kolmannen maan luottolaitos tai finanssilaitos on perustanut toimipaikkoja vähintään kolmeen jäsenvaltioon.

Kollegion pysyvät jäsenet ovat:

1) emoyrityksestä tai kotipaikan valvonnasta vastaava finanssivalvoja;

2) sijaintijäsenvaltioissa olevien toimipaikkojen valvonnasta vastaavat finanssivalvojat; ja

3) 33 §:ssä säädettyjen ilmoitusvelvollisten valvonnasta vastaavat sijaintijäsenvaltion finanssivalvojat.

Edellä 1 ja 2 momentissa säädettyä ei sovelleta, jos rahanpesuntorjuntaviranomainen toimii valvojana.

Jos luottolaitoksen tai finanssilaitoksen konserniin kuuluu jokin ilmoitusvelvollinen finanssialan ulkopuoliselta alalta, finanssivalvojan on pyydettävä kyseisen ilmoitusvelvollisen valvojaa osallistumaan kollegioon.

Sovellettaessa 1 momenttia Finanssivalvonnan tai Lupa- ja valvontaviraston tulee yksilöidä kaikki:

1) luottolaitokset tai finanssilaitokset, jotka ovat saaneet toimiluvan Suomessa ja joilla on toimipaikkoja muissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa;

2) 1 kohdassa tarkoitettujen laitosten muihin jäsenvaltioihin tai kolmansiin maihin perustamat toimipaikat;

3) muusta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta lähtöisin olevan luottolaitoksen tai finanssilaitoksen Suomeen perustamat toimipaikat.

Finanssialan valvontakollegion perustaminen on sallittua, jos Euroopan unioniin sijoittautunut luottolaitos tai finanssilaitos on perustanut toimipaikkoja vähintään kahteen kolmanteen maahan. Finanssivalvonta ja Lupa- ja valvontavirasto voi edellä tarkoitetuissa tilanteissa kehottaa vastapuoliaan kyseisissä kolmansissa maissa perustamaan tällaisen kollegion. Kollegiossa mukana olevien finanssivalvojien on tehtävä kirjallinen sopimus, jossa määritetään yksityiskohtaisesti yhteistyön ja tietojenvaihdon edellytykset ja menettelyt.

Kollegiota tulee käyttää ainakin tietojenvaihtoon, keskinäiseen avunantoon taikka konserniin tai laitokseen kohdistetun valvonnan koordinointiin. Lisäksi kollegiota tulee käyttää tarvittaessa asianmukaisten ja oikeasuhteisten toimenpiteiden toteuttamiseen sellaisiin rahanpesuasetuksen tai maksun tiedot -asetuksen vakaviin rikkomuksiin puuttumiseksi, joita havaitaan konsernin, luottolaitoksen tai finanssilaitoksen tasolla taikka konsernin tai laitoksen perustamissa toimipaikoissa kollegioon kuuluvan valvojan lainkäyttöalueella.

Finanssialan valvontakollegion toimien on oltava oikeassa suhteessa luottolaitokselle, finanssilaitokselle tai konsernille aiheutuvien rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskien tasoon ja rajat ylittävän toiminnan laajuuteen.

Lukuun ottamatta 33 §:ssä säädettyjä tilanteita, jos luottolaitokset tai finanssilaitokset harjoittavat toimintaa muissa jäsenvaltioissa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla, finanssivalvoja voi pyytää kyseisten jäsenvaltioiden finanssialan valvojia osallistumaan finanssialan valvontakollegioon tarkkailijoina.

Finanssivalvojat voivat sallia kolmansissa maissa toimivien vastapuoltensa osallistua tarkkailijoina finanssialan valvontakollegioon 45 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tai jos Euroopan unioniin sijoittuneella konsernilla tai luottolaitoksella tai finanssilaitoksilla on sivuliikkeitä ja tytäryrityksiä kyseisissä kolmansissa maissa. Lisäksi edellytetään että:

1) kolmannessa maassa toimivat vastapuolet esittävät osallistumispyynnön ja kollegion jäsenet hyväksyvät niiden osallistumisen tai kollegion jäsenet hyväksyvät sen, että kyseisiä kolmannessa maassa toimivia vastapuolia pyydetään osallistumaan;

2) tiedonsiirtoa koskevia Euroopan unionin tietosuojasääntöjä noudatetaan;

3) kolmannessa maassa toimivat vastapuolet allekirjoittavat 45 §:n 6 momentissa tarkoitetun kirjallisen sopimuksen ja jakavat hallussaan olevat asiaankuuluvat tiedot kollegiossa luottolaitosten tai finanssilaitosten tai konsernin valvontaa varten; ja

4) luovutettaviin tietoihin sovelletaan vähintään 84 §:n 1 momentissa tarkoitettuja salassapitovaatimuksia vastaavia vaatimuksia, ja niitä käytetään ainoastaan osallistuvien finanssivalvojien tai kolmansissa maissa toimivien vastapuolten valvontatehtävien hoitamiseen.

Kollegion perustavien finanssivalvojien tulee arvioida, täyttyvätkö 2 momentissa säädetyt edellytykset, ja toimittaa arvio asiasta kollegion pysyville jäsenille. Arvio on laadittava ennen kuin kolmannessa maassa toimivan vastapuolen sallitaan liittyä kollegioon, ja tarvittaessa myöhemmin uudestaan. Finanssivalvoja voi pyytää rahanpesuntorjuntaviranomaiselta tukea kyseisen arvion laatimiseen.

Jos kollegion pysyvät jäsenet katsovat sen tarpeelliseksi, tarkkailijoita voidaan pyytää lisää edellyttäen, että salassa pitoa koskevia vaatimuksia noudatetaan. Tarkkailijoihin voivat kuulua Euroopan keskuspankki ja muut vakavaraisuuden valvojat sekä Euroopan valvontaviranomaiset ja rahanpesun selvittelykeskukset.

Finanssivalvoja voi saattaa rahanpesuntorjuntaviranomaisen käsiteltäviksi seuraavat tilanteet:

1) toinen finanssialan valvoja ei ole toimittanut 42 §:n 3 momentissa tarkoitettuja tietoja;

2) 42 §:ssä tarkoitettu yhteistyöpyyntö on evätty tai siihen ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa;

3) 42 §:ssä tarkoitettujen finanssivalvojien välillä vallitsee objektiivisten syiden perusteella erimielisyys havaituista rikkomuksista ja yhteisölle tai konsernille määrättävistä taloudellisista seuraamuksista tai siihen sovellettavista hallinnollisista toimenpiteistä, joilla kyseiset rikkomukset korjattaisiin.

Valvoja voi saattaa rahanpesuntorjuntaviranomaisen käsiteltäviksi seuraavat tilanteet:

1) valvoja ei ole toimittanut 34 §:ssä tai 43 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja;

2) 34 tai 43 §:ssä tarkoitettu yhteistyöpyyntö on evätty tai siihen ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa;

3) 34 tai 43 §:ssä tarkoitettujen valvojien välillä vallitsee objektiivisten syiden perusteella erimielisyys havaituista rikkomuksista ja yhteisölle määrättävistä hallinnollisista seuraamuksista, joilla kyseiset rikkomukset korjattaisiin.

Jos finanssialan valvontakollegion tai 48 §:ssä tarkoitetun finanssialan ulkopuolisen alan valvontakollegion jäsenet ovat erimielisiä toimenpiteistä, joita ilmoitusvelvollisen suhteen olisi toteutettava, he voivat saattaa asian rahanpesuntorjuntaviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua AMLA-asetuksen 33 tai 38 artiklan mukaisesti.

Finanssialan ulkopuolinen valvoja voi perustaa finanssialan ulkopuolisen alan valvontakollegion noudattaen, mitä 45 ja 46 §:ssä säädetään.

Finanssialan ulkopuolisen alan valvontakollegioon 46 §:n 4 momentissa mainittuina tarkkailijoina voivat momentista poiketen osallistua ainoastaan rahanpesun selvittelykeskukset.

Edellä 45 §:n 1 momentissa säädettyä sovelletaan myös finanssialan ulkopuolisen alan ilmoitusvelvollisten rakenteisiin, joilla on yhteisomistus, yhteinen johto tai yhteinen vaatimustenmukaisuuden valvonta, mukaan lukien verkostot tai kumppanuudet, ja joihin sovelletaan konsernin laajuisia vaatimuksia rahanpesuasetuksen 16 artiklan nojalla.

Jos konsernin emoyrityksestä tai ilmoitusvelvollisen kotipaikasta vastaava finanssialan ulkopuolisten alojen valvoja ei perusta kollegiota, finanssialan ulkopuolisten alojen valvoja, jos se on sijaintijäsenvaltion valvoja tai toisen jäsenvaltion alueella olevan infrastruktuurin valvonnasta vastaava valvoja, voi antaa lausunnon, jonka mukaan kollegio on perustettava. Valvoja voi antaa lausunnon, jos se katsoo kollegion perustamisen tarpeelliseksi, kun otetaan huomioon ilmoitusvelvolliseen tai konserniin kohdistuvat rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskit ja rajatylittävän toiminnan laajuus. Lausunto on toimitettava vähintään kahdelle finanssialan ulkopuolisten alojen valvojalle, ja se on osoitettava:

1) finanssialan ulkopuolisten alojen valvojalle, joka vastaa konsernin emoyrityksestä tai jossa ilmoitusvelvollisen kotipaikka on;

2) rahanpesuntorjuntaviranomaiselle;

3) kaikille muille kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuille finanssialan ulkopuolisten alojen valvojille.

Jos 4 momentin 1 kohdassa tarkoitettu finanssialan ulkopuolisten alojen valvoja on itsesääntelyelin, lausunto on toimitettava myös kyseisen itsesääntelyelimen valvonnasta 51 §:n mukaisesti vastaavalle viranomaiselle.

Jos konsernin emoyrityksestä vastaava finanssialan ulkopuolisten alojen valvoja tai se finanssialan ulkopuolisten alojen valvoja, jonka alueella ilmoitusvelvollisen kotipaikka on, katsoo 4 momentissa tarkoitetun lausunnon antamisen jälkeen edelleen, ettei kollegiota ole tarpeen perustaa, muut finanssialan ulkopuolisten alojen valvojat voivat perustaa kollegion edellyttäen, että se koostuu vähintään kahdesta jäsenestä. Näissä tapauksissa finanssialan ulkopuolisten alojen valvojien on päätettävä keskenään, kuka on kollegiosta vastaava valvoja. Konsernin emoyrityksestä vastaavalle finanssialan ulkopuolisten alojen valvojalle tai sille finanssialan ulkopuolisten alojen valvojalle, jonka alueella ilmoitusvelvollisen kotipaikka on, on ilmoitettava kollegion toiminnasta, ja sen on voitava liittyä kollegioon milloin tahansa.

Edellä 45 §:n 5 momentin 1 kohdassa säädetystä poiketen finanssialan ulkopuolisten alojen valvojien tulee yksilöidä kaikki finanssialan ulkopuolisen alan ilmoitusvelvolliset, joiden kotipaikka on niiden jäsenvaltiossa ja joilla on toimipaikkoja muissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa.

Jos finanssialan ulkopuolisen alan konserniin kuuluu luottolaitoksia tai finanssilaitoksia, mutta niiden osallisuus konsernissa ei täytä 45 §:n 1 momentissa säädettyä toimipaikkojen lukumäärän edellytystä finanssialan valvontakollegion perustamiseksi, kollegion perustavan valvojan on pyydettävä kyseisten luottolaitosten tai finanssilaitosten finanssivalvojia osallistumaan kollegioon.

Jos kollegio perustetaan liittyen rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin ilmoitusvelvollisiin tai niiden muodostamiin konserneihin, 45 §:n 6 momentissa tarkoitettuun kirjalliseen sopimukseen on sisällyttävä myös menettelyt sen varmistamiseksi, että mainitun asetuksen 21 artiklan 2 kohdassa säädetyn toiminnan yhteydessä kerättyjä tietoja ei jaeta, paitsi jos sovelletaan mainitun kohdan toista alakohtaa.

Valvoja voi tehdä yhteistyösopimuksia yhteistyöstä ja salassa pidettäviä tietojen vaihtamisesta kolmansissa maissa toimivien vastapuoliensa kanssa. Tällaisten yhteistyösopimusten on oltava sovellettavien tietosuojasäännösten mukaisia, ja niitä voidaan tehdä vain vastavuoroisuuden pohjalta ja jos taataan, että sovelletaan vähintään 84 §:n 1 momentissa tarkoitettuja salassapitovaatimuksia vastaavia vaatimuksia. Näiden yhteistyösopimusten mukaisesti vaihdettuja salassa pidettäviä tietoja saa käyttää ainoastaan kyseisten viranomaisten valvontatehtävien suorittamiseen.

Jos vaihdetut tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa luovuttaa ainoastaan tiedot luovuttaneen valvojan nimenomaisella suostumuksella ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten tämä valvoja on antanut suostumuksensa.

Valvojan tulee ilmoittaa kaikista tämän pykälän nojalla tehdyistä sopimuksista rahanpesunvalvontaviranomaiselle kuukauden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta.

Tämän pykälän 2–5 momenttia sovelletaan sellaisiin ilmoitusvelvollisiin, joilla on tosiasiallinen toiminnan harjoittamispaikka Suomessa, mutta joita ei sellaisenaan katsota luottolaitoksiksi tai finanssilaitoksiksi, sekä sellaisiin ilman toimipaikkaa välittäjän kautta toimiviin ilmoitusvelvollisiin, joita valvoja valvoo 33 §:n 1 momentin nojalla.

Jos valvoja havaitsee vaatimusten rikkomuksia, sen on pyydettävä 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusvelvollista noudattamaan vaatimuksia ja ilmoitettava kotijäsenvaltion valvojille havaituista rikkomuksista ja vaatimusten noudattamista koskevasta pyynnöstä.

Jos ilmoitusvelvollinen ei toteuta tarvittavia toimia, valvojan on ilmoitettava asiasta kotijäsenvaltion valvojalle. Jos valvoja on ilmoitusvelvollisen kotijäsenvaltion valvoja, sen on toimittava viipymättä ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asianomainen ilmoitusvelvollinen korjaa sijaintijäsenvaltiossa havaitut rikkomukset. Valvojan on tällöin ilmoitettava sijaintijäsenvaltion valvojalle kaikista tässä momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä.

Poiketen siitä, mitä 3 momentissa säädetään, jos ilmoitusvelvollinen tekee välittömiä korjaavia toimenpiteitä edellyttäviä vakavia, toistuvia tai järjestelmällisiä rikkomuksia, 1 momentissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisen sijaintivaltion valvojan, on määrättävä omasta aloitteestaan 68 §:ssä tarkoitettuja seuraamuksia kyseisiin rikkomuksiin puuttumiseksi. Seuraamusten noudattamisen velvoittamiseksi voidaan määrätä 69 §:ssä säädetyn mukaisesti uhkasakko. Näiden toimenpiteiden on oltava väliaikaisia, ja ne on lopetettava, jos havaittuihin rikkomuksiin puututaan ilmoitusvelvollisen kotijäsenvaltiossa toimivien valvojien avustuksella tai yhteistyössä niiden kanssa. Valvojan tulee ilmoittaa ilmoitusvelvollisen kotijäsenvaltion valvojalle välittömästi, jos havaitaan vakavia, toistuvia tai järjestelmällisiä rikkomuksia ja jos tämän momentin nojalla määrätään seuraamuksia, ellei niitä toteuteta yhteistyössä kotijäsenvaltiossa toimivien valvojien kanssa.

Jos koti- ja sijaintijäsenvaltiossa toimivat valvojat ovat erimielisiä toimenpiteistä, joita ilmoitusvelvollisen suhteen olisi toteutettava, ne voivat saattaa asian rahanpesuntorjuntaviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua AMLA-asetuksen 33 ja 38 artiklan mukaisesti.

Lupa- ja valvontavirasto valvoo asianajajayhdistystä sen suorittaessa tässä laissa säädettyjä valvontatehtäviään. Lupa- ja valvontavirastolla on velvollisuus varmistaa ainakin seuraavilla tavoilla, että asianajajayhdistyksen valvontajärjestelmä on asianmukainen ja tehokas:

1) tarkistamalla, että asianajajayhdistyksellä on 29 §:n 3 momentissa säädetyt valtuudet, riittävät taloudelliset, tekniset ja henkilöresurssit sekä luotettava ja osaava henkilöstö ja korkeat ammatilliset vaatimukset;

2) antamalla ohjeet 29 §:n 1 momentissa säädettyjen tehtävien hoitamisesta;

3) varmistamalla, että asianajajayhdistys suorittaa sille säädetyt tehtävät asianmukaisesti ja tehokkaasti;

4) tarkastelemalla asianajajayhdistyksen myöntämiä poikkeuksia velvollisuudesta laatia yksilöllinen dokumentoitu riskiarvio 29 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti;

5) tiedottamalla asianajajayhdistykselle säännöllisesti kaikesta rahanpesuntorjuntaviranomaisen suunnittelemasta toiminnasta tai kaikista rahanpesutorjuntaviranomaisen toteuttamista tehtävistä, jotka ovat merkityksellisiä valvontatehtävän suorittamisen kannalta, ja erityisesti vertaisarviointien suunnittelusta AMLA-asetuksen 35 artiklan mukaisesti.

Lupa- ja valvontavirastolla on valvontatehtävässään valtuudet:

1) vaatia asianajajayhdistystä toimittamaan kaikki vaatimustenmukaisuuden valvonnan ja tarkastusten suorittamisen kannalta merkitykselliset tiedot;

2) antaa asianajajayhdistykselle ohjeita niiden tilanteiden korjaamiseksi, joissa tämä ei ole suorittanut 29 §:n mukaisia tehtäviään tai noudattanut mainitun pykälän 3 momentissa säädettyjä vaatimuksia, tai tällaisten laiminlyöntien estämiseksi.

Edellä 2 momentin 1 kohdassa säädetystä poiketen Lupa- ja valvontavirastolla ei ole oikeutta sellaisiin tietoihin, jotka asianajajayhdistyksen valvottavat ovat keränneet varmistaessaan asiakkaansa oikeudellisen aseman rahanpesuasetuksen 21 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin tai suorittaessaan kyseistä asiakasta koskevaa puolustus- tai edustamistehtävää oikeuskäsittelyssä tai oikeuskäsittelyyn liittyen. Tämä sisältää myös oikeuskäsittelyn käynnistämistä tai välttämistä koskevan neuvonnan. Lupa- ja valvontavirastolla ei ole oikeutta näihin tietoihin riippumatta siitä, onko tiedot kerätty ennen oikeuskäsittelyä, sen aikana vai sen jälkeen. Lupa- ja valvontaviraston on noudatettava viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 22 §:n mukaista salassapitovelvoitetta silloin, kun se käsittelee tietoja, joita koskee asianajajista annetulla lailla säädetty salassapitovelvollisuus.

Antaessaan asianajajayhdistykselle ohjeita 2 momentin 2 kohdan mukaisesti Lupa- ja valvontaviraston on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat ohjeet, jotka se itse tai rahanpesuntorjuntaviranomainen on antanut.

Lupa- ja valvontavirastoon ei saa kohdistua sopimatonta vaikuttamista sen hoitaessa asianajajayhdistyksen valvontaa. Lupa- ja valvontaviranostolla tulee olla käytössään menettelyt eturistiriitojen ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi.

Lupa- ja valvontaviraston tulee ilmoittaa rikostutkinnan ja syytteeseenpanon osalta toimivaltaisille viranomaisille hyvissä ajoin joko suoraan tai rahanpesun selvittelykeskuksen kautta kaikista asianajajayhdistyksen valvontaan liittyvien tehtäviensä hoitamisen yhteydessä havaitsemistaan rikkomuksista, joihin sovelletaan rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Lupa- ja valvontaviraston on julkaistava vuosikertomus asianajajayhdistyksen valvonnasta. Vuosikertomuksen sisällöstä annetaan tarkemmat säännökset valtiovarainministeriön asetuksella. Vuosikertomus on asetettava saataville Lupa- ja valvontaviraston verkkosivustolle ja toimitettava komissiolle ja rahanpesuntorjuntaviranomaiselle.

Tätä lukua sovelletaan sellaisiin 28 §:n 5 momentissa tarkoitettuihin ilmoitusvelvollisiin, jotka eivät ole toimilupavalvottavia tai velvollisia rekisteröitymään valvontaviranomaisen ylläpitämään muuhun kuin tässä luvussa tarkoitettuun rekisteriin.

Lupa- ja valvontavirasto pitää rekisteriä 53 §:ssä tarkoitetuista ilmoitusvelvollisista rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi (rahanpesun valvontarekisteri ).

Rahanpesun valvontarekisterin käyttötarkoituksena on rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvonta.

Edellä 53 §:ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisen on tehtävä hakemus rahanpesun valvontarekisteriin merkitsemiseksi 14 vuorokauden kuluessa siitä, kun ilmoitusvelvollinen tulee tämän lain soveltamisalan piiriin.

Lupa- ja valvontaviraston on rekisteröitävä hakija, jos:

1) hakijalla on oikeus harjoittaa elinkeinoa Suomessa;

2) hakijaa ei ole määrätty liiketoimintakieltoon;

3) hakija toimittaa 56 §:ssä tarkoitetut tiedot;

4) hakija on 57 §:ssä tarkoitetulla tavalla luotettava.

Hakijan on hakemuksessaan ilmoitettava harjoittamansa elinkeinotoiminta, jonka perusteella hakija on ilmoitusvelvollinen.

Rahanpesun valvontarekisteriin merkitään seuraavat tiedot:

1) yksityisen elinkeinonharjoittajan täydellinen nimi ja henkilötunnus tai tämän puuttuessa syntymäaika ja kansalaisuus sekä toiminimi, mahdollinen aputoiminimi, yritys- ja yhteisötunnus tai muu vastaava tunniste ja rekisteröinnin päivämäärä sekä jokaisen toimipaikan käyntiosoite, jossa toimintaa harjoitetaan;

2) oikeushenkilön toiminimi, mahdollinen aputoiminimi, yritys- ja yhteisötunnus tai muu vastaava tunniste ja rekisteröinnin päivämäärä sekä jokaisen toimipaikan käyntiosoite, jossa toimintaa harjoitetaan;

3) ilmoitusvelvollisen 55 §:n 3 momentissa tarkoitettu elinkeinotoiminta;

4) henkilön, jonka luotettavuus on 57 §:n perusteella selvitetty, täydellinen nimi, henkilötunnus tai tämän puuttuessa syntymäaika ja kansalaisuus sekä asema rekisteröidyssä;

5) yksityiselle elinkeinonharjoittajalle tai oikeushenkilölle määrätty 8 luvussa tarkoitettu hallinnollinen seuraamus sekä sellaiset kehotukset ja kiellot, joiden tehosteeksi on asetettu 69 §:ssä säädetty uhkasakko; ja

6) rekisteristä poistamisen syy ja ajankohta.

Ilmoitusvelvollisen on ilmoitettava Lupa- ja valvontavirastolle viipymättä 1 momentissa tarkoitetuissa tiedoissa tapahtuneista muutoksista.

Edellä 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu tieto on poistettava rekisteristä viiden vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä, jona kyseinen seuraamus on määrätty.

Edellä 53 §:ssä tarkoitettua ilmoitusvelvollista ei pidetä luotettavana, jos:

1) hänet on lainvoiman saaneella tuomiolla viiden rekisteriin hakemista edeltäneen vuoden aikana tuomittu vankeusrangaistukseen tai kolmen rekisteriin hakemista edeltäneen vuoden aikana sakkorangaistukseen rikoksesta, jonka voidaan katsoa osoittavan hänen olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan rahanpesun valvontarekisteriin merkittävää elinkeinotoimintaa; tai

2) hän on muutoin kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut olevansa ilmeisen sopimaton harjoittamaan rahanpesun valvontarekisteriin merkittävää elinkeinotoimintaa; tai

3) hän on kolmen arviota edeltävän vuoden aikana toistuvasti tai huomattavassa määrin laiminlyönyt veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisen; tai

4) hän on ulosmittauksen tai muun selvityksen mukaan kykenemätön vastaamaan veloistaan.

Jos ilmoitusvelvollinen on oikeushenkilö, vaatimus luotettavuudesta koskee toimitusjohtajaa ja hänen sijaistaan, hallituksen jäsentä ja varajäsentä, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsentä ja varajäsentä, vastuunalaista yhtiömiestä sekä muuta ylimpään johtoon kuuluvaa samoin kuin sitä, jolla on suoraan tai välillisesti enemmän kuin 25 prosenttia osakeyhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta taikka vastaava omistus- tai määräämisvalta muussa yhteisössä.

Lupa- ja valvontavirastolla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 46 §:ssä tarkoitetusta sakkorekisteristä tiedot, jotka ovat välttämättömiä tämän lain 32 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisten ylemmän johdon ja tosiasiallisten edunsaajien tarkastusta varten, 57 §:ssä tarkoitetun luotettavuuden selvittämiseksi tai 59 §:ssä tarkoitettua rekisteristä poistamista varten.

Lupa- ja valvontaviraston on poistettava ilmoitusvelvollinen rahanpesun valvontarekisteristä, jos:

1) ilmoitusvelvollinen ei enää täytä rekisteröinnin edellytyksiä;

2) ilmoitusvelvollisen toiminnassa on olennaisesti rikottu tätä lakia tai Lupa- ja valvontaviraston sen nojalla antamia määräyksiä; tai

3) ilmoitusvelvollinen on lopettanut toimintansa.

Lupa- ja valvontaviraston on ennen 1 momentin 2 kohtaan perustuvan päätöksen tekemistä varattava ilmoitusvelvolliselle kohtuullinen määräaika puutteen korjaamiselle.

Tiedot rekisterimerkinnöistä on säilytettävä viisi vuotta sen vuoden päättymisestä, jona tieto on poistettu rekisteristä.

Jokaisella on oikeus saada rahanpesun valvontarekisteristä yritys- ja yhteisötunnuksella tai toiminimellä taikka aputoiminimellä yksilöimästään yrityksestä rekisteriin tallennetut tiedot. Tietoa tähän rekisteriin merkityistä ilmoitusvelvollisista voi hakea myös kootusti elinkeinotoiminnan perusteella.

Lupa- ja valvontavirasto saa luovuttaa tiedon luonnollisen henkilön nimestä tai syntymäajasta tulosteena, teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti taikka saattaa ne yleisesti saataville sähköisen tietoverkon kautta. Henkilötietoja voidaan hakea sähköisen tietoverkon kautta vain yksittäisinä hakuina.

Lupa- ja valvontavirasto saa luovuttaa tiedot Lupa- ja valvontaviraston rahanpesun valvontarekisteriin tallennetusta henkilötunnuksen tunnusosasta vain, jos luovuttaminen täyttää viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n 3 momentissa säädetyt edellytykset. Rekisteriin tallennettua henkilötunnuksen tunnusosaa koskevan tiedon antamisen edellytyksenä on, että tietopyynnön tekijä antaa Lupa- ja valvontavirastolle selvityksen tietojen asianmukaisesta suojaamisesta.

Lupa- ja valvontavirastolla on oikeus päivittää väestötietojärjestelmästä tietojaan ja tarkistaa rekisteröitäväksi ilmoitettujen henkilöiden henkilötiedot niiden oikeellisuuden toteamiseksi.

Lupa- ja valvontavirastolla on oikeus päivittää rahanpesun valvontarekisterin tietoja kaupparekisteristä ja yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä.

Valvontaviranomaisen tulee määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia seuraamuksia ilmoitusvelvolliselle, jos tämä laiminlyö tai rikkoo velvoitteita, joista säädetään seuraavissa rahanpesuasetuksen tai maksun tiedot -asetuksen luvuissa tai artikloissa tai tämän lain pykälissä taikka niiden nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä:

1) rahanpesuasetuksen II ja III luku, IV luvun 62–64 ja 66–68 artikla sekä V–VIII luku;

2) maksun tiedot -asetuksen II–V luku;

3) 26 §:ssä tarkoitettu oikeushenkilön yksilöintitiedon yleisen edunvalvojan tuntemistietojen säilyttäminen;

4) 27 §:ssä tarkoitettu rajatylittäviin kirjeenvaihtajasuhteisiin rahanpesuasetuksessa säädettyjen toimenpiteiden soveltaminen Euroopan talousalueella;

5) 30 §:ssä tarkoitettuun toimitilan ja asuintilan tarkastukseen myötävaikuttaminen;

6) 31 §:ssä tarkoitetun valvontaviranomaisen määräyksen noudattaminen;

7) 55 §:ssä tarkoitetun velvoitteen tehdä hakemus rahanpesun valvontarekisteriin merkitsemiseksi ja

8) 56 §:ssä tarkoitetut rahanpesun valvontarekisteriin merkittävät tiedot ja muutosten ilmoittaminen.

Tässä luvussa tarkoitettuja hallinnollisia seuraamuksia ovat 65 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, 66 §:ssä tarkoitettu rikemaksu sekä 68 §:ssä tarkoitetut muut hallinnolliset seuraamukset.

Patentti- ja rekisterihallituksessa hallinnollisen seuraamuksen määrää tilintarkastuslautakunta.

Jos 1 momentissa tarkoitettuja velvoitteita on laiminlyöty tai rikottu niiden koskiessa oikeushenkilöitä, valvontaviranomainen voi määrätä hallinnollisia seuraamuksia oikeushenkilöiden lisäksi myös ilmoitusvelvollisen ylemmälle johdolle ja muille luonnollisille henkilöille, jotka ovat vastuussa rikkomuksesta. Kyseiselle henkilölle määrättävän seuraamusmaksun edellytyksenä on, että henkilö on merkittävällä tavalla myötävaikuttanut tekoon tai laiminlyöntiin.

Valvoja voi saattaa valvomansa oikeushenkilön vastuuseen 1 momentissa tarkoitettujen velvoitteiden laiminlyönnistä tai rikkomuksista, jonka on sen puolesta tai hyväksi itsenäisesti tai osana kyseisen oikeushenkilön elintä toimien toteuttanut kuka tahansa henkilö, jolla on kyseisessä oikeushenkilössä johtava asema, joka perustuu oikeuteen edustaa oikeushenkilöä, valtuuteen tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta tai valtuuteen käyttää määräysvaltaa oikeushenkilössä. Valvoja voi saattaa valvomansa oikeushenkilön vastuuseen myös, jos edellä mainittu henkilö on laiminlyönyt valvontatehtävänsä tai määräysvallan käyttötehtävänsä siten, että kyseisen henkilön alaisena toimiva henkilö on voinut laiminlyödä tai rikkoa 1 momentissa tarkoitettuja velvoitteita kyseisen oikeushenkilön puolesta tai sen hyväksi.

Käyttäessään valtuuksiaan määrätä hallinnollisia seuraamuksia valvontaviranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa ja koordinoitava toimintansa käsitellessään rajat ylittäviä tapauksia.

Määrittäessään hallinnollisten seuraamusten tyyppiä ja tasoa valvontaviranomaisen tulee ottaa huomioon kaikki merkitykselliset seikat, joihin kuuluvat:

1) laiminlyönnin tai rikkomuksen vakavuus ja ajallinen kesto;

2) laiminlyönnin tai rikkomuksen toistumisten lukumäärä;

3) vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön vastuun aste;

4) vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön varallisuus, myös kokonaisliikevaihdon tai vuosiansioiden perusteella;

5) vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön laiminlyönnistä tai rikkomuksesta saama hyöty, jos se on määritettävissä;

6) laiminlyönnin tai rikkomuksen kolmansille osapuolille aiheuttamat tappiot, jos ne ovat määritettävissä;

7) vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön halukkuus tehdä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa;

8) vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön aiemmat laiminlyönnit ja rikkomukset.

Asianajajayhdistyksen 28 §:n 3 momentissa tarkoitetulle valvottavalleen määrättävää tässä luvussa tarkoitettua hallinnollista seuraamusta koskeva asia tulee vireille Lupa- ja valvontavirastossa asianajajayhdistyksen esityksestä. Asianajajayhdistyksen on tehtävä Lupa- ja valvontaviraston kanssa yhteistyötä tutkinnan aikana ennen esityksen tekemistä.

Asianajajayhdistyksen esitys hallinnollisen seuraamuksen määräämisestä on tehtävä kirjallisesti. Esityksessä on mainittava:

1) sen nimi, kotipaikka ja osoite, johon vaatimus kohdistuu;

2) vaatimus ja sen perusteet; sekä

3) ne tosiseikat ja asiakirjat, joihin asianajajayhdistys vetoaa.

Asianajajayhdistyksen on toimitettava Lupa- ja valvontavirastolle sen pyynnöstä salassapitosäännösten estämättä asian käsittelyssä ja sen ratkaisemiseksi välttämättömät lisätiedot. Lupa- ja valvontaviraston on noudatettava viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 22 §:ssä säädettyä salassapitovelvoitetta, jos se käsittelee tietoja, joita koskee asianajajista annetussa laissa säädettyä salassapitovelvollisuutta.

Lupa- ja valvontavirasto voi antaa salassapitosäännösten estämättä asianajajayhdistykselle tietoja hallinnollisen seuraamuksen käsittelystä ja päätöksestä.

Valvontaviranomainen määrää ilmoitusvelvolliselle seuraamusmaksun tahallaan tai huolimattomuudesta aiheutetuista vakavista, toistuvista tai järjestelmällisistä laiminlyönneistä ja rikkomuksista, jotka kohdistuvat 62 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin velvoitteisiin.

Tämän lain 62 §:n 1 momentissa tarkoitetuista laiminlyönneistä ja rikkomuksista voidaan määrätä seuraamusmaksu, joka on määrältään enintään kaksi kertaa niin suuri kuin rikkomuksesta saatu hyöty, jos hyöty on määritettävissä, tai enintään 1 000 000 euroa sen mukaan, kumpi näistä määristä on suurempi.

Jos asianomainen ilmoitusvelvollinen on luottolaitos tai finanssilaitos, 2 momentissa säädetystä poiketen voidaan määrätä seuraamusmaksu, joka on määrältään enintään kaksi kertaa niin suuri kuin rikkomuksesta saatu hyöty, jos hyöty on määritettävissä, tai joka:

1) oikeushenkilön osalta on enintään 10 000 000 euroa tai kymmenen prosenttia ylimmän hallintoelimen hyväksymän viimeisen saatavilla olevan tilinpäätöksen mukaisesta vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta sen mukaan, mikä näistä määristä on suurempi;

2) luonnollisen henkilön osalta on enintään 5 000 000 euroa sen mukaan, kumpi näistä määristä on suurempi.

Jos 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitusvelvollinen on emoyritys tai sellaisen emoyrityksen tytäryritys, jonka on laadittava tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan mukaisesti konsernitilinpäätös, huomioon otettava vuotuinen kokonaisliikevaihto on johtavan emoyrityksen ylimmän hallintoelimen hyväksymän viimeisen saatavilla olevan konsernitilinpäätöksen mukainen vuotuinen kokonaisliikevaihto tai vastaava tulotyyppi tilinpäätöksiä koskevan säännöstön mukaisesti. Jos luotto- tai finanssilaitos on vasta aloittanut toimintansa eikä tilinpäätöstä ole saatavissa, liikevaihto on arvioitava muun saatavan selvityksen perusteella.

Määritettäessä seuraamusmaksun määrää valvontaviranomaisen tulee ottaa huomioon ilmoitusvelvollisen kyky maksaa seuraamusmaksu ja tarvittaessa kuulla vakavaraisuussääntelyn noudattamisesta vastuussa olevaa Finanssivalvontaa tai ulkomaista viranomaista, jos seuraamusmaksu voi vaikuttaa vakavaraisuussääntelyn noudattamiseen.

Valvontaviranomainen ei voi määrätä seuraamusmaksua luonnolliselle henkilölle teosta tai laiminlyönnistä, joka on laissa säädetty rangaistavaksi. Valvontaviranomainen voi kuitenkin määrätä seuraamusmaksun ja jättää velvoitteen rikkomisen ilmoittamatta esitutkintaviranomaiselle, ottaen huomioon teon tai laiminlyönnin haitallisuuden, siitä ilmenevän tekijän syyllisyyden sekä siitä saadun hyödyn ja muut tekoon tai laiminlyöntiin liittyvät seikat kokonaisuutena arvioiden.

Valvontaviranomainen voi määrätä seuraamusmaksun myös sellaiselle elinkeinonharjoittajalle, jolle elinkeinotoiminta, jossa laiminlyönti tai rikkomus on tapahtunut, on siirtynyt yrityskaupan tai muun yritysjärjestelyn seurauksena.

Tämän lain nojalla maksettavaksi määrätyn seuraamusmaksun täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.

Valvontaviranomainen määrää rikemaksun, jos ilmoitusvelvolliset eivät ole noudattaneet niille määrättyjä 68 §:ssä tarkoitettuja hallinnollisia seuraamuksia, tai 62 §:n 1 momentissa tarkoitetuista laiminlyönneistä ja rikkomuksista, jotka eivät ole vakavia, toistuvia tai järjestelmällisiä. Rikemaksu voidaan määrätä, jos asia ei kokonaisuutena arvioiden anna aihetta ankarampiin toimenpiteisiin. Oikeushenkilölle määrättävä rikemaksu on vähintään 1 000 euroa ja enintään 100 000 euroa. Luonnolliselle henkilölle määrättävä rikemaksu on vähintään 500 euroa ja enintään 10 000 euroa.

Valvontaviranomainen ei voi määrätä rikemaksua luonnolliselle henkilölle teosta tai laiminlyönnistä, joka on laissa säädetty rangaistavaksi. Valvontaviranomainen voi kuitenkin määrätä rikemaksun ja jättää asian ilmoittamatta esitutkintaviranomaiselle, ottaen huomioon teon tai laiminlyönnin haitallisuuden, siitä ilmenevän tekijän syyllisyyden sekä siitä saadun hyödyn ja muut tekoon tai laiminlyöntiin liittyvät seikat kokonaisuutena arvioiden.

Valvontaviranomainen voi määrätä rikemaksun myös sellaiselle elinkeinonharjoittajalle, jolle elinkeinotoiminta, jossa laiminlyönti tai rikkomus on tapahtunut, on siirtynyt yrityskaupan tai muun yritysjärjestelyn seurauksena.

Tämän lain nojalla maksettavaksi määrätyn rikemaksun täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.

Valvontaviranomainen voi jättää rikemaksun määräämättä laiminlyönneistä tai rikkomuksista, jos:

1) ilmoitusvelvollinen on oma-aloitteisesti ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin laiminlyönnin tai rikkomuksen korjaamiseksi välittömästi sen havaitsemisen jälkeen ja ilmoittanut laiminlyönnistä tai rikkomuksesta viivytyksettä toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle;

2) laiminlyöntiä tai rikkomusta on pidettävä vähäisenä; tai

3) rikemaksun määräämistä on muutoin pidettävä ilmeisen kohtuuttomana.

Valvontaviranomainen voi jättää seuraamusmaksun määräämättä tai lykätä sen määräämistä oikeushenkilölle tai luonnolliselle henkilölle, jos valvoja ryhtyy muuhun laissa säädettyyn valvontatoimenpiteeseen.

Seuraamusmaksua ja rikemaksua ei voida määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa tai sille, jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio.

Valvontaviranomainen ei saa määrätä rikemaksua, jos päätöstä ei ole tehty viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti tapahtui, taikka jatketun rikkomuksen tai laiminlyönnin osalta viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti päättyi.

Valvontaviranomainen ei saa määrätä seuraamusmaksua, jos päätöstä ei ole tehty kymmenen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti tapahtui, taikka jatketun rikkomuksen tai laiminlyönnin osalta kymmenen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti päättyi.

Valvontaviranomainen voi määrätä 2 momentissa säädettyjä seuraamuksia, jos se havaitsee:

1) 62 §:n 1 momentissa tarkoitettujen velvoitteiden laiminlyöntejä tai rikkomuksia, joko yhdessä vakavista, toistuvista ja järjestelmällisistä laiminlyönneistä tai rikkomuksista määrättävien 65 §:n 1 momentissa tarkoitettujen seuraamusmaksujen kanssa tai ilman niitä;

2) ilmoitusvelvollisen sisäisissä toimintaperiaatteissa, menettelytavoissa ja valvontatoimenpiteissä puutteita, jotka todennäköisesti johtavat 62 §:n 1 momentissa tarkoitettujen velvoitteiden laiminlyönteihin tai rikkomuksiin, ja hallinnollisilla seuraamuksilla voidaan estää tällaiset laiminlyönnit tai rikkomukset tai vähentää niiden riskiä;

3) että ilmoitusvelvollisessa on käytössä sisäisiä toimintaperiaatteita, menettelytapoja ja valvontatoimenpiteitä, jotka eivät ole oikeassa suhteessa siihen kohdistuviin rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen riskeihin.

Valvontaviranomainen voi 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa:

1) antaa suosituksia;

2) määrätä ilmoitusvelvolliset noudattamaan velvoitteita sekä toteuttamaan erityisiä korjaavia toimenpiteitä;

3) antaa julkisen varoituksen, jossa yksilöidään kyseinen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ja laiminlyönnin tai rikkomuksen luonne;

4) antaa määräyksen, jossa kyseistä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan laiminlyönti tai rikkomus ja olemaan toistamatta sitä;

5) rajoittaa tai supistaa ilmoitusvelvollisen muodostavien laitosten liiketoimintaa, toimintoja tai verkostoa tai edellyttää toiminnan lopettamista;

6) peruuttaa toimiluvan tai keskeyttää sen voimassaolon, jos ilmoitusvelvollisella on sellainen oltava taikka poistaa ilmoitusvelvollisen rekisteristä;

7) vaatia muutoksia ilmoitusvelvollisen hallintorakenteeseen;

8) vaatia kaikkien tehtäviensä suorittamiseksi tarvittavien tietojen toimittamista ilman aiheetonta viivytystä 5 luvun mukaisesti, vaatia asiakirjojen toimittamista tai asettaa lisäraportointia tai useammin tapahtuvaa raportointia koskevia vaatimuksia;

9) vaatia sisäisten toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden vahvistamista;

10) vaatia ilmoitusvelvollista soveltamaan valvojan asettamia toimintaperiaatteita tai vaatimuksia, jotka liittyvät yksittäisiin suuririskisiin asiakkaisiin, liiketoimiin, toimintoihin tai jakelukanaviin tai niiden ryhmiin;

11) edellyttää valvojan asettamien toimenpiteiden toteuttamista ilmoitusvelvollisen toimintaan ja tuotteisiin väistämättä liittyvien rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskien vähentämiseksi;

12) määrätä väliaikaisen kiellon, jolla ilmoitusvelvollisessa johtotehtävissä toimivaa henkilöä tai muuta luonnollista henkilöä, jonka on katsottu olevan vastuussa rikkomuksesta, kielletään hoitamasta johtotehtäviä ilmoitusvelvollisissa.

Valvontaviranomaiset voivat asettaa 2 momentissa tarkoitettujen hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpanolle tarvittaessa sitovat määräajat. Valvontaviranomaisten tulee seurata ja arvioida, miten ilmoitusvelvolliset panevat vaaditut toimet täytäntöön.

Jos ilmoitusvelvollinen ei noudata valvontaviranomaisen 68 §:n 2 momentin 2, 4, 5 tai 7 kohdan nojalla määräämää hallinnollista seuraamusta määräaikojen puitteissa, valvontaviranomainen voi määrätä tehokkaita ja oikeasuhteisia uhkasakkoja kyseistä seuraamusta koskevan päätöksen noudattamisen tehosteeksi.

Uhkasakko voidaan määrätä, kunnes ilmoitusvelvollinen tai henkilö noudattaa sitä koskevaa päätöstä. Oikeushenkilön uhkasakon euromäärä saa olla enintään kolme prosenttia sen edeltävän tilikauden keskimääräisestä päiväliikevaihdosta ja luonnollisen henkilön enintään kaksi prosenttia hänen keskimääräisestä päivätulostaan edellisenä kalenterivuotena.

Uhkasakko voidaan määrätä enintään kuuden kuukauden ajaksi valvontaviranomaisen päätöksen antamisesta. Jos ilmoitusvelvollinen ei ole kyseisen määräajan päättyessä vielä noudattanut päätöstä, valvontaviranomainen voi määrätä uuden uhkasakon enintään kuuden kuukauden ajaksi.

Päätös uhkasakon asettamisesta voidaan tehdä siitä päivästä alkaen, jona 1 momentissa tarkoitetun päätöksen soveltaminen alkaa.

Muilta kuin 1–4 momentissa säädetyiltä osin uhkasakon asettamisesta ja tuomitsemisesta säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990).

Valvontaviranomainen julkaisee verkkosivustollaan päätöksen, joka koskee hallinnollisen seuraamusten tai uhkasakon määräämistä. Lupa- ja valvontavirasto julkaisee asianajajayhdistyksen esityksestä määräämäänsä hallinnollista seuraamusta tai uhkasakon määräämistä koskevan päätöksen. Julkistettavat tiedot eivät saa sisältää tietoja asianajajan asiakkaista tai muutoin sellaisia tietoja, joiden perusteella asiakkaan henkilöllisyys tosiasiallisesti paljastuu.

Valvontaviranomainen julkaisee 1 momentissa tarkoitetun päätöksen välittömästi sen jälkeen, kun päätöksestä on ilmoitettu laiminlyönnistä tai rikkomuksesta vastuussa oleville henkilöille. Jos julkaiseminen koskee päätöstä, johon haetaan muutosta, valvontaviranomaisen on julkaistava verkkosivustollaan välittömästi myös tämä tieto ja mahdolliset myöhemmät tiedot muutoksenhausta ja tällaisen muutoksenhaun tuloksesta. Myös kaikki päätökset, joilla kumotaan hallinnollisen seuraamuksen määräämistä koskeva aikaisempi päätös, on julkaistava.

Julkaisuun on sisällytettävä vähintään tiedot laiminlyönnin tai rikkomuksen tyypistä ja luonteesta sekä vastuussa olevien henkilöiden henkilöllisyys sekä hallinnollisen seuraamuksen ja uhkasakon määrä.

Jos valvontaviranomainen katsoo, että laiminlyönnistä tai rikkomuksesta vastuussa olevien henkilöiden henkilöllisyyden tai henkilötietojen julkaiseminen on kohtuutonta tapauskohtaisen arvioinnin perusteella, tai jos julkaiseminen vaarantaa finanssimarkkinoiden vakauden tai meneillään olevan tutkinnan, valvontaviranomainen:

1) lykkää päätöksen julkaisemista, kunnes ei enää ole perusteita olla julkaisematta sitä;

2) julkaisee päätöksen anonyymisti tavalla, jolla henkilötiedot voidaan tehokkaasti suojata ja lykätä henkilötietojen julkaisemista kohtuulliseksi ajaksi, jos anonyymin julkaisemisen perusteiden arvioidaan tuon ajan kuluessa raukeavan;

3) jättää päätöksen julkaisematta, jos edellä 1 ja 2 kohdassa esitettyjä vaihtoehtoja pidetään riittämättöminä varmistamaan se, että finanssimarkkinoiden vakaus ei vaarannu tai että päätöksen julkaiseminen on oikeassa suhteessa vähämerkityksisiksi katsottavien laiminlyöntien tai rikkomusten hallinnollisiin seuraamuksiin verrattuna.

Kaikkien tämän pykälän mukaisesti julkaistujen tietojen tulee olla saatavilla valvontaviranomaisen verkkosivustolla viiden vuoden ajan niiden julkaisemisen jälkeen. Julkaistujen tietojen sisältämiä henkilötietoja saa sovellettavien tietosuojasääntöjen mukaisesti kuitenkin pitää valvojien verkkosivustolla ainoastaan tarvittavan ajan ja joka tapauksessa enintään viisi vuotta.

Valvontaviranomaisen on ilmoitettava rahanpesuntorjuntaviranomaiselle kaikista tämän luvun mukaisesti määrätyistä hallinnollisista seuraamuksista sekä niihin liittyneistä muutoksenhauista ja näiden tuloksista.

Rahanpesu- ja maksun tiedot -asetuksen ja tämän lain rikkomuksista ilmoittamiseen sekä tällaisista rikkomuksista ilmoittavien henkilöiden ja ilmoitusten kohteina olevien henkilöiden suojeluun sovelletaan Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta annettua lakia (1171/2022).

Valvontaviranomaiset voivat perustaa ulkoisia ilmoituskanavia ja toteuttaa ilmoitusten perusteella jatkotoimia siltä osin kuin on kyse ilmoitusvelvollisiin sovellettavista vaatimuksista.

Lupa- ja valvontavirastolla 51 §:ssä tarkoitetussa tehtävässään on toimivalta perustaa ulkoisia ilmoituskanavia ja toteuttaa jatkotoimia asianajajayhdistyksen ja sen henkilöstön ilmoitusten perusteella siltä osin kuin on kyse asianajajayhdistyksen valvontatehtävien hoitamisen yhteydessä sovellettavista vaatimuksista.

Finanssialan ulkopuolisen alan valvontaviranomaiset ilmoittavat vuosittain rahanpesuntorjuntaviranomaiselle:

1) 72 §:n 1 momentissa tarkoitettujen vastaanotettujen ilmoitusten lukumäärän ja tiedot niiden ilmoitusten osuudesta, joiden perusteella on toteutettu tai ollaan toteuttamassa jatkotoimia, tiedot siitä, onko jatkotoimet päätetty vai jatkuuko ne edelleen, sekä tiedot hylätyistä ilmoituksista;

2) ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien tyypit;

3) kuvauksen valvojan toteuttamista toimista, jos 1 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten perusteella on toteutettu jatkotoimia, ja kuvauksen valvojan suunnittelemista toimista, jos ilmoitusten käsittely on vielä kesken;

4) syyt 1 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten hylkäämiseen, jos ilmoitukset on hylätty.

Tämän pykälän 1 momentissa tarkoitetut vuosittaiset ilmoitukset eivät saa sisältää tietoja ilmoittavien henkilöiden henkilöllisyydestä tai ammatista tai muita tietoja, jotka voisivat johtaa heidän tunnistamiseensa.

Patentti- ja rekisterihallituksen ja muiden tosiasiallista edunsaajaa koskevien tietojen saamiseen oikeutettujen toimivaltaisten viranomaisten tulee toimittaa rahanpesuasetuksen IV luvun ja tässä laissa säädetyn mukaisesti hankittujen tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot pyynnöstä vastapuolina oleville muiden jäsenvaltioiden tai kolmansien valtioiden toimivaltaisille viranomaisille hyvissä ajoin ja maksutta.

Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa kieltäytyä noudattamasta toisen Euroopan unionin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen avunantoa koskevaa pyyntöä, sillä perusteella, että:

1) pyynnön katsotaan koskevan myös verokysymyksiä;

2) lainsäädäntö edellyttää ilmoitusvelvollisten noudattavan salassapitovelvollisuutta, lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa pyynnön kohteena olevia tietoja suojaa rahanpesuasetuksen 70 artiklan 2 kohdassa säädetty oikeudellinen ammattisalassapitovelvollisuus tai asianajosalaisuus;

3) on vireillä selvitys, tutkinta, menettely tai rahanpesun selvittelykeskuksen analyysi, paitsi jos avunannosta aiheutuisi haittaa kyseiselle selvitykselle, tutkinnalle, menettelylle tai analyysille;

4) pyynnön esittävän toisen Euroopan unionin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen luonne tai asema on erilainen kuin pyynnön vastaanottavan toimivaltaisen viranomaisen.

Toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä valvontayhteistyöstä toisen Euroopan unionin jäsenvaltion valvontaviranomaisten ja muiden tahojen kanssa, jos:

1) yhteistyö vaarantaisi Suomen itsemääräämisoikeuden, turvallisuuden tai yleisen järjestyksen;

2) yhteistyöpyyntö koskee henkilöä, jota koskeva yhteistyöpyynnössä tarkoitettua asiaa koskeva oikeudenkäynti tai hallinnollinen menettely on vireillä Suomessa;

3) Suomessa on annettu lainvoimainen päätös, joka koskee yhteistyöpyynnön kohteena olevaa henkilöä ja tekoa.

Valtiovarainministeriö toimittaa komissiolle ja rahanpesuntorjuntaviranomaiselle:

1) luettelon valvojista, jotka valvovat, että ilmoitusvelvolliset noudattavat rahanpesuasetusta, sekä itsesääntelyelintä valvovan Lupa- ja valvontaviraston tiedot;

2) rahanpesun selvittelykeskuksen yhteystiedot;

3) luettelon kansallisista toimivaltaisista viranomaisista.

Valtiovarainministeriön asetuksella säädetään komissiolle ja rahanpesuntorjuntaviranomaisille toimitettavien yhteystietojen yksityiskohdista.

Valtiovarainministeriö toimittaa komissiolle ja rahanpesuntorjuntaviranomaiselle päivitetyt tiedot 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista tiedoista heti, jos niissä tapahtuu muutoksia.

Rahanpesun torjuntaviranomaisen ylläpitämässä rekisterissä olevien viranomaisten on toimivaltuuksiensa rajoissa toimittava yhteyspisteenä toisten Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

Valvontaviranomaisten, asianajajayhdistyksen ja rahanpesun selvittelykeskuksen on tehtävä yhteistyötä rahanpesuntorjuntaviranomaisen kanssa ja toimitettava sille kaikki tiedot, jotka se tarvitsee rahanpesu- ja AMLA-asetuksen mukaisten tehtäviensä hoitamiseen.

Rahanpesun selvittelykeskuksen ja valvojien on toimittava yhteyspisteenä rahanpesuntorjuntaviranomaiselle.

Valtiovarainministeriö ja sisäministeriö asettavat kansallisen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen viranomaisyhteistyöryhmän, jonka tehtävänä on:

1) kehittää ja tehostaa kansallisesti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä:a) parantamalla tiedonkulkua valvojien, operatiivisten viranomaisten ja syyttäjäviranomaisten välillä; b) tiivistämällä yhteistyötä viranomaisten ja ilmoitusvelvollisten välillä; c) yhtenäistämällä valvontaan liittyviä toimintamalleja; d) seuraamalla 6 §:ssä tarkoitettuja tilastoja; e) tekemällä aloitteita lainsäädännön kehittämiseksi; f) koordinoimalla kansallisia toimintaperiaatteita, toiminnan kehittämistä ja toteuttamista,

2) selvittää viranomaisten, valvojien ja ilmoitusvelvollisten väliseen tietojenvaihtoon liittyviä haasteita sekä löytää ratkaisuvaihtoehtoja tietojenvaihdon parantamiseksi;

3) seurata kansallisen riskiarvion laatimista sekä hyväksyä tarkoituksenmukainen tapa riskiarvion toteuttamiseksi ja riskiarviotyössä käytettäväksi metodologiaksi;

4) seurata kansallisen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvion toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa.

Kansallisen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen viranomaisyhteistyöryhmän jäseneksi voidaan kutsua valvojia sekä muita viranomaisia. Viranomaisyhteistyöryhmän puheenjohtajina toimivat valtiovarainministeriö ja sisäministeriö.

Yhteistyöryhmä voi kokoontua myös ryhmän asettamispäätöksessä määritellyissä kokoonpanoissa.

Finanssivalvojien ja rahanpesun selvittelykeskuksen tulee tehdä tiivistä yhteistyötä omien toimivaltuuksiensa rajoissa ja antaa toisilleen tietoja, jotka ovat tärkeitä niille kuuluvien tehtävien hoitamisessa. Tällainen yhteistyö ja tietojenvaihto ei saa vaikuttaa rikos- tai hallintolainsäädännön mukaisiin meneillään oleviin selvityksiin, rahanpesun selvittelykeskusten analyyseihin, tutkimuksiin tai käsittelyihin, eikä se saa vaikuttaa 84 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin salassapitovelvollisuuksiin liittyviin vaatimuksiin.

Jos Finanssivalvonta havaitsee puutteita rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevassa luottolaitoksen sisäisessä valvontajärjestelmässä ja siinä, miten luottolaitos soveltaa rahanpesuasetuksessa säädettyjä vaatimuksia, ja nämä puutteet lisäävät merkittävästi riskejä, joille luottolaitos altistuu tai saattaa altistua, Finanssivalvonnan on ilmoitettava asiasta välittömästi Euroopan pankkiviranomaiselle sekä kyseistä luottolaitosta luottolaitosdirektiivin mukaisesti valvovalle viranomaiselle tai elimelle sekä Euroopan keskuspankille. Jos riski on erityisen suuri, Finanssivalvonta voi tehdä yhteistyötä ja jakaa tietoa laitosta valvovien viranomaisten kanssa luottolaitosdirektiivin mukaisesti ja niiden on laadittava yhteinen arvio, jonka Finanssivalvonnan tulee antaa tiedoksi Euroopan pankkiviranomaiselle, jos se on tehnyt tälle aiemman ilmoituksen lisääntyneistä riskeistä. Tällaisista tiedoksiannoista on ilmoitettava rahanpesuntorjuntaviranomaiselle.

Finanssivalvojien on ilmoitettava rahanpesuntorjuntaviranomaiselle vuosittain tämän pykälän ja 81 §:n mukaisesta yhteistyöstään muiden viranomaisten kanssa. Ilmoituksen on sisällettävä tieto myös rahanpesun selvittelykeskusten osallistumisesta tähän yhteistyöhön.

Finanssivalvonnan tulee tehdä yhteistyötä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa määriteltyjen kriisinratkaisuviranomaisten tai talletusten vakuusjärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EU 2 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa määriteltyjen nimettyjen viranomaisten kanssa.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetuille viranomaisille, jos se suorittaessaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyviä valvontatoimiaan havaitsee jonkin seuraavista tilanteista:

1) kasvanut todennäköisyys, että talletuksia ei kyetä maksamaan;

2) riski siitä, että luottolaitoksen tai finanssilaitoksen katsotaan olevan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta annetun lain (1194/2014) 4 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa.

Jos sen todennäköisyys on kasvanut, että talletuksia ei kyetä maksamaan tai jos on riski siitä, että luottolaitoksen tai finanssilaitoksen katsotaan olevan kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, Finanssivalvonnan on 1 momentissa tarkoitettujen viranomaisten pyynnöstä ilmoitettava näille kaikista kyseisen luottolaitoksen tai finanssilaitoksen hallinnoimista liiketoimista, tileistä tai liikesuhteista, jotka rahanpesun selvittelykeskus on keskeyttänyt rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 6 §:ssä säädetyn mukaisesti. Rahoitusvakausvirastolla on oikeus pyytää näitä tietoja myös omien havaintojensa perusteella, riippumatta siitä, onko valvoja tehnyt 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen.

Patentti- ja rekisterihallituksen ja rahanpesun selvittelykeskuksen tulee tehdä tiivistä yhteistyötä omien toimivaltuuksiensa rajoissa ja antaa toisilleen tietoja, jotka ovat tärkeitä niille kuuluvien tehtävien hoitamisessa.

Patentti- ja rekisterihallitus sekä rahanpesun selvittelykeskus saavat käyttää saamiaan 1 momentissa tarkoitettuja salassa pidettäviä tietoja ainoastaan tämän lain tai tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY 32 artiklan tai yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista ja komission päätöksen 2005/909/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 537/2014 20 artiklan soveltamisalaan kuuluvia tehtäviään hoitaessaan sekä kyseisten tehtävien hoitoon nimenomaisesti liittyvien hallinnollisten käsittelyjen tai oikeuskäsittelyjen yhteydessä.

Valvojien, rahanpesun selvittelykeskuksen ja kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten tulee tehdä tiivistä yhteistyötä omien toimivaltuuksiensa rajoissa ja antaa toisilleen tietoja, jotka ovat tärkeitä niille kuuluvien tehtävien hoitamisessa.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut viranomaiset saavat käyttää saamiaan 1 momentissa tarkoitettuja salassa pidettäviä tietoja ainoastaan tämän lain tai muiden EU-säädösten soveltamisalaan kuuluvia tehtäviään hoitaessaan sekä kyseisten tehtävien hoitoon nimenomaisesti liittyvien hallinnollisten menettelyjen tai oikeuskäsittelyjen yhteydessä.

Salassapitovelvollisia ovat kaikki henkilöt, jotka ovat tai ovat olleet valvojien palveluksessa tai toimineet valvojien tai viranomaisten lukuun tilintarkastajina tai asiantuntijoina. Salassa pidettäviä tietoja, joita edellä tarkoitetut henkilöt saavat tämän lain mukaisissa tehtävissään, saadaan luovuttaa ainoastaan tiivistetysti tai kootusti siten, ettei niistä voida tunnistaa yksittäisiä ilmoitusvelvollisia. Edellä mainittu ei kuitenkaan vaikuta Euroopan unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisen rikostutkinnan tai syytteeseenpanon piiriin kuuluviin tapauksiin tai rahanpesun selvittelykeskuksille 38 ja 39 §:n mukaisesti annettuihin tietoihin.

Huolimatta 1 momentissa säädetystä tietojenvaihto on sallittua:

1) toimivaltaisten kansallisten valvojien, eri jäsenvaltioiden valvojien, muiden jäsenvaltioiden itsesääntelyelimiä valvovien viranomaisten tai rahanpesuntorjuntaviranomaisen sen toimiessa valvojana välillä;

2) valvojien ja rahanpesun selvittelykeskusten välillä;

3) valvojien ja 4 §:n 2 momentin 4 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten välillä;

4) luottolaitosten ja finanssilaitosten valvonnasta niiden valvontaa koskevien Euroopan unionin säädösten mukaisesti vastaavien yhden tai useamman jäsenvaltion sisällä toimivien finanssivalvojien ja viranomaisten sekä Euroopan keskuspankin välillä.

Sovellettaessa 2 momentin 4 kohtaa tietojenvaihtoon sovelletaan 1 momentissa tarkoitettuja salassapitovelvollisuuteen liittyviä vaatimuksia.

Ne, jotka saavat salassa pidettäviä tietoja 2 momentissa säädetyn mukaisesti, saavat käyttää tätä tietoa ainoastaan:

1) hoitaessaan tämän lain tai rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä, vakavaraisuuden sääntelyä ja luottolaitosten ja finanssilaitosten valvontaa koskevien EU:n säädösten mukaisia tehtäviään;

2) haettaessa muutosta viranomaisen tai asianajajayhdistyksen päätökseen;

3) tuomioistuinkäsittelyssä, joka on saatettu vireille rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevan sääntelyn nojalla tai vakavaraisuusvalvonnan ja luottolaitosten ja finanssilaitosten valvonnan alalla annettujen EU:n lainsäädännön erityissäännösten nojalla.

Rahanpesuasetuksen 70 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvia tapauksia lukuun ottamatta tietojenvaihto on sallittua:

1) valvojien ja Lupa- ja valvontaviraston välillä tämän toimiessa 51 §:ssä tarkoitetussa tehtävässään,

2) valvojien tai Lupa- ja valvontaviraston tämän toimiessa 51 §:ssä tarkoitetussa tehtävässään ja muiden EU-jäsenvaltioiden valvojien ja itsesääntelyelimiä kuudennen rahanpesudirektiivin IV luvun mukaisesti valvovien viranomaisten välillä;

3) valvojien ja viranomaisten, jotka ovat vastuussa finanssimarkkinoiden valvonnasta, välillä;

4) tilintarkastajien valvonnasta vastaavan Patentti- ja rekisterihallituksen tai Lupa- ja valvontaviraston tämän toimiessa 51 §:ssä tarkoitetussa tehtävässään ja toisten EU-jäsenvaltioiden kuudennen rahanpesudirektiivin IV luvun mukaisesti itsesääntelyelimiä valvovien viranomaisten sekä viranomaisten, joilla on toimivalta valvoa lakisääteisiä tilintarkastajia ja tilintarkastusyhteisöjä tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY 32 artiklan ja yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista ja komission päätöksen 2005/909/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 537/2014 20 artiklan mukaisesti, välillä.

Edellä 84 §:n 1 ja 3 momentissa säädetyt salassapitovelvollisuutta koskevat vaatimukset eivät saa estää 1 momentissa tarkoitettua tietojenvaihtoa. Tämän pykälän 1 momentissa säädetyn mukaisesti vaihdettuja salassa pidettäviä tietoja saa käyttää ainoastaan hoidettaessa asianomaisten viranomaisten velvollisuuksia sekä kyseisten tehtävien hoitoon nimenomaisesti liittyvien hallinnollisten käsittelyjen tai oikeuskäsittelyjen yhteydessä. Saatuihin tietoihin sovelletaan kaikissa tapauksissa vähintään 84 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vaatimuksia vastaavia salassapitovaatimuksia.

Edellä 84 §:n 1 ja 3 momentissa säädetyt salassapitovelvollisuutta koskevat vaatimukset eivät estä tietojen ilmaisemista kansallisesti rahoitusmarkkinoiden valvonnasta vastuussa oleville viranomaisille tai viranomaisille, joille on osoitettu velvollisuuksia rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen estämisen tai tutkinnan alalla. Tällöin salassa pidettäviä tietoja saa kuitenkin käyttää vain asianomaisten viranomaisten lakisääteisten tehtävien suorittamiseen. Henkilöitä, joilla on pääsy tällaisiin tietoihin, koskevat vähintään 84 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vaatimuksia vastaavat salassapitovelvollisuuteen liittyvät vaatimukset.

Valvojilla on oikeus luovuttaa salassapitosäännösten estämättä Verohallinnolle sellaisia valvontatehtävässään havaitsemiaan tietoja, jotka ovat tarpeellisia Verohallinnosta annetun lain (503/2010) 2 §:n mukaisten tehtävien hoitamista varten.

Rahanpesuasetuksen ja tämän lain noudattamisen valvontaan liittyviä ilmoitusvelvollisia koskevia tietoja voidaan luovuttaa toimivaltaisille viranomaisille, joilla on toimivaltaa tutkia tai tarkastaa valvojien toimet tai niiden viranomaisten toimet, jotka vastaavat tällaista valvontaa koskevasta lainsäädännöstä, jos;

1) tiedot ovat ehdottoman välttämättömiä viranomaista koskevan tutkimis- tai tarkastustehtävän suorittamiseksi;

2) henkilöihin, joilla on pääsy tietoihin, sovelletaan vähintään 84 §:n 1 momentissa säädettyjä vaatimuksia vastaavia kansallisen lainsäädännön mukaisia salassapitovelvollisuuteen liittyviä vaatimuksia;

3) tietoja, jotka ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ei saa luovuttaa ilman tiedot luovuttaneen valvojan nimenomaista suostumusta, ja ne saa luovuttaa ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten tämä valvoja on antanut suostumuksensa.

Tässä pykälässä tarkoitettuja tietoja voidaan luovuttaa myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 226 artiklan ja Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY 2 artiklan mukaisesti perustamille väliaikaisille tutkintavaliokunnille, jos tietojen luovuttaminen on tarpeen valiokuntien toiminnan toteuttamiseksi.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat käsitellä yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoryhmiä sekä mainitun asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuja rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyviä henkilötietoja siinä laajuudessa, mikä on tarpeen tämän lain soveltamiseksi edellyttäen, että rekisteröidyn oikeuksia ja vapauksia koskevat asianmukaiset suojatoimet on toteutettu seuraavien suojatoimien lisäksi:

1) tällaisia tietoja saa käsitellä vain tapauskohtaisesti kunkin toimivaltaisen viranomaisen henkilöstö, joka on erityisesti nimetty ja saanut luvan tällaisten tehtävien suorittamiseen;

2) toimivaltaisten viranomaisten henkilöstön on ylläpidettävä luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevia korkeita ammatillisia vaatimuksia, minkä lisäksi sen on oltava erittäin luotettavaa ja sillä on oltava asianmukainen osaaminen, myös massadata-aineistojen eettisen käsittelyn osalta;

3) toimivaltaisen viranomaisen käytössä on oltava tekniset ja organisaatioon liittyvät toimenpiteet, joilla taataan teknisesti korkeatasoinen tietoturva.

Valvontaviranomaisen tämän lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Hallinto-oikeuden on valitusasiaa käsiteltäessä varattava asianajajayhdistykselle tilaisuus tulla kuulluksi valituksen johdosta sekä tarvittaessa esittää todistelua ja muuta selvitystä, jos asia koskee ilmoitusvelvollista, jonka toimintaa asianajajayhdistys 28 §:n 3 momentin mukaan valvoo.

Valvontaviranomaisen päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää tai muualla laissa toisin säädetä. Uhkasakon, rikemaksun ja seuraamusmaksun täytäntöönpanokelpoisuudesta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.

Finanssivalvonnan päätökseen haetaan muutosta noudattaen, mitä Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 73 §:ssä säädetään.

Ilmoitusvelvollinen voi tehdä epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen myös enimmäismääräksi asettamansa kynnysarvon ylittävästä yksittäisestä maksusta tai muusta suorituksesta tai useasta erillisestä toisiinsa yhteydessä olevasta maksusta tai suorituksesta.

Maksulaitoslain (297/2010) 1 §:n 2 momentin 5 kohdassa tarkoitetun rahanvälityspalvelun tarjoajan on kuitenkin tehtävä ilmoitus jokaisesta yksittäisestä tai useasta erillisestä toisiinsa yhteydessä olevasta maksusta tai suorituksesta, jonka arvo on vähintään 1 000 euroa.

Poliisihallituksen, Tullin, Rajavartiolaitoksen, Verohallinnon, Ulosottolaitoksen, Rikosseuraamuslaitoksen ja konkurssiasiamiehen tulee kiinnittää niiden toiminnassa huomiota rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen ja paljastamiseen sekä ilmoittaa tehtäviensä hoidon yhteydessä ilmi tulleet epäilyttävät liiketoimet rahanpesun selvittelykeskukselle.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annettu laki (444/2017), jäljempänä kumottu laki .

Tämän lain 2 §:n 1 momenttia, 28 §:n 5 momenttia ja 32 §:n 2–5 momenttia sovelletaan rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan n ja o alakohdassa tarkoitettuihin ilmoitusvelvollisiin kuitenkin vasta 10 päivästä heinäkuuta 2029.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevan asian käsittelyyn sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita kumotun lain säännöksiä. Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita kumotun lain säännöksiä sovelletaan asian käsittelyyn myös haettaessa muutosta päätökseen asiassa, johon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita kumotun lain säännöksiä.

Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin 8 luvussa tarkoitettuihin laiminlyönteihin, rikkomuksiin tai säännösten vastaiseen menettelyyn sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita kumotun lain seuraamusvastuuta koskevia säännöksiä. Jos uuden lain soveltaminen johtaisi lievempään lopputulokseen, on tämä otettava huomioon seuraamusta määrättäessä. Jos laiminlyönti, rikkomus tai säännösten vastainen menettely on käynnistynyt ennen tämän lain voimaantuloa ja jatkuu edelleen tämän lain voimaan tullessa, sovelletaan seuraamuksen määräämiseen tämän lain säännöksiä.

Muualla laissa olevalla viittauksella kumottuun lakiin tarkoitetaan tämän lain tultua voimaan viittausta tähän lakiin.

Keskusrikospoliisissa on toiminnallisesti itsenäinen ja riippumaton rahanpesun selvittelykeskus, jonka tehtävänä on:

2) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) 4 §:n 2 momentin 10 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten toimittamien rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1624, jäljempänä rahanpesuasetus , 69 artiklan, 74 artiklan ja 80 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen ilmoitusten ja kaikkien muiden rahanpesuun, sen esirikoksiin tai terrorismin rahoitukseen liittyvien tietojen sekä unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta ja asetuksen (EY) N:o 1889/2005 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1672, jäljempänä käteisvarojen valvonnasta annettu asetus , 9 artiklassa tarkoitettujen tietojen sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 4 §:n 2 momentin 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen valvontaviranomaisten tai muiden viranomaisten toimittamien tietojen vastaanottaminen ja analysointi sekä palautteen antaminen niiden vaikutuksista vähintään kerran vuodessa;

5 a) yhteistyö ja tietojenvaihto kohdennetuista talouspakotteista vastaavien toimivaltaisten viranomaisten kanssa;

6) tilaston pitäminen:a) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 4 §:n 2 momentin 10 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten tekemien epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten ja rahanpesuasetuksen 71 artiklassa tarkoitettujen liiketoimien keskeytysten lukumäärästä; b) kyseisten ilmoitusten perusteella toteutetuista toimista, rahanpesun selvittelykeskukselle käteisvarojen valvonnasta annetun asetuksen 9 artiklan mukaisesti toimitetut käteisen rahan konkreettista rajan yli liikkumista koskevista tiedoista ja näiden tietojen perusteella toteutetuista toimista; c) tietojen jakamiseen muille toimivaltaisille viranomaisille johtavien epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten lukumäärästä ja prosenttiosuudesta sekä lisätutkimuksiin johtaneiden ilmoitusten lukumäärästä ja prosenttiosuudesta, jos ne ovat saatavilla; d) sellaisten rajat ylittävien tietopyyntöjen lukumäärästä, jotka rahanpesun selvittelykeskus on esittänyt tai vastaanottanut, joihin se on kieltäytynyt vastaamasta tai joihin se on vastannut osittain tai kokonaan, jaoteltuina vastapuolena olevan maan mukaan; e) rahanpesun selvittelykeskukselle osoitetuista henkilöresursseista;

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa ilmoitusvelvollisille annettavassa palautteessa on käsiteltävä vähintään toimitetun tiedon laatua, ilmoitusten oikea-aikaisuutta, epäilyn kuvausta ja toimitusvaiheessa esitettyjä asiakirjoja. Palaute annetaan myös mainitussa kohdassa säädettyjen toimivaltaisten valvontaviranomaisten saataville.

Keskusrikospoliisin tulee antaa vuosittain Poliisihallitukselle selvitys rahanpesun selvittelykeskuksen toiminnasta sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toiminnan yleisestä edistymisestä Suomessa. Selvityksen on sisällettävä tietoa muille toimivaltaisille viranomaisille jaetuissa tiedoissa yksilöidyistä suuntauksista ja tyypeistä. Selvitykseen sisältyvien tietojen perusteella ei saa pystyä tunnistamaan ketään luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä. Sisäministeriön asetuksella säädetään selvitykseen sisällytettävistä tilastoista.

Rahanpesun selvittelykeskuksen tulee nimetä perusoikeusvastaava, jonka tehtävänä on neuvoa henkilöstöä perusoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä, edistää ja valvoa perusoikeuksien kunnioittamista, antaa lausuntoja rahanpesun selvittelykeskuksen toiminnan perusoikeusmukaisuudesta sekä ilmoittaa mahdollisista perusoikeusloukkauksista rahanpesun selvittelykeskuksen johdolle. Perusoikeusvastaavan on toimittava riippumattomasti ilman ulkopuolisia ohjeita tehtäviensä hoitamisessa.

Rahanpesun selvittelykeskus voi osallistua yhteisiä analyyseja epäilyttävistä liiketoimista ja epäilyttävästä toiminnasta tekeviin analyysityöryhmiin ja tehdä yhteisen analyysityöryhmän perustamista koskevan pyynnön. Analyysityöryhmiin voivat osallistua vieraiden valtioiden rahanpesun selvittelykeskukset, rahanpesuntorjuntaviranomainen ja kolmannet osapuolet, mukaan lukien unionin elimet, toimistot ja virastot, jos kyseinen osallistuminen kuuluu näiden kolmansien osapuolten toimivaltuuksiin.

Analyysityöryhmään kuuluvien rahanpesun selvittelykeskusten, joita rahanpesuntorjuntaviranomainen avustaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaisen perustamisesta ja asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1620 40 artiklan mukaisesti, on perustettava yhteinen analyysityöryhmä tiettyä tarkoitusta varten määräajaksi, jota voidaan jatkaa keskinäisellä suostumuksella, tekemään operatiivisia analyyseja epäilyttävistä liiketoimista tai epäilyttävästä toiminnasta, joihin liittyy yksi tai useampi työryhmän muodostava rahanpesun selvittelykeskus.

Yhteinen analyysityöryhmä voidaan perustaa, jos:

1) rahanpesun selvittelykeskusten operatiiviset analyysit edellyttävät sellaisten vaikeiden ja vaativien analyysien suorittamista, jotka liittyvät muihin jäsenvaltioihin;

2) useat rahanpesun selvittelykeskukset suorittavat operatiivisia analyyseja, joissa tapauksen olosuhteet oikeuttavat yhteensovitetut toimet asianosaisissa jäsenvaltioissa.

Jos yhteinen analyysityöryhmä tarvitsee apua rahanpesun selvittelykeskukselta, joka ei ole mukana työryhmässä, se voi pyytää kyseistä rahanpesun selvittelykeskusta:

1) liittymään yhteiseen analyysityöryhmään;

2) toimittamaan rahanpesun selvittelyyn liittyviä tietoja ja muita rahoitustietoja yhteiselle analyysityöryhmälle.

Rahanpesun selvittelykeskus voi kutsua kolmansia osapuolia osallistumaan yhteisiin analyyseihin, jos se on tarpeen yhteisten analyysien tekemiseksi ja jos kyseinen osallistuminen kuuluu näiden kolmansien osapuolten toimivaltuuksiin. Yhteisiin analyyseihin osallistuvat rahanpesun selvittelykeskukset määrittävät edellytykset, joita sovelletaan kolmansien osapuolten osallistumiseen, ja ottavat käyttöön toimenpiteitä, joilla taataan vaihdettujen tietojen salassapito ja turvallisuus. Vaihdettuja tietoja voidaan käyttää yksinomaan niihin tarkoituksiin, joita varten yhteinen analyysi on käynnistetty.

Osallistuessaan yhteiseen analyysityöryhmään rahanpesun selvittelykeskuksen henkilöstön jäsen voi luovuttaa analyysityöryhmän jäsenille 3 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja tietoja työryhmän suorittamaan analyysia varten.

Rahanpesun selvittelykeskuksen tulee toimittaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa tarkoitetulle toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle oma-aloitteisesti tai pyynnöstä tietoja, joilla voi olla merkitystä mainitun lain 5 luvussa tarkoitetun valvonnan kannalta. Rahanpesun selvittelykeskuksen tulee toimittaa vähintään seuraavat tiedot:

1) ilmoitusvelvollisten toimittamien epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten laatu ja määrä;

2) ilmoitusvelvollisten rahanpesun selvittelykeskusten pyyntöihin rahanpesuasetuksen 69 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti antamien vastausten laatu ja oikea-aikaisuus;

3) 2 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettujen strategisten analyysien tulokset sekä kaikki asiaankuuluvat tiedot rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoittamisen suuntauksista ja menetelmistä sekä maantieteellisistä, rajat ylittävistä ja kehittymässä olevista riskeistä.

Rahanpesun selvittelykeskus ilmoittaa valvojille aina, kun sen hallussa olevat tiedot viittaavat siihen, että ilmoitusvelvolliset mahdollisesti rikkovat rahanpesuasetusta ja varainsiirtojen ja tiettyjen kryptovarojen siirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja direktiivin (EU) 2015/849 muuttamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2023/1113, jäljempänä maksun tiedot -asetus . Päätöksen tässä momentissa tarkoitetusta tietojen luovuttamisesta tekee rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevä päällystöön kuuluva poliisimies.

Lukuun ottamatta tapauksia, joissa se on ehdottoman välttämätöntä 2 momentin soveltamiseksi, tämän pykälän nojalla toimitetut tiedot eivät saa sisältää mitään tietoja yksittäisistä luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä tai tapauksista, joihin liittyy sellaisia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka ovat käynnissä olevan analyysin tai tutkinnan kohteena, taikka tietoja, jotka voivat johtaa luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden tunnistamiseen.

Rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevä päällystöön kuuluva poliisimies voi antaa ilmoitusvelvolliselle määräyksen seurata rahanpesun selvittelykeskuksen määrittämän ajanjakson ajan liiketoimia tai toimintaa, joita toteutetaan ilmoitusvelvollisen hallinnoiman yhden tai useamman pankkitilin tai maksutilin tai kryptovaratilin tai muun liikesuhteen kautta sellaisten henkilöiden osalta, joihin liittyy merkittävä rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen riski. Rahanpesun selvittelykeskus voi määrätä ilmoitusvelvollisen raportoimaan seurannan tuloksista.

Rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevä päällystöön kuuluva poliisimies voi antaa ulkomaisen rahanpesun selvittelykeskuksen pyynnöstä 1 momentissa tarkoitetun määräyksen ilmoitusvelvolliselle.

Rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevä päällystöön kuuluva poliisimies voi varoittaa ilmoitusvelvollista seikoista, jotka ovat merkityksellisiä asiakkaan tuntemisvelvollisuuden täyttämisen kannalta rahanpesuasetuksen III luvun mukaisesti. Näihin tietoihin on sisällytettävä:

1) sellaisten liiketoimien tai toiminnan tyypit, joihin liittyy merkittävä rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen riski;

2) tietyt henkilöt, joihin liittyy merkittävä rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen riski;

3) tietyt maantieteelliset alueet, joihin liittyy merkittävä rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen riski.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu riski-ilmoitus on voimassa rahanpesun selvittelykeskuksen määräämän ajanjakson ajan, joka saa olla enintään kuusi kuukautta.

Rahanpesun selvittelykeskusten on annettava ilmoitusvelvollisille vuosittain strategisia tietoja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen tyypeistä, riski-indikaattoreista ja suuntauksista.

Epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen tekijän nimi ja henkilöllisyys ovat salassa pidettäviä tietoja. Edellä säädetyn estämättä tiedon saa kuitenkin luovuttaa, jos se on välttämätöntä rahanpesun, terrorismin rahoittamisen tai sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kohteena oleva omaisuus tai rikoshyöty on saatu tai saataisiin, sekä Europol-asetuksen liitteen I mukaisten rikosten esitutkinnassa, syyteharkinnassa, tuomioistuinkäsittelyssä tai rangaistuksen täytäntöönpanossa tai rikosten estämiseksi, paljastamiseksi taikka kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi.

Mitä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 84 §:ssä säädetään salassapitovelvollisuudesta, sovelletaan myös Rahanpesun selvittelykeskusten henkilöstöön. Poliisin henkilötietojen käsittelystä säädetään lisäksi luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus), jäljempänä tietosuoja-asetus , henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetussa laissa sekä henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa (616/2019).

Rahanpesun selvittelykeskuksella on oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä sekä ilmoitusvelvollisilta sekä tarvittaessa edellä mainittujen johtajilta ja työntekijöiltä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen ja selvittämisen kannalta välttämättömät tiedot ja asiakirjat maksutta sen estämättä, mitä liikesalaisuutta tai yksilön, yhteisön tai säätiön taloudellisia olosuhteita, taloudellista asemaa tai verotustietoja koskevien tietojen salassapidosta säädetään. Päätöksen salassa pidettävien tietojen hankkimisesta tekee selvittelykeskuksessa työskentelevä päällystöön kuuluva poliisimies. Asianajajiin ja luvan saaneisiin oikeudenkäyntiavustajiin kohdistuvat salassapitovelvollisuutta ja todistamiskieltoa koskevat säännökset muussa laissa rajoittavat kuitenkin rahanpesun selvittelykeskuksen oikeutta tietojensaantiin.

Selvittelykeskuksella on oikeus saada maksutta yksityiseltä yhteisöltä, säätiöltä ja henkilöltä selvittelykeskuksessa työskentelevän päällystöön kuuluvan poliisimiehen kirjallisesta pyynnöstä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen ja selvittämisen kannalta välttämättömät tiedot yhteisön jäsentä, tilintarkastajaa, toiminnantarkastajaa, hallituksen jäsentä tai työntekijää velvoittavan salassapitovelvollisuuden estämättä.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja tietoja saa luovuttaa rahanpesun selvittelykeskukselle tietojoukkona tai sähköisesti turvallisten ja suojattujen kanavien kautta.

Rahanpesun selvittelykeskuksen 1 ja 2 momentissa säädetyn tiedonsaantioikeuden perusteella tehtyä tiedustelua tai sen sisältöä ei saa paljastaa tiedustelun kohteelle. Tiedustelun ja sen johdosta annetun vastauksen säilyttämiseen ja niiden tarkastamiseen sovelletaan, mitä rahanpesuasetuksen 77 artiklassa säädetään epäilyttäviä liiketoimia koskevien tietojen säilyttämisestä ja tarkastamisesta.

Rahanpesurekisterin tietoja saa käyttää ja luovuttaa salassapitosäännösten estämättä vain rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ja sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kohteena oleva omaisuus tai rikoshyöty on saatu tai saataisiin, sekä Europol-asetuksen liitteen I mukaisten rikosten estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä tutkintaan saattamiseksi ja kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi. Rahanpesun selvittelykeskus saa luovuttaa tietoja myös ilman pyyntöä.

Lisäksi tietoja saa luovuttaa ulkoministeriölle varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annetun lain 9 §:ssä ja eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetun lain (659/1967) 2 b §:ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi ja ulosottomiehelle varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annetun lain 14 §:ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi. Tietoja voidaan luovuttaa myös rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 83 §:ssä tarkoitetuista kohdennetuista talouspakotteista vastaaville toimivaltaisille viranomaisille.

Tietoja saadaan luovuttaa myös rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa tarkoitetulle toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle ja asianajajayhdistykselle, jos luovutettava tieto on välttämätön toimivaltaisen valvontaviranomaisen tai asianajajayhdistyksen mainitussa laissa tarkoitetun tehtävän suorittamiseksi. Tietoja saadaan luovuttaa Finanssivalvonnalle, jos tiedot ovat välttämättömiä luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (610/2014) tarkoitettujen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskin arvioimista edellyttävien tehtävien suorittamiseksi. Vastaavia tässä momentissa tarkoitettuja välttämättömiä tietoja saadaan luovuttaa myös Euroopan keskuspankille sen hoitaessa luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille annetussa neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1024/2013 tarkoitettuja tehtäviä.

Tietoja voidaan luovuttaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 1 luvun 4 §:n 2 momentin 4 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille ja 10 kohdassa tarkoitetulle ilmoitusvelvolliselle toimittaessa osana rahanpesuasetuksen 75 artiklan mukaista tietojenvaihtokumppanuutta.

Päätöksen tässä pykälässä tarkoitetusta tietojen luovuttamisesta tekee rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevä päällystöön kuuluva poliisimies.

Tässä pykälässä tarkoitettuja tietoja saa luovuttaa tietojoukkona tai sähköisesti turvallisten ja suojattujen kanavien kautta.

Poliisilla, Tullilla, Rajavartiolaitoksella ja syyttäjällä on oikeus saada rahoitustietoja ja -analyyseja rahanpesun selvittelykeskukselta Europol-asetuksen liitteessä I tarkoitettujen rikosten estämiseksi, paljastamiseksi, tutkimiseksi ja syyteharkintaan saattamiseksi.

Rahanpesun selvittelykeskus voi asettaa rajoituksia ja ehtoja 4 §:n 1 ja 2 momentissa, 4 a §:n 1–3 momentissa sekä 5 ja 5 a §:ssä tarkoitettujen luovutettavien tietojen käytölle.

Rahanpesun selvittelykeskus voi kieltäytyä luovuttamasta tietoja muulle kuin esitutkintaviranomaiselle, jos asiassa on syytä epäillä rahanpesua tai terrorismin rahoittamista ja tietojen luovuttaminen voisi vaarantaa tutkinnan tavoitteet tai jos on kyse poikkeustapauksesta, jossa tietojen ilmaiseminen olisi selvässä epäsuhteessa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeutettuihin etuihin nähden tai merkityksetöntä siihen tarkoitukseen nähden, johon niitä on pyydetty. Tällaisissa tapauksissa rahanpesun selvittelykeskuksen on esitettävä kirjallisesti kieltäytymisen perustelut pyynnön esittäneelle viranomaiselle.

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 4 §:n 2 momentin 4 kohdan b–d alakohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten on annettava rahanpesun selvittelykeskukselle palautetta tämän lain 4 a §:n 1–3 momentin sekä 2 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen käyttämisestä ja niiden hyödyllisyydestä sekä kyseisten tietojen perusteella toteutettujen toimien ja tutkimusten tuloksista. Tällaista palautetta on annettava säännöllisesti ja joka tapauksessa kootussa muodossa vähintään kerran vuodessa.

Rahanpesun selvittelykeskuksella on oikeus pyytää 4 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja tietoja vieraan valtion rahanpesun selvittelykeskukselta tai muulta toimivaltaiselta viranomaiselta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ja sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kohteena oleva omaisuus tai rikoshyöty on saatu tai saataisiin, estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä tutkintaan saattamiseksi. Tietojen luovuttamista koskevassa pyynnössä on yksilöitävä niiden käyttötarkoitus ja siinä on oltava pyyntöön vastaamista varten riittävät tosiseikat, taustatiedot ja perustelut.

Vieraan valtion viranomaiselta saatuja tietoja saa käyttää ja luovuttaa muuhun kuin siihen tarkoitukseen, jota varten ne on luovutettu, ainoastaan tämän viranomaisen etukäteen antamalla suostumuksella.

Rahanpesun selvittelykeskus voi perustellusta pyynnöstä luovuttaa 3 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja tietoja vieraan valtion rahanpesun selvittelykeskukselle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ja sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kohteena oleva omaisuus tai rikoshyöty on saatu tai saataisiin, estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä tutkintaan saattamiseksi.

Rahanpesun selvittelykeskus voi luovuttaa tietoja vieraan valtion rahanpesun selvittelykeskukselle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle myös ilman pyyntöä, jos se on tarpeen 3 momentissa säädettyä tarkoitusta varten.

Rahanpesun selvittelykeskuksen vastaanottaessa rahanpesuasetuksen 69 ja 74 artiklassa sekä 80 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen, joka koskee toista Euroopan unionin jäsenvaltiota, sen on viipymättä toimitettava ilmoitus tai kaikki siitä saadut olennaiset tiedot kyseisen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskukselle ilman rajoituksia tai ehtoja tietojen käytölle. Rahanpesun selvittelykeskuksen tulee antaa toisen maan viranomaiselle palautetta tämän lain nojalla tapahtuneen tiedonvaihdon vaikutuksista ja laadusta.

Tietoja voidaan luovuttaa myös Europolille, rahanpesuntorjuntaviranomaiselle, Euroopan syyttäjänvirastolle, Euroopan petostentorjuntavirastolle sekä Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastolle. Tiedot tulee luovuttaa Euroopan syyttäjänvirastolle ja Euroopan petostentorjuntavirastolle rahanpesuasetuksen 81 ja 83 artiklojen mukaisesti.

Rahanpesun selvittelykeskus voi hakea osumatietoja Euroopan unionin jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskuksen ylläpitämästä rekisteristä, jos asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on antanut siihen suostumuksensa. Euroopan unionin jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskukselle voidaan antaa oikeus hakea osumatietoja rahanpesurekisteristä sen selvittämiseksi, sisältääkö rekisteri tietoja asianomaisen valtion haun kohteesta.

Päätöksen tässä pykälässä ja 5 a §:ssä tarkoitettujen tietojen ja osumatietoihin liittyvien tietojen luovuttamisesta tekee rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevä päällystöön kuuluva poliisimies.

Kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa säädetään erikseen.

Vieraan valtion rahanpesun selvittelykeskuksen tietojen luovuttamista koskevaan pyyntöön on vastattava mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, jos pyydetyt tiedot ovat rahanpesun selvittelykeskuksen hallussa tai jos pyydettyjä tietoja säilytetään tietokannassa tai rekisterissä, johon rahanpesun selvittelykeskuksella on suora pääsy. Poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa tätä määräaikaa voidaan pidentää enintään kymmeneen työpäivään. Jos rahanpesun selvittelykeskus ei pysty hankkimaan pyydettyjä tietoja, sen on ilmoitettava asiasta pyynnön esittäneelle rahanpesun selvittelykeskukselle.

Jos rahanpesun selvittelykeskusta pyydetään antamaan tietoja, joita joko säilytetään tietokannassa tai rekisterissä, johon rahanpesun selvittelykeskuksella on suora pääsy, tai jotka ovat jo sen hallussa, rahanpesun selvittelykeskuksen on 1 momentissa säädetystä poiketen poikkeuksellisissa, perustelluissa ja kiireellisissä tapauksissa annettava kyseiset tiedot viimeistään yhden työpäivän kuluttua pyynnön vastaanottamisesta. Jos rahanpesun selvittelykeskus ei pysty vastaamaan yhden työpäivän kuluessa tai sillä ei ole suoraa pääsyä tietoihin, sen on ilmoitettava tämä perusteluineen pyynnön esittäneelle rahanpesun selvittelykeskukselle. Jos pyydettyjen tietojen toimittaminen yhden työpäivän kuluessa aiheuttaisi kohtuuttoman rasituksen rahanpesun selvittelykeskukselle, se voi lykätä tietojen toimittamista. Tällöin sen on viipymättä ilmoitettava pyynnön esittäneelle rahanpesun selvittelykeskukselle tällaisesta lykkäyksestä. Rahanpesun selvittelykeskus saa pidentää tietopyyntöön vastaamiselle asetettua määräaikaa enintään kolmeen työpäivään.

Tietojen luovuttamisesta vieraan valtion rahanpesun selvittelykeskukselle voidaan kieltäytyä, jos se voisi olla Suomen oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden vastaista. Ennakkosuostumuksen antamisesta vieraan valtion rahanpesun selvittelykeskukselle tietojen edelleen luovuttamiseksi vieraan valtion toimivaltaisille viranomaisille voidaan kieltäytyä, jos se voisi haitata rahanpesun, terrorismin rahoittamisen tai sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen hyöty on saatu, estämistä, paljastamista tai selvittämistä tai tutkintaan saattamista taikka niiden luovuttaminen ei kuulu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevien säännösten soveltamisalaan, taikka jos tietojen vaihtaminen voisi olla ristiriidassa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien periaatteiden kanssa tai olla muutoin Suomen oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden vastaista. Tietojen luovuttamista koskevan suostumuksen antamisesta kieltäytyminen on aina perusteltava asianmukaisesti.

Tietojen luovuttamisesta vieraan valtion toimivaltaiselle viranomaiselle voidaan kieltäytyä, jos se voisi haitata rahanpesun, terrorismin rahoittamisen tai sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen hyöty on saatu, estämistä, paljastamista tai selvittämistä tai tutkintaan saattamista taikka jos tietojen vaihtaminen voisi olla ristiriidassa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien periaatteiden kanssa tai olla muutoin Suomen oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden vastaista.

Edellä 5 §:ssä tarkoitettuja tietoja tulee vastaanottaa ja luovuttaa EU:n jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten ja rahanpesuntorjuntaviranomaisen välillä erityistä hajautettua järjestelmää (FIU.net-järjestelmä ) käyttäen. Jos FIU.net-järjestelmään tulee tekninen häiriö, tiedot on toimitettava muulla asianmukaisella keinolla, jolla varmistetaan tietoturvan ja tietosuojan korkea taso. FIU.net-järjestelmää voidaan käyttää myös viestintään kolmansissa maissa toimivien rahanpesun selvittelykeskusten vastapuolien sekä muiden viranomaisten ja unionin elinten, toimistojen ja virastojen kanssa. Tietojenvaihto rahanpesun selvittelykeskuksen ja sen kolmansissa maissa toimivien vastapuolten sekä toimivaltaisten viranomaisen välillä, jotka eivät ole yhteydessä FIU.net-järjestelmään, on tapahduttava suojattujen viestintäkanavien kautta tietojoukkona tai sähköisesti käyttäen uusinta saatavilla olevaa teknologiaa.

Rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevä päällystöön kuuluva poliisimies voi antaa ilmoitusvelvolliselle määräyksen liiketoimen keskeyttämisestä enintään kymmenen arkipäivän ajaksi, jos tällainen keskeytys on välttämätön rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ja sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kohteena oleva omaisuus tai rikoshyöty on saatu tai saataisiin, estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä tutkintaan saattamiseksi. Jos rahanpesuasetuksen 69 artiklan mukaisesti ilmoitetun epäilyn perusteella todetaan, että liiketoimen keskeyttäminen tai sen jatkamisen kieltäminen on tarpeen, ilmoitusvelvolliselle annetaan määräys keskeyttämisestä tai jatkamisen kieltämisestä kolmen työpäivän kuluessa ilmoituksen tekemisestä. Jos tarve keskeyttää liiketoimi perustuu rahanpesun selvittelykeskuksen analyysitoimintaan riippumatta siitä, onko ilmoitusvelvollinen tehnyt aiemman ilmoituksen, rahanpesun selvittelykeskuksen on määrättävä keskeyttämisestä mahdollisimman pian.

Rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevä päällystöön kuuluva poliisimies voi antaa tulliviranomaiselle täytäntöön pantavaksi määräyksen pidättää tullitoimenpiteen ja rajavartioviranomaiselle rajatarkastuksen tai rajavalvonnan yhteydessä tavatut varat enintään kymmenen arkipäivän ajaksi, jos tällainen toimenpide on välttämätön rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ja sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kohteena oleva omaisuus tai rikoshyöty on saatu tai saataisiin, estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä tutkintaan saattamiseksi. Pidätettävillä varoilla tarkoitetaan käteisvarojen valvonnasta annetun asetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja käteisvaroja sekä muuta irtainta omaisuutta, jolla on taloudellista arvoa.

Rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevä päällystöön kuuluva poliisimies voi antaa ilmoitusvelvolliselle määräyksen pankkitilin, maksutilin tai kryptovaratilin käytön keskeyttämisestä tai liikesuhteen keskeyttämisestä enintään viiden arkipäivän ajaksi, jos se on välttämätön rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ja sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kohteena oleva omaisuus tai rikoshyöty on saatu tai saataisiin, estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä tutkintaan saattamiseksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu määräys voidaan antaa myös ulkomaisen rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen torjunnasta vastaavan viranomaisen pyynnöstä.

Rahanpesun selvittelykeskuksella on 1, 2 ja 4 momentissa säädettyä tarkoitusta varten oikeus pyytää selvitystä pankkitilistä, maksutilistä, kryptovaratilistä tai liikesuhteesta siltä, jonka varoja tai omaisuutta keskeyttäminen koskee. Pankkitilin, maksutilin tai kryptovaratilin käytön keskeyttämistä tai liikesuhteen keskeyttämistä koskeva määräys on viivytyksettä peruttava, kun keskeytys ei ole enää tarpeen.

Rahanpesun selvittelykeskus voi määrätä, että 1 ja 2 momentissa säädettyä keskeytystä jatketaan enintään 25 arkipäivällä, jos se on välttämätön rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ja sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kohteena oleva omaisuus tai rikoshyöty on saatu tai saataisiin, estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä tutkintaan saattamiseksi.

Rahanpesun selvittelykeskuksen 4 momentin nojalla tekemään määräykseen pankkitilin, maksutilin tai kryptovaratilin käytön keskeyttämisen tai liikesuhteen keskeyttämisen jatkamisesta saa vaatia oikaisua keskusrikospoliisilta. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003). Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään.

Jos 6 tai 6 a §:ssä tarkoitettu määräys keskeyttämisestä on annettu perusteettomasti, valtion on korvattava päätöksen kohteelle keskeyttämisestä aiheutunut vahinko ja asiassa aiheutuneet kulut.

Kanne vahingon ja kulujen korvaamisesta on puhevallan menettämisen uhalla nostettava vuoden kuluessa päivästä, jona keskeyttämispäätös kumottiin, tai jos keskeyttämistä koskevasta päätöksestä tehty valitus on silloin vielä ratkaisematta, päivästä, jona asia on lopullisesti ratkaistu.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmän tarkoituksena on:

1) edistää viranomaisten automaattista tiedonsaantia pankki-, maksu-, kryptovara- ja arvopaperitileistä sekä tallelokeroista;

2) edistää viranomaisten sähköistä tiedonsaantia saldo- ja tilitapahtumatiedoista sekä arvopapereihin liittyvistä tiedoista; sekä

3) parantaa luovutettavien henkilötietojen tietoturvaa.

Tätä lakia sovelletaan pankki-, maksu-, kryptovara- ja arvopaperitilitietojen, tallelokerotietojen, saldo- ja tilitapahtumatietojen sekä arvopaperitietojen saamiseen ja välittämiseen finanssilaitoksilta ja luottolaitoksilta toimivaltaisille viranomaisille pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmän avulla.

Lisäksi tätä lakia sovelletaan pankki-, maksu-, kryptovara- ja arvopaperitilitietojen sekä tallelokerotietojen saamiseen ja välittämiseen pankkitilirekisterien yhteenliittämisjärjestelmän avulla.

Mitä tässä laissa säädetään finanssilaitoksesta, ja luottolaitoksesta, sovelletaan myös ulkomaisten finanssilaitosten ja luottolaitosten Suomessa sijaitseviin sivuliikkeisiin.

Finanssilaitokset voivat ylläpitää 1 momentissa tarkoitettua pankki- ja maksutilien tiedonhakujärjestelmää, jolloin niiden tulee luovuttaa tiedonhakujärjestelmän avulla 2 ja 3 luvussa tarkoitetut tiedot toimivaltaiselle viranomaiselle.

Tulli valvoo 1 ja 2 momentissa, 4 §:n 2 momentissa ja 6 §:n 1 momentissa tarkoitettujen velvoitteiden noudattamista sekä antaa määräyksen tässä pykälässä tarkoitettujen tiedonhakujärjestelmien teknisistä vaatimuksista. Tullin tulee ottaa teknisiä vaatimuksia laatiessaan huomioon komission täytäntöönpanosäädöksillä antamat tekniset eritelmät, joilla vahvistetaan muoto, jossa tiedot toimitetaan keskitettyihin automatisoituihin mekanismeihin, sekä tilitapahtumien sähköinen jäsennelty muoto ja tekniset keinot, joita käytetään tilitapahtumatietojen toimittamiseen.

Tulli antaa teknisiä määräyksiä siitä, millä tavoin tiedot tulee toimittaa tiedonluovutusjärjestelmään. Tullin tulee ottaa teknisiä vaatimuksia laatiessaan huomioon komission täytäntöönpanosäädöksillä antamat tekniset eritelmät, joilla vahvistetaan tilitapahtumien sähköinen jäsennelty muoto ja tekniset keinot, joita käytetään tilitapahtumatietojen toimittamiseen.

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) pankki- ja maksutilirekisterillä rekisteriä, johon kerätään finanssilaitosten sekä Finanssivalvonnalta 1 d §:n 1 momentissa tarkoitetun poikkeusluvan saaneiden luottolaitosten pankki- ja maksutilien, virtuaalisten IBAN-tilien, tallelokeroiden, arvopaperitilien ja kryptovaratilien asiakkaiden tiedot;

2) pankki- ja maksutilien tiedonhakujärjestelmällä järjestelmää, jonka avulla luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (610/2014) tarkoitetut luottolaitokset ja tiedonhakujärjestelmän luoneet finanssilaitokset luovuttavat tietoa pankki-, maksu-, kryptovara- ja arvopaperitileistä sekä niiden saldo- ja tilitapahtumista, tallelokeroista ja arvopapereista toimivaltaisille viranomaisille;

11) koostavalla sovelluksella Tullin ylläpitämää automatisoitua teknistä ratkaisua, jonka avulla se välittää pankki-, maksu-, kryptovara- ja arvopaperitilitietoja, tallelokerotietoja, saldo- ja tilitapahtumatietoja sekä arvopaperitietoja pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmän avulla;

12) keskitetyllä automatisoidulla tilitietojärjestelmällä rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/843 mukaista keskitettyä automatisoitua mekanismia, jonka avulla on mahdollista saada pankki-, maksu-, kryptovara- ja arvopaperitilitiedot ja tallelokerotiedot välittömästi;

15) tilitapahtumatiedoilla säännöistä, joilla helpotetaan rahoitus- ja muiden tietojen käyttöä tiettyjen rikosten ennalta estämistä, paljastamista, tutkimista tai niihin liittyviä syytetoimia varten, ja neuvoston päätöksen 2000/642/YOS kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin EU 2019/1153, jäljempänä rahoitustietodirektiivi , 2 artiklan 7 a alakohdassa tarkoitettuja yksityiskohtaisia tietoja toimista, jotka on suoritettu tiettynä ajanjaksona tietyn maksutilin tai IBAN-tilinumerolla yksilöidyn pankkitilin kautta, tai yksityiskohtaisia tietoja kryptovarojen siirroista;

16) arvopaperitiedoilla arvo-osuustileistä annetun lain (827/1991) 2 §:ssä tarkoitettua arvo-osuustiliä, arvopaperitileistä annetun lain (750/2012) 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua arvopaperitiliä ja osakesäästötilistä annetun lain (680/2019) 2 §:n 3 kohdassa tarkoitettua osakesäästötiliä koskevia tietoja;

17) arvopaperitilillä arvo-osuustileistä annetun lain 2 §:ssä tarkoitettua arvo-osuustiliä, arvopaperitileistä annetun lain 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua arvopaperitiliä ja osakesäästötilistä annetun lain 2 §:n 3 kohdassa tarkoitettua osakesäästötiliä;

18) kryptovaratilillä tiliä, jota kryptovarapalvelun tarjoaja ylläpitää yhden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nimissä ja jota voidaan käyttää kryptovarojen siirtojen toteuttamiseen;

19) virtuaalisella IBAN-tilinumerolla tunnistetta, joka johtaa maksujen ohjaamiseen maksutilille, joka on yksilöity kyseisestä tunnisteesta poikkeavalla IBAN-tilinumerolla;

20) finanssilaitoksella rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1624, jäljempänä rahanpesuasetus , 2 artiklan 1 kohdan 6 alakohdassa tarkoitettuja toimijoita;

21) pankkitilirekisterien yhteenliittämisjärjestelmällä keskitettyjen rekistereiden, keskitettyjen sähköisten tietojenhakujärjestelmien ja muiden kansallisten keskitettyjen automatisoitujen mekanismien yhteenliittämistä Euroopan komission kehittämän ja ylläpitämän pankkitilirekisterien yhteenliittämisjärjestelmän kautta;

22) tiedonluovutusjärjestelmällä Tullin ylläpitämää sähköistä järjestelmää, jonka avulla 1 a §:ssä tarkoitetut toimijat, jotka eivät ole rakentaneet pankki- ja maksutilien tiedonhakujärjestelmää, luovuttavat saldo-, tilitapahtuma- ja arvopaperitietoja toimivaltaisille viranomaisille.

Seuraavilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus päästä pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmään 4 §:n mukaisesti luovutettaviin ja 6 §:n mukaisesti tallennettuihin tietoihin, jos se on välttämätöntä seuraavien tehtävien suorittamiseksi ja viranomaisella on muualla laissa säädetty oikeus saada edellä mainitut tiedot:

5) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) 4 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitetuilla valvojilla mainitussa laissa tarkoitettuun valvontatehtävän suorittamiseen;

11) Patentti- ja rekisterihallituksella rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 13 §:ssä tarkoitettujen tarkistusten tekemistä varten.

Lisäksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 4 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla rahanpesuntorjuntaviranomaisella on oikeus saada tämän pykälän 1 momentissa tarkoitetut tiedot jäsenvaltioissa käyttöön otettavista mekanismeista rahoitusjärjestelmän käytön estämiseksi rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen, direktiivin (EU) 2019/1937 muuttamisesta sekä direktiivin (EU) 2015/849 muuttamisesta ja kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1640, jäljempänä kuudes rahanpesudirektiivi, 32 artiklassa tarkoitettuja yhteisiä analyyseja ja rahanpesuasetuksen 40 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä varten.

Tiedonhakujärjestelmän kautta on luovutettava toimivaltaiselle viranomaiselle seuraavia tietoja, jos toimivaltainen viranomainen on ne salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeutettu muun lain nojalla saamaan:

1) tilinhaltijan ja tilin käyttöoikeudenhaltijan täydellinen nimi ja rahanpesuasetuksen 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut muut tunnistetiedot tai yksilöllinen tunnistenumero sekä asiakkuuden ja tilin käyttöoikeuden alkamis- ja päättymispäivä, tai jos tilinhaltija on oikeushenkilö, sen täydellinen nimi ja rahanpesuasetuksen 22 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut muut tunnistetiedot tai rekisterinumero, rekisteröimispäivä ja rekisteriviranomainen sekä asiakkuuden alkamis- ja päättymispäivä ja kaikki tilin käyttöoikeudenhaltijat ja näiden luonnollista henkilöä koskevat edellä mainitut tiedot, tai jos käyttöoikeudenhaltija on yleinen edunvalvoja, edunvalvojan nimen, syntymäajan ja henkilötunnuksen sijasta palveluntuottajan yksilöintitiedot, edunvalvojan nimike sekä, jos palveluntuottajalla on useampi kuin yksi yleinen edunvalvoja, edunvalvojan järjestysnumero;

2) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 7–10 §:ssä tarkoitettujen tosiasiallisten edunsaajien täydellinen nimi ja rahanpesuasetuksen 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut muut tunnistetiedot tai yksilöllinen tunnistenumero sekä päivämäärät, jolloin luonnollisesta henkilöstä tuli asiakastilinhaltijan tosiasiallinen edunsaaja ja jolloin hän lakkasi olemasta asiakastilinhaltijan tosiasiallinen edunsaaja;

3) pankki- ja maksutilin IBAN-numero tai muu yksilöintitunnus sekä tilin avaamis- ja sulkemispäivä;

4) luottolaitoksen tai finanssilaitoksen antaman virtuaalisten IBAN-tilinumeroiden osalta virtuaalinen IBAN-tilinumero ja tilin, jolle virtuaaliselle IBAN-tilinumerolle osoitetut maksut ohjataan automaattisesti uudelleen, yksilöllinen tilitunniste ja tilin avaamis- ja lopetuspäivät: jos kyse on virtuaalisesta IBAN-tilinumerosta, 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu asiakastilinhaltija on sen tilin haltija, jolle virtuaaliselle IBAN-tilinumerolle osoitetut maksut ohjataan automaattisesti uudelleen;

5) tallelokeron vuokraajan ja tallelokeron käyttöoikeutetun täydellinen nimi ja rahanpesuasetuksen 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut muut tunnistetiedot tai tallelokeron yksilöintitieto sekä vuokrasopimuksen alkamispäivä ja tarvittaessa sen päättymispäivä, tai jos vuokraaja on oikeushenkilö, sen täydellinen nimi ja rahanpesuasetuksen 22 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut muut tunnistetiedot tai rekisterinumero, rekisteröimispäivä ja rekisteriviranomainen sekä tallelokeron yksilöintitieto ja vuokrasopimuksen alkamis- ja tarvittaessa sen päättymispäivä, tai jos käyttöoikeutettu on yleinen edunvalvoja, edunvalvojan nimen, syntymäajan ja henkilötunnuksen sijasta palveluntuottajan yksilöintitiedot, edunvalvojan nimike sekä, jos palveluntuottajalla on useampi kuin yksi yleinen edunvalvoja, edunvalvojan järjestysnumero;

6) arvopaperitilien osalta tilin yksilöllinen tunniste ja tilin avaamis- ja lopetuspäivät;

7) kryptovaratilien osalta tilin yksilöllinen tunniste ja tilin avaamis- ja lopetuspäivät.

Edellä 2 momentissa tarkoitetut tiedot tulee luovuttaa kymmenen vuoden ajan tilin lopettamisen tai muun perusteen voimassaolon päättymisen jälkeen.

Finanssilaitosten on salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä annettava Tullille 2 momentissa tarkoitettuja tietoja. Finanssilaitokset voivat ylläpitää 1 d §:ssä tarkoitettua pankki- ja maksutilien tiedonhakujärjestelmää, jolloin tiedonhakujärjestelmän kautta on luovutettava tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettuja tietoja.

Pankki- ja maksutilirekisteriin tallennetaan tietoja asiakkaasta, joka finanssilaitoksen on rahanpesuasetuksen 22 artiklan mukaan tunnistettava. Jos luottolaitos on saanut Finanssivalvonnalta 1 d §:n 1 momentissa tarkoitetun luvan poiketa tiedonhakujärjestelmän ylläpitovelvoitteesta, pankki- ja maksutilirekisteriin tallennetaan seuraavia tietoja:

1) tilinhaltijan ja tilin käyttöoikeudenhaltijan täydellinen nimi ja rahanpesuasetuksen 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut muut tunnistetiedot tai yksilöllinen tunnistenumero sekä asiakkuuden ja tilin käyttöoikeuden alkamis- ja päättymispäivä, tai jos tilinhaltija on oikeushenkilö, sen täydellinen nimi ja rahanpesuasetuksen 22 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut muut tunnistetiedot tai rekisterinumero, rekisteröimispäivä ja rekisteriviranomainen sekä asiakkuuden alkamis- ja päättymispäivä ja kaikki tilin käyttöoikeudenhaltijat ja näiden luonnollista henkilöä koskevat edellä mainitut tiedot, tai jos käyttöoikeudenhaltija on yleinen edunvalvoja, edunvalvojan nimen, syntymäajan ja henkilötunnuksen sijasta palveluntuottajan yksilöintitiedot, edunvalvojan nimike sekä, jos palveluntuottajalla on useampi kuin yksi yleinen edunvalvoja, edunvalvojan järjestysnumero;

2) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 7–10 §:ssä tarkoitettujen tosiasiallisten edunsaajien täydellinen nimi ja rahanpesuasetuksen 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut muut tunnistetiedot tai yksilöllinen tunnistenumero sekä päivämäärät, jolloin luonnollisesta henkilöstä tuli asiakastilinhaltijan tosiasiallinen edunsaaja ja jolloin hän lakkasi olemasta asiakastilinhaltijan tosiasiallinen edunsaaja;

3) pankki- ja maksutilin IBAN-numero tai muu yksilöintitunnus sekä tilin avaamis- ja sulkemispäivä;

4) luottolaitoksen tai finanssilaitoksen antaman virtuaalisten IBAN-tilinumeroiden osalta virtuaalinen IBAN-tilinumero ja tilin, jolle virtuaaliselle IBAN-tilinumerolle osoitetut maksut ohjataan automaattisesti uudelleen, yksilöllinen tilitunniste ja tilin avaamis- ja lopetuspäivät; jos kyse on virtuaalisesta IBAN-tilinumerosta, 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu asiakastilinhaltija on sen tilin haltija, jolle virtuaaliselle IBAN-tilinumerolle osoitetut maksut ohjataan automaattisesti uudelleen;

5) tallelokeron vuokraajan ja tallelokeron käyttöoikeutetun täydellinen nimi ja rahanpesuasetuksen 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut muut tunnistetiedot tai tallelokeron yksilöintitieto sekä vuokrasopimuksen alkamispäivä ja tarvittaessa sen päättymispäivä, tai jos vuokraaja on oikeushenkilö, sen täydellinen nimi ja rahanpesuasetuksen 22 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut muut tunnistetiedot tai rekisterinumero, rekisteröimispäivä ja rekisteriviranomainen sekä tallelokeron yksilöintitieto ja vuokrasopimuksen alkamis- ja tarvittaessa sen päättymispäivä, tai jos käyttöoikeutettu on yleinen edunvalvoja, edunvalvojan nimen, syntymäajan ja henkilötunnuksen sijasta palveluntuottajan yksilöintitiedot, edunvalvojan nimike sekä, jos palveluntuottajalla on useampi kuin yksi yleinen edunvalvoja, edunvalvojan järjestysnumero;

6) arvopaperitilien osalta tilin yksilöllinen tunniste ja tilin avaamis- ja lopetuspäivät;

7) kryptovaratilien osalta tilin yksilöllinen tunniste ja tilin avaamis- ja lopetuspäivät.

Edellä 2 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava sähköisesti. Tulli voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, mitä sähköistä menettelyä käyttäen ja millä tavoin varmennettuina tietoja voidaan toimittaa. Tullin tulee ottaa teknisiä vaatimuksia laatiessaan huomioon Euroopan komission täytäntöönpanosäädöksillä antamat tekniset eritelmät, joilla vahvistetaan muoto, jossa tiedot toimitetaan keskitettyihin automatisoituihin mekanismeihin.

Asianajajan asiakasvaratilien yhteyteen on merkittävä nimenomainen tieto siitä, että pankki- tai maksutili on asianajajan asiakasvarojen tili, jota koskee asianajajan salassapitovelvollisuus. Tietoja asiakasvaratileistä ei saa luovuttaa rekisterin kautta, vaan ainoastaan tiedon siitä, että kyseessä on asianajajan asiakasvaratili sekä minkä asianajajan asiakasvaratili on kyseessä.

Tulli saa luovuttaa toimivaltaiselle viranomaiselle sekä luottolaitokselle ja finanssilaitokselle asianomaiseen toimivaltaiseen viranomaiseen, finanssilaitokseen sekä luottolaitokseen liittyvät lokitiedot sen oman toiminnan seurantaa ja valvontaa varten. Ennen tietojen luovuttamista Tullille on toimitettava selvitys siitä, kuinka luovutettujen tietojen käyttö ja suojaus on tarkoitus järjestää.

Tullin on ylläpidettävä lokirekisteriä pankki- ja maksutilirekisterin, koostavan sovelluksen kautta tapahtuvan keskitetyn automatisoidun tilitietojärjestelmän sekä pankkitilirekisterin yhteenliittämisjärjestelmän käyttökerroista ja luovutettava lokitiedot 3 §:ssä tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille pyynnöstä. Lokirekisterin on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

1) asian viitetiedot;

2) säännökset, joiden nojalla tietoja pyydetään;

3) tiedustelun tai haun päivämäärä ja kellonaika;

4) tiedustelussa tai haussa käytettyjen tietojen tyyppi;

5) tiedustelun tai haun tuloksen tunnistetiedot;

6) rekisteriä käyttäneen toimivaltaisen viranomaisen nimi.

Tullin on ylläpidettävä tilastoja toimivaltaisten viranomaisten keskitettyyn automatisoituun tilitietojärjestelmään tekemien hakujen lukumäärästä toimivaltaisten viranomaisten ryhmien mukaan eriteltynä.

Keskitetystä sähköisestä saldo- ja tilitapahtumajärjestelmästä on mahdollista pyytää seuraavat pankki- ja maksutilien sekä kryptovaratilien saldoon liittyvät tiedot:

1) tilinumero;

2) tilin saldo;

3) tilin saldoa koskeva päivämäärä ja kellonaika.

Keskitetystä sähköisestä saldo- ja tilitapahtumajärjestelmästä on mahdollista pyytää myös kryptovaratilejä koskevat tilitapahtumatiedot.

Toimivaltaisen viranomaisen on sähköistä tiedonhakujärjestelmäänsä hyödyntäen yksilöitävä pyyntöä koskevan pankki- ja maksutilin IBAN-numero tai muu yksilöintitunnus, tiedon käyttötarkoitus, asian viitetiedot ja tietojen saamista koskevat säännökset sekä toimivaltaisen viranomaisen yhteystiedot.

Edellä 1 a §:ssä tarkoitettujen toimijoiden on luovutettava 17 b §:ssä ja 17 d §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot viipymättä, mutta viimeistään seuraavan pankkipäivän kuluessa salassapitosäännösten estämättä.

Edellä 1 a §:ssä tarkoitettu toimija voi perustellusta syystä luovuttaa 17 d §:n 3 momentissa tarkoitetut tiedot muuta sähköistä tietoturvallista tapaa käyttäen.

Tullin on huolehdittava siitä, että pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä saatavat kuudennen rahanpesudirektiivin 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut ajantasaiset ja tosiasiallisia pankkitilin, maksutilin, arvopaperitilin, kryptovaratilin ja tallelokeron tietoja vastaavat tiedot asetetaan saataville pankkitilirekisterien yhteenliittämisjärjestelmän välityksellä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava saataville pankkitilirekisterien yhteenliittämisjärjestelmän kautta viiden vuoden ajan tilin tai tallelokeron lopettamisen jälkeen.

Tullin tulee ottaa huomioon Euroopan komission täytäntöönpanosäädöksillä antamat kuudennen rahanpesudirektiivin 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tekniset eritelmät ja menettelyt, jotka laaditaan jäsenvaltioiden keskitettyjen automatisoitujen mekanismien yhteenliittämiseksi.

Tullin on luovutettava pankkitilirekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän välityksellä muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskuksille, valvontaviranomaisille, rahoitustietodirektiivissä tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 4 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetulle rahanpesuntorjuntaviranomaiselle pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmän kautta saatavat tämän lain 17 i §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot.

Rahanpesun selvittelykeskuksella ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 4 §:n 2 momentin 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilla valvontaviranomaisilla on välitön ja suodattamaton pääsy muissa jäsenmaissa oleviin kuudennen rahanpesudirektiivin 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin, jotka ovat saatavilla pankkitilirekisterien yhteenliittämisjärjestelmän kautta, aina kun se on tarpeen 3 §:ssä tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi. Rahanpesun selvittelykeskuksen ja valvontaviranomaisten tulee ylläpitää tilastoja edellä mainittujen hakujen lukumäärästä.

Poliisilla, Tullilla ja Rajavartiolaitoksella on välitön ja suodattamaton pääsy muissa jäsenmaissa oleviin kuudennen rahanpesudirektiivin 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin, jotka ovat saatavilla pankkitilirekisterien yhteenliittämisjärjestelmän kautta, aina, kun se on tarpeen niiden sellaisten tehtävien suorittamiseksi, joiden tarkoituksena on ennalta estää, paljastaa ja tutkia vakavia rikoksia tai suorittaa niihin liittyviä syytetoimia tai tukea vakaviin rikoksiin liittyvää rikostutkintaa ja tutkintaan liittyvien varojen tunnistamista, jäljittämistä ja jäädyttämistä. Pääsy tietoihin ja mahdollisuus tehdä niitä koskevia hakuja on ainoastaan sellaisella poliisin, Tullin tai Rajavartiolaitoksen henkilöstöön kuuluvalla, joka on nimetty ja valtuutettu suorittamaan näitä tehtäviä. Tietoja, jotka on saatu pankkitilirekisterien yhteenliittämisjärjestelmän kautta, saa käsitellä ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon ne on kerätty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain 5 §:n soveltamista.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tämän lain 17 j §:n 3 momenttia sovelletaan kuitenkin vasta 10 päivästä heinäkuuta 2029.

Tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen julkisuudesta ja luovuttamisesta säädetään rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa ( / ), jäljempänä rahanpesulaki .

Rekisteriviranomaisen kaupparekisterin yhteydessä ylläpitämästä tosiasiallisia edunsaajia koskevasta keskitetystä rekisteristä, jäljempänä edunsaajarekisteri , ja siihen tehtävistä merkinnöistä säädetään rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1624, jäljempänä rahanpesuasetus , sekä rahanpesulaissa.

Edunsaajarekisteriin voidaan merkitä myös muu oikeushenkilö tai oikeudellinen järjestely kuin 3 §:ssä tarkoitettu ilmoitusvelvollinen ja sen tosiasialliset edunsaajat, jos oikeushenkilöllä on yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 9 §:ssä tarkoitettu yritys- ja yhteisötunnus tai ulkomaisella oikeushenkilöllä tai oikeushenkilöön verrattavalla oikeudellisella järjestelyllä on sitä vastaava tunnus tai muu yksilöintitieto.

Ennen elinkeinotoiminnan aloittamista 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisen on tehtävä kaupparekisteriin ilmoitus, joka sisältää 4 §:ssä tarkoitetut tiedot ja edunsaajarekisteriin merkittävät tiedot (perustamisilmoitus ). Myös kotipaikan siirtämisestä Suomeen on tehtävä perustamisilmoitus.

Osakeyhtiön, osuuskunnan, eurooppayhtiön, eurooppaosuuskunnan ja Suomeen sivuliikkeen perustaneen ulkomaalaisen elinkeinonharjoittajan on ilmoitettava kaupparekisteriin ja sen yhteydessä ylläpidettävään edunsaajarekisteriin ilmoitusvelvollisen ilmoituksen perusteella merkittävät tiedot ja yritys- ja yhteisötunnusrekisteriin merkityt yrityksen yhteystiedot ajantasaisiksi kalenterivuosittain. Muulla kuin edellä mainitulla ilmoitusvelvollisella ja 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla oikeushenkilöllä tai oikeushenkilöön verrattavalla oikeudellisella järjestelyllä on oikeus ilmoittaa rekisteritiedot ajantasaisiksi.

Rekisteriviranomainen määrää kaupparekisteri-ilmoituksen laiminlyöntimaksun ilmoitusvelvolliselle, joka ei kehotuksesta huolimatta:

1) korjaa 10 §:n mukaisesti 4 §:n tai sen 3 momentin nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen, 10 §:n 2 momentin tai 11 §:n nojalla kaupparekisteriin ilmoitusvelvollisen ilmoituksen perusteella merkittävissä tiedoissa ja rekisteröitävissä asiakirjoissa olevia puutteita tai virheitä;

2) ilmoita rekisteritiedoistaan poistettavaksi merkintää 4 §:n 2 momentin 4 tai 5 kohdassa tarkoitetusta henkilöstä, joka ei liiketoimintakiellon tai muun henkilön kelpoisuuteen liittyvän syyn johdosta voi enää toimia rekisteriin merkityssä tehtävässä;

3) korjaa yritys- ja yhteisötietolain 11 §:n mukaisesti mainitun lain 4 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuissa yhteystiedoissa olevia puutteita tai virheitä;

4) ilmoita, jos kyse on kirjanpitolain 3 luvun 9 §:ssä tarkoitetusta ilmoitusvelvollisesta, mainitun lain mukaisesti laadittua tilinpäätöstä ja toimintakertomusta tilintarkastusta koskevine tietoineen rekisteröitäväksi lukuun ottamatta 25 §:ssä tarkoitettua ilmoitusvelvollista tai täydennä puutteellisena rekisteröitäväksi ilmoitettuja edellä tässä kohdassa tarkoitettuja tietoja.

Laiminlyöntimaksu määrätään myös 23 §:n 1 momentissa tarkoitetulle ilmoitusvelvolliselle, joka on laiminlyönyt ilmoittaa rekisteritiedot ajantasaiseksi kalenterivuoden aikana, eikä kehotuksesta huolimatta anna ilmoitusta.

Rekisteriviranomainen määrää kaupparekisteri-ilmoituksen laiminlyöntimaksun myös ilmoitusvelvolliselle, muulle oikeushenkilölle tai siihen verrattavan oikeudellisen järjestelyn omaisuudenhoitajalle tai vastaavassa asemassa olevalle, joka ei kehotuksesta huolimatta korjaa 10 §:n ja rahanpesuasetuksen 63, 64 ja 67 artiklan mukaisesti rahanpesulain 7–9 ja 12 §:n nojalla edunsaajarekisteriin sen ilmoituksen perusteella merkittävissä tiedoissa ja rekisteröitävissä asiakirjoissa olevia puutteita tai virheitä.

Laiminlyöntimaksun suuruus on 300 euroa. Julkista osakeyhtiötä ja eurooppayhtiötä koskevan laiminlyöntimaksun suuruus on 600 euroa.

Laiminlyöntimaksua ei saa määrätä 1 momentin 4 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitetusta laiminlyönnistä, jos päätöstä sen määräämisestä ei ole tehty vuoden kuluessa sitä seuraavasta päivästä, jona ilmoitusvelvollisen on tullut ilmoittaa tilinpäätös rekisteröitäväksi tai rekisteriin merkityt tiedot ajantasaisiksi. Tässä momentissa säädettyä sovelletaan myös sivuliikkeen velvollisuuteen ilmoittaa tilinpäätös rekisteröitäväksi 11 §:n mukaisesti.

Muiden kuin 5 momentissa tarkoitettujen laiminlyöntien osalta laiminlyöntimaksua ei saa määrätä, jos päätöstä sen määräämisestä ei ole tehty vuoden kuluessa sitä seuraavasta päivästä, jona rekisteriviranomainen on lähettänyt kehotuksen laiminlyönnin korjaamiseksi.

Rekisteriviranomaisen määräämä laiminlyöntimaksu ei estä määräämästä uutta laiminlyöntimaksua, jos ilmoitusvelvollinen ei ole korjannut 1 momentin 1–3 kohdassa tai 3 momentissa tarkoitettua laiminlyöntiä rekisteriviranomaisen uuden kehotuksen jälkeen. Näin määrättävä laiminlyöntimaksu on kaksinkertainen sitä edeltäneeseen laiminlyöntimaksuun verrattuna ja voidaan määrätä korkeintaan kolme kertaa kahden vuoden aikana ensimmäisestä päätöksestä lukien siten, että tämän jälkeen ensimmäinen maksu määrätään 4 momentissa säädetyn suuruisena. Edellä säädettyä ei sovelleta sivuliikkeeseen siltä osin kuin kyse on sen velvollisuudesta ilmoittaa tilinpäätös 11 §:n mukaisesti rekisteröitäväksi.

Jos ilmoitusvelvollinen, johon sovelletaan osakeyhtiölain (624/2006) 20 luvun 4 §:ää tai osuuskuntalain (421/2013) 23 luvun 4 §:ää selvitystilasta ja rekisteristä poistamisesta, laiminlyö rahanpesuasetuksen 63 artiklassa tarkoitetun tosiasiallisia edunsaajia koskevan ilmoituksen antamisen tai edunsaajarekisterissä olevien puutteellisten tai virheellisten tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen korjaamisen, eikä kehotuksesta huolimatta korjaa laiminlyöntiä, rekisteriviranomainen voi noudattaen osakeyhtiölain 20 luvun 5 §:ssä tai osuuskuntalain 23 luvun 5 §:ssä tarkoitettua menettelyä määrätä ilmoitusvelvollisen selvitystilaan tai poistettavaksi rekisteristä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan vakuutusyhtiölain (521/2008) 6 luvun 13 §, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 981/2013 ja 461/2017.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Talletuspankin on hyväksyttävä tai hylättävä asiakkaan perusmaksutilihakemus ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kymmenen pankkipäivän kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut hakemuksen. Talletuspankki saa kieltäytyä perusmaksutilin avaamisesta ja perusmaksutiliin liittyvien maksupalveluiden tarjoamisesta vain rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1624, jäljempänä rahanpesuasetus , rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa ( / ) tai eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetussa laissa (659/1967) säädetyllä perusteella.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Laissa erikseen säädettyjen tehtäviensä toteuttamiseksi Finanssivalvonta:

5) valvoo, että finanssimarkkinoilla toimivat noudattavat rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2024/1624, jäljempänä rahanpesuasetus , rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annettua lakia ( / ) sekä niiden nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä;

Tehtäviään suorittaessaan Finanssivalvonnan on otettava huomioon sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, YVM-asetuksessa tarkoitetut EKP:n päätökset, ohjeet ja suositukset sekä EKP:n mainitun asetuksen nojalla antamat säädökset sekä Euroopan finanssivalvonta-asetuksissa tarkoitetun Euroopan pankkiviranomaisen, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen, jäljempänä Euroopan valvontaviranomaiset , päätökset, ohjeet ja suositukset, Euroopan järjestelmäriskikomitean suositukset, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaisen perustamisesta ja asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1620, jäljempänä AMLA-asetus, säädetyn rahanpesuntorjuntaviranomaisen päätökset, ohjeet ja suositukset sekä teknisiä standardeja sisältävät Euroopan komission säädökset, jotka komissio antaa sille Euroopan finanssivalvonta-asetuksissa tai AMLA-asetuksessa säädetyn toimivallan nojalla.

Jollei Euroopan valvontaviranomaisen, Euroopan järjestelmäriskikomitean tai rahanpesuntorjuntaviranomaisen antaman ohjeen tai suosituksen noudattaminen ole mahdollista, Finanssivalvonnan on esitettävä perustelut ohjeesta tai suosituksesta poikkeamiseen ja toimitettava ne asianomaiselle Euroopan valvontaviranomaiselle, Euroopan järjestelmäriskikomitealle tai rahanpesuntorjuntaviranomaiselle.

Finanssivalvonnan on finanssimarkkinoita koskevissa Euroopan unionin säädöksissä tarkoitetuissa tapauksissa YVM-asetuksen, Euroopan finanssivalvonta-asetusten, Euroopan järjestelmäriskikomitea-asetuksen, rahanpesuasetuksen ja AMLA-asetuksen mukaisesti:

1) tehtävä yhteistyötä EKP:n, Euroopan valvontaviranomaisten, rahanpesuntorjuntaviranomaisen ja Euroopan finanssivalvonta-asetuksissa tarkoitetun Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitean sekä Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa;

2) toimitettava EKP:lle, Euroopan valvontaviranomaisille, Euroopan järjestelmäriskikomitealle, Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitealle ja rahanpesuntorjuntaviranomaiselle niiden tehtävien suorittamiseksi tarvittavat tiedot.

Finanssivalvonnan on annettava valtiovarainministeriölle ja sosiaali- ja terveysministeriölle viipymättä tieto:

1) EKP:ssa tai rahanpesuntorjuntaviranomaisessa vireillä olevasta säädöksen valmistelusta, jos säädöksellä voi olla vaikutus Suomen lainsäädäntöön;

2) Euroopan valvontaviranomaisessa tai rahanpesuntorjuntaviranomaisessa vireillä olevasta teknisen standardin tai ohjeen valmistelusta, jos teknisellä standardilla tai ohjeella voi Finanssivalvonnan arvion mukaan olla vaikutus Suomen lainsäädäntöön;

3) muusta kuin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta EKP:ssa, Euroopan valvontaviranomaisessa, Euroopan järjestelmäriskikomiteassa tai rahanpesuntorjuntaviranomaisessa vireillä olevasta asiasta, jos sillä voi Finanssivalvonnan arvion mukaan olla vaikutus Suomen finanssimarkkinoiden toimintaan tai vakauteen.

Johtokunnalla on seuraavat finanssimarkkinoiden valvontaa koskevat tehtävät:

5) tuomita maksettavaksi Finanssivalvonnan asettama uhkasakko sekä päättää 4 luvussa säädetyistä hallinnollisista seuraamuksista, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa säädetyistä rikemaksusta ja seuraamusmaksusta ja kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetussa laissa (566/2020) säädetyistä Finanssivalvonnan määräämistä seuraamusmaksuista;

Johtajan tehtävänä on:

4) pitää johtokunta tietoisena Finanssivalvonnan, Euroopan valvontaviranomaisten, Euroopan järjestelmäriskikomitean ja rahanpesuntorjuntaviranomaisen toiminnan kautta tietoon tulleista finanssimarkkinoiden kehitykseen ja finanssialan lainsäädäntöön vaikuttavista seikoista ja aloitteista sekä vastata muista johtokunnalle annettavista selvityksistä;

Finanssivalvonnan virkamiehen riippumattomuudesta hänen hoitaessaan rahanpesuntorjuntaviranomaisen hallintoneuvoston jäsenen tehtäviä tai muita kyseiseen viranomaiseen liittyviä tehtäviä säädetään AMLA-asetuksessa.

Finanssivalvonnalla on oikeus saada 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot, jos ne ovat tarpeen:

3) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 29 §:ssä tarkoitetun valvontatehtävän suorittamiseksi;

Rikemaksun, julkisen varoituksen ja seuraamusmaksun määräämisestä sille, joka laiminlyö tai rikkoo rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevaa lainsäädäntöä tai varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2015/847, säädetään rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa.

Finanssivalvonta ei saa määrätä seuraamusmaksua, jos sitä ei ole tehty kymmenen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti tapahtui, tai jatketun rikkomuksen taikka laiminlyönnin osalta siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti päättyi.

Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään, Finanssivalvonnalla on oikeus luovuttaa salassapitosäännösten estämättä tietoja:

3) toisen ETA-valtion finanssimarkkinoita valvovalle viranomaiselle, toisen ETA-valtion kriisinratkaisuviranomaiselle, muulle toisen ETA-valtion finanssimarkkinoiden toimivuudesta vastaavalle viranomaiselle sekä Euroopan valvontaviranomaisille, Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitealle, Euroopan järjestelmäriskikomitealle ja rahanpesuntorjuntaviranomaiselle;

15) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 4 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitetuille valvojille sekä niitä vastaavalle ETA-valtion viranomaiselle tai toimielimelle, jos tiedot ovat välttämättömiä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi ja paljastamiseksi, sekä rahanpesun selvittelykeskukselle sen tehtävien hoitamiseksi;

Lukuun ottamatta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 84 §:n 2 momentissa säädettyä tietojenvaihtoa, Finanssivalvonta ei saa luovuttaa toisessa valtiossa sijaitsevalta valvonta- tai muulta viranomaiselta taikka toisessa valtiossa suoritetussa tarkastuksessa saatuja salassa pidettäviä tietoja edelleen, ellei tiedon antanut viranomainen taikka sen ulkomaan, jossa tarkastus on suoritettu, muu asianomainen valvontaviranomainen ole antanut siihen nimenomaista suostumusta. Näitä tietoja voidaan käyttää ainoastaan tämän lain mukaisten tehtävien hoitamiseen tai niihin tarkoituksiin, joita varten suostumus on annettu.

Jos Euroopan valvontaviranomainen antaa Euroopan finanssivalvonta-asetuksissa säädetyn menettelyn mukaisesti tai AMLA-asetuksessa säädetyn menettelyn mukaisesti rahanpesun torjuntaviranomainen antaa finanssimarkkinoilla toimivalle osoitetun yksittäisen päätöksen asiassa, josta Finanssivalvonta on aiemmin antanut päätöksen, Finanssivalvonnan päätöksen asemesta noudatetaan Euroopan valvontaviranomaisen tai rahanpesuntorjuntaviranomaisen antamaa päätöstä. Muutoksenhausta Euroopan valvontaviranomaisen antamaan päätökseen säädetään Euroopan finanssivalvonta-asetuksissa ja rahanpesuntorjuntaviranomaisen antamaan päätökseen AMLA-asetuksessa.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Sen 3 b §:n 2 momentti tulee kuitenkin voimaan 10 heinäkuuta 2026.

Tässä pykälässä tarkoitettua oikeutta tarjota maksupalvelua ei ole, jos liiketoiminnan hallinnointiin tai harjoittamiseen osallistuva tai siitä vastaava luonnollinen henkilö ei ole 13 a §:ssä tarkoitetulla tavalla luotettava taikka jos maksunpalveluntarjoaja ei täytä rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen ja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1624, jäljempänä rahanpesuasetus , ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) mukaisia velvollisuuksiaan.

Tässä pykälässä tarkoitettuun palveluntarjoajaan ei sovelleta tätä lakia lukuun ottamatta, mitä 4 ja 9 §:ssä, 10 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa sekä 13 a, 19 a, 19 b, 21, 21 c, 21 d, 22, 24 ja 26 §:ssä säädetään maksulaitoksista. Palveluntarjoajaan sovelletaan kuitenkin, mitä 8 §:n 2 momentissa, 16 §:ssä ja 18 §:n 2 momentissa säädetään toiminnan rekisteröinnistä. Mitä 26 §:ssä säädetään asiakasvarojen suojaamisesta, sovelletaan tässä pykälässä tarkoitettuun palveluntarjoajaan myös, kun tämä tarjoaa vain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuja palveluita. Tässä pykälässä tarkoitettu palveluntarjoaja ei saa perustaa sivuliikettä tai tarjota maksupalveluja toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon.

Tässä pykälässä tarkoitettuun sähköisen rahan liikkeeseenlaskijaan sovelletaan, mitä 7 §:n 3–6 momentissa säädetään maksupalvelun tarjoajasta lukuun ottamatta 19 a, 19 b, 21 c ja 21 d §:ää. Liikkeeseenlaskijaan sovelletaan lisäksi 21 a §:ää sähkörahayhteisön osakkeiden ja osuuksien hankintaa ja luovutusta koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta, 21 b §:ää sähkörahayhteisön osakkeiden ja osuuksien hankintaa koskevasta rajoituksesta, 10 §:n 2 momenttia kiellosta myöntää luottoa sähköisen rahan liikkeeseenlaskua vastaan vastaanotetuista varoista, 28 a §:ää sähköistä rahaa koskevien liiketapahtumien rekisteröinnistä ja 36 a §:ää sähköisen rahan liikkeeseenlaskusta ja lunastamisesta.

Maksulaitoksen on ilmoitettava Finanssivalvonnalle ne asiamiehen soveltamat sisäisen valvonnan menetelmät, joilla täytetään rahanpesuasetuksessa ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa ja niiden nojalla säädetyt velvollisuudet.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan sijoituspalvelulain (747/2012) 12 luvun 3 §, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 449/2017 ja 523/2021.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Unionin rekisterin perustamisesta ja ylläpidosta, rekisterin keskusvalvojan ja kansallisten valvojien tehtävistä sekä rekisterin toiminnoista säädetään komission rekisteriasetuksessa. Rikostentorjuntaan sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ehkäisyyn unionin rekisterissä sovelletaan komission rekisteriasetusta ja rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesun tai terrorismin rahoitukseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2024/1624.

Energiavirastolla on oikeus saada komission rekisteriasetuksen mukaiselta tilinomistajalta ja tilille nimetyiltä edustajilta salassapitosäännösten estämättä ilman aiheetonta viivytystä sen pyytämät tiedot ja selvitykset, jotka ovat tarpeen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) 2 §:n 5 momentissa säädetyn tehtävän hoitamiseksi.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan tukemaan:

13) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa ( / ) tarkoitettua rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä ja paljastamista, mainitun lain 32 §:ssä tarkoitettua tarkastusta, 57 ja 58 §:ssä tarkoitetun luotettavuuden selvittämistä ja rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain (445/2017) 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä, paljastamista ja selvittämistä sekä tutkintaan saattamista;

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Asianajajayhdistyksen hallituksen on valvottava, että asianajajat esiintyessään tuomioistuimessa tai muun viranomaisen luona sekä muussakin toiminnassaan täyttävät velvollisuutensa. Asianajajayhdistyksen hallitus tekee Lupa- ja valvontavirastolle esityksen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa ( / ) tarkoitetun hallinnollisen seuraamuksen määräämisestä. Asianajaja on velvollinen antamaan hallitukselle tiedot, joita tätä valvontaa varten tarvitaan. Asianajajan on myös sallittava hallituksen määräämän henkilön suorittaa tarkastus hänen toimistossaan, jos hallitus katsoo sen valvontaa varten tarpeelliseksi, sekä tällöin esitettävä ne asiakirjat, joiden tutkimista tarkastuksen toimittaminen edellyttää. Hallituksen jäsen ja tarkastuksen toimittaja eivät saa oikeudettomasti ilmaista sellaista salassa pidettävää tietoa, jonka he valvontaa suorittaessaan ovat saaneet tietää.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Jos toimiluvan haltija laiminlyö, mitä sen velvollisuudeksi tässä laissa säädetään taikka toimiluvan haltijan yhtiöjärjestyksessä määrätään, Lupa- ja valvontavirasto voi kehottaa toimiluvan haltijaa täyttämään velvollisuutensa määräajassa.

Lupa- ja valvontaviraston ylläpitämään toimilupaluetteloon merkitään panttilainauslaitokselle rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) 8 luvun nojalla määrätty hallinnollinen seuraamus sekä sellaiset kehotukset ja kiellot, joiden tehosteeksi on asetettu uhkasakko. Tällainen tieto on poistettava luettelosta viiden vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä, jona kyseinen seuraamus on määrätty.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain (162/2014) 12 luvun 8 §, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 452/2017 ja 1078/2017.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Mitä 4 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetusta laista ( / ) johtuu muuta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain (348/2017) 8 luvun 3 § sellaisena kuin se on osaksi laissa 471/2017.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tässä laissa tarkoitetaan:

12) korvauskelpoisella talletuksella muita talletuksia kuin:f) talletuksia, joiden omistajan henkilöllisyyttä ei voida selvittää rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1624 III luvun ja sen perusteella annettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti;

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot sekä kaupparekisterilain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu yrityksen tai yhteisön ilmoitus siitä, ettei sillä ole edunsaajaa tai sitä ei pystytä tunnistamaan, merkitään Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisterin yhteydessä ylläpitämään tosiasiallisia edunsaajia koskevaan keskitettyyn rekisteriin, jäljempänä edunsaajarekisteri .

Seuraavilla viranomaistehtäviä suorittavilla tahoilla on oikeus saada kaikki edunsaajarekisterissä olevat tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot:

1) keskusrikospoliisissa sijaitseva rahanpesun selvittelykeskus, Finanssivalvonta, Lupa- ja valvontavirasto, Patentti- ja rekisterihallitus, poliisi, Poliisihallitus, Tulli, Rajavartiolaitos, Ulosottolaitos, syyttäjä, Verohallinto, Ulosottolaitos, Rikosseuraamuslaitos ja konkurssiasiamies;

2) asianajajayhdistys sen suorittaessa tässä laissa säädettyjä valvontatehtäviään;

3) veroviranomaiset;

4) viranomaiset, joille on osoitettu vastuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan nojalla annetuissaneuvoston asetuksissa yksilöityjen unionin rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpanosta;

5) Euroopan syyttäjäviranomainen (EPPO);

6) Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF);

7) Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol) ja Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virasto (Eurojust), kun ne antavat operatiivista tukea jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuille tahoille tulee luovuttaa tiedot asianomaista oikeushenkilöä tai oikeudellista järjestelyä kuulematta.

Ilmoitusvelvollisille tulee myöntää oikea-aikainen pääsy edunsaajarekisterissä oleviin tosiasiallisia edunsaajia koskeviin tietoihin niiden suorittaessa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä. Patentti- ja rekisterihallitus voi kieltäytyä edunsaajarekisterin tietojen luovuttamisesta kokonaan tai osittain ilmoitusvelvolliselle 13 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa.

Niille luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille ja viranomaisille, jotka voivat osoittaa rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoittamisen estämiseen ja torjuntaan liittyvän oikeutetun edun, on luovutettava seuraavat edunsaajarekisterissä olevat oikeushenkilöä ja oikeushenkilön verrattavaa oikeudellista järjestelyä koskevat tiedot:

1) tosiasiallisen edunsaajan nimi;

2) tosiasiallisen edunsaajan syntymäkuukausi ja -vuosi;

3) tosiasiallisen edunsaajan asuinmaa ja kansalaisuus tai kansalaisuudet;

4) oikeushenkilöiden tosiasiallisten edunsaajien osalta hallussa olevan omistusosuuden luonne ja laajuus;

5) rahanpesudirektiivin 3 artiklan 7 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen express trustien tai samankaltaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisten edunsaajien osalta omistusosuuden luonne.

Kaikilla 10 §:n 1 momentin 1, 2 ja 5 kohdassa tarkoitetuilla luonnollisilla henkilöillä, oikeushenkilöillä tai viranomaisilla tulee olla oikeus saada 1 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi aiemmat tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot oikeushenkilöstä tai oikeushenkilöön verrattavasta oikeudellisesta järjestelystä, myös edeltävien viiden vuoden aikana purettuja tai lakanneita oikeushenkilöitä tai oikeudellisia järjestelyitä koskevat tiedot, sekä kuvaukseen määräysvalta- tai omistusrakenteesta.

Edellä 1 momentissa säädetyt tiedot luovutetaan sähköisesti.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut tiedot tulee luovuttaa pyynnön kohteena oleva oikeushenkilöä tai oikeushenkilöön verrattavaa oikeudellista järjestelyä kuulematta.

Seuraavilla luonnollisilla henkilöillä, oikeushenkilöillä ja viranomaisilla katsotaan olevan oikeutettu etu saada 9 §:n 1 momentissa säädetyt tiedot:

1) henkilöt, jotka toimivat journalistisessa tarkoituksessa, raportointitarkoituksessa tai tiedotusvälineissä tapahtuvassa näitä vastaavassa tarkoituksessa ja jotka ovat yhteydessä rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen estämiseen tai torjuntaan;

2) kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja tiedeyhteisö, jotka ovat yhteydessä rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen estämiseen tai torjuntaan;

3) luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka todennäköisesti suorittavat liiketoimia oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn kanssa ja jotka haluavat estää tällaisen liiketoimen ja rahanpesun taikka sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen välisen kytköksen;

4) yhteisöt, joihin sovelletaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevia vaatimuksia kolmansissa maissa, edellyttäen että ne voivat osoittaa, että niiden on tarpeen saada 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja oikeushenkilöstä tai oikeudellisesta järjestelystä asiakkaan tai mahdollisen asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden toteuttamiseksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevien vaatimusten mukaisesti kyseisissä kolmansissa maissa;

5) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä vastaavien unionin toimivaltaisten viranomaisten kolmannessa maassa toimivat vastapuolet, edellyttäen että ne voivat osoittaa, että niiden on tarpeen saada 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja oikeushenkilöstä tai oikeudellisesta järjestelystä, jotta ne voivat suorittaa kyseisten kolmansien maiden rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen mukaiset tehtävänsä konkreettisessa yksittäistapauksessa;

6) tietyistä yhtiöoikeuden osa-alueista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132 I osaston II ja III luvun täytäntöönpanosta vastaavat jäsenvaltioiden viranomaiset, viranomaiset, jotka vastaavat yhtiöiden rekisteröinnistä mainitun direktiivin 16 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin, ja jäsenvaltioiden viranomaiset, jotka vastaavat osakeyhtiöiden yhtiömuodon muutosten, sulautumisten ja jakautumisten lainmukaisuuden valvonnasta direktiivin II osaston mukaisesti;

7) Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1060 tarkoitetusta ohjelmasta vastaavat viranomaiset, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet mainitun asetuksen 71 artiklan nojalla unionin rahastojen tuensaajien osalta;

8) viranomaiset, jotka panevat elpymis- ja palautumistukivälinettä täytäntöön tukivälineen tuensaajien osalta elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/241 mukaisesti;

9) jäsenvaltioiden viranomaiset julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä niiden tarjoajien ja toimijoiden osalta, joiden kanssa hankintasopimus tehdään julkisessa hankintamenettelyssä;

10) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvien tuotteiden tarjoajat, vain siinä määrin kuin tuotteita, jotka on kehitetty 9 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tietojen perusteella tai jotka sisältävät kyseiset tiedot, tarjotaan ainoastaan asiakkaille, jotka ovat ilmoitusvelvollisia tai toimivaltaisia viranomaisia, edellyttäen että kyseiset tarjoajat voivat osoittaa tarpeen päästä mainitussa momentissa tarkoitettuihin tietoihin ilmoitusvelvollisen tai toimivaltaisen viranomaisen kanssa tehdyn sopimuksen yhteydessä;

11) 1–10 kohdassa yksilöityjen ryhmien lisäksi muut henkilöt, jotka pystyvät osoittamaan, että niillä on oikeutettu etu rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoittamisen estämisen ja torjunnan tarkoituksissa tapauskohtaisesti.

Patentti- ja rekisterihallituksen on annettava komissiolle tiedoksi:

1) luettelo viranomaisista, joilla on oikeus saada tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot 1 momentin 6–8 kohdan nojalla;

2) luettelo viranomaisista tai viranomaisten ryhmistä, joilla on oikeus saada tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot 1 momentin 9 kohdan nojalla;

3) mahdolliset 1 momentin 11 kohdan mukaisesti määritetyt uudet henkilöt, joilla on todettu olevan oikeutettu etu saada tosiasiallisia edunsaajia koskevia tietoja.

Patentti- ja rekisterihallituksen on ilmoitettava komissiolle kaikista muutoksista tai lisäyksistä 2 momentissa tarkoitettuihin ryhmiin viipymättä ja joka tapauksessa kuukauden kuluessa niiden ilmenemisestä.

Patentti- ja rekisterihallitus pitää kirjaa henkilöistä, joilla on oikeus saada edunsaajarekisterin tietoja 10 §:n nojalla. Luovutuksensaajia koskevien tietojen luovuttamisesta tosiasiallisille edunsaajille säädetään tietosuoja-asetuksen 15 artiklan 1 kohdan c alakohdassa.

Patentti- ja rekisterihallituksen tulee varmistaa, että edunsaajarekisteristä luovutetut tiedot eivät johda rekisteriin tutustuvan henkilön tunnistamiseen, jos henkilöt ovat 10 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuja luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilö. Näiden henkilöiden osalta Patentti- ja rekisterihallituksen on luovutettava ainoastaan tiedot edunsaajia koskeviin tietoihin tutustuneiden henkilöiden tehtävästä tai ammatista, kun tosiasiallinen edunsaaja esittää 1 momentissa tarkoitetun pyynnön.

Patentti- ja rekisterihallituksen tulee pidättäytyä ilmaisemasta rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1624 2 artiklan 1 kohdan 44 alakohdan a ja c alakohdassa tarkoitettujen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä vastaavien unionin toimivaltaisten viranomaisten kolmannessa maassa toimivan vastapuolen henkilöllisyyttä niin kauan kuin tämä on tarpeen kyseisen viranomaisen analyysien tai tutkimusten suojaamiseksi. Kolmannen maan viranomaisten, jotka pyytävät tosiasiallisia edunsaajia koskevia tietoja 10 §:n nojalla, on ilmoitettava ajanjakso, jonka ne pyytävät Patentti- ja rekisterihallitusta pidättäytymään tietojen ilmaisemisesta ja joka saa olla enintään viisi vuotta, sekä kyseisen rajoituksen syyt ja miten tietojen antaminen vaarantaisi niiden analyysien ja tutkimusten tarkoituksen.

Edellä 3 momentissa säädettyyn ajanjaksoon voidaan myöntää pidennys ainoastaan kolmannen maan viranomaisen perustellusta pyynnöstä enintään yhdeksi vuodeksi, minkä jälkeen kyseisen viranomaisen on esitettävä uusi perusteltu pyyntö ajanjakson pidentämiseksi.

Patentti- ja rekisterihallitus tarkistaa 10 §:ssä tarkoitetun oikeutetun edun käyttämällä edunsaajarekisteristä tietoja pyytävältä, jäljempänä hakija , saatuja asiakirjoja ja tietoja sekä tarvittaessa mainitun pykälän 2 momentin nojalla käytettävissään olevia tietoja.

Oikeutetun edun olemassaolon määrittämisessä on otettava huomioon hakijan:

1) tehtävä tai ammatti; ja

2) liityntä oikeushenkilöön tai oikeudellisiin järjestelyyn, jonka tietoja hakija pyytää.

Jos hakija on 10 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, oikeutettua etua määritettäessä ei tämän pykälän 2 momentista poiketen huomioida mainitun momentin 2 kohdassa tarkoitettuja seikkoja.

Jos tietojen luovutusta pyytää henkilö, jonka oikeutettu etu 10 §:n 1 momentissa tarkoitettuun ryhmään kuulumisen perusteella on jo tarkistettu toisen jäsenvaltion keskitetyssä rekisterissä, tämän pykälän 2 momentin 1 kohdassa säädetyn edellytyksen tarkistamiseen riittää toisen jäsenvaltion keskitetystä rekisteristä annettu todistus oikeutetusta edusta.

Hakijan henkilöllisyys on todennettava ennen tietojen luovutusta edunsaajarekisteristä.

Henkilöille, joiden oikeutettu etu on tarkistettu, tulee luovuttaa edunsaajarekisterin tiedot ilman, että heidän 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja tarkistetaan uudestaan aina, kun he tarkastelevat rekisterin tietoja. Ellei ole perusteltua syytä epäillä, että oikeutettua etua ei enää ole, todentaminen voidaan tehdä aikaisintaan 12 kuukauden kuluttua hakemuksen hyväksymisestä.

Patentti- ja rekisterihallituksen on varmistettava, että se tekee 1 momentissa tarkoitetun tarkistuksen ja antaa hakijalle päätöksen 12 työpäivän kuluessa. Jos hakemuksia esitetään poikkeuksellisesti suuri määrä lyhyessä ajassa, määräaikaa voidaan jatkaa 12 työpäivällä. Jos vastaanotettujen hakemusten määrä on jatketun määräajan päättymisen jälkeen edelleen suuri, määräaikaa voidaan jatkaa uudelleen 12 työpäivällä.

Patentti- ja rekisterihallituksen on ilmoitettava komissiolle kaikista edellä tarkoitetuista määräajan jatkamisista hyvissä ajoin. Jos Patentti- ja rekisterihallitus päättää luovuttaa tosiasiallisia edunsaajia koskevia tietoja, sen on annettava todistus hakemuksen hyväksymisestä kolmen vuoden ajaksi. Patentti- ja rekisterihallituksen on vastattava tosiasiallisia edunsaajia koskeviin tietojen luovutusta koskeviin saman henkilön myöhempiin hakemuksiin seitsemän työpäivän kuluessa.

Patentti- ja rekisterihallitus voi hylätä tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen luovutusta koskevan hakemuksen ainoastaan seuraavista syistä:

1) hakija ei ole toimittanut 12 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja tai asiakirjoja;

2) hakija ei ole osoittanut, että sillä on oikeutettu etu saada tosiasiallisia edunsaajia koskevia tietoja;

3) jos on aihetta epäillä, että tietoja ei käytetä niihin tarkoituksiin, joita varten niitä on pyydetty, tai että tietoja käytetään tarkoituksiin, jotka eivät liity rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen estämiseen;

4) tietojen luovutus asettaisi tosiasiallisen edunsaajan alttiiksi suhteettomalle petoksen, sieppauksen, kiristyksen, kiskonnan, häirinnän, väkivallan tai uhkailun riskille tai jos tosiasiallinen edunsaaja on alaikäinen tai rajoitetusti oikeustoimikelpoinen;

5) jos 12 §:n 3 momentissa tarkoitettu toisen jäsenvaltion keskitetyn rekisterin antama todistus oikeutetusta edusta ei ulotu tarkoitukseen, jota varten tietoja pyydetään;

6) jos hakija on kolmannessa maassa ja vastaaminen tietojen luovutusta koskevaan hakemukseen ei olisi tietosuoja-asetuksen V luvun säännösten mukaista.

Ennen hakemuksen hylkäämistä 1 momentin 1–3 tai 5 kohdassa tarkoitetusta syystä Patentti- ja rekisterihallitus voi pyytää hakijalta lisäselvitystä. Jos lisäselvitystä on pyydetty, Patentti- ja rekisterihallituksen vastauksen antamisen määräaikaa jatketaan seitsemällä työpäivällä.

Patentti- ja rekisterihallituksen on dokumentoitava toimet, jotka se on toteuttanut hakemuksen arvioimiseksi ja lisätietojen saamiseksi 1 ja 2 momentin nojalla.

Päätös tietojen luovuttamisesta voidaan peruuttaa, jos jokin 1 momentissa tarkoitetusta perusteesta tulee Patentti- ja rekisterihallituksen tietoon sen jälkeen, kun pääsy tietoihin on jo myönnetty. Tietoihin pääsyyn oikeutettujen henkilöiden tulee ilmoittaa Patentti- ja rekisterihallitukselle kaikista muutoksista, jotka voivat johtaa oikeutetun edun lakkaamiseen.

Patentti- ja rekisterihallitus julkistaa vuosittain tilaston niiden tapausten lukumääristä ja perusteista, joissa on luovutettu tieto 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa. Patentti- ja rekisterihallitus toimittaa tilaston vuosittain komissiolle.

Patentti- ja rekisterihallituksen voi tarkistaa tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen toimittamisen yhteydessä tai sen jälkeen, että tiedot ovat riittäviä, tarkkoja ja ajantasaisia.

Patentti- ja rekisterihallituksella on oikeus saada oikeushenkilöltä, rahanpesudirektiivin 3 artiklan 7 kohdan d alakohdassa tarkoitetun express trustin omaisuudenhoitajalta ja samankaltaisessa oikeudellisessa järjestelyssä vastaavassa asemassa olevalta henkilöltä sekä niiden tosiasiallisilta edunsaajilta mitä tahansa tietoja, joita tarvitaan niiden tosiallisten edunsaajien tunnistamiseen ja henkilöllisyyden todentamiseen.

Patentti- ja rekisterihallituksella on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada tietoja muiden viranomaisen rekistereistä siinä määrin kuin tällaiset tiedot ovat tarpeen sen tässä luvussa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Sen 6 luvun 12 §:n 7 momentti tulee kuitenkin voimaan 10 päivänä marraskuuta 2026.

Tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen julkisuudesta ja luovuttamisesta säädetään rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa (444/2017), jäljempänä rahanpesulaki .

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 ja on voimassa päivään, jona kaupparekisterilain muuttamisesta annettu laki ( / ) tulee voimaan.

Seuraavilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus päästä pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmään 4 §:n mukaisesti luovutettaviin ja 6 §:n mukaisesti tallennettuihin tietoihin, jos se on välttämätöntä seuraavien tehtävien suorittamiseksi ja viranomaisella on muualla laissa säädetty oikeus saada edellä mainitut tiedot:

10) Rajavartiolaitoksella rikosten ennalta estämiseen, paljastamiseen ja selvittämiseen sekä syyteharkintaan saattamiseen rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain (108/2018) mukaisesti;

11) Patentti- ja rekisterihallituksella rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 6 luvun 14 §:ssä tarkoitettujen tarkistusten tekemistä varten.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Sen 3 §:n 11 kohta on voimassa päivään, jona pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain muuttamisesta annettu laki ( / ) tulee voimaan.

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvästä asiakkaan tuntemisvelvollisuudesta säädetään rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1624 sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa ( / ).

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Jos rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU) 2024/1624, jäljempänä rahanpesuasetus , tai rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetusta laista ( / ) ei muuta johdu, 1 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan on säilytettävä tiedot, joiden perusteella kuluttajan henkilöllisyys on todennettu, viiden vuoden ajan siitä, kun saatava on kokonaisuudessaan erääntynyt maksettavaksi. Sopimusta tai maksamista koskevan erimielisyyden synnyttyä todentamista koskevat tiedot on kuitenkin säilytettävä siihen saakka, kunnes asia on sovittu tai ratkaistu.

Asiakkaan tuntemisesta säädetään lisäksi rahanpesuasetuksessa sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa.

Jos rahanpesuasetuksesta tai rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetusta laista ei muuta johdu, luotonantajan on säilytettävä tiedot, joiden perusteella luottoa hakeneen kuluttajan henkilöllisyys on todennettu, viiden vuoden ajan siitä, kun luotto on kokonaisuudessaan erääntynyt maksettavaksi. Luottosopimusta koskevan erimielisyyden synnyttyä todentamista koskevat tiedot on kuitenkin säilytettävä siihen saakka, kunnes asia on sovittu tai ratkaistu.

Jos luottohakemus hylätään, luottoa hakeneelle kuluttajalle on ilmoitettava viipymättä hylkäämisestä. Kuluttajalle on pyynnöstä ilmoitettava hylkäysperuste kirjallisesti, jollei hylkäys perustu rahanpesuasetuksen 71 artiklaan tai jos mainitun asetuksen 73 artiklassa säädettyä tietojen ilmaisemisen kieltoa sovelletaan.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, 12 §:n 1 momentissa ja 13 §:ssä tarkoitettuja tietoja saa luovuttaa käytettäviksi:

7) luotto- ja vakuutuslaitokselle henkilön velvoitteiden hoitokyvystä tämän pyynnöstä annettavan todistuksen tai suosituksen laadintaa varten sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa ( / ) tarkoitetuille ilmoitusvelvollisille asiakkaan tuntemistoimia koskevien velvoitteiden toteuttamiseksi;

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tässä laissa säädetään seuraavien rangaistusluonteisten hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpanosta:

1) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) 65 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu ja 66 §:ssä tarkoitettu rikemaksu;

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Sen lisäksi, mitä edellä tässä pykälässä säädetään, kryptovarakäyttäjällä tarkoitetaan myös henkilöä, jonka vastapuolena olevaa kauppiasta varten tai sen puolesta raportoiva kryptovarapalvelun tarjoaja toteuttaa raportoitavana vähittäismaksutapahtumana suoritettavan palvelun. Tällaista henkilöä käsitellään kryptovarakäyttäjänä kuitenkin vain, jos raportoivan kryptovarapalvelun tarjoajan on todennettava henkilön henkilöllisyys rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1624, jäljempänä rahanpesuasetus , rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) tai jonkin toisen lainkäyttöalueen vastaavan lainsäädännön mukaisesti.

Kontrolloivan henkilön määritelmää on tulkittava yhdenmukaisesti rahanpesuasetuksen ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain tosiasiallisen edunsaajan määritelmien kanssa.

Asiakkaan tuntemisvelvoitetta koskevilla menettelyillä tarkoitetaan raportoivaan kryptovarapalvelun tarjoajaan sovellettavia asiakkaan tuntemisvelvoitetta koskevia menettelyjä, joista säädetään rahanpesuasetuksessa, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa, tai vastaavia raportoivaan kryptovarapalvelun tarjoajaan sovellettavia vaatimuksia.

Raportoiva kryptovarapalvelun tarjoaja voi kontrolloivia henkilöjä määrittäessään luottaa tietoihin, jotka on kerätty ja säilytetty noudattaen rahanpesuasetuksen sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain kanssa johdonmukaisia asiakkaan tuntemisvelvoitetta koskevia menettelyjä. Jos raportoiva kryptovarapalvelun tarjoaja ei ole velvoitettu noudattamaan kyseisiä menettelyjä, sen on sovellettava kontrolloivien henkilöiden määrittämiseen olennaisilta osiltaan samankaltaisia menettelyjä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Pykälää on tulkittava tavalla, joka vastaa rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1624, jäljempänä rahanpesuasetus, 2 artiklan 1 kohdan 6 alakohdassa säädetyssä finanssilaitoksen määritelmässä käytettyjä samanlaisia ilmaisuja.

Kontrolloivan henkilön määritelmää on tulkittava yhdenmukaisesti rahanpesuasetuksen ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) tosiasiallisen edunsaajan määritelmien kanssa.

Rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevilla menettelyillä tarkoitetaan raportoivan finanssilaitoksen asiakasta koskevaa tutkimismenettelyä niiden rahanpesun estämistä koskevien vaatimusten mukaan, joista säädetään rahanpesuasetuksessa, sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa.

Raportoivan finanssilaitoksen on määritettävä tilinhaltijan kontrolloivat henkilöt. Raportoiva finanssilaitos voi kontrolloivia henkilöitä määrittäessään käyttää tietoja, jotka on kerätty ja säilytetty rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevia menettelyjä noudattaen edellyttäen, että menettelyt ovat johdonmukaiset rahanpesuasetuksen sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain kanssa. Jos raportoiva finanssilaitos ei ole mainitun lain soveltamisalan piirissä, sen on noudatettava olennaisilta osin samankaltaisia menettelyjä kontrolloivien henkilöiden määrittämiseen.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) rikkomuksesta määrättävistä hallinnollisista seuraamuksista säädetään mainitussa laissa.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Jos vakuutusta ei myönnetä kuluttajalle tai kuluttajaan 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettavalle, vakuutusta hakeneelle on ilmoitettava hylkäysperuste, jollei hylkäys perustu rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1624, jäljempänä rahanpesuasetus , 71 artiklaan tai jos mainitun asetuksen 73 artiklassa säädettyä tietojen ilmaisemisen kieltoa sovelletaan. Peruste on ilmoitettava kirjallisesti. Hylkäysperusteen on oltava lain ja hyvän vakuutustavan mukainen.

Vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa jatkuva vahinkovakuutus päättyväksi vakuutuskauden lopussa. Irtisanomiselle on oltava hyvän vakuutustavan mukainen peruste. Irtisanomista koskeva ilmoitus on lähetettävä vakuutuksenottajalle viimeistään kuukautta ennen vakuutuskauden päättymistä. Ilmoituksessa on mainittava irtisanomisperuste, jollei irtisanominen perustu rahanpesuasetuksen 71 artiklaan tai jos mainitun asetuksen 73 artiklassa säädettyä tietojen ilmaisemisen kieltoa sovelletaan. Jos irtisanomista ei tehdä siten kuin tässä momentissa säädetään, irtisanominen on mitätön.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) 2 §:ssä tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten on Verohallinnon kehotuksesta tunnistetiedon, pankkitilin numeron, tilitapahtuman tai muun vastaavan yksilöinnin perusteella annettava ja esitettävä tarkastettavaksi hallussaan olevat tiedot mekanismeista, menettelyistä, asiakirjoista sekä muista tiedoista, joiden perusteella raportoivat finanssilaitokset ja raportoivat kryptovarapalvelun tarjoajat ovat suorittaneet tämän lain 17 a §:n 1 momentissa sekä 17 c ja 17 g §:ssä tarkoitetut velvoitteet ja huolellisuusmenettelyt raportoitavien tilien ja raportoitavien käyttäjien tunnistamisessa.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Energiavirastolla on oikeus saada komission rekisteriasetuksessa tarkoitetulta tilinomistajalta ja tilille nimetyiltä edustajilta salassapitosäännösten estämättä ilman aiheetonta viivytystä sen pyytämät tiedot ja selvitykset, jotka ovat tarpeen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) 2 §:n 5 momentissa säädetyn tehtävän hoitamiseksi.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai muussa laissa säädetään, ulosottomies saa salassapitosäännösten estämättä omasta aloitteestaan antaa tietoja myös 70 §:n 1 momentin 5–7 kohdassa tarkoitetulle viranomaiselle siinä mainittua tarkoitusta varten, jos on syytä epäillä, että vastaaja tai sivullinen on saattanut syyllistyä virallisen syytteen alaiseen rikokseen, ja tiedot ovat välttämättömiä kyseessä olevan viranomaisen tehtävän hoitamiseksi. Epäilyttäviä liiketoimia koskeviin ilmoituksiin sovelletaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) 90 §:ää.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Sen estämättä, mitä 5 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa sekä 2 momentissa säädetään, viranomaisella ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) 2 §:ssä tarkoitetulla ilmoitusvelvollisella on mainitun lain 1 §:ssä säädetyssä tarkoituksessa oikeus saada Patentti- ja rekisterihallitukselta tieto edellä tarkoitetun viranomaisen tai ilmoitusvelvollisen tunnistamalle luonnolliselle henkilölle annetusta yritys- ja yhteisötunnuksesta. Maksun osalta noudatetaan 2 momentista poiketen Patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista perittävistä maksuista annettua lakia (1032/1992).

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Verohallinto voi salassapitosäännösten estämättä antaa omasta aloitteestaan verotustietoja verovelvollista koskevine tunnistetietoineen:

12) Finanssivalvonnalle, Lupa- ja valvontavirastolle ja Patentti- ja rekisterihallitukselle sellaisia verovalvonnassa havaittuja tietoja, joilla saattaa olla merkitystä niiden valvoessa rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1624, jäljempänä rahanpesuasetus, sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa ( / ) säädettyjä velvoitteiden noudattamista;

Verohallinto voi salassapitovelvollisuuden estämättä antaa pyynnöstä:

8) Finanssivalvonnalle, Lupa- ja valvontavirastolle ja Patentti- ja rekisterihallitukselle sellaisia verotustietoja, jotka ovat välttämättömiä niiden valvoessa rahanpesuasetuksessa sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa säädettyjen velvoitteiden noudattamista;

10) Patentti- ja rekisterihallitukselle sellaisia verotustietoja verovelvollista koskevine tunnistetietoineen, jotka ovat välttämättömiä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 3 luvussa ja kaupparekisterilain (564/2023) 5 §:n perusteella rekisteröityjen tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen oikeellisuuden ja ajantasaisuuden varmentamiseksi;

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (616/2019) 38 §:n 2 momentin 4 kohta, sellaisena kuin se on laissa 696/2021.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) 2 §:ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisen on salassapitosäännösten estämättä viipymättä oma-aloitteisesti toimitettava hallussaan olevat tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettuja luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat ulosottokaaren 3 luvun 66 §:ssä tarkoitetut tiedot ulosottomiehelle. Sivullisen ja viranomaisen velvollisuudesta antaa tietoja ulosottomiehelle säädetään ulosottokaaren 3 luvun 64–68 §:ssä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Välitysliikerekisteriin merkitään välitysliikkeelle rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) 8 luvun nojalla määrätty hallinnollinen seuraamus sekä sellaiset kehotukset ja kiellot, joiden tehosteeksi on asetettu uhkasakko. Tällainen tieto on poistettava rekisteristä viiden vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä, jona kyseinen seuraamus on määrätty.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Perintätoiminnan harjoittajien rekisteriin merkitään lisäksi perintätoiminnan harjoittajalle rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) 8 luvun nojalla määrätty hallinnollinen seuraamus sekä sellaiset kehotukset ja kiellot, joiden tehosteeksi on asetettu uhkasakko. Tällainen tieto on poistettava rekisteristä viiden vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä, jona kyseinen seuraamus on määrätty.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan valtion erityisrahoitustoiminnasta ja sen järjestämisestä annetun lain (1458/2025) 24 §.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Jos tämän lain mukaisesti toimiluvan saanut luotonhallinnoija aikoo tarjota luotonhallinnointipalveluja toisessa ETA-valtiossa, sen on ilmoitettava tästä Finanssivalvonnalle ja toimitettava sille seuraavat tiedot:

6) kuvaus menettelystä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevan sääntelyn noudattamiseksi, jos luotonhallinnoija on kyseisessä valtiossa rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1624 3 artiklassa tarkoitettu ilmoitusvelvollinen;

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Rikosrekisteristä voidaan 3 §:ssä tai muussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä luovuttaa henkilöä koskeva tieto:

3 a) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) 4 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitetuille valvojille rahanpesuntorjuntaviranomaista lukuun ottamatta mainitun lain 32 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisten ylemmän johdon ja tosiasiallisten edunsaajien tarkastusta varten sekä Lupa- ja valvontavirastolle mainitun lain 57 §:ssä säädetyn luotettavuuden arviointia varten;

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .