Merenkulun alusturvallisuuden valvonnan tehostaminen

Tässä laissa säädetään alusturvallisuutta koskevien säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnasta.

Tätä lakia sovelletaan alukseen, jota käytetään kauppamerenkulkuun Suomen vesialueella sekä suomalaiseen alukseen myös Suomen vesialueen ulkopuolella ja tällaisten alusten laivaväkeen, laivanisäntään sekä omistajaan. Suomen vesialueella tarkoitetaan Suomen aluevesiä ja sisävesialuetta.

Lakia ei sovelleta Puolustusvoimien eikä Rajavartiolaitoksen alukseen, ellei sitä käytetä matkustajien tai lastin kuljettamiseen yleisessä liikenteessä.

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) alusturvallisuudella aluksen merikelpoisuutta, turvallista käyttöä ja turvatoimia sekä aluksen turvalliseen käyttöön liittyviä johtamisjärjestelyjä, laivanisännän turvallisuusjohtamisjärjestelmää, aluksen asumistiloja ja työskentelyolosuhteita, laivaväen työsuhteen ehtoja sekä aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä;

2) lippuvaltiolla sitä valtiota, jonka lipun alla aluksella on oikeus purjehtia;

3) lippuvaltion hallinnolla lippuvaltion toimivaltaisia viranomaisia;

4) lippuvaltiodirektiivillä lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta annettua Europan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2009/21/EY;

5) satamavaltiotarkastusdirektiivillä satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2009/16/EY;

6) tarkastusdirektiivillä tarkastusjärjestelmästä säännöllisen ro-ro-matkustaja-alusliikenteen ja suurnopeusmatkustaja-alusliikenteen turvallisen harjoittamisen varmistamiseksi annetun direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 1999/35/EY kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2017/2110;

7) Pariisin pöytäkirjalla satamavaltioiden harjoittamaa tarkastustoimintaa koskevaa, Pariisissa 26 päivänä tammikuuta 1982 allekirjoitettua yhteisymmärryspöytäkirjaa, sellaisena kuin se kulloinkin on voimassa;

8) Pariisin pöytäkirjan alueella maantieteellistä aluetta, jolla Pariisin pöytäkirjan osallistujat tekevät tarkastuksia Pariisin pöytäkirjan puitteissa;

9) heikon, keskitason ja korkean toiminnan laadun luetteloilla Pariisin pöytäkirjan mukaisesti hyväksyttyjä luetteloita, joissa kuvataan, kuinka tehokkaasti lippuvaltio huolehtii kansainvälisten merenkulun velvoitteidensa täytäntöönpanosta, ja jotka perustuvat tarkastustietokantaan kirjattuihin, Euroopan komission vuosittain julkaisemiin tietoihin;

10) tarkastustietokannalla Euroopan komission ylläpitämää sähköistä tietojärjestelmää, johon tallennetaan tiedot Euroopan unionin ja Pariisin pöytäkirjan alueilla suoritetuista satamavaltiotarkastusdirektiivin ja tarkastusdirektiivin sekä Pariisin pöytäkirjan mukaisista tarkastuksista;

11) lippuvaltiotarkastuksella lippuvaltiodirektiivin mukaista aluksen tarkastusta;

12) satamavaltiotarkastuksella satamavaltiotarkastusdirektiivin mukaista aluksen tarkastusta;

13) muulla alusturvallisuustarkastuksella muuta alukselle suoritettavaa tarkastusta kuin lippuvaltiotarkastusta, satamavaltiotarkastusta tai tarkastusdirektiivin mukaista tarkastusta;

14) lippuvaltiotarkastajalla Liikenne- ja viestintäviraston palveluksessa olevaa henkilöä, jolla on tehtävään soveltuva koulutus, pätevyys ja kokemus sekä joka on valtuutettu suorittamaan lippuvaltiotarkastuksia, tarkastusdirektiivin mukaisia tarkastuksia ja muita alusturvallisuustarkastuksia;

15) satamavaltiotarkastajalla Liikenne- ja viestintäviraston palveluksessa olevaa henkilöä, jolla on tehtävään soveltuva koulutus, pätevyys ja kokemus sekä joka on valtuutettu suorittamaan satamavaltiotarkastuksia ja muita alusturvallisuustarkastuksia;

16) tarkastajalla Liikenne- ja viestintäviraston palveluksessa olevaa henkilöä, joka voi suorittaa lippuvaltiotarkastuksia, satamavaltiotarkastuksia tai muita alusturvallisuustarkastuksia;

17) nimetyllä lippuvaltiotarkastajalla henkilöä, joka ei ole Liikenne- ja viestintäviraston yksinomaisessa palveluksessa ja jonka Liikenne- ja viestintävirasto on valtuuttanut suorittamaan lippuvaltiotarkastuksia;

18) luokituslaitoksella toimijaa, joka hoitaa aluksen tarkastuksia ja katsastuksia koskevia lakisääteisiä tehtäviä aluksen lippuvaltion viranomaisten puolesta;

19) hyväksytyllä luokituslaitoksella alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 391/2009 asetuksen mukaisesti hyväksyttyä laitosta, jonka kanssa Liikenne- ja viestintävirasto on tehnyt katsastusvaltuutusta koskevan sopimuksen;

20) laivanisännällä sellaista aluksen omistajaa, yhtiötä, muuta organisaatiota tai henkilöä tai koko aluksen vuokraajaa, joka joko yksinään tai yhdessä toisten henkilöiden kanssa käyttää tosiasiallista määräämisvaltaa aluksen alusturvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä; laivanisäntään rinnastetaan tässä laissa sellainen henkilö, joka sopimuksen perusteella tai muutoin tosiasiallisesti hoitaa aluksen alusturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä;

21) ro-ro-matkustaja-aluksella alusta, joka kuljettaa enemmän kuin 12 matkustajaa ja joka on suunniteltu siten, että maantie- tai raideajoneuvojen ajokuormaus ja -purkaminen on mahdollista;

22) suurnopeusmatkustaja-aluksella ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 11/1981) X luvun 1 säännössä määriteltyä suurnopeusalusta, joka kuljettaa enemmän kuin 12 matkustajaa;

23) säännöllisellä liikennöinnillä liikennettä ennalta määrättyjen aikataulujen tai reittien mukaisesti;

24) pysäyttämisellä aluksen matkaan lähdön virallista estämistä sellaisten havaittujen puutteiden takia, jotka yksin tai yhdessä tekevät aluksesta merikelvottoman;

25) toiminnon kieltämisellä alukselle annettua virallista kieltoa jatkaa jotakin toiminnoistaan sen vuoksi, että havaitut puutteet yksinään tai yhdessä tekisivät toiminnon jatkamisen vaaralliseksi;

26) pääsyn epäämisellä aluksen päällikölle, laivanisännälle ja lippuvaltiolle annettavaa valvontaviranomaisen tekemää päätöstä, jolla evätään aluksen pääsy kaikkiin suomalaisiin satamiin ja ankkurointialueille;

27) liikkeellelähtökiellolla tarkastusdirektiivin mukaista tarkastajan antamaa päätöstä, jolla ro-ro-matkustaja-aluksen tai suurnopeusmatkustaja-aluksen liikkeellelähtö kielletään;

28) ankkurointialueella alusten ankkurointia varten varattua ja erikseen rajattua aluetta, joka on merkitty merikartoille;

29) todistuskirjoilla:

a) kansainvälisillä matkoilla liikennöiville aluksille kansainvälisten yleissopimusten nojalla lippuvaltion tai sen puolesta annettuja todistuskirjoja sekä vapautuskirjoja ja liikennöintilupia;

b) kotimaan matkoilla liikennöivien ro-ro-matkustaja-alusten ja suurnopeusmatkustaja-alusten osalta matkustaja-alusten turvallisuussäännöistä ja -määräyksistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/45/EY mukaisesti annettuja turvallisuuskirjoja sekä asianmukaisia varusteluetteloita ja vapautuskirjoja ja liikennöintilupia; ja

c) muita kuin a ja b alakohdassa tarkoitettuja aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä annetun lain (1686/2009) mukaisesti myönnettyjä katsastusasiakirjoja sekä todistus- ja turvallisuuskirjoja.

30) HSSC-ohjeilla Kansainvälisen merenkulkujärjestön Harmonized System of Survey and Certification -järjestelmän katsastusohjeita.

Lippuvaltiotarkastuksessa, satamavaltiotarkastuksessa, tarkastusdirektiivin mukaisessa tarkastuksessa ja muussa alusturvallisuustarkastuksessa tarkastetaan seuraavat yleissopimusten ja pöytäkirjojen edellyttämät asiat siltä osin kuin kansainväliset määräykset soveltuvat alukseen:

1) vuoden 1966 kansainvälinen lastiviivayleissopimus (SopS 52/1968);

2) ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehty kansainvälinen yleissopimus;

3) alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehty kansainvälinen yleissopimus ja siihen liittyvä vuoden 1978 pöytäkirja (SopS 51/1983);

4) kansainvälinen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva vuoden 1978 yleissopimus (SopS 22/1984);

5) kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä vuonna 1972 tehty kansainvälinen yleissopimus (SopS 30/1977);

6) vuoden 1969 kansainvälinen aluksenmittausyleissopimus (SopS 31/1982);

7) öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta vuonna 1969 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen muuttamisesta tehty vuoden 1992 pöytäkirja (SopS 43/1996), jäljempänä CLC-yleissopimus ;

8) merityötä koskeva vuoden 2006 yleissopimus (SopS 52/2013), jäljempänä merityöyleissopimus ;

9) vuoden 2001 yleissopimus alusten haitallisten kiinnittymisenestojärjestelmien rajoittamisesta (SopS 93/2010);

10) vuoden 2001 kansainvälinen yleissopimus aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (SopS 4/2009), jäljempänä bunkkeriyleissopimus ;

11) alusten painolastivesien ja sedimenttien valvonnasta ja käsittelystä tehty kansainvälinen yleissopimus (SopS 38/2017);

12) vuoden 2007 hylkyjen poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 14/2017), jäljempänä Nairobin yleissopimus ;

13) turvallisesta ja ympäristön kannalta asianmukaisesta aluskierrätyksestä tehty Hongkongin kansainvälinen yleissopimus (SopS 48/2025);

14) vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä vuonna 1996 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen vuoden 2010 pöytäkirja.

Liikenne- ja viestintävirasto on tässä laissa tarkoitettu valvontaviranomainen.

Valvontaviranomainen valvoo alusturvallisuudesta annettujen säännösten ja määräysten noudattamista sekä huolehtii lippuvaltiodirektiivin, satamavaltiotarkastusdirektiivin ja tarkastusdirektiivin mukaisista tarkastuksista ja ilmoituksista sekä niiden mukaisten tietojen antamisesta ja tietojen vaihdosta. Lisäksi valvontaviranomainen huolehtii muista tämän lain mukaisista alusturvallisuustarkastuksista.

Valvontaviranomaisen on vuosittain tarkastettava Euroopan unionin lainsäädännöstä tulevan velvoitteen mukainen määrä aluksia.

Valvontaviranomaisen on varmistettava, ettei alusta päästetä suomalaiseen satamaan tai ankkurointialueelle, jos Euroopan unionin jäsenvaltion (jäsenvaltio ) tai Pariisin pöytäkirjan osallistujan toimivaltainen viranomainen on evännyt ulkomaiselta alukselta pääsyn satamaan tai ankkurointialueelle.

Vaikka satamaan pääsyn epäämisen edellytykset täyttyvät, valvontaviranomainen voi yksittäistapauksessa sallia aluksen pääsyn satamaan ylivoimaisen esteen sattuessa, ylivoimaisesti tärkeimpien turvallisuusnäkökohtien vuoksi, puutteiden korjaamiseksi tai ympäristön pilaantumisvaaran poistamiseksi, jos aluksen laivanisäntä, omistaja tai päällikkö on ryhtynyt aiheellisiin, valvontaviranomaisen hyväksymiin toimenpiteisiin turvallisen satamaan tulon varmistamiseksi.

Valvontaviranomaisen virkamiehet ovat tässä laissa tarkoitettuja lippuvaltiotarkastajia, satamavaltiotarkastajia sekä muita alusturvallisuustarkastuksia suorittavia tarkastajia. Tarkastajalla on oltava merenkulkualan päällystön tai insinöörin tutkinto tai muu soveltuva koulutus sekä tehtävän edellyttämä kokemus tai osaaminen. Lisäksi edellytetään, että tarkastajat ovat saaneet tehtäviin liittyvää koulutusta.

Lippuvaltiotarkastuksia voivat suorittaa tarkastajat, joilla on tehtävän edellyttämä koulutus.

Satamavaltiotarkastuksia ja tarkastusdirektiivin mukaisia tarkastuksia voivat suorittaa tarkastajat, jotka täyttävät satamavaltiotarkastusdirektiivin liitteessä XI säädetyt vaatimukset. Tarkastajalla on oltava valvontaviranomaisen antama yhteisen mallin laatimisesta satamavalvontaa suorittavien tarkastajien henkilötodistusta varten annetun komission direktiivin 96/40/EY liitteessä edellytetyt tiedot sisältävä todistus, joka osoittaa, että henkilö on valtuutettu suorittamaan tarkastuksia.

Muita alusturvallisuustarkastuksia voivat suorittaa tarkastajat, jotka ovat saaneet tehtävään liittyvän koulutuksen.

Jäljempänä 45 §:ssä tarkoitetun laajennetun tarkastuksen tulee toteuttaa ensisijaisesti vähintään kaksi satamavaltiotarkastajaa. Jos se ei ole mahdollista, valvontaviranomainen kirjaa syyt poikkeamiselle tarkastustietokantaan.

Tarkastajalla on oikeus:

1) päästä milloin tahansa tämän lain mukaisesti valvottavaan alukseen;

2) suorittaa tarkastus aluksella pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa, kun se on alusturvallisuuden varmistamiseksi välttämätöntä;

3) saada nähtäväkseen ne asiakirjat, joita laivanisännän tai päällikön on pidettävä tai säilytettävä alusturvallisuutta koskevien säännösten ja määräysten tai Suomea velvoittavien, alusta tai sen käyttöä koskevien, kansainvälisten sopimusten mukaan, sekä saada asiakirjoista jäljennöksiä;

4) saada aluksen laivanisännältä, omistajalta, päälliköltä ja muilta aluksessa palvelevilta henkilöiltä tietoja ja apua alusturvallisuuden tarkastamisessa;

5) käyttää asiantuntijan apua, jos se on tarkastuksen toimittamiseksi tarpeellista;

6) käyttää apuna hyväksyttyä luokituslaitosta aluksen turvalliseen käyttöön liittyvien johtamisjärjestelyjen ja laivanisännän turvallisuusjohtamisjärjestelmän tarkastamisessa;

7) toimittaa aluksen tarkastus sen laajuisena kuin on tarpeen, jos aluksella ei ole 2 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja tai jos on perusteltua aihetta olettaa, että alus ei ole merikelpoinen tai ei muutoin ole siihen sovellettavien 4 §:ssä mainittujen kansainvälisten yleissopimusten tai pöytäkirjojen, Euroopan unionin säädösten taikka kansallisten säännösten tai määräysten mukainen;

8) tarkastaa, että aluksen laivaväki kykenee niihin tehtäviin, jotka ovat välttämättömiä aluksen turvallisuudelle; sekä

9) tarkastaa laivanisännän turvallisuusjohtamisjärjestelmä alusturvallisuuden vaatimassa laajuudessa.

Liikenne- ja viestintävirasto voi nimetä riippumattoman ja puolueettoman lippuvaltiotarkastajan suorittamaan lippuvaltiotarkastuksia.

Nimetyllä lippuvaltiotarkastajalla tulee olla merenkulkualan päällystön tai insinöörin tutkinto tai muu soveltuva koulutus sekä tehtävän edellyttämä kokemus tai osaaminen. Lisäksi nimetyllä lippuvaltiotarkastajalla tulee olla sellainen pätevyys, että hän pystyy asianmukaisesti suorittamaan tarkastuksia.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä nimetyltä lippuvaltiotarkastajalta edellytetystä kokemuksesta ja osaamisesta.

Liikenne- ja viestintävirasto myöntää nimetyn lippuvaltiotarkastajan nimityskirjan hakemuksesta määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi ja siinä laajuudessa, kun hän on oikeutettu suorittamaan lippuvaltiotarkastuksia. Nimityskirja voidaan hakemuksesta uusia, jos hakija osoittaa säilyttäneensä pätevyytensä.

Liikenne- ja viestintävirasto voi julkaista verkkosivuillaan nimetyn lippuvaltiotarkastajan nimen ja yhteystiedot sekä toimialueen. Verkkosivuilta on käytävä ilmi, mitä tehtävää nimetty lippuvaltiotarkastaja on oikeutettu hoitamaan.

Liikenne ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä nimityskirjan hakemisesta ja myöntämisestä sekä siitä tarkastusalueesta, jota nimetty lippuvaltiotarkastaja on oikeutettu suorittamaan.

Liikenne- ja viestintäviraston on peruutettava nimetyn lippuvaltiotarkastajan nimityskirja, jos tämä:

1) ei enää tiedoiltaan ja taidoiltaan täytä nimityskirjan saamisen edellytyksiä; tai

2) vakavasti tai toistuvasti rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä.

Ennen nimityskirjan peruuttamista nimettyä lippuvaltiotarkastajaa on kuultava.

Jos nimityskirja peruutetaan, Liikenne- ja viestintävirasto voi velvoittaa nimetyn lippuvaltiotarkastajan palauttamaan heti nimityskirjansa Liikenne- ja viestintävirastolle.

Nimityskirja peruutetaan kokonaan tai määräajaksi. Määräaika alkaa kulua siitä, kun nimetty lippuvaltiotarkastaja on saanut tiedon päätöksestä tai viimeistään, kun nimityskirjan voimassaolo päättyy.

Nimetyllä lippuvaltiotarkastajalla on oikeus tarkastuksen asianmukaista suorittamista varten saada nähtäväkseen tarpeelliset asiakirjat ja saada aluksen päälliköltä ja muilta aluksessa palvelevilta henkilöiltä tietoja ja selvitys siitä, että aluksen henkilökunta kykenee niihin tehtäviin, jotka ovat välttämättömiä aluksen turvallisuudelle sekä tarkastaa laivanisännän turvallisuusjohtamisjärjestelmä alusturvallisuuden vaatimassa laajuudessa.

Nimetyllä lippuvaltiotarkastajalla ei ole oikeutta suorittaa tarkastusta aluksella pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa.

Valvontaviranomaisen on valvottava, että nimetty lippuvaltiotarkastaja suorittaa 10 §:ssä tarkoitettuun nimityskirjaan perustuvat tehtävänsä.

Valvontaviranomaisella on oltava järjestelmä, jolla varmistetaan tarkastajien ja heitä avustavien henkilöiden koulutus ja pätevyys sekä kehitetään ja ylläpidetään näiden osaamista.

Valvontaviranomaisella on oltava järjestelmä, jolla valvotaan ja seurataan suomalaisten alusten pysäytyksiä sekä niiden saattamista sovellettavien 4 §:ssä mainittujen kansainvälisten yleissopimusten ja pöytäkirjojen mukaisiksi.

Valvontaviranomaisella on oltava sertifioitu laadunhallintajärjestelmä lippuvaltiotoimintaan liittyviä operatiivisia kokonaisuuksia varten.

Rajavartiolaitoksen, poliisin, Tullin, Lupa- ja valvontaviraston, Väyläviraston, Puolustusvoimien sekä kunnan terveydensuojeluviranomaisen on annettava Liikenne- ja viestintävirastolle tämän lain mukaisten tehtävien suorittamiseksi sellaista virka-apua, jonka antamiseen se on toimivaltainen.

Jos tässä laissa tarkoitettua tarkastusta tai muuta toimenpidettä yritetään estää tai häiritä taikka valvontaviranomaisen antamaa päätöstä ei noudateta, poliisin tai Rajavartiolaitoksen on annettava virka-apua, jonka antamiseen se on toimivaltainen.

Alusliikennepalvelulaissa (623/2005) tarkoitetulla alusliikennepalvelun tarjoajalla ja luotsauslaissa (561/2023) tarkoitetulla luotsausyhtiöllä on velvollisuus antaa tietoja tai muuta apua valvontaviranomaiselle tarkastustehtävässä.

Luotsauslaissa tarkoitetulla luotsilla on velvollisuus ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle, jos hän havaitsee aluksessa ilmeisiä sääntöjenvastaisuuksia, jotka voivat vaarantaa aluksen tai sen miehistön turvallisuuden tai aiheuttaa riskin meriympäristölle.

Valvontaviranomaisen on kerran vuodessa ilmoitettava Euroopan komissiolle lippuvaltiodirektiivin 4 a artiklan mukaisesti suoritettujen lippuvaltiotarkastusten lukumäärä ja mainittava kunkin lippuvaltiotarkastuksen osalta aluksen IMO-numero sekä tarkastuksen päivämäärä ja paikka. Valvontaviranomainen voi tallentaa lippuvaltiotarkastuksiin liittyvät tiedot lippuvaltiodirektiivin 6 a artiklan mukaiseen lippuvaltiotarkastustietokantaan.

Valvontaviranomaisen on tallennettava tarkastustietokantaan tarkastusdirektiivin mukaisiin tarkastuksiin liittyvät tiedot heti, kun tarkastuskertomus on saatu valmiiksi tai liikkeellelähtökielto on annettu, peruutettu tai muutettu. Tarkastustietokantaan siirretyt tiedot tulee vahvistaa julkaisemista varten 72 tunnin kuluessa.

Valvontaviranomaisen on tallennettava tarkastustietokantaan satamavaltiotarkastuksiin liittyvät tiedot heti, kun tarkastuskertomus on saatu valmiiksi tai pääsyn epäämistä tai pysäyttämistä koskeva päätös on annettu, kumottu tai muutettu. Tarkastustietokantaan siirretyt tiedot tulee vahvistaa julkaisemista varten 72 tunnin kuluessa. Valvontaviranomaisen on toimitettava Euroopan komissiolle vuosittain satamavaltiotarkastusdirektiivin liitteessä XIV luetellut edellistä vuotta koskevat tiedot viimeistään 1 päivänä huhtikuuta.

Valvontaviranomaisen on annettava Euroopan komissiolle selvitys lippuvaltiotoiminnastaan, jos Suomi on Pariisin pöytäkirjan uusimmassa vuosikertomuksessa julkaistussa heikon toiminnan laadun luettelossa tai kahtena perättäisenä vuonna keskitason toiminnan laadun luettelossa. Selvitys on annettava Euroopan komissiolle viimeistään neljän kuukauden kuluttua vuosikertomuksen julkaisemisesta.

Valvontaviranomaisen on tallennettava lippuvaltiodirektiivin 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun portaaliin Suomen lipun alla purjehtivien alusten todistuskirjat, katsastusten päivämäärät ja auditointien päivämäärät sekä tiedot aluksista, jotka ovat lakanneet purjehtimasta Suomen lipun alla edellisten 12 kuukauden aikana.

Valvontaviranomainen vastaa Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n pakollisten velvoitteiden voimaansaattamista sekä merenkulun hallinnon vaatimustenmukaisuuden varmistamista koskevan auditoinnin valmistelusta IMO:n hyväksymän aikataulun mukaisesti. Valvontaviranomaisen on julkaistava auditoinnin tulokset.

Valvontaviranomaisen on ilmoitettava sovellettavien 4 §:ssä mainittujen kansainvälisten yleissopimusten tai pöytäkirjojen tai Euroopan unionin säädösten alusta koskevasta rikkomuksesta asiassa toimivaltaiselle viranomaiselle. Valvontaviranomaisen on lisäksi ilmoitettava rikkomuksesta ilmoittaneelle sopimuspuolelle toimista, joihin rikkomuksen johdosta on ryhdytty, jos kansainvälinen yleissopimus tai pöytäkirja tai Euroopan unionin säädös sitä edellyttää.

Valvontaviranomaisen on alusturvallisuuden varmistamiseksi tehtävä alustarkastuksia niin usein ja niin tehokkaasti kuin valvonnan kannalta on tarpeellista ja Suomea velvoittavat 4 §:ssä mainitut kansainväliset yleissopimukset ja pöytäkirjat, Euroopan unionin säädökset sekä kansalliset säännökset ja määräykset sitä edellyttävät.

Valvontaviranomaisen on varmistettava, että alus on siihen sovellettavien 4 §:ssä mainittujen kansainvälisten yleissopimusten ja pöytäkirjojen, Euroopan unionin säädösten sekä kansallisten säännösten ja määräysten mukainen. Valvontaviranomaisen on lisäksi tarkastettava aluksen laivaväen riittävä viestintäkyky turvallisuuden kannalta. Aluksella on oltava voimassa olevat todistuskirjat ja aluksen tosiallisen tilanteen tulee vastata todistuskirjoissa annettuja tietoja.

Valvontaviranomaisen on suoritettava alustarkastus tai aluksen pysäyttäminen siten, että valvonnan tarkoitus saadaan toteutetuksi aiheuttamatta tarpeetonta häiriötä aluksen toiminnalle. Aluksen laivanisännän tai päällikön on huolehdittava siitä, että aluksen liikennöintiaikataulussa varataan riittävästi aikaa tarkastusten suorittamista varten. Suunniteltaessa aluksille tehtäviä tarkastuksia valvontaviranomaisen on otettava aluksen liikennöinti- ja huoltoaikataulu asianmukaisella tavalla huomioon. Alusturvallisuuden tarkastamisesta on ilmoitettava aluksen laivanisännälle tai päällikölle. Heidän poissaolonsa ei ole esteenä tarkastuksen toimittamiselle.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä laivaväeltä vaadittavasta viestintäkyvystä.

Tarkastajan ja nimetyn lippuvaltiotarkastajan on laadittava alusturvallisuuden tarkastuksesta tarkastuskertomus. Tarkastuskertomuksessa on oltava vähintään:

1) tarkastuksen ajankohta ja paikka;

2) havaitut poikkeamat ja puutteet;

3) määrätyt toimenpiteet ja niiden määräajat; ja

4) tarkastuksen suorittaneen virkamiehen tai tarkastajan nimi ja asema.

Tarkastuskertomus on toimitettava aluksen päällikölle.

Tarkastajan on laadittava satamavaltiotarkastuksesta ja tarkastusdirektiivin mukaisesta tarkastuksesta satamavaltiotarkastusdirektiivin liitteen IX mukainen tarkastuskertomus tarkastustietokantaan 24 tunnin kuluessa aluksen todellisesta satamasta lähtöajasta. Valvontaviranomainen vastaa siitä, että tarkastustietokantaan siirretyt tiedot vahvistetaan 72 tunnin kuluessa tarkastuksen päättymisestä.

Tarkastajan ja nimetyn lippuvaltiotarkastajan on laadittava lippuvaltiotarkastuksesta ja muista alusturvallisuustarkastuksista tarkastuskertomus viipymättä tarkastuksen päättymisen jälkeen. Lippuvaltiotarkastuksen tarkastuskertomus on tallennettava tarkastustietokantaan.

Jos tarkastusta suoritettaessa aluksessa havaitaan puute tai epäkohta, tarkastajan ja nimetyn lippuvaltiotarkastajan on ilmoitettava siitä aluksen laivanisännälle tai päällikölle. Tarkastajan tai nimetyn lippuvaltiotarkastajan on heitä kuultuaan, annettava päätös puutteellisuuksien korjaamiseksi tai epäkohtien poistamiseksi sekä asetettava määräaika puutteen tai epäkohdan korjaamiselle tai poistamiselle. Tarkastajan tai nimetyn lippuvaltiotarkastajan on tehtävä havaitusta puutteesta tai epäkohdasta asianmukainen merkintä tarkastuskertomukseen.

Laivanisännän on määräajan kuluessa ilmoitettava valvontaviranomaiselle tai nimetylle lippuvaltiotarkastajalle lippuvaltiotarkastuksessa tai muussa alusturvallisuustarkastuksessa havaitun puutteen tai epäkohdan korjaamisesta tai poistamisesta.

Valvontaviranomaisen on seurattava ja varmistettava, että tarkastuksissa varmistuneet tai ilmenneet puutteet korjataan.

Jos matkatietojen tallentimeen liittyvää puutetta ei voida korjata nopeasti pysäyttämissatamassa, valvontaviranomainen voi edellyttää, että puute korjataan 30 päivän kuluessa.

Lupa- ja valvontavirasto on lippuvaltiotarkastuksissa ensisijainen merityöyleissopimuksen noudattamista valvova viranomainen. Liikenne- ja viestintävirasto on satamavaltiotarkastuksissa merityöyleissopimuksen noudattamista valvova viranomainen.

Valvontaviranomaisen on mahdollisuuksien mukaan kutsuttava lippuvaltion hallinnon edustaja paikalle, jos päätös aluksen pysäyttämisestä perustuu laivaväen asumis- ja työskentelyolosuhteissa ilmeneviin olennaisiin puutteisiin. Valvontaviranomaisen on lisäksi ilmoitettava puutteista valtakunnallisille merenkulun työmarkkinajärjestöille.

Alus voidaan jättää tarkastamatta, jos valvontaviranomainen katsoo, että tarkastus voi vaarantaa tarkastajien, aluksen tai sen miehistön turvallisuuden taikka tarkastus voi aiheuttaa riskin satamalle tai meriympäristölle.

Valvontaviranomaisen on kirjattava tarkastuksen suorittamatta jättämisen syy tarkastustietokantaan.

Valvontaviranomainen tai nimetty lippuvaltiotarkastaja voi keskeyttää aluksen tarkastuksen, jos aluksen yleinen kunto ei vastaa aluksen kuntoa koskevia vaatimuksia, kunnes vastuulliset osapuolet toteuttavat tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että alus täyttää sovellettavien 4 §:ssä mainittujen kansainvälisten yleissopimusten ja pöytäkirjojen määräykset.

Valvontaviranomaisen on tarkastettava lippuvaltiodirektiivin soveltamisalaan kuuluva alus vähintään joka viides vuosi.

Valvontaviranomainen voi poiketa 1 momentissa säädetystä, jos lippuvaltiotarkastus tehdään noudattamalla riskiperusteista valvontasuunnitelmaa.

Jos valvontaviranomainen saa toiselta 4 §:ssä mainitun kansainvälisen yleissopimuksen tai pöytäkirjan sopimuspuolelta tiedon alusta koskevasta kyseisen kansainvälisen yleissopimuksen tai pöytäkirjan mukaiseen velvoitteeseen liittyvästä rikkomuksesta, rikkomus on tutkittava ja tarvittaessa suoritettava lippuvaltiotarkastus.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä lippuvaltiotarkastuksen kohdentamisesta.

Valvontaviranomaisen on riskiperusteisessa valvontasuunnitelmassa otettava huomioon seuraavat asiat:

1) lippuvaltion ja hyväksyttyjen luokituslaitosten suorittamien lakisääteisten katsastuksien ja auditointien tiedot puutteista ja vaatimustenvastaisuuksista;

2) asiaankuuluvat onnettomuustutkintaraportit;

3) satamavaltiovalvonnassa saadut tiedot pysäyttämisistä tai toiminnon kieltämisistä;

4) valvontaviranomaisen vahvistaman satamavaltiovalvonnan puutesuhdeluvun ylittyminen;

5) tiedot puutteista, jotka valvontaviranomainen on saanut tietoonsa lippuvaltiotarkastuksista; sekä

6) muut kuin 1–5 kohdassa tarkoitetut tarpeellisiksi katsotut tiedot.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä riskiperusteisessa valvontasuunnitelmassa huomioon otettavista asioista.

Lippuvaltiotarkastus sisältää aluksen kunnon, varustuksen, miehistön pätevyyden, toiminnan ja asiakirjojen tarkastamisen sen varmistamiseksi, että alus on siihen sovellettavien 4 §:ssä mainittujen kansainvälisten yleissopimusten ja pöytäkirjojen, Euroopan unionin säädösten sekä kansallisten säännösten ja määräysten mukainen ja on turvallinen käyttää.

Kun ulkomainen alus siirtyy Suomen lipun alle, valvontaviranomaisen on varmistettava ennen kuin aluksen sallitaan liikennöidä Suomen lipun alla, että alus on siihen sovellettavien 4 §:ssä mainittujen kansainvälisten yleissopimusten ja pöytäkirjojen, Euroopan unionin säädösten sekä kansallisten säännösten ja määräysten mukainen. Lisäksi valvontaviranomaisen on varmistettava, että aluksen aiemman lippuvaltion toimivaltaisen viranomaisen havaitsemat puutteet on korjattu ja muut aluksen turvallisuuteen liittyvät merkitykselliset seikat on huomioitu. Tätä varten valvontaviranomainen voi pyytää kyseiset tiedot aluksen aiemman lippuvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta.

Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä tarkastettavista osa-alueista ja niihin kuuluvista yksittäisistä teknisistä tarkastuskohteista.

Jos suomalainen alus on pysäytetty ulkomailla suoritetussa satamavaltiotarkastuksessa, valvontaviranomaisen on valvottava, että alus saatetaan vastaamaan sovellettavia 4 §:ssä mainittuja kansainvälisiä yleissopimuksia ja pöytäkirjoja.

Tätä lukua sovelletaan:

1) Suomen lipun alla purjehtiviin ro-ro-matkustaja-aluksiin ja suurnopeusmatkustaja-aluksiin, jotka liikennöivät säännöllisesti Suomen ja muun kuin jäsenvaltion satamien välillä; ja

2) säännöllisesti kotimaanmatkoilla liikennöiviin aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä annetun lain 2 §:n 38 a kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin A-luokan matkustaja-aluksiin.

Tätä lukua ei sovelleta aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä annetun lain 2 §:n 38 a kohdan b–d alakohdassa tarkoitettuihin B-, C- ja D-luokan matkustaja-aluksiin eikä Suomen sisävesillä liikennöiviin aluksiin.

Ennen säännöllisen liikennöinnin aloittamista valvontaviranomaisen on suoritettava tarkastusdirektiivin liitteiden I ja II mukainen tarkastus sen varmistamiseksi, että ro-ro-matkustaja-alus tai suurnopeusmatkustaja-alus täyttää säännöllisen liikennöinnin turvallista harjoittamista koskevat vaatimukset.

Laivanisännän on valvontaviranomaisen pyynnöstä toimitettava todisteet tarkastusdirektiivin liitteen I mukaisten vaatimusten noudattamisesta ennalta, kuitenkin aikaisintaan kuukautta ennen liikennöinnin aloittamista edeltävää tarkastusta.

Valvontaviranomainen voi olla soveltamatta niitä tarkastusdirektiivin liitteissä I ja II olevia vaatimuksia, jotka on jo tarkastettu viimeisen kuuden kuukauden aikana tehdyssä vuotuisessa katsastuksessa tai lippuvaltiotarkastuksessa ja HSSC-ohjeita on noudatettu. Valvontaviranomaisen on siirrettävä tarkastusta koskevat tiedot tarkastustietokantaan. Valvontaviranomainen voi laivanisännän pyynnöstä etukäteen vahvistaa aiempien tarkastusten ja katsastusten soveltuvuuden uusiin liikennöintiolosuhteisiin.

Valvontaviranomaisen ei tarvitse tehdä 34 §:ssä tarkoitettua tarkastusta, jos ro-ro-matkustaja-alus tai suurnopeusmatkustaja-alus on katsastettu tai lippuvaltiotarkastettu ja se siirretään harjoittamaan säännöllistä liikennöintiä uudelle, mutta olosuhteiltaan samankaltaiselle reitille. Valvontaviranomainen voi laivanisännän pyynnöstä etukäteen vahvistaa aiempien tarkastusten ja katsastusten soveltuvuuden uusiin liikennöintiolosuhteisiin.

Valvontaviranomainen voi sallia, että alus korvataan odottamattomien olosuhteiden vuoksi toisella aluksella liikennepalvelun jatkumisen turvaamiseksi. Valvontaviranomainen voi sallia liikennöinnin aloittamisen, vaikka 2 momenttia ei voida soveltaa, jos asiakirjat ja silmämääräinen tarkastus eivät anna aihetta epäillä turvallisuuden vaarantumista. Tällöin 34 §:ssä tarkoitettu tarkastus on tehtävä kuukauden sisällä aluksen korvaamisesta.

Valvontaviranomaisen on tehtävä ro-ro-matkustaja-alukselle ja suurnopeusmatkustaja-alukselle tarkastusdirektiivin liitteen II mukainen tarkastus kerran 12 kuukaudessa.

Valvontaviranomainen voi suorittaa 1 momentissa tarkoitetun tarkastuksen samaan aikaan tai yhdessä vuotuisen katsastuksen kanssa edellyttäen, että tällaisessa katsastuksessa noudatetaan HSSC-ohjeita.

Valvontaviranomaisen on suoritettava tarkastus tarkastusdirektiivin liitteen II mukaisesti joka kerta, kun ro-ro-matkustaja-alukselle tai suurnopeusmatkustaja-alukselle tehdään huomattavia korjaus- tai muutostöitä tai aluksen laivanisäntä vaihtuu taikka aluksen luokituslaitos vaihtuu. Alus voidaan kuitenkin vapauttaa tarkastuksesta, kun aluksen laivanisäntä tai lippuvaltio vaihtuu tai aluksen luokituslaitos vaihtuu, jos vaihto tai siirto ei vaikuta aluksen turvalliseen liikennöintiin ottaen huomioon alukselle aiemmin tehdyt tarkastukset.

Valvontaviranomaisen on säännöllisen liikennöinnin aikana tehtävä tarkastus aikaisintaan neljä kuukautta, mutta viimeistään kahdeksan kuukautta 36 §:ssä tarkoitetun vuosittaisen tarkastuksen jälkeen. Valvontaviranomaisen on säännöllisen liikennöinnin aikana tarkastettava tarkastusdirektiivin liitteessä III luetellut seikat sekä valvontaviranomaisen ammatillisen näkemyksen mukaisesti riittävä määrä liitteissä I ja II luetelluista seikoista sen varmistamiseksi, että ro-ro-matkustaja-alus tai suurnopeusmatkustaja-alus täyttää edelleen kaikki liikennöinnin turvallista harjoittamista koskevat vaatimukset.

Tätä lukua sovelletaan:

1) suomalaisessa satamassa tai ankkurointialueella käyvään ulkomaiseen alukseen, joka on vuorovaikutuksessa sataman kanssa, sekä tällaisen aluksen laivaväkeen;

2) sataman tai ankkurointialueen ulkopuolella säännöllisen liikennöinnin aikana suoritettaviin ro-ro-matkustaja-alusten ja suurnopeusmatkustaja-alusten tarkastuksiin.

Lukua ei sovelleta kalastusalukseen tai perinteistä rakennetta olevaan puualukseen.

Valvontaviranomaisen on varmistettava tarkastaessaan alusta, jonka lippuvaltio ei ole 4 §:ssä mainitun kansainvälisen yleissopimuksen tai pöytäkirjan osapuoli, ettei alusta ja sen miehistöä kohdella suotuisammin kuin kyseisen kansainvälisen yleissopimuksen tai pöytäkirjan osapuolena olevan lippuvaltion alusta.

Valvontaviranomaisen on tarkastettava, että alus, jonka bruttovetoisuus on alle 500, täyttää siihen sovellettavan 4 §:ssä mainitun kansainvälisen yleissopimuksen ja pöytäkirjan määräykset. Jos mitään kansainvälistä yleissopimusta tai pöytäkirjaa ei sovelleta, valvontaviranomaisen on varmistettava, että alus ei muodosta vaaraa turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle. Valvontaviranomaisen on edellä mainituissa tilanteissa otettava huomioon Pariisin pöytäkirjan liite 1.

Säännöllisesti liikennöivät ro-ro-matkustaja-alukset ja suurnopeusmatkustaja-alukset on tarkastettava satamavaltiotarkastusdirektiivin liitteessä XVII olevien aikarajojen ja vaatimusten mukaisesti.

Valvontaviranomaisen on vuosittain tarkastettava Suomen vuosittaista tarkastusvelvollisuutta vastaava määrä satamavaltiotarkastusdirektiivin 12 artiklassa tarkoitettuihin I- ja II-kiireellisyysluokkiin (I- ja II-kiireellisyysluokka) kuuluvia aluksia.

Valvontaviranomaisen on tehtävä pakollinen satamavaltiotarkastus I-kiireellisyysluokkaan kuuluville aluksille. Valvontaviranomaisen on tarkastettava ensisijaisesti I-kiireellisyysluokkaan kuuluvat suuren turvallisuusriskin alukset, jotka tarkastustietokannan mukaan käyvät harvoin Euroopan unionin satamissa. Valvontaviranomainen voi tehdä satamavaltiotarkastuksen II-kiireellisyysluokkaan kuuluville aluksille.

Aluksen kiireellisyysluokasta riippumatta valvontaviranomaisen on suoritettava alukselle satamavaltiotarkastus, jos ilmenee satamavaltiotarkastusdirektiivin liitteessä I olevan II osan 2 A kohdassa tarkoitettu ensisijainen tekijä. Valvontaviranomainen voi tarkastaa aluksen, jos siinä ilmenee mainitun osan 2 B kohdassa tarkoitettu ennalta arvaamaton tekijä.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tarkastettaviksi valittavista aluksista ja Suomen tarkastusvelvollisuuden täyttymisestä.

Valvontaviranomaisen on aluksen satamavaltiotarkastuksessa noudatettava satamavaltiotarkastusdirektiivin liitteessä VI tarkoitettuja menettelytapoja ja ohjeita. Alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 725/2004 soveltamisalaan kuuluvia aluksia tarkastettaessa on noudatettava satamavaltiotarkastusdirektiivin liitteessä VI tarkoitettuja turvatoimien tarkastuksia koskevia erityisiä ohjeita.

Valvontaviranomainen voi sopia jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan osallistujan tarkastusvelvollisuuden piiriin kuuluvan aluksen pakollisen satamavaltiotarkastuksen suoritettavaksi ensimmäisessä suomalaisessa satamassa tai ensimmäisellä suomalaisella ankkurointialueella, johon alus saapuu. Satamavaltiotarkastus voidaan kuitenkin suorittaa muussa suomalaisessa satamassa, jos alus ei välillä käy ulkomaisessa satamassa. Satamavaltiotarkastusta ei voida siirtää edelleen suoritettavaksi muussa jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan osallistujan satamassa.

Valvontaviranomainen ei saa hyväksyä jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan osallistujan pyyntöä siirtää satamavaltiotarkastusta suoritettavaksi suomalaisessa satamassa, ellei ole varmuutta siitä, että satamavaltiotarkastus voidaan suorittaa 15 vuorokauden sisällä siitä, kun alus on muuttunut I-kiireellisyysluokkaan kuuluvaksi alukseksi.

Valvontaviranomaisen on tehtävä satamavaltiotarkastuksia suuren turvallisuusriskin aluksille vähintään kuuden kuukauden välein. Muiden riskiprofiilien aluksille valvontaviranomaisen on tehtävä satamavaltiotarkastuksia sitä harvemmin, mitä pienempi turvallisuusriski on.

Valvontaviranomaisen on valittava satamavaltiotarkastusdirektiivin liitteessä I olevan II osan 3 kohdan perusteella, että tehdäänkö alukselle 43–45 §:ssä tarkoitettu perustarkastus, yksityiskohtainen tarkastus vai laajennettu tarkastus.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä satamavaltiotarkastuksen ajoittamisesta ja laajuudesta.

Valvontaviranomaisen on perustarkastuksessa tarkastettava ainakin, että:

1) aluksella on satamavaltiotarkastusdirektiivin liitteessä IV tarkoitetut todistuskirjat ja asiakirjat;

2) jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan osallistujan aiemmin suorittaman satamavaltiotarkastuksen aikana havaitut puutteet on korjattu; ja

3) aluksen yleinen kunto ja hygienia vastaavat niille säädettyjä ja määrättyjä vaatimuksia.

Valvontaviranomaisen on suoritettava yksityiskohtainen tarkastus, jos perustarkastuksen jälkeen on ilmennyt ilmeisiä syitä olettaa, että aluksen tai sen varusteiden kunto tai miehistö eivät olennaisilta osin täytä sovellettavien 4 §:ssä mainittujen kansainvälisten yleissopimusten ja pöytäkirjojen määräyksiä.

Alukselle on tehtävä yksityiskohtainen tarkastus, jos aluksen lippuvaltio ei ole alukseen sovellettavan 4 §:ssä mainitun kansainvälisen yleissopimuksen tai pöytäkirjan osapuoli. Valvontaviranomaisen ei kuitenkaan tarvitse tehdä yksityiskohtaista tarkastusta alukselle, jonka lippuvaltio ei ole CLC-yleissopimuksen, bunkkeriyleissopimuksen tai Nairobin yleissopimuksen osapuoli, jos aluksella on kyseisen kansainvälisen yleissopimuksen osapuolen myöntämä asiaankuuluva todistuskirja.

Valvontaviranomainen tarkastaa yksityiskohtaisessa tarkastuksessa aluksen yksityiskohtaisemmin sen varmistamiseksi, että alus täyttää sen käytölle asetetut vaatimukset.

Laajennetussa tarkastuksessa valvontaviranomainen tarkastaa erityisesti aluksen:

1) asiakirjat;

2) rakenteellisen kunnon;

3) säätiiviyden;

4) hätäjärjestelmät;

5) radioviestinnän;

6) lastioperaatiot;

7) paloturvallisuuden;

8) hälytyslaitteet;

9) elin- ja työolot;

10) navigointilaitteet;

11) pelastusvälineet;

12) vaaralliset tavarat;

13) kuljetuskoneiston ja apukoneiston; sekä

14) ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen.

Laajennettu tarkastus tehdään:

1) aluksille, joihin riskiprofiilin mukaan liittyy suuri turvallisuusriski;

2) matkustaja-aluksille, irtolastialuksille, öljysäiliöaluksille, kaasusäiliöaluksille, haitallisia nestemäisiä aineita tai kemikaaleja kuljettaville säiliöaluksille, jotka ovat yli 12 vuotta vanhoja sekä

3) aluksille, joille on annettu satamavaltiotarkastusdirektiivin 16 artiklan tai 21 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu pääsyn epäämispäätös.

Aluksen laivanisännän tai päällikön on huolehdittava siitä, että aluksen liikennöintiaikataulussa varataan riittävästi aikaa laajennettua tarkastusta varten. Ellei turvallisuussyistä toteutettavista valvontatoimista muuta johdu, aluksen on pysyttävä satamassa, kunnes satamavaltiotarkastus on tehty.

Valvontaviranomainen voi siirtää I-kiireellisyysluokkaan tai II-kiireellisyysluokkaan kuuluvan aluksen tarkastamisen myöhempään ajankohtaan, jos:

1) satamavaltiotarkastus voidaan suorittaa suomalaisessa satamassa 15 päivän kuluessa todellisesta lähtöajasta ja alus ei sinä aikana käy muussa jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan osallistujan alueen satamassa;

2) valvontaviranomainen on sopinut etukäteen siitä, että satamavaltiotarkastus suoritetaan 15 päivän kuluessa todellisesta lähtöajasta jossakin muussa jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan osallistujan alueen satamassa; tai

3) satamavaltiotarkastus voidaan suorittaa samassa käyntisatamassa 15 päivän kuluessa todellisesta lähtöajasta.

Valvontaviranomainen voi jättää I- tai II-kiireellisyysluokkaan kuuluvan aluksen tarkastamatta toiminnallisista syistä, jos:

1) satamavaltiotarkastus voi vaarantaa tarkastajien, aluksen tai sen miehistön turvallisuuden taikka aiheuttaisi riskin satamalle tai meriympäristölle;

2) alus käy satamassa yöaikaan muutoin kuin säännöllisessä liikenteessä; tai

3) aluksen satamassa käynti kestää niin lyhyen ajan, ettei tarkastusta voida suorittaa tyydyttävällä tavalla.

Jos kyseessä on 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu olosuhde, valvontaviranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säännöllisesti yöaikaan käyvät alukset tarkastetaan asianmukaisesti.

Valvontaviranomainen voi jättää ankkurointialueella olevan aluksen tarkastamatta, jos:

1) alus tarkastetaan jossakin muussa jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan osallistujan alueen satamassa tai ankkurointialueella satamavaltiotarkastusdirektiivin liitteen I mukaisesti 15 päivän kuluessa todellisesta lähtöajasta;

2) alus käy satamassa vain yöaikaan tai sen käynti kestää niin lyhyen ajan, ettei satamavaltiotarkastusta voida suorittaa tyydyttävällä tavalla, ja tarkastustietokantaan kirjataan tarkastuksen suorittamatta jättämisen syy; tai

3) satamavaltiotarkastus voi vaarantaa tarkastajien, aluksen tai sen miehistön turvallisuuden taikka aiheuttaa riskin satamalle tai meriympäristölle ja tarkastustietokantaan kirjataan tarkastuksen suorittamatta jättämisen syy.

Valvontaviranomainen voi hyväksyä sen, että ro-ro-matkustaja-aluksen tai suurnopeusmatkustaja-aluksen tarkastuksen aikana paikalla on tarkkailijana toisen jäsenvaltion satamavaltiotarkastaja. Valvontaviranomaisen on pyydettäessä kutsuttava jäsenvaltion lippuvaltion edustaja seuraamaan ro-ro-matkustaja-aluksen tai suurnopeusmatkustaja-aluksen tarkastusta tarkkailijana.

Valvontaviranomainen voi tehdä kotimaanliikenteessä olevalle alukselle alusturvallisuustarkastuksen riskiperusteisesti. Tarkastettavan aluksen valinnassa riskiperusteisesti voidaan ottaa huomioon seuraavat asiat:

1) valvontaviranomaiselle tehty ilmoitus alusturvallisuutta koskevan säännöksen tai määräyksen rikkomisesta;

2) aluksella tapahtunut onnettomuus tai vaaratilanne;

3) merenkulkuonnettomuus tai sitä koskeva vaaratilanne;

4) aluksen katsastus- ja tarkastushistoria; sekä

5) muut kuin 1–4 kohdassa tarkoitetut tarpeellisiksi katsotut tiedot.

Kotimaanliikenteen aluksen alusturvallisuustarkastus sisältää aluksen turvallisuuden, kunnon, varustuksen, miehistön pätevyyden, toiminnan, ympäristövaatimuksenmukaisuuden ja asiakirjojen tarkastamisen sen varmistamiseksi, että alus on siihen sovellettavien 4 §:ssä mainittujen kansainvälisten yleissopimusten ja pöytäkirjojen, Euroopan unionin säädösten sekä kansallisten säännösten ja määräysten mukainen.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä kotimaanliikenteen alusten alusturvallisuustarkastuksissa huomioon otettavista asioista.

Valvontaviranomainen voi tehdä meriympäristöön liittyviä alusturvallisuustarkastuksia noudattaen mitä merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) 1 luvun 3 §:ssä ja 12 luvun 2 §:ssä säädetään. Liikenne- ja viestintäviraston valvontatehtävät voivat koskea aluksen teknisen ja toiminnallisen turvallisuuden, rakenteiden, varusteiden, käytön, polttoaineen sekä ilmaan ja veteen kohdistuvien päästöjen tarkastuksia. Lisäksi valvonta voi sisältää asiakirjojen ja miehistön velvollisuuksien sekä ympäristönsuojeluun liittyvien vaatimuksien tarkastuksia.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä meriympäristöön liittyvissä alusturvallisuustarkastuksissa huomioon otettavista asioista.

Valvontaviranomainen voi tehdä ulkomaiselle alukselle muusta syystä tehtävän alusturvallisuustarkastuksen merionnettomuuden, havaitun vian, valvontaviranomaiselle tehdyn perustellun ilmoituksen tai muun perustellun syyn sitä edellyttäessä. Muusta syystä tehtävä alusturvallisuustarkastus voidaan tehdä alukselle, jota käytetään kauppamerenkulkuun Suomen vesialueella sekä suomalaiseen alukseen myös Suomen vesialueen ulkopuolella ja tällaisten alusten laivaväkeen, laivanisäntään sekä omistajaan. Suomen vesialueella tarkoitetaan Suomen aluevesiä ja sisävesialuetta.

Valvontaviranomainen voi tehdä suomalaiselle alukselle muusta syystä tehtävän alusturvallisuustarkastuksen merionnettomuuden, havaitun vian, valvontaviranomaiselle tehdyn perustellun ilmoituksen tai muun perustellun syyn sitä edellyttäessä.

Muusta syystä tehtävä alusturvallisuustarkastus sisältää aluksen turvallisuuden, kunnon, varustuksen, miehistön pätevyyden, toiminnan, ympäristövaatimuksenmukaisuuden ja asiakirjojen tarkastamisen sen varmistamiseksi, että alus on siihen sovellettavien 4 §:ssä mainittujen kansainvälisten yleissopimusten ja pöytäkirjojen, Euroopan unionin säädösten sekä kansallisten säännösten ja määräysten mukainen.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä muusta syystä tehtävissä alusturvallisuustarkastuksissa huomioon otettavista asioista.

Tätä lukua sovelletaan satamavaltiotarkastusdirektiivin soveltamisalaan kuuluviin aluksiin.

Valvontaviranomaisen satamaan ja ankkurointialueelle pääsyn epäämistä koskevaa päätöstä (epäämispäätös) on noudatettava välittömästi sen jälkeen, kun ulkomaiselle alukselle on annettu lupa poistua satamasta tai ankkurointialueelta, jossa se on pysäytetty ja jossa sille on annettu epäämispäätös.

Jos jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan osallistujan toimivaltainen viranomainen on evännyt ulkomaiselta alukselta pääsyn satamaansa ja ankkurointialueellensa, valvontaviranomaisen on valvottava, ettei alusta päästetä suomalaiseen satamaan ja ankkurointialueelle.

Vaikka satamaan pääsyn epäämisen edellytykset täyttyisivät, valvontaviranomainen voi yksittäistapauksessa sallia aluksen pääsyn satamaan ylivoimaisen esteen sattuessa, ylivoimaisesti tärkeimpien turvallisuusnäkökohtien vuoksi, puutteiden korjaamiseksi tai ympäristön pilaantumisvaaran poistamiseksi, jos aluksen laivanisäntä, omistaja tai päällikkö on ryhtynyt aiheellisiin, valvontaviranomaisen hyväksymiin toimenpiteisiin turvallisen satamaan tulon varmistamiseksi.

Valvontaviranomaisen on evättävä pysäyttämänsä ulkomaisen aluksen pääsy satamaan ja ankkurointialueelle satamavaltiotarkastusdirektiivin 16 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa.

Valvontaviranomaisen on evättävä pysäyttämänsä ulkomaisen aluksen pääsy satamaan ja ankkurointialueelle, jos:

1) aluksen lippuvaltio mainitaan heikon toiminnan laadun luettelossa, ja alus on pysäytetty yli kaksi kertaa viimeksi kuluneiden 36 kuukauden aikana jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan osallistujan satamassa tai ankkurointialueelle; tai

2) aluksen lippuvaltio mainitaan korkean tai keskitason toiminnan laadun luettelossa, ja alus on pysäytetty yli kaksi kertaa viimeksi kuluneiden 24 kuukauden aikana jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan osallistujan satamassa tai ankkurointialueella.

Poiketen siitä, mitä 1 momentin 1 kohdassa säädetään, satamavaltion viranomainen voi sallia aluksen pääsyn tiettyyn satamaan tai ankkurointialueelle ylivoimaisen esteen sattuessa tai ylivoimaisesti tärkeämpien turvallisuusnäkökohtien vuoksi, ympäristön pilaantumisvaaran poistamiseksi tai vähentämiseksi taikka puutteiden korjaamiseksi 25 §:ssä tarkoitetun mukaisesti. Tällöin edellytyksenä kuitenkin on, että aluksen laivanisäntä, omistaja tai päällikkö on toteuttanut aiheelliset toimenpiteet varmistaakseen aluksen turvallisen satamaan tai ankkurointialueelle tulon kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla.

Valvontaviranomaisen on aluksen laivanisännän tai omistajan hakemuksesta kumottava 1 momentissa tarkoitettu epäämispäätös aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua päätöksen antamisesta, jos aluksen omistaja tai laivanisäntä esittää asiakirjat siitä, että alus on siihen sovellettavien 4 §:ssä mainittujen kansainvälisten yleissopimusten ja pöytäkirjojen mukainen.

Pääsyn epäämistä sovelletaan heti, kun alus poistuu satamasta tai ankkurointialueelta, jossa se on pysäytetty kolmannen kerran ja jossa sille on annettu epäämispäätös.

Jos valvontaviranomainen pysäyttää ulkomaisen aluksen satamassa tai ankkurointialueella ja alukselle on annettu yksi aikaisempi epäämispäätös ja 55 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät, valvontaviranomaisen on evättävä aluksen pääsy satamaan ja ankkurointialueelle.

Valvontaviranomaisen on aluksen laivanisännän tai omistajan hakemuksesta kumottava 1 momentissa tarkoitettu epäämispäätös aikaisintaan 12 kuukauden kuluttua päätöksen antamisesta, jos aluksen laivanisäntä tai omistaja esittää asiakirjat siitä, että alus on siihen sovellettavien 4 §:ssä mainittujen kansainvälisten yleissopimusten ja pöytäkirjojen mukainen.

Jos valvontaviranomainen pysäyttää ulkomaisen aluksen satamassa tai ankkurointialueella ja alukselle on annettu kaksi aikaisempaa epäämispäätöstä, valvontaviranomaisen on evättävä aluksen pääsy satamaan ja ankkurointialueelle Euroopan unionin alueella.

Valvontaviranomaisen on aluksen laivanisännän tai omistajan hakemuksesta kumottava 1 momentissa tarkoitettu epäämispäätös aikaisintaan 24 kuukauden kuluttua määräyksen antamisesta, jos aluksen omistaja tai laivanisäntä esittää todisteet siitä, että:

1) aluksen lippuvaltiota ei mainita heikon tai keskitason toiminnan laadun luettelossa;

2) aluksen lakisääteiset todistuskirjat ja luokitustodistukset ovat luokituslaitoksen tai luokituslaitosten antamia;

3) alusta hallinnoivan yhtiön toiminnan laatu on korkea satamavaltiotarkastusdirektiivin liitteessä I olevan I osan 1 kohdan mukaisesti; ja

4) alus on siihen sovellettavien 4 §:ssä mainittujen kansainvälisten yleissopimusten ja pöytäkirjojen mukainen.

Jos alus ei täytä 24 kuukauden kuluessa epäämispäätöksen antamisesta 57 §:n 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä, valvontaviranomaisen on evättävä pysyvästi aluksen pääsy satamiin ja ankkurointialueille Euroopan unionin alueella.

Jos keskitason tai heikon toiminnan laadun luettelossa mainitun valtion lipun alla purjehtivalle alukselle on annettu kolmas epäämispäätös ja alus sen jälkeen pysäytetään Euroopan unionin alueella, alukselta on evättävä pysyvästi pääsy kaikkiin satamiin ja ankkurointialueille Euroopan unionin alueella.

Jos korkean toiminnan laadun luettelossa mainitun valtion lipun alla purjehtivalle alukselle on annettu vähintään kolme epäämispäätöstä ja alus pysäytetään Euroopan unionin alueella kolmannen tai sitä seuraavan pääsyn epäämisen jälkeen, valvontaviranomaisen on evättävä alukselta:

1) pääsy kaikkiin Euroopan unionin satamiin ja ankkurointialueille 24 kuukauden ajaksi, jos aluksen lakisääteiset todistuskirjat ja luokitustodistukset on myöntänyt luokituslaitos; tai

2) pysyvästi pääsy kaikkiin Euroopan unionin satamiin ja ankkurointialueille, jos aluksen lakisääteiset todistuskirjat ja luokitustodistukset eivät ole luokituslaitoksen myöntämiä.

Jos pääsyn epääminen johtuu useista pysäyttämisistä ja alukseen sovelletaan jotakin satamavaltiotarkastusdirektiivin 21 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua toimenpidettä, valvontaviranomaisen on pidennettävä epäämisen kestoa 12 kuukaudella.

Jos ulkomaisella aluksella ei ole siihen sovellettavia 4 §:ssä mainittujen kansainvälisten yleissopimusten tai pöytäkirjojen mukaisia vakuutuksia tai merilain (674/1994) 7 luvun 3 §:n mukaista vakuutuksen- tai vakuudenantajan todistusta, valvontaviranomainen voi tehdä päätöksen aluksen karkottamisesta. Aluksen karkottamista koskeva päätös on osoitettava laivanisännälle ja sitä on noudatettava heti. Karkotuspäätöksestä on lisäksi ilmoitettava Euroopan komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Vaikka karkottamisen edellytykset täyttyisivät, valvontaviranomainen voi yksittäistapauksessa jättää karkottamispäätöksen tekemättä, jos aluksen päällikkö esittää perustellun syyn todistuksen puuttumiselle ja jos aluksen laivanisäntä, omistaja tai päällikkö on ryhtynyt aiheellisiin, valvontaviranomaisen hyväksymiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Valvontaviranomainen voi yksittäistapauksessa jättää karkotuspäätöksen tekemättä myös ylivoimaisen esteen sattuessa, ylivoimaisesti tärkeimpien turvallisuusnäkökohtien vuoksi, puutteiden korjaamiseksi tai saastuttamisvaaran poistamiseksi, jos aluksen laivanisäntä, omistaja tai päällikkö on ryhtynyt aiheellisiin, valvontaviranomaisen hyväksymiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi.

Valvontaviranomaisen on evättävä ulkomaisen aluksen pääsy satamaan ja ankkurointialueelle, jos 25 §:ssä ja satamavaltiotarkastusdirektiivin 21 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa alus, joka lähtee merelle, ei täytä niitä ehtoja, jotka valvontaviranomainen tai muussa jäsenvaltion tarkastussatamassa olevat toimivaltaiset viranomaiset ovat asettaneet, tai kieltäytyy noudattamasta 4 §:ssä mainittujen kansainvälisten yleissopimusten ja pöytäkirjojen asiaa koskevia määräyksiä jättämällä saapumatta korjaustelakalle taikka jos joku muu jäsenvaltio on karkottanut aluksen sen vuoksi, että se ei ole esittänyt merilain 7 luvun 3 §:n mukaista vakuutuksen- tai vakuuden antajan todistusta.

Aluksen pääsy satamaan ja ankkurointialueelle on evättävä, kunnes aluksen laivanisäntä tai omistaja on esittänyt todisteet siitä, että alus täyttää kaikki 4 §:ssä mainitut kansainvälisten yleissopimusten ja pöytäkirjojen asiaa koskevat määräykset ja että aluksen puutteet todennut valvontaviranomainen taikka aluksen puutteet todenneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet todisteet.

Antaessaan epäämispäätöksen valvontaviranomaisen on noudatettava satamavaltiotarkastusdirektiivin liitteessä VIII tarkoitettuja menettelyjä.

Valvontaviranomaisen on ilmoitettava päätöksestään kirjallisesti myös lippuvaltion hallinnolle, muille Euroopan unionin jäsenvaltioille, Euroopan komissiolle, asianomaiselle luokituslaitokselle, muille Pariisin pöytäkirjan osallistujille ja Pariisin pöytäkirjan sihteeristölle.

Epäämispäätöksen kumoamiseksi aluksen laivanisännän tai omistajan on esitettävä virallinen pyyntö päätöksen tehneelle valvontaviranomaiselle.

Pyyntöön on liitettävä aluksen lippuvaltion hallinnon antama asiakirja, joka on laadittu lippuvaltion hallinnon valtuuttaman katsastajan aluksella käynnin perusteella ja joka osoittaa, että alus on täysin siihen sovellettavien 4 §:ssä mainittujen kansainvälisten yleissopimusten ja pöytäkirjojen määräysten mukainen.

Epäämispäätöksen kumoamisessa on noudatettava satamavaltiotarkastusdirektiivin VIII liitteessä säädettyjä menettelyjä.

Valvontaviranomaisen on pysäytettävä alus, jos alusta ei ole varustettu toimivalla ja vaatimustenmukaisella matkatietojen tallentimella. Valvontaviranomaisen on myös pysäytettävä alus, rajoitettava sen käyttöä tai kiellettävä toiminto aluksella, jos alusturvallisuudessa oleva vika tai puute on sellainen, että se aiheuttaa:

1) välitöntä vaaraa alukselle tai aluksen laivaväelle;

2) vaaraa ihmishengelle taikka olennaista vaaraa terveydelle; tai

3) vaaraa muulle liikenteelle tai meriympäristölle.

Valvontaviranomaisen arvioidessa oikeuttavatko 1 momentissa tarkoitetut viat tai puutteet satamavaltiotarkastusdirektiivin soveltamisalaan kuuluvan aluksen pysäyttämisen, valvontaviranomaisen on sovellettava mainitun direktiivin liitteessä X olevia perusteita.

Valvontaviranomainen voi pysäyttää aluksen tai kieltää toiminnon, jos aluksen laivanisäntä tai päällikkö vastustaa tarkastusta tai jos valvontaviranomaiselle ei anneta niitä asiakirjoja, luetteloita tai tietoja, joita se on oikeutettu 8 §:n nojalla saamaan.

Valvontaviranomainen voi pysäyttää aluksen tai kieltää toiminnon, jos aluksen laivanisäntä tai päällikkö ei korjaa alusturvallisuudessa havaittua puutetta tai epäkohtaa valvontaviranomaisen asettaman määräajan kuluessa.

Valvontaviranomaisen on annettava liikkeellelähtökielto ro-ro-matkustaja-aluksen tai suurnopeusmatkustaja-aluksen päällikölle, jos havaitaan sellaisia puutteita, jotka ovat terveyden tai turvallisuuden kannalta selvästi vaarallisia tai joista aiheutuu välitön vaara terveydelle tai hengelle. Valvontaviranomaisen on määrättävä ro-ro-matkustaja-alus tai suurnopeusmatkustaja-alus liikkeellelähtökieltoon, jos valvontaviranomainen on lykännyt tarkastusta 28 §:n perusteella.

Valvontaviranomaisen on peruutettava liikkeellelähtökielto, jos tarkastus on aloitettu uudelleen ja saatettu asianmukaisesti loppuun sekä 65 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät.

Liikkeellelähtökieltoa ei saa peruuttaa ennen kuin puute on korjattu ja valvontaviranomainen toteaa, että alus voi tarpeellisiksi katsotuin ehdoin lähteä merelle tai jatkaa liikennöintiä vaarantamatta matkustajien tai laivaväen turvallisuutta ja terveyttä tai aiheuttamatta vaaraa alukselle tai muille aluksille.

Valvontaviranomaisen on tehtävä päätös aluksen pysäyttämisestä, käytön rajoittamisesta, toiminnon kieltämisestä tai liikkeellelähtökiellosta. Päätös on perusteltava ja siinä on annettava tieto kaikista niistä olosuhteista, jotka ovat johtaneet aluksen pysäyttämiseen, käytön rajoittamiseen, toiminnon kieltämiseen tai liikkeellelähtökieltoon.

Päätökseen on liitettävä tarkastuskertomus. Päätös on toimitettava aluksen päällikölle ja ulkomaisen aluksen ollessa kyseessä myös lippuvaltion hallinnolle tai sitä edustavalle lähimmälle konsulille tai diplomaattiselle edustajalle.

Lisäksi päätös on tarvittaessa toimitettava laivanisännälle, Rajavartiolaitokselle, alusliikennepalvelun tarjoajalle, luotsausyhtiölle, satamaoperaattorille tai nimetylle katsastajalle taikka niille luokituslaitoksille, jotka vastaavat luokitustodistusten antamisesta.

Valvontaviranomaisen on tehtävä päätös aluksen vapauttamisesta, jos pysäytykseen, käytön rajoittamiseen, toiminnon kieltämiseen tai liikkeellelähtökieltoon johtaneet olosuhteet tai edellytykset ovat tarkastuksessa todistetusti poistuneet.

Päätös on toimitettava aluksen päällikölle ja ulkomaisen aluksen ollessa kyseessä myös lippuvaltion hallinnolle tai sitä edustavalle lähimmälle konsulille tai diplomaattiselle edustajalle.

Lisäksi päätös on tarvittaessa toimitettava laivanisännälle, Rajavartiolaitokselle, alusliikennepalvelun tarjoajalle, luotsausyhtiölle, satamaoperaattorille tai nimetylle katsastajalle taikka niille luokituslaitoksille, jotka vastaavat luokitustodistusten antamisesta.

Jos 64 §:ssä tarkoitettu päätös aluksen pysäyttämisestä perustuu laivaväen asumis- ja työskentelyolosuhteissa ilmeneviin olennaisiin puutteisiin, pysäyttämispäätöstä, käytön rajoittamista tai toiminnon kieltämistä ei saa peruuttaa ennen kuin kyseiset puutteet on korjattu tai valvontaviranomainen on hyväksynyt toimintasuunnitelman puutteiden ripeäksi korjaamiseksi.

Jos 62 §:ssä tarkoitettuja puutteita tai vikoja ei voi korjata tarkastussatamassa, valvontaviranomainen voi antaa alukselle luvan jatkaa matkaansa lähimmälle, päällikön ja kyseisen viranomaisen valitsemalle korjaustelakalle tai seuraavaan satamaan, jos alus noudattaa lippuvaltion toimivaltaisen viranomaisen määräämiä ja valvontaviranomaisen hyväksymiä ehtoja.

Valvontaviranomaisen on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetuista tilanteista sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa korjaustelakka sijaitsee ja lippuvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle aluksen matkaa koskevista ehdoista.

Valvontaviranomainen voi sallia pysäytetyn aluksen tai liikkeellelähtökieltoon määrätyn ro-ro-matkustaja-aluksen tai suurnopeusmatkustaja-aluksen siirtämisen sataman toiseen osaan, jos se on turvallista.

Valvontaviranomainen voi tehostaa 64 §:ssä tarkoitettua päätöstä uhkasakolla, teettämisuhalla tai keskeyttämisuhalla. Uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka voidaan asettaa aluksen laivanisännälle tai omistajalle.

Jos valvontaviranomaisella on perusteltua aihetta epäillä, että aluksen laivanisäntä tai omistaja yrittää välttää päätöksen noudattamista siirtämällä aluksen pois Suomen liikenteestä, voi valvontaviranomainen määrätä, että laivanisännän tai omistajan on annettava uhkasakkoa vastaava vakuus ennen aluksen lähtöä Suomen satamasta. Valvontaviranomaisen määräämän toimenpiteen tultua suoritetuksi on vakuus palautettava laivanisännälle tai omistajalle.

Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa aluksen laivanisännälle, omistajalle, päällikölle tai muulle aluksen käytöstä vastaavalle huomautuksen, jos tämä muutoin kuin 62 §:n 1 momentissa tai 63 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla jättää noudattamatta säännöksiä tai määräyksiä, jotka koskevat alusturvallisuutta koskevien säännösten ja määräysten noudattamista. Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa varoituksen, jos huomautusta ei asiasta ilmenevät seikat kokonaisuudessaan huomioiden voida pitää riittävänä.

Huomautus annetaan suullisesti tai kirjallisesti. Varoitus annetaan kirjallisesti. Suomalaisen aluksen laivanisännälle, omistajalle, päällikölle tai muulle aluksen käytöstä vastaavalle annetusta varoituksesta tehdään merkintä Liikenne- ja viestintäviraston ylläpitämään liikenneasioiden rekisteriin.

Seuraamusmaksu voidaan määrätä aluksen laivanisännälle, omistajalle, päällikölle tai muulle aluksen käytöstä vastaavalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta ei:

1) noudata valvontaviranomaisen 64 §:n nojalla antamaa päätöstä;

2) noudata valvontaviranomaisen 54–59 §:n nojalla antamaa epäämispäätöstä;

3) noudata muiden jäsenvaltioiden tai Pariisin pöytäkirjan osallistujan toimivaltaisen viranomaisen antamaa 6 §:n 3 momentissa tarkoitettua pääsyn epäämistä suomalaiseen satamaan tai ankkurointialueelle tai

4) edellä 68 §:ssä säädetystä varoituksesta huolimatta kohtuullisessa määräajassa korjaa vakavaa alusturvallisuutta koskevaa puutetta tai laiminlyöntiä.

Oikeushenkilölle määrättävä seuraamusmaksu saa olla enintään neljä prosenttia toimijan edellisen tilikauden maailmanlaajuisesta vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta, kuitenkin enintään 1 000 000 euroa.

Luonnolliselle henkilölle määrättävä seuraamusmaksu saa olla enintään neljä prosenttia hänen 69 §:ssä tarkoitetun rikkomuksensa päättymistä edeltäneenä vuonna toimitetun verotuksen mukaisista tuloistaan, kuitenkin enintään 10 000 euroa.

Seuraamusmaksun suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon:

1) rikkomuksen laatu, laajuus, vahingollisuus, kestoaika ja toistuvuus;

2) rikkomuksella saavutettu hyöty, jos tämä tieto on saatavilla;

3) toimet vahingon lieventämiseksi tai korjaamiseksi; ja

4) rikkomuksen tekijän taloudellinen asema.

Seuraamusmaksun määrää Liikenne- ja viestintävirasto. Seuraamusmaksu määrätään esittelystä.

Seuraamusmaksua ei saa esittää määrättäväksi ja se on jätettävä määräämättä, jos rikkomus ei ole vakava tai toistuva ja tekijä on ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin rikkomuksen korjaamiseksi välittömästi sen havaitsemisen jälkeen taikka jos seuraamusmaksun määräämistä on pidettävä ilmeisen kohtuuttomana. Seuraamusmaksua ei saa esittää määrättäväksi tai määrätä myöskään, jos teosta on kulunut yli viisi vuotta.

Seuraamusmaksua ei saa esittää määrättäväksi ja se on jätettävä määräämättä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa tai jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio. Sille, jolle on määrätty seuraamusmaksu, ei saa samasta teosta tuomita rangaistusta tuomioistuimessa.

Tämän lain nojalla maksettavaksi määrätyn seuraamusmaksun täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002).

Ilmoitus alusturvallisuutta koskevan säännöksen tai määräyksen rikkomisesta on, jos mahdollista, tehtävä kirjallisena valvontaviranomaiselle. Suullinen ilmoitus voidaan tehdä vain silloin, jos asian kiireellisyyden tai muun syyn vuoksi kirjallinen ilmoitus ei ole mahdollinen.

Valvontaviranomaisen on ilmoitettava aluksen lippuvaltion hallinnolle ja suomalaiselle työsuojeluviranomaiselle sellaisesta ilmoituksesta, joka ei ole ilmeisen perusteeton sekä sen johdosta toteutetuista toimenpiteistä. Työsuojeluviranomainen voi ilmoittaa tällaisesta ilmoituksesta Kansainväliselle työjärjestölle. Jos valvontaviranomainen pitää ilmoitusta selkeästi perusteettomana, sen on ilmoitettava tästä perusteluineen ilmoituksen tekijälle.

Valvontaviranomaisen on viipymättä tiedotettava lippuvaltion hallinnolle laivaväen asumis- ja työskentelyolosuhteista koskevien säännösten tai määräysten rikkomista koskevasta ilmoituksesta, jota ei Suomea sitovien kansainvälisten määräysten mukaisesti ole kyetty käsittelemään aluksella, sekä pyydettävä suunnitelma korjaavista toimenpiteistä. Valvontaviranomainen toimittaa tällaista ilmoitusta koskevan tarkastusraportin sekä lippuvaltion vastauksen Kansainväliselle työjärjestölle ja valtakunnallisille merenkulun työmarkkinajärjestöille.

Edellä 15 §:ssä tarkoitetun virka-apuviranomaisen, alusliikennepalvelun tarjoajan tai satamaoperaattorin on toimitettava valvontaviranomaiselle kirjallisesti tieto sellaisesta tavanomaisten tehtäviensä suorittamisen yhteydessä tietoonsa tulleesta alusturvallisuutta koskevan säännöksen tai määräyksen ilmeisestä rikkomisesta, joka voi vaarantaa aluksen turvallisuutta tai aiheuttaa kohtuutonta haittaa meriympäristölle.

Tieto tulee toimittaa mahdollisuuksien mukaan sähköisesti. Tieto voidaan toimittaa suullisesti, jos asian kiireellisyyden tai muun syyn vuoksi tiedon kirjallinen toimittaminen ei ole mahdollista. Ilmoitukseen on liitettävä seuraavat tiedot:

1) aluksen nimi;

2) aluksen IMO-numero;

3) aluksen radiokutsutunnus;

4) aluksen lippuvaltio;

5) aluksen edellinen käyntisatama;

6) aluksen määräsatama;

7) kuvaus aluksella todetuista rikkomuksista.

Edellä 74 §:n 1 momentissa tarkoitettua rikkomusta koskevan ilmoituksen tekijän henkilöllisyyttä ei saa paljastaa aluksen laivanisännälle, päällikölle eikä omistajalle. Jos ilmoituksen perusteella toimitetaan tarkastus, valvontaviranomainen ei saa ilmoittaa, että tarkastus toimitetaan ilmoituksen perusteella. Valvontaviranomaisen suorittamat laivaväen haastattelut ovat salassa pidettäviä.

Valvontaviranomaisella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada tämän lain mukaisten tehtäviensä suorittamiseksi välttämättömät tiedot aluksen laivanisännältä, aluksen omistajalta, aluksen päälliköltä, luotsausyhtiöltä, alusliikennepalvelun tarjoajalta, lastinkäsittelypalveluja satamassa suorittavalta ja muulta toimijalta, jota tämän lain velvoitteet koskevat. Tiedot on luovutettava viipymättä valvontaviranomaisen pyytämässä muodossa ja maksutta.

Valvontaviranomaisella on sen estämättä, mitä tietojen salassa pitämisestä säädetään, oikeus luovuttaa alusturvallisuuden valvontaan liittyviä tietoja 15 §:ssä tarkoitetulle virka-apuviranomaiselle tai nimetylle lippuvaltiotarkastajalle, jos ne ovat välttämättömiä sille laissa säädettyjen tehtävien tai velvoitteiden hoitamiseksi. Samoin perustein tietoja voidaan luovuttaa myös alusturvallisuuden valvontaa hoitavalle ulkomaiselle valvontaviranomaiselle sekä kansainvälisille toimielimille näiden tehtävien suorittamiseksi, jos luovuttaminen perustuu lakiin, Euroopan unionin lainsäädäntöön tai Suomea sitovaan 4 §:ssä mainitun kansainvälisen yleissopimuksen tai pöytäkirjan velvoitteeseen.

Jos alus pysäytetään 64 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä, aluksen laivanisännän tai omistajan on korvattava kaikki päätöksen antamisen jälkeen pysäytyksestä tai liikkeellelähtökiellosta Liikenne- ja viestintävirastolle aiheutuneet kustannukset.

Pysäyttämistä tai liikkeellelähtökieltoa ei saa peruuttaa ennen kuin kustannukset on kokonaan maksettu Liikenne- ja viestintävirastolle tai niiden maksamisesta on annettu riittävä vakuus.

Edellä 77 §:ssä tarkoitetut kustannukset peritään valtion maksuperustalain (150/1992) perusteella.

Tämän lain mukaisista muista kuin 77 §:ssä tarkoitetuista Liikenne- ja viestintäviraston suoritteista perittävistä maksuista säädetään valtion maksuperustelaissa. Tarkemmat säännökset maksuista annetaan liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.

Lippuvaltiotarkastuksen tilaajan on maksettava nimetylle lippuvaltiotarkastajalle palkkio tämän suorittamasta tähän lakiin tai sen perusteella annettuihin säännöksiin tai määräyksiin perustuvasta toimenpiteestä tai sellaisen perusteella annettavasta asiakirjasta.

Nimetyllä lippuvaltiotarkastajalla on oikeus saada tilaajalta korvaus matkakuluistaan sekä päivärahaa valtion matkustussäännön mukaan. Jos alus ei ole satamalaiturissa, nimetty lippuvaltiotarkastaja on kuljetettava alukseen tai hänellä on oikeus saada korvaus kuljetuksen järjestämisestä aiheutuvista kuluistaan.

Nimetyn lippuvaltiotarkastajan palkkiot ja kustannukset saadaan periä maksuvelvolliselta ilman tuomiota ja päätöstä noudattaen, mitä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään.

Valvontaviranomainen vastaa tämän lain mukaista tehtävää suorittaessaan tekemän virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).

Toimivaltainen tuomioistuin 1 momentin mukaan ratkaistavissa asioissa on Helsingin käräjäoikeus.

Nimettyyn lippuvaltiotarkastajaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä.

Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa.

Liikenne- ja viestintäviraston muuhun kuin aluksen pysäyttämistä, aluksen satamaan pääsyn epäämistä ja ro-ro-matkustaja-aluksen tai suurnopeusmatkustaja-aluksen liikkeellelähtökieltoa koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003).

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Edellä 69 §:ssä tarkoitettua seuraamusmaksua koskevaa päätöstä lukuun ottamatta tämän lain nojalla annettu päätös voidaan panna täytäntöön oikaisuvaatimuksesta tai valituksesta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Sen 4 §:n 14 kohta tulee kuitenkin voimaan vasta 29 päivänä marraskuuta 2027.

Tällä lailla kumotaan alusturvallisuuden valvonnasta annettu laki (370/1995), jäljempänä kumottu laki .

Jos muualla lainsäädännössä viitataan kumottuun lakiin, viittauksen on katsottava tarkoittavan tätä lakia.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olevat, kumotun lain ja sen nojalla annettujen säädösten nojalla annetut päätökset pysyvät voimassa niissä määrätyin ehdoin.

Tässä laissa säädetään seuraavien rangaistusluonteisten hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpanosta:

68) valtioneuvoston jäsenen tehtävään liittyvästä karenssista annetun lain (739/2026) 18 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu;

69) alusturvallisuuden valvonnasta annetun lain () 69 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .