Energiatodistusten ja rakennusten päästölaskennan uudistaminen

Tässä laissa säädetään rakennuksen energiatodistuksesta ja perusparannuspassista sekä näiden laatimisesta, hankkimisesta ja käyttämisestä. Tässä laissa säädetään myös rakennuksen energiatodistuksen ja perusparannuspassin valvonnasta sekä säännösten rikkomisesta aiheutuvista seuraamuksista.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta:

1) rakentamislain (751/2023) 37 §:n 2 momentin 1 ja 3–6 kohdassa tarkoitettuihin rakennuksiin;

Rakentamisluvan hakijan on liitettävä rakentamislain 42 §:ssä tarkoitettuun rakentamislupahakemukseen energiatodistus, kun luvan kohteena on uusi rakennus tai laajamittaisesti korjattava rakennus. Todistus on korvattava energiatodistuksen laatijan täydentämällä tai tarkentamalla todistuksella ennen rakennuksen käyttöönottoa, jos todistus on puutteellinen tai tiedot tarkentuvat hankkeen edetessä. Rakennus katsotaan otetuksi käyttöön kokonaisuudessaan, kun se on rakentamislain 122 §:n 1 momentin mukaisessa loppukatselmuksessa hyväksytty käyttöönotettavaksi.

Energiatodistusta ei tarvitse liittää rakentamislupahakemukseen, jos luvan kohteena on rakennus, jolle 3 §:n mukaan ei tarvitse hankkia energiatodistusta, tai jos kyse on rakennuksen muutostyöstä, laajennuksesta taikka käyttötarkoituksen muuttamisesta.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä rakentamisluvan hakuvaiheessa sekä ennen rakennuksen käyttöönottoa edellytettävistä tiedoista energiatodistuksessa.

Energiatehokkuuslain (1429/2014) 3 §:n 17 kohdassa tarkoitetun julkisen elimen on huolehdittava siitä, että elimen omistamalla tai käytössä olevalla rakennuksella on voimassa oleva energiatodistus, ellei kyse ole rakennuksesta, jolle tämän lain 3 §:n mukaan ei tarvitse hankkia energiatodistusta.

Rakennuksen omistajan on huolehdittava, että rakennusta, rakennuksen 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua osaa tai huoneistoa taikka niiden hallintaoikeutta myytäessä, vuokrattaessa tai niiden vuokrasopimusta uusittaessa on mahdollisen ostajan tai vuokralaisen nähtävillä voimassa oleva rakennuksen tai sen osan energiatodistus ja julkisesti esille laitetussa ilmoituksessa on mainittu myytävää tai vuokrattavaa kohdetta koskeva energiatehokkuutta kuvaava tunnus ja rakennuksen laskennallinen energiatehokkuuden vertailuluku (E-luku) .

Jos muulla kuin asuinrakennuksella on voimassa oleva energiatodistus, se on asetettava esille rakennukseen näkyvälle paikalle selvästi nähtäville.

Energiatodistuksen laatijan on huolehdittava siitä, että energiatodistuksen etusivu sisältää seuraavat tiedot:

1) rakennuksen energiatehokkuus, joka esitetään E-luvun sijoittumisena luokitteluasteikolle siten, että rakennukset jaetaan käyttötarkoituksen mukaan ryhmiin, joilla on omat luokitteluasteikkonsa, ja E-luku lasketaan jakamalla energiamuotojen kertoimilla painotettu, rakennuksen vakioituun käyttöön perustuva laskennallinen energian vuotuinen loppukäyttö rakennuksen hyötypinta-alaa kohden;

2) laskettu energian vuotuinen loppukäyttö energiamuodoittain;

3) paikan päällä tuotetun uusiutuvan energian osuus rakennuksen energiankäytöstä;

4) energiankäytöstä syntyvät kasvihuonekaasupäästöt.

Todistuksen on lisäksi sisällettävä rakennusten energiatehokkuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1275 liitteessä V tarkoitetut tiedot. Todistuksen on sisällettävä tieto toteutuneesta ostoenergiankulutuksesta, jos se on saatavilla. Energiatodistuksen on sisällettävä laatijan havaintojen perusteella antamat suositukset rakennuksen tai sen osan energiatehokkuuden kustannustehokkaaksi parantamiseksi, käytöstä syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä sisäympäristön laadun kehittämiseksi. Energiatodistuksen ei kuitenkaan tarvitse sisältää suosituksia, jos rakennus tai sen osa on vähintään energiatehokkuusluokkaa A0 taikka jos suositukset esitetään perusparannuspassissa. Suositukset eivät saa vaarantaa suojellun rakennuksen suojeluarvoja.

Jos energiatodistus laaditaan rakennuksen osalle, sovelletaan rakennuksen osaan, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään rakennuksesta.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä energiatodistuksen sisällöstä, energiatodistuksen laatimiseen liittyvästä laskennasta ja laskentaan käytettävistä lähtötiedoista, pinta-alan määrittämisestä energiatodistusmenettelyssä, energiatodistuksissa käytettävistä luokitteluasteikoista ja tunnuksista, rakennusten ryhmittelystä luokittelua varten, suositusten antamisesta ja todistuksessa annettavista muista tiedoista sekä energiatodistuslomakkeesta.

Jos kyseessä on uusi rakennus tai A+‑energiatehokkuusluokan tasolle perusparannettu rakennus, energiatodistukseen on sisällytettävä tiedot rakennuksen ja rakennuspaikan elinkaaren hiilijalanjäljestä jaoteltuna elinkaaren vaiheisiin sekä hiilikädenjäljestä jaoteltuna sen osatekijöihin.

Uuden rakennuksen osalta 1 momentissa tarkoitetut tiedot on perustettava rakentamislain 38 §:ssä tarkoitettuun ilmastoselvitykseen. Energiatodistuksen laatijan on huolehdittava siitä, että ilmastoselvityksen sisältämät tiedot sisällytetään sellaisinaan energiatodistukseen rakennuksen loppukatselmuksessa.

A+‑energiatehokkuusluokan perusparannetun rakennuksen osalta 1 momentissa tarkoitetut tiedot on perustettava rakentamislain 38 §:ssä tarkoitettuun vähähiilisyyden arviointimenetelmään. Rakentamishankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että rakennuksen ja rakennuspaikan hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki on laskettu ja ilmoitettu energiatodistuksessa viimeistään loppukatselmuksessa.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä rakennuksen hiilijalanjälki- ja hiilikädenjälkitietojen ilmoittamisesta energiatodistuksessa.

Energiatodistuksen laatijan on määritettävä rakennuksen E-luku ja vakioituun käyttöön perustuva laskennallinen energian vuotuinen loppukäyttö ottamalla huomioon rakennuksen tekniset järjestelmät ja rakennusosien ominaisuudet. Rakennuksen E-luku määritetään painottamalla vakioituun käyttöön perustuvaa laskennallista energian vuotuista loppukäyttöä rakentamislain nojalla säädettävillä energiamuotojen kertoimilla. Energiamäärät on määritettävä soveltaen rakentamislain 37 §:n nojalla annettuja tarkempia laskentasäännöksiä.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä E-luvun ja vakioituun käyttöön perustuvan laskennallisen energian vuotuisen loppukäytön määrittämisestä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu havainnointi voidaan toteuttaa myös reaaliaikaisesti virtuaalisena kohdekäyntinä siihen soveltuvan teknisen apuvälineen avulla, kun energiatodistus päivitetään yksinkertaistetussa menettelyssä 11 b §:n mukaisesti, kun uuden rakennuksen energiatodistus päivitetään tai kun kohdekäynnin toteuttamiseen virtuaalisesti on muu erityinen syy. Perusparannuspassia laadittaessa virtuaalinen kohdekäynti ei kuitenkaan ole sallittu.

Rakennuksen omistaja voi hankkia uuden energiatodistuksen liitteenä perusparannuspassin. Perusparannuspassin saa laatia pätevä energiatodistuksen laatija.

Passin on sisällettävä rakennukselle laadittu yksilöity, vaiheittainen suunnitelma laaja-alaisesta perusparannuksesta. Suunnitelman on perustuttava laatijan rakennuksesta tekemiin havaintoihin sekä niiden perusteella antamiin toimenpidesuosituksiin, ja sen toteuttamisen on merkittävästi parannettava rakennuksen energiatehokkuutta. Perusparannuspassin sisällön on perustuttava rakennusten energiatehokkuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1275 liitteessä VIII säädetyille pakollisille ja vapaaehtoisille tiedoille.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä perusparannuspassin laatimisesta, sisällöstä ja mallista sekä suositusten antamisesta.

Energiatodistus voidaan päivittää sen voimassaoloaikana yksinkertaistetussa menettelyssä, jossa todistus päivitetään ainoastaan rakennuksen muuttuneiden tietojen osalta, jos:

1) muutokset koskevat vain yksittäisiä rakennusosan tai järjestelmän elementtejä ja perustuvat yksittäisiin tai toisistaan erillisiin toimenpiteisiin;

2) päivitys perustuu perusparannuspassissa yksilöityjen toimenpiteiden toteuttamiseen; tai

3) päivittämisessä käytetään rakennuksen digitaalista kaksosta, muita sertifioituja menetelmiä tai sertifioiduista välineistä saatuja tietoja rakennuksen energiatehokkuuden määrittämiseksi.

Energiatodistuksen päivittäminen 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa ei vaikuta energiatodistuksen voimassaoloaikaan.

Energiatodistuksen laatija ei saa laatia perusparannuspassia, jos energiatodistuksen laatimiseen vaadittavan pätevyyden voimassaolo on päättynyt.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Sen 5 a §:ää sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 2028.

Sen 9 a §:ssä säädettyjä vaatimuksia sovelletaan uusiin rakennuksiin 1 päivästä tammikuuta 2028 alkaen siten, että 31 päivään joulukuuta 2029 niitä sovelletaan vain uusiin rakennuksiin, joiden hyötypinta-ala on yli 1 000 neliömetriä, minkä jälkeen lainkohtaa sovelletaan kaikkiin uusiin rakennuksiin.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olleeseen hankkeeseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä rakennuksen käyttöönottoon saakka.

Lain 5 a §:ssä, 6 §:n 1 momentissa ja 7 §:ssä säädettyjen velvoitteiden täyttämiseen hyväksytään energiatodistus, joka on:

1) ennen tämän lain voimaantuloa tällä lailla muutettavan lain nojalla myönnetty ja yhä voimassa; tai

2) tämän lain voimassa ollessa myönnetty ja voimassa.

Ennen 1 päivää tammikuuta 2027 tällä lailla muutettavan lain nojalla pätevöitynyttä energiatodistuksen laatijaa pidetään pätevyyden voimassaolon ajan myös tämän lain mukaisena pätevänä energiatodistuksen laatijana, joka saa laatia myös perusparannuspassin.

Jos energiatodistus on tullut voimaan 1 päivänä tammikuuta 2025 tai sen jälkeen, voidaan energiatodistus päivittää tämän lain voimaan tultua tämän lain mukaiseen energiatodistukseen 31 päivään joulukuuta 2028 käyttäen voimassa olevan energiatodistuksen lähtötietoja. Päivittäminen aloittaa uuden tällä lailla muutettavan lain 8 §:n mukaisen voimassaoloajan.

Tässä laissa tarkoitetaan:

6) rakennuksen elinkaarella peräkkäisiä ja toisiinsa liittyviä vaiheita, jotka kattavat rakennustuotteiden raaka-aineiden hankinnan, rakennustuotteiden valmistuksen ja kuljetukset, rakentamisen, rakennuksen käytön, rakennustuotteiden käytön, kunnossapidon, korjauksen ja vaihdot, rakennuksen purkamisen sekä rakennus- ja purkumateriaalien käsittelyn ja loppusijoituksen;

Suomen ympäristökeskuksen on ylläpidettävä kansallista päästötietokantaa, jonka on sisällettävä rakennuksen ja rakennuspaikan vähähiilisyyden arvioinnissa tarvittavat yleisluontoiset hiilijalanjäljen ja hiilikädenjäljen tiedot:

1) rakennustuotteiden valmistuksesta;

2) rakennustuotteiden kuljetuksesta;

3) rakennustuotteiden käytöstä, kunnossapidosta, korjauksesta ja vaihdoista;

4) rakennustuotteiden jätteenkäsittelystä ja loppusijoituksesta;

5) rakentamisesta ja purkamisesta työmaalla sekä siellä käytettävistä polttoaineista;

6) rakennuksen käytönaikaisen energian päästöistä ja niiden kehityksestä tulevaisuudessa;

7) hiilikädenjäljen eri osatekijöistä.

Rakentamishankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että uusi rakennus suunnitellaan ja rakennetaan sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla vähähiiliseksi. Rakennuksen ja rakennuspaikan hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki on raportoitava 122 §:n mukaista loppukatselmusta varten tehtävässä ilmastoselvityksessä seuraavien uusien rakennusten osalta:

1) erillispientalo ja rivitalo;

2) asuinkerrostalo;

3) toimistorakennus ja terveyskeskus;

4) liikerakennus, tavaratalo, kauppakeskus, myymälärakennus, myymälähalli, teatteri, ooppera-, konsertti- ja kongressitalo, elokuvateatteri, kirjasto, arkisto, museo, taidegalleria ja näyttelyhalli;

5) majoitusliikerakennus, hotelli, asuntola, palvelutalo, vanhainkoti ja hoitolaitos;

6) opetusrakennus ja päiväkoti;

7) liikuntahalli;

8) sairaala;

9) muu kuin 1–8 kohdassa tarkoitettu rakennus.

Ilmastoselvityksen laatimisvelvoite ei koske sellaista 1 momentissa tarkoitettua uutta rakennusta tai sen osaa, jolle ei tarvitse rakennuksen energiatodistuksesta ja perusparannuspassista annetun lain (50/2013) mukaan hankkia energiatodistusta. Ilmastoselvityksen laatimisvelvoite ei koske myöskään rakennuksen korjaus- ja muutostöitä, käyttötarkoituksen muutosta, kerrosalaan laskettavan tilan lisäämistä eikä rakennuksen laajentamista. Hiilijalanjäljen ja hiilikädenjäljen arvioinnin on katettava rakennuksen elinkaari. Arvioinnissa on käytettävä rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmää ja siinä määriteltyjä lähtötietoja.

Vähähiilisyyden arvioinnin on katettava erikseen rakennuksen ja rakennuspaikan sisältämät uudet ja hyödynnettävät rakennus- ja tekniikkaosat. Jos 1 momentissa tarkoitetulle rakennukselle on laadittava ilmastoselvitys, rakentamishankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että rakennukselle laaditaan rakentamislupavaiheessa vähintään pääpiirustustasoinen rakennustuoteluettelo. Luettelo on päivitettävä keskeisten muutosten osalta rakennuksen loppukatselmusta varten.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmästä, arvioinnissa käytettävistä tiedoista ja arvioinnin lähtötietojen ja tulosten raportoinnista, ilmastoselvityksen laatimisesta, hiilijalanjäljen ylityksen laskennasta erityistilanteissa sekä rakennustuoteluettelosta.

Uuden rakennuksen hiilijalanjälki ei saa ylittää 38 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rakennusten raja-arvoa. Jos rakennuksessa on eri käyttötarkoituksia palvelevia osia, yksikään rakennuksen osa ei saa ylittää sille sovellettavaa raja-arvoa. Se, ettei rakennuksen hiilijalanjälki ylity, osoitetaan 122 §:n mukaista loppukatselmusta varten tehtävällä ilmastoselvityksellä.

Raja-arvoa ei sovelleta Puolustusvoimien valtion kiinteistövarallisuuteen luettavaan tai muutoin valtion käyttöä palvelevaan, välittömästi puolustustarkoitukseen liittyvään uuteen rakennukseen tai sen osaan eikä sellaiseen rakennukseen tai sen osaan, jolle ei tarvitse hankkia energiatodistusta. Raja-arvoa ei sovelleta myöskään rakennuksen korjaus- ja muutostöihin, käyttötarkoituksen muutokseen, kerrosalaan laskettavan tilan lisäämiseen eikä rakennuksen laajentamiseen.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä uuden rakennuksen hiilijalanjäljen raja-arvoista käyttötarkoitusluokittain sekä luokkia tarkemmalla jaottelulla.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2028.

Sen 38 ja 38 a §:ssä säädettyjä vaatimuksia sovelletaan 38 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun erillispientaloon kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen.

Sen 38 §:n 1 momentin 9 kohtaa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2029 saakka ainoastaan rakennukseen, jonka hyötypinta-ala on yli 1 000 neliömetriä. Tämän jälkeen mainittua lainkohtaa sovelletaan kaikkiin uusiin rakennuksiin, jotka eivät kuulu 38 §:n 1 momentin 1–8 kohdassa tarkoitettuihin rakennuksiin.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olleeseen hankkeeseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.