Rahoitusvakausviraston rahoituksen turvaaminen

Rahoitusvakausviranomaisesta annetussa laissa (1195/2014) tarkoitetun Rahoitusvakausviraston, jäljempänä virasto , ja rahoitusvakausrahaston hallintomaksun on velvollinen suorittamaan:

7) arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetussa laissa tarkoitettu keskusvastapuoli;

8) talletuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisö.

Talletuspankkien yhteenliittymään kuuluville jäsenluottolaitoksille ja keskusyhteisölle lasketaan yhteinen hallintomaksu niin kuin yhteenliittymä olisi yksi luottolaitos. Hallintomaksu muodostuu yhteenliittymän keskusyhteisön ja jäsenluottolaitosten yhteenlasketuista perusmaksuista sekä 4 §:n 2 kohdassa säädetystä suhteellisesta hallintomaksusta. Yhteenliittymän hallintomaksun suorittaa yhteenliittymän keskusyhteisö. Keskusyhteisön suorittama perusmaksu jaetaan maksuvelvollisten lukumäärän perusteella ja suhteellinen hallintomaksu jäsenluottolaitosten taseiden suhteessa jäsenluottolaitosten kesken maksettavaksi. Viraston luvalla hallintomaksu voidaan jakaa myös muulla tavalla.

Suhteellisen hallintomaksun määrä on:

1) luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitetun talletuspankin ja luottoyhteisön osalta 0,0015 prosenttia taseen loppusummasta;

2) talletuspankkien yhteenliittymästä annetussa laissa (599/2010) tarkoitetun yhteenliittymän osalta 0,0015 prosenttia jäsenluottolaitosten yhteenlaskettujen taseiden loppusummasta;

3) ulkomaisen ETA-luottolaitoksen luokkaan A kuuluvan sivuliikkeen osalta 0,0004 prosenttia laskennallisen taseen loppusummasta;

4) ulkomaisen ETA-luottolaitoksen luokkaan B kuuluvan sivuliikkeen osalta 0,0011 prosenttia laskennallisen taseen loppusummasta;

5) kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen osalta 0,0011 prosenttia laskennallisen taseen loppusummasta;

6) luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta annetussa laissa tarkoitetun sijoituspalveluyrityksen tai kolmannen maan sijoituspalveluyrityksen osalta 0,056 prosenttia liikevaihdosta.

Perusmaksun määrä on:

1) liikepankeista ja muista osakeyhtiömuotoisista luottolaitoksista annetussa laissa (1501/2001) tarkoitetun liikepankin, säästöpankkilaissa (1502/2001) tarkoitetun säästöpankin ja säästöpankkiosakeyhtiön, osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetussa laissa (423/2013) tarkoitetun osuuspankin, osuuspankkiosakeyhtiön ja osuuskuntamuotoisen luottolaitoksen sekä muiden luottolaitosten osalta 1 850 euroa;

2) talletuspankkien yhteenliittymästä annetussa laissa tarkoitetun talletuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisön osalta 1 850 euroa;

3) luottolaitoksen omistusyhteisön osalta 1 850 euroa;

4) ulkomaisen ETA-luottolaitoksen luokkaan A tai B kuuluvan sivuliikkeen osalta 1 850 euroa;

5) kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen osalta 1 850 euroa;

6) luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta annetussa laissa tarkoitetun sijoituspalveluyrityksen tai kolmannen maan sijoituspalveluyrityksen osalta 1 850 euroa;

7) arvopaperikeskuksen osalta 46 000 euroa;

8) sellaisen keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisuasetuksen 2 artiklan 12 alakohdassa tarkoitetun määritysosapuolen, jonka keskusvastapuolen kriisinratkaisukollegiossa virasto on jäsenenä, osalta 18 500 euroa;

9) arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetussa laissa tarkoitetun keskusvastapuolen osalta 185 000 euroa.

Jos luottolaitoksen omistusyhteisö on samalla toisen konsernin tytäryhteisö, sen emoyhteisöltä ei peritä maksua samalla perusteella.

Sille, joka tulee maksuvelvolliseksi kesken kalenterivuoden, ensimmäinen hallintomaksu määrätään kertomalla koko kalenterivuoden maksun kahdestoistaosa niiden kalenterikuukausien lukumäärällä, jotka kokonaan tai osittain sisältyvät maksuvelvollisuuden alkamisen ja ensimmäisen kalenterivuoden päättymisen väliseen aikaan. Tässä momentissa tarkoitettu ensimmäinen hallintomaksu erääntyy maksettavaksi maksuvelvollisuuden alkamista seuraavan kalenterikuukauden viimeisenä päivänä, ei kuitenkaan ennen kalenterivuoden kesäkuun viimeistä päivää. Jos uuden maksuvelvollisen osalta ei ole käytettävissä tietoa 4 §:ssä säädetyn suhteellisen hallintomaksun perusteena olevasta taseesta, laskennallisesta taseesta, yhteenlasketusta taseesta tai liikevaihdosta, ensimmäinen hallintomaksu voidaan määrätä samanaikaisesti ja samoilla perusteilla kuin seuraavan vuoden hallintomaksu.

Jos maksuvelvollisuus päättyy kesken kalenterivuoden, maksuvelvollinen on velvollinen suorittamaan koko vuoden suhteellisesta hallintomaksusta niin monta kahdestoistaosaa kuin kalenterivuoden alun ja maksuvelvollisuuden päättymisen väliseen aikaan sisältyy kalenterikuukausia kokonaan tai osittain. Hakijalle palautetaan niin monta kahdestoistaosaa jo peritystä suhteellisesta hallintomaksusta kuin maksuvelvollisuuden päättymisen ja kalenterivuoden päättymisen väliseen aikaan sisältyy täysiä kalenterikuukausia. Perusmaksua ei palauteta, jos maksuvelvollisuus päättyy kesken kalenterivuoden.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Virastoa johtaa ylijohtaja, jonka nimittää ja erottaa valtioneuvosto. Ylijohtaja vastaa viraston tavoitteiden saavuttamisesta ja toiminnan kehittämisestä sekä tuloksellisuudesta.

Kelpoisuusvaatimuksena ylijohtajan virkaan on valtion virkamieslain (750/1994) 8 §:ssä säädettyjen vaatimusten lisäksi tehtävän edellyttämä rahoitusmarkkinoiden tuntemus.

Valtiovarainministeriö määrää ylijohtajan esityksestä tämän sijaisen.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ylijohtajan sijaisen määräämisestä.

Viraston 4 ja 5 luvussa tarkoitetulla rahastolla on hallitus, joka päättää rahaston riskienhallinnasta, sijoitussuunnitelmista ja -periaatteista sekä ohjaa varojen sijoittamista. Valtiovarainministeriö nimittää hallituksen kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Hallituksessa on puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja vähintään kolme ja enintään viisi muuta jäsentä. Kullekin jäsenelle nimitetään henkilökohtainen varajäsen. Hallituksen jäsenen tulee olla hyvämaineinen. Hallituksessa on oltava hyvä sijoitustoiminnan ja riskienhallinnan asiantuntemus.

Edellä 2 momentista poiketen talletussuojarahasto voi pitää maksuliiketiliä talletuspankissa rahaston sijoitustoiminnan maksuliikkeen hoitamiseksi. Talletussuojarahaston sijoitustoiminnan maksuliikkeen hoitamiseen ei sovelleta valtion talousarviosta annetun lain (423/1988) 13 §:n nojalla annetun asetuksen säännöksiä maksuliikkeen hoitamisesta valtion maksuliikepankin välityksellä, tilintekijästä, tulotilien päivittäisestä tyhjentämisestä ja menotilien päivittäisestä kattamisesta, maksuliiketilin käyttäjästä, rahaston maksuliikkeen hoitamisesta kirjanpitoyksikön maksuliiketilin tai kassan välityksellä taikka lain 24 c §:n nojalla annettavia Valtiokonttorin määräyksiä ja ohjeita maksuliikkeen hoitamisesta.

Virasto voi tehdä 2 momentissa tarkoitetun päätöksen, jos virastolla on perusteltua syytä olettaa, että päätöksen tekemättä jättäminen johtaisi korvausten maksamiseen tallettajille ja kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

1) virastolle korvausten maksamisesta syntyvän takautumissaamisen ja korvausten maksamisesta aiheutuneiden hallinnollisten kustannusten yhteismäärä olisi suurempi kuin 2 momentin soveltamisesta talletussuojarahastolle talletuspankilta syntyvän takautumissaamisen määrä; ja

Jos talletussuojarahaston osuus kriisinratkaisun kustannuksista on suurempi kuin nettotappiot, jotka talletuspankin konkurssissa olisi ollut katettava talletussuojarahaston varoista, viraston on pyydettävä kriisinratkaisuneuvostoa siirtämään erotusta vastaava osuus talletussuojarahastoon.

Valtiovarainministeriö asettaa kolmeksi vuodeksi kerrallaan rahaston hallintoa, taloutta ja tilejä tarkastamaan kaksi tilintarkastajaa, joiden molempien tulee olla joko KHT- tai JHT-tilintarkastajia taikka tilintarkastusyhteisön, jonka päävastuullinen tilintarkastaja on joko KHT- tai JHT-tilintarkastaja.

Viraston 5 luvun 10 §:n ja 11 §:n 1 momentin nojalla annettuun automaattisen päätöksenteon avulla tuotettuun korvausten maksatuspäätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa.

Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen ja muuhun viraston tämän lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen. Muutoin muutoksenhaussa hallintotuomioistuimeen sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään.

Viraston päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää tai asiasta muualla laissa toisin säädetä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Lain 5 luvun 20 §:n kumoaminen ja 7 luvun 6 § tulevat kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä marraskuuta 2024.

Rahoitusvakausrahastolla tämän lain voimaan tullessa olevaan hallitukseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 3 luvun 4 §:n 1 momenttia.

Jos 10 §:ää sovellettaessa yhtä useampi samaan maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävään luottolaitokseen kuuluva maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävä yhteisö on kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö tai kolmannen maan yhteisö, joka olisi kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, jos se olisi sijoittautunut ETA-alueelle, kriisinratkaisuviranomaisten on laskettava lisävaatimus jokaiselle kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle ja kolmannen maan yhteisölle sekä ETA-valtioon sijoittuneelle emoyritykselle.

Jos yhtä useampi samaan maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävään luottolaitokseen kuuluva maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävä yhteisö on kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö tai kolmannen maan yhteisö, joka olisi kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, jos se olisi sijoittautunut ETA-alueelle, kriisinratkaisuviranomaisten on tarvittaessa tehtävä päätös hyväksyttävien velkojen eristä tehtävistä vähennyksistä EU:n vakavaraisuusasetuksen 72 e artiklan mukaisesti. Kriisinratkaisuviranomaiset voivat samalla päättää toimista, joilla minimoidaan ero jokaiselle kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle ja kolmannen maan yhteisölle EU:n vakavaraisuusasetuksen 12 a artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan perusteella laskettujen vähimmäisvaatimusten ja tämän luvun 7 b §:n 3 momentin perusteella laskettujen lisävaatimusten summan sekä ETA-valtioon sijoittuneelle emoyritykselle kyseisen asetuksen 12 a artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan perusteella lasketun vähimmäisvaatimuksen ja 7 b §:n 3 momentin mukaisen lisävaatimuksen summan välillä. Kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen ja kolmannen maan yhteisöjen yhteenlaskettu vaatimus ei kuitenkaan saa olla pienempi kuin ETA-valtioon sijoittuneen emoyrityksen yhteenlaskettu vaatimus. Kriisinratkaisuviranomaiset voivat tehdä päätöksen, jos se on maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävän luottolaitoksen kriisinratkaisustrategian mukaista.

Kriisinratkaisuviranomaiset voivat päättää 3 momentissa säädetystä vaatimusten välisen eron vähentämisestä muuttamalla vähimmäisvaatimuksen tasoa tasoittaakseen jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden välisiä eroja kokonaisriskien määrissä. Päätöstä ei saa tehdä kriisinratkaisun kohteena olevien konsernien välisistä vastuista johtuvien erojen poistamiseksi.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .