Sakkomenettelyn laajentaminen ja nopeuttaminen

Tässä laissa säädetyssä menettelyssä voidaan yksinkertaisessa ja selvässä asiassa määrätä seuraamukseksi:

1) sakkorangaistus rikoksesta, josta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta ja josta ei ole yleisen rangaistuskäytännön mukaisesti odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa;

2) rikesakko rikkomuksesta, jonka rangaistukseksi rikesakko on erikseen laissa säädetty.

Asia voidaan käsitellä tässä laissa säädetyssä menettelyssä silloinkin, kun rikoksesta saattaa seurata muu kuin 1 momentissa tai 3 a–3 c §:ssä tarkoitettu seuraamus, jos rikoksesta epäillylle ei vaadita määrättäväksi tätä seuraamusta.

Tässä laissa säädetyssä menettelyssä ei 1 §:ssä säädetystä poiketen saa käsitellä:

1) rikoslain (39/1889) 11 luvun 7 §:ssä tarkoitettua lievää sotarikosta, 10 §:ssä tarkoitettua kiihottamista kansanryhmää vastaan eikä 13 §:ssä tarkoitettua alaisen rikoksen ilmoittamatta jättämistä;

2) rikoslain 12 luvun 8 §:ssä tarkoitettua tuottamuksellista turvallisuussalaisuuden paljastamista, 10 §:ssä tarkoitettua puolueettomuusmääräysten rikkomista eikä 11 §:ssä tarkoitettua maanpetoksellista yhteydenpitoa;

3) rikoslain 13 luvun 4 §:ssä tarkoitettua laitonta sotilaallista toimintaa;

4) rikoslain 14 luvussa tarkoitettua rikosta poliittisia oikeuksia vastaan;

5) rikoslain 15 luvun 2 §:ssä tarkoitettua perätöntä lausumaa viranomaismenettelyssä, 5 §:ssä tarkoitettua yritettyä yllytystä perättömään lausumaan, 7 §:ssä tarkoitettua todistusaineiston vääristelemistä eikä 11 §:ssä tarkoitettua rikoksentekijän suojelemista;

6) rikoslain 16 luvun 12 §:ssä tarkoitettua viranomaisen hallussa olevan todistuskappaleen hävittämistä, 13 §:ssä tarkoitettua lahjuksen antamista, 14 a §:ssä tarkoitettua lahjuksen antamista kansanedustajalle, 15 §:ssä tarkoitettua vangin laitonta vapauttamista, 16 §:ssä tarkoitettua vangin karkaamista eikä 17 §:ssä tarkoitettua vangin varustautumista aseella;

7) rikoslain 17 luvun 1 a §:ssä tarkoitettua järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumista;

8) rikoslain 20 luvun 7 §:ssä tarkoitettua seksuaalisen kuvan luvatonta levittämistä, 9 §:ssä tarkoitettua korvauksen tarjoamista nuoreen kohdistuvasta seksuaalisesta teosta, 18 §:ssä tarkoitettua lapsen houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin, 19 §:ssä tarkoitettua lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittämistä, 21 §:ssä tarkoitettua lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapitoa eikä 22 §:ssä tarkoitettua lasta seksuaalisesti esittävän esityksen seuraamista;

9) rikoslain 21 luvun 5 §:ssä tarkoitettua pahoinpitelyä, 8 §:ssä tarkoitettua kuolemantuottamusta, 11 §:ssä tarkoitettua törkeää vammantuottamusta, 12 §:ssä tarkoitettua tappeluun osallistumista, 13 §:ssä tarkoitettua vaaran aiheuttamista eikä 14 §:ssä tarkoitettua heitteillepanoa;

10) rikoslain 25 luvun 1 §:ssä tarkoitettua vapaudenriistoa, 3 b §:ssä tarkoitettua laitonta adoptiosuostumuksen hankkimista, 3 c §:ssä tarkoitettua laitonta adoptionvälitystä, 5 a §:ssä tarkoitettu lapsikaappausta, 7 §:ssä tarkoitettua laitonta uhkausta, 7 a §:ssä tarkoitettua vainoamista eikä 8 §:ssä tarkoitettua pakottamista;

11) rikoslain 34 a luvun 5 c §:ssä tarkoitettua matkustamista terrorismirikoksen tekemistä varten, 5 d §:ssä tarkoitettua terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvaa matkustamisen edistämistä eikä 5 e §:ssä tarkoitettua terrorismirikoksiin liittyvää julkista kehottamista;

12) virkarikosta koskevaa asiaa;

13) merilain (674/1994) 20 luvussa tarkoitettua asiaa;

14) sotilasoikeudenkäyntilain (326/1983) 2 §:ssä tarkoitettua asiaa.

Tässä laissa säädetyssä menettelyssä ei 1 §:ssä säädetystä poiketen saa käsitellä sakkorangaistukseen johtavaa rikosta, jos rikoksesta epäillylle on tämän lain mukaisesti annettu rikosta edeltävän vuoden aikana tehtyjen rikosten perusteella yhteensä vähintään kuusi sakkomääräystä tai rangaistusmääräystä ja tekojen samankaltaisuus osoittaa kokonaisuutena arvioiden piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.

Tässä laissa säädetyssä menettelyssä ei myöskään saa käsitellä sakkorangaistukseen johtavaa rikosta, jos rikoksesta epäilty on tekohetkellä ollut alle 18-vuotias ja rikoksesta on säädetty ankarampi rangaistus kuin sakko tai kuusi kuukautta vankeutta.

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) sakkovaatimuksella epäillylle annettavaa vaatimusta, jolla hänelle vaaditaan rikoksesta sakkorangaistusta ja menettämisseuraamusta, tai hänen pyydettyään päiväsakon rahamäärän määräytymisperusteen muuttamista sakkorangaistusta ja menettämisseuraamusta;

2) sakkomääräyksellä ratkaisua, jolla valvontaa suorittava virkamies määrää rikoksesta sakkorangaistuksen ja menettämisseuraamuksen;

3) rikesakkomääräyksellä ratkaisua, jolla määrätään rikesakko ja menettämisseuraamus;

4) rangaistusmääräyksellä ratkaisua, jolla syyttäjä sakkovaatimuksen perusteella määrää sakkorangaistuksen ja menettämisseuraamuksen.

Sakkomääräyksen antaa poliisimies. Sakkomääräyksessä voidaan määrätä seuraamukseksi enintään 60 päiväsakon suuruinen sakkorangaistus rikoksesta, josta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

Sakkovaatimuksen antaa poliisimies. Sakkovaatimus voidaan antaa myös syyttäjän pyynnöstä. Sakkovaatimuksen perusteella syyttäjä antaa rangaistusmääräyksen. Rangaistusmääräyksessä voidaan määrätä seuraamukseksi sakkorangaistus rikoksesta, josta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta ja jonka johdosta ei anneta sakkomääräystä.

Rikesakkomääräyksen antaa poliisimies tai 29 §:ssä tarkoitetussa tilanteessa syyttäjä.

Tullimieheen, rajavartiomieheen ja erätarkastajaan sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään poliisimiehestä. Tullimiehen, rajavartiomiehen ja erätarkastajan toimivallasta antaa sakkovaatimus, sakkomääräys ja rikesakkomääräys säädetään erikseen.

Tässä laissa säädetyssä menettelyssä voidaan määrätä enintään 5 000 euron suuruinen menettämisseuraamus 1 §:ssä tarkoitetun rangaistuksen ohella.

Tässä laissa säädetyssä menettelyssä määrätään rikosuhrimaksu 1 §:ssä tarkoitetun rangaistuksen ohella. Rikosuhrimaksusta säädetään rikosuhrimaksusta annetussa laissa (669/2015).

Tässä laissa säädetyssä menettelyssä voidaan määrätä, että 1 §:n 1 momentin nojalla sakotettu henkilö on velvollinen suorittamaan valtiolle oikeuslääkeopillisista tutkimuksista esitutkinnassa aiheutuneet päihdetutkimuskustannukset, jos ne ovat olleet tarpeen asian selvittämiseksi.

Jos 1 momentissa tarkoitettu korvaus olisi korvausvelvollisen rikoksen laatuun tai hänen henkilökohtaisiin ja taloudellisiin oloihinsa nähden taikka muusta syystä kohtuuton, korvausta on alennettava tai jätettävä se kokonaan määräämättä.

Tässä laissa säädetyssä menettelyssä voidaan ratkaista rikokseen perustuva asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus, jos se on riidaton ja suuruudeltaan sakkomääräyksen tai sakkovaatimuksen antamishetkellä pääomaltaan enintään 5 000 euroa.

Yksityisoikeudellista vaatimusta ei kuitenkaan saa käsitellä tässä laissa säädetyssä menettelyssä, jos se on lain vastainen tai selvästi kohtuuton taikka jos se loukkaa sivullisen oikeutta. Yksityisoikeudellista vaatimusta ei saa käsitellä tässä laissa säädetyssä menettelyssä myöskään, jos vaatimus kohdistuu yhteisvastuullisesti useampaan henkilöön.

Asia voidaan käsitellä tässä laissa säädetyssä menettelyssä vain, jos rikoksesta epäilty luopuu oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuu asian ratkaisemiseen tämän lain mukaisessa menettelyssä. Suostumuksen tiedustelemisen yhteydessä epäillylle on selostettava suostumuksen merkitys ja ilmoitettava menettelyssä määrättävät seuraamukset, päihdetutkimuskustannusten ja rikosuhrimaksun määrä sekä esitetyn yksityisoikeudellisen vaatimuksen peruste ja määrä.

Asia voidaan käsitellä tässä laissa säädetyssä menettelyssä vain, jos asianomistaja luopuu oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuu asian ratkaisemiseen tässä laissa säädetyssä menettelyssä. Suostumuksen tiedustelemisen yhteydessä asianomistajalle on selostettava suostumuksen merkitys ja ilmoitettava menettelyssä määrättävät seuraamukset sekä esitetyn yksityisoikeudellisen vaatimuksen peruste ja määrä.

Asianomistajan suostumukseen sovelletaan, mitä 4 §:n 2 momentissa säädetään epäillyn suostumuksesta.

Tässä laissa tarkoitetun rikoksen esitutkintaan sovelletaan esitutkintalakia (805/2011), ja rikoksen selvittämiseksi toimitetaan mainitun lain 11 luvun 2 §:ssä tarkoitettu suppea esitutkinta, jossa selvitetään ainoastaan ne seikat, jotka ovat välttämättömiä sakkovaatimuksen, sakkomääräyksen tai rikesakkomääräyksen antamiseksi. Jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on sakko tai enintään kuusi kuukautta vankeutta, esitutkinta saadaan toimittaa noudattamatta mainitun lain 4 luvun 10 §:n 2 momentin, 13 ja 16 §:n sekä 7 luvun 16 §:n säännöksiä. Esitutkinnassa on kuultava rikoksesta epäiltyä ja asianomistajaa.

Jos rikoksesta on säädetty ankarampi rangaistus kuin kuusi kuukautta vankeutta, sakkovaatimukseen on kirjattava tiedot siitä, että epäilty on luopunut oikeudestaan käyttää avustajaa, tiedot luopumisen yhteydessä epäillylle annetuista esitutkintalain 4 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitetuista tiedoista ja 4 luvun 16 §:ssä tarkoitetuista ilmoituksista sekä 9 luvun 6 §:n 3 momentissa tarkoitetut tiedot.

Jos asianosaiset eivät ole suostuneet asian käsittelemiseen tässä laissa säädetyssä menettelyssä, asian jatkokäsittelyä varten esitutkinta on suoritettava syyteharkinnan edellyttämässä laajuudessa.

Poliisimies voi tarvittaessa neuvotella syyttäjän kanssa asian soveltumisesta tässä laissa säädettyyn menettelyyn tai asian muusta oikeudellisesta arvioinnista.

Sakkovaatimuksen ja sakkomääräyksen yhteydessä on ilmoitettava rikosuhrimaksun määrä, korvattavaksi vaadittujen päihdetutkimuskustannusten määrä ja korvattavaksi vaaditun yksityisoikeudellisen vaatimuksen peruste ja määrä. Rikesakkomääräyksen yhteydessä on ilmoitettava korvattavaksi vaaditun yksityisoikeudellisen vaatimuksen peruste ja määrä.

Sakkovaatimus sekä tieto rikosuhrimaksun määrästä, korvattavaksi vaadittujen päihdetutkimuskustannusten määrästä ja korvattavaksi vaaditun yksityisoikeudellisen vaatimuksen perusteesta ja määrästä on tiedoksiannon jälkeen viivytyksettä toimitettava syyttäjälle rangaistusmääräyksen antamista varten.

Edellä 34 §:n 1 momentissa tarkoitetun määräyksen saaja ja asianomistaja voivat hakea muutosta asiassa käräjäoikeudelta valittamalla.

Valituksen käsittelyssä käräjäoikeudessa noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:ssä, 2 §:n 2 momentissa sekä 3–6, 8, 17–24 ja 28 §:ssä säädetään valituksen käsittelystä hovioikeudessa. Pääkäsittely on toimitettava, jos asianosainen sitä pyytää tai jos käräjäoikeus pitää sitä tarpeellisena. Syyttäjän on huolehdittava, että määräyksen saajan valituksen johdosta toimitetaan esitutkinta muutoksenhaun edellyttämässä laajuudessa.

Muilta osin menettelyssä noudatetaan, mitä rikosasian käsittelystä käräjäoikeudessa säädetään. Valituksenalaisen määräyksen kääntämiseen sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 a luvussa säädetään haastehakemuksen kääntämisestä.

Määräyksen saajan valituksen vastapuolena pidetään syyttäjää ja mahdollista asianomistajaa. Asianomistajan valituksen vastapuolena pidetään määräyksen saajaa.

Jos valitus koskee vain tämän lain mukaisessa menettelyssä ratkaistua yksityisoikeudellista vaatimusta, valituksen käsittelyssä käräjäoikeudessa noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1, 3–6, 8, 17–24 ja 28 §:ssä säädetään valituksen käsittelystä hovioikeudessa. Pääkäsittely on toimitettava, jos asianosainen sitä pyytää tai jos käräjäoikeus pitää sitä tarpeellisena.

Muilta osin menettelyssä noudatetaan, mitä riita-asian käsittelystä käräjäoikeudessa säädetään.

Määräyksen saajaa ja asianomistajaa pidetään toistensa vastapuolina.

Tässä laissa säädetyssä menettelyssä määrätyn seuraamuksen, rikosuhrimaksun ja korvattavaksi määrättyjen päihdetutkimuskustannusten täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002). Yksityisoikeudellista vaatimusta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta säädetään ulosottokaaressa (705/2007). Sakon, rikesakon ja menettämisseuraamuksen raukeamisesta säädetään rikoslain 8 luvussa.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Tämän lain 3 b § tulee kuitenkin voimaan vasta 1. päivänä maaliskuuta 2028.

Ennen tämän lain voimaantuloa annetun sakkovaatimuksen, sakkomääräyksen ja rangaistusmääräyksen käsittelyssä sekä ennen tämän lain voimaantuloa annetun rikesakkomääräyksen, sakkomääräyksen ja rangaistusmääräyksen muutoksenhaussa sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Menettämisseuraamus määrätään syyttäjän vaatimuksesta. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 8 b §:ssä säädetään perusteista, joiden nojalla syyttäjä saa jättää menettämisvaatimuksen esittämättä. Myös asianomistaja voi esittää menettämisvaatimuksen ajaessaan yksin syytettä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 7 luvun mukaisesti.

Jos menettämisseuraamus määrätään sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain mukaisessa menettelyssä noudatetaan 1–5 momentissa säädetystä poiketen mainitun lain säännöksiä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Ulosottoperusteita ovat seuraavat asiakirjat:

6) valtioneuvoston, ministeriön ja valtion keskushallintoon kuuluvan viraston päätös sekä muu hallintopäätös, jos sen täytäntöönpanosta tämän lain mukaisessa järjestyksessä säädetään muussa laissa;

7) poliisimiehen, tullimiehen, rajavartiomiehen, erätarkastajan tai syyttäjän sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain (754/2010) mukaisessa menettelyssä tekemä päätös yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta.

Mitä tässä laissa säädetään tuomiosta, koskee soveltuvin osin myös tuomioistuimen riita- tai rikosasiassa antamaa päätöstä, määräystä ja väliaikaista määräystä sekä tuomioistuimen vahvistamaa sovintoa. Edellä 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettu päätös pannaan täytäntöön kuten käräjäoikeuden maksutuomio.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Esitutkintaviranomaisen on viipymättä ilmoitettava syyttäjälle asiasta, jossa rikoksesta epäiltynä on poliisimies. Syyttäjälle tulee ilmoittaa, jos henkilö on kuollut tai vakavasti loukkaantunut tilanteessa, jossa poliisimies on käyttänyt voimakeinoja. Syyttäjälle on lisäksi ilmoitettava tutkittavaksi tulleesta rikoksesta, jonka esitutkinta- ja syyttäjäviranomaiset ovat yhdessä niille kuuluvan toimivallan perusteella päättäneet kuuluvan ilmoitusvelvollisuuden piiriin tai josta syyttäjä on pyytänyt ilmoittamaan.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .