Hyvinvointialueiden rahoituksen leikkaaminen ja uudistus

Valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä palvelutarpeen muutos otetaan huomioon siihen määrään asti, että käyttökustannusten vuosittainen kasvu vastaa 80 prosenttia vuoteen 2026 ja 60 prosenttia vuodesta 2027 sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen arvioidusta vuosittaisesta kasvusta, joka on seuraava:

1) 1,02 prosenttia vuonna 2023;

2) 1,05 prosenttia vuonna 2024;

3) 1,07 prosenttia vuonna 2025;

4) 1,02 prosenttia vuonna 2026;

5) 1,01 prosenttia vuonna 2027;

6) 0,98 prosenttia vuonna 2028;

7) 0,97 prosenttia vuonna 2029;

8) 1,01 prosenttia vuonna 2030.

Hyvinvointialueen terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet lasketaan terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelujen tarvetta ja kustannuksia kuvaavien sairauksiin ja sosioekonomisiin tekijöihin perustuvien tarvetekijöiden ja tarvetekijöiden kustannusvaikutusta kuvaavien regressiokertoimien sekä 13 §:n 3 momentissa tarkoitettujen terveyden, vanhusten- ja sosiaalihuollon laskennallisten kustannusten painotusten perusteella. Tarvetekijät ja niiden regressiokertoimet ovat liitteessä.

Terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimien perusteella määräytyvät laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelujen käyttöä kuvaavan tarpeen perushinta hyvinvointialueen asukasmäärällä ja kyseisellä palvelutarvekertoimella.

Terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimia määriteltäessä käytetään terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon sairauksiin ja sosioekonomisiin tekijöihin perustuvista tarvetekijöistä Digi- ja väestötietoviraston, Eläketurvakeskuksen, Kansaneläkelaitoksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Tilastokeskuksen tietoja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kokoaa tiedot, varmistaa tietojen laatua ja voi käyttötarkoitusta varten korjata tiedoissa olevia selviä virheitä sekä laskee tarvekertoimen. Tarvekerroin lasketaan varainhoitovuotta edeltänyttä vuotta edeltäneen vuoden ja tätä edeltäneen vuoden tietojen perusteella laskettujen tarvekertoimien keskiarvona. Jos tietoja mainituilta vuosilta ei ole käytettävissä, kertoimen määrittelyssä käytetään uusimpia käytettävissä olevia tietoja.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuista palvelujen tarvetta ja kustannuksia kuvaavista tarvetekijöistä ja niiden regressiokertoimista säädetään lailla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimukseen perustuen vähintään neljän vuoden välein. Regressiokertoimista säädetään lisäksi valtioneuvoston asetuksella hyvinvointialueiden tehtävämuutoksen yhteydessä ottamalla regressiokertoimissa huomioon tehtävämuutoksesta aiheutuva laskennallinen vaikutus.

Hyvinvointialueen saaristoisuuskerroin lasketaan kullekin saariston kehityksen edistämisestä annetun lain (494/1981) 9 a §:ssä tarkoitetulle saaristoiselle hyvinvointialueelle jakamalla alueen saaristoisuuspisteet saaristoisten hyvinvointialueiden saaristossa asuvien asukkaiden määrillä painotetulla saaristoisuuspisteiden keskiarvolla.

Saaristoisuuden perusteella määräytyvät hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla asukasta kohden määritelty saaristoisuuden perushinta saaristoisen hyvinvointialueen saaristossa asuvien asukkaiden määrällä ja saaristoisuuskertoimella. Saaristossa asuvilla asukkailla tarkoitetaan saaristoisen hyvinvointialueen niitä asukkaita, jotka asuvat saaristossa. Saaristossa asuvien asukkaiden määrä määräytyy Tilastokeskuksen väestörakennetilaston varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden lopun tietojen mukaan.

Poiketen siitä, mitä hallintolain (434/2003) 50 ja 51 §:ssä säädetään virheen korjaamisen edellytyksistä, valtiovarainministeriö voi itse tai hakemuksen perusteella korjata tässä laissa tarkoitetuissa päätöksissä ja päätösten perusteena olevissa tiedoissa olevan laskuvirheen. Muilta osin laskuvirheen korjaamiseen sovelletaan hallintolain 8 lukua.

Valtiovarainministeriö voi ottaa huomioon rahoituslaskelmissa ja -päätöksessä sellaisen rahoituksen perusteena olevissa rekisteritiedoissa olevan selvän virheen, jolla on merkittävä vaikutus yhden tai useamman hyvinvointialueen rahoitukseen.

Jos hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset ovat toteutuneita kustannuksia suuremmat, siirtymätasauksena hyvinvointialueen rahoituksesta vähennetään laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotus kokonaan vuonna 2023 ja erotus vähennettynä asukasta kohden seuraavasti:

1) enintään 10 euroa vuonna 2024;

2) enintään 30 euroa vuonna 2025;

3) enintään 60 euroa vuonna 2026;

4) enintään 100 euroa vuonna 2027;

5) enintään 170 euroa vuonna 2028;

6) enintään 230 euroa vuonna 2029;

7) enintään 240 euroa vuonna 2030.

Asukasta kohden 240 euroa ylittävä erotus tasataan toistaiseksi pysyvällä siirtymätasauksella.

Jos hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset ovat toteutuneita kustannuksia pienemmät, siirtymätasauksena hyvinvointialueen rahoitukseen lisätään laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotus kokonaan vuonna 2023 ja erotus vähennettynä asukasta kohden seuraavasti:

1) enintään 10 euroa vuonna 2024;

2) enintään 20 euroa vuonna 2025;

3) enintään 30 euroa vuonna 2026;

4) enintään 50 euroa vuonna 2027;

5) enintään 70 euroa vuonna 2028;

6) enintään 80 euroa vuonna 2029;

7) enintään 90 euroa vuonna 2030.

Asukasta kohden 90 euroa ylittävä erotus tasataan toistaiseksi pysyvällä siirtymätasauksella.

Jos hyvinvointialueiden rahoitukseen siirtymätasauksena yhteensä tehtävät vähennykset ovat suuremmat kuin siirtymätasauksena yhteensä tehtävät lisäykset, erotusta vastaavaa määrää ei lisätä hyvinvointialueiden rahoitukseen. Siirtymätasauksen valtion rahoittama osuus otetaan huomioon 10 §:ssä tarkoitetussa jälkikäteistarkistuksessa lisäämällä se hyvinvointialueille maksettuun laskennalliseen rahoitukseen siten, että osuus ei korota laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotuksen perusteella maksettavan jälkikäteistarkistuksen määrää. Jos hyvinvointialueiden rahoitukseen siirtymätasauksena yhteensä tehtävät vähennykset ovat suuremmat kuin siirtymätasauksena yhteensä tehtävät lisäykset, erotus otetaan huomioon jälkikäteistarkistuksessa vähentämällä se hyvinvointialueille maksetusta laskennallisesta rahoituksesta.

Sen lisäksi, mitä 7 §:n 1 momentissa säädetään, palvelutarpeen arvioitua vuosittaista kasvua korotetaan 0,2 prosenttiyksiköllä vuosina 2023–2027.

Edellä 35 §:n 4 momentissa säädetystä poiketen rahoitukseen lisättävää laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotusta vähennetään asukasta kohden enintään 54 euroa vuonna 2026 ja enintään 80 euroa vuonna 2027 niiltä hyvinvointialueilta, joilla vähennys ei vaaranna palveluiden järjestämiseksi riittävää rahoitusta ottaen huomioon 10 §:ssä tarkoitetun jälkikäteistarkistuksen perusteella alueelle vuosina 2025 ja 2026 kohdentuvan laskennallisen rahoituksen määrä sekä alueen vuosien 2023 ja 2024 tilinpäätösten mukainen ali- tai ylijäämän määrä.

Jos 35 §:n 8 momentissa tarkoitetut siirtymätasauksena yhteensä tehtävät lisäykset ovat suuremmat kuin siirtymätasauksena yhteensä tehtävät vähennykset, erotusta vastaavasta määrästä vähennetään 53 miljoonaa euroa vuonna 2028, 91 miljoonaa euroa vuonna 2029 ja 82 miljoonaa euroa vuodesta 2030.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu rahoituksen vähennys otetaan huomioon kaikkien hyvinvointialueiden rahoituksesta asukasta kohden yhtä suurena, ei kuitenkaan niiden siirtymätasauslisää saavien hyvinvointialueiden rahoituksessa, joilla siirtymätasaus on tarpeen vuosina 2023–2026 toteutunut laskennallisen rahoituksen kehitys huomioon ottaen palvelujen järjestämiseksi riittävän rahoituksen turvaamiseksi.

Niiden hyvinvointialueiden, joiden vuosikohtainen rahoitus laskennallisen rahoituksen ja siirtymätasauksen perusteella muutoin vähenisi, rahoitukseen lisätään kyseiselle varainhoitovuodelle se määrä, jonka lisäämisen jälkeen hyvinvointialueen rahoituksen määrä vastaa sen edellisen vuoden rahoituksen määrää. Rahoituksen yhteenlaskettuja lisäyksiä vastaava määrä rahoitusta vähennetään vuosittain asukasta kohden yhtä suurena eränä niiden alueiden rahoituksesta, joiden rahoituksen vuosikohtainen kasvu ylittää koko maan keskimääräisen rahoituksen kasvun. Vähennys voidaan kuitenkin tehdä vain siihen määrään, että vähennyksen jälkeen yhdenkään näistä alueista rahoitus ei alita koko maan rahoituksen keskimääräistä kasvua.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Saaristoa on meri- ja järvialueilla. Saaristo jaetaan seuraaviin luokkiin:

1) ulkosaaristo;

2) välisaaristo;

3) sisäsaaristo;

4) saaristomaiset manneralueet.

Ulkosaaristolla tarkoitetaan saaristoa, joka sijaitsee kauimpana mantereesta ja jonne ei ole kiinteää tieyhteyttä. Välisaaristolla tarkoitetaan saaristoa, joka sijaitsee sisäsaariston ja ulkosaariston välillä. Sisäsaaristolla tarkoitetaan saaristoa, joka sijaitsee lähimpänä mannerta. Saaristomaisilla manneralueilla tarkoitetaan vesistöjen läheisyydessä sijaitsevia manneralueita, jotka ovat voimakkaasti vesistöjen rikkomia.

Saaristoluokkien tunnistamisessa noudatetaan Suomen ympäristökeskuksen julkaisemaa saaristoluokitusta.

Hyvinvointialue, jonka alueella sijaitsee 3 §:ssä tarkoitettua saaristoa, voidaan määrittää saaristoiseksi hyvinvointialueeksi.

Saaristoiset hyvinvointialueet määritetään saaristoisuuspisteytyksen perusteella. Pisteytyksessä otetaan huomioon saariston vakituiset asukkaat ja kausiasukkaat, heidän osuutensa koko hyvinvointialueen väestöstä sekä hyvinvointialueen saaristoisuus. Saaristoisuudella tarkoitetaan saariston pinta-alaa sekä saaristoluokkien osuutta kyseisellä hyvinvointialueella. Kaupunkiseutujen keskustaajamia ei oteta pisteytyksessä huomioon.

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset saaristoisen hyvinvointialueen saaristoisuuspisteytyksestä sekä luettelo saaristoisista hyvinvointialueista. Saaristoisuuspisteytyksen ja luettelon ajantasaisuus tarkistetaan viiden vuoden välein.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .