Yhdyskuntakehittämisen ja maapolitiikan uudistaminen

Tämän lain tarkoituksena on luoda edellytykset alueidenkäyttölain ( / ) mukaisten kaavojen sujuvalle toteuttamiselle siten, että alueidenkäytölle asetetut yhteiskunnalliset tavoitteet voivat toteutua, samalla huolehtien kiinteistönomistajien ja muiden oikeudenomistajien oikeuksien ja aseman huomioon ottamisesta. Lailla luodaan edellytyksiä markkinoiden toimivuudelle sekä edistetään hallinnon oikeusperiaatteiden toteutumista ja hyvän hallinnon perusteiden huomioon ottamista yhdyskuntakehittämisessä.

Laissa säädetään yhdyskuntakehittämisestä, jota toteutetaan kunnan maapoliittisin toimenpitein, kunnan ja muiden osapuolten välisin sopimuksin, kiinteistötoimituksin ja lunastamalla sekä muilla tässä laissa säädetyillä tavoilla.

Ympäristöministeriölle kuuluu yhdyskuntakehittämisen yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen.

Kunnan on huolehdittava alueellaan maapolitiikan harjoittamisesta ja alueidenkäyttölain mukaisten kaavojen toteuttamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. Kunnalla on oltava käytettävissään tehtäviin riittävät voimavarat ja asiantuntemus.

Kunnan maapolitiikalla luodaan yhdessä alueidenkäytön suunnittelun kanssa edellytykset hyvälle elinympäristölle ja edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Maapolitiikalla tuetaan kunnan yhdyskuntarakenteen ja siihen toiminnallisesti liittyvän seudun aluerakenteen suunnitelmallista kehittämistä.

Kunnan on maapolitiikassaan toimittava avoimesti, johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti, edistettävä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia ja kohdeltava kiinteistönomistajia yhdenvertaisesti sekä otettava huomioon asemansa julkisen vallan käyttäjänä.

Kunnassa on oltava maapoliittinen ohjelma. Ohjelman perustana ovat kunnan ja sen alueeseen toiminnallisesti liittyvän seudun ominaispiirteet, olosuhteet ja kehittämistarpeet.

Maapoliittisessa ohjelmassa on määriteltävä kunnan maapolitiikan tavoitteet ja periaatteet, joita noudatetaan maapolitiikkaa eri toimenpiteillä toteutettaessa. Kunnan osa-alueiden erilaisuudesta johtuvista syistä ohjelman sisältö voi olla erilainen kunnan eri osa-alueilla.

Maapoliittisen ohjelman hyväksyy kunnan monijäseninen toimielin. Maapoliittisen ohjelman ajantasaisuus on tarkistettava vähintään kerran valtuuston toimikaudessa. Ohjelma voidaan laatia ja hyväksyä osana kunnan strategiaa tai yhdessä muun kunnan toimintaa ohjaavan ohjelman kanssa.

Kunnat voivat laatia yhteisen maapoliittisen ohjelman. Yhteiseen maapoliittiseen ohjelmaan sovelletaan samoja säännöksiä kuin kunnan maapoliittiseen ohjelmaan. Kukin kunta päättää 1 momentissa edellytetyllä tavalla ohjelman hyväksymisestä oman alueensa osalta.

Jos maapoliittisen ohjelman laatiminen on kunnassa ilmeisen tarpeetonta, voi kunnan monijäseninen toimielin tehdä päätöksen ohjelman laatimisesta luopumisesta. Ohjelman laatimisen tarpeellisuutta on arvioitava sen mukaan, kuinka aktiivista kaavoitus, kiinteistökehittäminen ja rakentaminen sekä maapoliittisten toimenpiteiden käyttö ovat kunnassa, ottaen huomioon myös kunnan seudullinen asema.

Kunnan on varattava maapoliittista ohjelmaa laadittaessa kunnan jäsenille ja niille, joiden elinympäristöön, työntekoon tai muihin oloihin maapoliittisella ohjelmalla voi olla vaikutusta, tilaisuus saada tietoja laadittavasta ohjelmasta ja lausua siitä mielipiteensä ennen ohjelman hyväksymiskäsittelyä.

Kunnan on julkaistava ja pidettävä saatavilla hyväksytty maapoliittinen ohjelma yleisessä tietoverkossa.

Kunnan on seurattava ja arvioitava hyväksymänsä maapoliittisen ohjelman ja sen mukaisten maapoliittisten toimenpiteiden toteutumista. Seuranta on tehtävä kunnan maapolitiikan aktiivisuuden edellyttämällä aikavälillä, kuitenkin vähintään maapoliittisesta ohjelmasta päättämisen tai sen ajantasaisuuden tarkistamisen yhteydessä. Seurantaan rinnastettavat tiedot kunnan käyttämistä maapoliittisista toimenpiteistä on esitettävä myös ensimmäisen maapoliittisen ohjelman laadinnan yhteydessä.

Seurannan on perustuttava kunnan hyväksymään maapoliittiseen ohjelmaan. Sen on sisällettävä tiedot ohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta kunnassa ja arvio ohjelman tavoitteiden toteutumisesta. Lisäksi on esitettävä arvio maapoliittisten toimenpiteiden vaikutuksista ja merkittävyydestä kunnan talouden, yhdyskuntarakentamisen ja yhdyskuntarakenteen kannalta.

Seurantatiedot on julkaistava ja pidettävä saatavilla yleisessä tietoverkossa yhdessä maapoliittisen ohjelman kanssa.

Asemakaavoitettavan alueen kiinteistönomistajalla, jolle asemakaavasta aiheutuu merkittävää kiinteistön arvonnoususta johtuvaa hyötyä, on velvollisuus osallistua kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin (osallistumisvelvollisuus ).

Kunnan ja kiinteistönomistajan on ensisijaisesti pyrittävä sopimaan kiinteistönomistajan osallistumisesta kustannuksiin. Jos sopimukseen ei päästä, kunta voi määrätä kiinteistönomistajan maksettavaksi 15 §:n mukaisen kehittämiskorvauksen.

Osallistumisvelvollisuuden toteuttamisessa kiinteistönomistajia on kohdeltava yhdenvertaisesti. Kaava-alueen kiinteistönomistajille maksettavaksi tulevien, 1 momentissa tarkoitettuun osallistumisvelvollisuuteen perustuvien korvausten yhteenlaskettu määrä voi olla enintään kyseistä kaava-aluetta palvelevan yhdyskuntarakentamisen kustannusten kokonaismäärän suuruinen.

Kaava-aluetta palvelevan yhdyskuntarakentamisen kustannuksina voidaan ottaa huomioon kunnalle aiheutuvien sekä kaava-alueella että sen ulkopuolella sijaitsevien kaava-aluetta merkittävissä määrin palvelevien katujen, puistojen ja muiden yleisten alueiden hankinta-, suunnittelu- ja rakentamiskustannukset sekä kunnan maanhankintakustannukset kaava-aluetta merkittävästi palvelevien yleisten rakennusten rakentamiseksi. Kunnalle esirakentamisesta, pilaantuneen maaperän puhdistamisesta ympäristönsuojelulain (527/2014) 133 §:n 3 momentin nojalla, purkamisesta, meluntorjunnasta, johtosiirroista ja tulvasuojelusta aiheutuvat sekä muut näihin rinnastettavat kustannukset voidaan ottaa huomioon silloin, kun ne palvelevat yleisten alueiden toteuttamista tai muuten merkittävästi kaava-alueen toteuttamista, ja ovat kaavan toteuttamisen kannalta välttämättömiä. Edellä luetellut kustannukset voidaan ottaa huomioon siltä osin, kuin ne palvelevat kaava-aluetta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuina kustannuksina otetaan huomioon sekä arvioidut hyväksytyn kaavan toteuttamisen edellyttämät kustannukset että kaavan toteuttamiseksi ennalta suoritetuista toimenpiteistä kunnalle aiheutuneet kustannukset. Kustannusten tulee olla alueen luonteeseen, olosuhteisiin ja kaavan tehtävään ja tarkoitukseen nähden kohtuullisia. Kustannusten arvioinnissa voidaan käyttää myös vastaavien toimenpiteiden keskimääräisiä kustannuksia kunnassa tai sellaisella kunnan osa-alueella, joka muodostaa kustannuslaskennan kannalta yhtenäisen kokonaisuuden.

Kustannuksia, jotka ovat syntyneet yli 15 vuotta ennen osallistumisvelvollisuuden perusteena olevan asemakaavan hyväksymistä, ei saa ottaa huomioon, ellei tähän ole erityistä syytä. Kustannuksia, joista on peritty tai peritään korvaus tämän tai muun lain nojalla taikka jonkin toisen menettelyn yhteydessä tai muun sopimuksen perusteella, ei saa ottaa huomioon. Kunnalle aiheutuvat kaavoituskustannukset, joita ei ole peritty alueidenkäyttölain nojalla, voidaan ottaa huomioon.

Kunnan on yksilöitävä kaava-aluetta palvelevan yhdyskuntarakentamisen kustannukset ja niiden laskentatapa sekä maankäyttösopimusta että kehittämiskorvauspäätöstä valmisteltaessa. Kustannusten yksilöinti ei rajoita vapautta sopia korvauksen määrästä maankäyttösopimuksella.

Jos asemakaavan mukaisen rakennuskorttelin tai sen osan saattaminen rakentamiskelpoiseksi edellyttää asemakaavan sisällöstä johtuvia erityisiä toimenpiteitä ja tästä aiheutuu kiinteistönomistajalle kustannuksia, jotka rinnastuvat edellä 10 §:ssä tarkoitettuihin kustannuksiin, on nämä kustannukset otettava huomioon kiinteistön arvonnousua arvioitaessa sitä alentavina tekijöinä.

Kunta voi tehdä kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen liittyviä sopimuksia (maankäyttösopimus) . Maankäyttösopimuksella voidaan tässä luvussa säädettyjen osallistumisvelvollisuutta ja kehittämiskorvausta koskevien säännösten rajoittamatta laajemminkin sopia osapuolten välisistä oikeuksista ja velvollisuuksista.

Maankäyttösopimus voi liittyä asemakaavan ja yleiskaavan laatimiseen. Kunta voi tehdä maankäyttösopimuksen kaavoitettavan alueen kiinteistönomistajan tai muun osapuolen kanssa.

Maankäyttösopimuksessa ei voida sopia sitovasti siihen liittyvän kaavan sisällöstä. Maankäyttösopimus voidaan tehdä osapuolia sitovasti vasta sen jälkeen, kun kaavaehdotus on ollut nähtävillä, mutta tämä ei estä sopimusta koskevien neuvottelujen käymistä aikaisemmin.

Kunnan on tiedotettava aikomuksestaan tehdä maankäyttösopimus kaavan vireille tulosta ilmoittamisen yhteydessä ja kaavoituksen muissa kuulemisvaiheissa sekä tarpeen mukaan kaavasta muuten tiedotettaessa. Jos sopimuksen laatimisen tarve käy ilmi vasta kaavan vireille tulon jälkeen, asiasta on tiedotettava viipymättä tarpeen tultua ilmi.

Tiedottamisen yhteydessä on tuotava esille sopimuksen osapuolet sekä asiat, joista on tarkoitus sopia.

Osapuolet voivat tehdä kaavoituksen käynnistyessä sopimuksen, jossa sovitaan osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista kaavan laatimismenettelyssä.

Kaavoituksen käynnistämissopimukseen kirjatut osapuolten tavoitteet kaavahankkeelle eivät ole kaavan sisältöä oikeudellisesti ohjaavia eivätkä sido kuntaa alueidenkäyttölain mukaisen kaavoitustoimivallan haltijana.

Kunnan on tiedotettava kaavoituksen käynnistämissopimuksesta kaavan vireille tulosta ilmoittamisen yhteydessä ja kaavoituksen muissa kuulemisvaiheissa sekä tarpeen mukaan kaavasta muuten tiedotettaessa.

Jos kiinteistönomistajan kanssa ei ole syntynyt sopimusta hänen osallistumisestaan kunnalle asemakaava-alueen yhdyskuntarakentamisesta aiheutuviin 10 §:ssä tarkoitettuihin kustannuksiin, kunta voi periä kiinteistönomistajalta kehittämiskorvauksena osuuden näistä kustannuksista.

Kiinteistönomistajalle kohdennettava osuus kustannuksista lasketaan asemakaavan tai sen muutoksen hänen kaava-alueella omistamilleen kiinteistöille tuottaman arvonnousun suhteessa koko kaava-alueen arvonnousuun.

Kiinteistön arvonnousu määritellään noudattaen, mitä laissa kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta (603/1977), jäljempänä lunastuslaki, säädetään markkina-arvon määrittämisestä.

Kiinteistönomistajalla, jolle rakentamislain (751/2023) 57 §:n mukaisen poikkeamisluvan myöntämisestä asemakaava-alueella aiheutuu 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuun merkittävään kiinteistön arvonnoususta johtuvaan hyötyyn rinnastettavaa hyötyä, on velvollisuus osallistua kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Osallistumisvelvollisuuden toteuttamisessa noudatetaan tämän luvun säännöksiä 2 momentissa mainituin poikkeuksin.

Kunta ja kiinteistönomistaja voivat sopia kiinteistönomistajan osallistumisesta kustannuksiin tai kunta voi määrätä kiinteistönomistajan maksettavaksi 15 §:ssä tarkoitetun kehittämiskorvauksen. Sopimus voi koskea vain kustannuksiin osallistumista eikä siihen sovelleta 12 §:n säännöksiä. Sopimuksen laatimisessa on noudatettava mitä 13 §:ssä säädetään maankäyttösopimuksen laatimismenettelystä.

Kehittämiskorvausta ei saa määrätä, jos kiinteistön arvonnousu ei ole merkittävä. Arvonnousu ei ole merkittävä, jos kiinteistönomistajan kaava-alueella omistamille kiinteistöille osoitetaan lisää rakennusoikeutta asuntorakentamiseen yhteensä enintään 500 kerrosneliömetriä. Jos kaavan tuottama arvonnousu perustuu muuhun kuin asuntorakentamiseen, arvioidaan arvonnousun merkittävyyttä vertaamalla sitä edellä tarkoitettuun asuntorakentamisen tuottamaan arvonnousuun.

Kehittämiskorvauksena voidaan periä enintään 60 prosenttia asemakaavasta johtuvasta kiinteistön arvonnoususta.

Kunta voi päättää:

1) korkeammasta kehittämiskorvauksen kerrosneliömetrimääräisestä kynnysarvosta, jota sovelletaan kunnassa, kunnan yhtenäiseksi katsottavalla osa-alueella tai kaavoitettavalla alueella, jos 1 momentissa tarkoitetun rakentamisen määrän ei voida katsoa aiheuttavan merkittävää arvonnousua;

2) alemmasta kehittämiskorvauksen kerrosneliömetrimääräisestä kynnysarvosta, jota sovelletaan kunnan yhtenäiseksi katsottavalla osa-alueella tai kaavoitettavalla alueella, jos tähän on erityinen syy, kuitenkin siten, että arvo ei saa olla pienempi kuin 300 kerrosneliömetriä; ja

3) alemmasta kehittämiskorvauksen prosentuaalisesta enimmäismäärästä suhteessa arvonnousuun, jota sovelletaan kunnassa, kunnan yhtenäiseksi katsottavalla osa-alueella tai kaavoitettavalla alueella, jos kiinteistönomistajalle jäävää osuutta ei ole kunnan olosuhteet huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.

Ennen kehittämiskorvauksen määräämistä kunnan on pyydettävä päätösehdotuksesta puolueettoman arvioijan lausunto. Lisäksi kunnan on varattava niille kiinteistönomistajille, joita päätösehdotus koskee, tilaisuus tulla asiassa kuulluiksi.

Lausunto on pyydettävä ja kuuleminen suoritettava ennen asemakaavan hyväksymistä. Aikaa lausunnon ja mielipiteen toimittamiseen on annettava vähintään 30 päivää asian tiedoksi saamisesta.

Kehittämiskorvausta määrättäessä voidaan kiinteistön arvonnousua koskevilta osin poiketa puolueettoman arvioijan lausunnosta vain erityisestä syystä.

Kehittämiskorvauksen määräämisestä päättää kunta. Päätös on tehtävä vuoden kuluessa asemakaavan hyväksymispäätöksestä. Jos määräaikaa ei noudateta, oikeus kehittämiskorvauksen saamiseen raukeaa.

Kehittämiskorvaus voidaan määrätä vain, jos asemakaava-alueelle on hyväksytty tonttijako. Kehittämiskorvaus määrätään kullekin tontille erikseen. Yhteen käyttötarkoitukseen osoitetulla korttelialueella, jolla on yksi omistaja, ei tonttijaon osoittaminen asemakaavassa ole tarpeen. Tällöin kehittämiskorvaus voidaan määrätä korttelikohtaisesti.

Kehittämiskorvauksen määrä on sidottava maarakennuskustannusindeksin sen kuukauden pistelukuun, jona asemakaavan, tonttijaon ja kehittämiskorvauksen määräämistä koskevien päätösten voimaan tulosta on kulunut kaksi vuotta. Maksettavan kehittämiskorvauksen määrä on tarkistettava maksuunpanossa ottaen huomioon maarakennuskustannusindeksin pisteluvun muutos maksulipun päivämäärää edeltävään kuukauteen saakka.

Maarakennuskustannusindeksin muutosta ei oteta huomioon ajalta, jolloin tontilla on voimassa alueidenkäyttölain 49 §:ssä tai 59 §:n 3 momentissa tarkoitettu rakennuskielto.

Kehittämiskorvauksen maksamisesta vastaa se, joka omistaa alueen kehittämiskorvauksen määräämisajankohtana tai se, jolle alue on sen jälkeen tältä siirtynyt vastikkeettomalla saannolla.

Kunnan on pantava kehittämiskorvaus maksuun viipymättä sen jälkeen, kun alue on asemakaavan perusteella myönnetyn lainvoimaisen rakentamisluvan mukaisesti rakennettavissa. Jos alue tai osa siitä luovutetaan vastikkeellisella saannolla ennen kuin se on tällä tavoin rakennettavissa, kehittämiskorvaus on pantava maksuun viipymättä luovutuksen jälkeen, ei kuitenkaan ennen kuin korvauksen perusteena oleva asemakaava on tullut voimaan.

Kunta voi kiinteistönomistajan pyynnöstä panna kehittämiskorvauksen maksuun jo ennen 2 momentissa säädettyä ajankohtaa.

Kunnan on kehittämiskorvauksen perimistä varten toimitettava kehittämiskorvauksesta vastaavalle maksulippu, josta käy ilmi tontille määrätty kehittämiskorvaus ja sille laskettu indeksikorjaus. Kehittämiskorvaus on suoritettava kolmen kuukauden kuluessa maksuunpanosta. Jos rakentamislupa koskee tonttia, jolle on annettu rakentamiskehotus, korvaus on suoritettava vuoden kuluessa maksuunpanosta.

Kunta ja kiinteistönomistaja voivat sopia kehittämiskorvauksen suorittamisesta kokonaan tai osaksi maa-alueena tai muuna omaisuutena.

Kehittämiskorvaus on maksuunpanossa kohdennettava rakennettavissa olevalle tai luovutuksen kohteena olevalle alueelle, jos tämä on tarpeen maksun oikean määrän tai maksuvelvollisen määrittämiseksi. Kohdentamisessa noudatetaan tässä luvussa säädettyjä perusteita.

Jollei kehittämiskorvausta suoriteta 22 §:n 1 momentissa säädetyssä maksuajassa, maksun viivästysajalta peritään korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu korko.

Kehittämiskorvaus on suoraan ulosottokelpoinen. Korvauksen perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007).

Kunnan on määrättävä kehittämiskorvaus raukeamaan, jos sen perusteet olennaisesti poistuvat asemakaavan tai tonttijaon muuttamisen vuoksi.

Jos kehittämiskorvauksen suorittaminen olisi sen määräämisen perusteissa tapahtuneen olennaisen muutoksen vuoksi kohtuutonta, kunnan on myönnettävä kokonaan tai osittain vapautus sen suorittamisesta tai, jos muutos ei ole pysyvä, lykkäys maksun suorittamiseen. Jos kehittämiskorvauksen perusteet ovat tonttijaon muuttamisen tai muun vastaavan syyn vuoksi vähäisessä määrin muuttuneet, kehittämiskorvaus on maksuunpanon yhteydessä oikaistava muuttunutta tilannetta vastaavaksi.

Tässä pykälässä tarkoitettu asia voi tulla vireille maksuvelvollisen hakemuksesta tai kunnan aloitteesta.

Kunnan on toteutettava ne toimenpiteet, joiden kustannukset on otettu huomioon kehittämiskorvausta määrättäessä, rakennuskorttelien toteuttamismahdollisuuden kannalta olennaisilta osiltaan kyseisen asemakaavahankkeen mukaisen maankäytön kehityksen edellyttämässä aikataulussa.

Jos kunta ei toteuta 1 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä 15 vuoden kuluessa siitä, kun kehittämiskorvauksen määräämistä koskeva päätös on tullut lainvoimaiseksi, kunta on velvollinen hakemuksesta palauttamaan kehittämiskorvauksen tai osan siitä. Palautukseen oikeutettu on se, joka on suorittanut kehittämiskorvauksen kunnalle, tai, jos alue on maksun määräämisen jälkeen luovutettu vastikkeellisella saannolla, se, jolle alue on luovutettu.

Jos on todennäköistä, että kunta ei pysty toteuttamaan toimenpiteitä määräajassa, sen on neuvoteltava toimenpiteiden toteuttamisen aikataulusta palautukseen oikeutetun kanssa. Kunta ja palautukseen oikeutettu voivat sopia kirjallisesti enintään viiden vuoden lisäajasta toimenpiteiden toteuttamiselle.

Palautettavalle korvaukselle on maksettava korkolain 12 §:ssä tarkoitettu vuotuinen korko korvauksen maksupäivästä lukien. Kunta voi palauttaa maksun oma-aloitteisesti ennen 15 vuoden määräaikaa, jos on selvää, että 1 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä ei voida toteuttaa olennaisilta osiltaan 15 vuoden määräajan kuluessa. Palautettavan korvauksen viivästyessä maksettavaan korkoon sovelletaan korkolain 7 §:ää.

Kunnan on pidettävä yllä tietoaineistoa kehittämiskorvauksista. Siihen on sisällytettävä tiedot kehittämiskorvauksen määräämisestä, maksuvelvollisista, kohdentamisesta, maksuunpanosta, suorittamisesta, raukeamisesta, oikaisemisesta, suorittamisen lykkäämisestä, suorittamisesta vapauttamisesta ja ulosotosta. Lisäksi tietoaineistoon on tehtävä merkintä sellaisesta alueella voimassa olevasta tai olleesta rakennuskiellosta, rakentamiskehotuksesta ja muusta muutoksesta, jolla on vaikutusta kehittämiskorvauksen määrään, kohdentumiseen tai maksuunpanoon.

Kunnan on viipymättä ilmoitettava tieto kehittämiskorvauksen määräämisestä, kohdentamisesta, maksun määrästä, maksuunpanosta, maksusuorituksesta ja jäljellä olevan maksun määrästä kiinteistökohtaisesti kirjaamisviranomaiselle merkinnän tekemiseksi lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Sama ilmoittamisvelvollisuus koskee kehittämiskorvaukseen ja sen maksuunpanoon myöhemmin tehtäviä muutoksia.

Kunta voi nimetä enintään 10 vuodeksi yhden tai useamman alueen kehittämisalueeksi. Nimeämisen voivat tehdä myös kunnat yhdessä silloin, kun kehittämistarve ylittää kuntarajan.

Kehittämisalueeksi nimeäminen ei syrjäytä kaavan laatimiselle tai sen sisällölle alueidenkäyttölaissa asetettuja vaatimuksia eikä nimeämispäätöksellä voi määrätä sitovasti kaavan sisällöstä.

Kehittämisalueeksi voidaan nimetä rakennettu tai rakentamaton alue, jonka merkittävää kehittämistä varten erityiset toimenpiteet ovat tarpeen ja jonka maanomistuksen pirstoutuneisuus, kiinteistöjaotuksen hajanaisuus tai muu vastaava syy vaikeuttaa muiden tämän lain mukaisten kehittämistoimenpiteiden käyttämistä. Merkittävyyden arvioinnissa voidaan ottaa huomioon alueen seudullinen merkitys.

Kehittämisalueeksi nimeämisestä voidaan päättää joko erikseen tai päätettäessä käynnistää yleis- tai asemakaavan laatiminen tai muuttaminen. Päätöstä valmisteltaessa on alueen kiinteistönomistajille ja -haltijoille sekä muille osallisille varattava tilaisuus saada tietoja asiasta ja lausua siitä mielipiteensä ennen päätöksentekoa. Jos päätös tehdään kaavan yhteydessä, noudatetaan sen valmistelussa alueidenkäyttölain säännöksiä vuorovaikutuksesta kaavoitusmenettelyssä.

Päätös kuntien yhteisen kehittämisalueen nimeämisestä voidaan tehdä joko kuntien erillisillä yhtäpitävillä päätöksillä taikka päätettäessä käynnistää kuntien yhteisen yleiskaavan laatiminen. Jos nimeämisestä päätetään yhteisen yleiskaavan yhteydessä, asian käsittelyssä noudatetaan alueidenkäyttölain säännöksiä kuntien yhteisen yleiskaavan laatimisesta ja hyväksymisestä.

Päätöksestä tulee ilmetä, mitä 30 §:ssä tarkoitettuja erityisjärjestelyjä kehittämisalueella tehdään ja perusteet niiden käyttämiselle. Jos kunnalla tai kunnilla on tarkoitus esittää alueelle suunnattavaksi 30 §:ssä tarkoitettuja valtion erityisiä tukitoimia, ennen päätöksen tekemistä on pidettävä kunnan tai kuntien sekä asianomaisten valtion viranomaisten välillä asiaa koskeva neuvottelu.

Alueen kiinteistönomistajilla ja -haltijoilla on oikeus tehdä kunnalle tai kunnille aloite alueen nimeämiseksi kehittämisalueeksi. Aloite voi koskea myös sen tekijöiden omistamaan tai hallitsemaan alueeseen liittyviä muita alueita, jos aloitteessa osoitetaan tälle alueen kehittämistarpeeseen liittyvä syy.

Aloitteessa tulee:

1) kuvata alue, sen kehittämistarve ja kehittämistavoitteet;

2) esittää luonnos aluerajaukseksi;

3) esittää, mitä 30 §:ssä tarkoitettuja erityisjärjestelyjä kehittämisalueella tulisi tehdä;

4) arvioida, edellyttääkö kehittäminen kaavan laatimista tai muuttamista ja missä vaiheessa kaavoitus olisi tarpeellista käynnistää;

5) perustella aloitteessa esitetyt seikat;

6) nimetä sen tekijöiden yhteyshenkilö.

Jos aloitteen tekijöiden omistuksessa tai hallinnassa on esitetyn kehittämisalueen maapinta-alasta tai rakennetusta kerrosalasta vähintään puolet, kunnan on tehtävä päätös kehittämisalueeksi nimeämisestä tai aloitteen hylkäämisestä kahdeksan kuukauden kuluessa aloitteen saapumisesta. Kunta voi nimetä kehittämisalueen toisin kuin aloitteessa esitetään ottaen huomioon kehittämisalueeksi nimeämisen tarkoituksen ja nimeämisestä kunnalle aiheutuvat velvollisuudet.

Päätöksessään kehittämisalueeksi nimeämisestä kunta voi päättää tehtäviksi seuraavat erityisjärjestelyt kehittämisalueella sen estämättä, mitä tässä laissa tai muualla laissa säädetään:

1) yhdyskuntarakentamislain ( / ) mukaan kunnan toteutettaviksi kuuluvien kunnan yleisten alueiden toteuttamisvastuun osoittaminen alueen kehittämistä varten muodostetun yhteisön tehtäväksi;

2) alueen toteuttamisesta kertyvien hyötyjen ja kustannusten jakaminen kunnan sekä kehittämisalueen kiinteistönomistajien ja -haltijoiden kesken tehtävällä kehittämisaluesopimuksella, jossa sovitaan myös kaavan toteuttamiseksi tarpeellisten kiinteistönomistuksen muutosten toteuttamisen periaatteista alueella;

3) kunnan etuosto-oikeuden käyttäminen etuostolain (608/1977) 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetystä pinta-alarajoituksesta riippumatta; sekä

4) erityisten tukitoimien suuntaaminen alueelle sen mukaan kuin niistä valtion tukitoimien osalta asianomaisen viranomaisen kanssa erikseen sovitaan.

Kehittämisalueella sovellettaviksi päätettävistä erityisjärjestelyistä riippumatta kiinteistönomistajalla on 9 §:n mukainen velvollisuus osallistua yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin. Kehittämisaluesopimuksen sisällössä ja laatimismenettelyssä noudatetaan 12 ja 13 §:n säännöksiä, jos kehittämisaluehanke edellyttää kaavan laatimista tai muuttamista.

Asemakaavassa rakennuksille ja muulle rakennustoiminnalle varattu rakennuskortteli on jaettava tontteihin, jos alueen keskeinen sijainti, korttelin rakennustehokkuus tai kiinteistöjärjestelmän selkeys sitä edellyttävät (tonttijako ). Kunta voi laatia tonttijaon rakennuskortteliin, jos se on tarpeen asemakaavan toteuttamiseksi taikka kiinteistönomistaja tai -haltija sitä hakee.

Tonttijako voidaan laatia myös rakennuskorttelin osaan, jollei näin estetä tai vaikeuteta sopivaa tonttijakoa rakennuskorttelin muissa osissa. Rakennuskorttelista voidaan muodostaa yksi tai useampi tontti. Tonttijako voi olla kokonaan tai osittain kaksiulotteinen tai kolmiulotteinen.

Tonttijaon laatii ja hyväksyy kunta. Tonttijako voidaan laatia ja hyväksyä joko osana asemakaavaa tai erillisenä tonttijakona.

Kunta voi muuttaa tonttijakoa, jos se edistää rakennuskorttelin tai sen osan tarkoituksenmukaista järjestämistä, kun:

1) tonttijako ei sopeudu asemakaavaan tai vallitseviin maanomistusoloihin;

2) se on muutoin kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla sopimaton; tai

3) niiden tonttien omistajat ja haltijat, joita muutos koskee, ovat siitä yksimielisiä.

Kunta voi kumota tonttijaon, jos tonttijako on ilmeisen tarpeeton tai kumoamiseen on muu erityinen syy. Jos alueelta kumotaan asemakaava, jonka toteuttamiseksi on laadittu ja hyväksytty tonttijako, on tonttijako kumottava asemakaavan kumoamisen yhteydessä.

Kiinteistön omistajalla ja sen haltijalla on oikeus tehdä kunnalle hakemus tonttijaon laatimisesta, muuttamisesta tai kumoamisesta. Tonttijaon muuttamiseen ja kumoamiseen sovelletaan tonttijaon laatimista koskevia säännöksiä.

Tonttijaon on oltava tarkoituksenmukainen ja siinä on kiinnitettävä huomiota maanomistusoloihin.

Tonttijako on laadittava siten, että:

1) jokainen tontti rajoittuu katualueeseen; erityisestä syystä tontti voi kuitenkin rajoittua muuhunkin yleiseen alueeseen, jonka kautta tontille on järjestettävissä ajokelpoinen yhteys; ja

2) tontit muodostetaan sen muotoisiksi ja suuruisiksi kuin rakentamisen, tonttien käytön ja niiden teknisen huollon kannalta on tarkoituksenmukaista.

Edellä 2 momentin 1 kohtaa ei sovelleta, jos tontin ajokelpoinen yhteys ja tekninen huolto voidaan järjestää tonttijaossa osoitettavana ja kiinteistötoimituksessa enintään kahta tonttia varten perustettavana rasitteena mainitussa kohdassa tarkoitetun tontin kautta.

Tonttijako voidaan 2 momentin 1 kohdan ja 3 momentin estämättä laatia myös muulla tarkoituksenmukaisella tavalla, jos tonttia palveleva kulkuyhteys järjestetään asemakaavassa osoitetun mukaisesti tai jos tonttijako laaditaan rakennuskortteliin, jossa on voimassa tai johon suunnitellaan kolmiulotteinen tonttijako.

Tonttijaon laatijalla on oltava soveltuva maanmittausalan korkeakoulututkinto. Tonttijaon voi laatia myös vähintään maanmittausalan perustutkinnon suorittanut henkilö, jonka työkokemukseen perustuva osaaminen on riittävä käsiteltävänä olevan tonttijaon laatimiseen.

Tonttijako esitetään valtakunnallisesti vakiomuotoisena kartalla (tonttijakokartta ) ja tarvittaessa erillisenä asiakirjana. Tonttijako laaditaan valtakunnallisesti yhteentoimivassa tietomallimuodossa.

Tonttijako esitetään asemakaavakartalla, jos se on laadittu ja hyväksytty osana asemakaavaa. Asemakaavakartalla on osoitettava tonttien rajat ja numerot ja tonttijaosta on laadittava erillinen tonttijakokartta.

Tonttijakokartalla tulee osoittaa tonttien numerot, pinta-alat, rajojen pituudet, rajapisteet ja niiden koordinaatit, alueella olevat rakennukset sekä tonttien muodostajakiinteistöt ja -määräalat osapinta-aloineen. Lisäksi tonttijakokartassa on osoitettava mahdolliset rasitteet ja muut käyttöoikeudet. Kolmiulotteiselle kiinteistölle ei kuitenkaan osoiteta pinta-aloja eikä osapinta-aloja.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä yhteentoimivasta tietomallimuodosta, tonttijakokartan sisältämistä tiedoista ja vakiomuotoisesta esitystavasta.

Tonttijaon on perustuttava maastoa kuvaavaan pohjakarttaan. Pohjakartan on oltava ajantasainen sekä yksityiskohtaisuudeltaan ja tarkkuudeltaan tarkoitukseensa riittävä. Tonttijakoa ei saa hyväksyä, jos pohjakartta ei täytä näitä vaatimuksia.

Asemakaava on ohjeena laadittaessa erillistä tonttijakoa. Tonttijakoa laadittaessa kaavan mukainen numeroin osoitettu kokonaisrakennusoikeus voidaan jakaa muodostettaville tonteille.

Erillinen tonttijako voidaan laatia ja hyväksyä myös siten, että ohjeena sitä laadittaessa on hyväksytty asemakaava. Tällöin tonttijako ei kuitenkaan tule voimaan ennen kuin sitä laadittaessa ohjeena ollut asemakaava on tullut voimaan.

Tonttijakoalueen kiinteistöjen omistajille ja haltijoille on varattava mahdollisuus saada tietoja asian käsittelyn lähtökohdista ja tavoitteista sekä lausua mielipiteensä asiasta. Vastaava mahdollisuus on varattava myös muun samassa rakennuskorttelissa sijaitsevan tai vastapäisen kiinteistön omistajalle ja haltijalle, jos päätös voi olennaisesti vaikuttaa kiinteistön rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen.

Kun tonttijako laaditaan rakennuskorttelissa, jossa on voimassa kolmiulotteinen tonttijako, on kuultava 1 momentissa säädetyn lisäksi tonttijakoalueen ylä- ja alapuolisen ja rinnakkaisen kiinteistön omistajaa ja haltijaa, jos päätös voi vaikuttaa olennaisesti tällaisen kiinteistön rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen.

Ilmoittamisessa oikeudesta mielipiteen esittämiseen noudatetaan mitä hallintolain 8 ja 9 luvussa säädetään tiedoksiannosta. Ilmoittaminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos asianosainen on etukäteen kirjallisesti ilmoittanut hyväksyvänsä ehdotuksen tonttijaoksi.

Erillistä tonttijakoa koskeva päätös annetaan asianosaiselle tiedoksi tavallisena tiedoksiantona noudattaen, mitä hallintolain 59 §:ssä säädetään. Päätös on annettava samalla tavalla tiedoksi tonttijakoehdotuksesta mielipiteen jättäneelle, joka on sitä kirjallisesti pyytänyt ja samalla ilmoittanut yhteystietonsa.

Erillinen tonttijako tulee voimaan, kun hyväksymistä koskeva päätös on saanut lainvoiman. Erillistä tonttijakoa koskevassa päätöksessä voidaan määrätä päätös tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Rakennuskohdetta ei saa rakentaa vastoin tonttijakoa.

Rakentamislain 42 §:ssä säädettyä rakentamislupaa ei saa myöntää:

1) rakennuskortteliin tai sen osaan, johon asemakaavassa on edellytetty laadittavaksi erillinen tonttijako, ennen erillisen tonttijaon hyväksymistä; eikä

2) tonttijaon mukaiselle tontille ennen sen merkitsemistä kiinteistörekisteriin.

Poiketen 41 §:n 2 momentissa säädetystä, rakentamislupa voidaan myöntää ennen tonttijaon laatimista, jos luvan myöntäminen ei vaikeuta tonttijaon laatimista, ja ennen tontin lohkomista. Rakentamisluvassa on tällöin määrättävä, ettei rakennusta saa ottaa käyttöön ennen kuin tontti on merkitty kiinteistörekisteriin.

Sen estämättä, mitä 41 §:n 1 momentissa säädetään, tonttijaosta voidaan tarvittaessa poiketa vähäisessä määrin naapurikiinteistön omistajan tai haltijan vahingoksi, jos rakentaminen koskee hanketta, johon sisältyy kolmiulotteinen tontti. Edellytyksenä on lisäksi, että naapurikiinteistön omistaja tai haltija antaa poikkeamiseen kirjallisen suostumuksen.

Jos tonttijaon laatiminen, muuttaminen tai kumoaminen on pääosin yksityisen edun vaatima tai kiinteistönomistaja tai -haltija on sitä hakenut, kunnalla on oikeus periä kiinteistönomistajalta tai -haltijalta tonttijaon laatimisesta, muuttamisesta tai kumoamisesta aiheutuneet kustannukset.

Tonttijaon laatimisesta vastaavalla tai tämän määräämällä on muualla kuin pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa tonttijaon laatimista varten oikeus:

1) kulkea toisen alueella;

2) tehdä tutkimuksia;

3) suorittaa mittauksia ja ottaa näytteitä; ja

4) asettaa alueelle tilapäisiä merkkejä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden yhteydessä.

Toimenpiteiden yhteydessä asetettua merkkiä ei saa luvatta poistaa, siirtää tai vahingoittaa. Jollei merkkiä ole tarkoitettu ainoastaan lyhytaikaiseksi, se on sijoitettava siten, ettei se haittaa sanottavasti kiinteistön käyttämistä eikä aiheuta vältettävissä olevaa ympäristön rumentumista. Merkin yhteydessä on tarvittaessa riittävästi ilmoitettava merkin luonne.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja oikeuksia on käytettävä mahdollisimman vähäistä haittaa aiheuttaen ja siten, ettei alueen omistajan tai haltijan yksityisyyden suoja vaarannu.

Liikkumisesta toisen pihapiirissä tai vastaavalla alueella on ilmoitettava etukäteen kiinteistön omistajalle tai haltijalle, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta.

Kun asemakaava hyväksytään ja tulee voimaan alueella, jolla ei ole ollut asemakaavaa, kunta saa omistukseensa katualueen, joka ei sille ennestään kuulu, kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukaisella kiinteistötoimituksella. Kunta saa alueen haltuunsa, kun sitä ryhdytään rakentamaan tai muutoin tarvitaan käytettäväksi ja alueen erottamista koskeva kiinteistötoimitus on pantu vireille. Kunnan on sovittava korvauksista maanomistajan kanssa tai haettava lunastustoimitusta korvausten määräämiseksi kuuden kuukauden kuluessa katualueen haltuunotosta.

Jos 1 momentissa tarkoitetulla alueella on vähäistä arvokkaampi rakennuskohde tai laite taikka alue on välttämätön niiden käyttämistä varten, kunta ei saa kuitenkaan ottaa aluetta haltuunsa ennen kuin korvauksesta on sovittu tai lunastusmenettely on pantu vireille.

Kunnalla on oikeus saada muussa kuin 1 momentissa tarkoitetussa voimaan tulleessa asemakaavassa osoitettu katualue omistukseensa lunastuslain mukaisella lunastustoimituksella ilman erillistä lunastuslupaa. Kunta saa alueen haltuunsa, kun hallintaoikeuden siirtymisestä ja korvauksista on sovittu tai kun aluetta koskeva lunastusmenettely on pantu vireille.

Katualueeseen kohdistuvien oikeuksien voimaan jääminen ja lakkaaminen ratkaistaan kiinteistönmuodostamislain mukaisessa yleisen alueen lohkomisessa.

Julkisyhteisö saa asemakaava-alueella lunastaa omistusoikeuden tarpeeseensa osoitettuun yleiseen alueeseen, alueeseen tai yleisen rakennuksen rakennuskortteliin, korttelin osaan, tonttiin tai muuhun rakennuspaikkaan.

Julkisyhteisö saa asemakaava-alueella lunastaa omistusoikeuden tai erityisen oikeuden tarpeeseensa osoitettuun kolmiulotteiseen tilaan tai tässä tarkoituksessa lunastamalla rajoittaa toisen oikeutta käyttää kiinteistöään tai erityistä oikeuttaan taikka lakkauttaa erityisen oikeuden. Oikeus koskee myös maanalaista tilaa.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu oikeus lunastaa ei edellytä erillistä lunastuslupaa, jos lunastamisen kohde on osoitettu voimaan tulleessa asemakaavassa kyseisen julkisyhteisön yleiseen tarpeeseen. Kunnan toteutettavaksi tarkoitetun katu- tai muun yleisen alueen ei tarvitse lunastusoikeuden osoittamiseksi olla asemakaavassa erikseen kunnan toteutusvastuulle osoitettu, jos kunnan toteutusvastuusta ei ole asemakaavan sisällön perusteella epäselvyyttä.

Asemakaavassa kaduksi osoitettu tienpitäjän omistama maantien tiealue siirtyy kunnan omistukseen, kun asemakaavan mukainen katualue on lohkottu yleiseksi alueeksi kiinteistönmuodostamislain mukaisella kiinteistötoimituksella. Asemakaavassa maantien liikennealueeksi osoitetulla alueella sijaitsevan maantien tiealueen omistus säilyy tienpitäjällä. Asemakaavassa muuhun käyttötarkoitukseen osoitettu maantien tiealue siirtyy kunnan omistukseen asemakaavan tullessa voimaan. Alueiden omistus siirtyy tienpitäjältä kunnalle korvauksetta.

Asemakaavan mukaan lakkaavaksi tarkoitetun maantien tiealueeseen syntyy tienpitäjälle liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain (503/2005) 58 §:n mukainen tieoikeus, joka on voimassa, kunnes maantie lakkaa. Maantien lakkaamisesta säädetään liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 6 luvussa ja yhdyskuntarakentamislain 28 §:ssä.

Kunta saa lunastaa omistamallaan maalla olevan toiselle kuuluvan rakennuskohteen ja laitoksen sekä maahan kohdistuvan nautinta-, rasite- ja muun sellaisen oikeuden samoin edellytyksin ja samassa järjestyksessä kuin sillä on oikeus lunastaa ne toiselle kuuluvan maan lunastamisen yhteydessä.

Tontin tai asemakaavan mukaisen muun rakennuspaikan omistaja saa lunastaa toiselle kuuluvan rakennuskohteen tai laitoksen sekä lakkauttaa maahan kohdistuvan erityisen oikeuden, jos rakennuskohde, laitos tai erityinen oikeus estää omistajaa kohtuullisessa ajassa rakentamasta pääasiallisesti asemakaavan mukaisesti ja lunastamista on pidettävä asemakaavan toteuttamisen kannalta tärkeänä. Sellaista rakennuskohdetta, laitosta tai erityistä oikeutta, joka on rakennettu tai syntynyt lunastusvaatimuksen perusteena olevan asemakaavan hyväksymisen jälkeen, ei kuitenkaan saa hankkia tai lakkauttaa lunastamalla.

Asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen sovelletaan niitä toimitusmenettelyä ja asian ratkaisemista koskevia kiinteistönmuodostamislain säännöksiä, joita sovelletaan tontinosan lunastamiseen.

Ympäristöministeriö voi yleisen tarpeen vaatiessa myöntää kunnalle luvan lunastaa alueen, joka tarvitaan yhdyskuntarakentamiseen ja siihen liittyviin järjestelyihin tai muuten kunnan suunnitelmallista kehittämistä varten.

Ympäristöministeriö voi myöntää kaavan toteuttavalle viranomaiselle luvan lunastaa alueen, joka on yleiskaavassa osoitettu liikenneväyläksi taikka asuntorakentamiseen tai siihen liittyvään yhdyskuntarakentamiseen ja joka tarvitaan yleiskaavassa osoitettuun suunnitelmalliseen yhdyskuntakehitykseen, sekä alueen, joka on yleiskaavassa osoitettu kunnan, kuntayhtymän tai hyvinvointialueen palveluiden järjestämiseen liittyviin tarpeisiin. Asuntorakentamiseen tai siihen liittyvään yhdyskuntarakentamiseen lunastettavaan alueeseen voi sisältyä myös virkistys- ja suojelualuetta.

Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että lunastuksen kohteena oleva alue on sijainniltaan ja laajuudeltaan kehittämistarvetta vastaava ja että lunastaminen on ajoitukseltaan kehittämistarpeeseen nähden sopiva.

Kunta voi velvoittaa tonttijaon mukaisen tontin tai muun asemakaavassa rakennuspaikaksi tarkoitetun alueen omistajan ja haltijan rakentamaan alueelleen asemakaavan mukaisesti antamalla tälle rakentamiskehotuksen. Rakentamiskehotuksessa on asetettava asemakaavan mukaiselle rakentamiselle kohtuullinen määräaika, jonka on oltava vähintään kolme vuotta.

Rakentamiskehotus voidaan antaa, jos:

1) on kulunut vähintään kaksi vuotta siitä, kun asemakaava on saanut lainvoiman;

2) asemakaavan mukaisesta tontin tai muun rakennuspaikan rakennusoikeudesta on toteutettu vähemmän kuin puolet tai aluetta ei ole muuten toteutettu pääasiallisesti asemakaavan mukaisesti; ja

3) alueen saaminen asemakaavassa osoitettuun tarkoitukseen on kaavan toteutumisen, tonttikysynnän tai toteutuneen yhdyskuntarakentamisen tehokkaan käyttämisen kannalta tarpeellista.

Rakentamiskehotusta ei saa antaa enintään kaksi asuntoa käsittävän asuinrakennuksen rakentamiseen tarkoitetun alueen omistajalle eikä haltijalle, jos alueella jo on käytössä oleva asuinrakennus, eikä myöskään, jos alueella on voimassa alueidenkäyttölain mukainen rakennuskielto tai jos rakentaminen on muuten kiellettyä lain nojalla. Jos kiinteistö siirtyy uudelle omistajalle tai haltijalle, koskee rakentamiskehotus myös tätä.

Jollei tonttijaon mukaista tonttia ole rakennettu rakentamiskehotuksessa edellytetyllä tavalla ja määräajassa, kunnalla on oikeus ilman erillistä lunastuslupaa lunastaa tontti. Lunastuksen toimeenpanoa on haettava vuoden kuluessa rakentamiseen varatun määräajan päättymisestä.

Rakentaminen katsotaan suoritetuksi määräajassa, kun rakennus tai sen osa on hyväksytty käyttöön otettavaksi ennen määräajan päättymistä rakentamislain 122 §:ssä tarkoitetussa loppukatselmuksessa tai 123 §:ssä tarkoitetussa osittaisessa loppukatselmuksessa. Määräaikaan ei lasketa mukaan aikaa, jolloin tontilla on ollut voimassa alueidenkäyttölain 49 §:n mukainen rakennuskielto.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään tonttijaon mukaisesta tontista, sovelletaan myös muuhun sellaiseen alueeseen, joka on asemakaavassa tarkoitettu rakennuspaikaksi sekä tällaisen alueen omistajaan tai haltijaan.

Kunnan on pidettävä yllä tietoaineistoa rakentamiskehotuksista. Siihen on sisällytettävä tiedot rakentamiskehotuksen antamisesta, kohdentamisesta, tiedoksiannosta, lainvoimaisuudesta tai kumoutumisesta valituksen perusteella, rakentamiskehotuksen peruuttamisesta tai raukeamisesta, velvoitteen täyttämisestä ja kirjaamisviranomaisille tehdyistä ilmoituksista.

Rakentamiskehotuksen antamisesta, peruuttamisesta ja raukeamisesta sekä siitä, että velvoite on täytetty, on kunnan viipymättä lähetettävä ilmoitus kirjaamisviranomaiselle merkinnän tekemiseksi lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin.

Kunta on velvollinen suorittamaan katualueesta ja muusta sen tarpeeseen osoitetusta yleisestä alueesta, alueesta tai yleisen rakennuksen rakennuskorttelista, korttelin osasta, tontista tai muusta rakennuspaikasta kiinteistönomistajalle korvauksen. Sama velvollisuus on myös muulla julkisyhteisöllä, jolla on 6 luvun nojalla oikeus lunastaa asemakaavassa yleiseen tarpeeseen osoitettu alue.

Jos kiinteistönomistajan kunnalle katualueeksi luovuttama alue liitetään kaavamuutoksella takaisin tonttiin, kunta ei saa periä kiinteistönomistajalta korvausta aikanaan korvauksetta saamaansa osuutta vastaavasta osasta aluetta edellyttäen, että tontti on vielä saman omistajan omistuksessa eikä pääasiallista käyttötarkoitusta ole kaavan muutoksella muutettu.

Jos kiinteistönomistaja ei voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen aluettaan, koska se on alueidenkäyttölain mukaisessa asemakaavassa tai yleiskaavassa määrätyn ehdottoman rakentamis- tai toimenpiderajoituksen nojalla osoitettu käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin yksityiseen rakennustoimintaan, kunta on velvollinen lunastamaan alueen tai suorittamaan haitasta korvauksen. Jos alue on osoitettu kaavassa muun julkisyhteisön kuin kunnan tarpeisiin, on tämä vastaavasti lunastus- tai korvausvelvollinen. Kohtuullista hyötyä arvioitaessa otetaan huomioon yleiskaavasta tai ranta-asemakaavasta kiinteistönomistajalle johtuva hyöty.

Lunastus- tai korvausvelvollisuus ei koske 47 §:ssä tarkoitettua maantien tiealuetta, 64 §:ssä tarkoitettua asemakaavan aluetta siltä osin, kuin yleisten alueiden toteuttamisvastuu on siirretty kiinteistönomistajalle tai -haltijalle, eikä alueidenkäyttölain 76 §:ssä tarkoitettua ranta-asemakaavan yhteiskäyttöaluetta tai yleistä aluetta, jonka toteuttaminen on määrätty ranta-asemakaavassa omistajan tehtäväksi.

Jos kiinteistönomistaja vaatii 1 momentin nojalla lunastettavaksi vain osan omistajalle kuuluvasta, yleiskaavassa tai asemakaavassa samaan käyttöön tarkoitetusta yhtenäisestä alueesta, on lunastukseen oikeutetulla julkisyhteisöllä oikeus lunastaa koko alue. Lunastus voidaan kuitenkin määrätä omistajan vaatimusta laajempana vain, jos omistaja ei voi hyödyntää alueen jäännösosaa tarkoituksenmukaisella tavalla, omistajan vaatimuksen mukainen lunastaminen johtaa haitalliseen tilusten pirstoutumiseen tai ei toteuta lunastusoikeuden perusteena olevaa yleistä tarvetta taikka alueen lunastaminen vaadittua laajempana on muusta syystä yleisen tarpeen edellyttämä.

Jos asemakaavan yleisen alueen toteuttamisesta aiheutuu kiinteistön omistajalle tai haltijalle erityistä haittaa tai vahinkoa, julkisyhteisö, jonka tarpeisiin alue on tarkoitettu tai osoitettu, on velvollinen korvaamaan tästä johtuvan vahingon, jollei sitä ole pidettävä vähäisenä.

Kiinteistönomistajalla on oikeus saada metsänkäsittelyä koskevasta yleis- tai asemakaavamääräyksestä johtuvasta rajoituksesta metsätalouden harjoittamiselle kunnalta korvaus, jos rajoituksesta aiheutuu vähäistä suurempaa taloudellista menetystä. Vähäistä suurempana menetystä pidetään, jos se on vähintään 3000 euroa tai vähintään neljä prosenttia kiinteistönomistajan rajoituksenalaisen metsäkiinteistön markkinakelpoisen puuston arvosta, sen mukaan kumpi laskentaperuste on kiinteistönomistajalle edullisempi.

Tätä pykälää ei sovelleta, jos määräyksen alaisesta alueesta on tarkoitus muodostaa tai on muodostettu luonnonsuojelulain (9/2023) mukainen suojelualue. Tätä pykälää ei myöskään sovelleta, jos määräyksen alaisella alueella sovelletaan metsälakia (1093/1996) ja määräys koskee mainitun lain 10 §:ssä tarkoitettuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä.

Jos julkisyhteisön ja kiinteistön- tai oikeudenomistajan välillä tehdään sopimus 6 lukuun perustuvasta korvauksesta, sitoo se kiinteistön tai oikeuden myöhempää omistajaa. Sopimuksella ei saa loukata sen oikeutta, jonka saamisen vakuutena korvattava kohde on.

Kunnan on pidettävä yllä tietoaineistoa sopimukseen perustuvista 1 momentissa tarkoitetuista korvauksistaan.

Julkisyhteisön lunastus- tai korvausvelvollisuus tulee voimaan vasta, kun kiinteistönomistajan hakemus saada rakentamislain 57 §:ssä tarkoitettu poikkeamislupa rajoituksesta tai 53 §:ssä tarkoitettu metsätalouden harjoittamiseksi tarpeellinen maisematyölupa on hylätty ja päätös on saanut lainvoiman.

Julkisyhteisö vapautuu lunastus- tai korvausvelvollisuudestaan, jos yleiskaavan tai asemakaavan muutoksen vuoksi aluetta voidaan käyttää kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla yksityisiin tarpeisiin tai metsätalouden harjoittamiselle ei aiheudu vähäistä suurempaa haittaa eikä lunastus- tai korvausvelvollisuutta koskevaa asiaa ole vielä lainvoimaisesti ratkaistu.

Lunastus- tai korvausvelvollisuutta ratkaistaessa ei oteta huomioon niitä muutoksia omistussuhteissa ja kiinteistöjaotuksessa, jotka ovat tapahtuneet yleiskaavan tai asemakaavan hyväksymisen jälkeen, ellei niitä ole tehty kaavan toteuttamista varten.

Lunastuksen toimeenpanosta, lunastuslupa-asian ratkaisemisesta ja lunastuskorvauksesta säädetään lunastuslaissa. Lunastuslain 38 a §:ää ei kuitenkaan sovelleta rakentamiskehotukseen perustuvaan lunastukseen.

Kun yleisen rakennuksen toteuttamista varten lunastetaan tontin tai rakennuspaikan osa kiinteistönmuodostamislain 62 §:n nojalla, on korvausta määrättäessä noudatettava lunastuslakia.

Muutoksenhaussa maapoliittisen ohjelman hyväksymistä, maapoliittisen ohjelman laatimisesta luopumista ja kehittämisalueeksi nimeämistä koskevaan päätökseen sovelletaan, mitä kuntalaissa (410/2015) säädetään.

Muutoksenhaussa lunastustoimituksessa ja kiinteistötoimituksessa tehtyyn päätökseen sovelletaan, mitä kiinteistönmuodostamislaissa säädetään.

Muutoksenhaussa asemakaavan osana hyväksyttyä tonttijakoa koskevaan päätökseen sovelletaan, mitä alueidenkäyttölaissa säädetään muutoksenhausta kaavan hyväksymispäätökseen.

Muutoksenhaussa muuhun päätökseen sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään.

Päätökseen, jolla voimassa oleva maapoliittinen ohjelma on todettu ajantasaiseksi, sekä päätökseen, jolla kehittämisalueeksi nimeämistä koskeva aloite on hylätty, ei saa hakea valittamalla muutosta.

Valitusoikeus erillisen tonttijaon hyväksymistä koskevasta päätöksestä on:

1) tonttijakoalueen ja samassa rakennuskorttelissa sijaitsevien tonttijakoalueeseen rajoittuvien kiinteistöjen omistajilla ja haltijoilla; sekä

2) muulla kuin 1 kohdassa tarkoitetulla kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jos päätös voi olennaisesti vaikuttaa kiinteistön rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen.

Tontin tai sen osan omistajalla, joka on tehnyt kunnalle hakemuksen tonttijaon laatimiseksi, muuttamiseksi tai kumoamiseksi, on valitusoikeus päätöksestä, jolla hakemus hylätään.

Maankäyttösopimusta koskeva riita-asia, joka koskee sekä julkis- että yksityisoikeudellista sopimussisältöä, käsitellään yleisessä tuomioistuimessa kokonaisuudessaan.

Jos asemakaava laaditaan pääasiallisesti yksityisen edun vuoksi loma- tai matkailuhanketta taikka muuta vastaavaa hanketta varten, voidaan kaavaan ottaa määräys, jolla kaavan toteuttamisvastuu kadun ja muun yleisen alueen osalta kokonaan tai osittain siirretään kunnalta kiinteistönomistajalle tai -haltijalle. Jollei kiinteistönomistaja tai -haltija huolehdi määräyksen edellyttämällä tavalla kaavan toteuttamisesta, kunnalla on toissijainen kaavan toteuttamisvastuu. Kunnalla on tällöin oikeus periä kustannukset laiminlyöjältä.

Asemakaavan toteuttamisvastuu voidaan kaavaan otettavalla määräyksellä muun yleisen alueen kuin kadun osalta siirtää muissakin kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa kiinteistönomistajille tai -haltijoille yhteisesti, jos alue on tarkoitettu palvelemaan pelkästään kaava-alueen sisäistä tarvetta. Tällaisen alueen osalta noudatetaan, mitä 65 §:ssä säädetään yhteiskäyttöalueesta. Asemakaavassa voidaan erityisestä syystä osoittaa yhteiskäyttöalue myös muuta kaava-alueen sisäistä yhteistä tarvetta varten.

Ranta-asemakaavassa kulkuyhteyttä varten osoitetun yhteiskäyttöalueen toteuttamisessa noudatetaan, mitä kiinteistönmuodostamislaissa ja yksityistielaissa (560/2018) säädetään kulkuyhteyden järjestämisestä. Oikeus muun kuin kulkuyhteyttä varten osoitetun yhteiskäyttöalueen käyttämiseen perustetaan kiinteistötoimituksessa kiinteistönmuodostamislain 154 a §:n mukaisena rasitteena.

Muiden kuin kulkuyhteyksiä varten osoitettujen yhteiskäyttöalueiden toteuttamisella ja ylläpidolla tarkoitetaan alueiden käyttöä varten tarvittavien rakennusten, rakennelmien ja laitteiden rakentamista, kunnossapitoa ja käyttöä sekä tästä aiheutuvien kustannusten kattamista. Yhteiskäyttöalueeseen oikeuden saaneiden kiinteistöjen omistajien velvollisuuteen osallistua yhteiskäyttöalueen toteuttamiseen ja ylläpitoon sovelletaan, mitä yksityistielaissa säädetään tienpitovelvollisuudesta.

Kiinteistötoimituksessa, jossa perustetaan muu kuin kulkuyhteyttä koskeva oikeus, voidaan määrätä yhteiskäyttöalueen toteuttamista ja ylläpitoa varten perustettavaksi rantakunta, jos joku yhteiskäyttöalueeseen oikeuden saaneiden kiinteistöjen omistajista sitä vaatii tai se on muutoin tarpeellista. Rantakuntaan, sen osakkaisiin ja rantakunnan määräämiin maksuihin, yhteiskäyttöalueen toteuttamisen edellyttämiin toimenpiteisiin, toimintaan ja erimielisyyksien ratkaisemiseen sovelletaan, mitä yksityistielaissa tai sen nojalla säädetään tieosakkaista, tiekunnasta ja tiemaksusta. Jos rantakuntaa ei ole määrätty perustettavaksi, yhteiskäyttöalueeseen oikeuden saaneiden kiinteistöjen omistajiin sovelletaan, mitä yksityistielain 5 luvussa säädetään sellaisista tieosakkaista, jotka eivät muodosta tiekuntaa.

Kunnalla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada pyynnöstä Verohallinnolta tähän lakiin perustuvan viranomaistehtävän hoitamiseksi ja tämän lain mukaisiin hallintoasioihin liittyvien tiedoksiantojen toimittamiseksi seuraavat Verohallinnolla olevat tarpeelliset tiedot:

1) kuolinpesän asianhoitajan tai muun yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot;

2) kiinteistön omistajan nimi ja yhteystiedot;

3) kiinteistön haltijan nimi ja yhteystiedot.

Kunnalla on oikeus saada edellä mainitut tiedot maksutta.

Ympäristöministeriöllä on oikeus saada kunnilta maksutta näillä olevia yhdyskuntakehittämisen yleisen ohjauksen, seurannan ja kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja sekä lunastuslupa-asian ratkaisemista varten tarpeellisia asiakirjoja.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva asia käsitellään loppuun soveltaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Kunnan on laadittava 5 §:ssä tarkoitettu maapoliittinen ohjelma viimeistään tämän lain voimaan tuloa seuraavan valtuustokauden aikana. Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan kunnan maapoliittisen ohjelman laatimiseen ja hyväksymiseen sovelletaan tämän lain säännöksiä.

Ennen tämän lain voimaantuloa hyväksytty sitova tonttijako on voimaan tultuaan voimassa tämän lain mukaisena tonttijakona. Ennen tämän lain voimaantuloa hyväksytty ohjeellinen tonttijako on voimassa hyväksymisajankohtanaan voimassa olleen lain mukaisin oikeusvaikutuksin.

Ennen tämän lain voimaantuloa hyväksytyssä asemakaavassa olevalla määräyksellä laatia sitova tonttijako tarkoitetaan tämän lain mukaista tonttijakoa, jos sitovaa tonttijakoa ei ole hyväksytty ennen tämän lain voimaantuloa.

Tonttijaon laatimisesta aiheutuvien kustannusten perimiseen sovelletaan tonttijakohakemuksen saapumisajankohtana voimassa olleita säännöksiä.

Kunta voi muissa kuin 1–3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa soveltaa yksittäisen tonttijaon laatimiseen tämän lain sijasta maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta annetun lain (432/2023) voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä vuoden 2028 loppuun.

Maankäyttösopimukseen, jonka hyväksymisestä kunta on tehnyt päätöksen ennen tämän lain voimaan tuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olevan asemakaavan alueella sijaitsevan katualueen haltuunotossa, siirtymisessä kunnan omistukseen, lohkomisessa ja korvauksissa noudatetaan tämän lain säännöksiä.

Jos kunta ei ole viiden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta hakenut sellaisen asemakaavan mukaisen katualueen lohkomista yleiseksi alueeksi, jonka kunta on saanut haltuunsa tai omistukseensa ennen tämän lain voimaantuloa, voi kiinteistörekisterin pitäjä hakemuksettakin määrätä yleistä aluetta koskevan lohkomisen suoritettavaksi. Jos kiinteistörekisterin pitäjä on Maanmittauslaitos, on sen kuultava kuntaa ennen toimitusmääräyksen antamista.

Jos 2 momentissa tarkoitetun lohkomistoimituksen yhteydessä käy ilmi, että kadun alueen korvaamisesta ei ole sovittu taikka korvaamista koskevaa asiaa ei ole ratkaistu tuomioistuimessa tai lunastustoimituksessa ennen tämän lain voimaantuloa, korvausta koskeva asia on ratkaistava lunastuslain mukaisessa lunastustoimituksessa. Maanmittauslaitos voi sen suoritettavaksi kuuluvassa lohkomistoimituksessa antaa omasta aloitteesta toimitusmääräyksen korvausasian ratkaisemiseksi lunastustoimituksessa ilman lunastuslain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettua hakemusta.

Ennen tämän lain voimaan tuloa määrättyyn rakentamiskehotukseen sovelletaan kehotuksen määräämisen ajankohtana voimassa olleita säännöksiä. Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan rakentamiskehotusasiaan sovelletaan vireilletulon ajankohtana voimassa olleita säännöksiä.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olleeseen lunastustoimitukseen, joka koskee yleisen alueen tai yleisen rakennuksen rakennuskorttelin, korttelin osan, tontin tai muun rakennuspaikan lunastamista, rakentamiskehotukseen perustuvaa lunastamista, kunnan maalla olevan toiselle kuuluvan rakennuksen ja laitoksen sekä maahan kohdistuvan nautinta-, rasite- ja muun vastaavan oikeuden lunastamista taikka kaavassa muuhun tarkoitukseen kuin yksityiseen rakennustoimintaan käytettäväksi osoitetun maan lunastamista, sovelletaan lunastustoimituksen vireille tullessa voimassa olleita säännöksiä kuitenkin niin, että korvauksen perusteet ratkaistaan korvauksen määräämisen ajankohtana voimassa olevien lunastuslain säännösten nojalla.

Kunnan tai valtion korvausvelvollisuuden rajoitukseen liittyvän asian katsotaan tulleen vireille, kun kiinteistönomistaja on jättänyt hakemuksen saada rakentamislain 57 §:n mukainen poikkeamislupa tai 53 §:n mukainen maisematyölupa.

Maanmittauslaitos voi antaa lunastuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun määräyksen lunastuksen toimeenpanosta ennen tämän lain voimaantuloa myönnetyn lunastusluvan perusteella.

Kunnan ennen tämän lain voimaan tuloa tekemä päätös kehittämisalueen nimeämisestä säilyy voimassa päätösajankohtana voimassa olleiden säännösten mukaisena.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevassa nimeämisessä kehittämisalueeksi noudatetaan tämän lain säännöksiä.

Tässä laissa tarkoitetaan:

3) tontilla tonttijaon mukaisesti muodostettua kiinteistöä, joka on merkitty tonttina kiinteistörekisteriin;

Rekisteriyksiköstä voidaan rajoiltaan määrätty alue tai vaaka- ja pystysuunnassa ulottuvuuksiltaan ja sijainniltaan määrätty kokonaisuus (määräala ) muodostaa eri kiinteistöksi taikka siirtää ennestään olevaan kiinteistöön lohkomalla. Tonttijaon mukainen tontti muodostetaan lohkomalla tai muulla kiinteistönmuodostamistoimituksella. Tonttia muodostettaessa voidaan toimitusmiesten päätöksellä poiketa tonttijaosta vähäisessä määrin. Tonttijaosta poikkeamisen perusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Lohkomista saa hakea määräalan tai emäkiinteistön omistaja tai osaomistaja, jolla on lainhuuto määräalaan tai kiinteistöön, sekä tonttijaon mukaista tonttia koskevan erityisen oikeuden haltija, jos tontille saadaan oikeuden perusteella rakentaa oikeuden haltijalle kuuluvia rakennuksia.

Yleisen alueen lohkomisen edellytyksenä on, että kunnalla on lainhuuto lohkottavaan alueeseen tai että alue tulee tai on tullut kunnan omistukseen yhdyskuntakehittämislain ( / ) 45, 46, 47 tai 55 §:n nojalla taikka alue on ennen yhdyskuntakehittämislain voimaantuloa tullut kunnan omistukseen kaavojen toteuttamisesta annetun lain (132/1999) säännösten nojalla. Lisäksi edellytyksenä on, että kiinteistöt, joista yleinen alue muodostuu, ovat vapaat kiinnityksistä tai että lohkottava alue vapautuu niistä tämän lain 28 §:n tai 29 §:n 3 momentin nojalla

Jos yleiseksi alueeksi lohkottava alue muodostuu asemakaavassa katualueeksi osoitetusta alueesta, se vapautuu vastaamasta emäkiinteistöihin ja alueella sijaitseviin kiinteistöihin vahvistetuista kiinnityksistä, kun katualue muodostetaan yleiseksi alueeksi.

Yhteislohkominen voidaan suorittaa myös silloin, kun lohkokiinteistö vapautetaan vastaamasta kiinnityksistä kokonaan, tai siten, että sitä jäävät rasittamaan vain 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetut kiinnitykset. Tonttijaon mukainen tontti voidaan lohkoa myös silloin, kun tontin eri osiin kohdistuvien panttioikeuksien ja erityisten oikeuksien haltijoiden kesken on tehty sopimus siitä, missä etusijajärjestyksessä kiinnitykset ja muut kirjatut oikeudet kohdistuvat tonttiin.

Kun asemakaavassa katualueeksi osoitettu alue muodostetaan lohkomalla yleiseksi alueeksi, siihen kohdistuva panttioikeus, yksityistielain 3 §:ssä tarkoitettuja yksityisteitä koskeva oikeus, kulkuyhteyttä varten perustettu rasiteoikeus, vuokraoikeus, eläkeoikeus, metsänhakkuuoikeus ja oikeus ottaa maa-aineksia sekä muu näihin verrattava oikeus raukeaa.

Asemakaavassa katualueeksi osoitettuun yleiseen alueeseen kohdistuva vuokraoikeus voidaan määrätä jäämään voimaan, jos se ei haittaa alueen käyttämistä katuna. Alueeseen kohdistuva muu kuin 1 momentissa tarkoitettu erityinen oikeus tai rasite jää voimaan, jollei sitä poisteta toimituksessa.

Yleiseksi alueeksi muodostettua katualuetta saadaan käyttää kulkemiseen tieoikeuden tai kulkuyhteyttä varten perustetun rasiteoikeuden raukeamisesta huolimatta ennen kunnan tekemää yhdyskuntarakentamislain ( / ) mukaista kadunpitopäätöstä.

Tonttijaon alueella ei lohkomista saa suorittaa siten, että toimituksessa muodostuu rakennuskorttelin tai tonttijaon mukaisen tontin rajasta poikkeava uusi kiinteistöraja. Jos asemakaava-alueella olevaan määräalaan sisältyy sekä tonttijaon mukaista aluetta että sen ulkopuolista aluetta, alueet on muodostettava eri kiinteistöiksi, jollei kunta erityisestä syystä anna suostumustaan tästä poikkeamiseen.

Jos määräala sijaitsee sellaisella asemakaavan alueella, jolle ei ole laadittu tonttijakoa, ja ostaja on menettänyt oikeutensa purkaa kauppa maakaaren 2 luvun 34 §:n 3 momentin nojalla, määräala saadaan muodostaa lohkomalla kiinteistöksi sen estämättä, mitä 1–3 momentissa säädetään.

Mitä 32 §:ssä säädetään lohkomisesta, koskee myös halkomista. Tonttijaon alueella tontti voidaan jakaa halkomalla, jos kiinteistöt voidaan muodostaa tonttijaon mukaisesti.

Jollei tonttijaon mukaisen tontin osan omistaja ole pannut vireille vaatimusta tontin muun osan lunastamisesta vuoden kuluessa sellaisen asemakaavan voimaantulosta, jossa on määrätty tonttijako, tai erillisen tonttijaon voimaantulosta, kunnalla on oikeus lunastaa tonttiin kuuluvat osat. Jos tontinosan omistaja kuitenkin on pannut lunastusvaatimuksensa vireille ennen kuntaa tai 60 päivän kuluessa siitä, kun kunnan vaatimus on annettu hänelle tiedoksi, kunnalla on lunastusoikeus vain, jos hänen tai muun tontinosan omistajan vaatimus ei johda tontin joutumiseen yhdelle omistajalle.

Jos tonttijaon mukaisen tontin osan omistaja sen vuoksi, ettei tonttijako sovellu vallitseviin omistusoikeusolosuhteisiin, ei voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen maataan, on kunta velvollinen lunastamaan sellaisen tontinosan vuoden kuluttua sellaisen asemakaavan, jossa on määräys tonttijaosta, tai erillisen tonttijaon voimaantulosta, jollei toinen tontinosan omistaja ole käyttänyt 62 §:ssä tarkoitettua lunastusoikeuttaan.

Kunta vapautuu lunastusvelvollisuudesta, jos tonttijako on muutettu vallitseviin omistusoikeusoloihin soveltuvaksi eikä lunastusvelvollisuutta koskevaa asiaa ole vielä lainvoimaisesti ratkaistu.

Alueet jaetaan osakkaille siten, että kukin osakas saa alueensa ensisijaisesti omistamistaan alueista ja että jako helpottaa tonttijaon laatimista taikka tonttien tai kaavaan soveltuvien rakennuspaikkojen muodostamista. Jos alueella on tonttijako, ei aluetta ilman erityistä syytä saa jakaa siten, että osakkaalle annettavan alueen raja poikkeaa tonttijaosta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Jos ostaja on hankkinut kaavojen toteuttamisesta annetussa laissa (132/1999) tarkoitetun asemakaavan sitovan tonttijakoalueen ulkopuolella sijaitsevan määräalan ennen tämän lain voimaantuloa ja menettänyt oikeutensa purkaa kauppa maakaaren (540/1995) 2 luvun 34 §:n 3 momentin nojalla, määräalan kiinteistöksi muodostamiseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuista kiinteistöistä tontit, yleiset alueet ja lunastusyksiköt voivat olla rajoiltaan sekä vaaka- että pystysuunnassa määrättyjä kokonaisuuksia (kolmiulotteinen kiinteistö ). Kolmiulotteiset kiinteistöt merkitään rekisteriin, jos ne sijaitsevat asemakaava-alueella eikä asemakaavan sisällöstä muuta johdu. Kolmiulotteisen tontin merkintä rekisteriin edellyttää lisäksi sen sisältymistä tonttijakoon.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Asemakaavan mukaisella asuinrakennuksen rakennuspaikalla tarkoitetaan:

1) asemakaavan mukaista kiinteistörekisteriin merkittyä tonttia tai muuta rakennuspaikkaa;

2) asemakaavan mukaista rakennuspaikkaa, joka on osoitettu tonttijaolla tai asemakaavan ohjeellisilla rakennuspaikan rajoilla taikka ennen yhdyskuntakehittämislain ( / ) voimaantuloa hyväksytyllä sitovalla tai ohjeellisella tonttijaolla; ja

3) asemakaavaan merkittyä korttelia, jolla ei ole 2 kohdan mukaisella tavalla osoitettuja rakennuspaikkoja.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Jos asemakaavan muutos, joka voi vaikuttaa 1 momentin mukaiseen lunastusoikeuteen tai -velvollisuuteen, on hyväksytty tai alueen lunastaminen on yhdyskuntakehittämislain ( / ) nojalla vireillä, ei lunastamisesta saa maantietoimituksessa päättää ennen kuin asemakaavan muutos on lainvoimaisesti ratkaistu tai alueen lunastamista koskeva asia on lakannut olemasta yhdyskuntakehittämislain nojalla vireillä. Tarvittaessa asia voidaan erottaa eri toimituksessa käsiteltäväksi.

Jollei tämän lain 88 §:n 1 momentista muuta johdu, siirtyy tienpitäjän omistama lakanneen maantien tiealue tien lakatessa tienpitäjältä korvauksetta viereiseen kiinteistöön. Asemakaava-alueella ja alueella, jolle kunta on päättänyt laadittavaksi asemakaavan, lakannut tiealue siirtyy kunnan omistukseen. Tiealueen siirtymisestä kunnan omistukseen asemakaavan tullessa voimaan säädetään yhdyskuntakehittämislain 47 §:ssä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Jos asemakaavan muutos, joka voi vaikuttaa 1 momentin mukaiseen lunastusoikeuteen tai velvollisuuteen, on vireillä tai alueen lunastaminen on yhdyskuntakehittämislain ( / ) nojalla vireillä, ratatoimituksessa ei saa päättää lunastamisesta ennen kuin asemakaavan muutos on lainvoimaisesti ratkaistu tai alueen lunastamista koskeva asia on lakannut olemasta yhdyskuntakehittämislain nojalla vireillä. Tarvittaessa asia voidaan erottaa eri toimituksessa käsiteltäväksi.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on yleisen edun kannalta valvoa kaavoituksen noudattamista sekä osaltaan huolehtia, että rakentamisessa noudatetaan, mitä alueidenkäyttölaissa ( / ), yhdyskuntakehittämislaissa ( / ) tai yhdyskuntarakentamislaissa ( / ) taikka niiden nojalla säädetään tai määrätään rakentamistoiminnasta. Lisäksi kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on yleisen edun kannalta valvoa tässä laissa tarkoitettua rakennustoimintaa sekä osaltaan huolehtia, että rakentamisessa noudatetaan, mitä tässä laissa tai sen nojalla säädetään tai määrätään. Rakennusvalvontaviranomaisen on huolehdittava rakentamista ja muita toimenpiteitä koskevien lupien käsittelemisestä sekä osaltaan valvottava rakennetun ympäristön ja rakennusten kunnossapitoa ja hoitoa siten kuin siitä säädetään. Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on myös huolehtia kunnassa tarvittavasta rakentamisen yleisestä ohjauksesta ja neuvonnasta.

Rakentamislupa voidaan muutoksenhakuajan kuluttua myöntää alueidenkäyttölain 49 §:n 3 momentin, yhdyskuntakehittämislain 41 §:n 1 ja 2 momentin sekä tämän lain 44 §:n 1 momentin 7 kohdan estämättä lainvoimaa vailla olevan, hyväksytyn asemakaavan perusteella. Rakentamisluvassa on tällöin määrättävä, ettei rakentamista saa aloittaa ennen kuin asemakaava on tullut voimaan. Lupa katsotaan rauenneeksi, jos asemakaava ei tule voimaan.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan rakentamislupahakemukseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tällä lailla kumotaan kaavojen toteuttamisesta annettu laki (132/1999).

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotun lain nojalla annetut asetukset jäävät voimaan, kunnes niistä toisin säädetään.

Tällä lailla kumotaan alueiden luovuttamisesta asemakaavan toteuttamista varten annettu laki (369/1958).

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tässä pykälässä säädetyistä rajoituksista johtuvasta lunastus- ja korvausvelvollisuudesta säädetään yhdyskuntakehittämislain ( / ) 54 §:ssä ja rakentamislain 54 §:ssä.

Yleiskaava voidaan laatia ja hyväksyä myös siten, ettei sillä koko yleiskaavan tai sen osan alueella ole tässä laissa tarkoitettuja oikeusvaikutuksia.

Ranta-asemakaavassa voidaan osoittaa alueita kaava-alueen sisäistä tarvetta varten (yhteiskäyttöalue ). Yhteiskäyttöalueiden toteuttaminen ja ylläpito kuuluu niille kiinteistöille, joiden käyttöä varten yhteiskäyttöalueet on kaavassa osoitettu. Yhteiskäyttöalueiden toteuttamisesta säädetään tarkemmin yhdyskuntakehittämislain 65 §:ssä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Kunnan ja maakunnan liiton on toimitettava viivytyksettä rakennetun ympäristön tietojärjestelmään valtakunnallisesti yhteentoimivassa ja koneluettavassa muodossa alueidenkäyttölaissa ( / ), yhdyskuntakehittämislaissa ( / ) ja rakentamislaissa tarkoitetut seuraavat tiedot:

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Kunnalla on 1 momentin 1 kohdan estämättä etuosto-oikeus yhdyskuntakehittämislain ( / ) 27 §:ssä tarkoitetulla kehittämisalueella, kun asiasta on mainitun lain 28 ja 30 §:n nojalla päätetty.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Lupa- tai muun asian ratkaisemisesta ja muutoin tämän lain mukaan toimimisesta säädetään tämän lain lisäksi luonnonsuojelulaissa (9/2023), ympäristönsuojelulaissa (527/2014), erämaalaissa (62/1991), yhdyskuntakehittämislaissa ( / ), yhdyskuntarakentamislaissa ( / ), rakentamislaissa (751/2023), vesilaissa (587/2011), poronhoitolaissa (848/1990), säteilylaissa (859/2018), ydinenergialaissa (990/1987), muinaismuistolaissa (295/1963), maastoliikennelaissa (1710/1995), patoturvallisuuslaissa (494/2009), hallintolaissa (434/2003), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003), saamelaiskäräjistä annetussa laissa, saamen kielilaissa (1086/2003), kielilaissa (423/2003), ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta annetussa laissa (172/2012), eräiden kiinteistönhankintojen luvanvaraisuudesta annetussa laissa (470/2019), valtion etuosto-oikeudesta eräillä alueilla annetussa laissa (469/2019) ja kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi annetussa laissa (468/2019) sekä lisäksi muualla laissa.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Kunnan lunastaessa yhdyskuntakehittämislain ( / ) 49 §:n nojalla kiinteää omaisuutta tai pysyvän erityisen oikeuden yhdyskuntarakentamista varten alueidenkäytön suunnittelusta johtuva alueen arvonnousu on otettava huomioon korvausta määrättäessä.

Jos lunastaminen tapahtuu yhdyskuntakehittämislain nojalla, lunastettu alue voidaan lunastajan pyynnöstä muodostaa muuksi kiinteistöksi kuin lunastusyksiköksi.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Kiinteistöinsinöörin tehtävistä säädetään kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995) ja kiinteistörekisterilaissa (392/1985).

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Velvollisuus ilmoittaa sidonnaisuuksista koskee kunnanhallituksen ja alueidenkäyttölaissa ( / ), yhdyskuntakehittämislaissa ( / ) tai rakentamislaissa (751/2023) tarkoitettuja tehtäviä hoitavan toimielimen jäseniä, valtuuston ja lautakunnan puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajia, kunnanjohtajaa, pormestaria ja apulaispormestaria sekä kunnanhallituksen ja lautakunnan esittelijää. Ilmoitus on tehtävä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun henkilö on tehtäväänsä valittu. Henkilön on myös ilmoitettava viivytyksettä sidonnaisuuksissa tapahtuneet muutokset.

Kunta ei hoida tehtävää kilpailutilanteessa markkinoilla ainakaan, jos:

6) kunta ostaa, myy tai vuokraa kiinteistöjä ja toiminta liittyy kunnan alueidenkäyttölaissa, yhdyskuntakehittämislaissa, yhdyskuntarakentamislaissa ( / ) tai rakentamislaissa tarkoitettujen tehtävien hoitoon.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .