Kuoleman toteamisoikeuden laajentaminen

Vainajan lähiomaisen, muun läheisen taikka muun vainajan tuntevan, joka löytää vainajan, on viivytyksettä ilmoitettava vainajasta ensisijaisesti vainajaa viimeksi ennen kuolemaa hoitaneelle lääkärille tai sille sosiaali- tai terveydenhuollon palvelunjärjestäjälle tai -tuottajalle, jossa hoitanut lääkäri toimii. Jos hoitanutta lääkäriä taikka palvelunjärjestäjää tai -tuottajaa ei ole tiedossa, on vainajasta ilmoitettava sille hyvinvointialueelle, jonka alueella vainaja sijaitsee. Vainajasta voi vaihtoehtoisesti ilmoittaa poliisille.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun henkilön on kuitenkin viivytyksettä ilmoitettava vainajasta poliisille, jos kuoleman olosuhteet viittaavat muuhun kuin luonnolliseen kuolemaan tai jos kuolema on muutoin yllättävä.

Vainajan löytäjän, jolle vainaja on tuntematon, on ilmoitettava vainajasta viivytyksettä poliisille.

Poliisin on viivytyksettä ilmoitettava vainajasta lääkärille.

Jos vainaja kuolee sosiaali- tai terveydenhuoltoa toteuttavassa toimintayksikössä tai paikassa, jossa hän eläessään sai kotisairaanhoidon, kotisairaalahoidon tai kotihoidon palveluja, ja vainajan löytäjä työskentelee kyseisessä toimintayksikössä tai palvelussa, on vainajan löytäjän huolehdittava, että tieto kuolemasta välittyy lääkärille.

Vainajasta tiedon saaneen lääkärin, 5 momentissa tarkoitetun vainajan löytäjän taikka vainajasta tiedon saaneen sosiaali- tai terveydenhuollon palvelunjärjestäjän tai -tuottajan on viivytyksettä ilmoitettava vainajasta poliisille, jos kuoleman olosuhteet viittaavat siihen, että kyseessä on 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu tilanne.

Ihminen on kuollut, kun kaikki hänen aivotoimintansa ovat pysyvästi loppuneet.

Vainajan kuolema on todettava. Kuoleman toteamisella tarkoitetaan elintoimintoihin kohdistuvan tutkimuksen tai kohdistuvien tutkimusten tekemiseen perustuvaa johtopäätöstä siitä, että ihminen on kuollut.

Kuolema voidaan todeta sen perusteella, että hengitys ja verenkierto ovat pysyvästi loppuneet, toissijaiset kuolemanmerkit ovat ilmaantuneet taikka elimistö on tuhoutunut elinkelvottomaksi. Sydämen sykkiessä kuolema voidaan todeta myös, kun lääketieteellisillä tutkimuksilla on osoitettu, että aivotoiminnot ovat pysyvästi lakanneet (aivokuolema).

Kuolema on todettava viivytyksettä.

Kuoleman todenneen terveydenhuollon ammattihenkilön on merkittävä potilasasiakirjoihin ja oikeuslääkärin kuolemansyyn selvittämisen asiakirjoihin kuoleman toteaminen, kuoleman toteamiseksi tehdyt tutkimukset, tutkimustulokset ja havainnot, kuoleman ajankohta, jos se on tiedossa, sekä kuoleman toteamisen ajankohta.

Kuoleman saa todeta lääkäri tai terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 2 §:n 3 momentissa ja mainitun lain nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettu, hyväksytysti vähintään viiteen ensimmäiseen opintovuoteen kuuluvat opinnot suorittanut lääketieteen opiskelija hoitaessaan tilapäisesti lääkärin tehtävää julkisen palvelunjärjestäjän palveluksessa tai sellaisen yksityisen palveluntuottajan palveluksessa, joka tuottaa sosiaali- tai terveydenhuollon palveluja julkiselle palvelunjärjestäjälle.

Edellä 1 momentissa säädetyn estämättä ennakoiduissa kuolemantapauksissa sairaanhoitaja saa todeta kuoleman, jos kuolema tapahtuu:

1) terveyskeskuksessa, sairaalassa tai muussa terveydenhuoltoa toteuttavassa toimintayksikössä;

2) sosiaalihuollon ympärivuorokautisessa palveluasumisessa, laitospalvelussa tai yhteisöllisessä asumispalvelussa;

3) paikassa, johon vainaja eläessään sai kotisairaanhoidon, kotisairaalahoidon tai kotihoidon palveluja.

Edellytyksenä 2 momentissa tarkoitetulle menettelylle on, että sairaanhoitajalla on riittävä tieto potilaan tilasta, kuoleman toteamiseksi tehtävistä tutkimuksista ja kuolemansyyn selvityksen perusteista. Sairaanhoitaja ei saa todeta kuolemaa, jos kuoleman olosuhteissa on syytä epäillä, että asiassa on suoritettava oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvitys.

Edellä 1–3 momentissa säädetyn estämättä sellainen ensihoitaja, joka on suorittanut sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, johon on liitetty tutkintonimike ensihoitaja (AMK), sairaanhoitaja, jolla on ensihoidon hoitotason pätevyys, sekä muu ensihoidossa työskentelevä sairaanhoitaja saa todeta kuoleman, jos poliisi päättää vainajan löytymisen yhteydessä, että vainajalle suoritetaan oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen. Kuoleman tämän momentin nojalla toteavalla on oltava riittävä tieto kuoleman toteamiseksi tehtävistä tutkimuksista ja kuolemansyyn selvityksen perusteista.

Kahden lääkärin on kuitenkin todettava aivokuolema. Aivokuoleman toteavilla lääkäreillä on oltava aivokuoleman toteamiseksi suoritettavien lääketieteellisten tutkimusten tekemiseen riittävä koulutus.

Sairaanhoitajan tai ensihoitajan ammattiin opiskeleva ei saa todeta kuolemaa eikä lääketieteen opiskelija aivokuolemaa.

Jos sikiön kuollessa raskaus on kestänyt vähintään 22 viikkoa tai sikiö painaa vähintään 500 grammaa, kuolema on todettava. Kuoleman saa todeta lääkäri.

Sikiön kohdunsisäinen kuolema todetaan ultraäänitutkimuksella tai muulla vastaavalla lääketieteellisellä tutkimuksella.

Kohdunsisäisen kuoleman toteamista koskevat potilasasiakirjamerkinnät tehdään raskaana olleen potilasasiakirjoihin.

Kuolemaa ei kuitenkaan todeta tässä laissa säädetyn mukaisesti, jos raskaus on keskeytetty raskauden keskeyttämisestä annetussa laissa (239/1970) säädetyn mukaisesti.

Kuoleman toteamisen jälkeen lääkärin on suoritettava vainajalle ulkotarkastus. Ulkotarkastuksessa lääkärin on tutkittava vainaja henkilöllisyyden, kuolinajan ja kuoleman olosuhteiden selvittämiseksi.

Ulkotarkastus on suoritettava ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin viimeistään seitsemän vuorokauden kuluessa kuoleman toteamisesta tai, jos tapauksessa tehdään oikeuslääketieteellisen ruumiinavaus, sen yhteydessä.

Lääkärin on kirjattava ulkotarkastuksessa tekemänsä löydökset, niistä tekemänsä päätelmät sekä käsityksensä kuolemansyistä tai kuolemansyyn selvittämiseksi tarvittavista tutkimuksista vainajan potilasasiakirjoihin ja oikeuslääkärin kuolemansyyn selvittämisen asiakirjoihin.

Kuoleman todenneen terveydenhuollon ammattihenkilön, sen sosiaali- tai terveydenhuollon palvelunjärjestäjän tai -tuottajan, jonka palveluissa kuolema on todettu, taikka oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen yhteydessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on välittömästi ilmoitettava tieto henkilön kuolemasta väestötietojärjestelmään.

Jos tarkkaa kuolinpäivää ei kyetä kuoleman toteamisen yhteydessä määrittämään, 1 momentissa tarkoitetun toimijan on välittömästi ilmoitettava tieto kuolemasta väestötietojärjestelmään, kun tarkka kuolinpäivä on määritetty tai arvioitu.

Jos Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietoon tulee, että henkilön kuolemaa ei ole ilmoitettu väestötietojärjestelmään, eikä tiedossa ole terveydenhuollon ammattihenkilöä tai sosiaali- tai terveydenhuollon palvelunjärjestäjää tai -tuottajaa, jonka tulisi tieto ilmoittaa, taikka jos ammattihenkilö tai palvelunjärjestäjä tai -tuottaja ei Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehotuksesta huolimatta viivytyksettä tee ilmoitusta, laitoksen on ilmoitettava tieto kuolemasta väestötietojärjestelmään.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun toimijan on välittömästi ilmoitettava kuolemaa koskevan tiedon muutos- tai korjaustarpeesta väestötietojärjestelmään.

Jollei kuolemaa koskevaa ilmoitusta tehdä teknisen rajapinnan avulla, tieto kuolemasta ilmoitetaan kirjallisesti Digi- ja väestötietovirastolle tai Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastolle.

Poiketen siitä, mitä 1–5 momentissa säädetään, kuoleman todenneen terveydenhuollon ammattihenkilön, sosiaali- tai terveydenhuollon palvelunjärjestäjän tai -tuottajan taikka Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on ilmoitettava kuolleena syntyneestä Kansaneläkelaitokselle.

Lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen suoritetaan, jos ei suoriteta 3 luvussa tarkoitettua oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä. Lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen suorittaa lääkäri.

Lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen perustuu 2 c §:ssä tarkoitettuun ulkotarkastukseen, vainajasta käytettävissä oleviin potilastietoihin sekä tarvittaessa lääketieteelliseen ruumiinavaukseen ja muihin lisätutkimuksiin.

Jos tiedossa ei ole lääkäriä taikka sosiaali- tai terveydenhuollon palvelunjärjestäjää tai -tuottajaa, joka suorittaa lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen, tai jos se on muuten erityisestä syystä perusteltua, lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen suorittamisesta vastuussa on se hyvinvointialue, jonka alueella vainaja sijaitsee.

Jos lääketieteellisessä kuolemansyyn selvittämisessä ilmenee tai on syytä epäillä, että kyseessä on 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu tilanne, on lääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä suorittavan lääkärin välittömästi ilmoitettava asiasta poliisille ja keskeytettävä lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen.

Jos poliisi on arvioinut tarvetta oikeuslääketieteellisen kuolemansyyn selvittämiselle mutta päättänyt, ettei kuolemansyyn selvittämiseksi tehdä 7 §:ssä tarkoitettua tutkintaa, taikka jo aloitettu oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen siirretään suoritettavaksi lääketieteellisenä kuolemansyyn selvittämisenä, koska poliisin arvion mukaan kyseessä ei olekaan 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu tilanne, on poliisin ilmoitettava vainajasta 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulle lääkärille tai sosiaali- tai terveydenhuollon palvelunjärjestäjälle tai -tuottajalle.

Määräyksen oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen suorittamisesta antaa poliisilaitoksen tai keskusrikospoliisin päällystöön kuuluva poliisimies, epäillyn rikoksen tutkinnanjohtajana toimiva syyttäjä, tuomioistuin tai Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Vainajan ruumiin käsittelyyn tämän lain nojalla osallistuvien on varmistettava vainajan henkilöllisyys ruumiin säilytys-, käsittely-, vastaanotto- ja luovutustilanteissa sekä huolehdittava, että tieto vainajan olinpaikasta on selvitettävissä.

Sillä sosiaali- tai terveydenhuollon palvelujärjestäjällä tai -tuottajalla, jonka palveluissa henkilö kuoli, ja vainajan ruumista säilyttävällä yliopistolla on vastuu saattaa vainajan ruumis kuntoon, joka mahdollistaa ruumiin luovuttamisen sille, joka on ilmoittanut huolehtivansa vainajan hautaus- tai tuhkaamisjärjestelyistä. Jos suoritetaan oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, vastuu on kuitenkin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

Vainajan ruumista säilyttävän sosiaali- tai terveydenhuollon palvelunjärjestäjän tai -tuottajan sekä oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen yhteydessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vastuulla on poistaa vainajasta turvallisuusriskin aiheuttavat sekä vainajassa ulkoisesti näkyvät hoitolaitteet.

Jos vainaja on kuollut muualla kuin terveydenhuoltoa toteuttavassa toimintayksikössä, hänen ruumistaan ei ole viety säilytykseen terveydenhuoltoa toteuttavaan toimintayksikköön tai toimintayksiköllä ei ole osaamista turvallisuusriskin aiheuttavan hoitolaitteen poistoon, on sen hyvinvointialueen, jonka alueella vainaja sijaitsee, vastuulla huolehtia 3 momentissa tarkoitettujen hoitolaitteiden poistosta.

Vainajan ruumista on säilytettävä asianmukaisesti.

Vainajan ruumis voidaan siirtää kylmäsäilytystiloihin, kun kuolema on todettu tässä laissa säädetyn mukaisesti. Jos kuoleman toteamisen tai lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen yhteydessä ilmenee tai on syytä epäillä, että kyseessä on 7 §:ssä tarkoitettu tilanne, päätöksen kylmäsäilytystiloihin siirtämisestä tekee poliisi.

Edellä 2 momentissa säädetyn estämättä vainajan ruumis voidaan siirtää kylmäsäilytystiloihin poliisimiehen päätöksen perusteella ennen kuoleman toteamista, jos:

1) vainajan löytyessä paikalla ei ole lääkäriä tai 2 a §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa mainitussa momentissa tarkoitettua henkilöä toteamassa kuolemaa;

2) kuolema on ilmeinen ruumiin tuhoutumisen tai pitkälle edenneiden kuolemanmerkkien ilmaantumisen takia; ja

3) poliisi katsoo siirron olevan mahdollinen kuoleman olosuhteisiin liittyvän tutkinnan kannalta.

Jos vainajan ruumis siirretään kylmäsäilytystiloihin poliisimiehen päätöksen perusteella ennen kuoleman toteamista, kuoleman toteaa lääkäri, jota poliisi käyttää poliisitutkinnan apuna, tai oikeuslääkäri osana oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen suorittamista. Kuolemaa ei tällöin 2 §:n 4 momentissa säädetystä poiketen tarvitse todeta viivytyksettä.

Hyvinvointialueen on huolehdittava siitä, että 2 c §:ssä sekä 2 luvussa säädettyjen velvoitteiden hoitamiseksi sen alueella on riittävästi asianmukaisia ruumiin kylmäsäilytystiloja.

Vainajan ruumiin käsittelystä ja säilyttämisestä säädetään lisäksi terveydensuojelulaissa (763/1994) ja hautaustoimilaissa (457/2003).

Selvitettyään kuolemansyyn lääkärin on laadittava kuolintodistus ja annettava hautauslupa sille, joka on ilmoittanut huolehtivansa vainajan hautaus- tai tuhkaamisjärjestelyistä. Hautauslupa voidaan salassapitosäännösten estämättä luovuttaa myös taholle, joka hautaus- tai tuhkausjärjestelyistä huolehtivan toimeksiannosta hoitaa hautaukseen tai tuhkaukseen liittyviä käytännön järjestelyjä.

Jos kuolemansyyn selvittäminen viivästyy erikoistutkimuksen johdosta tai muusta vastaavasta syystä, lääkärin on annettava hautauslupa suoritettuaan ruumiiseen liittyvät tutkimukset. Kuolemansyyn tultua selvitetyksi on lääkärin laadittava kuolintodistus.

Kuolintodistus on laadittava ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluessa kuoleman toteamisesta. Kuolintodistus on lähetettävä sen laatimisen jälkeen viivytyksettä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle.

Jos Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietoon tulee, että tietylle vainajalle ei ole laadittu kuolintodistusta tai annettu hautauslupaa, eikä tiedossa ole lääkäriä tai sosiaali- tai terveydenhuollon palvelunjärjestäjää tai -tuottajaa, jonka tulisi laatia kuolintodistus tai antaa hautauslupa, taikka jos lääkäri tai palvelunjärjestäjä tai -tuottaja ei Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehotuksesta huolimatta laadi kuolintodistusta tai anna hautauslupaa, laitos voi laatia kuolintodistuksen ja antaa hautausluvan.

Kuolleen saa haudata tai tuhkata taikka vainajan ruumiin luovuttaa lääketieteen opetusta tai tutkimusta varten yliopistolle vasta, kun hautauslupa on annettu. Edellytyksistä käyttää vainajan ruumista tutkimus- tai opetustoimintaan säädetään ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetussa laissa (101/2001).

Kuolleena syntyneelle on 2 b §:n 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa laadittava kuolintodistus (todistus kuolleena syntyneestä ) sekä annettava hautauslupa.

Kuolintodistuksen laatimisesta ja hautausluvan antamisesta sekä hautaamisen ja tuhkaamisen edellytyksistä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeuslääkärin on tarkastettava kuolintodistus sekä epäselvissä tapauksissa hankittava tarpeellinen lisäselvitys ja pyrittävä saamaan selville todellinen kuolinsyy. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos voi kehottaa kuolintodistuksen laatinutta lääkäriä korjaamaan kuolintodistusta.

Tilastokeskuksen tehtävänä on säilyttää tässä laissa tarkoitetut kuolintodistukset. Kuolintodistukset tai niihin sisältyvät tiedot voidaan säilyttää pysyvästi.

Sosiaali- tai terveydenhuollon palvelunjärjestäjä tai -tuottaja voi luovuttaa kuolintodistuksen Tilastokeskukselle sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain (703/2023) 76 §:ssä tarkoitetun valtakunnalliseen tietojärjestelmäpalveluun kuuluvan kysely- ja välityspalvelun välityksellä. Jos Tilastokeskus ei saa kuolintodistusta mainitun palvelun välityksellä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on lähetettävä kuolintodistus ilman aiheetonta viivästystä Tilastokeskukselle.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vahvistaa kuolintodistuksen, hautausluvan ja kuolleena syntyneestä Kansaneläkelaitokselle tehtävän ilmoituksen kaavat Tilastokeskusta kuultuaan.

Mitä tässä luvussa säädetään kuolintodistuksesta, koskee myös todistusta kuolleena syntyneestä.

Muiden kuin 2 a ja 2 b §:ssä säädettyjen tehtävien osalta lääketieteen opiskelijan oikeuteen toimia tilapäisesti lääkärin tehtävässä noudatetaan, mitä terveydenhuollon ammattihenkilöstä annetun lain 2 §:n 3 momentissa ja mainitun lain nojalla annetuissa säännöksissä säädetään.

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

1) laiminlyö 1 §:n 6 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tekemisen poliisille, vaikka hän tietää, että kyseessä on 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu tilanne tai on perusteltua epäillä, että kyseessä on tällainen tilanne,

2) laiminlyö 6 a §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tekemisen poliisille,

3) toteaa kuoleman 2 §:n 3 momentissa tai 2 b §:n 2 momentissa säädetyn vastaisesti tai jättää kuoleman toteamatta 2 b §:n 1 momentissa säädetyn vastaisesti,

4) toteaa kuoleman, vaikka hän ei ole siihen 2 a §:n tai 2 b §:n 1 momentin nojalla oikeutettu,

5) lääkärinä tai lääkärin tehtävässä tilapäisesti toimiessaan suorittaa kuolemansyyn selvittämisen tai osallistuu sen suorittamiseen 2 c §:n taikka 2 tai 3 luvun vastaisesti siten, että teko on omiaan vaarantamaan sen selvittämisen, mihin vainaja menehtyi,

on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, kuolemansyyn selvittämistä koskevasta rikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Rangaistus virkavelvollisuuden rikkomisesta säädetään rikoslain (39/1889) 40 luvun 9 §:ssä ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta mainitun luvun 10 §:ssä.

Rangaistus 15 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava mainitun lain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tilastokeskuksen tehtävään säilyttää sille ennen tämän lain voimaantuloa toimitetut kuolintodistukset, todistukset kuolleena syntyneestä ja kuolinselvitykset sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla vahvistettuina olleita kaavoja kuolleena syntyneestä ilmoittamiseen Kansaneläkelaitokselle, kuolintodistukselle, todistukselle kuolleena syntyneestä ja hautausluvalle saa käyttää edelleen kunnes Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vahvistaa kaavat tämän lain säännösten nojalla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla vahvistamaa kaavaa kuolemasta ilmoittamiseen väestötietojärjestelmään saa käyttää edelleen, kunnes Digi- ja väestötietovirasto vahvistaa uuden kaavan väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 26 §:n 2 momentin nojalla.

Kuolemasta ja sen toteamisesta säädetään kuolemansyyn selvittämisestä annetussa laissa (459/1973).

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .