Tightening biofuel distribution obligations
Acts on promoting the use of bio heating oil, amending the Act on Promoting the Use of Biofuels for Transport and amending section 2 of the Act on Biofuels and Bioliquids
More biofuels will be blended into transport fuels and light fuel oil. The aim is to cut greenhouse gas emissions from transport, machinery and heating.
- Status
- Passed
- Submitted
- 18 Oct 2018
- Latest event
- 14 Feb 2019
- Votes
- 4
- Speeches
- 82
- Confirmed
- 29 Mar 2019
- Statute
- 418/2019
- Source
- eduskunta.fi ↗
What is proposed
The distribution obligation for transport biofuels will be raised incrementally to 30 per cent by 2029 and the share of advanced biofuels to 10 percentage points by 2030. In addition, a new act will be enacted obliging the replacement of 10 per cent of light fuel oil used for heating and machinery with bio heating oil by 2028. Financial penalty payments in euros will be laid down for breaches of the obligations.
What it means
The obligations apply to fuel distributors from 2021 onwards. The change is estimated to raise consumer prices for petrol, diesel and light fuel oil by around 3–6 per cent by 2030, increasing costs especially for the transport sector, agriculture, and oil-heated and car-owning households. On the other hand, the long-term obligations provide predictability and encourage investments in biorefineries.
How Parliament voted
2nd reading · 5 Feb 2019Parliament passed the act by 156–12.
Only the Finns Party against. 31 MPs were absent. Minutes ↗
Filled dot = yes, ring = no, grey = absent. The seating plan at the time of this vote is not archived, so MPs are grouped by party in indicative seats.
A passed act does not enter into force immediately: the President of the Republic confirms it, and it enters into force on the date set in the act. This act was confirmed on 29 Mar 2019.
Debate in the chamber
What was argued and where each group stood, followed by MPs' speeches verbatim from the parliamentary record. Speeches are shown in their original language.
82 speeches · 3 debates
Key points of the debate
Parliament debated tightening the biofuel distribution obligation for transport fuels and heating oil to reduce emissions. Most of Parliament considered the proposal necessary and a swift way to cut emissions with the current vehicle fleet, but concerns were raised within the opposition about the sufficiency of raw materials, alongside demands to accelerate electrification. The Finns Party opposed the proposal, citing rising costs for motoring and housing.
- Will tightening obligations increase the cost of fuel and housing too much?
- Will sustainably produced bio-raw materials be sufficient to meet high blending quotas?
- Should passenger transport focus directly on electrification and biogas instead of biofuels?
- National Coalition PartyIn favour
The blending obligation is an excellent means of cutting emissions from the existing vehicle fleet, even though the main focus must shift to the electrification of transport in the long term.
”Linjauksemme, että biopolttoaineita käytetään Suomessa esimerkillisen ja kunnianhimoisen paljon verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin, on erinomainen.”
— Veera Ruoho - Centre PartyIn favour
Raising the share of biofuels is the quickest and most realistic way to reduce transport emissions with an ageing vehicle fleet, while also supporting the domestic bioeconomy and employment.
”Tämä keskustajohtoisen hallituksen esitys biopolttoaineiden sekoitevelvoitteen kiristämisestähän on pitkään odotettu ja erittäin paikallaan.”
— Katri Kulmuni - Blue ReformIn favour
Tightening distribution obligations is an effective way to achieve national climate targets without placing an unreasonable burden on households.
”Talousvaliokunta katsoo, että ehdotetut jakeluvelvoitteet ovat tehokas ja nopea tapa edistää päästövähennystavoitteiden saavuttamista.”
— Martti Mölsä - Finns PartyAgainst
Tightening the obligations will increase the prices of liquid fuels and heating oil, which weakens the competitiveness of businesses and unreasonably raises the cost of living for citizens.
”Esitän vastalauseen 2 mukaisen ehdotuksen lakiehdotusten hylkäämisestä. Toteutuessaan tämä esitys tulisi merkittävällä tavalla lisäämään niin lämmityksen kuin liikenteen kustannuksia maassamme.”
— Jani Mäkelä - Social DemocratsIn favour with reservations
The proposal is a step in the right direction as a transitional solution, but the policy toolkit should be examined flexibly and heating renovations for low-income earners should be supported separately.
”Tämä hallituksen esitys on hyvä. Se perustuu parlamentaarisen työryhmän antamiin suuntaviivoihin, ja sinä mielessä tämä noudattaa sitä parlamentaarista tahtoa.”
— Harry Wallin - GreensIn favour with reservations
The proposal is necessary in principle, but limited biofuels should be reserved for heavy transport and aviation, while passenger transport is electrified and biogas is scaled up more vigorously.
”Etulyöntiasemassa täytyy olla muun päästöttömän liikenteen, ja silloin puhutaan autoliikenteen sähköistymisestä ja myös biokaasun käytön lisäämisestä.”
— Hanna Halmeenpää - Left AllianceIn favour with reservations
The blending obligation is a useful transitional tool, but regulation must not lock Finland into biofuels at the expense of other low-emission technologies and electrification.
”Biopolttoaineen sekoitevelvoite on sinällään hyvä asia.”
— Hanna Sarkkinen - Swedish People's PartyIn favour with reservations
There are uncertainties regarding the sufficiency of biofuels and their actual climate impacts, which is why the transition to zero-emission electric transport should be accelerated.
”Jo tänään Pohjoismaihin tuodaan huomattava osa maailman biopolttoaineista, ja resurssit ovat aika rajalliset.”
— Anders Adlercreutz - Christian DemocratsIn favour
Tightening the distribution obligation is an important step to replace fossil fuels and creates investment certainty for the domestic bioeconomy.
”Sekoitevelvoitteen kasvattaminen on tärkeää paitsi fossiilisista polttoaineista luopumisessa, myöskin biotalouden potentiaalin kasvattamisessa.”
— Sari Essayah
This digest was generated by AI from 82 speeches 13 Sep 2026. Group positions are read from the speeches, not from votes; quotations were checked verbatim against the record. The longest speeches were shortened in the digest's source material.
Keskustelu päättyi. Asia lähetettiin talousvaliokuntaan, jolle liikenne- ja viestintävaliokunnan ja ympäristövaliokunnan on annettava lausunto.
Yleiskeskustelu päättyi. Eduskunta hyväksyi hallituksen esitykseen HE 199/2018 vp sisältyvien 1.-3. lakiehdotuksen sisällön mietinnön mukaisena. Lakiehdotusten ensimmäinen käsittely päättyi.
Keskustelu päättyi ja asian käsittely keskeytettiin.
Stages of consideration
The bill's path from the preliminary debate to the decision, as recorded by Parliament.
- 18 Oct 2018Eduskuntakäsittelyn vireilletulo · Työ- ja elinkeinoministeriö
- 24 Oct 2018Lähetekeskustelu · Täysistunto
- 24 Jan 2019Valiokunnan mietintö tai lausunto · talousvaliokunta
- 29 Jan 2019Ensimmäinen käsittely · Täysistunto
- 6 Feb 2019Toinen käsittely · Täysistunto
- 12 Feb 2019Eduskunnan vastaus ja kirjelmä
Decisions by law proposal3
- 1Laki biopolttoöljyn käytön edistämisestäHyväksytty · 418/2019 · 29 Mar 2019
- 2Laki biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain muuttamisestaHyväksytty · 419/2019 · 29 Mar 2019
- 3Laki biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain 2 §:n muuttamisestaHyväksytty · 420/2019 · 29 Mar 2019
Proposed law text
The law proposals in the bill as the Government presented them. The final act may differ after committee consideration.
The law text is shown in Finnish or Swedish from Parliament's official documents; it is not translated into English.
1.Laki biopolttoöljyn käytön edistämisestä
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on edistää biopolttoöljyn käyttöä kevyen polttoöljyn korvaamiseksi lämmityksessä, työkoneissa ja kiinteästi asennetuissa moottoreissa.
2 §Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) biopolttoöljyllä nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1472/1994) 2 §:n 19 kohdassa tarkoitettua biopolttoöljyä;
2) kevyellä polttoöljyllä nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 2 §:n 16 kohdassa tarkoitettua kevyttä polttoöljyä ja mainitun lain 2 §:n 17 kohdassa tarkoitettua rikitöntä kevyttä polttoöljyä;
3) jakelijalla kevyen polttoöljyn jakelijaa, joka on valmisteverotuslain (182/2010) 12 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan mukaisesti verovelvollinen;
4) kulutukseen toimittamisella valmisteverotuslain 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettua kulutukseen luovuttamista, ei kuitenkaan siltä osin kuin mainitun lain 6 §:n 6 kohdassa tarkoitettu valtuutettu varastonpitäjä käyttää omassa toiminnassaan verottomassa varastossa valmistamansa, jalostamansa, hallussa pitämänsä, vastaanottamansa tai sieltä lähettämänsä kevyen polttoöljyn;
5) energiasisällöllä polttoaineen alempaa lämpöarvoa, jota määritettäessä polttoaine katsotaan toimitetuksi 15 celsiusasteen lämpötilassa, seuraavasti:a) kevyt polttoöljy 36 megajoulea litralta; b) biopolttoöljy (FAME) 33 megajoulea litralta; c) synteettinen biodiesel (BTL) ja vastaava 34 megajoulea litralta.
3 §Lain soveltamisala
Jakelijoiden on toimitettava kulutukseen biopolttoöljyä siten kuin jäljempänä säädetään.
Lakia ei sovelleta huoltovarmuuden turvaamisesta annetussa laissa (1390/1992) tarkoitettuun valtion varmuusvarastoon.
Lakia ei myöskään sovelleta jakelijaan, jonka kalenterivuoden aikana kulutukseen toimittama kevyt polttoöljy on enintään miljoona litraa.
4 §Toimivaltaiset viranomaiset ja tietojen salassapito
Tämän lain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriölle.
Verohallinto valvoo tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista sekä huolehtii lain täytäntöönpanosta. Verohallinnon toimivaltuuksiin sovelletaan valmisteverotuslain 12 lukua. Verohallinnon tämän lain nojalla saamien tietojen ja asiakirjojen salassapitoon sovelletaan kumotun valmisteverotuslain (1469/1994) 66 ja 67 §:ää. Lisäksi sovelletaan, mitä biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain (446/2007), jäljempänä jakeluvelvoitelaki , 4 §:n 2 momentissa säädetään tietojen ja asiakirjojen luovuttamisesta työ- ja elinkeinoministeriölle sekä edelleen toimivaltaiselle Euroopan unionin toimielimelle tai unionin muulle elimelle.
Energiavirasto hoitaa 6 §:ssä tarkoitettuun ennakkotietoon liittyvät tehtävät. Tietojen luovuttamiseen salassapitosäännösten estämättä Verohallinnolle ja työ- ja elinkeinoministeriölle sovelletaan, mitä jakeluvelvoitelain 4 §:n 3 momentissa säädetään.
5 §Biopolttoöljyn kulutukseen toimittaminen
Jakelija on velvollinen toimittamaan biopolttoöljyä kulutukseen. Biopolttoöljyn energiasisällön osuus jakelijan kulutukseen toimittaman kevyen polttoöljyn ja biopolttoöljyn energiasisällön kokonaismäärästä (jakeluvelvoite ) tulee olla vähintään:
1) 3,0 prosenttia vuonna 2021;
2) 4,0 prosenttia vuonna 2022;
3) 5,0 prosenttia vuonna 2023;
4) 6,0 prosenttia vuonna 2024;
5) 7,0 prosenttia vuonna 2025;
6) 8,0 prosenttia vuonna 2026;
7) 9,0 prosenttia vuonna 2027;
8) 10,0 prosenttia vuonna 2028 ja sen jälkeen.
Jakelijan on osoitettava biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain (393/2013) mukaisesti, että 1 momentissa tarkoitetut biopolttoöljyt täyttävät mainitussa laissa bionesteille säädetyt kestävyyskriteerit.
Jakeluvelvoitteesta saa enintään 7 prosenttiyksikköä täyttää biopolttoöljyillä, jotka on tuotettu jakeluvelvoitelain 5 §:n 5 momentissa tarkoitetuista raaka-aineista. Rajoitusta ei kuitenkaan sovelleta, jos kyse on jakeluvelvoitelain liitteessä tarkoitetusta raaka-aineesta. Jos jakelijalla on jakeluvelvoite myös jakeluvelvoitelain nojalla, enimmäisosuus saa kuitenkin olla yhteensä enintään 7 prosenttiyksikköä jakeluvelvoitelain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetusta energiasisällön kokonaismäärästä.
6 §Ennakkotieto
Energiavirasto voi hakemuksesta päättää antaa ennakkotiedon siitä, onko kyseessä 5 §:n 3 momentissa tarkoitettu raaka-aine. Hakemuksen voi tehdä jakelija, joka täyttää tai aikoo täyttää jakeluvelvoitettaan kyseisistä raaka-aineista tuotetulla tai valmistetulla biopolttoöljyllä, tai biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain 4 §:n 9 kohdassa tarkoitettu toiminnanharjoittaja, joka käyttää tai aikoo käyttää kyseisiä raaka-aineita biopolttoöljyn tuotannossa tai valmistuksessa. Lisäksi ennakkotietoa koskevaan hakemukseen ja päätökseen sovelletaan, mitä niistä jakeluvelvoitelain 5 a §:ssä tai sen nojalla säädetään.
Energiaviraston jakeluvelvoitelain nojalla antamaa ennakkotietoa koskevaa päätöstä on sitä hakeneen jakelijan tai toiminnanharjoittajan vaatimuksesta noudatettava vastaavasti biopolttoöljyn raaka-aineen osalta, jollei päätöstä annettaessa sovellettua säännöstä ole muutettu tai päätöstä peruutettu.
7 §Jakeluvelvoitteen ylittäminen
Jos jakelija on kalenterivuonna toimittanut kulutukseen enemmän biopolttoöljyä kuin 5 §:n 1 momentissa säädetään, jakelija saa ottaa ylimenevän osuuden huomioon seuraavan kalenterivuoden jakeluvelvoitetta laskettaessa ja jakeluvelvoitelain mukaista samaa kalenterivuotta koskevaa jakeluvelvoitetta laskettaessa. Siirtyvä määrä voi kuitenkin olla enintään 30 prosenttia sen kalenterivuoden jakeluvelvoitetta vastaavasta energiamäärästä, jolloin ylitys tapahtui, ja siirtyvällä määrällä voidaan täyttää enintään 30 prosenttia jakeluvelvoitelain mukaisesta jakeluvelvoitteesta.
8 §Jakelijoiden väliset sopimukset
Jakeluvelvoitteen siirtämiseen osittain tai kokonaan toiselle jakelijalle sovelletaan, mitä jakeluvelvoitelain 6 §:ssä säädetään biopolttoaineiden jakelijoiden välisestä sopimuksesta.
9 §Ilmoittamisvelvollisuus
Jakelijan on vuosittain ilmoitettava Verohallinnolle edellisen kalenterivuoden aikana kulutukseen toimittamansa kevyen polttoöljyn ja biopolttoöljyn määrä tuotteittain. Ilmoituksessa on lisäksi oltava tieto biopolttoöljyerien kestävyyskriteerien mukaisuuden osoittamisesta sekä 5 §:n 3 momentissa tarkoitettujen biopolttoaineiden osuudesta. Lisäksi ilmoittamisvelvollisuuteen sovelletaan, mitä jakeluvelvoitelain 7 §:n 2—4 momentissa säädetään biopolttoaineisiin liittyvästä ilmoittamisvelvollisuudesta.
Jos kulutukseen toimitetaan biopolttoöljyä, jolle ei ole ilmoitettu 2 §:n 5 kohdassa tarkoitettua alempaa lämpöarvoa, on jakelijan liitettävä 1 momentissa tarkoitettuun ilmoitukseen tieto kulutukseen toimitetun biopolttoöljyn lämpöarvosta sekä standardi, jonka mukaisesti lämpöarvo on määritetty.
10 §Kirjanpitovelvollisuus
Jakelijan on pidettävä sellaista kirjanpitoa, josta käy selville kulutukseen toimitetun kevyen polttoöljyn ja biopolttoöljyn määrät sekä biopolttoöljyn energiasisältö ja muut tämän lain valvontaa varten tarvittavat tiedot.
Kirjanpitoaineiston säilytysaikaan ja -tapaan sovelletaan, mitä niistä valmisteverotuslain 11 luvussa säädetään.
11 §Jakelijan ja sivullisen tietojenantovelvollisuus
Jakelijan ja sivullisen velvollisuuteen antaa tietoja tämän lain säännösten valvontaa ja täytäntöönpanon seurantaa varten sovelletaan, mitä valmisteverotuslain 12 luvussa säädetään.
12 §Ylivoimainen este
Jos jakelija ei biopolttoöljyjen saatavuudessa tapahtuneiden poikkeuksellisten ja ennakoimattomien muutosten tai muun vastaavan ylivoimaiseksi esteeksi katsottavan syyn vuoksi kykene täyttämään jakeluvelvoitettaan, työ- ja elinkeinoministeriö voi jakelijan hakemuksesta alentaa 5 §:ssä säädettyä prosenttiosuutta tai poistaa jakeluvelvoitteen hakemuksessa tarkoitetun kalenterivuoden osalta.
Velvoitteen alentamista tai poistamista koskeva hakemus on toimitettava työ- ja elinkeinoministeriöön viimeistään hakemuksessa tarkoitettua kalenterivuotta seuraavan maaliskuun aikana sekä jäljennös hakemuksesta Verohallinnolle 9 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä.
13 §Seuraamusmaksu
Jos jakelija ei ole 5 §:n mukaisesti toimittanut kulutukseen biopolttoöljyä, on Verohallinnon määrättävä jakelijalle seuraamusmaksu, jonka suuruus on 0,04 euroa megajoulelta. Seuraamusmaksua määrätään 5 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti laskettavan biopolttoöljyn kulutukseen toimittamista koskevan velvoitteen määrästä siltä osin kuin jakelija ei ole täyttänyt velvoitettaan 9 §:n mukaisesti antamansa ilmoituksen perusteella.
Seuraamusmaksu on määrättävä sen kalenterivuoden aikana, jolloin 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu tai olisi pitänyt antaa. Jos seuraamusmaksu on jäänyt kokonaan tai osittain määräämättä sen johdosta, että jakelija on kokonaan tai osaksi laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa tai antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän ilmoituksen, Verohallinnon on määrättävä jakelijan maksettavaksi määräämättä jäänyt seuraamusmaksu. Maksun määrääminen on toimitettava kolmen vuoden kuluessa edellä tarkoitettua kalenterivuotta seuraavan kalenterivuoden alusta.
Seuraamusmaksu määrätään 12 §:ssä tarkoitetusta alentamista tai poistamista koskevasta hakemuksesta huolimatta. Seuraamusmaksu on palautettava siltä osin kuin jakeluvelvoitetta alennetaan.
14 §Virhemaksu
Jos jakelija on laiminlyönyt 9—11 §:ssä tarkoitetun velvollisuutensa, voi Verohallinto määrätä virhemaksua vähintään 500 euroa ja enintään 5 000 euroa.
Virhemaksun suuruutta määrättäessä otetaan huomioon menettelyn moitittavuus, toistuvuus ja muut näihin rinnastettavat seikat.
15 §Muutoksenhaku
Työ- ja elinkeinoministeriön ja Energiaviraston tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Päätökseen, jolla Energiavirasto on päättänyt olla antamatta ennakkotiedon, ei kuitenkaan saa vaatia oikaisua eikä hakea muutosta valittamalla. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Verohallinnon tekemään seuraamusmaksua koskevaan päätöksen saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Verohallinnon tekemään virhemaksua koskevaan päätökseen saa hakea muutosta siten kuin valmisteverotuslaissa säädetään muutoksenhausta muuhun kuin veron määräämistä tai palauttamista koskevaan asiaan.
16 §Maksut
Tämän lain mukaisten Energiaviraston suoritteiden maksullisuuden ja suoritteista perittävien maksujen määrän yleisistä perusteista sekä maksujen muista perusteista säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992).
Tämän lain mukaiset maksut ja kustannukset ovat suoraan ulosottokelpoisia. Niiden perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007).
17 §Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Lain 9 §:ssä säädettyä ilmoittamisvelvollisuutta ja 10 §:ssä säädettyä kirjanpitovelvollisuutta sovelletaan vuonna 2021 ja sen jälkeen kulutukseen toimitettuun kevyeen polttoöljyyn ja biopolttoöljyyn.
2.Laki biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain (446/2007) 5 §:n 1, 2 ja 4 momentti sekä 5 b ja 11 §, sellaisina kuin ne ovat, 5 §:n 1 momentti laissa 1420/2010, 5 §:n 2 ja 4 momentti ja 5 b § laissa 387/2017 sekä 11 § osaksi laissa 1188/2016, lisätään 10 §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 1420/2010 ja 1188/2016, uusi 3 momentti seuraavasti:
5 §Biopolttoaineiden kulutukseen toimittaminen
Jakelija on velvollinen toimittamaan biopolttoaineita kulutukseen. Biopolttoaineiden energiasisällön osuus jakelijan kulutukseen toimittamien moottoribensiinin, dieselöljyn ja biopolttoaineiden energiasisällön kokonaismäärästä (jakeluvelvoite ) tulee olla vähintään:
1) 18,0 prosenttia vuonna 2019;
2) 20,0 prosenttia vuonna 2020;
3) 18,0 prosenttia vuonna 2021;
4) 19,5 prosenttia vuonna 2022;
5) 21,0 prosenttia vuonna 2023;
6) 22,5 prosenttia vuonna 2024;
7) 24,0 prosenttia vuonna 2025;
8) 25,5 prosenttia vuonna 2026;
9) 27,0 prosenttia vuonna 2027;
10) 28,5 prosenttia vuonna 2028;
11) 30,0 prosenttia vuonna 2029 ja sen jälkeen.
Biopolttoaineen energiasisällön lasketaan täyttävän jakeluvelvoitetta vuosina 2019 ja 2020 kaksinkertaisena, jos se on valmistettu liitteessä tarkoitetusta raaka-aineesta.
Jakeluvelvoitteesta on täytettävä liitteen A osassa tarkoitetuista raaka-aineista tuotetuilla tai valmistetuilla biopolttoaineilla (lisävelvoite ):
2,0 prosenttiyksikköä vuosina 2021–2023;
4,0 prosenttiyksikköä vuosina 2024 ja 2025;
6,0 prosenttiyksikköä vuosina 2026 ja 2027;
8,0 prosenttiyksikköä vuonna 2028;
9,0 prosenttiyksikköä vuonna 2029;
10,0 prosenttiyksikköä vuonna 2030 ja sen jälkeen.
5 b §Jakeluvelvoitteen ylittäminen
Jos jakelija on kalenterivuonna toimittanut kulutukseen enemmän biopolttoaineita kuin 5 §:n 1 momentissa säädetään, jakelija saa ottaa ylimenevän osuuden huomioon seuraavan kalenterivuoden jakeluvelvoitetta laskettaessa ja biopolttoöljyn käytön edistämisestä annetun lain ( /20 ) mukaista samaa kalenterivuotta koskevaa jakeluvelvoitetta laskettaessa. Siirtyvä määrä voi kuitenkin olla enintään 30 prosenttia sen kalenterivuoden jakeluvelvoitetta vastaavasta energiamäärästä, jolloin ylitys tapahtui, ja siirtyvällä määrällä voidaan täyttää enintään 30 prosenttia biopolttoöljyn käytön edistämisestä annetun lain mukaisesta jakeluvelvoitteesta.
Jos jakelija on kalenterivuonna toimittanut kulutukseen enemmän biopolttoaineita kuin 5 §:n 4 momentissa säädetään, jakelija saa ottaa ylimenevän osuuden huomioon seuraavan kalenterivuoden lisävelvoitetta laskettaessa. Siirtyvä määrä voi kuitenkin olla enintään 30 prosenttia sen kalenterivuoden lisävelvoitetta vastaavasta energiamäärästä, jolloin ylitys tapahtui.
10 §Ylivoimainen este
Jos jakelija ei 5 §:n 4 momentissa tarkoitettujen biopolttoaineiden saatavuudessa tapahtuneiden poikkeuksellisten ja ennakoimattomien muutosten tai muun vastaavan ylivoimaiseksi esteeksi katsottavan syyn vuoksi kykene täyttämään lisävelvoitettaan, työ- ja elinkeinoministeriö voi jakelijan hakemuksesta alentaa 5 §:n 4 momentissa säädettyä prosenttiyksikköä tai poistaa lisävelvoitteen hakemuksessa tarkoitetun kalenterivuoden osalta. Hakemukseen sovelletaan, mitä 2 momentissa säädetään velvoitteen alentamista tai poistamista koskevasta hakemuksesta.
11 §Seuraamusmaksut
Jos jakelija ei ole 5 §:n 1—3 momentin mukaisesti toimittanut kulutukseen biopolttoaineita, on Verohallinnon määrättävä jakelijalle jakeluvelvoitteen noudattamatta jättämisestä seuraamusmaksu, jonka suuruus on 0,04 euroa megajoulelta. Jos jakelija ei ole 5 §:n 4 momentin mukaisesti toimittanut kulutukseen biopolttoaineita, on Verohallinnon määrättävä jakelijalle lisävelvoitteen noudattamatta jättämisestä seuraamusmaksu, jonka suuruus on 0,03 euroa megajoulelta.
Seuraamusmaksua jakeluvelvoitteen noudattamatta jättämisestä määrätään 5 §:n 1—3 momentin mukaisesti laskettavan biopolttoaineiden kulutukseen toimittamista koskevan velvoitteen määrästä siltä osin kuin jakelija ei ole täyttänyt velvoitettaan 7 §:n 1 momentin mukaisesti antamansa ilmoituksen perusteella. Seuraamusmaksua lisävelvoitteen noudattamatta jättämisestä määrätään 5 §:n 4 momentin mukaisesti laskettavan biopolttoaineiden kulutukseen toimittamista koskevan velvoitteen määrästä siltä osin kuin jakelija ei ole täyttänyt velvoitettaan 7 §:n 1 momentin mukaisesti antamansa ilmoituksen perusteella.
Seuraamusmaksut on määrättävä sen kalenterivuoden aikana, jolloin 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu tai olisi pitänyt antaa. Jos seuraamusmaksut ovat jääneet kokonaan tai osittain määräämättä sen johdosta, että jakelija on kokonaan tai osaksi laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa tai antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän ilmoituksen, Verohallinnon on määrättävä jakelijan maksettavaksi määräämättä jääneet seuraamusmaksut. Maksujen määrääminen on toimitettava kolmen vuoden kuluessa edellä tarkoitettua kalenterivuotta seuraavan kalenterivuoden alusta.
Seuraamusmaksut määrätään 10 §:ssä tarkoitetusta jakeluvelvoitteen tai lisävelvoitteen alentamista tai poistamista koskevasta hakemuksesta huolimatta. Seuraamusmaksut on palautettava siltä osin kuin jakeluvelvoitetta tai lisävelvoitetta alennetaan.
§
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Lain 5 §:n 4 momentti ja 5 b § tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021.
Jos jakelija on vuonna 2020 toimittanut kulutukseen enemmän biopolttoaineita kuin 5 §:n 1 momentissa säädetään, jakelija saa ottaa ylimenevän osuuden huomioon vuoden 2021 jakeluvelvoitetta laskettaessa siltä osin kuin osuus perustuu biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain (393/2013) 4 §:ssä tarkoitetuilla jätteillä tai tähteillä tuotettujen biopolttoaineiden energiamäärään. Siirtyvä määrä voi kuitenkin olla enintään 10 prosenttia vuoden 2020 jakeluvelvoitetta vastaavasta energiamäärästä, jota laskettaessa ei sovelleta 5 §:n 2 momenttia.
3.Laki biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain 2 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain (393/2013) 2 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 171/2018, seuraavasti:
2 §Lain suhde muuhun lainsäädäntöön
Tätä lakia sovelletaan biopolttoaineisiin ja bionesteisiin sen mukaan kuin biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetussa laissa (446/2007), nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1472/1994), päästökauppalaissa (311/2011), lentoliikenteen päästökaupasta annetussa laissa (34/2010), eräiden polttoaineiden elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä annetussa laissa (170/2018) ja biopolttoöljyn käytön edistämisestä annetussa laissa ( ) säädetään.
§
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Main content of the bill (official)
The summary and title were produced with AI on 2 Sep 2026. They are not official documents – check the details in the original bill. The title and summaries are machine translations of the Finnish AI summaries. Speeches and quotations are always shown in their original language.