Reforming the scope of criminal law

Suomessa tehtyyn rikokseen sovelletaan Suomen lakia.

Suomen lain soveltamisesta Suomen talousvyöhykkeellä tehtyyn rikokseen säädetään Suomen talousvyöhykkeestä annetussa laissa (1058/2004) ja merenkulun ympäristönsuojelulaissa (1672/2009).

Suomalaisessa aluksessa tai ilma-aluksessa tehtyyn rikokseen sovelletaan Suomen lakia.

Suomen lakia sovelletaan myös suomalaisen aluksen tai ilma-aluksen päällikön tai sen miehistön jäsenen Suomen ulkopuolella tekemään rikokseen, jos tekijä teollaan on rikkonut hänelle aluksen päällikkönä tai miehistön jäsenenä lain mukaan kuuluvaa erityistä velvollisuutta.

Lisäksi Suomen lakia sovelletaan rikokseen, joka on tehty:

1) ilma-aluksessa, joka laskeutuu Suomen alueelle ja jossa rikoksesta epäilty edelleen on;

2) sellaista ilma-alusta kohtaan tai sellaisessa ilma-aluksessa, joka on vuokrattu ilman miehistöä vuokralleottajalle, jonka päätoimipaikka tai sellaisen puuttuessa vakituinen asuinpaikka on Suomessa.

Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, joka on kohdistunut Suomeen, sovelletaan Suomen lakia.

Rikoksen katsotaan kohdistuneen Suomeen:

1) jos se on maan- tai valtiopetosrikos;

2) jos teolla muutoin on vakavasti loukattu tai vaarannettu Suomen valtiollisia, sotilaallisia tai taloudellisia oikeuksia tai etuuksia tai yhteiskunnan tärkeää toimintoa; taikka

3) jos se on kohdistunut Suomen viranomaiseen.

Suomen lakia sovelletaan tämän lain 40 luvun 11 §:n 1, 2, 3 ja 5 kohdassa tarkoitetun henkilön Suomen ulkopuolella tekemään rikokseen, josta säädetään rangaistus 40 luvussa.

Suomen lakia sovelletaan myös rikokseen, josta säädetään rangaistus tämän lain 45 luvussa ja jonka kyseisen luvun säännösten alainen henkilö on tehnyt Suomen ulkopuolella.

Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, joka on kohdistunut Suomen kansalaiseen, suomalaiseen yhteisöön, säätiöön tai muuhun oikeushenkilöön taikka Suomessa pysyvästi asuvaan ulkomaalaiseen, sovelletaan Suomen lakia, jos teosta Suomen lain mukaan saattaa seurata yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus.

Suomen kansalaisen Suomen ulkopuolella tekemään rikokseen sovelletaan Suomen lakia. Jos rikos on tehty millekään valtiolle kuulumattomalla alueella, rangaistavuuden edellytyksenä on, että teosta Suomen lain mukaan saattaa seurata yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus.

Suomen kansalaisena pidetään henkilöä, joka rikoksen tekohetkellä oli Suomen kansalainen tai sen jälkeen on saanut Suomen kansalaisuuden.

Suomen kansalaiseen rinnastetaan:

1) henkilö, joka rikoksen tekohetkellä asui pysyvästi Suomessa tai tekohetken jälkeen on asettunut pysyvästi asumaan Suomeen; sekä

2) henkilö, joka tavataan Suomesta ja joka rikoksen tekohetken jälkeen on Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalainen tai tekohetken jälkeen asuu pysyvästi jossakin näistä maista.

Suomen ulkopuolella tehtyyn kansainvälisen oikeuden nojalla rangaistavaan sotarikokseen, rikokseen ihmisyyttä vastaan, joukkotuhontaan, kidutukseen ja merirosvoukseen sekä muuhun niihin rinnastettavaan kansainvälisen oikeuden nojalla rangaistavaan tekoon sovelletaan Suomen lakia.

Suomen lakia sovelletaan Suomen ulkopuolella tehtyyn:

1) sellaiseen kansainvälistä suojelua nauttivaan henkilöön kohdistuneeseen tahalliseen surmaamiseen, pahoinpitelyyn tai vapaudenriistoon taikka hänen virkahuoneistoonsa, yksityisasuntoonsa tai kulkuneuvoonsa kohdistuvaan väkivaltaiseen hyökkäykseen tai tällaisella hyökkäyksellä uhkaamiseen, jota tarkoitetaan kansainvälistä suojelua nauttivia henkilöitä vastaan, mukaan lukien diplomaattiset edustajat, kohdistuvien rikosten ehkäisemistä ja rankaisemista koskevassa yleissopimuksessa (SopS 63/78); sekä

2) sellaiseen Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen yhteydessä toimivaan henkilöstöön kohdistuvaan rikokseen, jota tarkoitetaan Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen yhteydessä toimivan henkilöstön turvallisuudesta tehdyssä yleissopimuksessa (SopS 2–3/2001).

Suomen lakia sovelletaan myös Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, josta säädetään rangaistus:

1) 11 luvun 4 c §:ssä;

2) 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä;

3) 34 a luvussa;

4) 34 a luvun 2 tai 3 §:ssä, jos on kyse niissä tarkoitetun rikoksen tekemiseksi tehdystä ryöstöstä, törkeästä ryöstöstä, kiristyksestä tai törkeästä kiristyksestä;

5) 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 2–9 kohdassa taikka 2 tai 3 momentissa taikka 3, 6, 10 tai 12 §:ssä, jos on kyse niissä tarkoitetun rikoksen tekemiseksi tehdystä väärennyksestä tai törkeästä väärennyksestä;

6) 37 luvun 1–5 §:ssä; taikka

7) 50 luvun 1–4 tai 4 a §:ssä.

Suomen rikoslakia sovelletaan myös Suomen ulkopuolella tehtyyn tekoon, jota on pidettävä tässä pykälässä tarkoitetun rikoksen rangaistavana yrityksenä tai rangaistavana osallisuutena sellaiseen rikokseen.

Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, josta Suomen lain mukaan saattaa seurata yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus, sovelletaan Suomen lakia, jos valtio, jonka alueella rikos on tehty, on pyytänyt rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä Suomeen taikka rikoksen johdosta esittänyt pyynnön rikoksesta epäillyn luovuttamisesta, mutta pyyntöön ei ole suostuttu.

Jos 1 momentissa tarkoitetun pyynnön esittää toinen Euroopan unionin jäsenvaltio, Islanti tai Norja, rikokseen sovelletaan Suomen lakia riippumatta 1 momentissa säädetyistä rangaistusasteikkoa ja rikoksentekopaikkaa koskevista edellytyksistä.

Jos rikokseen tämän luvun mukaan sovelletaan Suomen lakia, myös oikeushenkilön rangaistusvastuu määräytyy Suomen lain mukaan.

Jos rikos on tehty vieraan valtion alueella, edellytetään luvun 5–7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa kuitenkin, että oikeushenkilö on suomalainen.

Rikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä rikollinen teko suoritettiin tai toteutettiin, että siellä, missä rikoksen tunnusmerkistön mukainen seuraus ilmeni. Laiminlyöntirikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä tekijän olisi pitänyt toimia, että siellä, missä rikoksen tunnusmerkistön mukainen seuraus ilmeni.

Jos rikos jäi yritykseksi, rikos katsotaan tehdyksi sielläkin, missä rikoksen täyttyessä sen tunnusmerkistön mukainen seuraus joko todennäköisesti tai tekijän käsityksen mukaan olisi ilmennyt.

Rikoskumppaneiden, välillisen tekijän, yllyttäjän ja avunantajan rikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä osallisuusteko tehtiin, että siellä, missä rikoksentekijän osallisuusteon kohteena ollut rikollinen teko katsotaan tehdyksi.

Jos rikoksen tekopaikasta ei ole varmuutta, mutta on perusteltua syytä olettaa, että rikos on tehty Suomen alueella, se katsotaan tehdyksi Suomessa.

Milloin rikos on tehty vieraan valtion alueella, Suomen lain soveltaminen voidaan perustaa 5, 6 ja 8 §:ään vain, jos rikos on myös tekopaikan lain mukaan rangaistava ja siitä olisi voitu tuomita rangaistus myös tämän vieraan valtion tuomioistuimessa. Rikoksesta ei silloin Suomessa saa tuomita ankarampaa seuraamusta kuin siitä tekopaikan laissa säädetään. Jos rikos on tehty useamman valtion alueella, kaksoisrangaistavuuden vaatimus täyttyy, jos teko on jonkin tekopaikan lain mukaan rangaistava.

Vaikka teosta ei säädetä rangaistusta tekopaikan laissa, siihen sovelletaan Suomen lakia, jos sen on tehnyt henkilö, joka oli tekohetkellä Suomen kansalainen tai 6 §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla Suomessa pysyvästi asuva henkilö ja teosta säädetään rangaistus:

1) 11 luvun 4 a tai 4 b §:ssä;

2) 11 luvun 5 tai 6 §:ssä, jos teko on sellainen sotarikos tai törkeä sotarikos taikka osallisuusteko niihin, jota tarkoitetaan kulttuuriomaisuuden suojelemisesta aseellisen selkkauksen sattuessa tehdyn yleissopimuksen (SopS 93/1994) toisen pöytäkirjan 15 artiklassa;

3) 11 luvun 8 tai 9 §:ssä;

4) 15 luvun 12 a §:n nojalla mainitun luvun 1–9 §:ssä;

5) 16 luvun 1–3 §:ssä ja vaikka rikoksen kohteena on 40 luvun 11 §:n 2, 3 tai 5 kohdassa tarkoitettu henkilö taikka ulkomainen virkamies, joka toimii Kansainvälisen rikostuomioistuimen palveluksessa;

6) 16 luvun 13, 14, 14 a tai 14 b §:ssä ja vaikka lainkohtia sovelletaan mainitun luvun 20 §:n nojalla;

7) 20 luvun 1–5, 9, 12–16 tai 18–22 §:ssä;

8) 20 luvun 10 tai 11 §:ssä, jos teko kohdistuu kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön;

9) 21 luvun 6 b tai 6 c §:ssä;

10) 21 luvun 5 tai 6 §:ssä, 22 luvun 1 tai 2 §:ssä taikka 25 luvun 8 §:ssä, jos teko on naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (SopS 53/2015) 39 artiklassa tarkoitettu pakotettu raskauden keskeyttäminen tai pakkosterilointi;

11) 25 luvun 4 §:ssä;

12) 29 luvun 1, 2, 5–7 tai 7 a §:ssä, 32 luvun 6 tai 7 §:ssä taikka 36 luvun 1 tai 2 §:ssä, jos teko on unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu unionin taloudellisiin etuihin vaikuttava petos tai 4 artiklan 1–3 kohdassa tarkoitettu muu unionin taloudellisiin etuihin liittyvä rikos;

13) 30 luvun 7, 7 a, 8 tai 8 a §:ssä ja vaikka lainkohtia sovelletaan mainitun luvun 14 §:n nojalla;

14) 34 luvun 6 §:ssä tai 9 §:ssä, jos teko on sellainen rikos, jota tarkoitetaan täydellisestä ydinkoekiellosta tehdyssä sopimuksessa (SopS 15/2001);

15) 40 luvun 1–4 tai 4 a §:ssä, jos rikoksen tekijä on kansanedustaja, ulkomainen virkamies tai ulkomaisen parlamentin jäsen;

16) 40 luvun 8 a tai 8 b §:ssä, jos rikoksen tekijä on kansanedustaja, ulkomainen virkamies tai ulkomaisen parlamentin jäsen; taikka

17) 46 luvun 3 a–3 c §:ssä.

Suomen lakia sovelletaan rahanpesuun ja törkeään rahanpesuun riippumatta siitä, onko esirikos rangaistava siinä valtiossa, jossa se on tehty, jos esirikoksesta säädetään rangaistus:

1) 16 luvun 13 tai 14 §:ssä;

2) 17 luvun 1 a, 8 tai 8 a §:ssä;

3) 20 luvun 1–5, 9, 12–16 tai 18–22 §:ssä;

4) 20 luvun 10 tai 11 §:ssä, jos teko kohdistuu kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön;

5) 30 luvun 7, 7 a, 8 tai 8 a §:ssä; taikka

6) 40 luvun 1 tai 2 §:ssä.

Vaikka teosta ei säädetä rangaistusta tekopaikan laissa, siihen sovelletaan Suomen lakia, jos teko on käsiteltävä sotilasoikeudenkäyntilain (326/1983) mukaisena rikosasiana

Syyttäjä ei saa nostaa syytettä rikosasiassa ilman valtakunnansyyttäjän syytemääräystä, kun:

1) rikos on tehty Suomen ulkopuolella; tai

2) ulkomaalainen on tehnyt rikoksen ulkomaisessa aluksessa sen ollessa Suomen aluevesillä tai ulkomaisessa ilma-aluksessa sen ollessa Suomen ilmatilassa eikä rikos ole kohdistunut Suomeen, Suomen kansalaiseen, Suomessa pysyvästi asuvaan ulkomaalaiseen tai suomalaiseen yhteisöön, säätiöön, tai muuhun oikeushenkilöön.

Valtakunnansyyttäjän määräys ei kuitenkaan ole tarpeen, jos:

1) rikoksen on tehnyt Suomen kansalainen tai henkilö, joka 6 §:n mukaan rinnastetaan Suomen kansalaiseen, ja se on kohdistunut Suomeen, Suomen kansalaiseen, Suomessa pysyvästi asuvaan ulkomaalaiseen tai suomalaiseen yhteisöön, säätiöön tai muuhun oikeushenkilöön;

2) rikos on tehty Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa ja tekopaikan asianomainen syyttäjä on esittänyt pyynnön rikoksen käsittelemisestä suomalaisessa tuomioistuimessa;

3) rikos on tehty suomalaisessa aluksessa sen ollessa millekään valtiolle kuulumattomalla alueella taikka suomalaisessa ilma-aluksessa sen ollessa tällaisella alueella tai sen yläpuolella;

4) rikos on tehty aluksessa tai ilma-aluksessa sen ollessa säännöllisessä liikenteessä Suomessa olevien paikkakuntien tai Suomessa olevan ja Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa olevan paikkakunnan välillä;

5) rikos on käsiteltävä sotilasoikeudenkäyntilain (326/83) mukaisena rikosasiana; taikka

6) syytteen nostamisesta lain mukaan määrää valtioneuvoston oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies tai eduskunta.

Suomessa ei saa nostaa syytettä teosta, josta on jo annettu pääasiaa koskeva lopullinen ratkaisu tekopaikan valtiossa tai toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, Islannissa, Liechtensteinissa, Norjassa tai Sveitsissä ja:

1) syyte on hylätty;

2) syytetty on todettu syylliseksi, mutta jätetty rangaistukseen tuomitsematta;

3) tuomittu seuraamus on pantu täytäntöön tai sen täytäntöönpano on kesken;

4) tuomittu seuraamus on tuomioistuinvaltion lain mukaan rauennut; taikka

5) ratkaisulla on muuten syytteen nostamisen estävä vaikutus.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, valtakunnansyyttäjä saa määrätä syytteen nostettavaksi Suomessa, jos toisessa valtiossa tehty pääasiaa koskeva lopullinen ratkaisu ei perustu Suomen viranomaisen esittämään pyyntöön tai kyseisen valtion rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaan pyyntöön, johon Suomen viranomaiset ovat suostuneet ja:

1) rikoksen katsotaan 3 §:n mukaan kohdistuneen Suomeen;

2) rikos on 4 §:ssä tarkoitettu virkarikos tai sotilasrikos;

3) rikos on 7 §:ssä tarkoitettu kansainvälinen rikos ja sitä koskeva ulkomailla tehty pääasiaa koskeva lopullinen ratkaisu on ilmeisellä tavalla Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen; taikka

4) rikos katsotaan 10 §:n mukaan tehdyksi myös Suomessa. Valtakunnansyyttäjä ei kuitenkaan saa määrätä syytettä nostettavaksi rikoksesta, joka on tehty osittain ratkaisun antaneen Euroopan unionin jäsenvaltion, Islannin, Liechtensteinin, Norjan tai Sveitsin alueella.

Ulkomailla tuomitun rangaistuksen vähentämisestä Suomessa tuomittavasta rangaistuksesta säädetään rikoslain 6 luvun 14 §:ssä.

Jos Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa tai muussa Suomea kansainvälisesti velvoittavassa säädöksessä tai määräyksessä on jossakin tapauksessa rajoitettu Suomen rikosoikeuden soveltamista siitä, mitä tässä luvussa säädetään, noudatetaan tällaista rajoitusta niin kuin siitä on sovittu. Sen estämättä, mitä tässä luvussa säädetään, on lisäksi noudatettava niitä Suomen lain soveltamisen rajoituksia, jotka johtuvat kansainvälisen oikeuden yleisesti tunnustetuista säännöistä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan asetus 627/1996 rikoslain 1 luvun 7 §:n soveltamisesta.

Esitutkintaviranomainen voi toimittaa esitutkinnan Suomen ulkopuolella tehdyksi epäillystä rikoksesta, jos rikokseen rikoslain 1 luvun säännösten nojalla voidaan soveltaa Suomen lakia ja jos esitutkinnan toimittaminen Suomessa on tutkinnallisista syistä ja rikosvastuun toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaista. Jos syytteen nostaminen Suomessa edellyttää rikoslain 1 luvun 12 §:ssä tarkoitettua valtakunnansyyttäjän syytemääräystä, syyttäjä päättää esitutkinnan aloittamisesta. Suomen ulkopuolella tehdyksi epäillyn rikoksen esitutkinta jätetään toimittamatta tai syyttäjän suostumuksella lopetetaan, jos käy ilmi, että edellytykset esitutkinnan toimittamiselle Suomessa eivät täyty. Syyttäjän suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos syyttäjä ei ole päättänyt esitutkinnan aloittamisesta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .