Tuotevastuun laajentaminen digitaalisiin tuotteisiin

Tämä laki koskee tuotteesta, joka on saatettu markkinoille tai käyttöönotettu, henkilölle tai omaisuudelle aiheutuneen vahingon korvaamista.

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) tuotteella irtainta esinettä, mukaan lukien esine, joka on integroitu tai liitetty toiseen irtaimeen esineeseen tai kiinteistöön, sekä sähköä, 2 kohdassa tarkoitettua digitaalista valmistustiedostoa, raaka-ainetta ja ohjelmistoa, mutta ei kuitenkaan toisen maalla olevaa rakennusta;

2) digitaalisella valmistustiedostolla irtaimen esineen digitaalista versiota tai digitaalista mallia, joka sisältää aineellisen esineen tuottamiseksi tarvittavat toiminnalliset tiedot mahdollistaen koneiden tai työkalujen automaattisen ohjauksen;

3) komponentilla mitä tahansa aineellista tai aineetonta esinettä, raaka-ainetta tai tuotteeseen liittyvää palvelua, joka on integroitu tai liitetty tuotteeseen;

4) tuotteeseen liittyvällä palvelulla digitaalista palvelua, joka on integroitu tai liitetty tuotteeseen siten, että tuote ei pystyisi ilman sitä suorittamaan yhtä tai useampaa toiminnoistaan;

5) valmistajalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka:a) kehittää, valmistaa tai tuottaa tuotetta; b) suunnitteluttaa tai valmistuttaa tuotetta taikka varustamalla tuotteen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan esiintyy sen valmistajana; tai c) kehittää, valmistaa tai tuottaa tuotetta omaan käyttöönsä;

6) merkittävällä muutoksella tuotteen sellaista muuttamista sen markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeen: a) joka katsotaan merkittäväksi tuoteturvallisuutta koskevien asiaankuuluvien Euroopan unionin tai kansallisten sääntöjen nojalla; tai b) joka silloin, kun tuoteturvallisuutta koskevissa asiaankuuluvissa Euroopan unionin tai kansallisissa säännöissä ei vahvisteta kynnysarvoa sille, mikä on katsottava merkittäväksi muutokseksi, muuttaa tuotteen alkuperäistä suorituskykyä, tarkoitusta tai tyyppiä ilman, että kyseinen muutos on ennakoitu valmistajan alustavassa riskinarvioinnissa, ja muuttaa vaaran luonnetta, synnyttää uuden vaaran tai nostaa riskitasoa;

7) valmistajan määräysvallalla sitä, että: a) tuotteen valmistaja suorittaa tai antaa kolmannelle luvan tai suostumuksen suorittaa komponentin, mukaan lukien ohjelmistopäivityksen tai -versiopäivityksen, integroinnin, liittämisen tai toimittamisen taikka tuotteen muuttamisen, mukaan lukien merkittävän muutoksen; b) tuotteen valmistajalla on kyky toimittaa ohjelmistopäivitys tai -versiopäivitys itse tai kolmannen välityksellä;

8) asettamisella saataville markkinoilla tuotteen toimittamista kaupallisen toiminnan yhteydessä Euroopan unionin markkinoille jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta;

9) markkinoille saattamisella tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville Euroopan unionin markkinoilla;

10) käyttöönotolla tuotteen ensimmäistä käyttöä Euroopan unionissa kaupallisen toiminnan yhteydessä joko maksua vastaan tai maksutta olosuhteissa, joissa kyseistä tuotetta ei ole saatettu markkinoille ennen sen ensimmäistä käyttöä;

11) valtuutetulla edustajalla Euroopan unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan antama kirjallinen toimeksianto hoitaa kyseisen valmistajan puolesta tietyt tehtävät;

12) maahantuojalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta tuodun tuotteen Euroopan unionin markkinoille;

13) jakelupalvelujen tarjoajalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa kaupallisen toiminnan yhteydessä vähintään kahta seuraavista palveluista: tuotteen varastointi, pakkaaminen, varustaminen osoitteella ja lähettäminen, ilman että omistaa kyseisen tuotteen, lukuun ottamatta yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuja postipalveluja, rajatylittävistä pakettipalveluista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/644 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuja pakettipalveluja sekä muita postipalveluja tai tavaraliikennepalveluja;

14) jakelijalla toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka asettaa tuotteen saataville markkinoilla ja joka on muu kuin kyseisen tuotteen valmistaja tai maahantuoja;

15) talouden toimijalla tuotteen tai komponentin valmistajaa, tuotteeseen liittyvän palvelun tarjoajaa, valtuutettua edustajaa, maahantuojaa, jakelupalvelujen tarjoajaa ja jakelijaa.

Laki ei koske:

2) yksinomaan ammattimaisiin tarkoituksiin käytetylle omaisuudelle aiheutunutta vahinkoa;

3) komponentista tuotteelle aiheutunutta vahinkoa, jos komponentti oli integroitu tai liitetty tuotteeseen valmistajan toimesta tai sen määräysvallassa;

4) ydinvastuulaissa (484/1972) tarkoitettua vahinkoa; eikä

5) kaupallisen toiminnan ulkopuolella kehitetyn tai toimitetun vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmiston aiheuttamaa vahinkoa.

Vahingonkorvausta on suoritettava vahingosta, joka on johtunut siitä, että tuote ei ole ollut niin turvallinen kuin on ollut aihetta odottaa tai kuin lainsäädännön nojalla vaaditaan.

Turvallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat mukaan lukien ainakin seuraavat seikat:

1) tuotteen merkinnät, tekniset ominaisuudet, koostumus ja pakkaus, kokoamis-, asennus-, käyttö- ja huolto-ohjeet sekä tuotteesta annetut muut tiedot ja tuotteen ominaisuudet sekä tuotteen suunnittelu;

2) tuotteen kohtuudella ennakoitavissa oleva käyttö;

3) tuotteen mahdollinen kyky oppia tai hankkia uusia ominaisuuksia markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeen sekä tämän kyvyn vaikutus tuotteen turvallisuuteen;

4) sellaisten muiden tuotteiden, joita voidaan odottaa käytettävän yhdessä tuotteen kanssa, myös liittämiskeinojen avulla, kohtuudella ennakoitavissa oleva vaikutus tuotteeseen;

5) ajankohta, jona tuote saatettiin markkinoille tai otettiin käyttöön, tai, jos valmistajalla säilyy määräysvalta tuotteen suhteen kyseisen ajankohdan jälkeen, ajankohta, jona tuote lakkasi olemasta valmistajan määräysvallassa;

6) merkitykselliset tuoteturvallisuusvaatimukset;

7) tuotetta koskeva mahdollinen palautusmenettely tai muu asiaankuuluva tuoteturvallisuuteen liittyvä toimenpide, jonka toimivaltainen viranomainen tai talouden toimija on toteuttanut;

8) sen käyttäjäryhmän erityistarpeet, jonka käyttöön tuote on tarkoitettu;

9) tuotteen, jonka nimenomaisena tarkoituksena on estää vahinko, osalta se, onko tuotteen tämä tarkoitus toteutunut.

Tuotteen katsotaan olevan turvallisuudeltaan puutteellinen, jos:

1) se, jolta vaaditaan korvausta, ei noudata tuomioistuimen määräystä todisteen esittämisestä tai luovuttamisesta taikka katselmuksen toimittamisesta;

2) korvausta vaativa osoittaa, että tuote ei täytä niitä lainsäädäntöön tai viranomaisen antamiin määräyksiin perustuvia pakollisia tuoteturvallisuusvaatimuksia, joiden tarkoituksena on suojata sellaisen vahingon riskiltä, joka vahinkoa kärsineelle on aiheutunut; tai

3) korvausta vaativa osoittaa, että vahinko on aiheutunut tuotteen ilmeisestä toimintahäiriöstä kohtuudella ennakoitavissa olevan käytön aikana tai tavanomaisissa olosuhteissa.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuotteen katsotaan olevan turvallisuudeltaan puutteellinen, jos puutteellista turvallisuutta on erityisesti teknisen tai tieteellisen monimutkaisuuden vuoksi kohtuuttoman vaikea näyttää toteen ja korvausta vaativa saattaa todennäköiseksi, että tuote on turvallisuudeltaan puutteellinen.

Edellä 1 ja 2 momentissa säädetyt olettamat voidaan kumota osoittamalla, että tuote ei ole turvallisuudeltaan puutteellinen.

Vahingon katsotaan aiheutuneen tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta, jos korvausta vaativa osoittaa, että:

1) tuote on turvallisuudeltaan puutteellinen; ja

2) aiheutunut vahinko on laadultaan tyypillisesti johdonmukainen kyseessä olevan tuotteen puutteellisen turvallisuuden kanssa.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, vahingon katsotaan aiheutuneen tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta, jos puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välistä syy-yhteyttä on erityisesti teknisen tai tieteellisen monimutkaisuuden vuoksi kohtuuttoman vaikea näyttää toteen ja korvausta vaativa saattaa todennäköiseksi, että tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välillä on syy-yhteys.

Edellä 1 ja 2 momentissa säädetyt olettamat voidaan kumota osoittamalla, että vahinko ei ole aiheutunut tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta.

Tämän lain mukainen vahingonkorvausvelvollisuus on:

1) turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen valmistajalla;

2) tuotteen valmistajan lisäksi turvallisuudeltaan puutteellisen komponentin valmistajalla, jos kyseinen komponentti on integroitu tai liitetty tuotteeseen valmistajan määräysvallassa ja se on aiheuttanut tuotteen puutteellisen turvallisuuden;

3) valmistajan lisäksi turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen tai komponentin maahantuojalla, jos tuotteen tai komponentin valmistaja on sijoittautunut Euroopan unionin ulkopuolelle;

4) valmistajan lisäksi sen valtuutetulla edustajalla, jos turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen tai komponentin valmistaja on sijoittautunut Euroopan unionin ulkopuolelle;

5) valmistajan lisäksi jakelupalvelujen tarjoajalla, jos turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen tai komponentin valmistaja on sijoittautunut Euroopan unionin ulkopuolelle eikä Euroopan unioniin sijoittautunutta maahantuojaa tai valtuutettua edustajaa ole.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun valmistajan vastuu kattaa myös turvallisuudeltaan puutteellisen komponentin aiheuttaman vahingon, jos komponentti on integroitu tai liitetty tuotteeseen kyseisen valmistajan määräysvallassa.

Myös sitä, joka merkittävästi muuttaa tuotetta valmistajan määräysvallan ulkopuolella ja tämän jälkeen asettaa sen saataville markkinoilla tai ottaa sen käyttöön, pidetään 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna valmistajana.

Jos yhtäkään 5 §:ssä tarkoitettua talouden toimijaa ei voida tunnistaa tai yksilöidä taikka jos yksikään tällainen toimija ei ole sijoittautunut Euroopan unioniin, kukin turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen jakelija vastaa tuotteen aiheuttamasta vahingosta.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta, jos jakelija ilmoittaa vahinkoa kärsineelle kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut tältä tunnistus- tai yksilöintipyynnön tai korvausvaatimuksen, joko vahingosta 5 §:n mukaan vastuussa olevan talouden toimijan tai oman Euroopan unioniin sijoittautuneen jakelijansa, joka on toimittanut tuotteen kyseiselle jakelijalle.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös sellaiseen verkkoalustan tarjoajaan, joka ei ole talouden toimija, jos:

1) kyseinen verkkoalusta antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajan kanssa; ja

2) digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2065 (digipalvelusäädös) 6 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Korvausvelvollisuutta 5 tai 6 §:n nojalla ei ole, jos:

1) valmistaja tai maahantuoja näyttää, ettei se ole saattanut tuotetta markkinoille tai ottanut tuotetta käyttöön;

2) jakelija näyttää, ettei se ole asettanut tuotetta saataville markkinoilla;

3) talouden toimija näyttää, että vahingon aiheuttanut puute johtuu siitä, että tuotteen on oltava lainsäädäntöön perustuvien vaatimusten tai viranomaisen antamien pakottavien määräysten mukainen; tai

4) talouden toimija näyttää, että tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivinen taso ei tuotteen markkinoille saattamisen tai käyttöönoton ajankohtana taikka sinä aikana, jona tuote oli valmistajan määräysvallassa, ollut sellainen, että tuotteen puutteellinen turvallisuus olisi voitu havaita.

Korvausvelvollisuutta ei myöskään ole, jos talouden toimija saattaa todennäköiseksi joko sen, että tuotteen turvallisuudessa ei ollut vahingon aiheuttanutta puutetta silloin, kun se saattoi tuotteen markkinoille, otti sen käyttöön tai asetti sen saataville markkinoilla, tai sen, että vahingon aiheuttanut puute syntyi kyseisen ajankohdan jälkeen.

Poiketen siitä, mitä 2 momentissa säädetään, talouden toimija ei kuitenkaan vapaudu korvausvelvollisuudesta, jos tuotteen puutteellinen turvallisuus johtuu valmistajan määräysvallassa olevasta:

1) ohjelmistosta, mukaan lukien ohjelmistopäivitykset ja -versiopäivitykset, tai tuotteeseen liittyvästä palvelusta;

2) turvallisuuden ylläpitämiseksi tarvittavien ohjelmistopäivitysten tai -versiopäivitysten puuttumisesta; tai

3) tuotteen merkittävästä muutoksesta.

Edellä 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu komponentin valmistaja ei myöskään ole korvausvelvollinen, jos se näyttää, että tuotteen puutteellinen turvallisuus johtuu tuotteen valmistajan komponentin valmistajalle antamista ohjeista tai sen tuotteen suunnittelusta, johon komponentti on integroitu tai liitetty.

Edellä 5 §:n 3 momentissa tarkoitettu toimija ei myöskään ole korvausvelvollinen, jos se näyttää, että vahingon aiheuttanut puute liittyy sellaiseen tuotteen osaan, johon muutos ei ole vaikuttanut.

Tämän lain nojalla korvataan myös datan tuhoutumisesta tai turmeltumisesta aiheutunut taloudellinen menetys, jos dataa on käytetty yksinomaan henkilökohtaisiin tarkoituksiin. Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös tässä momentissa tarkoitettuun taloudelliseen menetykseen.

Tähän lakiin perustuva korvauskanne on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahinkoa kärsinyt sai tiedon tai hänen olisi pitänyt saada tieto vahingon ilmenemisestä, tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta ja korvausvelvollisesta.

Kanne on kuitenkin pantava vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun 5 tai 6 §:ssä tarkoitettu korvausvelvollinen:

1) saattoi tuotteen markkinoille tai tuote otettiin käyttöön; tai

2) asetti merkittävästi muutetun tuotteen saataville markkinoilla tai tällainen tuote otettiin käyttöön sen merkittävän muutoksen jälkeen.

Poiketen siitä, mitä edellä tässä pykälässä säädetään, vahinkoa kärsinyt saa panna kanteen vireille 2 momentissa säädetyn määräajan jälkeen, jos hän ei henkilövahingon piilevyyden vuoksi ole voinut panna kannetta vireille määräajassa. Tällainen kanne on kuitenkin pantava vireille 25 vuoden kuluessa siitä, kun määräaika on alkanut kulua 2 momentin mukaisesti.

Jos oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:ssä säädetyt edellytykset esineen tai asiakirjan todisteeksi tuomisesta tuomioistuimeen tai katselmuksen toimittamisesta täyttyvät taikka jos todisteen luovuttamiseen tai katselmuksen toimittamiseen on suostuttu vapaaehtoisesti, tuomioistuin voi vireillä olevassa oikeudenkäynnissä asianosaisen asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä määrätä, että esine- tai asiakirjatodiste tai katselmuskohde on esitettävä helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla (esittämistapamääräys ), jos tällaisessa muodossa esitettävällä esineellä, asiakirjalla tai katselmuksen toimittamisella voi olla merkitystä näyttönä ja jos tuomioistuin pitää määräystä oikeasuhtaisena ottaen huomioon määräyksen kohteelle siitä aiheutuvat kustannukset ja vaiva.

Ennen esittämistapamääräyksen antamista asianomaiselle henkilölle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Tarvittaessa häntä voidaan kuulustella noudattaen, mitä asianosaisen tai todistajan kuulustelemisesta oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetään sekä ottaa vastaan myös muita todisteita.

Esittämistapamääräystä annettaessa on asetettava määräaika, jonka kuluessa tarpeelliset toimenpiteet on suoritettava. Esittämistapamääräyksen tehosteeksi ei voida asettaa uhkasakkoa eikä määrätä ulosottomiestä panemaan määräystä täytäntöön. Todisteen tuomisesta tuomioistuimeen ja katselmuksen toimittamisesta on muutoin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetään.

Esittämistapamääräystä koskevaan päätökseen haetaan muutosta noudattaen, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 68 §:ssä säädetään.

Hovioikeuden ja korkeimman oikeuden on julkaistava helposti saavutettavassa ja sähköisessä muodossa tuomiot, joilla asia lopullisesti ratkaistaan ja jotka koskevat tämän lain soveltamisalaan kuuluvia oikeudenkäyntejä.

Tuomio on ennen julkaisemista tarvittavilta osin pseudonymisoitava tai anonymisoitava.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan tuotevastuulain 5 §:n soveltamisesta Liechtensteinin ruhtinaskuntaan annettu asetus (1139/1995).

Ennen tämän lain voimaantuloa markkinoille saatettuihin tai käyttöön otettuihin tuotteisiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tähän lakiin perustuva kanne, joka koskee tavaran virheestä muulle omaisuudelle aiheutuneen esinevahingon korvaamista taikka palveluksen suorittamisessa käytetyn materiaalin virheestä muulle omaisuudelle kuin palveluksen kohde-esineelle aiheutuneen esinevahingon korvaamista, on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahinkoa kärsinyt sai tiedon vahingon ilmenemisestä ja korvausvelvollisesta.

Kanne on kuitenkin pantava vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun korvausvelvollinen:

1) saattoi tavaran tai materiaalin markkinoille tuotevastuulain 1 a §:n 9 kohdassa tarkoitetulla tavalla tai kun se otettiin käyttöön mainitun pykälän 10 kohdassa tarkoitetulla tavalla; tai

2) asetti tuotevastuulain 1 a §:n 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla merkittävästi muutetun tavaran tai materiaalin mainitun pykälän 8 kohdassa tarkoitetulla tavalla saataville markkinoilla tai kun tällainen tavara tai materiaali otettiin käyttöön mainitun pykälän 10 kohdassa tarkoitetulla tavalla merkittävän muutoksen jälkeen.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .