Laki Finnfund Oy -nimisestä osakeyhtiöstä ja siihen liittyviksi laeiksi

Finnfund Oy on kehitysrahoitustoimintaa harjoittava osakeyhtiö, jonka tarkoituksena on edistää Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysapukomiteassa (DAC) kehittyviksi maiksi luokiteltujen maiden kestävää kehitystä ohjaamalla henkisiä ja aineellisia voimavaroja näiden maiden yritystoiminnan kehittämiseen.

Finnfund Oy, jäljempänä emoyhtiö , muodostaa konsernin, jäljempänä konserni , tytäryhtiön, jäljempänä tytäryhtiö , kanssa, joka hoitaa tämän lain 15 §:ssä säädettyjä julkisia hallintotehtäviä. Konserniin voi lisäksi kuulua muita yhtiöitä.

Emoyhtiöön sovelletaan osakeyhtiöitä koskevaa lainsäädäntöä, jollei tässä laissa tai muussa laissa toisin säädetä.

Emoyhtiöön ei sovelleta luottolaitostoiminnasta annettua lakia (610/2014).

Emoyhtiöön ei sovelleta finanssialan digitaalisesta häiriönsietokyvystä ja asetusten (EY) N:o 1060/2009, (EU) N:o 648/2012, (EU) N:o 600/2014, (EU) N:o 909/2014 ja (EU) 2016/1011 muuttamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2022/2554

Emoyhtiön tehtävänä on 1 §:ssä säädetyn tarkoituksen toteuttamiseksi rahoittaa kehittyviin maihin perustettavia ja niissä toimivia yrityksiä, joihin liittyy Suomen taloudellinen ja kehityspoliittinen intressi. Emoyhtiö voi myös rahoittaa muita yrityksiä, jotka käyttävät yhtiöltä saamansa rahoituksen investointeihin kehittyvissä maissa.

Emoyhtiö saa 1 §:ssä säädetyn tarkoituksen toteuttamiseksi:

myöntää oman ja vieraan pääoman ehtoista rahoitusta ja välirahoitusta;

perustaa ja olla sijoittajana rahastoissa;

osallistua Euroopan unionin rahoitusvälineisiin ja takauksiin;

hallinnoida ja jakaa Euroopan unionin talousarviosta rahoitettavia varoja Euroopan komission kanssa tehtävän sopimuksen perusteella Euroopan talousarviosta annetun lainsäädännön mukaisesti, edellyttäen että emoyhtiö täyttää Euroopan komission sille asettamat edellytykset;

ostaa, myydä, merkitä, omistaa ja hallita osakkeita, yhtiöosuuksia ja niitä vastaavia osuuksia sekä arvopapereita ja kiinteää omaisuutta;

antaa takauksia ja vastaavia sitoumuksia;

suunnata varoja yritysten toiminnan aloittamiseen ja kehittämiseen liittyviin tutkimuksiin ja selvityksiin sekä osallistua kehittyvien maiden teollista ja muuta tuotannollista yritystoimintaa palvelevan rahoitussektorin kehittämiseen ja rahoitukseen; ja

muutoin kuin 1–7 kohdassa tarkoitetulla tavalla ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka edistävät emoyhtiön 1 §:ssä säädetyn tarkoituksen saavuttamista.

Valtioneuvoston yleisistunto voi päättää, että emoyhtiö voi harjoittaa edellä tarkoitettua toimintaa myös muissa kuin kehittyviksi maiksi luokitelluissa valtioissa, jos tämä edistää Suomen taloudellisia ja kehityspoliittisia intressejä.

Emoyhtiön tarkoituksena ei ole voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Emoyhtiön mahdollinen voitto käytetään kokonaisuudessaan emoyhtiön tehtävien mukaiseen toimintaan.

Valtio voi pääomittaa emoyhtiötä ja myöntää sille lainoja. Valtioneuvoston yleisistunto päättää emoyhtiön pääomittamisesta. Ulkoministeriö päättää lainojen myöntämisestä emoyhtiölle ja niiden ehdoista valtion myöntämän rahoituksen osalta. Lainat voidaan myöntää emoyhtiön markkinoilta ottamia lainoja edullisemmilla ehdoilla.

Valtio voi tehdä oman pääoman ehtoisia sijoituksia 4 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuihin emoyhtiön tai sen perustamien yhtiöiden hallinnoimiin rahastoihin. Ulkoministeriö päättää sijoitusten tekemisestä ja niiden ehdoista valtion myöntämän rahoituksen osalta. Sijoituksissa voidaan ottaa suurempaa riskiä tai tyytyä pienempään tuottoon kuin yksityiset sijoittajat ovat valmiita hyväksymään.

Valtioneuvoston yleisistunto voi määräämillään ehdoilla antaa emoyhtiölle sitoumuksia siitä, että valtio korvaa emoyhtiölle sen luotonanto- ja takaustoiminnassa mahdollisesti syntyneitä tappioita sekä osake- ja osuussijoitusten menetyksiä ja arvonalenemisia ja että valtio maksaa emoyhtiön ottamasta muusta kuin euromääräisestä lainasta mahdollisesti aiheutuvan kurssitappion valtion talousarviossa tarkemmin määrättävissä rajoissa.

Emoyhtiön toiminnan tulee olla liiketaloudellisesti kannattavaa pitkällä aikavälillä.

Emoyhtiö voi tehdä sijoituksia tai myöntää rahoitusta ainoastaan yrityksiin, joilla arvioidaan olevan edellytykset kannattavaan liiketoimintaan.

Emoyhtiön tulee tehdä ulkoministeriölle tässä laissa säädettävän salassapidon estämättä oma-aloitteinen ilmoitus perusteen olemassaolosta, jos sen tietoon tulee Euroopan unionin valtiotukisääntöjen mukainen peruste keskeyttää tai takaisinperiä emoyhtiön ulkoministeriöltä saama rahoitus tai emoyhtiön itse tekemä sijoitus. Emoyhtiön tulee toiminnallaan edistää tuen keskeyttämispäätöksen ja takaisinperintäpäätöksen toimeenpanoa.

Emoyhtiön osakkeista on aina vähintään 51 prosenttia oltava Suomen valtion välittömässä omistuksessa ja hallinnassa.

Emoyhtiö kuuluu ulkoministeriön hallinnonalaan. Ulkoministeriö toimii emoyhtiön omistajaohjaajana.

Emoyhtiö omistaa 13 §:ssä tarkoitetun julkisia hallintotehtäviä harjoittavan tytäryhtiön, jonka julkisten hallintotehtävien hoitamista ja sille osoitettujen julkisten varojen käyttöä ulkoministeriö ohjaa. Emoyhtiön toiminta ei saa vaarantaa julkisen hallintotehtävän hoitamista. Emoyhtiö voi tytäryhtiön lisäksi omistaa muitakin yhtiöitä. Emoyhtiö vastaa täysimääräisesti näiden yhtiöiden ohjauksesta.

Emoyhtiön toimielimen jäsen ja varajäsen, emoyhtiön palveluksessa oleva henkilö sekä emoyhtiön toimeksiannosta tehtävää suorittava on velvollinen pitämään salassa tiedon, jonka hän on tehtävässään tai tehtävää suorittaessaan saanut emoyhtiön tai sen tytäryhtiön asiakkaan tai muun henkilön taloudellisesta asemasta, yksityiselämään liittyvistä olosuhteista tai liikesalaisuudesta. Salassapitovelvollisuus ei koske tilanteita, joissa tiedon ilmaisemiseen on saatu suostumus siltä, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty.

Salassapitovelvollisuus ei estä sitä, mitä säädetään tietojen luovuttamisesta yrityspalvelujen toteuttamista varten yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmästä annetussa laissa (293/2017).

Ulkoministeriöllä on oikeus saada emoyhtiöltä sekä emoyhtiön toimeksiannosta tehtävää suorittavalta 9 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä ulkoministeriön pyynnöstä sellaiset tiedot, jotka ovat välttämättömiä seuraavien tarkoitusten toteuttamiseksi:

emoyhtiön omistajaohjaus;

emoyhtiön erityistehtävän valvonta ja seuranta;

emoyhtiölle myönnetyn tai sen edelleen myöntämän valtiontuen käytön valvonta ja takaisinperintä;

emoyhtiön tietoon tulleiden väärinkäytösten tai epäasiallisen toiminnan tai niiden epäilyjen selvittäminen;

emoyhtiön tai sen konsernin sijoitusten kohdentuminen ja niiden vaikutusten arviointi; sekä

julkisen rahoituksen yhteensovittaminen.

Emoyhtiön valvonnassa tulee ottaa huomioon ne periaatteet, joita Finanssivalvonta noudattaa luottolaitoksia valvoessaan.

Emoyhtiö saa 9 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä luovuttaa tietoja 13 §:ssä tarkoitetulle julkista hallintotehtävää harjoittavalle tytäryhtiölleen, jos tiedon antaminen on välttämätöntä konsernin toiminnan, lakisääteisten velvoitteiden toteuttamisen tai riskienhallinnan kannalta.

Ulkoministeriö voi luovuttaa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki , 24 §:n 1 momentin 20 kohdan nojalla salassa pidettäviä tietoja emoyhtiölle, jos tietojen luovuttaminen on välttämätöntä emoyhtiön tämän lain 1 §:ssä säädetyn erityistehtävän toteuttamiseksi tai sen riskienhallinnan varmistamiseksi.

Ulkoministeriön on ennen 1 momentissa tarkoitettua tietojen luovuttamista arvioitava, voiko luovutus aiheuttaa kilpailua vääristäviä vaikutuksia markkinoilla. Tietoja ei saa luovuttaa, jos niiden käyttö voisi johtaa kilpailun vääristymiseen tai antaa emoyhtiölle perusteetonta kilpailuetua suhteessa muihin toimijoihin.

Emoyhtiö omistaa kokonaan tytäryhtiön, joka hoitaa ulkoministeriön sille tämän lain 15 §:ssä säädettyjä tehtäviä.

Tytäryhtiö kuuluu ulkoministeriön hallinnonalaan.

Tytäryhtiö on yksityisen sektorin kehitysyhteistyöhön liittyvää valtionavustustoimintaa ja muita Suomen kehityspolitiikan mukaisia yksityisen sektorin rahoitusosaamista vaativia tehtäviä harjoittava osakeyhtiö.

Tytäryhtiön tarkoituksena ei ole voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Tytäryhtiön mahdollinen voitto käytetään kokonaisuudessaan tytäryhtiön tehtävien mukaiseen toimintaan.

Tytäryhtiön tehtävänä on 19 §:ssä säädetyllä tavalla myöntää ja hallinnoida kehittyvien maiden yksityisen sektorin kehitystä edistäviä valtionavustuksia. Palvelusopimuksella määritetään tehtävien hoitamiseen liittyvät ehdot.

Tytäryhtiön tehtävänä on lisäksi palvelusopimuksen perusteella tuottaa ulkoministeriölle seuraavia palveluja, jotka eivät ole julkisia hallintotehtäviä:

yritysten verkostoitumispalveluja;

viestintä-, koulutus- tai markkinointipalveluja; tai

muita palveluja, joita ei ole pidettävä taloudellisena toimintana tai jotka ovat luonteeltaan taloudellista toimintaa, mutta joita tytäryhtiö ei harjoita kilpailutilanteessa markkinoilla.

Tytäryhtiö voi tuottaa ulkoministeriölle myös muita palveluja, joita on pidettävä taloudellisena toimintana kilpailluilla markkinoilla, edellyttäen että tytäryhtiö valitaan palveluntarjoajaksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016) edellyttämässä menettelyssä.

Tytäryhtiö voi ulkoministeriön lisäksi tuottaa sen toimialaan kuuluvia muita kehityspoliittisia palveluja Euroopan unionin toimielimille.

Tytäryhtiö perii julkisten hallintotehtävien hoitamisen vaatimista toimenpiteistä ulkoministeriön kustannusperusteiseksi arvioiman korvauksen. Tytäryhtiön ulkoministeriölle tuottamien palvelusopimuksessa sovittujen palvelujen osalta tytäryhtiön tuottamat palvelut tulee hinnoitella niin, ettei kilpailu vääristy. Tytäryhtiölle julkisten hallintotehtävien hoitamisen vaatimista toimenpiteistä maksettavasta korvauksesta, muiden palveluiden hinnasta ja muista teknisistä ehdoista sovitaan palvelusopimuksessa tai hankinta-asiakirjoissa.

Tytäryhtiön varoja ei saa käyttää sen emoyhtiön liiketoimintaan eikä muutenkaan niin, että toiminnan puolueettomuus ja riippumattomuus vaarantuu julkisten hallintotehtävien hoitamisessa. Emoyhtiö ei saa myöskään tulouttaa varallisuutta tytäryhtiöstä itselleen varojenjaon kautta.

Tytäryhtiö saa luovuttaa tässä laissa tarkoitettujen julkisten hallintotehtävien hoitamisessa saatuja salassapidettäviä tietoja emoyhtiölleen vain, jos tiedot eivät sisällä liikesalaisuuksia, markkinatietoa tai sellaista strategista aineistoa, jota emoyhtiö voisi hyödyntää kilpailussa, ja jos tietojen luovutus:

perustuu lakiin; tai

muutoin kuin 1 kohdassa tarkoitetusta syystä on välttämätöntä konsernin hallinnollisen toiminnan tai konsernitasoisten ohjaus- ja valvontavelvoitteiden kannalta, eikä tietojen käyttö vaaranna kilpailuneutraliteettia.

Tytäryhtiön hallituksessa tulee olla laajasti edustettuna asiantuntemusta valtionavustusten myöntämisestä, julkisten hallintotehtävien hoitamisesta, liiketoiminnasta kehittyvissä maissa ja yritystaloudesta sekä –rahoituksesta.

Enintään yksi kolmasosa tytäryhtiön hallituksesta saa muodostua Finnfund Oy:n toimitusjohtajasta, hallituksen jäsenistä tai työntekijöistä.

Tytäryhtiö myöntää päätöksellään ja hallinnoi kehittyvien maiden yksityisen sektorin kehitystä edistäviä valtionavustuksia. Avustusten tarkoituksena on edistää kestävää kehitystä maissa, jotka on luokiteltu kehittyviksi maiksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomiteassa.

Jollei tässä laissa toisin säädetä, tytäryhtiön valtionavustusten myöntämiseen ja hallinnointiin sovelletaan valtionavustuslakia (688/2001) ja siinä valtionapuviranomaisesta säädettyä sekä taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen yleisistä edellytyksistä annettua lakia (429/2016).

Tytäryhtiö voi myöntää valtionavustusta taloudelliseen toimintaan valtionavustuslain 8 §:n nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella käyttöön otettavan tukiohjelman kautta tai ulkoministeriön hyväksymänä yksittäisenä tukitoimenpiteenä.

Edellä 3 momentissa tarkoitettu tukiohjelma tai yksittäinen tukitoimenpide voi perustua:

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annettuun komission asetukseen (EU) 2023/2831;

tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun asetuksen (EU) N:o 651/2014 ja kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville yrityksille myönnettävien tukien tiettyjen muotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun asetuksen (EU) 2022/2473 muuttamisesta annettuun komission asetukseen (EU) 2023/1315; tai

Euroopan komission hyväksymään ohjelmaan tai yksittäistä tukitoimenpidettä koskevan valtiontukipäätökseen, jos tuen myöntäminen edellyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta Euroopan komissiolle.

Edellä 3 momentissa tarkoitettu tukiohjelma tai yksittäinen tukitoimenpide voi 4 momentissa tarkoitettujen perusteiden nojalla tehtyjen tukitoimenpiteiden lisäksi sisältää toimenpiteitä, jotka eivät täytä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtiontuen edellytyksiä.

Edellä 4 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun ohjelmaan tai tukitoimenpidettä koskevan valtiontukipäätökseen perustuvan valtionavustuksen myöntäminen voidaan toteuttaa vasta Euroopan komission hyväksyttyä ohjelman tai tukitoimenpidettä koskevan valtiontukipäätöksen, jos Euroopan unionin valtiontukea koskeva lainsäädäntö tätä edellyttää.

Tytäryhtiön toimitusjohtaja tai tämän sijainen päättää valtionavustuksista ja valtionavustusten hallinnointiin sekä julkisen hallintotehtävän hoitamiseen liittyvistä hallintopäätöksistä.

Tytäryhtiön hallitus voi kuultuaan ulkoministeriötä päättää muissa kuin taloudellisesti ja kehityspoliittisesti erityisen merkittävissä asioissa siirtää 1 momentissa tarkoitettua toimitusjohtajalle tai tämän sijaiselle kuuluvaa ratkaisuvaltaa muulle tytäryhtiön toimielimelle, jonka jäsenet täyttävät 23 §:ssä säädetyt vaatimukset tai tytäryhtiön palveluksessa olevalle työntekijälle, joka täyttää 23 §:ssä säädetyt vaatimukset. Ulko- ja kehityspoliittisesti tai taloudellisesti erityisen merkittävät päätökset päätetään momentin 1 mukaisesti.

Toimitusjohtaja, tämän sijainen tai tytäryhtiön hallituksen valtuuttama toimielin tai tytäryhtiön palveluksessa oleva työntekijä tekevät päätöksensä asian valmistelusta vastaavan henkilön esityksestä. Asian valmistelusta vastaavan henkilön on täytettävä 23 §:ssä säädetyt vaatimukset.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, mille tytäryhtiön toimielimelle tai 2 momentissa tarkoitetulle työntekijälle valtionavustus- tai muun hallintoasian ratkaisuvaltaa voidaan siirtää ja siitä, kuka voi toimia 3 momentissa tarkoitettuna asian valmistelusta vastaavana henkilönä, joka tekee esityksen.

Tytäryhtiön toimintaan sovelletaan kaikilta osin julkisuuslakia. Julkisuuslain soveltaminen kattaa kaikki tytäryhtiön tehtävät, riippumatta siitä, sisältyykö tehtävään julkisen vallan käyttöä.

Tytäryhtiön toimitusjohtajaan, tämän sijaiseen, muuhun tytäryhtiön palveluksessa olevaan henkilöön ja tytäryhtiön hallituksen jäseneen tai varajäseneen sovelletaan rikoslain (39/1889) rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä tämän suorittaessaan tässä laissa säädettyjä julkisia hallintotehtäviä tai osallistuessaan 20 §:ssä tarkoitettuun päätöksentekoon siitä, mille tytäryhtiön toimielimelle tai 2 momentissa tarkoitetulle työntekijälle valtionavustus- tai muun hallintoasian ratkaisuvaltaa voidaan siirtää ja siitä, kuka voi toimia 3 momentissa tarkoitettuna asian valmistelusta vastaavana henkilönä, joka tekee esityksen.

Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).

Tytäryhtiön toimitusjohtajalla, tämän sijaisella sekä muilla tytäryhtiön palveluksessa olevilla henkilöillä, jotka tekevät tai esittelevät tässä laissa tarkoitettuja valtionavustus- tai muita hallintopäätöksiä tai muutoin hallinnoivat valtionavustuksia, tulee olla julkisten hallintotehtävien menestyksellisen hoitamisen edellyttämä koulutus, kokemus tai muu perehtyneisyys. Koulutusta, kokemusta tai muuta perehtyneisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon tehtävän kannalta tarpeellinen julkisten hallintotehtävien hoitamista, valtionavustustoimintaa, ulko- ja kehityspolitiikkaa sekä rahoitus- ja liiketoimintaa koskeva osaaminen.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitettujen julkisia hallintotehtäviä hoitavien henkilöiden kelpoisuusvaatimuksista.

Ulkoministeriö ohjaa ja valvoo tytäryhtiölle kuuluvan julkisen hallintotehtävän hoitoa ja siihen osoitettujen varojen käyttöä. Ohjaus ja valvonta toteutetaan ulkoministeriön ja tytäryhtiön välisen palvelusopimuksen sekä ulkoministeriön nimittämän ohjausryhmän kautta.

Ulkoministeriöllä on oikeus tarkastaa tytäryhtiön julkisten hallintotehtävien hoitamista ja niiden hoitamiseen osoitettujen varojen käyttöä.

Tytäryhtiön hallituksen tulee ohjata ja valvoa tytäryhtiön operatiivista toimintaa osakeyhtiölain mukaisesti.

Tytäryhtiön hallituksen on raportoitava vuosittain ulkoministeriölle julkisten hallintotehtävien hoitamisen lainmukaisuudesta, julkisen hallintotehtävän hoitamiseen osoitettujen varojen käytöstä, yleisesti talouden ja kirjanpidon järjestämisestä tytäryhtiössä sekä riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan toteutumisesta.

Tytäryhtiön on luovutettava salassapitoa koskevien säännösten estämättä omasta aloitteestaan ja pyynnöstä ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava ulkoministeriölle sellaiset väärinkäytöksiä tai niiden epäilyjä koskevat tiedot, jotka:

tytäryhtiö vastaanottaa omassa lakisääteisessä ilmoituskanavassaan tai muulla tavoin sen tekemiin valtionavustuspäätöksiin liittyen ja jotka ovat välttämättömiä seuraavien merkittävää julkista valtaa sisältävien toimenpiteiden toteuttamiseksi:

a)valtionavustuslain 19 §:n mukaiseen maksatuksen keskeyttämiseen;

b)valtionavustuslain 21 §:n mukaiseen velvoittavaan takaisinperintään;

c)valtionavustuslain 22 §:n mukaiseen harkinnanvaraiseen takaisinperintään;

d)valtionavustuslain 16 §:n mukaiseen tarkastukseen; tai

e)muuhun kuin a-d kohdassa tarkoitettuun valtionavustuslain mukaiseen turvaamistoimenpiteeseen; taikka

2) koskevat tytäryhtiön tai sen palveluntarjoajien toimintaa ja jotka ovat välttämättömiä ulkoministeriön tämän lain tai muun lainsäädännön mukaisten tarkastustoimenpiteiden tai muiden vastaavien julkisen hallintotehtävän tai julkisten varainkäytön ohjausta ja valvontaa koskevien toimenpiteiden toteuttamiseksi.

Tytäryhtiön on huolehdittava, että salassapidettävien tietojen luovutus sen lukuun toimeksiantoa suorittavalle palveluntarjoajalle tapahtuu turvallisesti ja että palveluntarjoajalla on riittävät tekniset ja organisatoriset turvatoimet salassa pidettävien tietojen suojaamiseksi.

Ulkoministeriö voi luovuttaa tytäryhtiölle tietoja salassapitosäännösten estämättä, jos tietojen luovuttaminen on välttämätöntä tytäryhtiön tämän lain nojalla hoitaman julkisen hallintotehtävän toteuttamiseksi.

Tytäryhtiön tulee valvoa valtionavustuksen käyttöä hankkimalla valtionavustuksen käyttö- ja seurantatietoja sekä muita tietoja.

Ulkoministeriö päättää tytäryhtiön myöntämän valtionavustuksen maksatuksen keskeytyksestä, takaisinperinnästä, maksatuksen lopettamisesta sekä valtionavustuksen saajiin kohdistuvista tarkastuksista valtionavustuslain mukaisesti.

Valtionavustuksia koskevasta tarkastusoikeudesta säädetään valtionavustuslain 16 §:ssä. Tarkastuksen suorittamisesta säädetään valtionavustuslain 17 §:ssä ja hallintolain 39 §:ssä.

Tytäryhtiön tulee toiminnallaan edistää valtionavustustoiminnan tarkastamista sekä valtionavustuksen keskeyttämispäätöksen ja takaisinperintäpäätöksen toimeenpanoa.

Tässä luvussa tarkoitettuun tytäryhtiön hallintopäätökseen saa vaatia oikaisua tytäryhtiöltä. Ulkoministeriön tekemään maksatuksen keskeyttämistä, lopettamista tai takaisinperintää koskevaan valtionavustuksen saajaan kohdentuvaan hallintopäätökseen saa vaatia oikaisua ulkoministeriöltä. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa.

Ulkoministeriö ja tytäryhtiö toimivat kumpikin itsenäisinä rekisterinpitäjinä henkilötietojen käsittelyssä tämän lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan. Tytäryhtiö toimii rekisterinpitäjänä hoitaessaan tässä laissa tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä ja ulkoministeriö rekisterinpitäjänä ohjatessaan ja valvoessaan näiden tehtävien toteuttamista.

Henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 ja tietosuojalakia (1050/2018). Tytäryhtiön on toteutettava asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet rekisteröityjen oikeuksien turvaamiseksi.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Lain konsernirakennetta koskevaa 2 §:ää, tiedonluovutusta koskevaa 11 §:ää ja Finnfund Oy:n tytäryhtiötä koskevaa 3 lukua sovelletaan 1 päivästä syyskuuta 2027, kuitenkin siten, että tytäryhtiö myöntää päätöksellään lain 15 §:n 1 momentin ja 19 §:n 1 momentin nojalla valtionavustuksia vasta 1 päivä tammikuuta 2028 alkaen.

Tällä lailla kumotaan Teollisen yhteistyön rahasto Oy -nimisestä osakeyhtiöstä annettu laki (291/1979).

Ulkoministeriö vastaa ennen 1 syyskuuta 2027 haettujen valtionavustusten myöntämisestä ja niidenhallinnoinnista voimassaolon ja käytön loppuun saakka.

Tulon perusteella suoritettavasta verosta ovat vapaat:

Suomen Pankki, Yleisradio Oy, Pohjoismaiden Investointipankki, Pohjoismaiden kehitysrahasto, Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö, Finnvera Oyj, Suomen Vientiluotto Oy, Finnfund Oy, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, rahoitusvakausrahasto ja luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (610/2014) tarkoitettu vanha talletussuojarahasto;

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta Finnvera Oyj:öön eikä Finnfund Oy:öön, ellei valtioneuvoston asetuksella toisin säädetä. Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta lakisääteistä koulutusta järjestäviin yhteisöihin, joiden toiminnan tarkoituksena ei ole voiton tavoittelu. (8.11.2024/605)

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tätä lakia ei sovelleta 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitettua tilinsiirtopalvelua lukuun ottamatta palveluihin, joita tarjoaa:

6) valtion erityisrahoitustoiminnasta ja sen järjestämisestä annetussa laissa (1458/2025) tarkoitettu yhtiö tai Finnfund Oy –nimisestä osakeyhtiöstä annetussa laissa (/) tarkoitettu yhtiö.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .