Luottolaitoslainsäädännön uudistamiseksi

Säästöpankista säädetään tämän lain lisäksi säästöpankkilaissa (1502/2001) ja hypoteekkiyhdistyksestä hypoteekkiyhdistyksistä annetussa laissa (936/1978).

Talletuspankki voi olla osakeyhtiö, osuuskunta (osuuspankki ) tai säästöpankki.

Jos konsolidointia edellytetään EU:n vakavaraisuusasetuksen 18 artiklan 3 tai 6 kohdan nojalla, sitä luottolaitosta, joka on taseen loppusummaltaan suurin, pidetään tätä lakia sovellettaessa emoyrityksenä.

Luottolaitoksen toimiluvan myöntää Finanssivalvonnalle tehtävästä hakemuksesta EKP niin kuin YVM-asetuksessa, sen nojalla annetuissa EKP:n asetuksissa ja päätöksissä sekä tässä luvussa säädetään. Toimilupa voidaan myöntää talletuspankin tai luottoyhteisön toimintaan. Toimilupaan voidaan hakemuksesta sisällyttää talletuspankille 5 luvun 1 §:n nojalla tai luottoyhteisölle mainitun luvun 2 §:n nojalla sallittua liiketoimintaa koskevia rajoituksia. Lisäksi toimilupaan voidaan sisällyttää luottolaitoksen liiketoimintaa koskevia, valvonnan kannalta välttämättömiä rajoituksia. Toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä säädetään Euroopan komission asetuksella tai päätöksellä vahvistettavilla teknisillä standardeilla.

Finanssivalvonnalla on oikeus toimiluvan hakijaa kuultuaan sisällyttää toimilupaehdotukseen luottolaitoksen liiketoimintaa koskevia, valvonnan kannalta välttämättömiä rajoituksia ja ehtoja. Lisäksi Finanssivalvonta voi toimilupaa hakevan yhteisön hakemuksesta sisällyttää toimilupaehdotukseen talletuspankille 5 luvun 1 §:n nojalla tai luottoyhteisölle mainitun luvun 2 §:n nojalla sallittua liiketoimintaa koskevia rajoituksia. Finanssivalvonta voi toimiluvan myöntämisen jälkeen luottolaitoksen hakemuksesta ehdottaa EKP:lle toimiluvan ehtojen muuttamista.

Vähintään yhdellä luottolaitoksen perustajalla on oltava asuinpaikka, tai jos perustaja on oikeushenkilö, kotipaikka Euroopan talousalueella, jollei Finanssivalvonta myönnä tästä poikkeusta. Poikkeus voidaan myöntää, jos se ei vaaranna luottolaitoksen tehokasta valvontaa eikä luottolaitoksen hoitamista.

EKP voi tämän luvun mukaisesti osakeyhtiömuotoisen tai osuuskuntamuotoisen luottolaitoksen Finanssivalvonnalle tekemästä hakemuksesta peruuttaa sen toimiluvan ilman, että luottolaitos olisi asetettava selvitystilaan.

Hakemuksen liitteenä on oltava:

1) jäljennös luottolaitoksen yhtiökokouksen tai osuuskunnan kokouksen päätöksestä, jolla luottolaitos on päättänyt luopua toimiluvastaan;

2) selvitys siitä, että luottolaitoksella ei enää ole talletuksia eikä se enää harjoita liiketoimintanaan muutakaan tässä laissa tai sijoituspalvelulaissa luvanvaraiseksi säädettyä toimintaa;

3) tilintarkastajan lausunto siitä, että 2 kohdassa tarkoitettu selvitys perustuu riittäviin ja ajantasaisiin tietoihin luottolaitoksen taloudellisesta asemasta;

4) rekisteriviranomaisen lupa toimiluvasta luopumiseen.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitettu päätös rekisteröitäväksi. Toimiluvan peruuttaminen tulee voimaan, kun päätös on rekisteröity.

Luottolaitoksen, joka luovuttaa koko liiketoimintansa 8 c luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, ei tarvitse liittää hakemukseen 2 momentissa tarkoitettuja selvityksiä.

Päätös luottolaitoksen toimiluvasta luopumisesta on tehtävä osakeyhtiömuotoisessa luottolaitoksessa osakeyhtiölain 5 luvun 27 §:n mukaisella määräenemmistöllä ja osuuskuntamuotoisessa luottolaitoksessa osuuskuntalain 5 luvun 29 §:n 2 momentin mukaisella määräenemmistöllä ja noudattaen mainitun luvun 21 §:ää.

Toimiluvasta luopumiseen on saatava rekisteriviranomaisen lupa.

Osakeyhtiömuotoisen luottolaitoksen kyseessä ollessa lupamenettelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä osakeyhtiölain 14 luvun 2–5 §:ssä ja tämän lain 10 luvun 10 e §:ssä säädetään. Osuuskuntamuotoisen luottolaitoksen kyseessä ollessa lupamenettelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä osuuskuntalain 18 luvun 2–5 §:ssä ja tämän lain 10 luvun 10 e §:ssä säädetään.

Luottolaitoksen jakautumista tai liiketoiminnan luovutusta koskeva kuulutus velkojille voidaan antaa yhteisesti toimiluvasta luopumista koskevan kuulutuksen kanssa, jos toimia haetaan samalla kertaa.

Luottolaitoksella on oltava pääkonttori Suomessa.

Jos luvan myöntämisen edellytyksenä olevissa, 3 momentissa tarkoitetuissa tiedoissa tapahtuu luvan myöntämisen jälkeen olennainen muutos, luottolaitoksen on ilmoitettava muutoksista Finanssivalvonnalle.

Jos luottolaitos aikoo siirtää kotipaikkansa toiseen ETA-valtioon siten kuin eurooppayhtiöasetuksen 8 artiklassa tai eurooppaosuuskunta-asetuksen 7 artiklassa säädetään, luottolaitoksen on lähetettävä Finanssivalvonnalle jäljennös eurooppayhtiöasetuksen 8 artiklan 2 ja 3 kohdassa tai eurooppaosuuskunta-asetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetusta siirtosuunnitelmasta ja selonteosta viipymättä sen jälkeen, kun luottolaitos on ilmoittanut suunnitelman rekisteröitäväksi.

Rekisteriviranomainen ei saa antaa eurooppayhtiölain (742/2004) 9 §:n 5 momentissa tai eurooppaosuuskuntalain (906/2006) 9 §:n 5 momentissa tarkoitettua todistusta, jos Finanssivalvonta on ilmoittanut rekisteriviranomaiselle ennen eurooppayhtiölain 9 §:n 2 momentissa tai eurooppaosuuskuntalain 9 §:n 3 momentissa tarkoitetun luvan myöntämistä, että luottolaitos ei ole noudattanut kotipaikan siirtoa tai Suomessa tapahtuvan toiminnan jatkamista tai toiminnan lopettamista koskevia säännöksiä. Luvan saa antaa ennen osakeyhtiölain 16 luvun 6 §:n 2 momentissa tai osuuskuntalain 20 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräpäivää vain, jos Finanssivalvonta on ilmoittanut, ettei se vastusta kotipaikan siirtoa.

Jos osakeyhtiömuotoinen luottolaitos aikoo siirtää kotipaikkansa toiseen ETA-valtioon siten kuin osakeyhtiölain 17 a luvun 1 §:ssä säädetään, luottolaitoksen on lähetettävä Finanssivalvonnalle jäljennös osakeyhtiölain 17 a luvun 4 §:ssä tarkoitetusta siirtosuunnitelmasta, 6 §:ssä tarkoitetusta hallituksen selvityksestä ja 9 §:n 1 momentissa tarkoitetusta lausunnosta viipymättä sen jälkeen, kun luottolaitos on ilmoittanut suunnitelman rekisteröitäväksi. Osakeyhtiölain 17 a luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulta tilintarkastajalta edellytetään luottolaitostoiminnasta annetun lain 12 luvun 14 §:n mukaista pätevyyttä tai muulta riippumattomalta asiantuntijalta sitä vastaavaa kohdevaltiossa hyväksyttyä pätevyyttä. Finanssivalvonta voi ilmoituksen saatuaan vaatia myös muita tarpeelliseksi katsomiaan tietoja.

Rekisteriviranomainen ei saa antaa osakeyhtiölain 17 a luvun 21 §:n 4 momentissa tarkoitettua todistusta, jos Finanssivalvonta on ilmoittanut rekisteriviranomaiselle ennen osakeyhtiölain 17 a luvun 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun luvan myöntämistä, että luottolaitos ei ole noudattanut kotipaikan siirtoa, Suomessa tapahtuvan toiminnan jatkamista tai toiminnan lopettamista koskevia säännöksiä. Luvan saa antaa ennen kuin kuukausi on kulunut osakeyhtiölain 17 a luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitetusta määräpäivästä vain, jos Finanssivalvonta on ilmoittanut, ettei se vastusta kotipaikan siirtoa.

Jos luottolaitos aikoo jatkaa luottolaitostoimintaa Suomessa kotipaikan siirron jälkeen, siihen sovelletaan, mitä ulkomaisen luottolaitoksen toiminnasta Suomessa säädetään.

Siirrettäessä luottolaitoksen kotipaikka toiseen ETA-valtioon sovelletaan, mitä 8 b luvun 3 ja 11 §:ssä säädetään tallettajasta ja tallettajan irtisanomisoikeudesta sulautumisen yhteydessä.

Jos luottolaitoksella on hallintoneuvosto, tämän ja 8 a luvun säännökset hallituksesta koskevat hallintoneuvostoa siinä laajuudessa kuin sille on yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen mukaan annettu muuten hallitukselle kuuluvia tehtäviä. Tällaisena tehtävänä ei kuitenkaan pidetä pelkästään toimitusjohtajan valintaa tai vapauttamista, jos sääntöjen mukaan päätös on tehtävä hallituksen esityksestä.

Luottolaitoksen hallituksessa on oltava vähintään kolme jäsentä.

Luottolaitoksella on oltava toimitusjohtaja ja toimitusjohtajan sijainen.

Vähintään yhdellä hallituksen jäsenellä sekä toimitusjohtajalla on oltava asuinpaikka Euroopan talousalueella, jollei Finanssivalvonta myönnä tästä poikkeusta. Poikkeus voidaan myöntää, jos se ei vaaranna luottolaitoksen tehokasta valvontaa eikä luottolaitoksen hoitamista.

Tämän luvun 7–13 §:ää sovelletaan ainoastaan sellaisia henkilöitä koskeviin palkitsemisjärjestelmiin, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus luottolaitoksen riskiasemaan. Tällaisia henkilöitä ovat ainakin:

Jos luottolaitoksella on hallintoneuvosto, tässä luvussa säädetyistä hallituksen tehtävistä vastaa hallintoneuvosto siinä laajuudessa kuin hallintoneuvostolle on yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen mukaan annettu hallitukselle kuuluvia tehtäviä. Tällaisena tehtävänä ei kuitenkaan pidetä pelkästään toimitusjohtajan valintaa tai vapauttamista, jos sääntöjen mukaan päätös on tehtävä hallituksen esityksestä.

Luottolaitoksen riskienvalvontatoiminnosta vastaavan henkilön, säännösten ja sisäisten toimintaperiaatteiden noudattamisesta vastaavasta toiminnosta vastaavan henkilön ja sisäisestä tarkastuksesta vastaavan henkilön palkitsemista valvoo luottolaitoksen palkitsemisvaliokunta. Jos palkitsemisvaliokuntaa ei ole, tässä momentissa tarkoitetusta valvontatehtävästä vastaa hallitus.

Tätä lukua ei sovelleta säästöpankkiin eikä hypoteekkiyhdistykseen.

Sulautumiseen osallistuvien luottolaitosten ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle ja Finanssivalvonnan toimivallasta vastustaa sulautumista säädetään 3 a luvussa.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava vastustuksestaan rekisteriviranomaiselle kuukauden kuluessa osakeyhtiölain 16 luvun 6 §:n 2 momentissa tai osuuskuntalain 20 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetusta velkojille annettavassa kuulutuksessa asetetusta määräpäivästä.

Rekisteriviranomaisen on annettava osakeyhtiölain 16 luvun 15 §:n 2 momentissa ja osuuskuntalain 20 luvun 16 §:n 2 momentissa tarkoitettu velkojan vastustusta koskeva ilmoitus viivytyksettä tiedoksi Finanssivalvonnalle.

Mitä osakeyhtiölain 16 luvun 6, 7 ja 15 §:ssä ja osuuskuntalain 20 luvun 6, 7 ja 16 §:ssä säädetään velkojasta, ei sovelleta tallettajaan. Sulautuvan luottolaitoksen on kuitenkin ilmoitettava sulautumisesta tallettajalle viimeistään kolme kuukautta ennen rekisteriviranomaisen osakeyhtiölain 16 luvun 6 §:n 2 momentin tai osuuskuntalain 20 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla muille velkojille asettamaa määräaikaa. Ilmoituksessa on mainittava vastaanottavan luottolaitoksen toiminimi ja osoite.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta ilmoituksesta on käytävä ilmi, että jos tallettajan sulautumiseen osallisissa luottolaitoksissa olevien talletusten yhteenlaskettu määrä ylittää rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 5 luvun 8 §:ssä säädetyn talletussuojan enimmäisrajan, talletussuojaan sovelletaan mainitun luvun 13 §:ää. Tallettajalla on oikeus kuuden kuukauden kuluessa ilmoituksen saatuaan irtisanoa alkuperäisten sopimusehtojen estämättä sellainen talletus, joka mainitun 8 §:n nojalla jää kokonaan tai osittain talletussuojan ulkopuolelle. Mitä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta, jos sulautuvia talletuspankkeja pidetään mainitun pykälän 5 momentissa tarkoitetulla tavalla yhtenä talletuspankkina mainitun pykälän 1 momentissa tarkoitettua talletussuojan ylärajaa sovellettaessa.

Mitä edellä tässä pykälässä säädetään sulautuvan luottolaitoksen tallettajasta, sovelletaan myös vastaanottavan luottolaitoksen tallettajaan, jos sulautuminen on osakeyhtiölain 16 luvun 4 §:ssä tai osuuskuntalain 20 luvun 4 §:ssä tarkoitetun tilintarkastajan lausunnon mukaan omiaan vaarantamaan vastaanottavan luottolaitoksen velkojen maksun.

Mitä tässä pykälässä säädetään tallettajasta ja tallettajan irtisanomisoikeudesta sulautumisen yhteydessä, koskee vastaavasti sellaista sulautumista, jossa vastaanottava luottolaitos rekisteröidään toiseen valtioon. Tallettajalla on irtisanomisoikeus, jos rahoitusvakausviranomaisesta annetussa laissa säädetyn talletussuojan piirissä oleva talletus kokonaan tai osittain jää talletussuojan ulkopuolelle toimenpiteen jälkeen. Tallettajalle annettavassa ilmoituksessa luottolaitoksen on selvitettävä rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 5 luvun 18 §:n perusteella annettuihin tietoihin tulevat muutokset.

Luottolaitoksen on 4 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa laadittava talletussuojasta selvitys (talletussuojaselvitys ), jossa selostetaan talletussuojaa koskevat järjestelyt ennen toimenpidettä ja toimenpiteen jälkeen sekä esitetään mahdolliset erot talletussuojan kattavuudesta. Luottolaitoksen on pyydettävä talletussuojaselvityksestä Finanssivalvonnan lausunto. Lausuntopyyntöön on liitettävä Finanssivalvonnan määräämät lisäselvitykset. Talletussuojaselvitys ja jäljennös Finanssivalvonnan lausunnosta on liitettävä tallettajalle annettavaan ilmoitukseen.

Jakautumiseen osallistuvien luottolaitosten ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle ja Finanssivalvonnan toimivallasta vastustaa jakautumista säädetään 3 a luvussa.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava vastustuksestaan rekisteriviranomaiselle kuukauden kuluessa osakeyhtiölain 17 luvun 6 §:n 2 momentissa tai osuuskuntalain 21 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetusta velkojille annettavassa kuulutuksessa asetetusta määräpäivästä.

Rekisteriviranomaisen on annettava osakeyhtiölain 17 luvun 15 §:n 2 momentissa ja osuuskuntalain 21 luvun 16 §:n 2 momentissa tarkoitettu velkojan vastustusta koskeva ilmoitus viivytyksettä tiedoksi Finanssivalvonnalle.

Mitä osakeyhtiölain 17 luvun 6, 7 ja 15 §:ssä ja osuuskuntalain 21 luvun 6, 7 ja 16 §:ssä säädetään velkojasta, ei sovelleta tallettajaan. Jakautuvan luottolaitoksen on kuitenkin ilmoitettava jakautumisesta tallettajalle viimeistään kolme kuukautta ennen rekisteriviranomaisen osakeyhtiölain 17 luvun 6 §:n 2 momentin tai osuuskuntalain 21 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla muille velkojille asettamaa määräaikaa. Ilmoituksessa on mainittava vastaanottavan luottolaitoksen toiminimi ja osoite.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta ilmoituksesta on käytävä ilmi, että jos tallettajan jakautumiseen osallisissa luottolaitoksissa olevien talletusten yhteenlaskettu määrä ylittää rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 5 luvun 8 §:ssä säädetyn talletussuojan enimmäisrajan, talletussuojaan sovelletaan mainitun luvun 13 §:ää. Tallettajalla on oikeus kuuden kuukauden kuluessa ilmoituksen saatuaan irtisanoa alkuperäisten sopimusehtojen estämättä sellainen talletus, joka mainitun 8 §:n nojalla jää kokonaan tai osittain talletussuojan ulkopuolelle. Mitä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta, jos jakautumiseen osallisia talletuspankkeja pidetään mainitun pykälän 5 momentissa tarkoitetulla tavalla yhtenä talletuspankkina mainitun pykälän 1 momentissa tarkoitettua talletussuojan ylärajaa sovellettaessa.

Mitä edellä tässä pykälässä säädetään jakautuvan luottolaitoksen tallettajasta, sovelletaan myös vastaanottavan luottolaitoksen tallettajaan, jos jakautuminen on osakeyhtiölain 17 luvun 4 §:ssä tai osuuskuntalain 21 luvun 4 §:ssä tarkoitetun tilintarkastajan lausunnon mukaan omiaan vaarantamaan vastaanottavan luottolaitoksen velkojen maksun.

Mitä tässä pykälässä säädetään tallettajasta ja tallettajan irtisanomisoikeudesta jakautumisen yhteydessä, koskee vastaavasti sellaista jakautumista, jossa vastaanottava luottolaitos rekisteröidään toiseen valtioon. Tallettajalla on irtisanomisoikeus, jos rahoitusvakausviranomaisesta annetussa laissa säädetyn talletussuojan piirissä oleva talletus kokonaan tai osittain jää talletussuojan ulkopuolelle toimenpiteen jälkeen. Tallettajalle annettavassa ilmoituksessa luottolaitoksen on selvitettävä rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 5 luvun 18 §:n perusteella annettuihin tietoihin tulevat muutokset.

Luottolaitoksen on 4 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa laadittava talletussuojasta selvitys (talletussuojaselvitys ), jossa selostetaan talletussuojaa koskevat järjestelyt ennen toimenpidettä ja toimenpiteen jälkeen sekä esitetään mahdolliset erot talletussuojan kattavuudesta. Luottolaitoksen on pyydettävä talletussuojaselvityksestä Finanssivalvonnan lausunto. Lausuntopyyntöön on liitettävä Finanssivalvonnan määräämät lisäselvitykset. Talletussuojaselvitys ja jäljennös Finanssivalvonnan lausunnosta on liitettävä tallettajalle annettavaan ilmoitukseen.

Mitä osakeyhtiölain 17 luvun 16 §:n 6 momentissa säädetään jakautuvan osakeyhtiön velasta tai osuuskuntalain 21 luvun 17 §:n 6 momentissa säädetään jakautuvan osuuskunnan velasta, ei sovelleta velkaan tai velan osaan, joka voidaan korvata rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 5 luvussa tarkoitetusta talletussuojarahastosta taikka sijoituspalvelulain 11 luvussa tarkoitetusta korvausrahastosta.

Osakeyhtiölain 16 ja 17 luvussa ja osuuskuntalain 20 ja 21 luvussa tarkoitetun tilintarkastajan kelpoisuuteen luottolaitoksen sulautumisessa tai jakautumisessa sovelletaan 12 luvun 14 §:ää.

Kombinaatiosulautumisessa tai jakautumisessa perustettavaan luottolaitokseen perustettavalle luottolaitokselle on haettava 4 luvussa tarkoitettu toimilupa. Tällaista sulautumista tai jakautumista ei saa rekisteröidä, ellei toimilupaa samalla rekisteröidä.

Suomalaisen luottolaitoksen osallistumiseen rajat ylittävään sulautumiseen Euroopan talousalueella sovelletaan 2 §:ää ja rajat ylittävään jakautumiseen Euroopan talousalueella sovelletaan 4 §:ää.

Jos sulautumisessa tai jakautumisessa vastaanottava yhtiö on rekisteröity tai rekisteröidään toiseen valtioon, yritysjärjestelyyn ei kuitenkaan sovelleta, mitä edellä säädetään Finanssivalvonnan toimivallasta vastustaa yritysjärjestelyä. Rekisteriviranomainen ei saa antaa tällaista sulautumista koskevaa eurooppayhtiölain (742/2004) 4 §:n 3 momentissa, eurooppaosuuskuntalain (906/2006) 4 §:n 3 momentissa, osakeyhtiölain 16 luvun 26 §:n 4 momentissa tai osuuskuntalain 20 luvun 27 §:n 4 momentissa tarkoitettua todistusta taikka tällaista jakautumista koskevaa osakeyhtiölain 17 luvun 25 §:n 4 momentissa tai osuuskuntalain 21 luvun 26 §:n 4 momentissa tarkoitettua todistusta, jos Finanssivalvonta on ilmoittanut rekisteriviranomaiselle ennen mainituissa pykälissä tarkoitetun luvan myöntämistä, että luottolaitos ei ole noudattanut sulautumista tai jakautumista, Suomessa tapahtuvan toiminnan jatkamista tai toiminnan lopettamista koskevia säännöksiä. Luvan saa antaa ennen kuin kuukausi on kulunut osakeyhtiölain 16 luvun 6 §:n 2 momentissa tai 17 luvun 6 §:n 2 momentissa taikka osuuskuntalain 20 luvun 6 §:n 2 momentissa tai 21 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetusta velkojille annettavassa kuulutuksessa asetetusta määräpäivästä vain, jos Finanssivalvonta on ilmoittanut, ettei se vastusta luvan antamista tai eurooppayhtiön perustamiseen liittyvää kotipaikan siirtoa.

Jos toiseen valtioon rekisteröitävä vastaanottava luottolaitos aikoo sulautumisen tai jakautumisen jälkeen jatkaa luottolaitostoimintaa Suomessa, siihen sovelletaan, mitä ulkomaisen luottolaitoksen toiminnasta Suomessa säädetään.

Jos luottolaitoksen sulautumisessa tai jakautumisessa vastaanottava luottolaitos rekisteröidään toiseen valtioon ja toimenpiteen jälkeen talletus jää kokonaan tai osittain talletussuojan ulkopuolelle, tallettajalla on oikeus irtisanoa talletus myös siten, että luottolaitoksen on viipymättä maksettava irtisanottu talletus tai annettava sen maksamisesta turvaava vakuus. Irtisanominen on tehtävä kirjallisesti ja viimeistään luottolaitoksen velkojille annettavassa osakeyhtiölain 16 luvun 6 §:ssä tai mainitun lain 17 luvun 6 §:ssä taikka osuuskuntalain 20 luvun 6 §:ssä tai mainitun lain 21 luvun 6 §:ssä tarkoitetussa kuulutuksessa mainittuna määräpäivänä. Edellä 2 ja 4 §:ssä tarkoitetussa ilmoituksessa on mainittava tallettajan oikeudesta irtisanoa talletuksensa tämän pykälän mukaisesti. Luottolaitoksen on ilmoitettava irtisanomisesta Finanssivalvonnalle viipymättä tässä pykälässä tarkoitetulle irtisanomiselle varatun ajan päätyttyä.

Luottolaitos (luovuttava luottolaitos ) voi luovuttaa varansa ja velkansa osittain tai kokonaan yhdelle tai useammalle luottolaitokselle tai muulle yritykselle (vastaanottava yritys ) siten kuin tässä ja 2‒5 §:ssä säädetään.

Liiketoiminnan luovutus voidaan toteuttaa, vaikka luovuttava luottolaitos on asetettu selvitystilaan, jollei velkojen maksamisen jälkeistä ylijäämää ole ryhdytty jakamaan tätä koskevien luovuttavaan luottolaitokseen sovellettavien säännösten mukaisesti.

Jos luovuttava luottolaitos luovuttaa kaikki varansa ja velkansa, on samalla tehtävä päätös luottolaitoksen asettamisesta selvitystilaan tai toimiluvasta luopumisesta taikka jos kyseessä on säästöpankki, sen asettamisesta selvitystilaan tai muuttamisesta säätiöksi säästöpankkilain 92 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Poiketen siitä, mitä tässä luvussa säädetään, hypoteekkiyhdistyksen kaikkien varojen ja velkojen luovuttamiseen sovelletaan hypoteekkiyhdistyksistä annetun lain 26 f‒26 k §:ää.

Luovuttavan luottolaitoksen hallituksen on laadittava luovutussuunnitelma, johon sovelletaan, mitä luovuttavaan luottolaitokseen sovellettavissa jakautumista koskevissa säännöksissä säädetään jakautumissuunnitelmasta. Luovutussuunnitelmasta on laadittava tilintarkastajan lausunto vastaavasti kuin jakautumissuunnitelmasta.

Luovuttavan luottolaitoksen velkojilla, joiden saatava on syntynyt ennen luovutussuunnitelman rekisteröimistä ja joiden velka on luovutuksen piirissä, on oikeus saada tieto liiketoiminnan luovutuksesta ja vastustaa sitä vastaavin edellytyksin kuin luovuttavaan luottolaitokseen sovellettavissa jakautumista koskevissa säännöksissä säädetään jakautuvan luottolaitoksen velkojista. Vastaavat oikeudet on vastaanottavan yrityksen velkojilla, jos liiketoiminnan luovutus on luovutussuunnitelmasta annetun tilintarkastajan lausunnon mukaan omiaan vaarantamaan vastaanottavan yhtiön velkojen maksun.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske luovuttavan ja vastaanottavan luottolaitoksen tallettajia. Tallettajilla on liiketoiminnan luovutuksessa vastaavat oikeudet kuin tallettajilla on 8 b luvun 5 §:n mukaan luottolaitoksen jakautumisessa.

Luovuttavan luottolaitoksen on ilmoitettava luovutussuunnitelma ja liiketoiminnan luovutuksen täytäntöönpano rekisteröitäväksi noudattaen, mitä luovuttavaan luottolaitokseen sovellettavissa jakautumista koskevissa säännöksissä säädetään jakautumissuunnitelman ja jakautumisen täytäntöönpanon ilmoittamisesta rekisteröitäväksi.

Liiketoiminnan luovutuksesta on ilmoitettava Finanssivalvonnalle. Ilmoitusmenettelyyn ja ilmoituksen sisältöön sovelletaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 3 a luvun mukaisia säännöksiä merkittävien varojen ja velkojen luovuttamisesta lukuun ottamatta 3 a luvun 3 §:ssä säädettyä kynnysarvoa. Finanssivalvonta voi vastustaa liiketoiminnan luovutusta, jos liiketoiminnan luovutus todennäköisesti vaarantaa vastaanottavan luottolaitoksen toimilupaedellytysten säilymisen. Finanssivalvonnan on ilmoitettava vastustuksestaan rekisteriviranomaiselle kuukauden kuluessa velkojille annettavassa kuulutuksessa asetetusta määräpäivästä. Vastustuksesta on viivytyksettä annettava tieto liiketoiminnan luovutuksen osapuolina oleville luottolaitoksille. Liiketoiminnan luovutuksen saa rekisteröidä vain, jos Finanssivalvonta ei vastusta sitä edellä mainitussa ajassa.

Luovuttavan luottolaitoksen varat sekä velat ja muut sitoumukset siirtyvät luovutussuunnitelmassa määrätyllä tavalla vastaanottavalle yritykselle, kun luovutus on rekisteröity.

Luovuttava luottolaitos ja vastaanottava yritys vastaavat yhteisvastuullisesti luovuttavan luottolaitoksen velasta, joka on syntynyt ennen kuin liiketoiminnan luovutuksen täytäntöönpano on rekisteröity. Sellaisista veloista, joista toinen yritys vastaa luovutussuunnitelman mukaan, yrityksen vastuun kokonaismäärä on kuitenkin enintään sille jäävän tai siirtyvän netto-omaisuuden arvo liiketoiminnan luovutuksen voimaantulon ajankohtana. Luovutussuunnitelmassa mainitusta velasta velkoja voi vaatia suoritusta yhteisvastuun perusteella vasta, kun on todettu, ettei hän saa suoritusta velalliselta tai vakuudesta.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta velkaan tai velan osaan, joka voidaan korvata rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 5 luvussa tarkoitetusta talletussuojarahastosta tai sijoituspalvelulain 11 luvussa tarkoitetusta korvausrahastosta.

Luottolaitos voi luovuttaa talletuksensa osittain tai kokonaan yhdelle tai useammalle toiselle luottolaitokselle siten kuin tässä pykälässä säädetään.

Luottolaitoksen on ilmoitettava talletuskannan luovutuksesta tallettajille viimeistään kolme kuukautta ennen luovutuksen täytäntöönpanoa. Luottolaitoksen tallettajilla on tällöin oikeus irtisanoa talletuksensa 8 b luvun 5 §:n mukaisin edellytyksin.

Luottolaitoksen on ilmoitettava talletuskannan luovutuksen täytäntöönpano rekisteröitäväksi noudattaen, mitä luovuttavaan luottolaitokseen sovellettavissa jakautumista koskevissa säännöksissä säädetään jakautumisen täytäntöönpanon ilmoittamisesta rekisteröitäväksi.

Jos talletukset vastaanottava luottolaitos on rekisteröity toiseen valtioon, talletuskannan siirtoon sovelletaan lisäksi, mitä 8 b luvun 5 §:ssä säädetään talletussuojaselvityksestä.

Jos talletukset luovuttava luottolaitos on konkurssissa, luovutukseen ei sovelleta, mitä 2 momentissa säädetään tallettajalle tehtävän ilmoituksen määräajasta. Tallettajilla on tällöin oikeus irtisanoa talletuksensa vasta talletusten siirryttyä talletukset vastaanottavalle luottolaitokselle.

Luottolaitoksen on huolehdittava siitä, että sillä on jatkuvasti riittävä määrä omia varoja kattamaan luottolaitokseen kohdistuvat ja sen ulkoiseen toimintaympäristöön liittyvät riskit siten kuin tässä laissa ja EU:n vakavaraisuusasetuksessa säädetään. Omien varojen määrän on oltava riittävä kattamaan mahdolliset toimintaympäristön stressiskenaarion aiheuttamat tappiot, mukaan lukien 11 luvun 4 §:n mukaisessa stressitestissä määritetyt tappiot. Luottolaitos ei saa toiminnassaan ottaa niin suurta riskiä, että siitä aiheutuu olennaista vaaraa luottolaitoksen vakavaraisuudelle tai maksuvalmiudelle. Tämän varmistamiseksi luottolaitoksella on oltava terveet, kattavat ja tehokkaat strategiat ja menettelytavat, joiden avulla se arvioi, seuraa ja ylläpitää sisäisen pääoman määrää, laatua ja jakautumista.

Jos luottolaitoksella on hallintoneuvosto, tässä luvussa säädetyistä hallituksen tehtävistä vastaa hallintoneuvosto siinä laajuudessa kuin sille on yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen mukaan annettu hallitukselle kuuluvia tehtäviä. Tällaisena tehtävänä ei kuitenkaan pidetä pelkästään toimitusjohtajan valintaa tai vapauttamista, jos sääntöjen mukaan päätös on tehtävä hallituksen esityksestä.

Luottolaitos saa hyväksyä kiinteistövakuudeksi asunto-osakeyhtiölain 28 luvun 2 §:ssä tarkoitetun keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeet, jos yhtiöön sovelletaan asunto-osakeyhtiölakia asunto-osakeyhtiölain 28 luvun 1 §:n 1 momentin tai yhtiöjärjestyksen määräyksen perusteella.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, luottolaitos saa hyväksyä keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeet kiinteistövakuudeksi, jos:

1) yhtiön yhtiöjärjestys täyttää asunto-osakeyhtiölain 28 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetyt vähimmäisvaatimukset; ja

2) yhtiön yhtiöjärjestys ei sisällä osakkeiden vaihdantaa rajoittavia ehtoja lukuun ottamatta asunto‑osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettua lunastuslauseketta.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden vakuuskäytön edellytyksistä.

Luottolaitoksen liikkeeseen laskemiin pääomalainoihin ei sovelleta osakeyhtiölain 12 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohtaa ja 2 §:n 2 momenttia eikä osuuskuntalain 12 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohtaa ja 2 §:n 2 momenttia.

Osuuskuntamuotoisen luottolaitoksen jakokelpoisen ylijäämän rajoituksista säädetään osuuskuntalain 12 luvun 1 §:ssä ja 16 luvun 2 ja 6 §:ssä. Tämän lisäksi mainittuun ylijäämään sovelletaan, mitä 11 luvun 8 §:ssä säädetään omien varojen vähimmäismäärästä johtuvasta rajoituksesta. Edellä tarkoitettuja eriä ei myöskään lueta konsernitaseen perusteella laskettavaan emo-osuuskunnan jaettavaan määrään.

Osuuskuntamuotoiselle luottolaitokselle osuuksista tai osakkeista suoritettua määrää ei saa palauttaa, jos palautus johtaa omien varojen vähenemiseen alle 10 luvun 1 §:n mukaisen vähimmäismäärän tai 8 a luvun 4 §:ssä tarkoitetun raja-arvon taikka EU:n vakavaraisuusasetuksen tai tämän lain 11 luvun 9 §:ssä tarkoitettujen maksuvalmiusvaatimusten täyttämättä jättämiseen. Luottolaitoksella on oikeus kokonaan tai osittain lykätä osuuksien palautusta:

1) omasta aloitteestaan, jos palautus vaarantaisi luottolaitoksen vakavaraisuudelle ja maksuvalmiudelle asetettujen vaatimusten täyttämisen; tai

2) jos Finanssivalvonta ei ole antanut luottolaitokselle EU:n vakavaraisuusasetuksessa tarkoitettua lupaa palautukseen.

Mitä osakeyhtiölain 14 luvun 2–5 §:ssä ja 17 luvun 6, 7 ja 15 §:ssä tai osuuskuntalain 18 luvun 2–5 §:ssä ja 21 luvun 6, 7 ja 16 §:ssä säädetään velkojasta, sovelletaan siihen, jonka hyväksi luottolaitos on antanut takauksen tai muun siihen rinnastettavan sitoumuksen tai jolle luottolaitoksen kanssa tehdyn johdannaissopimuksen perusteella voi syntyä rahamääräinen saatava, jos sitoumus siirtyy muun kuin toisen luottolaitoksen vastattavaksi.

Alennettaessa luottolaitoksen osakepääomaa, osuuspääomaa, vararahastoa tai ylikurssirahastoa taikka jaettaessa vapaata omaa pääomaa siten, että velkojilla on osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 1 momentin tai osuuskuntalain 18 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan oikeus vastustaa alentamista tai jakamista, tallettajiin ei sovelleta, mitä osakeyhtiölain 14 luvun 2–5 §:ssä tai osuuskuntalain 18 luvun 2–5 §:ssä säädetään velkojista.

Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, muutettaessa osakeyhtiömuotoinen luottolaitos osuuskuntamuotoiseksi luottolaitokseksi tai osuuskuntamuotoinen luottolaitos osakeyhtiömuotoiseksi luottolaitokseksi sovelletaan, mitä 8 b luvun 3 §:n 1 momentissa säädetään sulautumisesta.

Finanssivalvonta voi 5 a §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä asettaa luottolaitokseen enintään vuodeksi kerrallaan yhden tai useamman Finanssivalvonnasta annetun lain 29 §:ssä tarkoitetun asiamiehen, jos luottolaitoksen johdon toiminnan rajoittaminen Finanssivalvonnasta annetun lain 28 §:n nojalla ei ole riittävä toimenpide tilanteen korjaamiseksi. Asiamiehellä on oikeus käyttää luottolaitoksen johdolle kuuluvaa toimivaltaa Finanssivalvonnan ohjeiden mukaisesti ja siinä määrin, kuin asiamiehen tehtävien hoitaminen edellyttää. Asiamiehen on toiminnassaan muutenkin noudatettava Finanssivalvonnan ohjeita.

EU:n vakavaraisuusasetuksen 51 artiklassa tarkoitettuun luottolaitoksen ensisijaiseen lisäpääomaan luettua rahoitusvälinettä ei katsota velaksi osakeyhtiölain 20 luvun 7 §:n 2 momenttia ja 23 §:ää, osuuskuntalain 23 luvun 7 §:n 2 momenttia ja 23 §:ää tai säästöpankkilain 112 §:ää sovellettaessa.

Luottolaitokseen ei sovelleta, mitä kaupparekisterilain (564/2023) 29 §:ssä säädetään.

Luottolaitoksen asettamisesta selvitystilaan ovat toimivaltaisia päättämään luottolaitoksen yhtiökokous, osuuskunnan kokous tai isäntien kokous sekä rekisteriviranomainen, Finanssivalvonta ja Rahoitusvakausvirasto noudattaen tätä lakia ja kyseessä olevaan luottolaitokseen sovellettavia osakeyhtiölain, osuuskuntalain tai säästöpankkilain säännöksiä.

Finanssivalvonnan on päättäessään luottolaitoksen toimiluvan peruuttamisesta samalla määrättävä luottolaitos selvitystilaan, jollei 4 a luvun säännöksistä muuta johdu. Selvitystila alkaa, kun toimiluvan peruuttamista ja selvitystilaan määräämistä koskeva Finanssivalvonnan päätös on tehty.

Luottolaitoksen on ilmoitettava Finanssivalvonnalle ennen kuin luottolaitos asetetaan selvitystilaan yhtiökokouksen, osuuskunnan kokouksen tai isäntien kokouksen päätöksellä taikka osakeyhtiölain 5 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla osakkeenomistajien yksimielisellä päätöksellä tai osuuskuntalain 5 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla jäsenten yksimielisellä päätöksellä.

Finanssivalvonnan tai Rahoitusvakausviraston tehdessä päätöksen luottolaitoksen asettamisesta selvitystilaan sen on samalla valittava yksi tai useampi selvitysmies. Selvitysmiehiin sovelletaan muuten osakeyhtiömuotoisessa luottolaitoksessa osakeyhtiölain 20 luvun 9 §:ää, osuuskuntamuotoisessa luottolaitoksessa osuuskuntalain 23 luvun 9 §:ää ja säästöpankissa säästöpankkilain 110 §:ää. Osakeyhtiölain 20 luvun 9 §:n 3 momentissa, osuuskuntalain 23 luvun 9 §:n 3 momentissa tai säästöpankkilain 104 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräystä voi hakea myös Finanssivalvonta tai Rahoitusvakausvirasto.

Selvitysmiesten on viipymättä sen jälkeen, kun Finanssivalvonta on tehnyt päätöksen luottolaitoksen toimiluvan peruuttamisesta, kutsuttava koolle luottolaitoksen ylin päättävä elin päättämään toimenpiteistä luottolaitoksen sulautumisesta toiseen luottolaitokseen tai toimilupaedellytysten korjaamisesta muulla tavalla taikka luottolaitoksen purkamisesta.

Selvitysmiesten on haettava Finanssivalvonnalta toimiluvan peruuttamista viivytyksettä sen jälkeen, kun toimiluvan edellytyksiä ei enää ole tai selvityksen tarkoituksenmukainen jatkaminen ei enää edellytä toimilupaa.

Selvitysmiesten on tehtävä osakeyhtiölain 20 luvun 10 §:ssä, osuuskuntalain 23 luvun 10 §:ssä ja säästöpankkilain 108 §:ssä tarkoitettu ilmoitus talletussuojarahastolle, vakuusrahastolle ja sijoittajien korvausrahastolle, jos luottolaitos on rahaston jäsen sekä, jos ilmoitus perustuu muuhun kuin 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen, Finanssivalvonnalle.

Selvitysmiesten on annettava lopputilitys sekä osakeyhtiölain 20 luvun 17 §:n 1 momentissa, osuuskuntalain 23 luvun 17 §:n 1 momentissa tai säästöpankkilain 115 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus tiedoksi Finanssivalvonnalle sekä Rahoitusvakausvirastolle, jos se on päättänyt selvitystilaan asettamisesta.

Rekisteriviranomaisen, Finanssivalvonnan ja Rahoitusvakausviraston on valitessaan selvitysmiehen annettava hänelle siitä todistus. Ote tai jäljennös yhtiökokouksen, osuuskunnan kokouksen tai isäntien kokouksen pöytäkirjasta on todistus siitä, että kyseinen toimielin on valinnut selvitysmiehen.

Kun luottolaitoksen selvitystilassa toimitetaan tieto velkojille annetusta kuulutuksesta osakeyhtiölain 20 luvun 14 §:ssä, osuuskuntalain 23 luvun 14 §:ssä tai säästöpankkilain 109 §:ssä sekä julkisesta haasteesta annetussa laissa (729/2003) tarkoitetulla tavalla, ilmoituksessa on mainittava lisäksi:

1) mitä tämän luvun 18 §:ssä säädetään tallettajan ilmoittautumisesta pankille; sekä

2) onko velkojan ilmoitettava etuoikeutettu saatava tai saatava, jonka vakuutena on esineoikeus.

Ilmoitus on tehtävä ainakin suomeksi ja ruotsiksi. Ilmoituksessa on oltava kaikkien ETA-valtioiden virallisilla kielillä otsikko "Kehotus saatavan ilmoittamiseen tai huomautusten esittämiseen; noudatettavat määräajat".

Rekisteriviranomaisen on osakeyhtiölain 20 luvun 5 §:ssä tai osuuskuntalain 23 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun määräpäivään mennessä pyydettävä Finanssivalvonnan lausunto rekisteristä poistamisesta tai selvitystilaan määräämisestä.

Luottolaitos voidaan asettaa konkurssiin luottolaitoksen, sen velkojan tai Rahoitusvakausviraston hakemuksesta noudattaen, mitä konkurssilaissa (120/2004) ja jäljempänä tässä luvussa säädetään. Suomalaisen tuomioistuimen toimivallasta asettaa luottolaitos konkurssiin säädetään erikseen.

Luottolaitoksen on ilmoitettava Finanssivalvonnalle, ennen kuin luottolaitos jättää hakemuksen omaisuutensa luovuttamisesta konkurssiin.

Velkojan hakiessa luottolaitosta konkurssiin tuomioistuimen on viipymättä ilmoitettava hakemuksesta Finanssivalvonnalle. Tuomioistuimen on lykättävä asian käsittelyä enintään kuukaudella, jos Finanssivalvonta esittää tätä koskevan pyynnön viikon kuluessa tässä pykälässä tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta.

Velkoja, jonka saaminen perustuu yksinomaan talletussuojarahastosta täysimääräisesti korvattavaan saamiseen, ei voi hakea luottolaitosta konkurssiin tällaisen saamisen perusteella.

Konkurssimenettelyssä luottolaitoksen velkojille toimitettavassa saatavien valvontaa koskevassa ilmoituksessa on mainittava sen lisäksi, mitä tällaisesta ilmoituksesta muuten säädetään:

1) mitä 11 §:ssä säädetään tallettajan valvontavelvollisuudesta ja mitä 18 §:ssä säädetään tallettajan ilmoittautumisesta pankille;

2) onko velkojan ilmoitettava etuoikeutettu saatava tai saatava, jonka vakuutena on esineoikeus.

Luottolaitoksen velkojille toimitettava ilmoitus, joka koskee saatavien valvontaa tai huomautusten esittämistä, on tehtävä ainakin suomeksi ja ruotsiksi. Saatavien valvontaa koskevassa ilmoituksessa on oltava kaikkien ETA-valtioiden virallisilla kielillä otsikko "Kehotus saatavan ilmoittamiseen; noudatettavat määräajat" ja vastaavasti huomautusten esittämistä koskevassa ilmoituksessa "Kehotus huomautusten esittämiseen; noudatettavat määräajat".

Jos luottolaitoksen omaisuus on luovutettu konkurssiin, tallettajan ei tarvitse ilmoittaa eikä valvoa talletustilillä olevaa saatavaansa, ellei 18 §:stä muuta johdu.

Rahoitusvakausviraston on määrättävä luottolaitos selvitystilaan tai haettava tuomioistuimessa sen asettamista konkurssiin, jos kriisinratkaisulain 4 luvun 1 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaiset edellytykset luottolaitoksen asettamiselle kriisihallintoon täyttyisivät, mutta Rahoitusvakausvirasto tekee päätöksen olla asettamatta luottolaitosta kriisihallintoon, koska sitä ei pidetä mainitun momentin 3 kohdan mukaisesti tarpeellisena tärkeän yleisen edun turvaamiseksi. Rahoitusvakausviraston on määrättävä luottolaitos selvitystilaan tai haettava sen asettamista konkurssiin myös, jos EU:n kriisinratkaisuasetuksen 42 artiklassa tarkoitettu kriisinratkaisuneuvosto ei mainitun asetuksen 18 artiklan 8 kohdan mukaisesti aseta luottolaitosta kriisihallintoon. Rahoitusvakausviraston on kuultava Finanssivalvontaa ennen selvitystilaan määräämistä tai konkurssihakemuksen tekemistä. Selvitystila alkaa, kun Rahoitusvakausviraston päätös on tehty.

Luottolaitoksen selvitystila ja konkurssimenettely käsittää myös muissa ETA-valtioissa sijaitsevat luottolaitoksen sivukonttorit.

Sellaisen luottolaitoksen, jolla on sivukonttori toisessa ETA-valtiossa, selvitystilassa selvitysmiehen ja konkurssissa pesänhoitajan on julkaistava selvitystilaan tai konkurssiin asettamista koskevasta päätöksestä ote Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja jokaisen tässä pykälässä tarkoitetun ETA-valtion kahdessa valtakunnallisessa päivälehdessä. Ote on julkaistava ainakin suomeksi ja ruotsiksi.

Selvitysmiehen ja konkurssissa pesänhoitajan on pyydettävä, että selvitystila- tai konkurssimenettelyn aloittamisesta on tehtävä merkintä toisessa ETA-valtiossa pidettävään kiinteistörekisteriin, kaupparekisteriin tai muuhun julkiseen rekisteriin, jos luottolaitoksella on sivuliike tai se tarjoaa 5 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja palveluita sivuliikettä perustamatta toisessa ETA-valtiossa ja rekisterimerkintä on kyseisen valtion lainsäädännön mukaan tehtävä selvitystila- tai konkurssimenettelyn aloittamisesta.

Velkoja, jonka asuinpaikka, kotipaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on toisessa ETA-valtiossa, voi ilmoittaa tai valvoa saatavansa tai esittää saataviin liittyviä huomautuksia myös tämän toisen valtion virallisella kielellä. Tässä tapauksessa saatavaa ilmoitettaessa, valvottaessa tai saatavaan liittyviä huomautuksia esitettäessä otsikon "Saatavan ilmoittaminen tai valvominen" tai vastaavasti "Saataviin liittyvien huomautusten esittäminen" on kuitenkin oltava joko suomeksi tai ruotsiksi.

Selvitysmiehen on säännöllisesti tiedotettava velkojille selvitystilamenettelyn edistymisestä. Pesänhoitajan selonteko- ja tietojenantovelvollisuudesta konkurssissa säädetään konkurssilain 14 luvun 11 §:ssä.

Luottolaitoksen velkoja on velvollinen vastaanottamaan maksun myös erääntymättömästä velasta sen jälkeen, kun luottolaitos on asetettu selvitystilaan. Velkoja on tällöin oikeutettu saamaan korvauksen velan ennenaikaisesta suorittamisesta aiheutuvasta vahingosta. Mitä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta kiinnitysluottopankeista ja katetuista joukkolainoista annetun lain 2 §:n 5 tarkoitettuihin katettuihin joukkolainoihin.

Kun luottolaitos on asetettu selvitystilaan tai konkurssiin, sen on kehotettava julkisella kuulutuksella tallettajia, jotka eivät ole kymmeneen vuoteen ennen selvitystilan tai konkurssin alkamista käyttäneet luottolaitoksessa olevaa tiliään, kahden vuoden kuluessa kuulutuksen antamisesta ilmoittautumaan luottolaitokselle uhalla, että tilinomistaja muutoin menettää puhevaltansa luottolaitosta kohtaan. Kehotus on lisäksi lähetettävä edellä tarkoitetuille tallettajille kirjeitse luottolaitoksen tiedossa olevalla osoitteella. Tällöin noudatetaan vastaavasti, mitä 6 §:n 2 momentissa ja 10 §:n 2 momentissa säädetään.

Luottolaitoksen selvitystilaan ja konkurssiin sekä menettelyn oikeusvaikutuksiin sovelletaan Suomen lakia, jollei jäljempänä tässä luvussa toisin säädetä.

Työsopimuksia ja työsuhteita koskevat oikeusvaikutukset määräytyvät yksinomaan sen ETA-valtion lain mukaan, jota sovelletaan kyseiseen työsopimukseen tai työsuhteeseen.

Kiinteän omaisuuden käyttö- tai luovutussopimuksia koskevat oikeusvaikutukset määräytyvät yksinomaan sen ETA-valtion lain mukaan, jonka alueella kiinteä omaisuus sijaitsee.

Oikeusvaikutukset sellaisiin luottolaitoksen oikeuksiin, jotka koskevat kiinteää omaisuutta, alusta tai ilma-alusta ja jotka on merkittävä julkiseen rekisteriin, määräytyvät sen ETA-valtion lain mukaan, jossa rekisteriä pidetään.

Arvopapereihin ja johdannaissopimuksiin kohdistuvat oikeudet, joiden syntymisestä tai siirtämisestä on tehtävä kirjaus tilille, rekisteriin taikka keskitettyyn säilytysjärjestelmään, määräytyvät sen ETA-valtion lain mukaan, jossa rekisteriä tai tiliä pidetään taikka jossa säilytysjärjestelmä sijaitsee.

Nettoutussopimusten oikeusvaikutukset määräytyvät yksinomaan niihin sopimuksiin sovellettavan lain perusteella, jollei kriisinratkaisulain 12 luvun 7–11 §:stä muuta johdu.

Takaisinostosopimusten oikeusvaikutukset määräytyvät yksinomaan kyseisiin sopimuksiin sovellettavan lain perusteella, jollei 1 momentissa mainituista kriisinratkaisulain säännöksistä tai tämän luvun 5 §:stä muuta johdu.

Selvitystila- tai konkurssimenettelyn oikeusvaikutukset säännellyillä markkinoilla tehtyihin liiketoimiin määräytyvät yksinomaan sen lain perusteella, jota näillä markkinoilla tehtyihin liiketoimiin sovelletaan, jollei 5 §:stä muuta johdu.

Selvitystilan tai konkurssin alkaminen ei vaikuta velkojan tai sivullisen esineoikeuteen, joka menettelyn alkaessa kohdistuu muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa sijaitsevaan luottolaitoksen omaisuuteen. Sama koskee omistuksenpidätysehtoon perustuvia oikeuksia, jos omaisuus toimenpiteen tai menettelyn alkaessa sijaitsee muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa.

Selvitystilan tai konkurssin alkaminen ei estä velkojaa käyttämästä saatavaansa luottolaitokselle olevan velkansa kuittaamiseen, jos tällainen kuittaus on sallittu luottolaitoksen saatavaan sovellettavan lain mukaan.

Mitä 8 §:ssä säädetään, ei estä vetoamasta oikeustoimen mitättömyyteen tai pätemättömyyteen eikä oikeustoimen peräyttämistä Suomen lain nojalla.

Mitä 1 §:ssä tai tämän pykälän 1 momentissa säädetään, ei sovelleta oikeustoimen mitättömyyteen tai pätemättömyyteen eikä oikeustoimen peräyttämiseen, jos se, joka on saanut etua velkojia vahingoittavasta toimesta, osoittaa, että oikeustoimeen sovelletaan muun ETA-valtion kuin Suomen lakia ja että oikeustointa ei tämän lain mukaan voida riitauttaa kyseisessä tapauksessa.

Jos luottolaitos tekee selvitystilan tai konkurssin alkamisen jälkeen vastikkeellisen oikeustoimen, joka koskee kiinteää omaisuutta, julkiseen rekisteriin merkittävää alusta tai ilma-alusta taikka arvopaperia tai johdannaissopimusta, johon kohdistuvat oikeudet merkitään rekisteriin tai tilille tai jotka sijoitetaan keskitettyyn säilytysjärjestelmään, tällaisen oikeustoimen pätevyys määräytyy sen ETA-valtion lain mukaan, jonka alueella kiinteä omaisuus sijaitsee tai jossa rekisteriä, tiliä tai järjestelmää pidetään.

Jos selvitystilan tai konkurssin alkaessa on vireillä oikeudenkäynti, joka koskee menettelyn piiriin kuuluvaa luottolaitoksen omaisuutta tai oikeutta, oikeudenkäyntiä koskevat oikeusvaikutukset määräytyvät yksinomaan sen ETA-valtion lain mukaan, jossa oikeudenkäynti on vireillä.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, asiakkaiden jo saavutettujen oikeuksien turvaamiseksi kolmannen maan luottolaitos voi tarjota sivuliikettä perustamatta ja sivuliikkeen toimilupaa hakematta sellaisia palveluita, jotka perustuvat ennen 11 päivänä heinäkuuta 2026 asiakkaan kanssa tehtyyn ja edelleen voimassa olevaan sopimukseen.

Edellä 5 §:ssä tarkoitettuun konkurssiin Euroopan talousalueella sovellettavan lain valintaan sovelletaan 13 b lukua.

Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:n 1 momentissa tarkoitettuja säännöksiä ja päätöksiä, joiden laiminlyönnistä ja rikkomisesta määrätään seuraamusmaksu, ovat:

5) luottolaitoksen sulautumista, jakautumista ja selvitystilaa koskevan lopputilityksen antamista koskevat osakeyhtiölain, osuuskuntalain ja säästöpankkilain säännökset, luottolaitoksen selvitystilaa ja konkurssia koskevat tämän lain 13 a luvun, osakeyhtiölain 20 luvun, osuuskuntalain 23 luvun, säästöpankkilain 8 luvun ja hypoteekkiyhdistyksistä annetun lain 5 luvun säännökset;

Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:n 1 momentissa tarkoitettuja säännöksiä ja päätöksiä ovat 1 momentissa säädetyn lisäksi:

4) tämän lain 10 luvun 10 d §:n tai 11 luvun 8 §:n, osakeyhtiölain, osuuskuntalain, säästöpankkilain ja hypoteekkiyhdistyksistä annetun lain säännökset luottolaitoksen varojen jakamisesta;

Luottolaitoksen perustaja, hallintoneuvoston tai hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja ovat velvollisia korvaamaan myös vahingon, jonka he ovat tehtävässään tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaneet osakkeenomistajalle, jäsenelle, osuuden omistajalle tai kantarahasto-osuuden omistajalle tai muulle henkilölle rikkomalla EU:n vakavaraisuusasetusta, EU:n vakavaraisuusasetuksen tai luottolaitosdirektiivin nojalla annettuja komission asetuksia ja päätöksiä, tätä lakia tai sen nojalla annettua asetusta tai Finanssivalvonnan määräystä, säästöpankkilakia, kiinnitysluottopankeista ja katetuista joukkolainoista annettua lakia, hypoteekkiyhdistyksistä annettua lakia taikka luottolaitoksen yhtiöjärjestystä tai sääntöjä. Tilintarkastajan korvausvastuusta säädetään tilintarkastuslaissa.

Tässä pykälässä tarkoitettuun korvausvelvollisuuteen perustuvan vahingonkorvauskanteen nostamiseen luottolaitoksen lukuun sovelletaan osakeyhtiömuotoisen luottolaitoksen osalta osakeyhtiölain 22 luvun 6–8 §:ää, osuuskuntamuotoisen luottolaitoksen osalta osuuskuntalain 25 luvun 6–8 §:ää ja säästöpankin osalta säästöpankkilain 122‒124 §:ää.

Joka tahallaan

1) jakaa luottolaitoksen tai sen konsolidointiryhmään kuuluvan yrityksen varoja tämän lain, osakeyhtiölain, osuuskuntalain, säästöpankkilain, hypoteekkiyhdistyksistä annetun lain säännösten tai Finanssivalvonnan lain nojalla antaman päätöksen vastaisesti tai

2) rikkoo 5 luvun 6 §:n säännöksiä lainan tai vakuuden antamisesta taikka omien tai emoyrityksen osakkeiden, osuuksien, pääomalainojen, debentuurien tai niihin rinnastettavien sitoumusten pantiksi ottamisesta,

on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, luottolaitoksen varojen jakamista koskevien säännösten rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tässä laissa säädetään luottolaitosten yhteenliittymän (yhteenliittymä ) muodostamisesta, yhteenliittymän toiminnalle asetettavista vaatimuksista sekä yhteenliittymän purkamisesta.

Yhteenliittymän muodostavat:

1) yhteenliittymän keskusyhteisönä tämän lain 2 luvun mukaisesti toimiva osuuskunta (keskusyhteisö );

2) keskusyhteisön jäseneksi 3 luvun 1 §:n mukaisesti liittyneet luottolaitokset (jäsenluottolaitokset );

3) sellaiset luottolaitokset, ulkomaiset luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset, ulkomaiset sijoituspalveluyritykset, rahoituslaitokset ja palveluyritykset, joissa keskusyhteisöllä tai jäsenluottolaitoksilla on yksin tai yhdessä kirjanpitolaissa (1336/1997) tarkoitettu määräysvalta.

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) luottolaitoksella luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 1 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettua luottolaitosta;

2) talletuspankilla luottolaitostoiminnasta annetun lain 1 luvun 8 §:ssä tarkoitettua talletuspankkia;

3) keskinäisellä vastuulla tämän lain 8 luvun mukaista keskusyhteisön ja sen jäsenluottolaitosten yhteisvastuuta toistensa veloista;

4) ulkomaisella luottolaitoksella luottolaitostoiminnasta annetun lain 1 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitettua ulkomaista luottolaitosta;

5) sijoituspalveluyrityksellä sijoituspalvelulain (747/2012) 1 luvun 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua sijoituspalveluyritystä;

6) ulkomaisella sijoituspalveluyrityksellä sijoituspalvelulain 1 luvun 13 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua ulkomaista sijoituspalveluyritystä;

7) rahoituslaitoksella luottolaitostoiminnasta annetun lain 1 luvun 11 §:ssä tarkoitettua rahoituslaitosta;

8) palveluyrityksellä luottolaitostoiminnasta annetun lain 1 luvun 14 §:ssä tarkoitettua palveluyritystä.

Luottolaitostoiminnasta annetussa laissa ja luottolaitosten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013, jäljempänä EU:n vakavaraisuusasetus , asetettuja konsolidoitua asemaa ja konsolidoitua valvontaa koskevia vaatimuksia sovelletaan yhteenliittymän muodostaman kokonaisuuden perusteella. Finanssivalvonnan toimivallasta soveltaa alakonsolidointia säädetään EU:n vakavaraisuusasetuksen 11 artiklan 6 kohdassa.

Keskusyhteisön toiminnan tarkoituksena on turvata yhteenliittymän ja jäsenluottolaitostensa toimintaedellytyksiä sekä edistää yhteenliittymän ja jäsenluottolaitosten vakaata ja tehokasta toimintaa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi keskusyhteisö ohjaa ja valvoo yhteenliittymää kokonaisuutena ja siihen kuuluvia yrityksiä sekä huolehtii yhteenliittymän keskinäisen vastuun toimivuudesta ja sen täytäntöönpanosta niin kuin tässä laissa säädetään.

Keskusyhteisön on oltava osuuskunta.

Keskusyhteisöön, joka on rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa (699/2004) tarkoitettu ryhmittymän johdossa oleva yritys, sovelletaan lisäksi, mitä mainitussa laissa säädetään tällaisen yrityksen tehtävistä.

Sen lisäksi, mitä muualla tässä laissa säädetään keskusyhteisön ohjauksesta, valvonnasta ja yhteenliittymän toimintojen järjestämisestä, keskusyhteisö saa ainoastaan tarjota yhteenliittymään ja samaan rahoitus- ja vakuutusryhmittymään kuuluville rahoitus- ja vakuutusalan yrityksille niiden tarvitsemia sisäisiä palveluja sekä harjoittaa muuta yhteenliittymän ja rahoitus- ja vakuutusryhmittymän rahoitus- ja vakuutustoimintaan liittyvää liiketoimintaa ja sijoitustoimintaa. Keskusyhteisö ei kuitenkaan saa tässä momentissa tarkoitetulla muulla liike- tai sijoitustoiminnallaan vaarantaa tässä laissa keskusyhteisölle säädettyjen tehtävien toteuttamista.

Keskusyhteisö ei saa omistaa osakkeita ja osuuksia muissa kuin yhteenliittymään kuuluvissa yrityksissä ja samaan rahoitus- ja vakuutusryhmittymään kuuluvissa vakuutusalan yrityksissä. Keskusyhteisö saa tämän estämättä lisäksi omistaa osakkeita ja osuuksia yhteenliittymän tai rahoitus- ja vakuutusryhmittymän toimintaan liittyvissä muissa yrityksissä edellyttäen, että omistus liittyy rahoitus- tai vakuutustoiminnan harjoittamiseen ja se ei vaaranna keskusyhteisölle tässä laissa säädettyjen tehtävien toteuttamista.

Sen lisäksi, mitä osuuskuntalain (421/2013) 1 luvun 7 ja 8 §:ssä säädetään, keskusyhteisön johdon on huolellisesti toimien edistettävä yhteenliittymän ja jäsenluottolaitostensa etua ja toimittava yhdenvertaisesti yhteenliittymän jäsenluottolaitoksia kohtaan ottaen huomioon niiden koko, riskiasema ja muut seikat.

Keskusyhteisöä on johdettava ammattitaitoisesti, tehokkaasti sekä terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden mukaisella tavalla.

Sen lisäksi, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvussa säädetään hallituksen kokoonpanolle ja sen toiminnalle asetetuista vaatimuksista, keskusyhteisön hallituksessa on oltava riittävä määrä yhteenliittymästä ja rahoitus- ja vakuutusryhmittymästä riippumattomia jäseniä, ja hallituksen jäsenten enemmistö ei saa samanaikaisesti toimia yhteenliittymään tai rahoitus- ja vakuutusryhmittymään kuuluvassa muussa yrityksessä tai sellaisen yrityksen konserniyrityksessä toimi- tai palvelussuhteessa taikka hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenenä.

Hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenyys sellaisessa yhteenliittymään tai samaan rahoitus- ja vakuutusryhmittymään kuuluvassa yrityksessä, joka on keskusyhteisön tytäryritys, tai jonka määräysvalta on keskusyhteisöllä tai jäsenluottolaitoksilla yhdessä, ei sellaisenaan vaaranna 1 momentissa säädetyn vaatimuksen täyttymistä.

Keskusyhteisöllä on oltava tässä luvussa tarkoitettu toimilupa toimia yhteenliittymän keskusyhteisönä.

Finanssivalvonta myöntää hakemuksesta keskusyhteisön toimiluvan.

Toimilupa on myönnettävä, jos saadun selvityksen perusteella voidaan varmistua, että keskusyhteisö, muut yhteenliittymään kuuluvat yritykset ja yhteenliittymä kokonaisuudessaan täyttävät niiden toiminnalle tässä laissa, luottolaitostoiminnasta annetussa laissa ja EU:n vakavaraisuusasetuksessa asetetut vaatimukset.

Toimilupa voidaan myöntää ehdollisena ennen keskusyhteisön rekisteröimistä tai ennen kuin tässä laissa edellytetyt sääntömääräykset on rekisteröity.

Jos toimiluvan myöntämisen edellytyksenä olevissa, 1 momentissa tarkoitetuissa tiedoissa tapahtuu toimiluvan myöntämisen jälkeen olennainen muutos, keskusyhteisön on ilmoitettava muutoksista Finanssivalvonnalle.

Finanssivalvonnan on annettava keskusyhteisön toimilupaa koskeva päätös kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta tai, jos hakemus on puutteellinen, siitä kun hakija on antanut asian ratkaisemista varten tarvittavat asiakirjat ja selvitykset. Toimilupaa koskeva päätös on kuitenkin aina tehtävä 12 kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava toimilupa rekisteröitäväksi. Edellä 5 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa toimilupa rekisteröidään samalla, kun keskusyhteisö tai tässä laissa edellytetyt sääntömääräykset rekisteröidään.

Keskusyhteisön säännöistä on ilmettävä, että se toimii tämän lain mukaisena keskusyhteisönä ja että sillä on tämän lain mukainen velvollisuus ohjata ja valvoa yhteenliittymään kuuluvia yrityksiä sekä tämän lain mukainen keskinäinen vastuu jäsenluottolaitostensa veloista.

Keskusyhteisön säännöissä on määrättävä 11 luvun 2 §:ssä säädetystä erottamisperusteesta. Keskusyhteisön säännöissä voidaan määrätä myös muista perusteista, joilla jäsenluottolaitos voidaan erottaa keskusyhteisön jäsenyydestä.

Luottolaitostoiminnasta annetussa laissa ja EU:n vakavaraisuusasetuksessa asetettuja ryhmän emoyritystä koskevia vaatimuksia sovelletaan yhteenliittymän konsolidoitujen vaatimusten osalta keskusyhteisöön.

Lisäksi keskusyhteisöön sovelletaan luottolaitostoiminnasta annetun lain:

1) 5 luvun 11 §:ää toimintojen ulkoistamisesta;

2) 5 luvun 12 §:ää sidonnaisuuksista;

3) 7 luvun säännöksiä hallinto- ja ohjausjärjestelmästä;

4) 8 luvun säännöksiä palkitsemisjärjestelmistä;

5) 9 luvun säännöksiä riskienhallinnasta.

Jos Finanssivalvonta on myöntänyt yhden tai useamman 6 luvun 1–5 §:ssä tarkoitetun luvan ja keskusyhteisö on päättänyt vaatimusten soveltamisesta yhteenliittymän tasolla mainitun luvun 8 §:n mukaisesti, keskusyhteisö vastaa vaatimusten täyttämisestä myönnetyn luvan mukaisessa laajuudessa tässä laissa säädettyjen velvollisuuksien mukaisesti.

Keskusyhteisön jäsenenä voi olla ainoastaan luottolaitos, jonka säännöt tai yhtiöjärjestys täyttävät tämän luvun 3 §:ssä säädetyt edellytykset.

Luottolaitoksen, jossa keskusyhteisöllä tai yhteenliittymään kuuluvilla muilla yhteisöillä on yksin tai yhdessä enemmistö äänivallasta, on liityttävä keskusyhteisön jäseneksi.

Enemmistö yhteenliittymän jäsenluottolaitoksista on oltava talletuspankkeja, jotka eivät kuulu keskusyhteisön kanssa samaan konserniin kirjanpitolain 1 luvun 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Jäsenluottolaitoksen säännöissä tai yhtiöjärjestyksessä on määrättävä, että

1) se on tässä laissa tarkoitetun yhteenliittymän keskusyhteisön jäsen;

2) säännöissä tai yhtiöjärjestyksessä nimetty keskusyhteisö valvoo ja ohjaa jäsenluottolaitosten ja yhteenliittymään kuuluvien muiden yritysten toimintaa tämän lain mukaisesti;

3) jäsenluottolaitos on tämän lain mukaisessa keskinäisessä vastuussa toisten jäsenluottolaitosten ja keskusyhteisön velasta.

Jäsenluottolaitoksen sääntöjen tai yhtiöjärjestyksen muutosta ei saa merkitä kaupparekisteriin, ellei keskusyhteisö ole hyväksynyt muutosta.

Keskusyhteisön, jäsenluottolaitosten ja yhteenliittymään kuuluvien muiden yhteisöjen tämän lain mukaiset oikeudet ja velvollisuudet alkavat, kun keskusyhteisölle on myönnetty 2 luvun 5 §:n mukainen toimilupa ja keskusyhteisön mainitun luvun 8 §:n mukaiset säännöt on rekisteröity.

Luottolaitos voi liittyä yhteenliittymään liittymällä keskusyhteisön jäseneksi. Päätös liittymisestä on tehtävä liittyvän luottolaitoksen yhtiökokouksessa, osuuskunnan kokouksessa tai isäntien kokouksessa kahden kolmasosan määräenemmistöllä.

Keskusyhteisö voi hyväksyä keskusyhteisön jäseneksi luottolaitoksen, joka on päättänyt yhteenliittymään liittymisestä 1 momentin mukaisesti ja joka keskusyhteisön arvion mukaan täyttää tässä laissa jäsenluottolaitokselle säädetyt edellytykset. Keskusyhteisön jäsenyyden hakemiseen ja jäseneksi ottamiseen sovelletaan muutoin osuuskuntalain 3 luvun 1 §:ää.

Yhteenliittymään liittyneen jäsenluottolaitoksen tämän lain mukaiset oikeudet ja velvollisuudet alkavat, kun luottolaitos on liittynyt yhteenliittymään tämän pykälän mukaisesti.

Yhteenliittymä voidaan purkaa vapaaehtoisesti luopumalla keskusyhteisön toimiluvasta siten kuin tässä pykälässä säädetään.

Finanssivalvonta voi keskusyhteisön hakemuksesta peruuttaa keskusyhteisön toimiluvan, kun yhteenliittymän purkamisesta on päätetty 4 §:n mukaisesti. Finanssivalvonnan on ennen päätöksen tekemistä kuultava Rahoitusvakausvirastoa 3 momentin mukaisten edellytysten täyttymisestä jäsenluottolaitosten kriisinratkaisuun varautumista koskevien vaatimusten osalta.

Toimiluvan peruuttamisen edellytyksenä on, että:

1) toimiluvasta luopuminen ei vaaranna jäsenluottolaitosten taloudellista asemaa koskevien tai muiden vaatimusten täyttämistä taikka tosiasiallisia toimintaedellytyksiä; ja

2) keskusyhteisön tai jäsenluottolaitoksen velkoja ei ole 5 ja 6 §:n mukaisessa menettelyssä vastustanut muutosta taikka velkoja on tuomioistuimen tuomion mukaan saanut maksun tai turvaavan vakuuden saatavastaan.

Toimiluvan peruuttamista koskevan hakemuksen liitteenä on oltava:

1) jäljennös keskusyhteisön osuuskunnan kokouksen päätöksestä, jolla keskusyhteisö on päättänyt luopua toimiluvastaan;

2) selvitys toimiluvanvaraisten liiketoimintojen järjestelemisestä yhteenliittymää purettaessa ja luottolaitostoimintaan sovellettavien vaatimusten noudattamisessa jäsenluottolaitoksissa;

3) tilintarkastajan lausunto siitä, että 2 kohdassa tarkoitettu selvitys perustuu riittäviin ja ajantasaisiin tietoihin keskusyhteisön ja jäsenluottolaitosten taloudellisesta asemasta.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava 2 momentissa tarkoitettu päätös rekisteröitäväksi.

Kun Finanssivalvonta on peruuttanut keskusyhteisön toimiluvan tämän pykälän mukaisesti ja päätös on rekisteröity, tämän lain soveltaminen keskusyhteisöön ja kyseiseen yhteenliittymään kuuluneisiin yrityksiin lakkaa.

Päätös keskusyhteisön toimiluvan luopumista koskevan hakemuksen jättämisestä yhteenliittymän purkamiseksi on tehtävä keskusyhteisön osuuskunnan kokouksessa osuuskuntalain 5 luvun 29 §:ssä tarkoitetulla määräenemmistöllä.

Keskusyhteisön on ilmoitettava toimiluvasta luopumista koskeva hakemus rekisteröitäväksi kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä ja haettava 6 §:n mukaisen kuulutuksen antamista rekisteriviranomaiselta tai päätös raukeaa.

Niillä keskusyhteisön ja jäsenluottolaitoksen velkojilla, joiden saatava on syntynyt ennen 6 §:ssä tarkoitetun kuulutuksen antamista, on oikeus vastustaa toimiluvasta luopumista.

Mitä 1 momentissa säädetään velkojasta, ei sovelleta tallettajaan. Toimiluvasta luopumisesta on kuitenkin ilmoitettava tallettajalle 6 §:n 2 momentin mukaisessa määräajassa. Ilmoituksesta on käytävä ilmi toimiluvasta luopumisen vaikutukset tallettajan asemaan ja talletussuojaan. Tallettajalla on oikeus irtisanoa alkuperäisten sopimusehtojen estämättä talletus siltä osin, kuin se rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain (1195/2014) 5 luvun 8 §:n nojalla jää talletussuojan ulkopuolelle.

Rekisteriviranomaisen on 3 §:ssä tarkoitetun hakemuksen saatuaan annettava 5 §:n 1 momentissa tarkoitetuille velkojille kuulutus, jossa mainitaan velkojan oikeudesta vastustaa toimiluvasta luopumista ilmoittamalla siitä kirjallisesti rekisteriviranomaiselle viimeistään kuulutuksessa mainittuna määräpäivänä. Rekisteriviranomaisen on julkaistava kuulutus virallisessa lehdessä viimeistään kolme kuukautta ennen määräpäivää ja rekisteröitävä kuulutus viran puolesta.

Keskusyhteisön on viimeistään kuukausi ennen määräpäivää lähetettävä kuulutuksesta kirjallinen ilmoitus niille 1 momentissa tarkoitetuille keskusyhteisön ja jäsenluottolaitosten velkojille, jotka ovat tiedossa. Jäsenluottolaitoksen on ilmoitettava keskusyhteisölle tiedot, jotka ovat tarpeellisia tässä momentissa tarkoitetun ilmoituksen lähettämiseen. Keskusyhteisön hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan todistus ilmoitusten lähettämisestä on toimitettava rekisteriviranomaiselle viimeistään määräpäivänä.

Rekisteriviranomaisen on ilmoitettava sille ilmoitetuista vastustuksista keskusyhteisölle ja Finanssivalvonnalle viipymättä määräpäivän jälkeen.

Keskusyhteisön on ohjattava jäsenluottolaitoksiaan ja muita yhteenliittymään kuuluvia yrityksiä siten kuin tässä luvussa säädetään.

Keskusyhteisön on annettava tarvittavat jäsenluottolaitoksia ja muita yhteenliittymään kuuluvia yrityksiä sitovat vaatimukset niiden omien varojen ja maksuvalmiuden hallinnasta, riskien hallinnasta, luotettavasta hallinnosta, palkitsemisesta, sisäisestä valvonnasta ja muusta toiminnan järjestämisestä, joiden avulla keskusyhteisö voi varmistaa:

1) yhteenliittymään sovellettavien EU:n vakavaraisuusasetuksen ja luottolaitostoiminnasta annetun lain sekä niiden nojalla annettujen säännösten, määräysten sekä viranomaispäätösten mukaisten vaatimusten toteutumisen yhteenliittymässä; ja

2) jäsenluottolaitosten ja keskusyhteisön keskinäisen vastuun toteuttamisen.

Tässä pykälässä tarkoitetuista tehtävistä vastaa keskusyhteisön hallitus. Keskusyhteisö ei saa siirtää tehtäviä hallintoneuvostolle.

Keskusyhteisön hallitus voi antaa jäsenluottolaitoksia ja muita yhteenliittymään kuuluvia yrityksiä sitovia vaatimuksia rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevien velvoitteiden noudattamiseksi tarpeellisista menettelyistä.

Jos keskusyhteisö on 6 luvun 8 §:n mukaisesti päättänyt, että 6 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja omien varojen vaatimuksia ei kokonaan tai osittain sovelleta yksittäisiin jäsenluottolaitoksiin, keskusyhteisön hallituksen on annettava jäsenluottolaitoksia sitovat omien varojen vähimmäistasot.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen vähimmäistasojen on täytettävä seuraavat edellytykset:

1) vähimmäistasojen on yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa kokonaisuutena arvioiden varmistettava, että omien varojen vaatimukset voidaan täyttää yhteenliittymän muodostaman kokonaisuuden tasolla;

2) yksittäiselle jäsenluottolaitokselle asetettu omien varojen vähimmäistaso ei saa vaarantaa kyseisen jäsenluottolaitoksen tai yhteenliittymän toimintaedellytyksiä;

3) omien varojen vähimmäistason on oltava sekä jäsenluottolaitoksen liiketoiminnan että riskienhallinnan kannalta perusteltu.

Omien varojen vähimmäistasoa ei kuitenkaan saa asettaa matalammaksi kuin luottolaitostoiminnasta annetun lain 10 luvun 2 §:ssä tarkoitettu vähimmäispääoma.

Omien varojen vähimmäistasoja määriteltäessä noudatetaan lisäksi sitä, mitä keskusyhteisön ja jäsenluottolaitoksen säännöissä määrätään.

Keskusyhteisön on annettava jäsenluottolaitoksille tiedoksi omien varojen vähimmäistasojen määräytymisen perusteet sekä mahdollisten jäsenluottolaitoskohtaisten tekijöiden vaikutus vähimmäistasoon. Jäsenluottolaitoksen toimintakertomuksessa on julkaistava jäsenluottolaitokselle asetettu vähimmäistaso.

Keskusyhteisö voi lisäksi antaa jäsenluottolaitosten ja yhteenliittymään kuuluvien muiden yritysten noudatettavaksi liiketoiminnallisia toimintaperiaatteita siten, kuin keskusyhteisön ja jäsenluottolaitoksen säännöissä tarkemmin määrätään.

Finanssivalvonta voi hakemuksesta antaa keskusyhteisölle luvan päättää, että yksittäisten jäsenluottolaitosten sijasta seuraavia vaatimuksia sovelletaan kokonaan tai osittain ainoastaan yhteenliittymän konsolidoidulla tasolla:

1) EU:n vakavaraisuusasetuksen toisen osan III osastossa säädetyt vaatimukset rahoitusalan ulkopuolisista huomattavista omistusosuuksista;

2) EU:n vakavaraisuusasetuksen neljännessä osassa säädetyt vaatimukset suuria asiakasriskejä koskevista rajoituksista;

3) EU:n vakavaraisuusasetuksen kuudennessa osassa säädetyt maksuvalmiusvaatimukset ja pysyvän varainhankinnan vaatimukset;

4) EU:n vakavaraisuusasetuksen seitsemän A osassa säädetyt raportointivaatimukset;

5) EU:n vakavaraisuusasetuksen kahdeksannessa osassa säädetyt julkistamisvaatimukset;

6) yleisestä arvopaperistamista koskevasta kehyksestä ja erityisestä kehyksestä yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle arvopaperistamiselle sekä direktiivien 2009/65/EY, 2009/138/EY ja 2011/61/EU ja asetusten (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2402 2 luvussa säädetyt arvopaperistamista koskevat vaatimukset.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun luvan myöntäminen edellyttää lisäksi, että maksuvalmiusvaatimuksen kattamiseksi käytettävissä olevat varat ovat välittömästi siirrettävissä sellaiselle jäsenluottolaitokselle, joka ei muutoin kykene suoriutumaan velvoitteistaan.

Keskusyhteisö päättää vaatimusten soveltamisesta jäsenluottolaitoksiin tässä pykälässä tarkoitetun luvan perusteella siten kuin 8 §:ssä säädetään.

Jos keskusyhteisön ja jäsenluottolaitoksen säännöissä niin määrätään, Finanssivalvonta voi hakemuksesta antaa keskusyhteisölle luvan päättää, että EU:n vakavaraisuusasetuksen kolmannessa osassa ja luottolaitostoiminnasta annetun lain 10 luvussa säädettyjä omien varojen vaatimuksia sekä EU:n vakavaraisuusasetuksen seitsemännessä osassa säädettyjä vähimmäisomavaraisuusastetta koskevia vaatimuksia voidaan soveltaa kokonaan tai osittain ainoastaan yhteenliittymän muodostamalla konsolidoidulla tasolla.

Keskusyhteisö päättää vaatimusten soveltamisesta jäsenluottolaitoksiin tässä pykälässä tarkoitetun luvan perusteella siten kuin 8 §:ssä säädetään.

Finanssivalvonta voi hakemuksesta antaa keskusyhteisölle luvan päättää, että luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun eräitä säännöksiä sovelletaan yhteenliittymässä seuraavasti:

1) mainitun luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetut hallituksen kokoonpanon monimuotoisuutta koskevat toimintaperiaatteet laatii ja hyväksyy keskusyhteisö yhteenliittymän tasolla;

2) mainitun luvun 4 a §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja kelpoisuusvaatimuksia suhteutetaan siten, että yksittäisen jäsenluottolaitoksen johdon ja avainhenkilöiden kelpoisuusvaatimuksissa otetaan huomioon jäsenluottolaitoksen koko, riskinotto sekä keskusyhteisölle keskitetyt tehtävät ja sen toteuttama ohjaus ja valvonta;

3) mainitun luvun 4 e §:ssä tarkoitetun roolien ja vastuiden kokonaiskartoituksen laatimisesta vastaa keskusyhteisö, ja kartoitus laaditaan yhteenliittymän tasolla;

4) mainitun luvun 5 §:n 2–5 momentissa tarkoitettuja ajankäyttövaatimuksia sovelletaan ainoastaan keskusyhteisöön;

5) mainitun luvun 6 §:ssä tarkoitetun rikkomusten ilmoittamiskanavan järjestämisestä ja ylläpidosta vastaa keskusyhteisö yhteenliittymän tasolla.

Keskusyhteisö päättää vaatimusten soveltamisesta jäsenluottolaitoksiin tässä pykälässä tarkoitetun luvan perusteella siten kuin 8 §:ssä säädetään.

Finanssivalvonta voi hakemuksesta antaa keskusyhteisölle luvan päättää, että yksittäisten jäsenluottolaitosten sijasta luottolaitostoiminnasta annetun lain 8 luvun 3 ja 4 §:ää voidaan soveltaa koko yhteenliittymän tasolla seuraavasti:

1) mainitussa luvussa tarkoitettujen palkitsemisjärjestelmien laatimisesta ja hallinnoinnista vastaa keskusyhteisö koko yhteenliittymän tasolla;

2) jäsenluottolaitoksen hallitus vastaa 1 kohdassa tarkoitettujen palkitsemisjärjestelmien valvonnasta jäsenluottolaitoksessa.

Keskusyhteisö päättää vaatimusten soveltamisesta jäsenluottolaitoksiin tässä pykälässä tarkoitetun luvan perusteella siten kuin 8 §:ssä säädetään.

Finanssivalvonta voi hakemuksesta antaa keskusyhteisölle luvan päättää, että yksittäisten jäsenluottolaitosten sijasta luottolaitostoiminnasta annetun lain 9 luvun säännöksiä sovelletaan kokonaan tai osittain ainoastaan yhteenliittymän tasolla, ellei jäljempänä tässä pykälässä toisin säädetä.

Luottolaitostoiminnasta annetun lain 9 luvussa säädettyjä vaatimuksia sovelletaan keskusyhteisöön siltä osin kuin keskusyhteisö vastaa riskienhallinnan järjestämisestä ja ohjauksesta yhteenliittymän tasolla 1 momentissa tarkoitetun luvan perusteella. Edellä 1 momentista poiketen mainittuja vaatimuksia sovelletaan jäsenluottolaitokseen siltä osin kuin jäsenluottolaitos vastaa omasta riskienhallinnastaan.

Luottolaitostoiminnasta annetun lain 9 luvun 3 §:ssä tarkoitetuista hallituksen tehtävistä riskienhallinnassa vastaa keskusyhteisön hallitus siltä osin kuin keskusyhteisö vastaa riskienhallinnan järjestämisestä yhteenliittymän tasolla 1 momentissa tarkoitetun luvan perusteella. Edellä 1 momentista poiketen jäsenluottolaitoksen hallitus vastaa mainituista tehtävistä siltä osin kuin jäsenluottolaitos vastaa riskienhallinnastaan.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun luvan mahdollistaessa keskusyhteisö saa järjestää luottolaitostoiminnasta annetun lain 9 luvun 8 §:ssä tarkoitetut liiketoiminnoista riippumattoman riskien valvontatoiminnon ja muut valvontatoiminnot ilman, että jäsenluottolaitos vastaa valvontatoimintojen järjestämisestä. Keskusyhteisön riskienvalvontatoiminnon on tällöin huolehdittava, että kunkin jäsenluottolaitoksen olennaiset riskit tunnistetaan, mitataan ja raportoidaan mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Keskusyhteisön riskienvalvontatoiminnon on mainitussa momentissa tarkoitetulla tavalla osallistuttava aktiivisesti jäsenluottolaitoksen olennaisten riskienhallintaa koskevien linjausten tekemiseen sekä huolehdittava siitä, että jäsenluottolaitoksen hallitus saa kokonaiskuvan jäsenluottolaitokseen kohdistuvista riskeistä. Jos jäsenluottolaitoksen hallitus ei saa muulla tavalla riittäviä tietoja laitoksen olennaisista riskeistä tavanomaisten raportointiprosessien kautta, keskusyhteisön riskienvalvontatoiminnon edustajalla tulee olla mahdollisuus saattaa tehtäviinsä kuuluvia asioita suoraan jäsenluottolaitoksen hallituksen tietoon.

Keskusyhteisö päättää vaatimusten soveltamisesta jäsenluottolaitoksiin tässä pykälässä tarkoitetun luvan perusteella siten kuin 8 §:ssä säädetään.

Finanssivalvonnan on myönnettävä 1–5 §:ssä tarkoitettu lupa, jos:

1) luottolaitostoimintaa koskevien laissa säädettyjen ja viranomaisen määräämien poikkeusluvan kohteena olevien vaatimusten täyttymisestä voidaan varmistua yhteenliittymän tasolla, eikä 3–5 §:ssä tarkoitetun luvan myöntäminen vaaranna jäsenluottolaitosten hallinnon luotettavuutta tai riskienhallintaa;

2) keskusyhteisön 5 luvun 2 §:n nojalla jäsenluottolaitoksille asettamat sitovat vaatimukset ja 2 §:ssä tarkoitetun luvan osalta 5 luvun 4 §:ssä tarkoitetut omien varojen vähimmäistasot riittävät turvaamaan vaatimusten soveltamisen yhteenliittymän tasolla myönnetyn luvan mukaisessa laajuudessa; ja

3) keskusyhteisö on toteuttanut muut 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi tarpeelliset toimenpiteet.

Edellä 3–5 §:ssä tarkoitetun luvan myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että Finanssivalvonta on myöntänyt tai myöntää samanaikaisesti 1 tai 2 §:ssä tarkoitetun luvan.

Finanssivalvonta voi sisällyttää 1–5 §:ssä tarkoitettuun lupaan sellaisia rajoituksia ja ehtoja, jotka ovat perusteltuja 1 momentissa säädettyjen lupaedellytysten täyttämiseksi tai tarpeellisia yhteenliittymän ja siihen kuuluvien yritysten valvomiseksi taikka keskinäisen vastuun toteutumisen varmistamiseksi.

Finanssivalvonta voi rajoittaa 1–5 §:ssä tarkoitettua lupaa, jos keskusyhteisö ei sen omin toimenpitein pysty varmistamaan lupaan liittyvien 6 §:ssä tarkoitettujen ja muualla tässä laissa säädettyjen vaatimusten täyttymistä. Finanssivalvonta voi peruuttaa luvan, jos luvan rajoittamista ei ole pidettävä riittävänä toimenpiteenä mainittujen vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi.

Ennen kuin Finanssivalvonta 1 momentissa tarkoitetulla tavalla rajoittaa lupaa tai peruuttaa sen, Finanssivalvonnan on asetettava kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa keskusyhteisön ja jäsenluottolaitosten on saatettava toimintansa vaatimusten mukaiseksi.

Jos Finanssivalvonta on myöntänyt 1–5 §:ssä tarkoitetun yhden tai useamman luvan keskusyhteisölle, keskusyhteisön hallituksen on päätettävä, mihin jäsenluottolaitoksiin sovelletaan Finanssivalvonnan myöntämää lupaa. Näihin jäsenluottolaitoksiin ei sovelleta luvan kohteena olevia vaatimuksia siltä osin kuin vaatimukset toteutetaan yhteenliittymän tasolla luvan mukaisesti.

Keskusyhteisön hallituksen on päätettävä, että jäsenluottolaitokseen on sovellettava 1–5 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä kokonaan tai osittain Finanssivalvonnan myöntämästä luvasta huolimatta, jos:

1) keskusyhteisö ei muutoin pysty varmistumaan vaatimusten täyttymisestä yhteenliittymän muodostaman kokonaisuuden tasolla;

2) jäsenluottolaitoksen tai yhteenliittymän toimintaedellytysten turvaaminen sitä edellyttää;

3) jäsenluottolaitos on merkittävästi tai toistuvasti laiminlyönyt noudattaa 5 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja sitovia vaatimuksia tai 5 luvun 4 §:ssä tarkoitettuja omien varojen vähimmäistasoja, eikä jäsenluottolaitos ole korjannut menettelyään; tai

4) jäsenluottolaitos on merkittävästi tai toistuvasti laiminlyönyt noudattaa 5 luvun 5 §:ssä tarkoitettuja toimintaperiaatteita yhteenliittymän liiketoiminnassa ja laiminlyönneillä on merkitystä yhteenliittymän riskienhallinnalle, riskinotolle tai luottolaitostoiminnalle laissa ja viranomaispäätöksissä asetettujen vaatimusten noudattamiselle, eikä jäsenluottolaitos ole korjannut menettelyään.

Tässä pykälässä tarkoitettu keskusyhteisön päätös voi olla voimassa enintään viisi vuotta kerrallaan.

Keskusyhteisön on arvioitava 8 §:ssä tarkoitetun soveltamistasoa koskevan päätöksen edellytysten täyttyminen uudelleen vähintään:

1) jäsenluottolaitosten sulautuessa, jakautuessa tai järjesteltäessä liiketoimintaa luottolaitostoiminnasta annetun lain 3 a luvussa tarkoitetuissa tilanteissa;

2) yhteenliittymän rakenteessa tapahtuneiden merkittävien muutosten myötä;

3) yhteenliittymän tai jäsenluottolaitoksen riskiaseman tai liiketoiminnan muuttuessa olennaisesti.

Jos keskusyhteisö arvioi, että 8 §:ssä säädetyt edellytykset eivät enää täyty, keskusyhteisön on päätöksen voimassaoloaikana muutettava päätöstä, tai kumottava se.

Keskusyhteisö voi muuttaa soveltamistasoa koskevaa päätöstä tai kumota sen myös muulloin kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, jos se on välttämätöntä yhteenliittymän riskienhallinnan kannalta tai luottolaitostoiminnalle asetettujen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi.

Keskusyhteisön on laadittava 1 luvun 2 §:n mukaisesti yhteenliittymän muodostavien yhteisöjen ja sellaisten muiden yritysten, joissa keskusyhteisöllä tai jäsenluottolaitoksilla on yksin tai yhdessä kirjanpitolaissa tarkoitettu määräysvalta, tilinpäätösten yhdistelmänä tilinpäätös (yhteenliittymän yhdistelty tilinpäätös ).

Yhteenliittymän yhdisteltyyn tilinpäätökseen sovelletaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 12 luvun säännöksiä, ellei tässä luvussa toisin säädetä. Jos yhteenliittymään kuuluva yritys on laskenut liikkeelle julkisen kaupankäynnin kohteena olevia arvopapereita, yhteenliittymän yhdistelty tilinpäätös on laadittava noudattaen kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja.

Keskusyhteisö ja keskinäisen vastuun piirissä olevat jäsenluottolaitokset, joihin yhteenliittymän yhdisteltyyn tilinpäätökseen kuuluvilla muilla yhteisöillä ei ole yksin tai yhdessä määräysvaltaa, yhdistellään yhteenliittymän yhdisteltyyn tilinpäätökseen siten kuin ne yhdessä muodostaisivat emoyhteisön.

Tilinpäätöksen liitetietoihin on sisällytettävä kuvaus yhteenliittymän yhdistellyn tilinpäätöksen käsittävistä yhtiöistä ja yhteenliittymän rakenteesta.

Yhteenliittymän yhdistelty tilinpäätös on vahvistettava keskusyhteisön osuuskunnan kokouksessa.

Jos keskusyhteisö on rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa tarkoitettu ryhmittymän johdossa oleva yritys, rahoitus- ja vakuutusryhmittymän toimintakertomuksessa on esitettävä erikseen yhteenliittymän osuus rahoitus- ja vakuutusryhmittymän tuloksesta, varoista, veloista ja taseen ulkopuolisista sitoumuksista.

Yhteenliittymän yhdisteltyyn tilinpäätökseen sisältyvään toimintakertomukseen on sisällytettävä kirjanpitolain 7 luvussa tarkoitettu kestävyysraportti, jos yhteenliittymä täyttää kirjanpitolain 7 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset.

Keskusyhteisön tilinpäätöksen ja konsernitilinpäätöksen laatimiseen sovelletaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 12 luvun säännöksiä.

Keskusyhteisön hallituksen on vahvistettava yhteenliittymän yhdistellyn tilinpäätöksen laadintaperiaatteet. Keskusyhteisön on annettava yhteenliittymään kuuluville yrityksille yhteenliittymässä noudatettavat sitovat tilinpäätösperiaatteet.

Keskusyhteisön tilinpäätöksen ja konsernitilinpäätöksen sekä yhteenliittymän yhdistellyn tilinpäätöksen tilintarkastukseen ja kestävyysraportoinnin varmentamiseen sovelletaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 12 luvun säännöksiä.

Yhteenliittymän yhdistellystä tilinpäätöksestä annettavan tilintarkastuskertomuksen käsittelyyn keskusyhteisön toimielimissä sovelletaan, mitä osuuskuntalaissa on säädetty tilintarkastuskertomuksen käsittelystä.

Jos jäsenluottolaitoksen tilintarkastaja havaitsee tehtäväänsä suorittaessaan, että jäsenluottolaitos on Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 31 §:ssä tarkoitetulla tavalla rikkonut keskusyhteisön tämän lain 5 luvun 2 tai 3 §:n nojalla antamia sitovia vaatimuksia tai mainitun luvun 4 §:n nojalla asettamia omien varojen vähimmäistasoja, hänen on viipymättä ilmoitettava asiasta keskusyhteisölle ja Finanssivalvonnalle.

Sen lisäksi, mitä Finanssivalvonnasta annetun lain 31 §:ssä säädetään tilintarkastajan ilmoitusvelvollisuudesta, jäsenluottolaitoksen tilintarkastajan on tehtävä mainitussa pykälässä tarkoitettu ilmoitus myös keskusyhteisölle.

Keskusyhteisön on laadittava yhteenliittymän puolivuosikatsaus luottolaitostoiminnasta annetun lain 12 luvun 12 §:ssä säädetyllä tavalla. Yhteenliittymän puolivuosikatsaukseen sisällytettäviin yhteisöihin sovelletaan, mitä 1 ja 2 §:ssä säädetään yhteenliittymän yhdistellystä tilinpäätöksestä.

Jäsenluottolaitokseen ei sovelleta, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 12 luvun 12 §:ssä säädetään puolivuosikatsauksesta, jollei arvopaperimarkkinalain (746/2012) 7 luvun 10 §:n 1 momentista muuta johdu.

Keskusyhteisö ja jäsenluottolaitokset ovat keskinäisessä vastuussa toistensa veloista siten kuin tässä luvussa säädetään.

Mitä tässä luvussa säädetään, sovelletaan siihen asti, kunnes yhteenliittymän vapaaehtoinen purkaminen on 4 luvussa tarkoitetulla tavalla rekisteröity tai keskusyhteisö ja jäsenluottolaitokset on asetettu konkurssiin 12 luvun mukaisesti.

Velkoja, joka ei ole saanut jäsenluottolaitokselta suoritusta erääntyneestä saatavastaan, voi vaatia suoritusta keskusyhteisöltä samoin ehdoin kuin jäsenluottolaitokselta.

Jäsenluottolaitoksella on velvollisuus maksaa keskusyhteisön velkojalle 2 §:n perusteella suorittama velan määrä. Jäsenluottolaitos on velvollinen maksamaan maksupäivästä lukien keskusyhteisölle viivästyskorkoa, joka määräytyy alkuperäisen velan ehtojen mukaisesti. Jäsenluottolaitoksen on lisäksi korvattava keskusyhteisön kohtuulliset kulut.

Muu kuin 1 momentissa tarkoitettu jäsenluottolaitos on keskusyhteisön vaatimuksesta velvollinen suorittamaan keskusyhteisölle osuutensa määrästä, jonka keskusyhteisö on suorittanut velkojalle 2 §:n perusteella. Jäsenluottolaitosten maksuosuus määräytyy niiden viimeksi vahvistettujen taseiden loppusummien mukaisessa suhteessa. Keskusyhteisön säännöissä voidaan määrätä myös muusta määräytymisperusteesta. Keskusyhteisön on viipymättä maksuvaatimuksen vastaanottamisesta laadittava kirjallinen osittelulaskelma ja annettava se tiedoksi jäsenluottolaitoksille.

Keskusyhteisöllä on oikeus veloittaa tässä pykälässä tarkoitettu maksu niistä jäsenluottolaitoksen varoista, jotka ovat keskusyhteisön tai yhteenliittymän keskusrahalaitoksen hallinnassa 6 luvun 1 §:ssä tarkoitetun luvan perusteella. Muissa tapauksissa jäsenluottolaitoksen on suoritettava keskusyhteisölle osittelulaskelman mukainen määrä keskusyhteisön säännöissä määrätyssä ajassa, kuitenkin viimeistään 30 päivän kuluttua osittelulaskelman tiedoksisaannista.

Keskusyhteisön on viivytyksettä sen jälkeen, kun se on saanut luottolaitokselta kokonaan tai osittain sen puolesta maksamansa määrän, maksettava saatu määrä takaisin tässä momentissa tarkoitetuille jäsenluottolaitoksille niiden suorittamien osuuksien mukaisessa suhteessa.

Jos selvitystilassa olevan jäsenluottolaitoksen selvitysmiehet ovat selvitysmenettelyssä todenneet, että jäsenluottolaitoksen velat ylittävät sen varat, selvitysmiesten on laadittava vajauksesta laskelma ja vaadittava keskusyhteisöä suorittamaan vajauksen määrä jäsenluottolaitokselle. Jäsenluottolaitoksen maksuosuuteen sekä keskusyhteisön takautumisoikeuteen ja oikeuteen periä maksamansa määrä muilta jäsenluottolaitoksilta, sovelletaan, mitä 3 §;ssä säädetään.

Selvitystilassa olevan jäsenluottolaitoksen varoja ei saa ryhtyä jakamaan osakkeen- tai osuudenomistajille ennen kuin viisi vuotta on kulunut sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin selvitystila on alkanut, jollei osakkeen- tai osuudenomistaja aseta turvaavaa vakuutta.

Keskusyhteisö on velvollinen ryhtymään yhteen tai useampaan tässä luvussa säädettyyn toimenpiteeseen, jos se on tarpeen yhteenliittymän tai jäsenluottolaitoksen toimintaedellytysten varmistamiseksi.

Keskusyhteisön on myönnettävä jäsenluottolaitokselle pääomalainaa tai muuta luottoa taikka sijoitettava jäsenluottolaitoksen osake-, osuus- tai kantarahastopääomaan, jos jäsenluottolaitos ei täytä taloudellista asemaa koskevia vaatimuksia, vaatimusten täyttäminen on vaarassa tai tukitoimet ovat muutoin kokonaisuutena arvioiden tarpeen jäsenluottolaitoksen toimintaedellytysten turvaamiseksi.

Pääomatuen myöntämisen yhteydessä keskusyhteisö voi asettaa jäsenluottolaitokseen 10 luvun 8 §:ssä tarkoitetun edustajan valvomaan jäsenluottolaitoksen toimintaa.

Tässä pykälässä tarkoitettua tukea vastaanottaneella jäsenluottolaitoksella ei ole äänioikeutta keskusyhteisön osuuskunnan kokouksessa.

Jäsenluottolaitosten on keskusyhteisön niin päättäessä osallistuttava 2 §:ssä tarkoitettuihin tukitoimiin siten, että kunkin jäsenluottolaitoksen osuus tukitoimesta määritetään viimeksi vahvistettujen taseiden loppusummien mukaisessa suhteessa. Keskusyhteisön säännöissä voidaan määrätä myös muusta määräytymisperusteesta. Keskusyhteisön säännöissä voidaan määrätä, että jäsenluottolaitoksena oleva kiinnitysluottopankeista ja katetuista joukkolainoista annetun lain (151/2022) 2 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettu kiinnitysluottopankki ei ole velvollinen osallistumaan tässä luvussa tarkoitettuihin tukitoimiin.

Keskusyhteisön on maksettava tukitoimiin osallistuneille jäsenluottolaitoksille takaisin tuen määrä sekä sille kertyvä tuotto sitä mukaa kuin keskusyhteisö saa pääoman palautuksia ja sijoituksen tuottoja pääomatuen kohteena olevalta jäsenluottolaitokselta.

Yhteenliittymän elvytyssuunnitelmaan sovelletaan, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 8 a luvussa säädetään konsolidointiryhmän elvytyssuunnitelmasta. Yhteenliittymän kriisinratkaisusuunnitelmaan sovelletaan, mitä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta annetun lain (1194/2014) 2 luvussa säädetään konsernin kriisinratkaisusuunnitelmasta.

Tämän lain ja sen nojalla annettujen päätösten noudattamista valvoo Finanssivalvonta. Finanssivalvonnan valvontavaltuuksista säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 3 luvussa.

Mitä Finanssivalvonnasta annetun lain 33 §:ssä säädetään, sovelletaan myös 5 luvun 2 §:ssä tarkoitettujen sitovien vaatimusten noudattamista koskeviin rikkomuksiin ja laiminlyönteihin.

Keskusyhteisön on valvottava jatkuvasti, että yhteenliittymään kuuluvat yritykset noudattavat:

1) tätä lakia sekä keskusyhteisön tämän lain nojalla antamia sitovia vaatimuksia, päätöksiä ja toimintaperiaatteita;

2) EU:n vakavaraisuusasetusta ja luottolaitostoiminnasta annettua lakia ja niiden nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä;

3) muuta yhteenliittymään kuuluviin yrityksiin sovellettavaa finanssimarkkinoita koskevaa sääntelyä ja sen soveltamista koskevia viranomaispäätöksiä.

Jos keskusyhteisö havaitsee, että yhteenliittymään kuuluva yritys rikkoo tai laiminlyö 1 momentissa tarkoitettuja säännöksiä, vaatimuksia tai toimintaperiaatteita, eikä rikkomus tai laiminlyönti ole vähäinen, eikä jäsenluottolaitos ole korjannut menettelyään, keskusyhteisön on ilmoitettava asiasta viipymättä Finanssivalvonnalle sekä tarvittaessa ryhdyttävä muihin rikkomuksen tai laiminlyönnin edellyttämiin tässä luvussa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

Yhteenliittymään kuuluvan yrityksen on salassapitosäännösten estämättä annettava keskusyhteisölle sen asettamassa kohtuullisessa määräajassa kaikki sen vaatimat tiedot ja selvitykset, jotka ovat tarpeen keskusyhteisön tässä laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.

Finanssivalvonnalla on oikeus viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä antaa keskusyhteisölle sille tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi välttämättömiä tietoja, jos keskusyhteisö ei saa tietoja yhteenliittymään kuuluvalta yritykseltä asettamassaan määräajassa.

Jos jäsenluottolaitos tai muu yhteenliittymään kuuluva yritys rikkoo tai laiminlyö velvollisuuksiaan 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, keskusyhteisön on viipymättä kehotettava asianomaista yhteisöä oikaisemaan menettely keskusyhteisön asettamassa kohtuullisessa määräajassa.

Jollei 4 §:ssä tarkoitettua kehotusta voida pitää rikkomuksen tai laiminlyönnin laatu tai laajuus huomioon ottaen riittävänä, tai jos kehotuksen kohteena oleva jäsenluottolaitos tai muu yhteenliittymään kuuluva yritys ei ole oikaissut menettelyään asetetussa määräajassa, keskusyhteisön on yhteistyössä asianomaisen yrityksen kanssa laadittava toimenpidesuunnitelma säännösten, vaatimusten tai toimintaperiaatteiden noudattamisen varmistamiseksi ja toimitettava se Finanssivalvonnalle. Asianomaisen yrityksen on osallistuttava toimenpidesuunnitelman laatimiseen ja huolehdittava sen toimeenpanosta.

Jos keskusyhteisö on 6 luvun 8 §:n mukaisesti päättänyt, että 6 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja omien varojen vaatimuksia ei kokonaan tai osittain sovelleta yksittäisiin jäsenluottolaitoksiin, keskusyhteisön on jatkuvasti valvottava 5 luvun 4 §:ssä tarkoitettujen vähimmäistasojen täyttymistä sekä arvioitava vähimmäistasojen riittävyyttä suhteessa mainitussa säännöksessä säädettyihin edellytyksiin.

Jos jäsenluottolaitos alittaa tai on vaarassa alittaa vähimmäistason, keskusyhteisön on ilmoitettava asiasta Finanssivalvonnalle ja viipymättä laadittava yhdessä jäsenluottolaitoksen kanssa suunnitelma omien varojen kartuttamiseksi.

Jos keskusyhteisö arvioi, että jäsenluottolaitokselle asetettu omien varojen vähimmäistaso ei täytä 5 luvun 4 §:ssä säädettyjä edellytyksiä, keskusyhteisön hallituksen on tarkistettava jäsenluottolaitoskohtaista omien varojen vähimmäistasoa.

Keskusyhteisön hallituksen on muutettava antamaansa soveltamistasoa koskevaa päätöstä, jos:

1) jäsenluottolaitos merkittävästi tai toistuvasti rikkoo tai laiminlyö 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vaatimuksia tai keskusyhteisön 5 luvun 4 §:n perusteella asettamia omien varojen vähimmäistasoa, eikä jäsenluottolaitos ole korjannut menettelyään keskusyhteisön kehotuksesta tai toimenpidesuunnitelmasta huolimatta; tai

2) jäsenluottolaitos merkittävästi tai toistuvasti rikkoo tai laiminlyö 5 luvun 5 §:ssä tarkoitettuja toimintaperiaatteita yhteenliittymän liiketoiminnassa, rikkomuksilla tai laiminlyönneillä on merkitystä yhteenliittymän riskienhallinnalle, riskinotolle tai luottolaitostoiminnalle asetettujen vaatimusten noudattamiselle, eikä jäsenluottolaitos ole korjannut menettelyään keskusyhteisön kehotuksesta tai toimenpidesuunnitelmasta huolimatta.

Jos 1 momentissa tarkoitettua toimenpidettä ei ole pidettävä riittävänä keinona luottolaitostoimintaa koskevien vaatimusten varmistamiseksi yhteenliittymän muodostaman kokonaisuuden tasolla tai jos rikkomukset tai laiminlyönnit vaarantavat yhteenliittymän tai sen jäsenluottolaitosten toimintaedellytykset, keskusyhteisön on peruutettava soveltamistasoa koskeva päätös asianomaisen jäsenluottolaitoksen osalta.

Jos keskusyhteisön valvontavelvollisuuden täyttäminen sitä edellyttää, keskusyhteisön hallitus voi nimetä yhteenliittymään kuuluvaan yritykseen yhden tai useamman edustajan, jolla on oikeus:

1) olla läsnä yhteenliittymään kuuluvan yrityksen päätös- tai hallintovaltaa käyttävien toimielinten kokouksessa sekä oikeus kutsua koolle ne tarvittaessa, käyttää niissä puhevaltaa sekä oikeus saada merkityksi pöytäkirjaan esittämänsä huomiot, joihin hän katsoo olevan aihetta;

2) valvoa jäsenluottolaitoksen päivittäistä toimintaa ja johtamista;

3) saada yhteenliittymään kuuluvalta yritykseltä vastaavat tiedot kuin mitä keskusyhteisöllä tämän lain perusteella on.

Tässä pykälässä tarkoitetun edustaja voidaan nimittää tehtäväänsä enintään yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Edustajalla on kaikki 1 momentissa säädetyt oikeudet, ellei edustajaa asetettaessa ole toisin määrätty.

Jäsenluottolaitos voi erota keskusyhteisön jäsenyydestä, jos:

1) yhteenliittymästä eroaminen ei aiheuta yhteenliittymän taloudellista asemaa koskevien vaatimusten alittumista tai vaaranna yhteenliittymän toimintaedellytyksiä; ja

2) yhteenliittymästä eroaminen ei vaaranna jäsenluottolaitoksen toimintaedellytyksiä tai sen tallettajien tai muiden velkojien asemaa.

Päätös keskusyhteisön jäsenyydestä eroamisesta on tehtävä jäsenluottolaitoksen yhtiökokouksessa, osuuskunnan kokouksessa tai isäntien kokouksessa kahden kolmasosan määräenemmistöllä kokouksessa annetuista äänistä. Samalla on päätettävä keskusyhteisön jäsenyyteen liittyvien sääntömääräysten kumoamisesta.

Jäsenluottolaitoksen on ennen eroamispäätöksen tekemistä pyydettävä keskusyhteisön ja Finanssivalvonnan lausunnot tässä pykälässä eroamiselle säädettyjen edellytysten täyttymisestä sekä tilintarkastajan lausunto siitä, että mainittujen edellytysten täyttyminen on arvioitu riittävien ja ajantasaisten yhteenliittymän ja jäsenluottolaitoksen taloudellista asemaa koskevien tietojen perusteella.

Edellä 3 luvun 3 §:n 2 momentista poiketen keskusyhteisön jäsenyydestä eroamiseen liittyvä sääntöjen tai yhtiöjärjestyksen muutos ei edellytetä keskusyhteisön suostumusta, jos keskusyhteisön jäsenyydestä eroaminen täyttää tässä pykälässä säädetyt vaatimukset.

Keskusyhteisön jäsenyydestä eroamiseen liittyvään menettelyyn sovelletaan muutoin osuuskuntalain 3 luvun 2 §:ää.

Sen lisäksi, mitä osuuskuntalain 3 luvun 3 §:n 1 momentissa säädetään, jäsenluottolaitos voidaan erottaa keskusyhteisön jäsenyydestä, jos:

1) jäsenluottolaitos on merkittävällä tavalla rikkonut tai laiminlyönyt keskusyhteisön 5 luvun 2 §:n nojalla antamia sitovia vaatimuksia tai jäsenluottolaitoksen toiminta muutoin vaarantaa tai on omiaan vaarantamaan yhteenliittymän taloudellista asemaa tai toimintaedellytyksiä;

2) erottamisen perusteena olevaa menettelyä ei ole kohtuullisessa ajassa saatu korjattua keskusyhteisön 10 luvun mukaisin toimenpitein;

3) erottaminen ei aiheuta yhteenliittymän taloudellista asemaa koskevien vaatimusten rikkomista tai muutoin vaaranna yhteenliittymän toimintaedellytyksiä.

Ennen erottamispäätöksen tekemistä keskusyhteisön on pyydettävä Finanssivalvonnan lausunto 1 momentin mukaisten edellytysten täyttymisestä ja tilintarkastajan lausunto siitä, että keskusyhteisö on arvioinut mainittujen edellytysten täyttymisen riittävien ja ajantasaisten yhteenliittymän taloudellista asemaa koskevien tietojen perusteella.

Keskusyhteisön jäsenyydestä erottamiseen liittyvään menettelyyn sovelletaan muutoin osuuskuntalain 3 luvun 3 §:ää.

Mitä 1 §:n 1 ja 3 momentissa säädetään keskusyhteisön jäsenyydestä eroamisesta, sovelletaan myös, jos jäsenluottolaitos on osallisena sulautumisessa tai jakautumisessa, jossa yhtenä osapuolena on yhteenliittymään kuulumaton yhteisö.

Sulautumista tai jakautumista koskevaan suunnitelmaan on liitettävä selvitys 1 momentissa tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä.

Mitä 8 luvussa säädetään keskinäisestä vastuusta yhteenliittymässä, sovelletaan myös luottolaitokseen, joka on eronnut tai erotettu keskusyhteisön jäsenyydestä, jos sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin jäsenluottolaitos on eronnut tai erotettu, on kulunut vähemmän kuin viisi vuotta silloin, kun maksuvelvollisuutta koskeva vaatimus esitetään luottolaitokselle.

Jos keskusyhteisö ja jäsenluottolaitokset asetetaan 1 momentissa tarkoitettuna ajanjaksona konkurssiin 12 luvun 3 §:ssä säädetyllä tavalla, eronnut tai erotettu luottolaitos vastaa konkurssissa 8 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisella osuudella velasta, jota ei saada maksetuksi keskusyhteisön ja sen jäsenluottolaitosten konkurssipesien yhteenlasketuista varoista.

Tässä pykälässä tarkoitettu maksuosuus määräytyy eroamis- tai erottamisajankohtana viimeksi vahvistettujen jäsenluottolaitosten taseiden perusteella.

Mitä tässä pykälässä säädetään, sovelletaan lisäksi vastaanottavaan luottolaitokseen 3 §:n 1 momentissa tarkoitetussa sulautumisessa tai jakautumisessa.

Jos jäsenluottolaitos asetetaan kriisihallintoon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta annetun lain 4 luvun 5 §:n 3 momentin mukaisesti, sen omia varoja ja alaskirjauskelpoisia velkoja voidaan käyttää keskusyhteisön tai toisen jäsenluottolaitoksen tappioiden kattamiseen ja pääomittamiseen.

Tuomioistuin ei voi ottaa jäsenluottolaitoksen konkurssiin asettamista koskevaa velkojan konkurssihakemusta tutkittavaksi ennen kuin velkoja on vaatinut keskusyhteisöä suorittamaan päävelan 8 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla, mainitun luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu määräaika muille jäsenluottolaitoksille ositellun määrän suorittamisesta on umpeutunut ja päävelka on edelleen maksamatta. Konkurssihakemukseen on liitettävä kirjallinen todiste maksuvaatimuksen esittämisestä keskusyhteisölle.

Tuomioistuin ei voi ottaa selvitystilassa olevan jäsenluottolaitoksen konkurssiin asettamista koskevaa konkurssihakemusta tutkittavaksi ennen kuin selvitysmiehet ovat esittäneet keskusyhteisölle vaatimuksen vajauksen suorittamiseksi ja vajauksen maksamiselle säädetty määräaika on päättynyt. Konkurssihakemukseen on liitettävä kirjallinen todiste siitä, että vaatimus on esitetty 8 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Velkojan tai Rahoitusvakausviraston, joka hakee keskusyhteisön konkurssiin asettamista, on samalla haettava myös jokaisen jäsenluottolaitoksen konkurssiin asettamista. Jäsenluottolaitoksen konkurssiin asettamista koskeva asia käsitellään tällöin siinä tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen keskusyhteisön konkurssiin asettamista koskevassa asiassa.

Keskusyhteisöä pidetään konkurssilain (120/2004) 2 luvun 1 §:ssä säädetyllä tavalla maksukyvyttömänä myös silloin, jos yhteenliittymä kokonaisuutena on maksukyvytön. Tuomioistuimen on asettaessaan keskusyhteisön konkurssiin asetettava konkurssiin myös jäsenluottolaitokset. Tuomioistuimen on määrättävä keskusyhteisön konkurssipesän pesänhoitajaksi määrättävä henkilö pesänhoitajaksi myös kunkin jäsenluottolaitoksen konkurssissa.

Keskusyhteisön ja jäsenluottolaitosten konkurssikustannuksia voidaan tarvittaessa maksaa konkurssipesien yhteenlasketuista varoista, jos se on tarpeen konkurssin raukeamisen estämiseksi.

Asetettaessa keskusyhteisö ja sen jäsenluottolaitokset konkurssiin 3 §:ssä säädetyllä tavalla kullakin keskusyhteisön ja sen jäsenluottolaitoksen velkojalla on oikeus jako-osuuteen keskusyhteisön ja sen jäsenluottolaitosten konkurssipesien yhteenlasketuista varoista.

Pesänhoitajan on laadittava keskusyhteisön ja jäsenluottolaitosten konkurssipesien varojen jakamisesta yksi jakoluetteloehdotus, jonka mukaan keskusyhteisön ja jäsenluottolaitosten konkurssipesien yhteenlasketut varat jaetaan velkojille. Muuten jakoluettelon käsittelyssä noudatetaan konkurssilain 13 luvun säännöksiä. Keskusyhteisöllä ja jäsenluottolaitoksilla ei ole takautumisoikeutta toisiaan kohtaan yhteenlasketuista varoista velkojalle maksetun suorituksen perusteella.

Jos konkurssin päättyessä jäljellä on muuta kuin konkurssissa käytettäväksi määrättyä omaisuutta se on jaettava keskusyhteisön ja jäsenluottolaitosten kesken pesäluettelon osoittamien netto-omaisuuksien mukaisessa suhteessa käyttäen omaisuuserien konkurssimenettelyn mukaisia realisointiarvoja.

Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:n 1 momentissa tarkoitettuja säännöksiä ja päätöksiä, joiden laiminlyönnistä ja rikkomisesta määrätään seuraamusmaksu, ovat:

1) tämän lain 2 luvun 2 §:n säännös keskusyhteisölle sallitusta liiketoiminnasta;

2) tämän lain 5 luvun 2 ja 3 §:n säännökset sitovien vaatimusten antamisesta;

3) tämän lain 5 luvun 4 §:n säännökset jäsenluottolaitosten omien varojen vähimmäistasojen antamisesta;

4) tämän lain 7 luvun 1 §:n säännökset yhteenliittymän yhdistellyn tilinpäätöksen laatimisesta;

5) tämän lain 10 luvun 2 §:n säännökset keskusyhteisön valvontavelvollisuudesta yhteenliittymässä.

Keskusyhteisölle määrätään seuraamusmaksu myös, jos keskusyhteisö tässä laissa tarkoitettuja tehtäviään hoitaessaan myötävaikuttaa merkittävällä tavalla siihen, että jäsenluottolaitos tai muu yhteenliittymään kuuluva yritys laiminlyö tai rikkoo Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:ssä tai rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain ( / ) 62 §:n 1 momentissa tarkoitettuja säännöksiä tai niiden nojalla annettuja säännöksiä, määräyksiä tai päätöksiä. Tässä momentissa tarkoitettu seuraamusmaksu voidaan Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:n 4 momentin mukaisin edellytyksin määrätä myös keskusyhteisön johtoon kuuluvalle henkilölle.

Hallinnollisten seuraamusten määräämisestä, julkistamisesta ja täytäntöönpanosta säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 4 luvussa.

Kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetun lain (566/2020) 3 luvussa säädetty seuraamusmaksu voidaan määrätä keskusyhteisölle, jos keskusyhteisö tässä laissa tarkoitettuja tehtäviään hoitaessaan myötävaikuttaa tahallaan tai huolimattomuudesta merkittävällä tavalla siihen, että jäsenluottolaitos tai muu yhteenliittymään kuuluva yritys laiminlyö tai rikkoo mainitun lain 13, 15 ja 16 §:ssä mainittuja säännöksiä.

Seuraamusmaksu voidaan määrätä myös keskusyhteisön johtoon kuuluvalle tai siinä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävälle henkilölle, jos tämä on tahallaan tai huolimattomuudesta merkittävällä tavalla myötävaikuttanut 1 momentissa tarkoitettuun rikkomukseen ja jos tähän on myös muutoin erityistä syytä. Arvioitaessa henkilön myötävaikutusta rikkomukseen on otettava huomioon tämän tehtävien ja toimivaltuuksien laajuus.

Tässä pykälässä tarkoitetun seuraamusmaksun määräämiseen ja täytäntöönpanoon sovelletaan kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annettua lakia. Mainitun lain 18 §:n 2 mukainen seuraamusmaksun enimmäismäärä lasketaan kuitenkin yhteenliittymän yhdistellyn tilinpäätöksen mukaisesta liikevaihdosta noudattaen, mitä mainitussa pykälässä säädetään luottolaitoksen liikevaihdon laskemisesta.

Jäsenluottolaitoksen talletusten tiliehdoista on käytävä ilmi, että jäsenluottolaitos kuuluu tässä laissa tarkoitettuun yhteenliittymään.

Keskusyhteisöllä on oikeus nostaa vahingonkorvauskanne luottolaitostoiminnasta annetun lain 21 luvun 1 §:ssä säädetyillä perusteilla jäsenluottolaitoksen lukuun.

Jäsenluottolaitoksena oleva osuuspankki tai osuuspankkiosakeyhtiö, joka on jäsenenä ennen 1 päivää heinäkuuta 2010 osuuspankkien yhteenliittymänä toimintansa aloittaneessa luottolaitosten yhteenliittymässä, ei saa ottaa talletusta eikä luottoa toiselta osuuspankilta tai osuuspankkiosakeyhtiöltä.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, osuuspankki ja osuuspankkiosakeyhtiö saavat hankkia toisen osuuspankin tai osuuspankkiosakeyhtiön liikkeeseen laskemia joukkovelkakirjoja.

Mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 14 ja 15 §:ssä säädetään salassapitovelvollisuudesta ja oikeudesta luovuttaa tietoja luottolaitoksesta, sovelletaan myös keskusyhteisössä.

Jollei luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU) 2016/679 muuta johdu, yhteenliittymään kuuluvilla yrityksillä on oikeus luovuttaa toisilleen yhteenliittymän keskinäisten toimintojen järjestämisen, keskusyhteisölle tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamisen sekä muiden tästä laista ja muusta luottolaitostoimintaa koskevasta sääntelystä aiheutuvien velvoitteiden noudattamiseksi välttämättömät tiedot. Tässä momentissa tarkoitettuja tietoja saa kuitenkin luovuttaa ainoastaan sille, jota koskee 1 momentissa mainituissa pykälissä säädetty tai sitä vastaava salassapitovelvollisuus.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Tämän lain 2 luvun 4 §:ää aletaan soveltaa kuitenkin vasta 1 päivänä tammikuuta 2029.

Tällä lailla kumotaan talletuspankkien yhteenliittymästä annettu laki (599/2010).

Talletuspankkien yhteenliittymästä annetun lain mukaisesti ennen tämän lain voimaantuloa muodostettua talletuspankkien yhteenliittymää pidetään tässä laissa tarkoitettuna luottolaitosten yhteenliittymänä. Mainitun lain nojalla ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyä keskusyhteisön toimilupaa pidetään tämän lain 2 luvun 5 §:n mukaisena toimilupana.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuissa yhteenliittymissä voidaan edelleen soveltaa talletuspankkien yhteenliittymästä annetun lain 5, 6, 17 ja 21‒23 §:ää siihen saakka, kunnes yhteenliittymälle myönnetään yksi tai useampi 6 luvun 1–5 §:ssä tarkoitettu lupa, kuitenkin enintään 31 päivään joulukuuta 2029 saakka. Finanssivalvonnan talletuspankkien yhteenliittymistä annetun lain 21‒23 §:n nojalla myöntämät luvat pysyvät voimassa tämän lain tultua voimaan.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen keskusyhteisöjen sellaisten sääntömääräysten, joiden mukaan keskusyhteisön jäsenluottolaitokset ovat osuuskuntalain 14 luvun mukaisessa rajattomassa lisämaksuvelvollisuudessa keskusyhteisön konkurssissa, sijasta sovelletaan tämän lain 12 luvun 3 §:ää.

Ennen tämän lain voimaantuloa vireille tulleisiin talletuspankkien yhteenliittymästä annetun lain 25‒27 §:n mukaisiin jäsenluottolaitosten keskinäisen vastuun toteuttamista koskeviin menettelyihin ja viranomaismenettelyihin sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Liikkeeseenlaskijan on seurattava kiinteistövakuudellisten luottojen vakuuksien käypää arvoa 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustuen kiinteistöjen markkina-arvojen kehitystä kuvaavaan luotettavaan tilastolliseen menetelmään tai muutoin luotettavalla tavalla. Arvonseuranta on asuntoluottojen vakuuksien osalta toteutettava vähintään neljännesvuosittain ja liikekiinteistöluottojen vakuuksien osalta vähintään vuosittain.

Katepooliin on lisäksi sisällytettävä 2 momentissa tarkoitetuista vakuuksista liikkeeseenlaskijan tai väliluoton velallisen konkurssin tai selvitystilan alkamisen jälkeen kertyvät varat. Tällaisina varoina pidetään myös niistä kertyvää korkoa, muuta tuottoa sekä niiden sijaan tullutta omaisuutta.

Katepooliin sisältyvät vakuudet ovat kaikkien sen kattamien katettujen joukkolainojen pääomien ja korkojen, katettuihin joukkolainoihin liittyviin johdannaissopimuksiin perustuvien velvoitteiden sekä liikkeeseenlaskijan konkurssin tai selvitystilan jälkeen syntyvien, katettujen joukkolainojen alasajoon liittyvien ylläpito- ja hallinnointikulujen vakuutena. Lisäksi katepooliin sisältyvät vakuudet ovat vakuutena 44 §:n 3 momentissa tarkoitetuille maksuvalmiusluotoille.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen velvoitteiden velkojilla on yhtäläinen oikeus saada suoritus katepooliin sisältyvistä vakuuksista ennen liikkeeseenlaskijan tai väliluoton velallisena olevan luottolaitoksen muita velkojia.

Katepooliin sisältyvää joukkolainarekisteriin merkittyä vakuutta ei saa ulosmitata eikä siihen saa kohdistaa turvaamistoimenpidettä muusta kuin 20 §:n 1 momentissa tarkoitetusta velasta.

Katepoolin kokonaisarvon on ylitettävä jatkuvasti katetuista joukkolainoista aiheutuvien maksuvelvoitteiden arvo siten kuin tässä pykälässä säädetään (ylivakuus ). Ylivakuuden on oltava arvoltaan vähintään kaksi prosenttia. Jos EU:n vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan 3 a kohdan kolmannessa alakohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, ylivakuuden on oltava arvoltaan vähintään viisi prosenttia. Ylivakuuden on katettava tässä momentissa säädetyn osuuden lisäksi katettujen joukkolainojen alasajoon liittyvät arvioidut ylläpito- ja hallinnointikulut.

Katepooliin sisällytetystä kiinteistövakuudellisesta luotosta on merkittävä:

2) määrä, joka vastaa 80:tä prosenttia asuntoluoton ja 60:tä prosenttia liikekiinteistöluoton vakuutena olevan omaisuuden käyvästä arvosta, jos luoton pääoma on tätä suurempi.

Liikkeeseenlaskija saa myöntää luottolaitokselle luottoa, jota vastaan velallisena olevan luottolaitoksen on asetettava liikkeeseenlaskijan liikkeeseen laskemien katettujen joukkolainojen vakuudeksi kiinteistövakuudellisia luottoja tai julkisyhteisöluottoja siten kuin tässä laissa säädetään (väliluotto ). Väliluotto saadaan myöntää ainoastaan samaan konsolidointiryhmään tai samaan talletuspankkien yhteenliittymään kuuluvalle luottolaitokselle.

Mitä tässä luvussa säädetään väliluotosta, sovelletaan myös liikkeeseenlaskijan ulkomaiselle ETA-luottolaitokselle myöntämään väliluottoon (ETA-väliluotto ), ellei jäljempänä erikseen toisin säädetä.

Liikkeeseenlaskijan on hyvissä ajoin etukäteen ilmoitettava Finanssivalvonnalle ETA-väliluottojen myöntämisen aloittamisesta, ellei ETA-väliluottojen myöntämistä koskeva selvitys ole sisältynyt 8 §:ssä tarkoitetun luvan lupahakemukseen.

Ilmoitukseen on sisällytettävä 8 §:ssä tarkoitetun luvan hakemista vastaavat tiedot sikäli kuin tiedot liittyvät ETA-väliluottojen myöntämiseen, selvitys väliluoton sopimusehdoista sekä muut seikat, joilla on merkitystä arvioitaessa järjestelyyn liittyviä riskejä ja kiinnitysluottopankkitoiminnalle asetettujen velvoitteiden täyttämistä.

Liikkeeseenlaskija ei saa aloittaa ETA-väliluottojen myöntämistä ennen kuin Finanssivalvonta on käsitellyt tässä pykälässä tarkoitetun ilmoituksen.

Jos katepooliin sisältyy väliluoton velallisen taseessa olevia luottosaatavia, liikkeeseenlaskija vastaa siitä, että katepooli täyttää jatkuvasti tässä laissa asetetut ja katetun joukkolainan sopimusehtojen mukaiset vaatimukset.

ETA-väliluoton velallisena olevan ulkomaisen ETA-luottolaitoksen taseessa olevat omaisuuserät voidaan sisällyttää katepooliin rahoitusvakuusjärjestelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/47/EY mukaisella menettelyllä. Tällaiset vakuudet on merkittävä joukkolainarekisteriin 5 luvussa säädetyllä tavalla. Liikkeeseenlaskijan on varmistuttava, että vakuudet täyttävät 20 ja 21 §:ssä säädetyt vaatimukset vakuuksien tuottamasta etuoikeudesta ja vakuudeksi asettamista koskevista oikeusvaikutuksista sekä 9 luvussa säädetyt vaatimukset, jotka koskevat katetun joukkolainan vakuuksien asemaa liikkeeseenlaskijan sekä ETA-väliluoton velallisen konkurssissa ja selvitystilassa.

Liikkeeseenlaskijan selvitystilassa tai konkurssissa väliluottoon perustuvia suorituksia saa käyttää vain katetuista joukkolainoista aiheutuvien velvoitteiden maksuun.

Liikkeeseenlaskija saa tehdä väliluottoon perustuvista suorituksista väliluoton velallisena olevalle luottolaitokselle suorituksen kiinteistövakuudellisen luoton tai julkisyhteisöluoton maksusta tai luovutuksesta aiheutuvan takautumissaatavan perusteella, jos kaikki vakuuksien turvaamat katetut joukkolainat on täysin maksettu.

Pesänhoitajalla ja selvitysmiehellä on asiamiehen suostumuksella tai tämän vaatimuksesta oikeus tehdä maksukykyä turvaavia sopimusjärjestelyjä ja ottaa maksuvalmiusluottoa. Maksuvalmiusluotto yksilöintitietoineen on merkittävä joukkolainarekisteriin. Maksuvalmiusluotosta saatavia varoja saa käyttää ainoastaan yksinomaan 20 §:n 1 momentissa tarkoitettujen velvoitteiden maksamiseen ja 31 §:ssä tarkoitetun maksuvalmiusvaatimuksen kattamiseen.

Sen lisäksi, mitä Finanssivalvonnasta annetun lain 26 §:n 8 momentissa säädetään kiinnitysluottopankkitoimintaan oikeuttavan luvan perumisesta sekä 33 §:ssä toimeenpanokiellosta, Finanssivalvonta voi kieltää luottolaitosta aloittamasta tai jatkamasta ETA väliluottojen myöntämisen, jos:

1) toiminta ei täytä laissa tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä;

2) ilmoituksessa annetut tiedot ovat puutteellisia tai olennaisesti virheellisiä; tai

3) Finanssivalvonta ei voi käyttää 9 §:ssä tarkoitetun valvonnan edellyttämiä valvontavaltuuksia ETA-väliluottovelallisen kotivaltiossa.

Finanssivalvonnan on viipymättä ilmoitettava kiellosta ETA-väliluoton velallisen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Säästöpankilla on oltava säännöt, joissa on määrättävä:

3) peruspääoman ja mahdollisen kantarahaston suuruus taikka, milloin peruspääomaa tai kantarahastoa voidaan sääntöjä muuttamatta alentaa tai korottaa, vähimmäissuuruus ja enimmäissuuruus, sekä kantarahasto-osuuden nimellisarvo;

5) isäntien lukumäärä, toimikausi, isäntien vaalissa noudatettava menettely ja ehdot, joilla tallettajat sekä kantarahasto-osuuksien omistajat saavat ottaa osaa vaaliin, isäntien toimivalta, isäntien varsinaisten kokousten aika sekä kokousten kokoonkutsuja ja kutsumistapa;

6) hallintoneuvoston tehtävät, jäsenten ja mahdollisten varajäsenten lukumäärä tai vähimmäis- ja enimmäismäärä sekä toimikausi, jos pankilla on hallintoneuvosto;

7) hallituksen jäsenten ja mahdollisten varajäsenten lukumäärä tai vähimmäis- ja enimmäismäärä sekä toimikausi;

Päätös sääntöjen muuttamisesta siten, että jo annettujen kantarahasto-osuuksien osalta rajoitetaan oikeutta säästöpankin voitonjakoon, vaatii kaikkien kantarahasto-osuuden omistajien suostumuksen. Sääntöjen muuttamista koskeva päätös, jolla rajoitetaan kantarahasto-osuudenomistajien äänioikeutta, edellyttää lisäksi, että päätöstä on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa kantarahasto-osuuksien tuottamista äänistä. Tässä momentissa edellytetty suostumus koskee niitä kantarahasto-osuuksia, joihin oikeuksien rajoitus kohdistuisi.

Vararahastoa saadaan käyttää pankin tappioiden kattamiseen siltä osin kuin vahvistetun taseen osoittama voitto ja tätä tarkoitusta varten olevat muut rahastot tai varaukset eivät siihen riitä. Vararahastoa saadaan lisäksi käyttää peruspääoman ja kantarahaston korottamiseen sekä 74 §:n 1 momentissa säädettyyn lunastukseen.

Säästöpankki voi isäntien päätöksellä muodostaa kantarahaston, mikäli siitä on määräys säästöpankin säännöissä.

Säästöpankin kaikki kantarahasto-osuudet tuottavat pankissa yhtäläiset oikeudet. Säännöissä voidaan kuitenkin määrätä, että kantarahastossa on erilajisia kantarahasto-osuuksia tai että sellaisia voidaan antaa. Säännöissä on määrättävä kantarahasto-osuuslajien väliset eroavuudet.

Säästöpankin hallitus voi päättää, että kantarahasto-osuudesta annetaan kantarahastotodistus, jos kantarahasto-osuutta ei ole liitetty arvo-osuusjärjestelmään. Kantarahastotodistus voidaan antaa ainoastaan kantarahasto-osuusluetteloon merkitylle kantarahasto-osuuden omistajalle. Kantarahastotodistusta ei saa antaa ennen kuin kantarahasto tai sen korotus on rekisteröity ja täysi maksu kantarahasto-osuudesta on suoritettu.

Jos kantarahasto-osuuksia ei ole liitetty arvo-osuusjärjestelmään, säästöpankin hallituksen on pidettävä luetteloa kantarahasto-osuuksista (kantarahasto-osuusluettelo ). Luetteloon merkitään kantarahasto-osuudet osuuslajeittain numerojärjestyksessä, niiden antamispäivä sekä omistajan nimi, osoite ja muut tarpeelliset yksilöintitiedot. Jos kantarahasto-osuudesta ei ole annettu kantarahastotodistusta, luetteloon on lisäksi merkittävä säästöpankille ilmoitettu kantarahasto-osuutta rasittava panttioikeus, muu oikeus ja vallinnanrajoitus.

Jos kantarahastossa on erilajisia kantarahasto-osuuksia, kantarahasto-osuusluettelosta tulee ilmetä, mihin lajiin kukin kantarahasto-osuus kuuluu ja mahdolliset erot kantarahasto-osuuksien tuottamissa oikeuksissa ja velvollisuuksissa.

Kantarahasto-osuusluettelo on pidettävä säästöpankin pääkonttorissa jokaisen nähtävänä. Jokaisella on, korvattuaan pankin kulut, oikeus saada jäljennös kantarahasto-osuusluettelosta tai sen osasta.

Edellä 20 §:stä poiketen säästöpankin hallituksen on pidettävä arvo-osuusjärjestelmään liitetyistä kantarahasto-osuuksista ja sekä niiden omistajista arvo-osuustilikirjauksiin perustuvaa ajantasaista kantarahasto-osuusluetteloa, johon merkitään omistajan tai hallintarekisteröinnin hoitajan nimi, henkilötunnus taikka muu yksilöintitunnus, yhteys-, maksu- ja verotustiedot, kantarahasto-osuuksien lukumäärä osuuslajeittain sekä se arvopaperikeskuksen osapuoli, jonka hoidossa olevalle arvo-osuustilille kantarahasto-osuudet on kirjattu.

Arvo-osuusjärjestelmään liitettyjä kantarahasto-osuuksia koskeva kantarahasto-osuusluettelo voidaan 20 §:n 3 momentista poiketen pitää jokaisen nähtävänä arvopaperikeskuksen toimipaikassa Suomessa.

Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvista kantarahasto-osuuksista on 43 a §:ssä tarkoitettua tilapäistä merkintää varten ilmoitettava kantarahasto-osuuden omistajan nimi ja osoite, kantarahasto-osuusluetteloon merkittävien kantarahasto-osuuksien lukumäärä osuuslajeittain sekä henkilötunnus tai muu arvopaperikeskuksen määräysten mukainen yksilöintitunnus.

Kantarahasto-osuuden saajalla ei ole oikeutta käyttää sen omistajalle säästöpankissa kuuluvia oikeuksia ennen kuin hänet on merkitty kantarahasto-osuusluetteloon tai hän on pankille ilmoittanut saantonsa ja esittänyt siitä selvityksen.

Jos kantarahasto-osuus kuuluu kuolinpesään tai useat omistavat kantarahasto-osuuden yhdessä, kantarahasto-osuuden tuottamia oikeuksia voidaan käyttää vain yhteisen edustajan kautta.

Kantarahasto-osuuteen liittyvien oikeuksien käyttämisestä arvo-osuusjärjestelmään kuuluvassa säästöpankissa säädetään 24 c §:ssä.

Kantarahasto-osuuksien kuulumisesta arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetussa laissa (348/2017) tarkoitettuun arvo-osuusjärjestelmään tai ulkomaiseen arvo-osuusjärjestelmään määrätään säästöpankin säännöissä. Sääntöjen muuttamista koskevassa päätöksessä on määrättävä aika, jonka kuluessa kantarahasto-osuudet liitetään arvo-osuusjärjestelmään (ilmoittautumisaika ) tai poistetaan arvo-osuusjärjestelmästä, tai valtuutettava hallitus päättämään siitä. Liittämistä tai poistamista ja niiden ajankohtaa koskeva päätös on ilmoitettava rekisteröitäväksi viivytyksettä.

Kantarahasto-osuudenomistajien oikeuksien kirjaamiseen arvo-osuusjärjestelmään sovelletaan arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain 6 luvun 3–5 §:ää ja kantarahasto-osuuksien poistamiseen arvo-osuusjärjestelmästä mainitun luvun 7 §:ää.

Jollei arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain 6 luvun 3 §:ssä tarkoitettua kirjaamista ole vaadittu kymmenen vuoden kuluessa ilmoittautumisajan päättymispäivästä, isäntien kokous voi päättää, että oikeus arvo-osuusjärjestelmään kuuluvaan kantarahasto-osuuteen ja siihen perustuvat oikeudet on menetetty. Menetettyyn kantarahasto-osuuteen sovelletaan säästöpankin hallussa olevia omia kantarahasto-osuuksia koskevia säännöksiä.

Mitä tässä laissa säädetään kantarahasto-osuuksien kuulumisesta arvo-osuusjärjestelmään, sovelletaan myös, kun kantarahasto-osuudet on liitetty ulkomaiseen arvo-osuusjärjestelmään. Jos kantarahasto-osuudet on liitetty ulkomaiseen arvo-osuusjärjestelmään, tarkoitetaan tässä laissa mainitulla arvo-osuustilillä arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivien 98/26/EY ja 2014/65/EU sekä asetuksen (EU) N:o 236/2012 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 909/2014 liitteen A jakson 2 kohdassa tarkoitetussa palvelussa tarjottavaa tiliä.

Säästöpankin on ilmoitettava arvo-osuusjärjestelmään liittämistä koskevasta päätöksestä kantarahasto-osuuksien omistajille viimeistään kolme kuukautta ennen ilmoittautumisajan päättymistä. Tällöin on myös annettava ohjeet siitä, kuinka kantarahasto-osuuden omistajan tai sen, jonka hallussa kantarahastotodistus on, on meneteltävä saadakseen oikeuden kantarahasto-osuuteen kirjatuksi arvo-osuustilille, sekä siitä, miten kantarahasto-osuuteen kohdistuvat muut oikeudet voi kirjata.

Ilmoitus on lähetettävä kirjallisena jokaiselle kantarahasto-osuuden omistajalle, jonka nimi ja osoite ovat säästöpankin tiedossa, ja julkaistava virallisessa lehdessä. Ilmoitus ohjeineen on lähetettävä myös arvopaperikeskukselle ja arvopaperikeskuksen osapuolille.

Arvopaperikeskuksen säännöissä voidaan antaa tarkempia määräyksiä 1 ja 2 momentin mukaisesta menettelystä.

Säästöpankin on viimeistään kolme kuukautta ennen kantarahasto-osuuksien poistamista arvo-osuusjärjestelmästä ilmoitettava päätöksestä kantarahasto-osuuksien omistajille. Ilmoittamiseen sovelletaan 2 ja 3 momenttia.

Säästöpankin on viimeistään kolme kuukautta ennen kantarahasto-osuuksien siirtämistä arvo-osuusjärjestelmästä toiseen ilmoitettava siirrosta kantarahasto-osuuksien omistajille. Tällöin on annettava tiedot siirron vaikutuksista kantarahasto-osuuden omistajan asemaan ja ohjeet kantarahasto-osuuksien säilytyksen järjestämisestä uudessa arvo-osuusjärjestelmässä. Ilmoittamiseen sovelletaan 2 ja 3 momenttia.

Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvan kantarahasto-osuuden saajalla ei ole oikeutta käyttää kantarahasto-osuuden omistajalle säästöpankissa kuuluvia oikeuksia, ennen kuin hänet on merkitty 20 a §:ssä tarkoitettuun luetteloon kantarahasto-osuuksista. Hallintarekisteröidyn kantarahasto-osuuden tuottamien oikeuksien käyttämisestä säädetään arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain 4 luvun 4 §:n 2 momentissa.

Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvaan kantarahasto-osuuteen perustuva oikeus saada suoritus säästöpankista varoja jaettaessa, oikeus saada uusia kantarahasto-osuuksia niitä annettaessa tai muu vastaava oikeus on sillä, jolle kantarahasto-osuus kuuluu varojenjakoa tai kantarahasto-osuuksien antamista koskevassa tai muussa päätöksessä määrättynä täsmäytyspäivänä. Myös kantarahasto-osuuden lunastamista koskevassa päätöksessä voidaan määrätä täsmäytyspäivästä. Jollei kantarahasto-osuuden antamista koskevassa päätöksessä määrätä toisin, maksullisessa kantarahastoannissa oikeus merkitä kantarahasto-osuuksia kirjataan oikeuden alkaessa asianomaiselle arvo-osuustilille ja maksuttomassa kantarahastoannissa annettava osuus tai osake kirjataan suoraan asianomaiselle arvo-osuustilille.

Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvaan kantarahasto-osuuteen perustuvasta oikeudesta osallistua isäntien vaaliin säädetään 43 a §:ssä.

Ehdotukseen on liitettävä, jollei kokouksessa käsitellä tilinpäätöstä, seuraavat asiakirjat:

2) hallituksen selostus tilikauden päättymisen jälkeisistä pankin asemaan olennaisesti vaikuttavista tapahtumista.

Kantarahasto-osuuden merkinnän tulee tapahtua todisteellisesti. Merkinnästä on käytävä ilmi merkitsijä, mihin kantarahasto-osuusantipäätökseen merkintä perustuu ja merkinnän kohteena olevat kantarahasto-osuudet.

Hallitus voi todeta oikeuden kantarahasto-osuuteen menetetyksi, jos merkintähintaa mahdollisine viivästyskorkoineen ei ole maksettu sen eräännyttyä, eikä hallitus ole antanut merkitsijälle lisää maksuaikaa. Hallitus voi tällöin antaa merkintäoikeuden toiselle henkilölle tai mitätöidä maksamattoman uuden kantarahasto-osuuden.

Se, jonka oikeus on 1 momentin nojalla todettu menetetyksi, on velvollinen suorittamaan säästöpankille mahdollisten perimiskulujen lisäksi korvauksena kymmenesosan kantarahasto-osuuden merkintähinnasta.

Peruspääomaa ja kantarahastoa voidaan alentaa sellaisen vahvistetun taseen mukaisen tappion kattamiseksi, johon varaukset, vapaa oma pääoma ja vararahastot eivät riitä. Kantarahastoa voidaan lisäksi alentaa varojen jakamiseksi kantarahasto-osuuden omistajille.

Kantarahaston alentaminen toteutetaan alentamalla kantarahasto-osuuksien nimellisarvoa tai mitätöimällä omia kantarahasto-osuuksia. Alennettaessa kantarahasto-osuuksien nimellisarvoa on sääntöjä vastaavasti muutettava.

Peruspääoman ja kantarahaston alentamisesta päättää hallituksen ehdotuksesta isäntien kokous. Isäntien kokouksen päätöksessä on mainittava:

1) määrä, jolla kantarahastoa tai peruspääomaa alennetaan, tai alentamisen enimmäismäärä;

2) päätöksen kohteena oleva kantarahasto-osuuslaji, jos päätös koskee kantarahasto-osuuksien alentamista ja säästöpankilla on erilajisia kantarahasto-osuuksia;

3) alennetaanko kantarahastoa alentamalla kantarahasto-osuuksien nimellisarvoa vai mitätöimällä omia kantarahasto-osuuksia.

Isäntien kokouksen päätöksellä voidaan myös valtuuttaa hallitus päättämään kantarahaston tai peruspääoman alentamisesta. Tällaisesta valtuutuksesta on ilmettävä peruspääoman tai kantarahaston alentamisen enimmäismäärä, valtuutuksen kohteena olevat kantarahasto-osuuslajit sekä valtuutuksen voimassaoloaika. Valtuutus voi olla voimassa enintään viisi vuotta.

Alennettaessa kantarahastoa varojen jakamiseksi kantarahasto-osuuden omistajille säästöpankin on kuukauden kuluessa kantarahaston alentamista koskevan päätöksen tekemisestä ilmoitettava alentaminen rekisteröitäväksi ja haettava kuulutuksen antamista rekisteriviranomaiselta, tai päätös raukeaa. Rekisteriviranomaisen on kuulutusta koskevan hakemuksen saatuaan annettava säästöpankin velkojille kuulutus, jossa mainitaan velkojan oikeudesta vastustaa alentamista. Velkojalla, jonka saatava on syntynyt ennen kuulutuksen julkaisemista, on oikeus vastustaa kantarahaston alentamista. Vastustuksesta on ilmoitettava kirjallisesti rekisteriviranomaiselle viimeistään kuulutuksessa mainittuna määräpäivänä. Rekisteriviranomaisen on julkaistava kuulutus virallisessa lehdessä viimeistään kolme kuukautta ennen määräpäivää ja rekisteröitävä kuulutus viran puolesta. Säästöpankin on viimeistään kuukausi ennen määräpäivää lähetettävä kuulutuksesta kirjallinen ilmoitus tunnetuille velkojilleen. Säästöpankin hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan todistus ilmoitusten lähettämisestä on toimitettava rekisteriviranomaiselle viimeistään määräpäivänä. Rekisteriviranomaisen on ilmoitettava sille ilmoitetuista vastustuksista yhtiölle viipymättä määräpäivän jälkeen.

Rekisteriviranomaisen on rekisteröitävä kantarahaston alentaminen, jos velkoja ei ole vastustanut alentamista taikka jos velkoja on tuomioistuimen tuomion mukaan saanut maksun tai turvaavan vakuuden saatavastaan. Jos velkoja on vastustanut alentamista, kantarahaston alentamista koskeva päätös raukeaa kuukauden kuluttua määräpäivästä. Rekisteriviranomaisen on kuitenkin lykättävä asian käsittelyä, jos säästöpankki osoittaa kuukauden kuluessa määräpäivästä panneensa vireille kanteen sen vahvistamiseksi, että velkoja on saanut maksun tai turvaavan vakuuden saatavastaan, taikka jos säästöpankki ja velkoja yhdessä pyytävät asian käsittelyn lykkäämistä. Kantarahasto on alennettu, kun alentaminen on rekisteröity.

Mitä edellä tässä pykälässä säädetään velkojasta, ei sovelleta tallettajaan.

Säästöpankin säännöissä voidaan 40 h §:ssä tarkoitetulla tavalla määrätä säästöpankin oikeudesta tai velvollisuudesta kantarahasto-osuuksien hankkimiseen tai lunastamiseen.

Vajaavaltainen taikka konkurssissa oleva ei voi olla isäntänä, hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenenä eikä toimitusjohtajana.

Jos säästöpankin kantarahasto-osuudet on liitetty arvo-osuusjärjestelmään, oikeus osallistua isäntien vaaliin on vain sellaisella kantarahasto-osuuden omistajalla, joka on kahdeksan arkipäivää ennen isäntien vaalin toimittavaa isäntien kokousta tai säästöpankkikokousta (kokouksen täsmäytyspäivä ) merkittynä kantarahasto-osuusluetteloon. Lisäksi hallintarekisteröidyn kantarahasto-osuuden omistaja voidaan ilmoittaa tilapäisesti merkittäväksi kantarahasto-osuusluetteloon vaaliin osallistumista varten, jos kantarahasto-osuuden omistajalla on osuuksien perusteella oikeus olla merkittynä kantarahasto-osuusluetteloon kokouksen täsmäytyspäivänä. Tilapäistä merkintää koskeva ilmoitus on tehtävä viimeistään kokouskutsussa ilmoitettavana ajankohtana, jonka on oltava kokouksen täsmäytyspäivän jälkeen. Kantarahasto-osuuksien omistuksissa kokouksen täsmäytyspäivän jälkeen tapahtuneet muutokset eivät vaikuta oikeuteen osallistua isäntien kokoukseen tai säästöpankkikokoukseen eivätkä kantarahasto-osuuden omistajan äänimäärään.

Jos isäntien vaali suoritetaan postiäänestyksenä, säästöpankin säännöissä on määriteltävä kokouksen täsmäytyspäivää vastaava päivä 1 momentin soveltamista varten.

Säästöpankin isäntien on, jollei asia 48 §:n mukaan kuulu hallintoneuvostolle:

9) vahvistettava säästöpankin tilinpäätös sekä mahdollinen konsernitilinpäätös samoin kuin päätettävä toimenpiteistä, joihin vahvistetun taseen tai emopankissa konsernitaseen mukainen voitto tai tappio antaa aiheen;

Jos säästöpankilla ei ole hallintoneuvostoa, säästöpankin isäntien kokous voi antaa hallitukselle ohjeita asioissa, jotka ovat laajakantoisia tai periaatteellisesti tärkeitä.

Hallituksen jäsenen toimikausi on määrättävä säännöissä. Toimikausi voi olla joko määräaikainen tai toistaiseksi jatkuva. Toimikausi päättyy uuden jäsenen valinnasta päättävän kokouksen päättyessä, jollei säännöissä toisin määrätä tai uutta jäsentä valittaessa toisin päätetä.

Mitä muualla laissa säädetään hallituksesta ja sen jäsenistä, sovelletaan myös selvitysmiehiin, jollei tämän luvun säännöksistä muuta johdu.

Kun isäntien kokous, Finanssivalvonta tai Rahoitusvakausvirasto on tehnyt päätöksen säästöpankin asettamisesta selvitystilaan, selvitysmiesten on viivytyksettä tehtävä selvitystilaa koskevasta päätöksestä ja selvitysmiesten valinnasta ilmoitus rekisteröimistä varten.

Konkurssin aikana säästöpankkia edustavat konkurssivelallisena hallitus ja toimitusjohtaja taikka ennen konkurssin alkamista valitut selvitysmiehet. Konkurssin aikana voidaan kuitenkin valita uusia hallituksen jäseniä tai uusia selvitysmiehiä.

Säästöpankin selvitystilaan ja konkurssiin Euroopan talousalueella sovelletaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 13 b lukua.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Hypoteekkiyhdistyksen jäseniä ovat sen perustajat viiden vuoden ajan perustamisesta lukien ja lainanottajat. Lainanottaja, joka on hypoteekkiyhdistykseltä saanut lainaa ainoastaan valtion varoista, ei ole hypoteekkiyhdistyksen jäsen tämän momentin perusteella.

Hypoteekkiyhdistyksen säännöissä voidaan määrätä, että myös muu henkilö, joka käyttää hypoteekkiyhdistyksen tarjoamia palveluita taikka palveluita, joita hypoteekkiyhdistys järjestää tytäryhteisönsä avulla tai muulla tavalla, voi hakea hypoteekkiyhdistyksen jäseneksi ja tulla hyväksytyksi jäseneksi. Säännöissä on määrättävä tällaisten jäsenten jäsenyyden päättymisperusteista ja jäsenen erottamisesta. Jäsenyyttä on haettava kirjallisesti. Hallitus päättää jäsenhakemuksen hyväksymisestä tai päättää hyväksymismenettelystä ja hyväksymisen edellytyksistä, ellei säännöissä toisin määrätä.

Hypoteekkiyhdistyksen jäsen ei vastaa hypoteekkiyhdistyksen sitoumuksista eikä hänellä ole oikeutta sen omaisuuteen eikä osuutta sen tuottamaan voittoon. Jos hypoteekkiyhdistyksen säännöissä määrätään, että hypoteekkiyhdistys voi muuttaa yritysmuotoaan tai sulautua muuhun kuin hypoteekkiyhdistykseen tässä laissa säädetyllä tavalla, säännöissä on kuitenkin määrättävä jäsenen oikeudesta vastikkeeseen sekä vastikkeen määräytymisperusteista.

Hypoteekkiyhdistyksen jäsenistä on pidettävä luetteloa. Luetteloon on merkittävä kunkin jäsenen täydellinen nimi, syntymäaika tai yritys- ja yhteisötunnus sekä kotipaikka.

Hypoteekkiyhdistyksen sääntöihin sisällytettävistä määräyksistä säädetään lisäksi 3 §:n 2 ja 3 momentissa, 13 §:n 1 momentissa, 18 §:n 2 momentissa, 19 §:n 3 momentissa, 25 §:n 2 momentissa, 26 a §:ssä, 26 f §:ssä ja 28 b §:ssä.

Kullakin jäsenellä, jolla ei ole erääntyneitä maksuja suorittamatta hypoteekkiyhdistykselle, on kokouksessa yksi ääni. Muiden jäsenten kuin lainanottajien äänivallan käytön edellytyksistä on määrättävä säännöissä.

Hypoteekkiyhdistyksen hallintoneuvoston on:

1) valittava ja vapautettava ne hallituksen jäsenet ja varajäsenet, jotka on säädetty tai säännöissä määrätty hallintoneuvoston valittaviksi;

2) määrättävä hallituksen jäsenten ja varajäsenten palkkiot;

3) annettava hypoteekkiyhdistyksen varsinaiselle kokoukselle lausunto hypoteekkiyhdistyksen tilinpäätöksestä.

Hallintoneuvosto voi lisäksi antaa hallitukselle ohjeita asioissa, jotka ovat laajakantoisia tai periaatteellisesti tärkeitä. Hypoteekkiyhdistyksen säännöissä voidaan määrätä myös muista hallintoneuvoston tehtävistä. Hallituksella ei ole toimivaltaa hallintoneuvostolle siirretyissä tehtävissä, ellei säännöissä määrätä toisin.

Hypoteekkiyhdistyksen hallituksessa on oltava vähintään viisi jäsentä, jotka valitsee hallintoneuvosto.

Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtajan valitsee ja vapauttaa hallitus. Säännöissä voidaan määrätä, että toimitusjohtajan valitsee ja vapauttaa hallintoneuvosto.

Hypoteekkiyhdistyksen on ilmoitettava tilinpäätös ja toimintakertomus rekisteröitäväksi kahden kuukauden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamisesta. Ilmoitukseen on liitettävä jäljennös tilintarkastuskertomuksesta ja konsernitilintarkastuskertomuksesta sekä hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan kirjallinen ilmoitus tilinpäätöksen vahvistamisen päivämäärästä ja ylijäämää koskevasta hypoteekkiyhdistyksen kokouksen päätöksestä.

Jos 1 momentissa säädetty velvollisuus laiminlyödään, rekisteriviranomainen voi velvoittaa toimitusjohtajan tai hallituksen jäsenen sakon uhalla täyttämään velvollisuuden määräämässään ajassa. Päätökseen, jolla rekisteriviranomainen on asettanut uhkasakon, ei saa hakea muutosta valittamalla.

Hypoteekkiyhdistyksen jäseneksi tuleva lainanottaja on velvollinen suorittamaan hypoteekkiyhdistykselle liittymismaksun. Liittymismaksu on suoritettava luottoa myönnettäessä. Hypoteekkiyhdistyksen muu jäsen on velvollinen suorittamaan liittymismaksun jäseneksi liityttäessä. Liittymismaksun suorittamisajankohdasta ja suorittamistavasta voidaan määrätä tarkemmin säännöissä.

Lainanottajalta tai muulta jäseneltä voidaan periä hallinto- ja muiden kustannusten kattamiseksi vuosittainen hallintolisämaksu, jos hypoteekkiyhdistyksen hallitus arvioi sen tarpeelliseksi hypoteekkiyhdistyksen liiketoiminnan jatkuvuuden vuoksi. Säännöissä voidaan määrätä, että tässä momentissa tarkoitettua hallintolisämaksua ei peritä.

Liittymismaksut on kokonaisuudessaan siirrettävä vararahastoon, mikäli säännöissä ei määrätä liittymismaksujen käyttämisestä toisin.

Hypoteekkiyhdistyksen säännöissä voidaan määrätä, että hypoteekkiyhdistys voidaan muuttaa osakeyhtiöksi tai osuuskunnaksi. Vastikkeen määräytymisperusteista on tällöin määrättävä säännöissä. Säännöissä voidaan määrätä, että vastikkeen määrä voi määräytyä jäsenten käyttämien rahoituspalveluiden mukaisessa suhteessa. Kullekin hypoteekkiyhdistyksen jäsenelle on kuitenkin annettava vastikkeena vähintään yksi osake tai osuus. Hypoteekkiyhdistyksen lisäpääomaosuuksien haltijoille on annettava vastike, joka vastaa heidän sijoitustaan hypoteekkiyhdistykseen.

Yritysmuotoa muuttavan hypoteekkiyhdistyksen jäsenellä, joka on hypoteekkiyhdistyksen kokouksessa äänestänyt muutospäätöstä vastaan, on oikeus erota hypoteekkiyhdistyksestä siten kuin säännöissä määrätään.

Hypoteekkiyhdistyksen hallituksen on laadittava hypoteekkiyhdistyksen kokoukselle päätösehdotus yritysmuodon muuttamisesta, johon on sisällytettävä:

1) yritysmuotoa muuttavan hypoteekkiyhdistyksen toiminimi, yritys- ja yhteisötunnus ja kotipaikka;

2) selvitys yritysmuodon muutoksen syistä;

3) ehdotus osakeyhtiön yhtiöjärjestykseksi tai osuuskunnan säännöiksi sekä siitä, miten osakeyhtiön tai osuuskunnan toimielinten jäsenet valitaan;

4) ehdotus osakkeiden tai osuuksien lukumäärästä osake- tai osuuslajeittain;

5) ehdotus mahdollisesta muusta vastikkeesta ja, jos vastike on optio-oikeuksia tai muita osakkeisiin tai osuuksiin oikeuttavia erityisiä oikeuksia, niiden osakeyhtiölain 10 luvun 3 §:n tai osuuskuntalain 10 luvun 3 §:n mukaiset ehdot;

6) ehdotus vastikkeen jakautumisesta ja selvitys sen perusteista;

7) ehdotus osakeyhtiön osakepääomaksi ja muuksi omaksi pääomaksi tai osuuskunnan osuus- ja osakepääomaksi ja muuksi omaksi pääomaksi;

8) selvitys hypoteekkiyhdistyksen varoista, veloista ja omasta pääomasta ja niiden arvostamiseen vaikuttavista seikoista sekä yritysmuodon muutoksen suunnitellusta vaikutuksesta osakeyhtiön tai osuuskunnan taseeseen;

9) selvitys tai ehdotus hypoteekkiyhdistyksen hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenelle, toimitusjohtajalle, toimivalle johdolle ja tilintarkastajalle annettavista erityisistä eduista ja oikeuksista;

10) ehdotus yritysmuodon muutoksen täytäntöönpanon suunnitellusta rekisteröintiajankohdasta;

11) ehdotus mahdollisiksi muiksi yritysmuodon muuttamisen ehdoiksi.

Hallituksen on nimettävä yksi tai useampi tilintarkastaja antamaan ehdotuksesta lausunto. Lausunnossa on arvioitava, onko päätösehdotuksessa annettu oikeat ja riittävät tiedot perusteista, joiden mukaan vastike määrätään, sekä vastikkeen jakamisesta.

Päätös yritysmuodon muuttamisesta on tehtävä hypoteekkiyhdistyksen kokouksessa samassa järjestyksessä kuin päätös sääntöjen muuttamisesta. Jos hypoteekkiyhdistyksen kokous ei hyväksy muutoksitta 26 b §:ssä tarkoitettua hallituksen päätösehdotusta yritysmuodon muuttamiseksi, yritysmuodon muutos raukeaa.

Muutettaessa hypoteekkiyhdistys osakeyhtiöksi päätöksen sisältöön sovelletaan osuuskuntalain 22 luvun 2 §:n 2 momenttia ja muutettaessa hypoteekkiyhdistys osuuskunnaksi osakeyhtiölain 19 luvun 5 §:n 2 momenttia. Tässä momentissa tarkoitettu päätös korvaa osakeyhtiön perustamissopimuksen tai osuuskunnan perustamiskirjan.

Kutsu hypoteekkiyhdistyksen kokoukseen, jossa käsitellään yritysmuodon muuttamista, on kutsuttava koolle viimeistään kuukautta ennen kokousta tai säännöissä määrättyä viimeistä ilmoittautumispäivää sen mukaan, mikä niistä on aikaisin. Kutsua yritysmuodon muuttamisesta päättävään kokoukseen ei saa toimittaa ennen yritysmuodon muuttamista koskevan päätösehdotuksen rekisteröintiä. Kokouskutsuun on sisällytettävä maininta yritysmuodon muuttamista koskevan ehdotuksen käsittelystä. Edellä 26 b §:n 1 momentissa tarkoitettu päätösehdotus ja mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettu tilintarkastajan lausunto on liitettävä kokouskutsuun tai asetettava ne hypoteekkiyhdistyksen jäsenten nähtäville hypoteekkiyhdistyksen pääkonttoriin tai internetsivuille viimeistään kokouksen koollekutsumista koskevassa määräajassa.

Niillä hypoteekkiyhdistyksen velkojilla, joiden saatava on syntynyt ennen tässä momentissa tarkoitetun kuulutuksen antamista, on oikeus vastustaa yritysmuodon muutosta. Yritysmuodon muuttamista koskevan päätöksen rekisteröintiin ja kuulutukseen sovelletaan, mitä osakeyhtiölain 19 luvun 6 ja 7 §:ssä ja 8 §:n 1–3 momentissa on säädetty osakeyhtiön yritysmuodon muuttamiseen koskevasta menettelystä.

Yritysmuodon muutos tulee voimaan, kun se on rekisteröity.

Hypoteekkiyhdistyksen säännöissä voidaan määrätä, että hypoteekkiyhdistys voi luovuttaa sen kaikki varat ja velat hypoteekkiyhdistyksen toimintaa jatkamaan perustettavalle tai jo toiminnassa olevalle osakeyhtiömuotoiselle luottolaitokselle siten, että hypoteekkiyhdistys on samalla muutettava säätiöksi tai asetettava selvitystilaan. Vastikkeena on tällöin maksettava yksinomaan vastaanottavan luottolaitoksen osakkeita.

Hypoteekkiyhdistyksen hallituksen on laadittava hypoteekkiyhdistyksen kokoukselle 26 f §:ssä tarkoitettua liiketoiminnan luovutusta varten päätösehdotus, johon on sisällytettävä:

1) selvitys liiketoiminnan luovutuksen syistä;

2) ehdotus hypoteekkiyhdistyksen muuttamisesta säätiöksi tai hypoteekkiyhdistyksen asettamisesta selvitystilaan;

3) ehdotus perustettavan osakeyhtiön yhtiöjärjestykseksi sekä siitä, miten osakeyhtiön toimielinten jäsenet valitaan;

4) ehdotus osakkeiden lukumäärästä osakelajeittain;

5) ehdotus osakeyhtiön osakepääomaksi ja muuksi omaksi pääomaksi;

6) selvitys hypoteekkiyhdistyksen varoista, veloista ja omasta pääomasta ja niiden arvostamiseen vaikuttavista seikoista sekä liiketoiminnan luovutuksen suunnitellusta vaikutuksesta osakeyhtiön taseeseen;

7) selvitys tai ehdotus hypoteekkiyhdistyksen hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenelle, toimitusjohtajalle, toimivalle johdolle ja tilintarkastajalle annettavista erityisistä eduista ja oikeuksista;

8) ehdotus liiketoiminnan luovutuksen täytäntöönpanon suunnitellusta ajankohdasta;

9) ehdotus mahdollisiksi muiksi liiketoiminnan luovutuksen ehdoiksi.

Jos hypoteekkiyhdistys esitetään liiketoiminnan luovutuksen yhteydessä muutettavan säätiöksi, 1 momentissa tarkoitettuun päätösehdotukseen on lisäksi sisällytettävä ehdotus säätiölain (487/2015) 2 luvun 1 §:ssä tarkoitetuksi perustamiskirjaksi ja mainitun luvun 3 §:ssä tarkoitetuiksi säätiön säännöiksi.

Hypoteekkiyhdistyksen toimintaa jatkamaan perustettavan luottolaitoksen:

1) yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että luottolaitoksella tulee olla hallintoneuvosto, johon luottolaitoksen lainanottajat ja muut hypoteekkiyhdistyksen sääntöjä vastaavat jäsenedellytykset täyttävät henkilöt valitsevat hallintoneuvoston jäsenistä yhtiöjärjestyksessä määrättävän osan, jonka on oltava vähemmän kuin puolet;

2) toiminimessä tai muuten toimintaansa osoittamaan saa kiinnitysluottopankeista ja katetuista joukkolainoista annetun lain (151/2022) 7 §:n estämättä käyttää sanaa hypoteekki.

Päätös hypoteekkiyhdistyksen liiketoiminnan luovuttamisesta sekä siihen liittyvä päätös hypoteekkiyhdistyksen muuttamisesta säätiöksi tai hypoteekkiyhdistyksen asettamisesta selvitystilaan hypoteekkiyhdistyksen purkamista varten on tehtävä samassa järjestyksessä kuin päätös sääntöjen muuttamisesta. Jos hypoteekkiyhdistyksen kokous ei hyväksy muutoksitta 26 g §:ssä tarkoitettua päätösehdotusta liiketoiminnan luovuttamiseksi, liiketoiminnan luovutus raukeaa.

Kutsu hypoteekkiyhdistyksen kokoukseen, jossa käsitellään liiketoiminnan luovutusta ja siihen liittyvää ehdotusta hypoteekkiyhdistyksen muuttamisesta säätiöksi tai asettamista selvitystilaan, on kutsuttava koolle viimeistään kuukautta ennen kokousta tai säännöissä määrättyä viimeistä ilmoittautumispäivää sen mukaan, mikä niistä on aikaisin. Kutsua ei saa toimittaa ennen 26 g §:ssä tarkoitetun päätösehdotuksen rekisteröintiä. Kokouskutsuun on sisällytettävä maininta liiketoiminnan luovutusta koskevan päätösehdotuksen käsittelystä. Edellä 26 g §:n 1 momentissa tarkoitettu päätösehdotus on liitettävä kokouskutsuun tai asetettava ne hypoteekkiyhdistyksen jäsenten nähtäville hypoteekkiyhdistyksen pääkonttoriin tai internetsivuille viimeistään kokouksen koollekutsumista koskevassa määräajassa.

Niillä hypoteekkiyhdistyksen velkojilla, joiden saatava on syntynyt ennen tässä momentissa tarkoitetun kuulutuksen antamista, on oikeus vastustaa yritysmuodon muutosta. Liiketoiminnan luovutusta koskevan päätöksen rekisteröintiin ja kuulutukseen sovelletaan, mitä osakeyhtiölain 19 luvun 6 ja 7 §:ssä ja 8 §:n 1–3 momentissa on säädetty osakeyhtiön yritysmuodon muuttamiseen koskevasta menettelystä.

Hypoteekkiyhdistyksen säännöissä voidaan määrätä, että hypoteekkiyhdistys voi sulautua osakeyhtiöön tai osuuskuntaan. Sulautumisvastikkeen määräytymisperusteista on tällöin määrättävä säännöissä. Säännöissä voidaan määrätä, että vastikkeen määrä voi määräytyä jäsenen käyttämien rahoituspalveluiden mukaisessa suhteessa. Kullekin hypoteekkiyhdistyksen jäsenelle on kuitenkin annettava vastikkeena vähintään yksi osake tai osuus. Hypoteekkiyhdistyksen lisäpääomaosuuksien haltijoille on annettava vastike, joka vastaa heidän sijoitustaan hypoteekkiyhdistykseen.

Sulautumissuunnitelmaan, rekisteröintiin ja velkojansuojamenettelyyn sovelletaan vastaanottavan yrityksen ollessa osakeyhtiö osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:ää ja 5–7 §:ää ja vastaanottavan yrityksen ollessa osuuskunta osuuskuntalain 20 luvun 3 §:ää ja 5–7 §:ää.

Sulautuvan hypoteekkiyhdistyksen ja vastaanottavan yrityksen hallitusten on nimettävä yksi tai useampi tilintarkastaja antamaan sulautumissuunnitelmasta lausunto kullekin sulautumiseen osallistuvalle yritykselle. Lausunnossa on arvioitava, onko sulautumissuunnitelmassa annettu oikeat ja riittävät tiedot perusteista, joiden mukaan sulautumisvastike määrätään, sekä vastikkeen jakamisesta. Vastaanottavalle yritykselle annettavassa lausunnossa on lisäksi mainittava, onko sulautuminen omiaan vaarantamaan yrityksen velkojen maksun.

Hypoteekkiyhdistyksen sulautumisesta päättää hypoteekkiyhdistyksen kokous. Sulautumista koskeva päätös on tehtävä samassa järjestyksessä kuin sääntöjen muuttaminen. Jos hypoteekkiyhdistyksen kokous ei hyväksy muutoksitta sulautumissuunnitelmaa, sulautuminen raukeaa. Vastaanottavan osakeyhtiön päätöksentekoon sovelletaan osakeyhtiölain 16 luvun säännöksiä ja vastaanottavan osuuskunnan päätöksentekoon osuuskuntalain 20 luvun säännöksiä.

Kutsu hypoteekkiyhdistyksen kokoukseen, jossa käsitellään sulautumista, on kutsuttava koolle viimeistään kuukautta ennen kokousta tai säännöissä määrättyä viimeistä ilmoittautumispäivää sen mukaan, mikä niistä on aikaisin. Kutsua sulautumisesta päättävään kokoukseen ei saa toimittaa ennen sulautumissuunnitelman rekisteröintiä. Kokouskutsuun on sisällytettävä maininta sulautumista koskevan ehdotuksen käsittelystä. Sulautumissuunnitelma ja tilintarkastajan lausunto on liitettävä kokouskutsuun tai asetettava ne hypoteekkiyhdistyksen jäsenten nähtäville hypoteekkiyhdistyksen pääkonttoriin tai internetsivuille viimeistään kokouksen koollekutsumista koskevassa määräajassa.

Sulautumisessa vastaanottavan yrityksen ollessa osakeyhtiö sulautumisen täytäntöönpanoon ja oikeusvaikutuksiin sovelletaan osakeyhtiölain 16 luvun 14–16 §:ää ja vastaanottavan yrityksen ollessa osuuskunta osuuskuntalain 20 luvun 15–17 §:ää. Mitä edellä mainituissa säännöksissä säädetään sulautuvan yrityksen ollessa osakeyhtiö tai osuuskunta, sovelletaan hypoteekkiyhdistykseen sen ollessa sulautuva yritys.

Sulautuneen hypoteekkiyhdistyksen hallituksen ja toimitusjohtajan on mahdollisimman pian sulautumisen täytäntöönpanon jälkeen laadittava tilinpäätös ja toimintakertomus ajalta, jolta tilinpäätöstä ei vielä ole esitetty hypoteekkiyhdistyksen kokouksessa (lopputilitys ). Lopputilitys on annettava tilintarkastajille, joiden on kuukauden kuluessa annettava lopputilitystä koskeva tilintarkastuskertomus.

Hallituksen on viivytyksettä 1 momentissa tarkoitettujen toimien jälkeen kutsuttava sulautuneen hypoteekkiyhdistyksen jäsenet kokoukseen vahvistamaan lopputilitys. Kokoukseen sovelletaan, mitä hypoteekkiyhdistyksen kokouksesta tässä laissa säädetään ja hypoteekkiyhdistyksen säännöissä oli välittömästi ennen sulautumisen täytäntöönpanoa määrätty.

Lopputilityksen rekisteröimiseen sovelletaan, mitä 20 a §:ssä säädetään tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen rekisteröimisestä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan:

1) liikepankeista ja muista osakeyhtiömuotoisista luottolaitoksista annettu laki (1501/2001);

2) osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annettu laki (423/2013).

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Finanssivalvonnan toiminnan ensisijaisena tavoitteena on finanssimarkkinoiden vakauden edellyttämä luotto-, vakuutus- ja eläkelaitosten ja muiden valvottaviksi säädettyjen vakaa toiminta, vakuutettujen etujen turvaaminen sekä yleinen luottamus finanssimarkkinoiden toimintaan. Lisäksi Finanssivalvonnan toiminnan toissijaisena tavoitteena on edistää kilpailua finanssimarkkinoilla, rahoituksen välittymistä reaalitalouteen ja siten kestävää talouden kasvua.

Toimilupavalvottavalla tarkoitetaan tässä laissa:

11) luottolaitosten yhteenliittymistä annetussa laissa ( / ) tarkoitettua yhteenliittymän keskusyhteisöä;

Luonnollisen henkilön henkilötunnus ja osoite sekä muun luonnollisen henkilön kuin ilmoitusvelvollisen nimi ovat salassa pidettäviä.

Osakeyhtiömuotoisen tai osuuskuntamuotoisen luottolaitoksen toimiluvan perumisesta luottolaitoksen hakemuksesta säädetään luottolaitostoiminnasta annetun lain 4 a luvussa. Säästöpankin toimiluvan perumisesta säästöpankin hakemuksesta säästöpankkilaissa (1502/2001).

Mitä tässä pykälässä säädetään toiminnan rajoittamisesta, sovelletaan myös vakuutusyhdistyksen sääntöjen mukaisen toiminnan rajoittamiseen, joukkolainanhaltijoiden edustajasta annetussa laissa tarkoitetun edustajan rekisteröitymisen perumiseen, kiinnitysluottopankeista ja katetuista joukkolainoista annetussa laissa tarkoitetun kiinnitysluottopankkitoiminnan rajoittamiseen, sijoituspalvelulain 5 luvun 5 §:ssä tarkoitetulle kolmannen maan sijoituspalveluyritykselle myönnetyn luvan mukaisen toiminnan rajoittamiseen, vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitetun rekisteröitymisvelvollisen vaihtoehtorahastojen hoitajan rekisteröinnin mukaisen toiminnan rajoittamiseen sekä eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitetun rekisteröitymisvelvollisen luotonantajan, vertaislainanvälittäjän rekisteröinnin mukaisen toiminnan, eräiden kuluttajaluottojen välittäjistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitetun rekisteröitymisvelvollisen luotonvälittäjän ja EU:n kryptovaramarkkina-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan 10 alakohdassa tarkoitetun liikkeeseenlaskijan, 13 alakohdassa tarkoitetun tarjoajan ja 5 artiklassa tarkoitetun kryptovarojen kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön toiminnan rajoittamiseen. Vakuutusten tarjoamisen kieltämisestä säädetään vakuutusten tarjoamisesta annetussa laissa. Tätä pykälää ei sovelleta luottolaitosten yhteenliittymistä annetussa laissa tarkoitettuun keskusyhteisöön.

Seuraamusmaksu määrätään sille, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tai rikkoo arvopaperimarkkinalain 15 luvun 2 §:ssä, sijoituspalvelulain 15 luvun 2 §:ssä, kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 12 luvun 2 §:ssä, arvopaperitileistä annetun lain 15 §:ssä, arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain 8 luvun 6 §:ssä, maksulaitoslain 48 a §:ssä, vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 22 luvun 2 §:ssä, sijoitusrahastolain 27 luvun 2 §:ssä, joukkorahoituspalvelun tarjoamisesta annetun lain 20 §:ssä, kryptovarapalvelun tarjoajista ja kryptovaramarkkinoista annetun lain 26 §:ssä, luottolaitostoiminnasta annetun lain 20 luvun 1 §:ssä, osakesäästötilistä annetun lain (680/2019) 17 §:n 2 momentissa, kriisinratkaisulain 18 luvun 1 §:ssä, eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annetun lain 21 §:ssä, vakuutusten tarjoamisesta annetun lain 68 tai 71 §:ssä, kiinnitysluottopankeista ja katetuista joukkolainoista annetun lain 46 §:ssä, luottolaitosten yhteenliittymästä annetun lain 13 luvun 1 §:ssä tai luotonostajista ja luotonhallinnoijista annetun lain 30 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä tai päätöksiä.

Seuraamusmaksun määräämisestä eräiden kuluttajansuojasäännösten rikkomisesta säädetään kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetussa laissa ja luottolaitosten yhteenliittymistä annetussa laissa tarkoitetun keskusyhteisön osalta mainitun lain 13 luvun 2 §:ssä. Edellä 39 §:ssä tarkoitettua julkista varoitusta ei anneta, jos valvottava tai muu finanssimarkkinoilla toimiva menettelee mainitussa laissa tarkoitettujen säännösten vastaisesti.

Jos seuraamusmaksu määrätään luottolaitosten yhteenliittymistä annetussa laissa tarkoitetulle luottolaitosten yhteenliittymän keskusyhteisölle, liikevaihto lasketaan yhteenliittymän yhdistellyn tilinpäätöksen mukaisesta liikevaihdosta noudattaen, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään luottolaitoksen liikevaihdon laskemisessa huomioon otettavista eristä.

Jos luottolaitos tai sijoituspalveluyritys kuuluu 3 momentissa tarkoitettuun yhteenliittymään, liikevaihto lasketaan 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa yhteenliittymän yhdistellyn tilinpäätöksen mukaisesta liikevaihdosta noudattaen, mitä 2 momentissa säädetään luottolaitoksen liikevaihdon laskemisessa huomioon otettavista eristä.

Finanssivalvonnan on, ennen kuin se tekee päätöksen, joka voi merkittävästi vaikuttaa ulkomaiseen ETA-valvottavaan, kuultava sen valvonnasta vastaavaa valvontaviranomaista, jos päätös koskee:

Poiketen 2 momentissa säädetystä Finanssivalvonta voi olla kuulematta valvonnasta vastaavia valvontaviranomaisia kiireellisissä tapauksissa tai jos kuuleminen voi vaarantaa sen päätöksen tehokkuuden, jolloin Finanssivalvonnan on ilmoitettava viipymättä muille valvonnasta vastaaville valvontaviranomaisille päätöksestään olla kuulematta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Sen estämättä, mitä 8 §:n 1 momentissa säädetään korvattavasta enimmäismäärästä, mainitun lainkohdan nojalla korvattava talletus, joka on siirtynyt toiseen talletuspankkiin sulautumisen, jakautumisen, liiketoiminnan luovutuksen tai talletuskannan luovutuksen johdosta, korvataan samaan määrään saakka kuin ennen talletuksen siirtoa, jollei 2 momentista muuta johdu.

Edellä 1 momenttia sovelletaan vaadittaessa maksettavaan talletukseen kolmen kuukauden ajan sulautumisen, jakautumisen, liiketoiminnan luovutuksen tai talletuskannan luovutuksen täytäntöönpanon rekisteröinnistä.

Jos talletuspankin talletukset siirtyvät kokonaan tai osittain talletuspankin sulautumisen, jakautumisen, liiketoiminnan luovutuksen, talletuskannan luovutuksen tai kotipaikan siirron johdosta korvattavaksi toisen ETA-valtion talletussuojarahastosta, viraston on luovutettava tälle siirtyviä talletuksia vastaava osuus talletuspankilta viimeisen 12 kuukauden aikana ennen sulautumisen, jakautumisen, liiketoiminnan luovutuksen, talletuskannan luovutuksen tai kotipaikan siirron rekisteröintiä perityistä talletussuojamaksuista, lukuun ottamatta 6 §:ssä tarkoitettuja ylimääräisiä talletussuojamaksuja.

Talletuspankin on vähintään kuusi kuukautta ennen 1 momentissa tarkoitettua talletusten siirtymistä ilmoitettava siitä virastolle ja 3 momentissa tarkoitetun ETA-valtion talletussuojarahastolle.

Talletuspankki on velvollinen suorittamaan 4 ja 6 §:ssä tarkoitettuja talletussuojamaksuja siihen saakka, kunnes sulautuminen, jakautuminen, liiketoiminnan luovutus, talletuskannan luovutus tai kotipaikan siirto on rekisteröity.

Tallettajan oikeudesta irtisanoa talletus tässä pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa säädetään luottolaitostoiminnasta annetussa laissa ja säästöpankkilaissa (1502/2001).

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tätä lukua sovelletaan Suomen lain mukaan rekisteröityihin osakeyhtiöihin ja osuuskuntiin, joiden osakkeet ja osuudet kuuluvat arvo-osuusjärjestelmään. Lisäksi tätä lukua sovelletaan säästöpankkeihin, joiden kantarahasto-osuudet kuuluvat arvo-osuusjärjestelmään.

Mitä tässä luvussa säädetään

1) osakeyhtiöstä ja osuuskunnasta, sovelletaan säästöpankkiin, jonka kantarahasto-osuudet kuuluvat arvo-osuusjärjestelmään;

2) osakkeista ja osuuksista tai niiden omistajista, sovelletaan arvo-osuusjärjestelmään kuuluviin kantarahasto-osuuksiin ja niiden omistajiin;

3) osake- tai osuuskirjasta, sovelletaan säästöpankkilain (1502/2001) 16 §:ssä tarkoitettuun kantarahastotodistukseen.

Tämän luvun 2 §:ssä tarkoitetun sopimuksen nojalla säästöpankille on toimitettava säästöpankkilain 20 §:n 4 momentissa tarkoitetut tiedot.

Tämän luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuna päätöksenä pidetään säästöpankkien osalta säästöpankkilain 24 a §:ssä tarkoitettua päätöstä kantarahasto-osuuksien liittämisestä arvo-osuusjärjestelmään.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tämän lain 3–12 ja 23 § eivät koske sellaisia Finanssivalvonnasta annetun lain 4 §:n 2 momentin 9 kohdassa tarkoitettuja maksulaitoksia tai ulkomaisen maksulaitoksen toiminnasta Suomessa annetun lain (298/2010) 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja ulkomaisia maksulaitoksia, jotka myöntävät maksulaitoslain (297/2010) 10 §:ssä tarkoitettua maksupalveluun liittyvää luottoa.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .