Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen uudistaminen

Tämän lain tarkoituksena on edistää väestön oikeutta riittäviin ja yhdenvertaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Tässä laissa säädetään maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvien sosiaali- ja terveyspalvelujen maksuista, maksujen määräämisestä ja niiden perimisestä sekä asiakkaalle maksuttomista palveluista.

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) asiakkaalla henkilöä, joka saa maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvia sosiaali- tai terveyspalveluja, sosiaalihuoltolain (1301/2014) 19 §:n 4 momentissa tarkoitettuun kotipalveluun oikeutettua lapsiperhettä sekä niitä työnantajia, yrityksiä ja yrittäjiä, joille maakunnan on terveydenhuoltolain (1326/2010) 18 §:n nojalla järjestettävä työterveyshuoltolain (1383/2001) 4 ja 12 §:ssä tarkoitettu työterveyshuolto;

2) perheellä yhteistaloudessa keskenään avioliitossa tai avoliitossa eläviä henkilöitä ja heidän samassa taloudessa eläviä alaikäisiä lapsiaan sekä vanhempaa ja hänen samassa taloudessa elävää alaikäistä lastaan;

3) edustajalla asiakkaan laillista edustajaa ja henkilöä, jonka asiakas on valtuuttanut toimimaan puolestaan, sekä asiakkaan omaista tai muuta läheistä tilanteessa, jossa asiakas ei sairaudestaan, korkeasta iästään, vammastaan tai muusta vastaavasta syystä johtuvan itsemääräämiskykynsä alenemisen vuoksi kykene huolehtimaan asiakasmaksuja koskevista asioistaan;

4) maakunnalla maakuntalaissa ( / ) tarkoitettua maakuntaa;

5) sosiaalipalvelulla sosiaalihuoltolain 14 §:ssä tarkoitettuja sosiaalihuollon palveluja ja niiden järjestämiseen liittyvää sosiaalialan ammatillista ohjausta;

6) terveyspalvelulla potilaan terveydentilan määrittämiseksi, hänen terveytensä palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtävää toimenpidettä ja muuta vastaavaa käsittelyä, jossa käytetään lääketieteellisiä menetelmiä tai joka perustuu lääketieteeseen ja jonka suorittaa terveydenhuollon ammattihenkilö tai joka suoritetaan terveydenhuollon palveluyksikössä;

7) kotona annettavalla palvelulla terveydenhuoltolain 25 §:ssä tarkoitettua kotisairaanhoitoa ja kotisairaalahoitoa sekä sosiaalihuoltolain 19 §:ssä tarkoitettua kotipalvelua, 20 §:ssä tarkoitettua kotihoitoa ja pitkäaikaisia 21 §:ssä tarkoitettuja asumispalveluja, lukuun ottamatta tehostettua palveluasumista;

8) tukipalvelulla sosiaalihuoltolain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettuja palveluja;

9) perhehoidolla perhehoitolaissa (263/2015) tarkoitettua toimeksiantosopimuksen perusteella annettua perhehoitoa ja ammatillista perhehoitoa;

10) asumispalvelulla sosiaalihuoltolain 21 §:ssä tarkoitettuja palveluja;

11) tehostetulla palveluasumisella sosiaalihuoltolain 21 §:n 3 momentissa tarkoitettua palvelua, jossa asiakkaan hoidon ja huolenpidon tarve on ympärivuorokautista;

12) laitoshoidolla terveydenhuoltolain 67 §:n 1 momentissa tarkoitettua laitoshoitoa;

13) laitospalvelulla sosiaalihuoltolain 22 §:ssä tarkoitettuja laitospalveluja;

14) pitkäaikaisella laitoshoidolla laitoshoidon tai laitospalvelun toimintayksikössä annettua ympärivuorokautista sosiaali- tai terveyspalvelua, jonka palvelun alkamisesta lukien arvioidaan kestävän tai joka on tosiasiallisesti kestänyt vähintään kolme kuukautta, lukuun ottamatta terveydenhuoltolain 29 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitettua lääkinnällistä kuntoutusta laitoksessa ja lastensuojelulain (417/2007) 57 §:ssä tarkoitettua laitoshuoltoa;

15) asiakassuunnitelmalla sosiaalihuoltolain 39 §:ssä, sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000), jäljempänä sosiaalihuollon asiakaslaki , 7 §:ssä, potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992), jäljempänä potilaslaki , 4 a §:ssä, ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (980/2012), jäljempänä vanhuspalvelulaki , 16 §:ssä, vammaispalvelulain ( / ) 4 §:ssä ja lastensuojelulain 30 §:ssä tarkoitettua asiakirjaa sekä muualla laissa tarkoitettua vastaavaa asiakirjaa;

16) palveluntuottajalla maakuntalain 52 §:ssä tarkoitettua maakunnan liikelaitosta, osakeyhtiötä ja muuta yhtiötä, yhteisöä, osuuskuntaa, säätiötä ja itsenäistä ammatinharjoittajaa, joka tuottaa sosiaalipalveluja tai terveyspalveluja;

17) terapialla terveydenhuollon ammattihenkilön antamaa fysioterapiaa, neuropsykologista kuntoutusta, psykoterapiaa, ravitsemusterapiaa, jalkahoitoa, puheterapiaa, toimintaterapiaa ja muuta niihin rinnastettavaa toimintakykyä parantavaa ja ylläpitävää hoitoa;

18) etäpalvelulla sosiaali- tai terveyspalvelua, jossa asiakas ja sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö ovat fyysisesti eri paikassa ja toisiinsa kuva- ja ääniyhteydessä taikka jossa tietoa ja asiakirjoja välitetään verkkoyhteyden kautta tai muulla vastaavalla tavalla yksilöllisen hoidon tai huolenpidon antamiseksi;

19) ylläpidolla aterioita, majoitusta, siivousta ja muita vastaavia tavanomaisen elämän tarpeisiin vastaavia palveluja sekä niitä annettaessa käytettäviä aineita ja tarvikkeita.

Tässä laissa tarkoitetun asiakasmaksun perii se maakunta, johon kuuluvassa kunnassa asiakkaalla on kotikuntalain (201/1994) mukainen kotikunta. Maksun tämän lain 32 §:ssä tarkoitetusta käyttämättä ja peruuttamatta jätetystä palvelusta perii kuitenkin palveluntuottaja.

Maakunnan asiakkaalta perimä maksu saa olla enintään maakunnalle palvelusta aiheutuvien kustannusten suuruinen.

Jos maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvan sosiaali- tai terveyspalvelun maksusta ei säädetä tässä laissa, palvelu on maksuton.

Maksun alentamisen ja perimättä jättämisen on oltava ensisijaista toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) tarkoitettuun toimeentulotukeen nähden.

Maakunnan on asiakkaan tai hänen edustajansa kirjallisesta hakemuksesta taikka omasta aloitteestaan alennettava maksua tai jätettävä se kokonaan perimättä, jos maksun periminen vaarantaisi asiakkaan tai hänen perheensä toimeentulon edellytyksiä taikka asiakkaan lakisääteisen elatusvelvollisuuden tai muun elatusvastuun toteuttamista silloin, kun maksu on määrätty:

1) terveyspalvelusta asiakkaan maksukyvyn mukaan;

2) lyhytaikaisesta laitoshoidosta; tai

3) sosiaalipalvelusta.

Maakunta voi päättää, että myös muista kuin 2 momentin 1—3 kohdassa tarkoitetuista, sen järjestämisvastuulle kuuluvista palveluista määrättävää maksua alennetaan tai se jätetään perimättä 2 momentissa säädetyillä perusteilla.

Edellä 3 momentissa tarkoitetun päätöksen tehtyään maakunnan on asiakkaan tai hänen edustajansa kirjallisesta hakemuksesta taikka omasta aloitteestaan alennettava maksua tai jätettävä se kokonaan perimättä, jos maksun periminen vaarantaisi asiakkaan tai hänen perheensä toimeentulon edellytyksiä taikka asiakkaan lakisääteisen elatusvelvollisuuden tai muun elatusvastuun toteuttamista.

Maakunnan on annettava kirjallinen päätös 2 ja 4 momentin mukaisesta hakemuksesta sekä omasta aloitteestaan tekemästä maksun alentamisesta tai perimättä jättämisestä. Päätökseen on liitettävä oikaisuvaatimusohje.

Maakunnan on huolehdittava siitä, että sen järjestämisvastuulle kuuluvien sosiaali- ja terveyspalvelujen palveluntuottaja antaa asiakkaalle tiedon siitä, mitä 2—5 momentissa säädetään maksun alentamisesta ja perimättä jättämisestä. Tieto on annettava ennen ensimmäistä palvelutapahtumaa tai sen yhteydessä. Jos tiedon antaminen ei ole mahdollista ennen palvelutapahtumaa tai sen yhteydessä, sen voi antaa myöhemmin, kuitenkin viimeistään maksua perittäessä. Tieto on annettava siten, että asiakas riittävästi ymmärtää sen sisällön. Tietoa annettaessa asiakkaalle on annettava sen tahon nimi ja yhteystiedot, jolta asiakas voi tarvittaessa pyytää lisätietoja.

Palveluntuottajan on annettava 6 momentissa tarkoitettu tieto asiakkaalle henkilökohtaisesti kirjallisesti tai suullisesti. Tieto voidaan antaa myös asiakkaan yksilöivän sähköisen palvelun välityksellä. Jos tieto annetaan muulla tavalla kuin kirjallisesti, asiakkaalle on hänen pyynnöstään annettava tieto myös kirjallisena.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset 2 momentissa tarkoitetun maksun alentamisen ja perimättä jättämisen kriteereistä.

Maakunnan on annettava asiakkaalle maksua koskeva kirjallinen lasku. Laskussa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

1) laskun päivämäärä;

2) asiakas, jolta maksu peritään;

3) palvelu, josta maksu peritään;

4) maksun suuruus ja peruste;

5) palveluntuottaja, jonka antamasta palvelusta maksu peritään;

6) sen tahon nimi ja yhteystiedot, jolta asiakas voi pyytää tarvittaessa lisätietoja laskusta.

Laskuun on liitettävä oikaisuvaatimusohje.

Maksua perittäessä on otettava huomioon asiakkaan yksityisyyden suoja ja henkilökohtainen turvallisuus.

Mitä 1—3 momentissa säädetään, sovelletaan myös palveluntuottajaan sen periessä maksua käyttämättä ja peruuttamatta jätetystä palvelusta siten kuin 32 §:ssä säädetään.

Maakunnan on annettava asiakkaalle kirjallinen päätös maksukyvyn mukaan määräytyvästä maksusta. Päätöksessä on oltava ainakin seuraavat tiedot:

1) päätöksen tehnyt viranhaltija ja päätöksen tekemisen ajankohta;

2) asiakas, johon päätös välittömästi kohdistuu;

3) palvelu, jota päätös koskee;

4) palvelusta perittävän maksun suuruus ja peruste;

5) sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asiakas voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä.

Päätökseen on liitettävä oikaisuvaatimusohje.

Maksuttomia sosiaalipalveluja ovat:

1) sosiaalihuoltolain (1301/2014) 14 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu sosiaalityö, 2 kohdassa tarkoitettu sosiaaliohjaus, 3 kohdassa tarkoitettu sosiaalinen kuntoutus, 4 kohdassa tarkoitettu perhetyö, 12 kohdassa tarkoitettu kasvatus- ja perheneuvonta ja 13 kohdassa tarkoitettu lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta ja 27 §:ssä tarkoitetut tuetut tapaamiset ja valvotut vaihdot sekä sosiaalihuoltolain (710/1982) 27 d ja 27 e §:ssä tarkoitetut vammaisten henkilöiden työllistymistä tukeva toiminta ja vammaisten henkilöiden työtoiminta kuljetusta ja aterioita lukuun ottamatta;

2) lastensuojelulain 36 §:n 1 momentissa tarkoitetut lastensuojelun avohuollon tukitoimet;

3) vammaispalvelulain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun valmennukseen ja tukeen, 2 kohdassa tarkoitettuun henkilökohtaiseen apuun, 3 kohdassa tarkoitettuun asumisen tukeen, 5 kohdassa tarkoitettuun lyhytaikaiseen huolenpitoon, 6 kohdassa tarkoitettuun päiväaikaiseen toimintaan ja 7 kohdassa tarkoitettuun liikkumisen tukeen sisältyvä apu ja tuki lukuun ottamatta asumisen tukea silloin, kun asiakas saa siihen korvausta muun lain kuin vammaispalvelulain nojalla;

4) osavuorokautisesti järjestettyihin vammaispalvelulain 6 §:n 1 momentin 1, 3, 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuihin erityispalveluihin liittyvä ylläpito alle 18-vuotiaalle vammaiselle asiakkaalle;

5) avioliittolaissa (234/1929), isyyslaissa (11/2015), adoptiolaissa (22/2012), lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/1975), lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983), elatustukilaissa (580/2008) ja eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannuksiin annetussa laissa (583/2008) kunnan tehtäväksi säädetyt palvelut;

6) sosiaalihuollon avopalveluna annettu päihdehuolto ja osavuorokautisesti laitoksessa annettu päihdehuolto niihin liittyvää 45 §:n 1 momentissa tarkoitettua ylläpitoa lukuun ottamatta.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, asiakirja, todistus tai lausunto, joka tarvitaan asiakkaan sosiaalipalvelun saamiseksi, on maksuton.

Sen estämättä, mitä muualla tässä laissa säädetään, maksuttomia terveyspalveluja ovat:

1) terveydenhuoltolain 13 §:ssä säädetty terveysneuvonta ja terveystarkastukset lukuun ottamatta tämän lain 17 §:ssä tarkoitettua suun terveydenhuoltoa, terveydenhuoltolain 14 §:ssä säädetyt seulonnat, 15 §:ssä säädetyt neuvolapalvelut ja 16 §:ssä säädetty kouluterveydenhuolto;

2) terveydenhuoltolain 17 §:ssä säädetty opiskeluterveydenhuolto ja 19 §:n 1 kohdassa säädetyt merenkulkijoiden terveydenhuoltopalvelut lukuun ottamatta avosairaanhoidon ja suun terveydenhuollon palveluja;

3) terveydenhuoltolain 27 §:ssä säädetty mielenterveystyö lukuun ottamatta laitoshoitoa ja laitoshoitona annettua kuntoutusta sekä tämän lain 45 §:n 2 momentissa tarkoitettua ylläpitoa;

4) terveydenhuoltolain 29 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetty kuntoutusneuvonta ja kuntoutusohjaus, 2 kohdassa säädetty potilaan toiminta- ja työkyvyn sekä kuntoutustarpeen arviointi, 3 kohdassa säädetty kuntoutustutkimus, 5 kohdassa tarkoitetut apuvälinepalvelut lukuun ottamatta tilanteita, joissa apuvälineen tarve aiheutuu työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015), maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015), sotilasvammalain (404/1948), liikennevakuutuslain (460/2016), potilasvahinkolain (585/1986) tai näitä vastaavan aikaisemman lain mukaan korvattavasta vahingosta tai ammattitaudista, ja 6 kohdassa säädetty sopeutumisvalmennus;

5) hoitoon kuuluvat aineet ja pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarkoitetut hoitotarvikkeet;

6) vanhuspalvelulain 12 §:ssä säädetyt hyvinvointia edistävät palvelut;

7) avosairaanhoitona annettu päihdehoito ja osavuorokautisesti laitoksessa annettu päihdehoito niihin liittyvää 45 §:n 2 momentissa tarkoitettua ylläpitoa lukuun ottamatta;

8) sairaanhoidon palvelut alle 18-vuotiaalle asiakkaalle;

9) tarpeenmukaiset sairaanhoidon palvelut pitkäaikaisen, sosiaalihuoltolain 21 §:n 4 momentissa tarkoitetun tehostetun palveluasumisen asiakkaalle;

10) 17 §:n 1—3 momentissa tarkoitetut suun terveydenhuollon tutkimus ja hoito, niihin liittyvät toimenpiteet sekä oikomislaitteisiin ja hammasproteettiseen hoitoon liittyvät hammastekniset laboratoriokulut asiakkaalle, jolla on rintamasotilastunnus, rintamapalvelustunnus, rintamatunnus, veteraanitunnus tai eräisiin Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutuksesta annetussa laissa (1039/1997) tarkoitettu miinanraivaajatodistus;

11) tartuntatautilain (1227/2016) 44 §:ssä tarkoitetut kansalliseen rokotusohjelmaan sisältyvät rokotukset, 45 §:n 1 momentissa tarkoitetut yleiset vapaaehtoiset rokotukset, 46 §:ssä tarkoitetut rokotukset Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa, 47 §:ssä tarkoitetut pakolliset rokotukset ja 48 §:ssä tarkoitetut työntekijän ja opiskelijan rokotukset, 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun yleisvaarallisen tartuntataudin tutkimus, hoito ja hoitoon määrätyt lääkkeet, yleisvaaralliselle tartuntataudille altistuneeksi todetun tai perustellusti altistuneeksi epäillyn karanteeni 60 §:n nojalla, yleisvaaralliseen tartuntatautiin sairastuneen tai sairastuneeksi perustellusti epäillyn eristäminen 63 §:n nojalla sekä 4 §:n 3 momentissa tarkoitettuun valvottavaan tartuntatautiin sairastuneen hoitoon määrätyt lääkkeet sekä HIV-infektion, sankkerin, tippurin ja sukupuoliteitse tarttuvan klamydiainfektion tutkimus, hoito sekä hoitoon ja ehkäisyyn määrätyt lääkkeet;

12) ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain (101/2001) 2 luvussa tarkoitetun luovuttajan tutkimus ja hoito;

13) lääkärin lääketieteellisin perustein määräämä ensihoitopalveluun kuulumaton potilassiirto laitoshoidon yksiköstä toiseen laitoshoidon yksikköön, palveluasumisen yksikköön tai kotihoitoon;

14) terveydenhuoltolain 73 §:ssä tarkoitettu potilassiirto.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, maksuttomia ovat nuorison terveystodistus sekä lääkärintodistus tai -lausunto, joka tarvitaan asiakkaan hoidon tai kuntoutuksen saamiseksi, sairausvakuutuslain (1224/2004) 5 luvun nojalla lääkekorvauksen saamiseksi tai sellaisen lyhytaikaisen sairausloman tarpeen osoittamiseksi, jonka kesto on enintään mainitun lain 8 luvun 7 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun omavastuuajan pituinen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua palvelua saavalta asiakkaalta voidaan kuitenkin periä 31, 32 ja 50 §:ssä sekä 52 §:n 1 momentissa tarkoitetut maksut sekä 17 §:n 4 momentissa ja 51 §:n 1 momentissa tarkoitetut kulut.

Asiakasmaksujen enimmäismäärä (maksukatto ) asiakkaalle on 683 euroa kalenterivuoden aikana. Maksukaton ylittymisen jälkeen maksukattoon sisältyvät palvelut ovat asiakkaalle maksuttomia asianomaisen kalenterivuoden loppuun. Maakunta voi kuitenkin periä asiakkaalta maksukaton ylittymisen jälkeen 25 §:n 1 momentissa säädetyn maksun.

Asiakkaalta perittyjen maksujen yhteismäärää laskettaessa otetaan huomioon kalenterivuoden aikana perityt maksut:

1) sosiaali- ja terveyskeskuksen avosairaanhoidosta;

2) sairaalan vastaanottokäynnistä;

3) päiväkirurgisesta toimenpiteestä;

4) suun terveydenhuollon käynneistä ja hoitotoimenpiteistä lukuun ottamatta oikomislaitteista ja hammasproteettisista toimenpiteistä aiheutuvia hammasteknisen laboratorion kuluja;

5) suun ja leukojen erikoissairaanhoidon hoitotoimenpiteistä;

6) terapiasta;

7) sarjassa annettavasta hoidosta;

8) tilapäisestä kotisairaanhoidosta;

9) tilapäisestä kotisairaalahoidosta;

10) lyhytaikaisesta laitoshoidosta ja -palvelusta;

11) osavuorokausihoidosta laitoksessa;

12) vammaiselle henkilölle annettavasta terveydenhuoltolain 29 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetusta lääkinnällisen kuntoutuksen laitoskuntoutusjaksosta;

13) ensihoitopalvelusta;

14) etäpalveluna annetuista 13 §:n 1—3 momentissa, 14 §:n 1 ja 2 momentissa, 17 §:n 1 ja 2 momentissa, 19 ja 20 §:ssä sekä 21 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuista palveluista.

Maksukaton kertymistä laskettaessa ei oteta huomioon:

1) maksua, joka on peritty työtapaturma- ja ammattitautilain, maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain, sotilasvammalain, liikennevakuutuslain, potilasvahinkolain tai näitä vastaavan aikaisemman lain mukaan korvattavasta hoidosta;

2) maksua, joka peritään henkilöltä, jolla ei ole Suomessa kotikuntaa, lukuun ottamatta maksua, joka on peritty henkilöltä, jolla on Euroopan unionin lainsäädännön tai Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen nojalla oikeus terveyspalveluihin samoin edellytyksin kuin Suomessa asuvalla henkilöllä tai joka sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ( / ) 57 §:n mukaan rinnastetaan maakuntaan kuuluvan kunnan asukkaaseen.

Alle 18-vuotiaan asiakkaan käyttämistä sosiaalihuollon palveluista perityt maksut voidaan ottaa huomioon yhdessä hänen vanhempansa tai muun huoltajansa maksujen kanssa. Tällöin palvelut ovat 10 §:n mukaisesti maksuttomia kaikille henkilöille, joiden maksut otetaan yhdessä huomioon.

Maakunnan on seurattava asiakkaan maksukaton kertymistä. Maakunnan on annettava asiakkaalle kirjallinen tieto maksukaton ylittymisestä.

Asiakkaan muuttaessa asumaan toisessa maakunnassa sijaitsevaan kuntaan aiemman maakunnan on siirrettävä tieto asiakkaan asianomaisen kalenterivuoden aikana suorittamien, maksukattoa kerryttävien maksujen yhteismäärästä uudelle maakunnalle. Maakunnan on ilmoitettava asiakkaalle tiedon siirtämisestä.

Maakunta voi periä asiakkaalta sosiaali- ja terveyskeskuksen avosairaanhoidossa varsinaisena aukioloaikana lääkärin vastaanotosta enintään 20,60 euroa käynniltä ja sairaanhoitajan vastaanotosta enintään 11,40 euroa käynniltä. Samaan syyhyn liittyvistä käynneistä voidaan asiakkaalta periä vain yksi maksu kalenterivuorokaudelta. Jos asiakas käy samasta syystä saman kalenterivuorokauden aikana sekä sairaanhoitajan että lääkärin vastaanotolla, asiakkaalta voidaan periä maksu vain lääkärin vastaanotosta.

Asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa annetun lain ( / ), jäljempänä valinnanvapauslaki , 18 §:n 2 momentissa tarkoitetusta lääketieteen erikoisalan lääkärin vastaanotosta voidaan periä enintään 41,20 euroa käynniltä.

Kiireellisestä hoidosta, jota sosiaali- ja terveyskeskus antaa maakunnan päättämällä tavalla varsinaisen aukioloajan ulkopuolella terveydenhuoltolain 50 §:n 2 tai 5 momentin nojalla, voidaan periä enintään 41,20 euroa käynniltä.

Jos asiakas lähetetään lääkärin suorittaman tutkimuksen ja antaman hoidon jälkeen välittömästi sairaalaan tutkittavaksi tai hoidettavaksi, häneltä ei saa periä 1—3 momentissa säädettyjä maksuja.

Maakunta voi periä sairaalan vastaanottokäynnistä ja muusta siihen rinnastettavasta sairaalan palvelusta asiakkaalta enintään 41,20 euroa käynniltä.

Terveydenhuoltolain 50 §:ssä tarkoitetusta kiireellisestä hoidosta sairaalan järjestämässä päivystyksessä voidaan periä enintään 41,20 euroa käynniltä.

Jos asiakas otetaan sairaalan vastaanottokäynnillä suoritetun tutkimuksen jälkeen välittömästi sairaalaan hoidettavaksi, häneltä ei saa periä 1 ja 2 momentissa säädettyä maksua.

Edellä 13 ja 14 §:ssä tarkoitettuihin palveluihin välittömästi liittyvistä välttämättömistä tutkimuksista ei saa periä maksua.

Sen estämättä, mitä 14 §:ssä säädetään, maakunta voi periä asiakkaalta päiväkirurgisesta toimenpiteestä, joka tehdään leikkaussalissa ja joka edellyttää yleisanestesiaa, laajaa puudutusta tai suonensisäisesti annettavaa lääkitystä, enintään 135,10 euroa.

Jos päiväkirurgisessa toimenpiteessä ollut asiakas komplikaation tai muun vastaavan syyn takia jää hoitopaikkaan toimenpidettä seuraavaan vuorokauteen, voidaan häneltä periä 1 momentissa säädetyn maksun lisäksi 25 §:ssä tarkoitettu maksu alkavalta kalenterivuorokaudelta.

Maakunta voi periä asiakkaalta suunhoidon yksikön tekemästä tutkimuksesta ja antamasta hoidosta käynnin perusmaksuna enintään 10,20 euroa käynniltä, kun hoidon antaa suuhygienisti tai erikoishammasteknikko. Hammaslääkärin antamasta hoidosta voidaan käynnin perusmaksuna periä enintään 13,10 euroa käynniltä ja erikoishammaslääkärin antamasta hoidosta enintään 19,20 euroa käynniltä. Jos asiakas saa saman käynnin aikana sekä hammaslääkärin että suuhygienistin tai erikoishammasteknikon hoitoa, asiakkaalta voidaan periä käynnin perusmaksu vain hammaslääkärin vastaanotosta.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, maakunta voi periä asiakkaalta kulloinkin voimassa olevan terveydenhuollon toimenpideluokituksen mukaisista suun terveydenhuollon toimenpiteistä enintään seuraavat maksut:

1) kuvantamistutkimukset:a) hammaskuva 8,40 euroa; b) leukojen ja koko hampaiston panoraamaröntgenkuvaus 18,90 euroa;

2) ehkäisevään hoitoon kuuluvat toimenpideluokituksen SC-ryhmän suun terveyden edistämisen toimenpiteet 8,40 euroa käyntikerralta;

3) tutkimukset, hammastarkastukset ja sairauksien hoito toimenpideluokituksen vaativuusluokan mukaan, lukuun ottamatta 4 kohdassa lueteltuja proteettisia toimenpiteitä, seuraavasti:a) 8,40 euroa vaativuusluokkaan 0—2 kuuluvasta toimenpiteestä; b) 18,90 euroa vaativuusluokkaan 3 ja 4 kuuluvasta toimenpiteestä; c) 37,50 euroa vaativuusluokkaan 5—7 kuuluvasta toimenpiteestä; d) 54,90 euroa vaativuusluokkaan 8—10 kuuluvasta toimenpiteestä; e) 77,00 euroa vaativuusluokkaan 11 tai sitä suurempaan vaativuusluokkaan kuuluvasta toimenpiteestä;

4) hammasproteettiset toimenpiteet:a) hammasproteesin pohjaus 54,90 euroa; b) hammasproteesin korjaus 37,50 euroa; c) akryyliosa- ja kokoproteesi 183,50 euroa; d) kruunut ja sillat 183,50 euroa hampaalta; e) rankaproteesi 222,70 euroa.

Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, maakunta voi periä oikomislaitteesta ja hammasproteettisista toimenpiteistä aiheutuvat hammastekniset kulut enintään todellisten kustannusten mukaisina.

Jos oikomislaite, purentakisko, hammasproteesi tai muu vastaava laite on vahingoittunut tai hävinnyt asiakkaan käyttöohjeiden vastaisen käsittelyn tai ilmeisen huolimattomuuden vuoksi, maakunta voi periä asiakkaalta uuden laitteen hankkimisesta aiheutuvat kulut tai vahingoittuneen laitteen korjaamisesta aiheutuvat kulut enintään todellisten kustannusten mukaisina. Kulut voidaan periä myös alle 18-vuotiaalta asiakkaalta, ellei sitä ole pidettävä kohtuuttomana.

Maakunta voi periä asiakkaalta suunhoidon yksikössä tehtävistä suun ja leukojen erikoissairaanhoidon hoitotoimenpiteistä 17 §:ssä säädetyn maksun sijasta enintään 41,20 euroa käynniltä silloin, kun tutkimuksen ja hoidon perusteena on:

a) hampaiston, leukojen ja kasvojen kehityshäiriö; b) vaikea, toimintaa haittaava laaja-alainen synnynnäinen hampaistopuutos tai kehityshäiriö; c) pään ja leukojen alueen kiputila; d) kaulan ja pään alueen säteilytys tai sytostaattihoito; e) muun kuin hammassairauden takia välttämättömät suun ja leukojen erikoissairaanhoidon hoitotoimenpiteet.

Edellä 1 momentissa säädetyllä perusteella tehtävästä päiväkirurgisesta toimenpiteestä, joka tehdään leikkaussalissa ja joka edellyttää yleisanestesiaa, laajaa puudutusta tai suonensisäisesti annettavaa lääkitystä, voidaan kuitenkin periä enintään 135,10 euroa. Jos päiväkirurgisessa toimenpiteessä ollut asiakas komplikaation tai muun vastaavan syyn takia jää hoitopaikkaan toimenpidettä seuraavaan vuorokauteen, voidaan häneltä lisäksi periä 25 §:ssä tarkoitettu maksu alkavalta kalenterivuorokaudelta.

Maakunta voi periä asiakkaalta yksilökohtaisesta terapiasta, lukuun ottamatta psykoterapiaa, enintään 11,40 euroa käynniltä.

Maakunta voi periä asiakkaalta sarjassa annettavasta hoidosta, lukuun ottamatta psykoterapiaa, enintään 11,40 euroa hoitokerralta. Sarjassa annettavalla hoidolla tarkoitetaan vähintään kolme kertaa enintään viiden viikon välein toistuvaa hoitoa.

Maakunta voi periä asiakkaalta tilapäisestä sosiaalihuoltolain 19 §:ssä tarkoitetusta kotipalvelusta enintään 12 euroa käynniltä silloin, kun käynti kestää enintään kaksi tuntia, ja enintään 20 euroa käynniltä silloin, kun käynti kestää yli kaksi tuntia. Maksuna voidaan kuitenkin periä enintään 30 euroa kalenterivuorokaudelta.

Tilapäisestä terveydenhuoltolain 25 §:n 1 momentissa tarkoitetusta kotisairaanhoidosta voidaan periä enintään 20,60 euroa lääkärin tai hammaslääkärin suorittamalta kotikäynniltä ja enintään 11,40 euroa muun henkilön suorittamalta kotikäynniltä. Tilapäisestä kotisairaanhoidosta ei saa periä erikseen maksua asiakkaalta, joka saa jatkuvaa kotisairaanhoitoa terveydenhuoltolain 25 §:n nojalla.

Tilapäisestä terveydenhuoltolain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetusta kotisairaalahoidosta voidaan periä tämän lain 14 §:n mukainen sairaalan vastaanottokäynnin maksu. Sarjassa annettavasta hoidosta voidaan kuitenkin periä enintään 20 §:n mukainen maksu. Maksu voidaan periä vain kerran kalenterivuorokaudessa.

Tilapäisestä sosiaalihuoltolain 20 §:ssä tarkoitetusta kotihoidosta voidaan periä enintään 20,60 euroa lääkärin tai hammaslääkärin suorittamalta kotikäynniltä ja enintään 11,40 euroa muun henkilön suorittamalta kotikäynniltä.

Maakunta voi periä asiakkaalta etäpalveluna annettavasta:

1) sosiaali- ja terveyskeskuksen avosairaanhoidosta 13 §:n 1—3 momentissa säädetyn maksun;

2) sairaalan vastaanottokäynnistä 14 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyn maksun;

3) suun terveydenhuollosta 17 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyn maksun;

4) terapiasta 19 §:ssä säädetyn maksun;

5) sarjassa annettavasta hoidosta 20 §:ssä säädetyn maksun;

6) tilapäisestä kotona annettavasta palvelusta 21 §:ssä säädetyn maksun.

Etäpalveluna annetusta sosiaali- ja terveyskeskuksen avosairaanhoidosta ja sairaalan vastaanottokäynnistä ei saa periä maksua 13 §:n 4 momentissa ja 14 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa.

Maakunta voi periä lyhytaikaisessa ympärivuorokautisessa perhehoidossa olevalta asiakkaalta, lukuun ottamatta lastensuojelulain tai vammaispalvelulain nojalla annettua perhehoitoa saavia asiakkaita, enintään 25 euroa alkavalta kalenterivuorokaudelta. Lyhytaikaisesta osavuorokautisesta perhehoidosta voidaan periä enintään puolet edellä mainitusta maksusta.

Maakunta voi periä asiakkaalta lyhytaikaisesta tehostetusta palveluasumisesta enintään 40 euroa alkavalta kalenterivuorokaudelta. Osavuorokautisesti annetusta palvelusta voidaan periä enintään puolet edellä mainitusta maksusta.

Muusta lyhytaikaisesta asumispalvelusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta lyhytaikaisesta tehostetusta palveluasumisesta voidaan periä enintään 30 euroa alkavalta kalenterivuorokaudelta. Osavuorokautisesti annetusta palvelusta voidaan periä enintään puolet edellä mainitusta maksusta.

Maakunta voi periä lyhytaikaisen laitoshoidon tai -palvelun asiakkaalta psykiatrisesta hoidosta enintään 22,50 euroa alkavalta kalenterivuorokaudelta ja muusta lyhytaikaisesta laitoshoidosta tai -palvelusta enintään 48,90 euroa alkavalta kalenterivuorokaudelta. Maksukaton ylittymisen jälkeen perittävä maksu saa olla enintään 22,50 euroa alkavalta kalenterivuorokaudelta.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, maakunta voi periä asiakkaalta maksun mielenterveyslain (1116/1990) 10 §:ssä tarkoitetun tarkkailun ajalta vain, jos tarkkailuun otettu määrätään mainitun lain 8 §:ssä tarkoitettuun tahdosta riippumattomaan hoitoon.

Jos hoidollisista tai huolenpidollisista syistä on tarkoituksenmukaista, että asiakas on laitoshoidossa tai -palvelussa asiakassuunnitelman mukaisesti vain osan vuorokaudesta, maakunta voi periä häneltä muusta lyhytaikaisesta laitoshoidosta tai -palvelusta kuin psykiatrisesta hoidosta enintään 24,45 euroa vuorokaudelta.

Jos asiakas siirtyy asumispalvelun, laitoshoidon tai laitospalvelun yksiköstä toiseen asumispalvelun, laitoshoidon tai laitospalvelun yksikköön saman kalenterivuorokauden aikana, maakunta voi periä asiakkaalta maksun vain siitä palvelusta, johon hän siirtyy.

Vammaiselle henkilölle terveydenhuoltolain 29 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitettuna laitoshoitona annetusta lääkinnällisestä kuntoutuksesta maakunta voi periä asiakkaalta enintään 16,90 euroa alkavalta kalenterivuorokaudelta.

Palveluista, joita maakunta järjestää hoidettavalle omaishoidon tuesta annetun lain (937/2005) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun omaishoitajan vapaan ajaksi ja jotka korvaavat omaishoitajan antamaa hoitoa ja huolenpitoa, maakunta voi periä hoidettavalta enintään 11,40 euroa vuorokaudelta sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään.

Mitä 1 momentissa säädetään omaishoitajan vapaan aikaisista palveluista perittävästä maksusta, sovelletaan myös sosiaalihuoltolain 27 b §:n 1 momentissa tarkoitetun omaistaan tai läheistään hoitavan henkilön vapaan ajaksi järjestettävistä palveluista perittävään maksuun.

Jos palvelu on tämän lain säännöksen mukaan asiakkaalle osittain tai kokonaan maksuton, säännöstä sovelletaan myös 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin palveluihin. Näihin palveluihin ei kuitenkaan sovelleta 10 §:n säännöstä palvelujen maksuttomuudesta kalenterivuoden loppuun maksukaton ylittymisen jälkeen.

Maakunta voi periä asiakkaalta terveydenhuoltolain 40 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta ensihoitopalvelusta ja siihen mahdollisesti liittyvästä potilaskuljetuksesta hoitoyksikköön enintään 25 euroa. Asiakasmaksu voidaan periä ensihoitopalvelusta myös silloin, kun ensihoitopalvelun yksikkö on tehnyt potilaan luona hoidon tarpeen arvion, ja potilas ohjataan muun sosiaali- tai terveyspalvelun piiriin. Jos ensihoitopalvelun yksikkö käy potilaan luona useammin kuin yhden kerran saman kalenterivuorokauden aikana samasta syystä tai saman sairauden pahenemisen vuoksi taikka potilas siirretään jatkohoitoon yhdestä hoitoyksiköstä toiseen hoitoyksikköön saman kalenterivuorokauden aikana, ensihoitopalvelusta voidaan periä vain yksi maksu kalenterivuorokaudelta.

Maakunta voi periä asiakkaalta muusta kuin 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta lääkärin ja hammaslääkärin todistuksesta ja lausunnosta enintään 50,80 euroa. Ajokorttilaissa (386/2011) säädetyn ajo-oikeuden saamiseksi tai säilyttämiseksi tarvittavasta lääkärintodistuksesta voidaan kuitenkin periä enintään 61 euroa. Maksu voidaan periä myös alle 18-vuotiaalta asiakkaalta.

Jos asiakas tai hänen edustajansa on varannut vastaanottoajan terveydenhuollon palveluihin tai sosiaali- tai terveydenhuollon lyhytaikaisen hoito- tai asumispalvelupaikan ja asiakas on ilman hyväksyttävää syytä ja varattua aikaa tai paikkaa ennalta peruuttamatta jäänyt saapumatta varattuna aikana vastaanotolle tai asianomaiseen yksikköön, palveluntuottaja voi periä häneltä enintään 50,80 euroa. Maksu voidaan periä 15 vuotta täyttäneeltä asiakkaalta, ellei sitä ole pidettävä kohtuuttomana.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös silloin, kun palveluntuottaja on varannut asiakkaalle vastaanottoajan tai paikan lyhytaikaiseen hoito- tai asumispalveluun.

Maakunta voi periä asiakkaalta maksukyvyn mukaan määräytyvän maksun jatkuvasta ja säännöllisestä kotona annettavasta palvelusta sekä pitkäaikaisesta asumispalvelusta, perhehoidosta ja laitoshoidosta.

Maakunnan on maksua määrätessään otettava huomioon asiakkaan perhesuhteista johtuvat ja hänen maksukykyynsä vaikuttavat seikat sekä se, mitä lapsen elatuksesta annetussa laissa säädetään lapsen oikeudesta elatukseen.

Maksua määrätessään maakunnan on otettava huomioon asiakkaan ja hänen puolisonsa tulot ja tuloista tehtävät vähennykset siten kuin niistä säädetään tässä laissa.

Maakunta voi periä jatkuvasta ja säännöllisestä kotona annettavasta palvelusta tai pitkäaikaisesta asumispalvelusta, lukuun ottamatta tehostettua palveluasumista, kuukausimaksun. Maksu määräytyy palvelupäätökseen kirjattujen palvelutuntien määrän, asiakkaan maksukyvyn ja perheen koon mukaan. Maksuun ei sisälly asumiskustannuksia.

Maksu voi olla enintään 5 momentin mukaisen maksuprosentin osoittama määrä tulorajan ylittävistä kuukausituloista.

Tulorajat ovat seuraavat:

Perheen koko, henkilömäärä 1 2 3 4 5 6

Tuloraja, euroa kuukaudessa 690 1224 1724 2150 2528 2885

Kun henkilöitä on enemmän kuin kuusi, tulorajaa korotetaan 350 eurolla kustakin seuraavasta henkilöstä.

Maksuprosentit ovat seuraavat:

Maksuprosentti perheen koon mukaan

Palvelutunnit kuukaudessa 1 2 3 4 5 6 henkilöä tai enemmän

4 tuntia tai vähemmän 8,00 7,00 6,00 6,00 6,00 6,00

5 10,00 8,75 7,50 7,50 7,50 7,50

6 12,00 10,50 9,00 9,00 9,00 9,00

7 14,00 12,25 10,50 10,50 10,50 10,50

8 16,00 14,00 12,00 12,00 12,00 12,00

9 17,00 14,75 12,50 12,50 12,50 12,00

10 18,00 15,50 13,00 13,00 13,00 12,00

11 19,00 16,25 13,50 13,50 13,50 12,00

12 20,00 17,00 14,00 14,00 14,00 12,00

13 21,00 17,75 14,50 14,50 14,00 12,00

14 22,00 18,50 15,00 15,00 14,00 12,00

15 23,00 19,25 15,50 15,50 14,00 12,00

16 24,00 20,00 16,00 16,00 14,00 12,00

17 24,50 20,50 16,50 16,00 14,00 12,00

18 25,00 21,00 17,00 16,00 14,00 12,00

19 25,50 21,50 17,50 16,00 14,00 12,00

20 26,00 22,00 18,00 16,00 14,00 12,00

21 26,50 22,50 18,50 16,00 14,00 12,00

22 27,00 23,00 19,00 16,00 14,00 12,00

23 27,50 23,50 19,00 16,00 14,00 12,00

24 28,00 24,00 19,00 16,00 14,00 12,00

25 28,50 24,00 19,00 16,00 14,00 12,00

26 29,00 24,00 19,00 16,00 14,00 12,00

27 29,50 24,00 19,00 16,00 14,00 12,00

28 30,00 24,00 19,00 16,00 14,00 12,00

29 30,50 24,00 19,00 16,00 14,00 12,00

30 31,00 24,00 19,00 16,00 14,00 12,00

31 31,50 24,00 19,00 16,00 14,00 12,00

32 32,00 24,00 19,00 16,00 14,00 12,00

33 32,50 24,00 19,00 16,00 14,00 12,00

34 33,00 24,00 19,00 16,00 14,00 12,00

35 33,50 24,00 19,00 16,00 14,00 12,00

36 34,00 24,00 19,00 16,00 14,00 12,00

37 34,50 24,00 19,00 16,00 14,00 12,00

38 tuntia tai enemmän 35,00 24,00 19,00 16,00 14,00 12,00

Mitä 1—5 momentissa säädetään, sovelletaan myös etäpalveluna toteutettavaan kotona annettavaan palveluun.

Niistä kotipalveluun sisältyvistä tukipalveluista ja asumispalveluun liittyvistä palveluista, jotka eivät sisälly kuukausimaksuun, maakunta voi periä maksun siten kuin 44 §:ssä säädetään.

Maakunnan on otettava huomioon 34 §:ssä tarkoitettuna kuukausitulona asiakkaan ja hänen puolisonsa jatkuvat tai vuosittain toistuvasti saadut veronalaiset ansio- ja pääomatulot ja verosta vapaat tulot sekä 39 §:ssä tarkoitettu laskennallinen metsätulo. Tuloista on tehtävä 40 §:ssä säädetyt vähennykset.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, veronalaisina tuloina voidaan ottaa huomioon viimeksi toimitetussa verotuksessa vahvistetut vastaavat veronalaiset tulot korotettuna niillä prosenttimäärillä, jotka verohallitus vuosittain antamissaan päätöksissä ennakkoperinnän laskemisperusteista määrää.

Tulona ei oteta huomioon tuloverolain (1535/1992) 92 §:ssä tarkoitettuja verovapaita sosiaalietuuksia lukuun ottamatta elatustukea ja eläkettä saavan hoitotukea. Eläkettä saavan hoitotuen osana maksettavaa veteraanilisää ei oteta tulona huomioon.

Jatkuvat tai vuosittain toistuvasti saadut apurahat tai tunnustuspalkinto otetaan tulona huomioon siltä osin kuin ne on tuloverolain 82 §:n 2 momentissa säädetty veronalaiseksi tuloksi.

Jos tulot vaihtelevat, kuukausitulona otetaan huomioon viimeksi kuluneiden 12 kuukauden keskimääräinen kuukausitulo.

Maakunta voi periä pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen ja pitkäaikaisen laitoshoidon asiakkaalta maksun, joka voi olla enintään 85 prosenttia asiakkaan 37 §:ssä tarkoitetuista tuloista.

Jos asiakas on välittömästi ennen pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen tai pitkäaikaisen laitoshoidon alkamista elänyt yhteistaloudessa avioliitossa tai avoliitossa ja hänen tulonsa ovat suuremmat kuin puolison tulot, maksu määräytyy puolisojen yhteenlaskettujen tulojen perusteella. Maakunnan perimä maksu voi olla pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen asiakkaalta ja pitkäaikaisen laitoshoidon asiakkaalta enintään 42,5 prosenttia puolisojen yhteenlasketuista tuloista. Jos molemmat puolisot ovat pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa tai pitkäaikaisessa laitoshoidossa, maksu määräytyy siten kuin 1 momentissa säädetään.

Maakunnan on maksua määrätessään huolehdittava siitä, että asiakkaan henkilökohtaiseen käyttöön jää käyttövara, joka on pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen asiakkaalle vähintään 160 euroa kuukaudessa ja pitkäaikaisen laitoshoidon asiakkaalle vähintään 108 euroa kuukaudessa.

Maakunnan on otettava huomioon 36 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuina tuloina asiakkaan ja hänen puolisonsa jatkuvat tai vuosittain toistuvasti saadut tulot ennakonpidätyksen ja ennakonkannon jälkeen ja verosta vapaat tulot sekä 39 §:ssä tarkoitettu laskennallinen metsätulo. Tuloista on tehtävä 40 §:ssä säädetyt vähennykset. Pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa olevan asiakkaan tuloista on lisäksi tehtävä 41 §:ssä säädetyt vähennykset.

Tulona ei oteta huomioon tuloverolain 92 §:ssä tarkoitettuja verovapaita sosiaalietuuksia lukuun ottamatta vammaistukea ja eläkettä saavan hoitotukea. Eläkettä saavan hoitotuen osana maksettavaa veteraanilisää ei oteta tulona huomioon. Tulona ei oteta huomioon myöskään lapsen elatuksesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitettua lapsen elatusapua.

Jatkuvat tai vuosittain toistuvasti saadut apurahat ja tunnustuspalkinto otetaan tuloina huomioon siltä osin kuin ne on tuloverolain 82 §:n 2 momentissa säädetty veronalaiseksi tuloksi.

Jos asiakkaan tulot vaihtelevat, kuukausitulona otetaan huomioon viimeksi kuluneiden 12 kuukauden keskimääräinen kuukausitulo.

Maakunta voi periä pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa perhehoidossa olevalta asiakkaalta, lukuun ottamatta lastensuojelulain ja vammaispalvelulain nojalla annettua perhehoitoa saavia asiakkaita, maksun siten kuin 36 ja 37 §:ssä säädetään. Tuloista on tehtävä 40 §:ssä säädetyt vähennykset. Maakunnan on maksua periessään huolehdittava siitä, että asiakkaan henkilökohtaiseen käyttöön jää käyttövara, joka on vähintään 200 euroa kuukaudessa.

Asiakkaan tulona huomioon otettavalla laskennallisella metsätulolla tarkoitetaan varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005) 7 §:n 3 momentin mukaan vahvistettua metsän keskimääräistä vuotuista tuottoa hehtaarilta kerrottuna metsämaan pinta-alalla. Tästä määrästä vähennetään kymmenen prosenttia ja metsätalouden korot.

Maakunnan on asiakkaan tai hänen edustajansa vaatimuksesta alennettava laskennallista metsätuloa, jos tilakohtaisen vuotuisen hakkuumahdollisuuden nettoraha-arvo on Suomen metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen antaman lausunnon perusteella vähintään kymmenen prosenttia alempi kuin metsätulo. Alennus on metsätulon ja hakkuumahdollisuuden nettoraha-arvon erotuksen suuruinen.

Maakunnan on asiakkaan maksukyvyn mukaan määräytyvän maksun suuruudesta päättäessään tehtävä maksun perusteena olevista tuloista seuraavat vähennykset:

1) asiakkaan suoritettavaksi vahvistettu elatusapu;

2) avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetussa laissa (26/2011) tarkoitettu pesänjakajan tai tuomioistuimen määräämä hyvitys, joka asiakkaan on suoritettava rahana;

3) asiakkaan tosiasiallisista perhesuhteista johtuvat muut vastaavat kustannukset;

4) kiinteistön luovutuksen yhteydessä määräajaksi tai elinkaudeksi pidätetty etuus (syytinki), joka asiakkaan on suoritettava rahana;

5) tuomioistuimen tai holhousviranomaisen asiakkaalle määräämän edunvalvojan palkkion perusmaksu, jonka suuruudesta säädetään holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 44 §:n 5 momentin nojalla.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua vähennystä ei tehdä, jos elatusavun saajana on asiakkaan aviopuoliso, jonka kanssa asiakas on elänyt yhteistaloudessa välittömästi ennen pitkäaikaisen perhehoidon, asumispalvelun tai laitoshoidon alkamista.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuloista vähennetään asiakkaan todelliset asumismenot ennen pitkäaikaiseen perhehoitoon, asumispalveluun tai laitoshoitoon siirtymistä seuraavasti:

1) omistusasunnosta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut viimeisten kuuden kuukauden ajalta;

2) vuokra-asunnon vuokra asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (481/1995) 52 §:ssä tarkoitetulta vuokralaisen irtisanomisajalta;

3) asumisoikeusasunnon asumisoikeusasunnoista annetun lain (650/1990) 16 §:ssä tarkoitettu käyttövastike kolmelta kuukaudelta.

Sen lisäksi, mitä 40 §:ssä säädetään, maakunnan on asiakkaan maksukyvyn mukaan määräytyvän maksun suuruudesta päättäessään vähennettävä maksun perusteena olevista tuloista tehostetusta palveluasumisesta aiheutuvat kohtuulliset asumismenot. Asumismenoista vähennetään valtion varoista maksettava asumistuki.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuloista vähennetään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitetun terveydenhuollon ammattihenkilön määräämien lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden kustannukset, joihin asiakas on oikeutettu saamaan korvausta sairausvakuutuslain nojalla. Lääkekustannukset vähennetään asiakkaan tai hänen edustajansa antaman selvityksen perusteella maksun määräämisen perusteena olevista tuloista asiakkaalle aiheutuvien lääkekustannusten mukaan, kuitenkin enintään sairausvakuutuslain 5 luvun 8 §:ssä tarkoitetun vuosiomavastuun suuruisena. Muiden kuin sairausvakuutuslain mukaan korvattavien lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden kustannukset vähennetään asiakkaan tai hänen edustajansa hakemuksesta siltä osin kuin lääkemääräyksen tehnyt terveydenhuollon ammattihenkilö on arvioinut ne asiakkaan terveydelle tarpeellisiksi.

Maakunta päättää maksukyvyn mukaisesti määräytyvästä maksusta toistaiseksi. Maksu on kuitenkin tarkistettava silloin, kun:

1) asiakkaan tai hänen perheensä maksukyky on muuttunut olennaisesti;

2) asiakkaan oikeus 40 ja 41 §:ssä säädettyihin vähennyksiin on muuttunut olennaisesti;

3) perheen olosuhteet ovat muuttuneet;

4) maksu osoittautuu virheelliseksi; tai

5) asiakkaalle laadittua 3 §:n 15 kohdassa tarkoitettua asiakassuunnitelmaa muutetaan siten, että sillä on vaikutusta asiakasmaksun suuruuteen.

Jos maksua koskeva päätös on perustunut asiakkaan tai hänen edustajansa antamiin virheellisiin tietoihin, maksu voidaan oikaista takautuvasti enintään yhden vuoden ajalta.

Maakunta voi periä 34, 36 ja 38 §:ssä säädetyn maksun asiakkaasta johtuvan tilapäisen keskeytyksen ajalta. Maksun voi periä myös alle 18-vuotiaan asiakkaan tilapäisen poissaolon ajalta.

Jos 1 momentissa tarkoitettu palvelu keskeytyy yli viideksi päiväksi, maksua ei peritä viisi päivää ylittävältä ajalta. Jos kotona annettava palvelu keskeytyy maakunnasta johtuvasta syystä tai siksi, että asiakas on laitoshoidossa, maksua ei peritä myöskään mainitun viiden päivän ajalta. Palvelun keskeytyksen jatkuessa koko kuukauden maksua ei peritä lainkaan.

Pitkäaikaisen laitoshoidon ja tehostetun palveluasumisen keskeytykseksi ei katsota lyhytaikaista laitoshoitoa.

Maakunta voi periä asiakkaalta kohtuullisen maksun tukipalveluina järjestettävistä tai asumispalveluun liittyvistä ateria-, vaatehuolto-, peseytymis-, siivous- ja turvapalveluista, osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävistä palveluista sekä muista vastaavista asumista tukevista palveluista. Tehostettuun palveluasumiseen liittyvistä palveluista ei kuitenkaan saa periä erillistä maksua.

Maakunta voi periä asiakkaalta kohtuullisen maksun sosiaalihuollon avopalveluna annetun mielenterveystyön ja päihdehuollon yhteydessä annettavasta ylläpidosta.

Kohtuullinen maksu voidaan periä myös avosairaanhoitona annetun mielenterveys- ja päihdehoidon yhteydessä annettavasta ylläpidosta.

Maakunta voi periä asiakkaalta vammaispalvelulain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun valmennukseen ja tukeen, 3 kohdassa tarkoitettuun asumisen tukeen, 5 kohdassa tarkoitettuun lyhytaikaiseen huolenpitoon ja 6 kohdassa tarkoitettuun päiväaikaiseen toimintaan liittyvästä ylläpidosta kohtuullisen maksun.

Sen estämättä, mitä 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään, maakunta voi periä, jos se on perheen toimeentulon edellytykset huomioon ottaen perusteltua, lastensuojelulain 36 §:ssä tarkoitettuna avohuollon tukitoimena, 49 §:ssä tarkoitettuna sijaishuoltona tai 76 §:ssä tarkoitettuna jälkihuoltona lapselle tai nuorelle annetusta perhehoidosta, laitoshuollosta tai asumispalvelusta lapsen tai nuoren vanhemmilta maksun, joka on enintään lapsen elatuksesta annetun lain 1—3 §:n nojalla määräytyvän elatusavun suuruinen. Maksu jaetaan vanhempien kesken kummankin elatuskyvyn mukaisesti siten kuin lapsen elatuksesta annetun lain 2 §:n 1 momentissa säädetään.

Maakunta voi periä lapselle tai nuorelle suoritettavan elatusavun siltä ajalta, jolloin hän saa 1 momentissa tarkoitettua perhehoitoa, laitoshuoltoa tai asumispalvelua, ja käyttää elatusavun mainitusta palvelusta aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi.

Sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, maakunta voi periä lapselle tai nuorelle maksettavan tulon, korvauksen tai saamisen 1 momentissa tarkoitetusta perhehoidosta, laitoshuollosta tai asumispalvelusta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi siten kuin 54 §:ssä säädetään.

Lapselta tai nuorelta 2 ja 3 momentin nojalla perittävä maksu voi olla yhteensä enintään 1 857,90 euroa kuukaudessa. Perittävä maksu ei kuitenkaan saa ylittää maakunnalle palvelusta aiheutuvia kustannuksia. Maakunnan on maksua periessään huolehdittava siitä, että lapsen tai nuoren itsenäistymistä varten varataan kalenterikuukausittain vähintään lastensuojelulain 77 §:ssä tarkoitettu määrä.

Vammaisen lapsen asuessa vammaispalvelulain 12 §:n tai sosiaalihuoltolain 22 §:n nojalla muualla kuin oman perheen kanssa maakunta voi periä, jos se on perheen toimeentulon edellytykset ja perheen elatusvastuu huomioon ottaen perusteltua, perhehoidosta, asumisen tuesta asumisyksikössä tai laitospalvelusta lapsen vanhemmilta lapsen elatuksesta aiheutuneista kustannuksista maksun, joka on enintään lapsen elatuksesta annetun lain 1—3 §:n nojalla määräytyvän elatusavun suuruinen. Maksu jaetaan vanhempien kesken kummankin elatuskyvyn mukaisesti siten kuin lapsen elatuksesta annetun lain 2 §:n 1 momentissa säädetään.

Maakunta voi periä lapselle suoritettavan elatusavun tai elatustuen siltä ajalta, jolloin hän asuu 1 momentissa tarkoitetussa perhehoidossa, asumisen tuen asumisyksikössä tai laitospalvelussa, ja käyttää elatusavun tai elatustuen mainitusta palvelusta aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi.

Sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, maakunta voi periä lapselle maksettavan tulon, korvauksen tai saamisen 1 momentissa tarkoitetusta perhehoidosta, asumisen tuesta asumisyksikössä tai laitospalvelusta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi siten kuin 54 §:ssä säädetään.

Lapselta 2 ja 3 momentin nojalla perittävä maksu voi olla yhteensä enintään 1 857,90 euroa kuukaudessa. Perittävä maksu ei kuitenkaan saa ylittää maakunnalle palvelusta aiheutuvia kustannuksia. Maakunnan on maksua periessään huolehdittava siitä, että lapsen henkilökohtaiseen käyttöön jää käyttövara, joka on perhehoidossa asuvalle lapselle vähintään 38 §:ssä tarkoitetun perhehoidon käyttövaran suuruinen, asumisen tuen asumisyksikössä asuvalle lapselle vähintään 36 §:n 3 momentissa tarkoitetun tehostetun palveluasumisen käyttövaran suuruinen ja laitospalvelussa asuvalle lapselle vähintään 36 §:n 3 momentissa tarkoitetun laitoshoidon käyttövaran suuruinen.

Maakunta voi periä asiakkaalta sosiaalihuoltolain 23 §:ssä tarkoitetusta kuljetuspalvelusta ja vammaispalvelulain 16 §:ssä tarkoitetusta kuljetuspalvelusta enintään asianomaisen kunnan julkisen liikenteen maksua vastaavan maksun tai muun siihen verrattavan kohtuullisen maksun. Maksua perittäessä on huolehdittava siitä, ettei asiakkaan oikeus kuljetuspalveluun vaarannu.

Yksityislääkärin lähetteellä maakunnan liikelaitoksessa tehtävistä laboratorio- ja kuvantamistutkimuksista, joihin ei liity muita tutkimuksia tai hoitotoimenpiteitä, maakunta voi periä asiakkaalta enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia vastaavan maksun. Kulut voidaan periä myös alle 18-vuotiaalta asiakkaalta.

Jos terveydenhuoltolain 29 §:ssä tarkoitetun lääkinnällisen kuntoutuksen apuväline on vahingoittunut tai hävinnyt asiakkaan käyttöohjeiden vastaisen käsittelyn tai ilmeisen huolimattomuuden vuoksi taikka asiakas on jättänyt apuvälineen palauttamatta, maakunta voi periä asiakkaalta uuden apuvälineen hankkimisesta aiheutuvat kulut tai vahingoittuneen apuvälineen korjaamisesta aiheutuvat kulut enintään todellisten kustannusten mukaisina. Kulut voidaan periä myös alle 18-vuotiaalta asiakkaalta, ellei sitä ole pidettävä kohtuuttomana.

Maakunnan on asiakkaan pyynnöstä tehtävä kirjallinen päätös 1 momentissa tarkoitettujen kulujen perimisestä.

Maakunta voi periä henkilöltä, jolla ei ole Suomessa kotikuntaa tai jota ei rinnasteta kunnan asukkaaseen siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 57 §:ssä säädetään, enintään maakunnalle palvelusta aiheutuvien kustannusten suuruisen maksun, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta tai Euroopan unionin lainsäädännöstä muuta johdu.

Edellä 1 momentissa tarkoitetulta henkilöltä ei kuitenkaan saa periä maksua 9 §:n 1 momentin 11 kohdassa tarkoitetuista rokotuksista ja tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi annettavasta terveydenhuoltolain 50 §:ssä tarkoitetusta kiireellisestä yleisvaarallisen tartuntataudin tai raskaana olevan HIV-positiivisen henkilön tutkimuksesta, hoidosta ja hoitoon määrätyistä lääkkeistä lukuun ottamatta henkilöä, jonka oleskelu Suomessa on tarkoitettu tilapäiseksi tai joka saa kustannuksiin korvausta muun lain nojalla tai vakuutuksen perusteella.

Maakunnan tuottamista terveydenhuoltolain 18 §:n 1 momentissa ja 19 §:n 2 kohdassa tarkoitetuista työterveyshuoltopalveluista tai maakunnan työnantajalle järjestämistä mainitun lain 18 §:n 3 momentissa tarkoitetuista sairaanhoito- ja muista terveydenhuoltopalveluista työnantajan on suoritettava maakunnalle maksut ja korvaukset terveydenhuollon eri toimenpiteistä ja toiminnoista.

Maakunnan järjestämästä terveydenhuoltolain 18 §:n 2 momentissa tarkoitetusta työterveyshuollosta yrittäjän tai muun omaa työtään tekevän on suoritettava maakunnalle maksut ja korvaukset terveydenhuollon eri toimenpiteistä ja toiminnoista. Yrittäjältä perittävistä maksuista vähennetään korvaukset, jotka Kansaneläkelaitos suorittaa maakunnalle sairausvakuutuslain 13 luvun 8 §:n nojalla.

Maakunnan on määrättävä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut maksut ja korvaukset sellaisiksi, että ne kattavat maakunnalle keskimäärin aiheutuvat todelliset kustannukset. Maksujen ja korvausten perusteina käytetään hyvän työterveyshuoltokäytännön toteuttamisesta aiheutuvia tarpeellisia ja kohtuullisia kustannuksia. Tällaisia kustannuksia ovat henkilöstön palkkakustannukset, niistä maksetut pakolliset palkkasivukustannukset, muut työterveyshuollon toteuttamisesta aiheutuneet käyttökustannukset sekä työterveyshuollon järjestämiseksi välttämättömän laitteiston ja kaluston hankkimisesta aiheutuneet kustannukset.

Sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään, maakunta voi periä asiakkaalle maksettavan eläkkeen, elinkoron, elatusavun, avustuksen tai muun jatkuvan tai kertakaikkisen tulon, korvauksen tai saamisen siltä ajalta, jolloin asiakas saa maakunnan järjestämää laitoshoitoa, laitospalvelua, tehostettua palveluasumista tai perhehoitoa.

Maakunta voi käyttää 1 momentissa tarkoitetun tulon, korvauksen ja saamisen asiakkaalle määrätyn maksun korvaamiseen ottaen kuitenkin huomioon, mitä tulosta, korvauksesta ja saamisesta muualla laissa tai lain nojalla annetuissa säännöksissä säädetään.

Maakunnan on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetun tulon, korvauksen tai saamisen suorittajalle viimeistään kaksi viikkoa ennen maksupäivää, että tulo, korvaus tai saaminen suoritetaan maakunnalle.

Jos maakunta perii asiakkaalle maksettavan tulon, korvauksen tai saamisen, on sen huolehdittava siitä, että asiakkaan henkilökohtaiseen käyttöön jää käyttövara, joka on laitoshoitoa tai -palvelua saavalle asiakkaalle vähintään 36 §:n 3 momentissa tarkoitetun laitoshoidon käyttövaran suuruinen, tehostettua palveluasumista saavalle asiakkaalle vähintään 36 §:n 3 momentissa tarkoitetun tehostetun palveluasumisen käyttövaran suuruinen ja perhehoitoa saavalle asiakkaalle vähintään 38 §:ssä tarkoitetun perhehoidon käyttövaran suuruinen.

Maakunnan on tehtävä tulon, korvauksen tai saamisen perimisestä kirjallinen päätös.

Jos asiakasmaksua ei ole suoritettu eräpäivänä, maakunta voi periä vuotuista viivästyskorkoa eräpäivästä alkaen enintään korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentin mukaisesti.

Erääntyneen saatavan perinnästä säädetään saatavien perinnästä annetussa laissa (513/1999).

Tämän lain nojalla määrätty maksu ja 55 §:n nojalla perittävä viivästyskorko saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä siten kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään.

Mitä edellä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta maksuun, jonka yksityinen palveluntuottaja perii 32 §:ssä tarkoitetusta käyttämättä ja peruuttamatta jätetystä palvelusta.

Tämän lain nojalla määrätyn maksun perinnästä maakunnalle aiheutuvat kulut saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä siten kuin saatavien perinnästä annetun lain 10 f §:ssä säädetään.

Jos maakunta on perinyt asiakkaalta tässä laissa tarkoitetun maksun aiheettomasti tai euromäärältään liian suurena, maakunnan on viipymättä palautettava aiheettomasti peritty maksu tai maksun osa asiakkaalle. Maakunnan on tehtävä palautuksesta kirjallinen päätös.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, maakunta voi päättää, että asiakkaalle palautettava määrä kuitataan asiakkaan maakunnalle tämän lain mukaan määrätyn maksun suoritukseksi. Maakunnan on tehtävä kuittauksesta kirjallinen päätös.

Edellä 10 §:ssä, 13 §:n 1—3 momentissa, 14 §:n 1 ja 2 momentissa, 16 §:n 1 momentissa, 1 §:n 1 ja 2 momentissa, 18 §:n 1 ja 2 momentissa, 19 ja 20 §:ssä, 21 §:n 1, 2 ja 4 momentissa, 23 ja 24 §:ssä, 25 §:n 1 momentissa, 26 §:ssä, 28 §:ssä, 29 §:n 1 momentissa, 30—32 §:ssä, 47 §:n 4 momentissa ja 48 §:n 4 momentissa säädettyjä euromääriä tarkistetaan joka toinen vuosi kansaneläkeindeksistä annetun lain (456/2001) 2 §:ssä tarkoitetun kansaneläkeindeksin muutoksen mukaisesti. Laskennan perusteena käytetään kansaneläkeindeksin sitä pistelukua, jonka mukaan tarkistusvuoden tammikuussa maksettavina olleiden kansaneläkkeiden suuruus on laskettu. Indeksillä tarkistettu euromäärä pyöristetään lähimpään 0,10 euroon lukuun ottamatta 10 §:ssä säädettyä maksukaton euromäärää, joka pyöristetään lähimpään täyteen euroon.

Edellä 36 §:n 3 momentissa ja 38 §:ssä säädetyn käyttövaran euromäärä sekä 34 §:n 3 momentissa säädetyn tulorajan euromäärä ja mainitun pykälän 4 momentissa säädetyn tulorajan korotuksen euromäärä tarkistetaan joka toinen vuosi työntekijän eläkelain (395/2006) 98 §:ssä tarkoitetun työeläkeindeksin muutoksen mukaisesti. Laskennan perusteena käytetään sitä työeläkeindeksin pistelukua, joka on vahvistettu tarkistusvuodelle työntekijän eläkelain 98 §:n soveltamista varten. Indeksillä tarkistettu euromäärä pyöristetään lähimpään täyteen euroon.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut indeksitarkistukset tulevat voimaan tarkistusvuotta seuraavan vuoden tammikuun 1 päivänä.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisee 1 ja 2 momentissa tarkoitetut indeksillä tarkistetut euromäärät Suomen säädöskokoelmassa kunkin tarkistusvuoden lokakuun aikana.

Maksua koskevaan päätökseen ja laskuun sekä 51 §:n 2 momentissa, 54 §:n 5 momentissa ja 57 §:ssä tarkoitettuun kirjalliseen päätökseen saa vaatia oikaisua maakuntalain 130 §:n 2 momentissa tarkoitetulta viranomaiselta siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään.

Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lupa on myönnettävä ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Valtion, kunnan ja maakunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö, Kansaneläkelaitos, Eläketurvakeskus, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos, vakuutuslaitos, työnantaja, työttömyyskassa ja sosiaali- tai terveydenhuollon palveluntuottaja ovat velvollisia maakunnan pyynnöstä antamaan maksutta ja salassapitosäännösten estämättä kaikki hallussaan olevat asiakkaan taloudellista asemaa koskevat ja asiakasmaksun suuruuden määräämistä varten välttämättömät tiedot ja selvitykset, jos maksun määräävä maakunta ei ole saanut asiakkaalta tai hänen edustajaltaan riittäviä ja luotettavia tietoja maksun määräämistä varten.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös asiakkaan puolison taloudellista asemaa koskeviin tietoihin ja selvityksiin, jos maksu määrätään tai on määrätty 35 §:n 1 momentin tai 36 §:n 2 momentin nojalla puolisoiden yhteenlaskettujen tulojen perusteella.

Edellä 1 ja 2 momentissa säädetty velvollisuus koskee myös rahalaitosta, jos maakunta ei saa riittäviä tietoja ja selvityksiä 1 momentissa mainituilta tahoilta ja jos on perusteltua syytä epäillä asiakkaan tai hänen edustajansa antamien tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta. Pyyntö on esitettävä kirjallisena rahalaitokselle, ja pyynnön esittämistä koskevan päätöksen on oikeutettu tekemään maakuntalain 4 luvun 16 §:ssä tarkoitetun maakuntavaltuuston asettaman lautakunnan nimeämä viranhaltija. Ennen kuin pyyntö tehdään rahalaitokselle, on sille, jonka tietoja pyydetään, annettava siitä tieto.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja tietoja voidaan luovuttaa maakunnalle teknisen käyttöyhteyden avulla. Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietoja luovuttavan on varmistuttava siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.

Valinnanvapauslaissa säädetyn valinnanvapauden piiriin kuulumattomien sosiaali- ja terveyspalvelujen palveluntuottajan on ilmoitettava 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulle maakunnalle sen tässä laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi välttämättömät tiedot asiakkaan saamista maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvista sosiaali- ja terveyspalveluista.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuista tiedoista muodostuvan henkilörekisterin rekisterinpitäjästä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 58 §:ssä.

Valinnanvapauslain 60 §:n 2 momentissa säädetään mainitussa laissa tarkoitetun palveluntuottajan velvollisuudesta ilmoittaa asiakasmaksujen perimistä varten maakunnalle salassapitosäännösten estämättä välttämättömät tiedot asiakkaan saamista maakunnan järjestämisvastuulla olevista sosiaali- ja terveyspalveluista.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettu laki (734/1992), jäljempänä kumottu laki .

Muualla laissa olevalla viittauksella kumottuun lakiin tarkoitetaan tämän lain tultua voimaan viittausta tähän lakiin, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Kumotun lain ja sen nojalla annettujen säännösten perusteella vammaiselle henkilölle määrätty asiakasmaksu ja palvelun maksuttomuutta koskeva päätös ovat voimassa maksua tai palvelua koskevaan päätökseen merkityn voimassaoloajan, kunnes henkilön palvelutarve arvioidaan uudelleen, kuitenkin enintään kaksi vuotta tämän lain voimaan tulosta. Palvelutarpeen uudelleen arviointi voidaan aloittaa vammaisen henkilön tai maakunnan aloitteesta silloin, kun se on asiakkaan muuttuneen palvelutarpeen mukaista.

Kumotun lain ja sen nojalla annettujen säännösten perusteella hengityslaitetta käyttävälle henkilölle myönnetty hoito, ylläpito ja hoitoon liittyvät kuljetukset ovat maksuttomia kaksi vuotta tämän lain voimaan tulosta. Kumotun lain nojalla annettujen säännösten perusteella hengityslaitetta käyttävälle henkilölle maksettu ylläpitokorvaus poistetaan kahdessa erässä siten, että korvauksesta vähennetään 50 prosenttia 1 päivänä tammikuuta 2022 ja korvaus poistetaan kokonaisuudessaan 1 päivänä tammikuuta 2023.

Siihen saakka, kunnes maakunta on siirtänyt valinnanvapauslain 18 §:ssä tarkoitetut suoran valinnan palvelut sosiaali- ja terveyskeskuksiin ja suunhoidon yksiköihin siten kuin mainitun lain 89—92 §:ssä säädetään, maksut tämän lain 13, 15, 17 ja 18 §:ssä tarkoitetuista palveluista peritään maakunnan liikelaitoksen tuottamista tai hankkimista vastaavista palveluista.