Laki luonnonsuojelulain muuttamisesta
Luonnonsuojelualueiden maastomerkintävelvollisuutta kevennetään ja ELY-keskusten tekemistä erillisistä liito-oravapäätöksistä luovutaan. Tavoitteena on purkaa hallinnollista taakkaa ja kohdentaa ympäristöviranomaisten resursseja tehokkaammin.
Luonnonsuojelualueiden maastoon merkitsemisen velvoitteesta luovutaan osittain, mutta kansallis- ja luonnonpuistot merkitään edelleen entiseen tapaan. Metsänkäsittelyyn liittyvästä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen viranomaisrajausmenettelystä luovutaan, vaikka itse hävittämis- ja heikentämiskielto säilyy laissa ennallaan. Lisäksi valta poiketa kaikkien yksityisten suojelualueiden rauhoitusmääräyksistä keskitetään ministeriöltä ELY-keskuksille.
Muutokset vähentävät merkittävästi ELY-keskusten ja Metsähallituksen maastotöitä ja kustannuksia, joista arvioidaan syntyvän miljoonien eurojen säästöt maastomerkinnöissä. Metsänomistajien ja hakkuuoikeuden haltijoiden oma vastuu liito-oravakohteiden huomioimisesta hakkuusuunnittelussa korostuu, mutta samalla hakkuiden toimeenpano voi nopeutua odotusajan poistuessa. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.4.2016.
Laki hyväksyttiin lopulta ilman äänestystä: yksikään edustaja ei lopullisessa käsittelyssä ehdottanut sen hylkäämistä. Äänestykset käytiin lain yksityiskohdista – ne löytyvät alta.
Eduskunta äänestää samasta esityksestä yleensä monta kertaa: ensin lain sisällön yksityiskohdista ja vasta sen jälkeen koko lain hyväksymisestä.
Päätetään lain sisällöstä valiokunnan mietinnön pohjalta. Äänestykset koskevat yksittäisiä pykäliä ja opposition muutosehdotuksia. Lakia ei tässä vaiheessa voi vielä hyväksyä eikä hylätä kokonaan.
Äänestys 1
141
Jaa
21
Ei
1
Tyhjää
36
Poissa
Hyväksytty laki ei tule voimaan heti: tasavallan presidentti vahvistaa lain, ja se tulee voimaan laissa säädettynä päivänä. Tämä laki vahvistettiin 18.3.2016.
Eduskuntakäsittelyn vireilletulo(Maa- ja metsätalousministeriö)
17.12.2015
Lähetekeskustelu(Täysistunto)
4.2.2016
Valiokunnan mietintö tai lausunto(ympäristövaliokunta)
26.2.2016
Ensimmäinen käsittely(Täysistunto)
4.3.2016
Toinen käsittely(Täysistunto)
8.3.2016
Eduskunnan vastaus ja kirjelmä
9.3.2016
Laki luonnonsuojelulain muuttamisesta
Esityksen sisältämät lakiehdotukset sellaisina kuin hallitus ne esitti.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan luonnonsuojelulain (1096/1996) 72 a §, sellaisena kuin se on laissa 1587/2009, muutetaan 21 §:n 2 momentti sekä 24 §:n 1 ja 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 24 §:n 1 ja 2 momentti laissa 1587/2009, sekä lisätään 21 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa 913/2013, uusi 3 – 5 momentti, 24 §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 1587/2009 ja 913/2013, uusi 4 momentti, jolloin nykyinen 4 momentti siirtyy 5 momentiksi ja 58 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 492/1997, 553/2004 ja 1074/2010, uusi 4 momentti, seuraavasti:
21 §Luonnonsuojelualueen rajojen määrääminen ja merkitseminen
Kansallis- ja luonnonpuiston raja ja aluetta 18 §:n 2 momentin nojalla koskeva kielto tai rajoitus on merkittävä maastoon selvästi havaittavalla tavalla. Sama koskee muuta luonnonsuojelualuetta, jos alueeseen kohdistuu liikkumista tai maihinnousua koskeva kielto tai rajoitus. Muukin luonnonsuojelualue ja aluetta koskeva kielto ja rajoitus voidaan merkitä maastoon. Alueen rajat vesialueilla voidaan merkitä vain karttaan.
Merkinnän tekeminen maastossa voidaan sopimuksella antaa tehtäväksi yksityiselle asiantuntijalle, jolla on tehtävän hoitamisen edellyttämä pätevyys. Tehtävää ei kuitenkaan voida antaa yksityiselle asiantuntijalle, jos merkinnän tekeminen maastossa edellyttää alueen perustamissäädöksen tai -päätöksen tulkintaa.
Viranomaisen ja yksityisen asiantuntijan välisessä sopimuksessa sovitaan tehtävän sisällöstä ja muista tehtävän hoitamisen kannalta tarpeellisista seikoista. Viranomainen valvoo asiantuntijaa tämän suorittaessa annettuja tehtäviä. Asiantuntijaan sovelletaan tässä tehtävässä rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).
Ympäristöministeriön asetuksella säädetään tarkemmin luonnonsuojelualueen rajojen ja aluetta koskevien kieltojen ja rajoitusten merkitsemistavoista sekä merkitsemisessä käytettävistä tunnuksista.
24 §Luonnonsuojelualueen perustaminen
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella perustaa 10 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun muun luonnonsuojelualueen 10 §:n 2 momentissa tarkoitetulle alueelle. Harkittaessa alueen perustamista on otettava huomioon myös muut yleiseen etuun liittyvät näkökohdat. Luonnonsuojelualueen perustamispäätöstä ei saa antaa, elleivät maanomistaja ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ole sopineet alueen rauhoitusmääräyksistä ja aluetta koskevista korvauksista.
Päätökseen 1 momentin mukaisen luonnonsuojelualueen perustamisesta on otettava tarpeelliset määräykset alueen luonnon suojelemisesta ja tarvittaessa sen hoidosta. Päätökseen voidaan sisällyttää 18 §:n 2 momentissa tarkoitettu kielto tai rajoitus edellyttäen, että alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sitä vaatii.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen luonnonsuojelualuetta koskevista rauhoitusmääräyksistä, jos poikkeaminen ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta ja on tarpeen alueen hoidon, käytön tai tutkimuksen kannalta.
58 §Rangaistukset
Luonnonsuojelurikkomuksena ei pidetä leiriytymistä maastossa eikä moottorikäyttöisen ajoneuvon pysäyttämistä tai pysäköintiä maastossa tien välittömään läheisyyteen 18 tai 24 §:n nojalla määrätyn kiellon tai rajoituksen vastaisesti, jos kieltoa tai rajoitusta ei ole merkitty maastoon selvästi havaittavalla tavalla.
§
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa tai tuomioistuimessa tämän lain voimaan tullessa vireillä olevan 72 a §:n mukaisen asian käsittely jää sillensä.
Tiivistelmä tuotettu tekoälyllä 2.9.2026. Se ei ole virallinen asiakirja – tarkista yksityiskohdat alkuperäisestä esityksestä.