Puolustustarvikkeiden vientivalvonnan tehostaminen ja sujuvoittaminen

2 §

Soveltamisalan rajaukset

Tätä lakia ei sovelleta, jos:

3) vieraan valtion asevoimat vie maasta, siirtää tai kuljettaa Suomen alueen kautta omistamansa tai hallinnassaan olevat puolustustarvikkeet, jos toimintaan sovelletaan Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehtyä sopimusta (SopS 24/2024), Pohjois-Atlantin sopimuksen mukaisesti perustettujen kansainvälisten sotilasesikuntien asemasta tehtyä pöytäkirjaa (SopS 26/2024), Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välillä niiden joukkojen asemasta tehtyä sopimusta (SopS 65/1997), Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välillä niiden joukkojen asemasta tehdyn sopimuksen toista lisäpöytäkirjaa (SopS 73/2005), Euroopan unionin sotilasesikunnan ja unionin käyttöön mahdollisesti asetettujen esikuntien ja joukkojen sotilas- ja siviilihenkilöiden asemasta tehtyä sopimusta (SopS 90/2019) tai puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehtyä sopimusta (SopS 70/2024) taikka, jos toiminta perustuu Euroopan unionin kriisinhallintatehtävään taikka muuhun kriisinhallintatehtävään;

4) toimintaan on myönnetty lupa aluevalvontalain (755/2000) nojalla tai sitä ei mainitun lain mukaan edellytetä;

5) toiminta perustuu päätökseen, joka on tehty kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain (418/2017) nojalla;

6) metsästäjät, historian elävöittäjät tai urheiluampujat väliaikaisesti vievät kolmanteen maahan tai siirtävät ETA-maahan puolustustarvikkeeksi luokiteltavia ampuma-aseita, komponentteja tai näiden lisävarusteita, jotka ovat heidän hallussaan laillisesti ja osa heidän mukanaan olevia henkilökohtaisia matkatavaroita.

3 §

Puolustustarvikkeet

Tässä laissa puolustustarvikkeella tarkoitetaan Euroopan unionin yhteisessä puolustustarvikeluettelossa (puolustustarvikeluettelo ) määriteltyjä, ominaisuuksiensa perusteella 22 tuoteluokkaan jaoteltuja, erityisesti sotilaskäyttöön suunniteltuja tuotteita ja erityisesti sotilaskäyttöön suunniteltuja komponentteja, lisälaitteita, lisävarusteita, varustusta ja osajärjestelmiä.

Puolustustarvikkeella tarkoitetaan myös puolustustarvikkeiden, niiden komponenttien ja tuotantolaitosten tuotantoon, kehittämiseen, käyttöön, asennukseen, ylläpitoon, korjaukseen, huoltoon tai kunnostukseen liittyvää tietotaitoa sekä tuotanto-oikeutta.

Puolustustarvikeluettelon tuoteluokan 1 osalta puolustustarvikkeina pidetään vain seuraavia erityisesti sotilaskäyttöön suunniteltuja aseita, joiden mallin valmistus on alkanut vuoden 1946 jälkeen, sekä näihin aseisiin suunniteltuja komponentteja, lisälaitteita ja varusteita:

täysautomaattiset aseet;

asevoimien, poliisin tai muiden viranomaisten käyttöön menevät puoliautomaattiset kiväärit;

rihlattomat aseet;

aseet, joissa käytetään hylsytöntä ampumatarviketta.

Puolustustarvikeluettelon tuoteluokan 2 osalta puolustustarvikkeina pidetään niitä ampuma-aseita, joiden mallin valmistus on alkanut vuoden 1946 jälkeen, ja jotka eivät ole ampuma-aselain (1/1998) 6 §:n 2 momentissa määriteltyjä deaktivoituja ampuma-aseita, pysyvästi ampumakelvottomaksi tehtyjä ampuma-aseita tai pysyvästi toimintakelvottomaksi tehtyjä aseen osia.

Puolustustarvikeluettelon tuoteluokan 3 osalta puolustustarvikkeina pidetään:

vähintään 12,7 millimetrin ampumatarvikkeita ja niiden komponentteja;

alle 12,7 millimetrin panssaria lävistäviä, sytyttäviä ja valojuovallisia ampumatarvikkeita ja niiden komponentteja sekä muita sotilasstandardien mukaan merkittyjä ampumatarvikkeita ja niiden komponentteja.

4 §

Muu lainsäädäntö ja kansainväliset velvoitteet

Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta säädetään kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa (500/2024).

Ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten valvonnasta säädetään lisäksi ampuma-aselaissa. Patruunoiden komponenttien viennistä säädetään patruunoiden komponenttien viennin luvanvaraisuudesta annetussa laissa (248/2025).

9 §

Lupaharkinnan yleiset edellytykset

Edellä 2 luvussa tarkoitettu lupa myönnetään tai julkaistaan vain, jos se on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukaista eikä se vaaranna Suomen turvallisuutta taikka kansallista puolustuskykyä.

9 a §

Vientilupatyypit

Vientilupa voi olla yksittäinen vientilupa tai yleinen vientilupa.

Yleisellä vientiluvalla puolustustarvikkeita voi viedä 9 §:n 3 momentin mukaisesti annetussa valtioneuvoston asetuksessa määriteltyihin valtioihin, joihin kohdistuviin vienteihin ei tehdä erillistä ulko- ja turvallisuuspoliittista harkintaa. Yleisellä vientiluvalla puolustustarvike voidaan viedä

1) esittelyä, arviointia tai näyttelyä varten;

2) huoltoa ja korjausta varten;

3) osana hallitustenvälisen yhteistyöjärjestelyn toimeenpanoa, tai

4) muusta erityisestä edellä tarkoitettuihin perusteisiin rinnastettavasta syystä.

Puolustustarvikkeiden vienti yleisellä vientiluvalla edellyttää rekisteröitymistä luvan käyttäjäksi 31 §:n mukaisesti.

Yleisistä vientiluvista voidaan säätää puolustusministeriön asetuksilla, joissa määritetään yleisen vientiluvan käyttötilanteet, tuotekate ja muut tarkentavat ehdot.

14 §

Hakijaa koskevat edellytykset

Edellä 2 luvussa tarkoitettu lupa voidaan myöntää hakijalle, joka toimintansa luonteen tai muiden lupa-asian käsittelyn yhteydessä ilmi tulleiden seikkojen perusteella on luotettava ja sopiva viemään, siirtämään tai välittämään puolustustarvikkeita tai huolehtimaan niiden kauttakuljetuksesta ja jonka arvioidaan noudattavan tässä laissa ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä.

Luvan myöntäminen edellyttää puolustustarvikkeen vastaanottajan ja loppukäyttäjän tuntemista. Hakijan ollessa suuryritys tai keskikokoinen yritys, siltä voidaan lisäksi edellyttää sisäistä vastuullisuusohjelmaa.

Puolustusministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 2 momentin mukaisten vaatimusten sisällöstä sekä velvollisuudesta toimittaa pyynnöstä puolustusministeriölle selvitys 1 ja 2 momentin mukaisten edellytysten täyttämisestä.

15 §

Loppukäytön varmentaminen

Tulli voi kohdistaa tarkastuksia loppukäyttäjään siinä laajuudessa, kuin tämä on antanut luvan tarkastukselle loppukäyttäjätodistuksella sen varmentamiseksi, että 2 luvussa tarkoitetun luvan perusteella Suomesta viety tai siirretty puolustustarvike ei ole päätynyt muulle vastaanottajalle kuin sille, joka on antanut loppukäyttäjätodistuksen. Tullilla on oikeus suorittaa tarkastuksia siinä laajuudessa kuin on tarpeen loppukäytön varmentamiseksi. Tarkastuksia ei saa kohdistaa luonnolliseen henkilöön eikä pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Tarkastuksessa on noudatettava, mitä hallintolain (434/2003) 39 §:ssä säädetään.

16 §

Luvan voimassaolo

Yleinen vientilupa ja yleinen siirtolupa on voimassa toistaiseksi, jos sitä ei erikseen peruuteta.

20 §

Lupaviranomainen

Valtioneuvoston yleisistunto ratkaisee vientilupa-asian, jos vietävä tuote sisältyy 3 §:ssä tarkoitettuihin puolustustarvikeluettelon tuoteluokkiin 1–12, 21 tai 22 ja viennin arvo on huomattavan suuri taikka asian ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys sitä edellyttää.

Puolustusministeriö ratkaisee vientilupa-asian muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen tilanteiden osalta tai jos puolustustarvikkeet viedään maasta tilapäisesti eikä niiden omistusoikeus siirry ulkomaille.

Puolustusministeriö ratkaisee puolustustarvikkeen siirtoa, kauttakuljetusta ja välitystä koskevan lupa-asian.

Puolustusministeriön on lupa-asian sitä edellyttäessä selvitettävä erikseen ulkoministeriöltä, ettei luvan myöntämiseen ole ulko- ja turvallisuuspoliittista estettä.

Puolustusministeriö voi pyytää Puolustusvoimilta lausuntoa siitä, voiko Puolustusvoimien kanssa kehitetyn ja Puolustusvoimilla käytössä olevan puolustustarvikkeen vienti tai siirto Suomen ulkopuolelle vaarantaa kansallisen puolustuskyvyn tai muuten Suomen turvallisuuden.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, milloin 1 momentissa tarkoitettua viennin arvoa on pidettävä huomattavan suurena.

21 §

Puolustustarvikkeiden maastavientiasioiden työryhmä

Puolustustarvikkeiden maastavientiasioiden käsittelyä varten on puolustusministeriön kolmeksi vuodeksi kerrallaan asettama puolustustarvikkeiden maastavientiasioiden työryhmä, jossa ovat edustettuina puolustusministeriö, ulkoministeriö, Pääesikunta, suojelupoliisi, Poliisihallitus ja Tulli.

Työryhmän tehtävänä on antaa puolustusministeriölle lausunto sellaisesta tässä laissa tarkoitetusta lupahakemuksesta, jonka ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys sitä edellyttää, sekä ennakkolausuntopyyntöä koskevasta asiasta.

31 §

Rekisteröityminen yleisen siirtoluvan ja yleisen vientiluvan käyttäjäksi

Sen, joka aikoo siirtää tai viedä puolustustarvikkeita puolustusministeriön julkaisemalla yleisellä siirtoluvalla tai yleisellä vientiluvalla, on rekisteröidyttävä puolustusministeriössä ennen yleisen siirtoluvan tai yleisen vientiluvan ensimmäistä käyttökertaa.

Rekisteröitymishakemuksessa on ilmoitettava:

1) tiedot hakijasta;

2) yleinen siirtolupa tai yleinen vientilupa, jota hakija aikoo käyttää;

3) muu puolustusministeriön tarvittaessa pyytämä selvitys.

Rekisteröityminen hyväksytään, jos 2 momentissa tarkoitettujen tietojen perusteella arvioidaan, että hakija kykenee täyttämään yleisen siirtoluvan tai yleisen vientiluvan ehdot ja on 14 §:ssä tarkoitettujen seikkojen perusteella sopiva siirtämään tai viemään puolustustarvikkeita.

Rekisteröityminen yleisen siirtoluvan tai yleisen vientiluvan käyttäjäksi vahvistetaan puolustusministeriön antamalla todistuksella.

32 §

Rekisteröitymisen hyväksymisen peruuttaminen

Puolustusministeriö voi peruuttaa rekisteröitymisen hyväksymisen, jos:

1) yleisen siirtoluvan tai yleisen vientiluvan ehtoja on olennaisesti rikottu;

33 §

Puolustusministeriölle toimitettavat selvitykset ja kirjanpito

Sen, jolle on myönnetty 2 luvussa tarkoitettu lupa on toimitettava puolustusministeriölle luotettava selvitys tuotteiden toimittamisesta lupaehtojen mukaisesti määrämaahan sekä osaltaan puolivuosittain selvitys maasta viedyistä, siirretyistä, kauttakuljetuksen kohteena olleista tai välitetyistä puolustustarvikkeista.

Sen, jolle on myönnetty 2 luvussa tarkoitettu lupa, on pidettävä tapahtumakohtaista ja täydellistä kirjanpitoa toteuttamistaan siirroista, vienneistä ja kauttakuljetuksista. Kirjanpidon säilyttämisestä säädetään kirjanpitolaissa (1336/1997).

34 §

Tullin valvonta

Puolustustarvikkeiden vientiä, siirtoa ja kauttakuljetusta valvoo Tulli. Tullin suorittamassa valvonnassa tullilaissa (304/2016) tarkoitettuna tavarana pidetään myös tämän lain 3 §:ssä tarkoitettua puolustustarviketta.

35 §

Tietojen luovuttaminen viranomaisten välillä

Sen lisäksi, mitä 25 §:ssä säädetään tietojen saamisesta, puolustusministeriöllä ja Tullilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä luovuttaa oma-aloitteisesti toisilleen tässä laissa säädetyn tehtävän hoitamiseksi välttämättömiä tietoja:

1) toiminnanharjoittajista;

2) vientitapahtumista ja muista valvonnan piiriin kuuluvista tapahtumista;

3) vientivalvontaan liittyvistä hakemuksista ja päätöksistä;

4) tuotteista;

5) puolustustarvikkeiden vastaanottajista, loppukäytöstä ja loppukäyttäjistä.

Verohallinnolla, ulkoministeriöllä, Puolustusvoimilla, poliisilla ja suojelupoliisilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä luovuttaa oma-aloitteisesti puolustusministeriölle ja Tullille 1 momentissa tarkoitetut tiedot, jotka ovat välttämättömiä tässä laissa säädetyn tehtävän hoitamiseksi.

Puolustusministeriöllä ja Tullilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä luovuttaa oma-aloitteisesti 2 momentissa tarkoitetuille viranomaisille tietoja, joiden luovuttaminen on välttämätöntä puolustustarvikkeiden vientivalvontaan liittyvän tehtävän hoitamiseksi.

35 a §

Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen ulkomaan viranomaiselle ja kansainväliselle toimielimelle

Sen lisäksi, mitä 35 §:ssä säädetään, puolustusministeriö voi luovuttaa ulkomaan viranomaiselle tai kansainväliselle toimielimelle salassapitosäännösten estämättä 35 §:ssä tarkoitetun muun kuin henkilötiedon, jos se on välttämätöntä loppukäytön varmentamiseksi eikä tietojen luovuttaminen ole vastoin kansallista etua.

36 §

Maksut

Tässä laissa säädetystä lupapäätöksestä, ennakkolausunnosta, luotettavuustodistuksesta ja siihen mahdollisesti sisältyvästä yritysturvallisuusselvityksestä sekä rekisteröitymisestä peritään maksu. Maksujen suuruudesta säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992).

37 §

Muutoksenhaku

Edellä 22 §:ssä tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003).

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Edellä 17, 29 ja 32 §:ssä tarkoitettua päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.