Saariston elinvoiman vahvistaminen

Tämän lain tavoitteena on luoda edellytykset saariston elinvoiman vahvistamiselle ja saaristossa asumiselle sekä kulttuuriperinnön ja luontoarvojen vaalimiselle.

Saaristopolitiikan toteutus ja seuranta kuuluvat kullekin ministeriölle sen toimialalla.

Tätä lakia sovelletaan meri- ja järvialueilla sijaitsevaan saaristoon. Saaristo jaetaan seuraaviin luokkiin:

1) ulkosaaristo, joka sijaitsee kauimpana mantereesta;

2) välisaaristo, joka sijaitsee sisäsaariston ja ulkosaariston välillä;

3) sisäsaaristo, joka sijaitsee lähimpänä mannerta.

Mitä tässä laissa säädetään saaristosta, sovelletaan myös saaristomaisiin manneralueisiin, jotka sijaitsevat vesistöjen läheisyydessä ja jotka ovat voimakkaasti vesistöjen rikkomia.

Saariston jakamisessa luokkiin käytetään apuna Suomen ympäristökeskuksen julkaisemaa saaristoluokitusta.

Saaristokunniksi voidaan määrittää ne kunnat, joissa saaristo-olot ovat olennaisena esteenä kunnan kehitykselle. Erityisestä syystä saaristokuntaa koskevia säännöksiä voidaan soveltaa myös muun kunnan saaristo-osaan.

Saaristokuntia määritettäessä sekä päätettäessä saaristokuntaa koskevien säännösten soveltamisesta muun kunnan saaristo-osaan perusteena on pidettävä saariston vakituisten asukkaiden määrää ja sen osuutta kunnan väestöstä sekä liikenneoloja ja peruspalvelujen saannin vaikeutta.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa luettelo saaristokunniksi määritettävistä kunnista sekä niistä muiden kuntien saaristo-osista, joihin sovelletaan saaristokuntaa koskevia säännöksiä.

Hyvinvointialue, jonka alueella sijaitsee saaristoa, voidaan määrittää saaristoiseksi hyvinvointialueeksi.

Saaristoiset hyvinvointialueet määritetään saaristoisuuspisteytyksen perusteella. Pisteytyksessä otetaan huomioon saariston vakituiset asukkaat ja kausiasukkaat, heidän osuutensa koko hyvinvointialueen väestöstä sekä saariston pinta-ala kyseisellä hyvinvointialueella. Kaupunkiseutujen keskustaajamia ei oteta pisteytyksessä huomioon.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä saaristoisen hyvinvointialueen saaristoisuuspisteytyksestä sekä luettelo saaristoisista hyvinvointialueista. Saaristoisuuspisteytyksen ja luettelon ajantasaisuus tarkistetaan viiden vuoden välein.

Kuntien ja hyvinvointialueiden on huolehdittava siitä, että saariston vakituisilla asukkailla on käytettävissään palvelut saariston erityisolot huomioon ottaen. Valtion on edistettävä digitaalisten palveluiden saatavuutta saaristossa.

Valtion on huolehdittava valtion talousarviossa osoitettujen varojen rajoissa siitä, että ulko- ja välisaaristossa on käytettävissä vakituisen asumisen kannalta välttämättömät yhteysalusliikenteen palvelut, sekä siitä, että nämä palvelut ovat joustavat ja maksuttomat tai hinnaltaan kohtuulliset. Yhteysalusliikenteen palveluilla tarkoitetaan valtion hankkimaa yksityisen palveluntuottajan järjestämää säännöllistä liikennettä ja raskaskuljetuksia, jotka palvelevat saariston asukkaita ja elinkeinotoimintaa.

Yhteysalusliikenteen palvelut järjestetään reiteittäin tai liikennöintialueittain. Liikennöintialueiden ja reittien on koostuttava useasta saaresta. Reittien sekä liikennöintialueiden suunnittelussa on otettava huomioon vakituisen asumisen, saariston kausiasutuksen ja elinkeinotoiminnan tarpeet.

Lounais-Suomen elinvoimakeskus määrittelee yhteysalusliikenteen reitit ja liikennöintialueet sekä niiden palvelutason. Asianomaisia kuntia ja hyvinvointialueita sekä saaristoasiain neuvottelukuntaa on kuultava reittejä, liikennöintialueita ja palvelutasoa suunniteltaessa. Lisäksi Lounais-Suomen elinvoimakeskuksen on tarvittaessa kuultava muita tahoja, joita suunnittelu olennaisesti koskee.

Maantielautoista ja -losseista säädetään liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetussa laissa (503/2005) ja yksityistielosseista yksityistielaissa (560/2018).

Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella voidaan säätää yhteysalusliikenteen maksuista.

Yhteysalusliikenteen palveluntuottajan on varauduttava normaaliolojen häiriötilanteisiin ja valmiuslaissa (1552/2011) tarkoitettuihin poikkeusoloihin sekä huolehdittava siitä, että sen toiminta jatkuu mahdollisimman häiriöttömästi niiden aikana. Varautumisvelvollisuus koskee yhteysalusliikenteen palveluita.

Yhteysalusliikenteen palveluntuottajan on arvioitava toimintansa jatkuvuutta vaarantavat riskit ja laadittava niiden perusteella valmiussuunnitelma. Valmiussuunnitelman laatimisessa on otettava huomioon saariston erityispiirteet.

Yhteysalusliikenteen palveluntuottajan on toimitettava valmiussuunnitelma Lounais-Suomen elinvoimakeskukselle. Lisäksi yhteysalusliikenteen palveluntuottajan on Liikenne- ja viestintäviraston pyynnöstä toimitettava valmiussuunnitelma Liikenne- ja viestintävirastolle.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumisesta. Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia teknisiä määräyksiä valmiussuunnitelman sisällöstä ja laatimisesta.

Saariston elinvoiman kehitys ja erityispiirteet on otettava huomioon saaristoa koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Saariston elinvoiman kehitys ja erityispiirteet voidaan ottaa huomioon:

1) laatimalla valmisteltavan päätöksen saaristovaikutusten arviointi;

2) kuulemalla saaristoasiain neuvottelukuntaa;

3) perustamalla kunnan tai hyvinvointialueen saaristolautakunta tai nimeämällä muu elin vastaamaan saaristoasioista ja kuulemalla sitä päätöksenteossa;

4) seuraamalla saaristoasioiden hoitoa;

5) laatimalla paikallinen tai alueellinen saaristo-ohjelma; tai

6) muulla kuin 1–5 kohdassa tarkoitetulla tarkoituksenmukaisella tavalla.

Saariston elinkeinotoiminnan edistämiseksi on muun lainsäädännön mukaisten saaristoon kohdistuvien tukitoimien suunnittelussa ja kohdennuksessa katsottava saariston erityisolosuhteet tuen tarvetta lisääväksi tekijäksi.

Saaristoa ja siihen kuuluvia vesialueita koskevissa alueidenkäyttölain (/) mukaisissa kaavoissa ja muissa vastaavissa suunnitelmissa on otettava huomioon tämän lain 1 §:ssä säädetyt tavoitteet.

Saaristoluonnon ja -maiseman hoitoon ja vaalimiseen voidaan myöntää avustusta toimenpiteisiin, jotka kohdistuvat saaristokuntaan tai muun kunnan saaristo-osaan. Avustusta voidaan myöntää saaristokunnalle tai muun kunnan saaristo-osalle, kuntalain (410/2015) 3 §:ssä tarkoitetulle tällaisen kunnan jäsenelle taikka yhdistykselle tai säätiölle, jolla on toimintaa tällaisessa kunnassa. Avustusta voidaan myöntää myös saariston perinteisen kulttuuriympäristön rakennusten ja rakennelmien hoitoon ja vaalimiseen.

Elinvoimakeskukset myöntävät avustuksen hakemuksesta valtion talousarvion rajoissa valtionavustuslain (688/2001) mukaisena valtionavustuksena. Elinvoimakeskukset toimittavat ympäristöministeriölle yhteenvedot hakemuksista. Ympäristöministeriö vastaa alueellisten avustuskiintiöiden valmistelusta ja niiden jakamisesta elinvoimakeskuksille kuultuaan saaristoasiain neuvottelukuntaa.

Jos avustusta myönnetään taloudelliseen toimintaan, avustukseen sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annettua komission asetusta (EU) 2023/2831, jäljempänä de minimis -asetus . Tuensaajan saamien kaikkien vähämerkityksisten tukien yhteismäärä kolmen vuoden aikana ei saa ylittää 300 000 euroa. Avustushakemuksessa on annettava tiedot de minimis -asetuksessa säädettyjen tuen hakijaa ja saajaa koskevien sekä muiden tuen myöntämistä koskevien edellytysten arvioimista varten.

Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa avustuksen maksamista ja takaisinperintää koskevat valtionavustuslain 12, 19, 21 ja 22 §:ssä säädetyt tehtävät. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa elinvoimakeskuksen ohella myös mainitun lain 15 §:ssä säädettyjä valvontatehtäviä.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtionavustuksen hakemisesta, myöntämisestä, maksamisesta ja käytöstä.

Valtioneuvoston on säännöllisesti saatettava eduskunta ajan tasalle saaristoa koskevien politiikkatoimien edistämisestä ja niissä tapahtuneista keskeisimmistä muutoksista sekä arvioitava toimien vaikutuksia antamalla eduskunnalle saariston tilanne- ja kehityskuva. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa saariston tilanne- ja kehityskuvan valmistelusta.

Tilanne- ja kehityskuvan valmistelua varten on kerättävä tilastoaineistoa saariston elinvoimaan ja sen kehitykseen keskeisesti vaikuttavista tekijöistä. Tilastoaineiston lisäksi valmistelussa on hyödynnettävä laadullista aineistoa.

Valtioneuvosto asettaa parlamentaarisen saaristoasiain neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on seurata ja arvioida lain tavoitteiden toteutumista sekä edistää saariston erityispiirteiden huomioon ottamista päätöksenteossa. Neuvottelukunnan tarkoituksena on vahvistaa saariston elinvoimaa. Neuvottelukunta toimii maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä.

Neuvottelukunta asetetaan eduskuntaryhmien esitysten perusteella siten, että eri saaristoalueiden edustus otetaan huomioon kokoonpanossa. Neuvottelukunta voidaan asettaa enintään kuuden vuoden määräajaksi kerrallaan. Neuvottelukunnan toimintaa tukevat pääsihteeri ja sihteeristö.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä neuvottelukunnan asettamisesta, kokoonpanosta, tehtävistä, pääsihteeristä ja sihteeristöstä sekä neuvottelukunnan toimintatavoista.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Sen 8 § tulee kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä heinäkuuta 2027.

Tällä lailla kumotaan saariston kehityksen edistämisestä annettu laki (494/1981).

Kumotun lain nojalla saaristoisista hyvinvointialueista annettu valtioneuvoston asetus (842/2026) ja saaristokunnista ja muiden kuntien saaristo-osista, joihin sovelletaan saaristokuntaa koskevia säännöksiä, annettu valtioneuvoston asetus (1089/2016) jäävät voimaan.