Suoja rajat ylittäviä häirintäkanteita vastaan

Tämän lain tarkoituksena on suojella julkiseen keskusteluun osallistuvia henkilöitä selvästi perusteettomilta vaatimuksilta ja väärinkäyttöön perustuvilta oikeudenkäynneiltä riita-asioissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia.

Tällä lailla pannaan täytäntöön julkiseen keskusteluun osallistuvien henkilöiden suojelemisesta ilmeisen perusteettomilta vaatimuksilta tai väärinkäyttöön perustuvilta oikeudenkäynneiltä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1069.

Tätä lakia sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa riita-asioissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia ja jotka perustuvat osallistumiseen julkiseen keskusteluun.

Tätä lakia ei sovelleta rikosasioissa eikä syyteasian yhteydessä käsiteltävän rikoksesta johtuvan yksityisoikeudellisen vaatimuksen käsittelyssä.

Jollei tässä laissa toisin säädetä, noudatetaan 1 momentissa tarkoitettujen asioiden käsittelyssä ja muutoksenhaussa lisäksi mitä oikeudenkäymiskaaressa säädetään.

Tässä laissa tarkoitetaan

1) riita-asialla, jolla on rajat ylittäviä vaikutuksia , siviili- tai kauppaoikeudellista riita-asiaa, jossa vähintään yhdellä asianosaisista on kotipaikka muualla kuin Suomessa tai jossa kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat eivät liity Suomeen;

2) julkiseen keskusteluun osallistumisella luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, taiteen ja tutkimuksen vapautta tai kokoontumis- ja yhdistymisvapautta koskevan oikeuden käyttämisen yhteydessä antamia lausumia tai harjoittamaa toimintaa ja mitä tahansa siihen suoraan liittyvää valmistelevaa, tukevaa tai avustavaa toimea yleistä mielenkiintoa koskevassa asiassa, joka vaikuttaa yleisöön siinä määrin, että yleisö voi oikeutetusti olla kiinnostunut siitä;

3) väärinkäyttöön perustuvalla oikeudenkäynnillä oikeudenkäyntiä, jonka pääasiallisena tarkoituksena on julkisen keskustelun vaientaminen tai estäminen tai siitä rankaiseminen ja jossa todellisena tarkoituksena ei ole oikeussuojan saaminen.

Tuomioistuimen on ratkaistava 5, 7 ja 8 §:ssä tarkoitetut vaatimukset ilman aiheetonta viivytystä.

Vastaajalla on oikeus vaatia, että tuomioistuin hylkää häntä kohtaan esitetyn kanteen tai sen osan valmistelun aikana oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteettomana.

Tuomioistuimen on kuultava kantajaa käsitellessään 1 momentissa tarkoitettua vaatimusta, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta sen arvioimiseksi, onko kanne tai sen osa selvästi perusteeton.

Jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä velvoitteesta muuta johdu, tuomioistuin voi vastaajan vaatimuksesta velvoittaa kantajan asettamaan määräajassa ulosottomiehelle vakuuden oikeudenkäyntikuluista, jotka kantaja voi joutua korvaamaan vastaajalle. Jos kantaja ei aseta vakuutta, kanne jätetään tutkimatta.

Harkitessaan vakuuden asettamista ja sen määrää tuomioistuimen on otettava huomioon oikeudenkäynnin väärinkäyttöluonteeseen viittaavat seikat, kantajan oikeus saada asiansa ratkaistuksi tuomioistuimessa, asianosaisten asema ja vaara oikeudenkäyntikulujen jäämisestä vastaajan kannettavaksi.

Vaatimus 6 §:ssä tarkoitetun vakuuden asettamisesta on tehtävä valmistelun aikana. Vaatimus on perusteltava.

Vaatimuksessa on esitettävä erittely jo suoritetuista toimenpiteistä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista ja arvio jatkossa aiheutuvista oikeudenkäyntikuluista.

Jos 6 §:n mukaisesti asetettu vakuus osoittautuu riittämättömäksi, se tuomioistuin, jossa pääasia on vireillä, voi vastaajan vaatimuksesta korottaa kantajan asetettavaksi määrättyä vakuutta.

Vaatimuksessa on esitettävä erittely jo suoritetuista toimenpiteistä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista ja arvio jatkossa aiheutuvista oikeudenkäyntikuluista.

Vaatimuksen ratkaisemiseen ja korotettuun vakuuteen sovelletaan, mitä 6, 9 ja 10 §:ssä säädetään.

Tuomioistuimen annettua 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun määräyksen asia tulee vireille ulosotossa kantajan hakemuksesta.

Vakuuden asettamisessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä ulosottokaaren (705/2007) 3 luvun 43 ja 44 §:ssä säädetään.

Ulosottomiehen on ilmoitettava tuomioistuimelle, kun kantaja on asettanut vakuuden.

Suorituksen ottamista vakuudesta koskeva asia tulee vireille ulosotossa vastaajan hakemuksesta. Ellei vastaaja ole hakenut tuomion täytäntöönpanoa vuoden kuluessa siitä, kun tuomioistuimen tuomio on tullut lainvoimaiseksi, vakuus on palautettava kantajalle.

Suorituksen ottamisessa vakuudesta sekä vakuuden säilyttämisessä ja palauttamisessa noudatetaan muutoin soveltuvin osin, mitä ulosottokaaren 3 luvun 45 ja 46 §:ssä säädetään.

Tuomioistuin voi vastaajan pyynnöstä varata sellaiselle yhdistykselle, muulle yhteisölle tai säätiölle, jonka tarkoituksena on suojella tai edistää julkiseen keskusteluun osallistuvien henkilöiden oikeuksia, tilaisuuden tulla kuulluksi asiassa.

Kantaja, joka panee vireille väärinkäyttöön perustuvan oikeudenkäynnin, voidaan tuomita maksamaan vähintään 1 000 ja enintään 50 000 euron suuruinen häirintäkannemaksu.

Häirintäkannemaksu voidaan tuomita riippumatta siitä, onko kanne hylätty 5 §:n nojalla tai onko kantaja määrätty asettamaan 6 §:ssä tarkoitettu vakuus.

Häirintäkannemaksu voidaan tuomita, jos oikeudenkäynti kokonaisuutena arvioiden perustuu väärinkäyttöön. Harkitessaan häirintäkannemaksun tuomitsemista ja sen suuruutta tuomioistuimen on otettava huomioon oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema sekä kantajan menettely kokonaisuudessaan.

Tuomioistuin voi jättää häirintäkannemaksun tuomitsematta, jos sen tuomitseminen olisi kohtuutonta.

Tuomioistuin voi jättää häirintäkannemaksun tuomitsematta myös, jos maksun perusteena oleva menettely saattaa täyttää jonkin rikoksen tunnusmerkistön.

Tuomioistuin määrää häirintäkannemaksun pääasian ratkaisun yhteydessä. Päätös on perusteltava.

Tuomioistuimen on kuultava kantajaa ennen häirintäkannemaksun määräämistä.

Tuomioistuin voi velvoittaa kolmannen valtion tuomioistuimessa väärinkäyttöön perustuvan oikeudenkäynnin vireille panneen kantajan, jonka kotipaikka on Euroopan unionin ulkopuolella, korvaamaan vastaajalle tuossa asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Vaatimusta 1 momentissa tarkoitetusta korvausvelvollisuudesta ei voida tutkia niin kauan kuin asia on vireillä kolmannen valtion tuomioistuimessa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu asia voidaan tutkia käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä 1 momentissa tarkoitetun suomalaisessa tuomioistuimessa tutkittavan asian kantajalla on kotipaikka.

Hovioikeuden ja korkeimman oikeuden on julkaistava helppokäyttöisessä muodossa ja sähköisesti tuomiot, joilla asia lopullisesti ratkaistaan ja jotka koskevat tämän lain soveltamisalaan kuuluvia oikeudenkäyntejä.

Päätökseen, jolla 5 §:ssä tarkoitettu vaatimus on hylätty, haetaan muutosta samassa yhteydessä kuin käräjäoikeuden tuomioon tai lopulliseen päätökseen, jollei tuomioistuin määrää, että muutosta haetaan erikseen.

Edellä 7 ja 8 §:ssä tarkoitettuun vaatimukseen annettuun päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta.

Muutoksenhaussa täytäntöönpanotoimeen sekä ulosottomiehen päätökseen 9 ja 10 §:ssä tarkoitetussa asiassa sovelletaan, mitä ulosottokaaren 11 luvussa säädetään.

Häirintäkannemaksua koskevaan ratkaisuun saa hakea muutosta valittamalla.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .