Kansainvälisen avun päätöksenteon selkeyttäminen
Laki kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta
Suomeen luodaan selkeät säännöt siitä, miten ylin valtiojohto päättää kansainvälisen avun antamisesta tai sen pyytämisestä toisilta mailta. Menettely kattaa erityisesti EU-sopimusten mukaiset avunantovelvoitteet sekä sotilaallista voimaa tai laajoja resursseja vaativat kriisitilanteet.
- Tila
- Hyväksytty muutettuna
- Vireille
- 4.5.2016
- Viimeisin tapahtuma
- 16.6.2017
- Äänestyksiä
- 0
- Puheenvuoroja
- 75
- Vahvistettu
- 28.6.2017
- Säädös
- 418/2017
- Lähde
- eduskunta.fi ↗
Mitä ehdotetaan
Säädetään uusi laki, jossa määritellään tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja eduskunnan toimivalta päättää merkittävästä kansainvälisestä avusta, kuten EU:n yhteisvastuu- tai avunantolausekkeiden toimeenpanosta ja sotilaallisten voimakeinojen käytöstä. Lakiin luodaan myös kiireellisyysmenettely vakavia ja äkillisiä tilanteita varten.
Mitä se tarkoittaa
Muutos nopeuttaa ja selkeyttää valtion johdon päätöksentekoa turvallisuusuhkien, terrori-iskujen tai suuronnettomuuksien yhteydessä. Vaikutukset kohdistuvat valtion ylimpiin päättäjiin sekä turvallisuus- ja pelastusviranomaisiin (Puolustusvoimat, poliisi, Rajavartiolaitos ja pelastustoimi), joiden valmius toimia kansainvälisissä tehtävissä tai ottaa vastaan ulkomaista apua tehostuu.
Näin eduskunta äänesti
Esitys hyväksyttiin ilman äänestystä – yksikään edustaja ei ehdottanut sen hylkäämistä tai muuttamista täysistunnossa.
Keskustelu salissa
Mistä väiteltiin ja missä kukin ryhmä seisoi, ja sen alla kansanedustajien puheenvuorot sanatarkasti eduskunnan pöytäkirjasta.
75 puheenvuoroa · 3 keskustelua
Keskustelun pääkohdat
Keskustelussa käsiteltiin ylimpien valtioelinten päätöksentekoa kansainvälisen avun antamisessa ja pyytämisessä erityisesti EU-sopimusten velvoitteiden mukaisesti. Lakiesityksen päälinjoista vallitsi laaja yhteisymmärrys, mutta eniten väittelyä herätti sotilaiden velvollisuus osallistua tehtäviin ulkomailla ilman erillistä suostumusta. Oppositiosta vaadittiin vahvemmin vapaaehtoisuuteen ja sopimuksiin perustuvaa linjaa Puolustusvoimien henkilöstölle.
- Tuleeko kansainvälisen avun tehtäviin osallistumisen perustua Puolustusvoimien henkilöstölle vapaaehtoisuuteen vai virkavelvollisuuteen?
- Varmistaako päätöksentekomalli riittävän parlamentaarisen ohjauksen myös kiireellisissä kriisitilanteissa?
- Miten turvataan kansallinen päätösvalta EU:n avunantovelvoitteiden täytäntöönpanossa?
- KokoomusPuolesta
Ryhmä tuki esitystä tärkeänä uudistuksena, joka mahdollistaa avun antamisen lisäksi ratkaisevan tärkeän sotilaallisen avun saamisen Suomeen kriisitilanteessa. Päätöksenteon katsottiin vaativan saumatonta yhteistyötä ja poikkihallinnollista koordinaatiota.
”Tämä on erittäin tärkeä lisäpanos ja lisätyökalu Suomen turvallisuuspoliittiseen työkalupakkiin ja Lissabonin sopimuksen käytännön toteuttamiseen, jos ikäviä paikkoja tulee.”
— Pertti Salolainen - PerussuomalaisetPuolesta
Ryhmä tuki lainsäädännön päivittämistä vastaamaan nykyisiä kriisi- ja turvallisuusuhkia. Ryhmä korosti Suomen itsemääräämisoikeutta päätöksenteossa ja piti tärkeänä henkilöstön vakuutusturvan ja palvelusehtojen huomioimista.
”On äärimmäisen tärkeää, että tällaisissa kysymyksissä on selkeä lainsäädäntö siitä huolimatta, että toivottavasti tätä lakia ei koskaan jouduta käyttämään.”
— Kimmo Kivelä - KeskustaPuolesta
Ryhmä piti lakia välttämättömänä ja kannatettavana Suomen kansainvälisten velvoitteiden ja turvallisuuden kannalta. Puheenvuoroissa korostettiin korkeaa kynnystä avun antamiseen sekä vahvaa eduskunnan informointia ja osallisuutta.
”Valiokunta pitää tärkeänä, ettei Suomella ole lainsäädännöllisiä esteitä osallistua muiden unionimaiden tai Pohjoismaiden tukemiseen kriisitilanteissa eikä myöskään esteitä avun pyytämiselle.”
— Matti Vanhanen - SDPPuolesta varauksin
Ryhmä kannatti kansainvälisen avun päätöksenteon selkeyttämistä, mutta jätti vastalauseen liittyen henkilöstön velvoitteisiin. Ryhmä vaati, että tehtäviin osallistumisen tulisi nykyisen henkilöstön osalta perustua vapaaehtoisuuteen ja sopimukseen.
”Yhdymme hallituksen esityksen perusteluihin siitä, että Lissabonin sopimuksen velvoitteisiin vastaaminen edellyttää muutoksia Suomen lainsäädäntöön. Esityksessä on kuitenkin yksityiskohtia, joita emme voi hyväksyä.”
— Mika Kari - VihreätPuolesta varauksin
Ryhmä piti lakia tarpeellisena kansainvälisen avun saamiseksi ja antamiseksi, mutta esitti huolen siitä, voidaanko nykyisessä työsuhteessa oleva henkilöstö velvoittaa takautuvasti ulkomaantehtäviin ilman suostumusta.
”On tärkeää, että tämä lakiesitys on nyt tulossa meille, kun on selvä juttu, että meillä on ongelmia siinä, miten me voimme ottaa vastaan ja saada kansainvälistä apua.”
— Krista Mikkonen - VasemmistoliittoPuolesta varauksin
Ryhmä piti lainsäädännön selkeyttämistä sinänsä tarpeellisena, mutta vaati ehdottomasti kansallisen liikkumatilan säilyttämistä ja toiminnan rajaamista vapaaehtoisuuteen. Ryhmä varoitti EU:n ajautumisesta kohti yhteisiä asevoimia.
”On tärkeätä, että selvennetään tätä avunantovelvoitetta ja sitä, miten se käytännössä toimii. Mutta samaan aikaan pitää tehdä hyvin selväksi se, että millään lainsäädännöllä Suomi ei automaattisesti tule siihen tilanteeseen.”
— Paavo Arhinmäki - KristillisdemokraatitPuolesta
Ryhmä piti lainsäädäntöä tarpeellisena, mutta nosti esiin sisä- ja ulkoministeriöiden rajapintojen yhteensovittamisen sekä kysymyksen siitä, miten kansallinen liikkumavara suhteutuu EU:n sitovaan avunantolausekkeeseen.
”Edustaja Kanerva nosti esiin nämä mahdolliset poikkeuksellisista ja kiireellisistä tilanteista nousevat päätökset ja niissä yhteistyön tarpeen ulkoministerin, puolustusministerin ja sisäministerin kesken.”
— Päivi Räsänen - Sininen tulevaisuusPuolesta
Ryhmän ministerit esittelivät ja puolustivat lakikokonaisuutta välttämättömänä työkaluna Suomen turvallisuuspolitiikalle ja kansainväliselle yhteistyölle. Esityksellä varmistetaan, että Suomi päättää aina itse avun pyytämisestä ja antamisesta.
”Laissa on kyse siitä, että Suomeen saadaan selkeät päätöksentekomenettelyt, jotta Suomi voi tarvittaessa ja niin päättäessään antaa ja pyytää kansainvälistä apua.”
— Timo Soini
Kooste on tuotettu tekoälyllä 75 puheenvuorosta 13.9.2026. Ryhmien kannat on luettu puheista, ei äänestyksistä; sitaatit on tarkistettu pöytäkirjasta sanatarkasti. Pisimpiä puheenvuoroja lyhennettiin koosteen lähdeaineistossa.
Keskustelu päättyi. Asia lähetettiin ulkoasiainvaliokuntaan, jolle perustuslakivaliokunnan, hallintovaliokunnan ja puolustusvaliokunnan on annettava lausunto.
Yleiskeskustelu päättyi. Eduskunta hyväksyi hallituksen esitykseen HE 72/2016 vp sisältyvän lakiehdotuksen sisällön mietinnön mukaisena. Lakiehdotuksen ensimmäinen käsittely päättyi.
Keskustelu päättyi. Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn, hallituksen esitykseen HE 72/2016 vp sisältyvän lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi. Eduskunta hyväksyi mietintöön sisältyvän lausumaehdotuksen. Asian käsittely päättyi.
Käsittelyn vaiheet
Esityksen matka lähetekeskustelusta päätökseen eduskunnan kirjaamana.
- 4.5.2016Eduskuntakäsittelyn vireilletulo · Ulkoasiainministeriö
- 10.5.2016Lähetekeskustelu · Täysistunto
- 18.5.2017Valiokunnan mietintö tai lausunto · ulkoasiainvaliokunta
- 31.5.2017Ensimmäinen käsittely · Täysistunto
- 6.6.2017Toinen käsittely · Täysistunto
- 14.6.2017Eduskunnan vastaus ja kirjelmä
Päätökset lakiehdotuksittain1
- 1Laki kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteostaHyväksytty muutettuna · 418/2017 · 28.6.2017
Ehdotettu lakiteksti
Esityksen sisältämät lakiehdotukset sellaisina kuin hallitus ne esitti. Lopullinen laki voi poiketa tästä valiokuntakäsittelyn jälkeen.
Laki kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan päätöksentekoon, joka koskee kansainvälisen avun antamista toiselle valtiolle, Euroopan unionille tai kansainväliselle järjestölle sekä kansainvälisen avun pyytämistä niiltä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan (SopS 1/1956) päämäärät ja periaatteet sekä muut kansainvälisen oikeuden säännöt huomioon ottaen, jos kyse on avusta:
1) joka perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklaan;
2) joka perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohtaan;
3) johon sisältyy merkittäviä sotilaallisia voimavaroja;
4) johon voi sisältyä sotilaallisten voimakeinojen käyttöä;
5) joka on ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävää;
6) joka on laajakantoista ja periaatteellisesti tärkeää.
Muun kuin 1 momentissa tarkoitetun kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta säädetään erikseen.
2 §Avun antamisesta ja pyytämisestä päättäminen
Päätöksen avun antamisesta tai pyytämisestä tekee valtioneuvoston yleisistunto asianomaisen ministeriön esittelystä. Jos avun antaminen tai pyytäminen on ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävä kansainvälinen asia, päätöksen tekee siltä osin valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta tasavallan presidentti. Valtioneuvoston toimivallasta valmistella Euroopan unionissa tehtävät päätökset ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä säädetään perustuslaissa.
Ennen 1 momentissa tarkoitettua päätöstä tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteisen kokouksen tai EU-ministerivaliokunnan käsiteltyä asiaa valmistelevasti asianomainen ministeriö voi ryhtyä avun antamiseen tai vastaanottamiseen liittyviin valmistelu- ja varautumistoimenpiteisiin.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös avun antamista tai pyytämistä koskevan päätöksen olennaiseen muuttamiseen.
Puolustusvoimia ei saa määrätä 1 §:ssä tarkoitettuun avun antamiseen ilman 1-3 momentissa säädettyä menettelyä, ellei puolustusvoimien ylipäällikön toimivallasta muuta johdu.
3 §Eduskunnan osallistuminen päätöksentekoon
Ennen 2 §:ssä tarkoitetun avun antamista tai pyytämistä koskevan päätöksen tekemistä valtioneuvoston on kuultava eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa, jos apu voi sisältää sotilaallisten voimakeinojen käyttöä. Jos päätös koskee erityisen vaativaa tilannetta, valtioneuvoston on ennen päätöksentekoa kuultava eduskuntaa antamalla sille asiasta selonteko.
4 §Kiireellisyysmenettely
Jos 2 §:ssä tarkoitettua päätöstä ei ole mahdollista tehdä riittävän nopeasti poikkeuksellisen kiireellisessä ja vakavassa tilanteessa, jossa on kyse avun antamisesta tai sen pyytämisestä Suomen ja Euroopan unionin tai sen muiden jäsenvaltioiden kesken taikka Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä, asianomainen ministeriö voi päättää avun antamisesta tai pyytämisestä.
Sotilaallisia voimakeinoja sisältävän avun antamisesta tai pyytämisestä ei voida päättää kiireellisessä menettelyssä. Apu voi kuitenkin sisältää sotilaallisten voimakeinojen käyttöä sellaisessa 1 momentissa tarkoitetussa poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa se on välttämätöntä suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan terrori-iskun tai valtakunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavan välittömän vaaran torjumiseksi eikä vaaraa ole mahdollista torjua lievemmillä keinoilla. Tällöin päätöksen avun antamisesta tai pyytämisestä tekee tasavallan presidentti puolustusvoimain komentajan esittelystä puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 32 §:n 2 momentissa tarkoitetussa päätöksentekomenettelyssä siten, että puolustusministerin tulee olla läsnä ja lausua käsityksensä asiasta. Pääministeri voi olla läsnä ja lausua käsityksensä asiasta.
Avun antamista tai pyytämistä koskevasta päätöksestä on ilmoitettava viipymättä valtioneuvostolle ja tasavallan presidentille. Avun jatkamisesta tai lopettamisesta päätetään 2 ja 3 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen.
Puolustusvoimia ei saa määrätä tässä pykälässä tarkoitetun avun antamiseen ilman 1 ja 3 momentissa säädettyä päätöksentekomenettelyä, ellei puolustusvoimien ylipäällikön toimivallasta muuta johdu
Suomen alueellisen koskemattomuuden turvaamisesta Suomen alueella Suomen aluevalvontaviranomaisten toimesta säädetään aluevalvontalaissa (755/2000).
5 §Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Esityksen pääasiallinen sisältö (virallinen)
Tiivistelmä ja otsikko on tuotettu tekoälyllä 13.9.2026. Ne eivät ole virallisia asiakirjoja – tarkista yksityiskohdat alkuperäisestä esityksestä.