Centralising decisions on ancient monuments
Act amending the Antiquities Act
Permits to alter ancient monuments and the determination of the boundaries of protective zones will be transferred from the ELY Centres (Centres for Economic Development, Transport and the Environment) directly to the Finnish Heritage Agency. At the same time, application and decision-making procedures will be clarified.
- Status
- Passed with amendments
- Submitted
- 5 Apr 2018
- Latest event
- 21 Mar 2019
- Votes
- 0
- Speeches
- 2
- Confirmed
- 29 Mar 2019
- Statute
- 428/2019
- Source
- eduskunta.fi ↗
What is proposed
Confirming the boundaries of an ancient monument and its protective zone as well as granting permits to alter will be transferred from the ELY Centres (Centres for Economic Development, Transport and the Environment) to the Finnish Heritage Agency. Boundaries will no longer be determined through agreements or in cadastral surveys; instead, the Finnish Heritage Agency will confirm them upon application. In addition, more specific provisions will be added to the act on application and consultation procedures and on the rights of the Sámi Parliament and the Skolt village meeting to submit opinions and lodge appeals.
What it means
The change will affect landowners, developers and researchers by clarifying administrative dealings when decision-making is centralised in a single expert authority. Decisions will generally become subject to a fee: the estimated fee for a research permit is 100–150 euros and for a permit to alter 300–600 euros, but the determination of boundaries will remain free of charge. The act is intended to enter into force on 1 January 2020.
How Parliament voted
The bill passed without a vote – no MP proposed rejecting or amending it in plenary.
Debate in the chamber
MPs' plenary speeches verbatim from the parliamentary record. Open a debate to read what was said about the bill and by whom. Speeches are shown in their original language.
2 speeches · 2 speakers · 1 debate
Keskustelu päättyi. Asia lähetettiin sivistysvaliokuntaan.
Stages of consideration
The bill's path from the preliminary debate to the decision, as recorded by Parliament.
- 5 Apr 2018Eduskuntakäsittelyn vireilletulo · Opetus- ja kulttuuriministeriö
- 10 Apr 2018Lähetekeskustelu · Täysistunto
- 5 Mar 2019Valiokunnan mietintö tai lausunto · sivistysvaliokunta
- 6 Mar 2019Ensimmäinen käsittely · Täysistunto
- 11 Mar 2019Toinen käsittely · Täysistunto
- 19 Mar 2019Eduskunnan vastaus ja kirjelmä
Decisions by law proposal1
- 1Laki muinaismuistolain muuttamisestaHyväksytty muutettuna · 428/2019 · 29 Mar 2019
Proposed law text
The law proposals in the bill as the Government presented them. The final act may differ after committee consideration.
The law text is shown in Finnish or Swedish from Parliament's official documents; it is not translated into English.
Laki muinaismuistolain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan muinaismuistolain (295/1963) 8 § sellaisena kuin se on laissa 1443/2009, muutetaan 5 §, 7 §:n 1 ja 3 momentti, 11 §, 18 §:n 3 momentti ja 22 §, sellaisina kuin niistä ovat 5 § osaksi laeissa 563/1995 ja 1443/2009, 7 §:n 3 momentti, 11 § ja 18 §:n 3 momentti laissa 1443/2009 ja 22 § laissa 592/2005, sekä lisätään lakiin uusi 5 a—5 d, 11 a—d, 25 a ja 25 b § seuraavasti:
5 §
Museovirasto voi vahvistaa kiinteän muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen rajat joko maanomistajan hakemuksesta tai omasta aloitteestaan. Lisäksi Museovirasto voi vahvistaa muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen rajat saamelaiskäräjien aloitteesta saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995) 4 §:ssä tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella ja kolttien kyläkokouksen aloitteesta kolttalain (253/1995) 2 §:ssä tarkoitetulla koltta-alueella.
Jos muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen rajoja ei ole vahvistettu, suoja-alueen leveys on kaksi metriä muinaisjäännöksen näkyvissä olevista ulkoreunoista.
5 a §
Museovirastolle kirjallisesti toimitettavassa hakemuksessa on esitettävä kiinteän muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen rajaamisen kannalta tarpeellinen ja riittävä selvitys:
1) kiinteästä muinaisjäännöksestä ja sen sijainnista;
2) maanomistussuhteista;
3) alueen maankäytöstä.
Edellä 1 momentissa säädetyn lisäksi hakemuksessa on esitettävä ehdotus kiinteän muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen rajoiksi.
5 b §
Museoviraston on pyydettävä muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen rajojen vahvistamisesta lausunto:
1) sen alueen maanomistajalta, jos maanomistaja ei ole hakijana, ja maanvuokraajalta, jolla kiinteä muinaisjäännös sijaitsee;
2) kunnalta ja maakunnalta, jonka alueella kiinteä muinaisjäännös sijaitsee;
3) saamelaiskäräjiltä, jos kiinteä muinaisjäännös sijaitsee saamelaisten kotiseutualueella;
4) kolttien kyläkokoukselta, jos kiinteä muinaisjäännös sijaitsee koltta-alueella;
5) rajojen vahvistamisen kannalta muilta tarpeellisilta tahoilta.
5 c §
Kiinteän muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen rajojen vahvistamista koskevassa päätöksessä on annettava muinaisjäännöksen arvoa ja suojelua turvaavat tarpeelliset määräykset. Määräykset voivat koskea myös suoja-alueen ulkopuolella olevaa aluetta, jos siitä ei aiheudu muinaisjäännöksen merkitykseen nähden huomattavaa haittaa alueen omistajalle tai jollekin muulle.
5 d §
Päätöstä kiinteän muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen rajojen vahvistamisesta on noudatettava mahdollisesta valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin päätä.
Päätös kiinteän muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen rajojen vahvistamisesta on maksuton.
7 §
Jos suoja-alueesta, jonka rajat on vahvistettu 5 §:n mukaisesti, aiheutuu huomattavaa haittaa kiinteistön tai sen osan käyttämiselle alueella, jonka käyttöä ei aikaisemmin ollut vastaavasti rajoitettu, asianomaisella on oikeus saada siitä korvaus valtion varoista.
Jos kiinteistö, jolla suoja-alue sijaitsee, on saamisen tai toistuvan raha- tai tavaratulon kantamisoikeuden panttina, korvaus on talletettava Valtion lupa- ja valvontavirastoon ja jaettava niin kuin ulosmitatun omaisuuden myyntihinnasta säädetään. Panttioikeuden haltijalla on talletettuun korvausmäärään yhtäläinen oikeus kuin kiinteistöön. Tallettamista ei saa kuitenkaan toimittaa, jos esitetään panttioikeuden haltijan suostumus korvauksen tallettamatta jättämiseen taikka jos korvattavan edun vähäisyyden vuoksi tai muusta sellaisesta syystä haitan ei ole katsottava sanottavasti heikentäneen vakuuden arvoa.
11 §
Kiinteään muinaisjäännökseen kajoamiseen voidaan myöntää lupa (kajoamislupa ), jos muinaisjäännös tuottaa merkitykseensä nähden kohtuutonta haittaa.
Kajoamislupa voidaan myöntää maanomistajalle tai muulle toimijalle, jonka tarkoituksena on toteuttaa toimenpide, jolla voi olla vaikutusta kiinteään muinaisjäännökseen.
Kajoamislupa on voimassa enintään viisi vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Kajoamisluvan edellyttämät tutkimukset on suoritettava ja kajoamiseen liittyvät toimenpiteet on käynnistettävä luvan voimassaoloaikana. Kajoamisluvan voimassaoloa voidaan jatkaa enintään kaksi vuotta.
11 a §
Kajoamisluvan myöntää Museovirasto. Museovirastolle kirjallisesti toimitettavassa lupahakemuksessa on esitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen ja riittävä selvitys:
1) hakijasta;
2) kiinteästä muinaisjäännöksestä ja sen sijainnista;
3) maanomistussuhteista;
4) kajoamista koskevista suunnitelmista;
5) hakijalle aiheutuvasta haitasta, jonka kiinteä muinaisjäännös aiheuttaa, ja perusteluista sille, että hanke ei ole toteutettavissa ilman kajoamista;
6) kajoamisen vaikutuksista kiinteän muinaisjäännöksen fyysiseen säilymiseen.
Hakemukseen on liitettävä hankesuunnitelma ja arvio hankkeen vaikutuksista.
11 b §
Museoviraston on pyydettävä kajoamislupaa koskevasta hakemuksesta lausunto:
1) maanomistajalta ja -vuokraajalta, jonka alueella kiinteä muinaisjäännös sijaitsee, jos maanomistaja tai -vuokraaja ei ole hakija;
2) kunnalta ja maakunnalta, jonka alueella kiinteä muinaisjäännös sijaitsee;
3) saamelaiskäräjiltä, jos kiinteä muinaisjäännös sijaitsee saamelaisten kotiseutualueella;
4) kolttien kyläkokoukselta, jos kiinteä muinaisjäännös koltta-alueella;
5) lupaharkinnan kannalta muilta tarpeellisilta tahoilta.
11 c §
Kajoamisluvan myöntämistä harkittaessa on otettava huomioon muinaisjäännöksen merkitys, kajoamisesta aiheutuva haitta muinaisjäännökselle ja rauhoituksen vaikutus suunniteltuihin toimenpiteisiin.
Kajoamisluvassa on annettava tarpeelliset määräykset:
1) siitä, mihin muinaisjäännökseen tai sen osaan kajoamislupa myönnetään;
2) siitä, mihin kajoamistarkoitukseen kajoamislupa myönnetään;
3) kajoamisen edellyttämistä tutkimuksista;
4) toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään kiinteälle muinaisjäännökselle aiheutuvaa haittaa;
5) hakijan osallistumisesta 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä aiheutuvien kustannusten korvaamiseen.
11 d §
Kajoamisluvan haltijan on ilmoitettava Museovirastolle, jos kajoamisluvan myöntämisen edellytyksenä olleet seikat ovat muuttuneet. Museoviraston on arvioitava uuden lupakäsittelyn tarpeellisuus ja tarpeen vaatiessa käsiteltävä lupa uudelleen.
Museovirasto voi peruuttaa kajoamisluvan, jos
1) hakija on antanut virheellisiä tietoja, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet luvan myöntämiseen;
2) lupamääräyksiä on rikottu olennaisesti;
3) on ilmeistä, että kajoamisluvassa tarkoitettua hanketta ei ole tarkoitus toteuttaa.
Kajoamislupa voidaan siirtää toiselle, jos siirron saaja täyttää tässä laissa säädetyt luvan hakijaa koskevat edellytykset eivätkä luvan edellytykset muilta osin muutu. Siirrosta on ilmoitettava Museovirastolle, jonka on tehtävä luvanhaltijaa koskeva muutos kajoamislupaan.
18 §
Valtion lupa- ja valvontavirasto voi tarvittaessa sakon uhalla kieltää ryhtymästä 1 momentissa tarkoitetulla alueella tutkimusta vaarantaviin toimenpiteisiin.
22 §
Päätöksestä, jota 5 §:ssä tarkoitetaan, on viipymättä lähetettävä jäljennös muinaisjäännöksen sijaintipaikan poliisilaitokselle, kunnalle ja maakunnalle. Laivalöytöä koskevan päätöksen jäljennös on lähetettävä myös Rajavartiolaitokselle. Päätöksestä, jota tarkoitetaan 5, 11 ja 11 d §:ssä on viipymättä lähetettävä jäljennös saamelaiskäräjille, jos päätös koskee saamelaisten kotiseutualuetta, ja kolttien kyläkokoukselle, jos päätös koskee koltta-aluetta.
25 a §
Edellä 5, 11 ja 11 d §:ssä tarkoitettuun päätökseen saa hakea valittamalla muutosta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lisäksi oikeus muutoksenhakuun on myös saamelaiskäräjillä, jos päätös koskee saamelaisten kotiseutualuetta, ja kolttien kyläkokouksella, jos päätös koskee koltta-aluetta.
25 b §
Tämän lain mukaisten valtion viranomaisten suoritteiden maksullisuuden ja suoritteista perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista sekä maksujen muista perusteista säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992), jollei edellä tässä laissa toisin säädetä.
Tämän lain mukaiset maksut ovat suoraan ulosottokelpoisia. Niiden perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007).
§
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat muinaismuistolain 5 §:n 2 momentissa ja 11 §:ssä tarkoitetut hakemukset ja niitä koskevat valitukset käsitellään loppuun tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti Museovirastossa ja hallinto-oikeuksissa.
Main content of the bill (official)
The summary and title were produced with AI on 13 Sep 2026. They are not official documents – check the details in the original bill. The title and summaries are machine translations of the Finnish AI summaries. Speeches and quotations are always shown in their original language.