Lait sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ja terveydenhuoltolain 54 ja 57 §:n muuttamisesta

Hyvinvointialueella on oltava riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja sen on huolehdittava asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa. Järjestämisvastuunsa toteuttamiseksi hyvinvointialueella on oltava palveluksessaan toiminnan ja sen ohjaamisen edellyttämä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö sekä hallinnollinen ja muu henkilöstö sekä hallinnassaan asianmukaiset toimitilat ja toimintavälineet sekä muut tarvittavat toimintaedellytykset. Lisäksi hyvinvointialueella on oltava virkasuhteessa tarpeenmukainen henkilöstö julkista valtaa sisältäviä tehtäviä varten.

Hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisessa on oltava monialaista asiantuntemusta, joka tukee laadukkaiden ja turvallisten palvelujen kokonaisuutta, eri ammattiryhmien yhteistyötä sekä hoito- ja toimintakäytäntöjen kehittämistä. Hyvinvointialueen johtamisessa sekä sen toiminnan ohjauksessa ja valvonnassa on oltava lääketieteen, sosiaalitieteiden ja hoitotieteen asiantuntemusta.

Hyvinvointialueelle palvelunjärjestäjänä kuuluvasta omavalvonnasta säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain (741/2023) 4 luvussa.

Hyvinvointialue ei saa hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta:

3) terveydenhuoltolain 50 §:ssä tarkoitettuja kiireellisen hoidon ja päivystyksen palveluja lukuun ottamatta mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettua perusterveydenhuollon päivä- ja ilta-aikaista kiireellistä vastaanottotoimintaa sekä mainitun pykälän 6 momentissa tarkoitettuja perusterveydenhuollon ja rajatun erikoissairaanhoidon päivystyksen palveluja;

4) terveydenhuoltolain 40 §:ssä tarkoitettua ensihoitopalvelua lukuun ottamatta mainitun pykälän 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuja palveluja ja 2 kohdassa tarkoitettua muuta palvelua kuin ensihoitopalvelun kokonaisvalmiuden ylläpitämistä eikä ensihoitopalvelusta vastaavan lääkärin tai kenttäjohtajan tehtäviä, jotka on hoidettava kaikilta osin virkasuhteessa; eikä

5) leikkaustoimintaa, joka edellyttää leikkaussaliolosuhteita ja anestesiaa, elleivät terveydenhuoltolain 45 §:ssä säädetyt edellytykset täyty.

Yksityinen palveluntuottaja vastaa palvelujensa lainmukaisesta ja sopimuksen mukaisesta tuottamisesta. Yksityisen palveluntuottajan omavalvonnasta säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 27 §:ssä. Hyvinvointialueen velvollisuudesta ohjata ja valvoa hyvinvointialueelle palveluja tuottavaa yksityistä palveluntuottajaa säädetään hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:ssä ja sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 24 §:ssä.

Hyvinvointialueen on vastattava palvelutarpeen arvioinnista hankkiessaan 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla sosiaalihuollon palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä.

Hankkiessaan palveluja 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla hyvinvointialue voi osana terveyspalvelujen hankintaa antaa yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi hoidon tarpeen arvioinnin, hoitoratkaisujen tekemisen ja hoitosuunnitelman laatimisen. Tähän sisältyy myös terveydenhuoltolain 52 §:ssä tarkoitetun lähetteen laatiminen sekä erikoissairaanhoidossa lähetteen käsittely ja päätöksenteko potilaaksi ottamisesta.

Yksityisen palveluntuottajan on tällöin noudatettava hyvinvointialueen antamia ohjeita ja määräyksiä:

1) potilaan ottamisesta perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon;

2) hoidon porrastuksen periaatteista;

3) lähetteiden arviointiperusteista;

4) palveluvalikoimaa koskevien linjausten, yhtenäisen kiireettömän hoidon perusteiden sekä muiden viranomaissuositusten ja -ohjeiden toimeenpanosta.

Hyvinvointialueen vastaavan lääkärin tehtävistä hoidon tarpeen arvioinnissa, hoidon aloittamisessa, lopettamisessa ja potilaiden siirtämisessä säädetään terveydenhuoltolain 57 §:ssä.

Edellä 12 §:n 1, 2 ja 5 momentissa sekä 12 a ja 12 b §:ssä säädettyä sovelletaan myös hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamista varten vuokratyövoimana käyttämään sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöön, joka ei ole työsuhteessa hyvinvointialueeseen, mutta joka toimii työsopimuslain 1 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla hyvinvointialueen johdon ja valvonnan alaisena (vuokrattu työvoima ). Vuokratessaan työvoimaa hyvinvointialueen on varmistuttava, että vuokrattu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö täyttää sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (817/2015) ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa säädetyt edellytykset, jos tehtävien hoitaminen sitä mainittujen lakien tai muun sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön mukaan edellyttää. Vuokrattaessa työvoimaa sovelletaan lisäksi 15 ja 16 §:ää sekä 18 §:n 2 kohtaa.

Hyvinvointialue voi käyttää työvoimaksi hankittua ja vuokrattua sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöä täydentääkseen omaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöään myös terveydenhuoltolain 50 §:ssä tarkoitetuissa ympärivuorokautisen kiireellisen hoidon ja päivystyksen palveluissa. Päivystysyksikössä käytettävän hankitun ja vuokratun työvoiman osuuden on oltava tällöin ammattihenkilöryhmittäin täydentävää suhteessa sillä alueella toimivien hyvinvointialueen perus- ja erikoissairaanhoidon toimintayksiköiden omaan henkilöstöön, jolta asiakkaat ohjataan kyseiseen päivystysyksikköön. Hankittua ja vuokrattua työvoimaa voidaan kuitenkin tilapäisesti tai henkilöstön saatavuuteen liittyvien erityisten vaikeuksien vuoksi käyttää päivystysyksikössä muutoinkin kuin täydentävästi, jos se on välttämätöntä kiireellisen hoidon saatavuuden ja saavutettavuuden turvaamiseksi ottaen huomioon päivystysyksiköiden väliset etäisyydet.

Hankittuna tai vuokrattuna työvoimana toimiva lääkäri tai hammaslääkäri taikka, muu terveydenhuollon ammattihenkilö, siten kuin terveydenhuollon ammattihenkilöiden työnjaosta erikseen säädetään, voi hyvinvointialueen johdon ja valvonnan alaisena tehdä myös terveydenhuoltolain 50 §:ssä tarkoitetuissa ympärivuorokautisen kiireellisen hoidon ja päivystyksen palveluissa hoidon tarpeen arvioinnin ja siihen liittyviä hoitoratkaisuja sekä sairaalaan otetun asiakkaan erikoissairaanhoidon palvelujen antamiseen liittyvän hoidon tarpeen arvioinnin ja siihen liittyviä hoitoratkaisuja. Jos hoidon kiireellisyys tai muu hoidon saatavuuteen liittyvä painava syy sitä edellyttää, hankittuna tai vuokrattuna työvoimana toimiva lääkäri tai hammaslääkäri voi hyvinvointialueen määräyksestä ja hyvinvointialueen ohjeiden mukaisesti arvioida terveydenhuoltolain 52 §:n 1 momentin mukaisesti asiakkaan hoidon tarpeen ja ottaa asiakkaan sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön sairaanhoitoa varten. Hyvinvointialue voi tällöin kuitenkin arvioida kyseisen erikoissairaanhoitoon ottamisen tarpeen uudelleen.

Yksityisen palveluntuottajan, jolta hyvinvointialue hankkii palveluja 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla, on täytettävä sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa säädetyt edellytykset.

Hyvinvointialueen ja yksityisen palveluntuottajan välisessä sopimuksessa on sovittava ainakin:

2 a) menettelyistä, joilla varmistetaan, että yksityinen palveluntuottaja noudattaa hoidon tarpeen arvioinnissa ja potilaaksi ottamisessa 12 b §:ssä säädettyä, sekä siitä, miten hyvinvointialue varmistaa konsultaatiotuen yksityisen palveluntuottajan lääkärille hoidon tarpeen arviointiin ja potilaaksi ottamiseen liittyvässä päätöksentekotilanteessa ja siitä, että hyvinvointialue tarvittaessa voi tehdä yksittäisen potilaan kohdalla hoidon tarpeen arvion ja päätöksenteon itse;

Hyvinvointialueen velvollisuudesta ohjata ja valvoa hyvinvointialueelle palveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan alihankkijaa säädetään hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:ssä ja sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 24 §:ssä.

Arvioitaessa, onko hyvinvointialueen kyky järjestää sosiaali- ja terveydenhuolto ilmeisesti vaarantunut, käytetään seuraavia arviointiperusteita:

4) hyvinvointialueella ei ole sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen edellyttämää henkilöstöä, osaamista, toimintakykyä tai valmiutta;

Sosiaali- ja terveysministeriö voi tehdä 1 momentissa tarkoitetun aloitteen, jos hyvinvointialueen kyky järjestää sosiaali- ja terveydenhuolto on ilmeisesti vaarantunut vähintään kahtena kolmesta peräkkäisestä kalenterivuodesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntija-arvioiden tietoihin tai muuhun ajantasaiseen tietopohjaan perustuen, huomioiden kaikkien hyvinvointialueiden suoriutuminen 2 momentissa tarkoitetuilla arviointiperusteilla.

Hyvinvointialueen on laadittava 1 momentissa tarkoitetun tiedon perusteella vuosittain selvitys sosiaali- ja terveydenhuoltonsa ja taloutensa tilasta. Selvityksessä on kuvattava ja arvioitava, miten hyvinvointialueesta annetun lain 12 a §:ssä tarkoitetut sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet sekä 13 a §:ssä tarkoitetuissa sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön vuosittaisissa neuvotteluissa mahdollisesti antamat toimenpidesuositukset on otettu huomioon sen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä. Lisäksi selvityksessä on kuvattava ja arvioitava hyvinvointialueen strategisia tavoitetta ja niitä tukevia toimenpiteitä sekä tavoitteiden toteutumista. Selvitykseen on myös sisällytettävä hyvinvointialueen alustava esitys mainitun lain 16 §:ssä tarkoitetuksi investointisuunnitelmaksi. Hyvinvointialueen on toimitettava selvitys Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle ja sosiaali- ja terveysministeriölle sekä julkaistava se julkisessa tietoverkossa.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Edellä 51 §:ssä tarkoitetun arvion ja erikoissairaanhoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä on arvioitava, pystyykö hyvinvointialue tuottamaan tutkimukset, hoidon ja kuntoutuksen 51 a–51 c, 52 ja 53 §:ssä tarkoitetuissa enimmäisajoissa. Jos hyvinvointialue ei pysty itse tuottamaan palvelua enimmäisajassa, hyvinvointialueen on kerrottava potilaalle hänen oikeudestaan saada palvelu 1 momentissa tarkoitetulla tavalla muulla tavalla tuotettuna.

Hyvinvointialueella ja HUS-yhtymässä on oltava vastaava lääkäri, joka johtaa, ohjaa ja valvoo terveydenhuollon sisällöllistä kokonaisuutta. Tässä roolissaan hän vastaa terveydenhuollon sisällöllisestä lainmukaisuudesta hyvinvointialueella sekä johtaa, ohjaa ja valvoo laatua, potilasturvallisuutta ja vaikuttavuutta sekä tehtäviensä osalta valmiutta ja häiriötilanteisiin ja valmiuslain mukaisiin poikkeusoloihin varautumista.

Vastaava lääkäri päättää hoidon porrastuksen sekä potilaiden hoidon tarpeen arvioinnin, hoidon aloittamisen, lopettamisen ja potilaiden siirtämisen periaatteista ja näiden ohjeistamisesta sekä tarvittaessa yksittäisen potilaan hoidosta.

Vastaavan lääkärin tulee toiminnassaan noudattaa, mitä 7 a §:ssä säädetään palveluvalikoimasta, ja ottaa huomioon 7 §:ssä tarkoitetut yhtenäiset hoidon perusteet sekä muut terveydenhuollon sisältöä koskevat viranomaissuositukset ja -ohjeet.

Vastaava lääkäri vastaa terveydenhuollon sisällöllisen kokonaisuuden yhteensovittamisesta hyvinvointialueella. Vastaavan lääkärin tulee edistää sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota hyvinvointialueella sekä kehittää hyvinvointialueen ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä. Vastaavan lääkärin tulee toiminnassaan tehtäviensä osalta edistää hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä.

Vastaava lääkäri vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain (741/2023) 23 §:ssä tarkoitetusta palvelunjärjestäjän omavalvonnasta tämän pykälän 1, 2 ja 4 momentissa säädettyjen tehtäviensä osalta.

Vastaavan lääkärin tässä pykälässä säädetyn tehtävän käytännön toteuttamiseen liittyvää toimivaltaa voidaan hyvinvointialueen hallintosäännössä tai sen nojalla siirtää muulle hyvinvointialueen viranhaltijalle.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Hyvinvointialueen ja HUS-yhtymän hallintosääntö on saatettava tässä laissa säädetyn mukaiseksi kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.